Hyvää joulua!!

 

Pikku Thaimaa

Minulla oli tässä mennä päivänä synttärit ja mieheni oli hommannut minulle thaimaalaisen hieronnan sekä illallisee lähellä sijaitsevaan thai-ravintolaan. Näin luulin.

Kun tulin eilen hieronnasta kotiin, jumppahousuissa ja resuisena - avasin oven - uskomatonta... sisällä joukko kavereita, seinillä thaityyliin eriväriset valot välkkyivät, kaverit lauloivat ja må hon levaa ja videokamera tallensi koko ällistykseni. En ollut aavistanut mitään! En vaikka mieheni siivosi useampana päivänä, viikkasi vaatteita pyykkinarulta päivällä (hän ei tee sitä koskaan), kehoitti minua ottamaan päiväunet, epäröi kun kysyin mihin aikaan ravintola on varattu jne vaikka kuinka monta pientä juttua jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntuvat päivänselviltä.

Koska emme päässet tänän talvena reissuun, mieheni siis järjesti Thaimaan meille.KNämä olivat yhdistetyt synttärit ja läksiäisjuhlat. Kaikki lupasivat tulla Suomen vierailulle ensiv vuonna. Toivottavasti näin kay - jos kyllä, meille pitäisi antaa turismin edistämispalkinto :)

Kiitos kaikille mukanaolleille, olette ihania!!

Helsinki vs. Tukholma

Yksi lukija tässä kommentoi, ettei Tukholmaa ja Helsinkiä voi verrata ja jäin sitä miettimään. Lopputulos: ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minun mielestäni voi. Kaksi pohjoismaista kaupunkia, suunnilleen samaa kokoluokkaa, minusta on ihan luontevaa verrata niitä keskenään. Toki voisi verrata myös Osloa ja Helsinkiä, tai Köpistä ja Helsinkiä, mutta itselleni on toki sopivaa verrata juuri Helsinkiä ja Tukholmaa, molemmissa kaupungeissa pitkään asuneena. Ja koska etenkin nyt miettii paljno sitä, kummassa ennemmin asuu ja molemmat ovat mahdollisia, on toki aika keskeinen kysymys: kumpi kaupunki minun mielestäni on kivempi?

Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?

Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:

Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.

Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.

Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.

Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)

Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.

Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...

Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...

Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.

Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?

Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.

Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.

Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.

Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.

Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.

Uudessa kodissa kokeilemassa

Edellinen postaus herätti kiivasta kommentointia Suomi-vastaisuudesta. Sitä on ehkä ollutkin vähän ilmassa viime aikoina, lähinnä johtuen näistä muuttosekoiluista ja yleensä ottaen epävarmuudesta, ollaanko tekemässä oikeaa ratkaisua. Ja sitähän ei voi tietää kun vasta jonkin ajan kuluttua, joten epämääräinen ahdistus yhdessä innostuksen kanssa jatkuu...

Mutta vaihteeksi positiivisia asioita: olimme siis viime viikonloppuna Suomessa ja yövyimme ensimmäistä kertaa 1920-luvulla rakennetussa vuokratalossamme Espoossa. Ihanaa! Vähän oli viileää, varsinkin kun mittari tippui ulkona -12 asteeseen, mutta onneksi kaakeliuuni lämmitti! Niin idyllistä ja niin outoa meille kaupunkiasujille. On todella jännää vuoden aikana oppia, onko omakotiasuminen meistä kivaa vai kamalaa! Niin, ja täytyy sanoa, että kun jossain vaiheessa kommentoin että ollaan päätetty mihin suuntaan muutetaan - se ei TODELLAKAAN ollut tämä. Eli koko Espoo-kuvio tuli kyllä ihan puskasta :)

Kävimme hankkimassa huonekaluja Kierrätyskeskuksesta, jossa oli hämmästyttävän hyvä valikoima (ja huvittavan huonoa palvelua - äijät oli selvästi siellä rehab meiningillä, hyvä tietty että on töitä) sekä Ikeasta, joka on, no Ikea. Meillähän ei siis tule Tukholmasta mukaan mitään, eikä vuokratalossa ole valmiina muuta kuin pari lamppua ja verhoa. Mutta toisaalta on kihelmöivän jännittävää aloittaa kaikki ihan alusta! Ehkä minsuta löytyy pieni käsityöihminen ja alan innoissani ompelemaan verhoja ja huonekalukankaita (kaikki jotka tuntee mut joko hörahtelee tässä kohtaa epäuskoisesti, tai nauraa katketakseen).

Kuten kerroin, kävimme myös tutustumassa uuteen päiväkotiin, joka on yksityinen ostopalvelupäiväkoti. Siellä on aika pienet ryhmät. Aivan ihanaa! Se on ollut suurin pelko päiväkotiin liittyen - niin paljon olen lukenut ja kuullut suurista ryhmäkoista pääkaupunkiseudulla. Paikalla vietetyn tunnin aikana Vera alkoi jo vähän leikkiä joidenkin lasten kanssa, joka tuntui tosi kivalta. Henkilökunta vaikutti erittäin mukavalta.

Mutta ne pakkaset! Kyllä se oli kerrassaan hurjaa. Tukholmassa ei vaan ole yhtä kylmä, ei vaikka olisi pakkastakin. Pääkaupunkiseudun viima etsii vertaistaan. Mietti että mihin pohjoisnavalle sitä ollaan tulossa... Tosin tänään on täällä Tukholmassa ollut sellainen lumimyräkkä, etten meinannut töihin päästä kävellen kun ei mitään nähnyt ja lunta oli joka puolella.

