torstaina, joulukuuta 20, 2007

Yksittäisiä huomioita

Helsingissä ollaan jo joulutunnelmissa. Lunta ei tosin kuulu ei näy, mutta tänään on ollut ihanan aurinkoinen päivä. Ja jotenkin tuntui että auringonvaloa riitti Tukholmaa pitempään, tuo tunnin aikaero taitaa vaikuttaa tässä positiiviseen suuntaan.

Tiistaina synttärien kunniaksi J vei äidin ulos syömään, oli sopinut Veran hoitoon kummisedän perheen luo pariksi tunniksi. Hui kun oli jännää mutta hyvin meni! Vähän oli kylässä itketty, mutta myös nukuttu ja oltu ihan hissukseen, joten toivottavasti tuo sujui traumoitta...

Helsingin lento meni eilen ongelmitta, vaikka olinkin yksin Veran kanssa. Kun apua pyytää, sitä myös saa, mutta ei juuri ilman. Kyllä semmoista on tämä pohjoismainen meininki, että itse saa ovet avata ja matkatavaransa raijata, oli vauva vaunuissa tai rintarepussa ja kädet täynnään pakaaseja. Äijät vaan painelee laput silmillä, siinä saa raskaana olevat ja vauvalliset auttaa itse itseään. No, onneksi apua saa edes pyytämällä.

Suomessa uutisissa on ollut, että Uppsalassa olisi jossain virastossa esimies kieltänyt kahta alaistaan puhumasta keskenään suomea. Hyvänen aika, sehän on lainvastaista. Uppsalan sosiaaliviraston suomalaisia työntekijöitä kiellettiin viime vuonna jutustelemasta suomeksi käytävillä. Asiasta on kehkeytynyt kiista, jota joutuvat käsittelemään Ruotsin syrjintäasiamies ja Euroopan neuvosto. Hyvä, että saadaan kunnon keskustelua aikaiseksi. Tässä taas näkee, että 30 vuotta vanhoja asenteita on vieläkin olemassa. Järkkyä!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Myöhästyneet synttärionnittelut!!!

Lentomatkoista yksin pienen lapsen kanssa... minun kokemukset (myös Suomen ja Ruotsin välillä) on aivan päinvastaisia, aina on löytynyt auttajia kysymättäkin ja stressaantunutta äitiä on erityisesti lämmittänyt kun lentoemännät ja muut matkustajat ovat iloisesti vilkutelleet ja jutelleet pikkuiselle matkustajalle.

/u

Tukholman tyttö kirjoitti...

U, kiitos :D
Olen kyllä ihan samaa mieltä lentoemännistä, heiltä on aina saanut apua! Poikkeus oli yksi stuertti, joka ei olisi vauvaan koskenut kepilläkään... Yleisesti ottaen koneessa apuja riittää. Mutta esim jonottaessa koneeseen, oletko päässyt jonojen ohi vauva rintarepussa? Minä pääsin kerran, kun lentoemäntä erityisesti ohjasi meidät jonon ohi. Kanssamatkustajat ei kyllä huomioi eikä päästäisi ennen itseään. Ja kamoja odottaessa hihnalta, ei kukaan koskaan automaattisesti ole kysynyt voiko auttaa... kyllähän niitä hymyilijöitä riittää, mutta apua yleensä saa pyytää. Mutta, kuten sanottua, pyytämällä kyllä apua olen aina saanut :)