Nyt sitten valmistaudutaan joulun viettoon - ihka ekaa kertaa täällä Tukholmassa! Suku kokoontuu tällä kertaa tänne (=pieni suku, vanhemmat veli ja miehen isä). Kuusi pitäisi hommata ja sitten niitä jouluruokia...

Anna mun kaikki kestää

Nyt vähän kyllä alkaa kaduttaa koko tämä pohjoismainen muuttoharjoitus. Tänään olisi nauranu jos ei ois itkettäny tämä byrokratia. Miten ihmeessä lapsiperheet ylipäänsä voi muuttaa maasta toiseen??

Olemme siis tulossa väliaikaisesti Suomeen, työnantajani olisi halukas lähettämään minut "lähetettynä työntekijänä" vuodeksi. Tämähän on hyvin yleinen käytäntö maailmalla, kun johonkin hommaan pitää lähettää henkilö joksikin aikaa jostain toisesta maasta. Tällöin lähetetty työntekijä pysyy lähettäjämaan sosiaaliturvassa, mutta ainakin minun työnantajani mukaan maksaa veronsa kohdemaahan. Näin siis minä pitäisin kirjani Ruotsissa ja kuuluisin Ruotsin sosiaaliturvaan, samoin Vera. Jos olemme vuoden, tämä kuulostaakin järkevältä - helpommalta kuin irroittautua systeemistä täällä ja ilmoittautui systeemiin Suomessa, ja sitten taas sama harjoitus hetken kuluttua toisin päin. Mieheni pysyy joka tapauksessa Ruotsin sosiaaliturvassa oman yrityksensä kautta.

Mutta ei. Emme ole oikeutettuja päiväkotipaikkaan Espoossa, jos se ei ole virallisesti kotikuntamme. Kävimme tutustumassa mukavaan päiväkotiin maanantaina, päiväkoti on yksityinen mutta toimii ostopäiväkotina ja saa siis tuen sekä Espoon kunnalta että KELA:lta. Vierailun aikana selvisi, että koska tuet menevät kotikuntalain mukaan emmekä siis ole oikeutettuja niihin, meidän pitäisi maksaa noin 950 euroa kuussa päivähoitomaksua. Tästä normaali itse maksettava osuus on 290 € ja loput tukia (160 € KELA:lta ja 503 € Espoolta). Yksityinen päivähoito on hiukan kunnallista kalliimpaa, mutta sen erotuksen maksaa siis joka tapauksessa perhe itse (kunnallinen taitaa maksaa n 230 € perheelle). Tiedättepähän, minkä arvoinen päivähoito Suomessa oikeasti on...

Tänään sitten selvittelin asiaa KELAn kanssa. Ensinnäkin, KELAn täti väitti että voisimme muuttaa ainoastaan Veran kirjat Suomeen. Kirjojen mukaan = virallisesti siis 2 vuotias Vera asuisi yksin Suomessa ja me vanhemmat Ruotsissa. Haloo. En ihan uskonut mutta soitin kuitenkin maistraattiin ja tarkistin - ei, se ei ole mahdollista. Toisekseen, KELAn täti ei tiennyt onko eroa sillä, voidaanko kenties kunnalliseen päivähoitoon saada tukea vaikkei ollakaan kirjoilla Suomessa (kun siis nimenomaan ykistyiseen päivähoitoon ei voida saada). Tämäkään ei ihan käy järkeen, kun kulut loppujen lopuksi ovat kunnalle samat. Lisäksi tuntuu hullulta, että meidän pitäisi sanoa ei yksityiselle hoidolle (paikka on siis jo meidän jos vain voimme sen ottaa vastaan) tämän vuoksi, ja jatkaa jonottamista kunnan puolelle, jossa paikoista on huutava pula. Kehottivat soittamaan Espoon kunnalle.

Tuumasta toimeen, soitin Espoon sosiaalitoimen numeroon jonka netistä löysin. Selitin asiani, ja minut lähetettiin seuraavalle virkailijalle. Maahanmuuttoyksikköön, pakolaisille ja maahanmuuttajille tarkoitettuun. Ei siinä mitään, mutta tyyppi oli täysin ulalla ja vain huonolla suomella sopersi, että tämä on nyt maahanmuutto-yksikössä eikä hän tiedä. Kysyin että voisiko hän ystävällisesti yhdistää minut jonnekin, kun minut nyt oli hänelle lähetetty, hän sanoi vain että ei tiedä minne ja hei vaan. Luuri korvaan. Un-fucking-believable!!

Siinä vaiheessa paloi käämit ja totesin että kai sitä sitten on siirrettävä kirjat Suomeen, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.

Soittamaan maistraattiin siis, kun ollaan jo tehty ilmoitus väliaikaisesta muutosta eikä siis pysyvästä, kuten tästä näyttää nyt tulevan. Ja sain kuulla, että maistraattiin on uuden pohjoismaista muuttoa koskevan käytännön mukaan tultava HENKILÖKOHTAISESTI näyttäytymään, kaikki jotka kirjansa siirtävät. Emme siis voi siirtää kirjojamme ennen kuin 29.12. jolloin olemme ihan oikeasti Suomessa ja silloin siis minun ja Veran tulee mennä esittäytymään Tapiolaan (muutamme Kiloon) ja allekirjoittamaan että kyllä me nyt muutamme Suomeen ihan oikeasti. Todennäköisesti emme voi hyväksyä päivähoitopaikkaamme virallisesti ennen kuin tämä proseduuri on selvä.

Miten ihmeessä ihmiset ylipäänsä voivat perheineen muuttaa minnekään??? Jos siis molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Ilmeisesti lähetettävän työntekijän systeemi perustuu siihen, että toinen vanhemmista hoitaa kotona lasta, koska siis mitään lapsenhoitotukia ei näköjään todellakaan saa. Vaikea uskoa, että joku Nokian insinööri muuttaisi kirjojaan Indonesiaan vain koska meinaa olla siellä vuoden???!! Tai sitten työnantaja todella maksaa lastenhoidon työntekijän puolesta...?

Ja tässä on siis kyseessä Suomi ja Ruotsi, joista on muutettu edestakaisin vuosikymmeniä. Ehkä lähinnä onkin muutettu Suomesta Ruotsiin ja pysytty täällä, joten Suomi on ihan pihalla kun joku yrittää tulla takaisinpäin...

Nobelia

On juhlilla eroa. Suomessa kahvitellaan yhdeksän aikaan illalla ja juodaan boolia (anna mun kaikki kestää, eikö booli kuulunut 90-luvulle??). Ruotsissa vietetään kunnollinen illallinen puheineen ja juhlallisuuksineen. Vielä livenä täällä

Ja Obama juhlii Oslossa. Kollegat katselee työpaikan ikkunasta juhlapaikkaa. Kuulemma moottoritie Oslon lentokentälle oli suljettu tänään. Siis koko moottoritie. Just joo. Mitä mieltä olet, ansaitseeko Obama rauhanpalkinnon?

Menoa ja meininkiä

Pitkästä aikaa kuvia. Eilen oltiin Junibackenilla ja viikko sitten Tom Titissa Södertäljessä. Suosittelen lämpimästi molempia!!

Pikku leipuri Bagar Bengtsson

Ja sitten illalla juhlittiin itsenäisyyttä hyvässä seurassa.

Huippu päiväkoti

Oltiin tänään ekaa kertaa kylässä Veran päiväkotikaverin Amandan luona. Amandakin on muuttamassa vuoden vaihteessa, myös omakotitaloon, tosin Tukholman sisällä. Joten molemmat tytöt lopettavat päiväkodissa joulukuun lopussa.

Tuntuu ihan älyttömän kurjalta. Nämä on ensimmäiset kaverit, ensimmäinen tarhapaikka, Vera on viihtynyt ihan älyttömän hyvin, hoitajat on hirmu kivoja, ryhmät kohtuullisen kokoiset. Kaikki muu on ihan mielettömän hienoa paitsi piha, ja siihenkin on luvassa parannus kevään aikana.

Sydäntä raastaa ottaa lapsi pois päiväkodista, jossa viihdytään, jonka henkilökunta on kaikki tuttuja ja lapset kivoja kavereita joista puhutaan päivittäin. Raastaa, vaikka kuinka järki sanoo, että 2vuotias unohtaa, tutustuu uusiin helposti ja sopeutuu.

Mutta olen kyllä niin tyytyväinen meidän päiväkotiin ja Veran viihtymiseen siellä. Toivottavasti uudessa päiväkodissa olisi yhtä kivaa.

Kotihoidontuesta Ruotsissa

Dagens Nyheter kommentoi tänään pääkirjoitussivulla kotihoidontukea, joka on pian ollut voimassa Ruotsissa puolitoista vuotta. Porvarihallitus sai aikaan tämän uudistuksen, jonka mukaisesti kotihoidontukea (aika pientä sellaista) voi saada lapsen 3v syntymäpäivään asti. Hyvin harva on käyttänyt tätä uudistusta hyväkseen - ja eri kuntien välillä erot ovat olleet suht suuria. Eniten tukea on otettu maahanmuuttajavaltaisissa kunnissa.

Mielenkiintoinen on lause: om hemmavaron nu ger barnen en sämre start i livet, är det någonting som ska subventioneras? Eli todetaan, että kotonahoidetut lapset saavat huonomman alun elämälleen kuin päiväkodissa hoidetut. Mielenkiintoinen kommentti, joka perustuu siihen, että kotihoidontukea ovat käyttäneet erityisesti maahanmuuttajaperheet, jolloin kotonahoidetut lapset ovat täysin erillään ruotsinkielisestä yhteiskunnasta ja pahimmillaan tulevat kouluun niin, etteivät ole oppineet maan kieltä.

Eipä tulisi mieleenkään Suomessa heittää vastaavaa kommenttia. Yleinen käsitys Suomessa kun on, että kotona hoitaminen olisi jokseenkin positiivista lapsen kehityksen kannalta. Täällä siis aivan päinvastoin, artikkelissa todetaan myös kuinka säälittävää on se, miten kotonahoidetut lapset jäävät ilman päiväkotien oppimisympäristöä sekä sosiaalista yhteistoimintaa, jota päiväkoti tarjoaa.

Pääkirjoitus on tietysti mielipide, mutta kuvastelee yhteiskunnan tuntoja. Lisäksi todetaan, että kotihoidontuki myös utmanar arbetslinjen (porvarihallituksen lempilapsi on ollut voimakkaasti tukea työntekoa, ei "kotona makoilua" tai tuilla elämistä) sekä utmanar jämstelldheten koskapa kotihoidontuen saaja on riippuvainen puolisonsa tuloista. Eipä siis juuri mitään positiivista nähdä tässä tukimuodossa.

Näin erilailla siis naapurimaissa.

Vakuutusta kaiken varalle?

Olen tällä viikolla miettinyt vakuutusasioita. Koska joudummee hommaamaan kotivakuutuksen (oelemme löytäneet talon, mutta siitä lisää tuonnempana) on aiheelliseksi tullut pohtia, pitäisikö vakuutukset keskittää - eli otammeko lapselle sairauskuluvakuutuksen? Tällä hetkellä olen kallistumassa vaihtoehdon "ei lapsivakuutuksta" puoleen. Suomessa toimii edelleen hyvä julkinen terveyshuolto. Sinne saattaa joutua jonottamaan, mutta se toimii ja sieltä saa hyvää hoitoa. Tässä käsityksessä ainakin minä olen. Vai olenko väärässä?

Lapsivakuutus on aika hintava. Lisäksi siinä on noin 100€ omavastuu. Tosin monissa vakuutuksissa tämän joutuu maksamaan vain kerran vuodessa, mutta tällä tahdilla mitä tähän mennessä on käytetty lääkäripalveluja, ei lapsivakuutus olisi tosiaan kannattanut (huom. Ruotsissa ei vastaavaa sairauskuluvakuutusta ole olemassa, koska ei ole juuri yksityistä hoitoa). Ja rappiolle ja katuojaan tuskin joutuu, vaikkei yksityiselle pääsisikään.

Mutta sitten. Niin, entäs jos yhtäkkiä tarvitsisikin ravata lääkärissä solkenaan? Jos jotain sattuu... mutta mistä sitä tietää, mistä sitä voi koskaan tietää ja vakuuttaa kaikkea vastaan?

Plus että mä olen kyllä periaatteellisesti vähän sitä vastaan, että tulee kahden kerroksen väkeä -systeemi - köyhät ja maahanmuuttajat menköön julkiselle, me paremmat luokan kansalaiset maksetaan vakuutukset ja mennään jonojen ohi yksityiselle. Amerikka rules. Kohta ei enää haluta maksaa julkisen terveydenhoidon ylläpidosta, kun sitä ei kerta keskiluokka enää käytä? ...mutta toisaalta sitten jos oma lapsi on kipeä, on kyllä todenäköisesti toinen ääni kellossa...

Miten teillä? Oletteko ottaneet vakuutuksen ja jos olette/ette, miksi tai miksi ei?

Ensi tiistaina - tervetuloa!

Tänään on myös YK:n naisten vastaisen väkivallan päivä
International Day for the Elimination of Violence against Women

Lapsen kanssa harrastusta?

Yritin etsiä harrastusmahdollisuuksia Helsingissä /pääkaupunkiseudulla lapsen kanssa, mutta en löydä mitään. Hesarin sivuilta ei löytynyt mitään järkevää, työväenopisto ei näytä järjestävän lapsille mitään enkä tiedä mistä muualta hakisin. Olenko vaan vähän huono hakemaan vai mitä?Esimerkiksi jotain musiikki, laulu, tanssiryhmiä, kuka niitä järjestää? Ja siis ei mitään Tanssiopiston 500 euron balettikursseja, vaan marakasseja ja pomppimista...

Ajokokemuksia

Arvatkaa mitä tyttö sanoi Helsingissä ollessa, kun istuin rattiin ja aloin ajaa. Tuijotti silmät ymmyrkäisinä viereiseltä penkilta ja totesi: "Äiti osaa!". Siinä se tuli. Pakkohan sitä on ajaa enemmän, ettei ajaminen ole vaan isien hommaa!! Lisäksi kun tultiin perille, kysyin että "no eikös mennyt hyvin" - Vera katsoi mua totisena ja sanoi "pelottaa". Että silleen. Tämä juttu jää kyllä historiaan :)

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Inget kunde stoppa AIK

AIK pelasi tänään Göteborgissa Göteborg IFK:ta vastaan Ruotsin mestaruussarjan loppupelin. Ja voitti!! Aivan mahtavaa. Vuoden 2009 futismestaruus, kuka olisi uskonut. Fantastista, jopa minä, täysin futisnolla, vähän innostuin. Mies meni katsomaan matsia pubiin Solnaan AIK:n kotikentän Råsundan lähelle ja jäi sille tielleen juhlimaan. Milloin lienee tulee kotiin, tämän päivän vai huomisen puolella...

Me tytöt on sillä aikaa oltu naapurin 2 vuotiaan synttäreillä ja syöty illalliseksi sushia. Lohisushi on Veran lempparia. Miten pärjäämme Helsingissä ilman sitä?!

Kaksi kk muuttoon

Huomenna on marraskuu ja kaksi kuukautta muuttoon. Ei kyllä tunnu siltä, vaikka marraskuiselta tuntuukin. Vaikea tajuta edes, että ollaan muuttamassa...

Eilen tuli kutsu duunin joulujuhliin joulukuun alussa. Ruotsissa ei juhlita pikkujouluja, vaan nimenomaan erinäisiä joulujuhlia. Julbord on hyvin yleinen sekä työ- että kaveriporukoissa - meillä töissä sitä tosin ei ole juuri harrastettu. Meidän töiden joulujuhlat tuppaa olemaan aika hyvin valmisteltuja, mietittyjä sekä teemoitettuja, ja tällä kertaa aiheena on - Moulin Rouge.

Siinäpä pähkäilemistä. Mä en yleensä ole kauheasti innostunut teemoista ja jotenkin rasittavaakin alkaa hankkia teemaan sopivaa puvustusta, jota voi käyttää elämässään pahimmassa tapauksessa tasan kerran. Mutta ehkä sitä voisi kuitenkin vähän innostua ja hankkia vaikka peruukin...? Sattuisiko kukaan lukija tietämään peruukkikauppoja/hyvää naamiaiskauppaa tai vastaavaa Tukholmassa?

Tänään on taas ajeltu, käytiin metsässä samoilemassa. Sinne ajoi puolisen tuntia. Maaseutu on niin kovin lähellä, vaikka muka suurkaupungissa asutaan. Metsään on kuitenkin vaikeaa päästä ilman autoa. Auton omistamisen hyviä puolia. Nähtiin lehmiä ja hevosia, käytiin tallissakin. Vera oli intona. Syötiin metsässä eväitä ja oli mukavaa.

Hevosen kakka! Bajs! Sitä hoettiin pitkään...

Ollaan myös tyhjennetty ullakkoa, viety vanhoja vaatteita kierrätykseen ja vanhoja hajonneita tavaroita poisheitettäväksi. Sinne oli viety myös ehjiä vanhoja tavaroita, huonekaluja jne. J sanoi että ne tuhotaan. Återvinning sanana tarkoittaa minulle kierrätystä, mutta täällä käsittääkseni poistamista. Eli siis poisheittoa. Jos haluaisi viedä tavaroita suomalaisittain kierrätettäväksi, pitäisi kai sitten viedä antiikkikauppoihin tai kirppareille. Suomessa kierrätetään enemmän mun mielestä, Ruotsi on vähän kertakäyttökulttuuria. Ikea on varmaan totuttanut siihen? Ja se, että on aina ollut varaa. Suomessa on aina pitänyt nuukailla enemmän, ja siten ollaan myös ekologisempia (juuri tässä kysymyksessä, vaikkei ehkä muuten). Muut Ruotsissa asuvat, oletteko samaa mieltä?

Muuttomietteitä

Muuttoon on enää kaksi kuukautta. Asuntoa ei ole, ei tarhapaikkaa. No, onhan työ, ja auto. Ehkä voimme asua autossa ja ottaa lapsen mukaan töihin? No, leikki sikseen, vuokra-asuntoja ei ole juuri muita tarjolla kuin "vapaa heti", jollaisia emme aiemmin ole voineet katsella. Kunhan marraskuu alkaa, alkaa tuntua järkevältä katsella tarjontaa tosissaan ja sopia jotain näyttöjäkin. Olemme siis päättäneet muuttaa vuokralle, kunhan sopiva vaan löytyy.

Lastenhoitoon onneksi on back up ratkaisuna mummo, joka jäi viime keväänä eläkkeelle. Isovanhemmat painavat muutenkin vaakakupissa paljon, kun muuttoa alettiin harkita (sori vaan isovanhemmat, jouduitte vaakakuppiin :). Mummon harteille ei voi kuitenkaan vilkasta 2 vuotiasta täysin työntää, joten joku päivähoitoratkaisu on tietysti löydyttävä.

Nykyisessä päiväkodissa menee tosi hyvin, tädit on ihania, ryhmä on kiva, siellä on kaverit (Ama, Uuva, Itto ja Nina = Amanda, Tova, Victor ja Catalina). Ainostaan piha on todella ikävä, joten sen jättäminen ei harmita. Mutta muuten, kurjalta tuntuu kun on löytynyt niin kiva, suomenkielinen paikka lähellä meitä.

Onko sitä ihan kamala kun repii lapsen irti tutusta ympäristöstään? Toisaalta, tämä on kyllä ihan kulttuurijuttu - monessa maassa on ihan normaalia, että vanhemmat muuttavat useinkin töiden perässä. Meidät on vaan totutettu liian hyvään. Töidenkään perässä ei tarvitse muuttaa - enää.

Luinpas tässä juuri Heidi Köngäksen kirjan Jokin sinusta. Siinä perhe muutti 60-luvulla vuodeksi Ruotsiin töiden perään. En finne igen, tuli esiin siinäkin tarinassa. Suomalaiset olivat alhaista kastia. Ei ihme, ettei lapsille juuri opetettu suomea, olihan se ruma ja alempiarvoinen kieli.

Ja nyt sitten suomalaiset suhtautuvat samoin muualta tulleisiin.

Niin, muuttoon palatakseni. Lapsi varmaan selviää ilman suuria traumoja. Ja mitäänhän ei saa jos ei uskalla yrittää. Jos ja kun palataan, tiedetään että on ainakin kokeiltu. Jos kaikki vaikka meneekin ihan hyvin?

Puhetta piisaa

Veralta tulee tekstiä tuutin täydeltä. Tarina on ruotsin ja suomen sekamelskaa, mutta suomi on kuitenkin selkeästi vahvempi kieli. Niin suuresti se päiväkoti vaikuttaa, kyllähän siellä tulee kuitenkin oltua suuren osan päivistä. Kun muutamme Suomeen, Vera menee ruotsinkieliseen päiväkotiin. On jännää nähdä, vahvistuuko ruotsi kielenä.

Me vanhemmat pysytään aika hyvin jutuissa mukana, myös J osaa sen verran suomea, että hanskaa Veran jutut ongelmitta. Farfar paralla alkaa olla ongelmia. Sattuipa tässä eräänä kertana, että Vera oli pyytänyt maitoa nukkumaan mennessään. Koska maito ei puoli tuntia aiemmin ollut kelvannut, ei isoisälle tullut mieleen, että sitä nyt sitten haluttaisiinkin. Jonkin aikaa mietittiin mitä mahtaa olla "maito" ja lopulta Vera oli saanut - omenan! Tyttö oli kuitenkin mennyt tyytyväisenä nukkumaan, joten eipä tuosta suurta haittaa ollut. Sen kerran jälkeen tosin kirjoitimme sanalistan, josta löytyvät tärkeimmät suomen sanat käännöksineen.

Tänään olen sitten ajanut ensimmäistä kertaa uudella autolla. Aika huisa kokemus. Vähän kyllä pelottaa ihka uusi auto, mutta mäkilähdöissä auttava automaattijarru on sairaan siisti :)

Tulevassa kotikaupungissa

Työmatkalla Helsingissä. Luksusta olla Klaus K:ssa yötä, lisäksi aivan ihana huone Bulevardin suuntaan.

Kävin vanhan tökaverin kanssa syömässä (mukavaa!). Kiinnitin huomiota pariinkin seikkaan. Syötyämme ja tarjoilijan kerättyä astiamme, hän tuli perään kysymään, otammeko laskun. Ravintola oli puolityhjä, eikä vielä sulkemassa. Tukholmassa ei olisi tultu. Olisi odoteltu, että me osoitamme haluavamme laskun. Tarjoilijat varmaan halusivat kotiin?

Maksoin kortilla. Laskussa ei ollut tilaa tipille. Kaverit onkin todenneet, ettei Suomessa makseta tippiä. Niin ei sitä varmaan makseta, kun ei siihen anneta mahdollisuuttakaan..! Todella laadukkaissa ravintoloissa olen kyllä tippi-mahdollisuuden huomannut Suomessakin, mutta tässä ok keskitason ravintolassa ei tosiaan sitä tarjottu.

Ruotsissa illallistaessa aina tipataan, 5-10%. Säästyypähän ainakin siinä rahaa Suomeen muutettaessa!

Kylpylässä

Viimeinenkin häälahjaksi saatu lahjakortti on viimein käytetty. Toivoimme häälahjaksi viime joulukuussa elämyksiä, ravintolaillallisia, kylpyläreissuja ja hyviä viinejä. Saimme kaikkia niitä, kiitos ihanille sukulaisille ja ystävillemme. Tosin saimme niitä jopa niin runsaassa määrin, että lahjakorttien käyttämisestä tuli jo pienoinen stressi! Viimeksi Helsingissä ollessa kävimme Dayspassa hoidoissa, ja nyt siis olimme la-su Nynäs havsbadissa kylpyläreissulla. Vera pääsi ensimmäistä kertaa farfarin ja isoisän naisystävän hoitoon kokonaiseksi yöksi (oli jo aikakin, voisi todeta..).

Todella rentouttavaa, Nynäs havsbad on kauniilla paikalla meren äärellä, rakennus on viehättävä ja eilen oli kaikenlisäksi aivan ihana kuulas syksyilma. Istuimme puulämmitteisessä saunassa ja kävimme meressä pulahtamassa. Hrrr. Myös lämminvesitynnyreissä tuli istuttua. Illalla söimme hyvän kolmen lajin illallisen ja aamulla vielä saunaan ja mereen. Kaiken tämän päälle tarjottiin mahtava brunssi.

Tänään naureskelin, miten ruotsalaiset vaan ovat niin ruotsalaisia - aina pitää olla niiiin sosiaalista, saunassakin pitää jutella naapurille. Suomalainen istuisi hiljaa tai maksimissaan puhuisi oman seurueensa kanssa. Mutta ei, ruotsalaisten pitää saunassakin vetää ainaista small talkia. Suomalaisena saa tietysti ikuiset saunakommentit, "tämähän ei sinulla tunnu missään", tyyliin olet suomalaisena varmaan syntynytkin saunassa... porukka oli lähinnä pariskuntia, mutta oli paikalla myös jokunen seurue.

Mutta täytyy sanoa, että osaavat ne rahastaa. Vaikka paikka oli hieno, ei hotellihuone ollut keskivertoa kummempi, illallinen oli toki hyvä, mutta ottaen huomioon että hinta kahdelle olisi ilman lahjakorttia ollut 5100 kruunua!! ei ehkä ihan sen arvoinen. Siis todella, yli 5000 kruunua johon siis sisältyi hotelliyö, illallinen ilman juomia, brunssi, saunan ja uima-altaan käyttö-oikeus. Ai niin, aamutakit ja tohvelit tuli kaupan päälle. Siis tuolla 5000:lla matkaisi jos Roomaan! Ja silti paikassa oli tupa täynnä jonoiksi asti. Eikä oikeasti vieraat olleet mitään yläluokkaa (sen huomaa). Täällä kyllä on rahaa millä mällätä...

Veralla oli mennyt farfarin kanssa hienosti. Mutta on se vaan ihanaa tulla kotiin ja saada lahjaksi oman pikkutytön halaus :)

Aktiviteettisunnuntai, just joo..

Tänään on ollut todellista yritystä ja surkuhupaisia tilanteita. Aamulla päätettiin että mennäänpä nukketeatteriin. Kivaa! Kun päästiin sinne asti ja oltiin ostettu liput, vähän jo Veraa väsytti, mutta kuitenkin jaksoi lueskella odotushuoneessa ja juoda mehua. Kun siirryttiin teatterisaliin, tyttö meni ihan vakavaksi. Kun valot himmenivät, alkoi parku. Vähäksi aikaa itku laimeni kun sika lensi taivaalla, ja sekä äiti että isä keskittyivät saamaan Veran ajatukset pois pelottavasta (tai mitä se sitten olikaan joka itkun aiheutti). Mutta sitten alkoi taas lohduton nyyhkytys. Ei auttanut kuin lähteä parin minuutin kuluttua pois. Että tosi kivaa oli... saatiin onneksi ilmaisliput seuraavalle kerralle, kun ei tuo nyt ihan halpaa touhua ole (80 kruunua per pää, ikään katsomatta).

Reaktio oli varmaan väsymyksen ja pimeänpelon yhdistelmä. Odotussalissa Vera oli taas ihan kunnossa, muttei tosiaankaan halunnut mennä takaisin teatterisaliin. Siispä pois ja samantien vaunuihin unille.

Herättyä mentiin kaupunginmuseoon, jossa on tosi kiva lapsille tehty Tori- Torget. Siellä voi mm leikkiä kauppaa. Siellä viihdyttiin hyvin. Ja samalla nähtiin hieno Svenska Dagbladetin valokuvanäyttely Tukholmasta v 1917-1959. Erityisen vaikuttavaa ajankuvaa oli kuva vuodelta 1941 Ruotsin jalkapallojoukkueen kohtaamisesta Tukholmassa Saksan kanssa - saksalaispelaajat seisoivat komeasti rivissä käsi ojossa. Oikein mielessään kuuli pahamaineisen Heil Hitler tervehdyksen. Suosittelen, jos on asiaa Tukholmaan lokakuussa!

Museon jälkeen oli uima"koulu", miniplask, jossa on käyty tänä syksynä. Nyt oli jäänyt pari kertaa väliin, joten oli ihan kiva mennä. Mutta Verahan ei sitten tällä kertaa kauheasti innostunut vedessä lotraamisesta, vaan istui mieluummin reunalla ja heitteli uimaleluja altaaseen. Kun kyseessä on kuitenkin kurssi, jossa tehdään juttuja yhdessä, tuntuu aika turhalta maksaa kun lapsi touhuaa kaikkea muuta kuin kurssin mukana. Reunalla kiipeillessään tyttö lipesi pää edellä veteen niin että tuli oikein shokkisukellus. Ja sitten huudettiin ja minä totesin, että se siitä ja me lähdettiin saunan puolelle (kyllä, sellainen löytyy, kukaan vaan ei heitä vettä).

Tuntui että monet jutut mitä yritetään tehdä on itse asiassa järjestetty enemmän aikuisille kuin lapsille. Olisko lapselle kuitenkin kivointa vaan mennä puistoon? No, ehkä vähän isompana nukketeatterikäynnit alkavat olla taas kivoja? Uinti ei kyllä ole oikein ollut meidän juttu, ei silloin 6-kuisena eikä nyt.

Muuten tämä viikko on mennyt työn merkeissä Helsingissä; asuntoja käytiin katsomassa viikko sitten ja yksi oli ihan kivakin. Ollaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästy, missäpäin halutaan asua. En vielä paljasta kuitenkaan, jos me vaikka lopulta päädytäänkin ihan muualle.
Lainaneuvottelujakin on pankkien kanssa varmuuden vuoksi käyty, ja on aika mielenkiintoista; erot ovat kyllä aika suuria pankkien välillä. Mm. ns omasta pankista saa mm huomattavasti pienemmän lainan kuin naapurista..

Kämppiä ja autoja

Nyt on roikuttu asuntosivustoilla jonkin aikaa ja alkaa vähän hahmottua millaista asuntoa olisi tarjolla. Ongelmana on vaan, ettei me oikein tiedetä mitä tahdotaan... :) Fiilis vaihtuu päivittäin. Yhtenä päivänä keskusta-asuminen tuntuu houkuttelevalta, lyhyt matka töihin ja enemmän aikaa olla lapsen kanssa kotona. Take away valikoimankin luulisi olevan laajempi, vaikka jo pelkäänkin miten käy kun sushiravintoloita ei olekaan enää joka korttelissa...!

Toisena päivänä houkuttaa oma piha, jonne lapsen voi päästää ovenavauksella leikkimään. Mutta sitten taas itkettää puolen tunnin -tunnin päivittäinen menopaluu-liikenne. Ruuhkamaksujakaan ei Helsingissä vielä tunneta. Jonoissa saa siis seistä, jollei asunto löydy junan tai metron varrelta.

Autoakin olemme katselleet. Sellaista en olekaan vielä koskaan omistanut. Autojen hinnat näyttävät kuitenkin olevan selvästi alemmat lahden tällä puolen, joten rahallisesti auton osto kannattaisi. Mutta että minusta autonomistaja... lisäksi olen kuullut jo muutamaan otteeseen kommentin "Suomessa on hyvä olla auto" - joka nostaa mulla karvat pystyyn. Miten niin?? Miksi Suomessa pitää olla auto jos Ruotsissa ei tarvitse? Onko joukkoliikenne muka Suomessa niin paljon huonompi? Onko se siistiä, ettei ole ruuhkamaksuja? Eikö siellä muka selviä autotta? Vai onko se vaan oletusarvo, että tietysti lapsiperheellä pitää olla auto..?

Ainoa, mihin itse oikeasti koen tarvitsevani autoa on mökkimatkat. Mutta Suomessa auton vuokraaminen on niin kallista, että ostaminen tuntuu jopa halvalta... ainakin tässä tilanteessa -mm muuten järkevänoloinen car pool käytäntö ei tunnu meille fiksulta.

Ehkä jossain elämän vaiheessa on hyvä omistaa auto??

Päiväkotijonoon päästiin, mutta enpä tiedä kuinka siinäkään käy. Kun ei tiedetä minne muutetaan, ei oikein voi tarhapaikkaakin hakea. Todella positiivinen juttu tosin oli, että hakemuksen jätettyäni mulle soitettiin yhdestä päiväkodista ja neuvottiin miten pitää toimia. Harmillista vain, että juuri ko päiväkodissa oli kuulemma jonoa ruuhkaksi asti.

Asuntokäytäntöjä

Pientä vertailua on tullut tässä viime aikoina tehtyä, uuden ja vanhan kotimaan välillä. Lopputulos, Ruotsissa elo on kyllä aikalailla leveämpää. Kun lainaa ei lyhennetä lainkaan (jos on hiukan alkupääomaa) ja lainan takaisinmaksuaika on jotain 60-100 vuotta, niin kuukausikulut on aika siedettävät - etenkin alhaisen koron aikana. Suomessa vedetään vyötä kireämmälle ja kireämmälle ja säästetään niin että henki pihisee, jotta saadaan mahdollisimman pian laina pois maksettua. Eihän pankille sovi olla velkaa!

Ruotsissa ei lainanlyhennystä pidetä kovinkaan järkevänä. Miksi laina pitäisi maksaa pois? Ja niin kauan kuin asuntojen hinnat pysyvät samana tai nousevat, ei tietenkään mitään riskiä olekaan. Käteen jää kivasti fyffeä, ruokakaupasta ostetaan häränfilettä ja Thaimaaseen voidaan matkustaa 4-henkisen perheen voimin pari kertaa vuodessa. Huraa kansankoti! Samaan aikaan suomalaiset lapsiperheet kituuttavat, matkustavat mökille ja ostavat jauhelihaa alennuksesta.

Noin niinkuin kärjistetysti.

Itse olen elänyt molemmin tavoin, ensin asuntovelallisena Suomessa ja sitten Ruotsissa. Ero on huima. Itse valitsin Suomessa nimenomaan suomalaisen tavan - niin paljon velkaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Perheettömänä rahaa jäi silti suht ok, mutta kyllä ensisijainen tavoite oli päästä pankin ikeen alta. Ruotsissa taas, lainaa otettiin surutta kunnon määrät, lainantakaisinmaksuaika meillä on 55 vuotta (ei ihan tarkkaa tietoa, huihai ...) ja lyhennyksiä ei tunneta. Siksipä voimme asua keskustassa 1800-luvun lopulla rakennetussa ihanassa talossa 80m2 asunnossa, ja maksaa hyvin kohtuullisesti kuussa. Nyt lainaehtoja Helsingistä tutkiskellessa voi vaan todeta, ettei meillä taida olla samaan varaa. Ok, olemme toki molemmat suht ok palkatuissa töissä, mutta silti ihan keskiluokkaa.

Mikä on parempi tapa? En tiedä. Ruotsalaisessa systeemissä on riskinsä, mutta en kyllä täysin suomalaisenkaan enää usko. Tiedän vain, että ruotsalainen elää paljon leveämmin kuin suomalainen sisarensa.

Ajattele, jos et lyhentäisi lainaa lainkaan. Paljonko enemmän jäisi elämiseen kuussa? Mitä tekisit niillä rahoilla?

Tulevia

Tällä rintamalla on ollut viime aikoina hiukan hiljaista. Olen pohtinut blogin tarkoitusta, huvittamista, kirjoittamisen jatkamista vai lopettamista. Oikeastaan ei ole oikein ollut juuri sanottavaakaan - vaikka juuri tässä kuussa onkin tehty aika isoja päätöksiä. Ehkä kuitenkin vielä jatkan, hissukseen, silloin tällöin. Eihän sitä tarvitse tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja, vaan omaa mielialaa ja olotilaa voinee vähän tunnustella.

Niin, päätöksiä. Tässä päivänä eräänä, pitkällisen pohdinnan jälkeen, päätimme että nyt - jos ylipäänsä meinataan, on aika kokeilla - Helsinkiin muuttoa. Kyllä, luit oikein! Olemmeko hulluja, en tiedä, mutta mitäänhän ei saa jos ei uskalla...

Työt saamme molemmat siirrettyä, meillä duunissa oltiin hyvinkin positiivisia ja kannustavia. Joten väliaikainen muutto tapahtuu tammikuussa. Kyseessä on nyt ainakin alkuun vuoden kokeilu. Kuuden Tukholmassa asutun vuoden jälkeen melkeinpä hirvittää. Sopeutuuko sitä enää Suomeen? Jo nyt, vertailua tehdessä, moni asia tuntuu kovin kalliilta... Ehkä sitä nyt saa niellä kaikki mäkätykset miten Ruotsissa sitä ja tätä, ja todeta että asiat onkin aikasen hyvin? No, jos emme nyt tätä tee, emme tee sitä koskaan. Sittenpähän sen näkee, lähdetäänkö parin kuukauden päästä takaisin ;-)

Asunnonhankinta on tässä vaan hiukan kesken, lievästi sanottuna. Isoa kohtuuhintaista vuokra-asuntoa länsi-Helsingistä, anyone?

Asiasta sukanvarteen. Varasin juuri lennot Helsinkiin, ja voi vain todeta, että kannattaa matkustaa ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta! Sillä hetkellä kun lapsi täyttää maagiset 2v, kulut moninkertaistuvat. Lapsesta menee lähestulkoon sama hinta kuin aikuisesta. No, viehän se lapsi tietysti samalla tavoin penkin kuin aikuinenkin, vaikka olisikin minimittainen. Penkkihän se on josta maksaa. Niin ja lentoverot. Enää en ihmettele, että niin monet perheet matkustavat Suomeen laivalla!

Mutta ehkä mä saan intoa kirjoitella, kun voin taas päivitellä Suomen ja Ruotsin eroja, nyt kotiinpäin muuttaessa!

Juhlia

Kakkua...

... kakkua...


...palloilua...

... ja karaokea

Synttäripäivä

Vera täytti tänään 2 vuotta. Onnea Vera!

Laivamatkailua ja maahanmuuttomietteitä

Espanjan lomailut päättyivät keskiviikkona ja lauantaina matkattiinkin jo Viking Isabellalla Tukholmasta Turkuun. Auto on vuokrattu kahdeksi viikkoa Ruotsista, hinnat kun ovat siellä puolet Suomen hinnoista ja vuokraus 2 vkoksi maksoi saman kuin Suomessa olisi maksanut viikoksi. Käytiin hakemassa tuliterä Volkkari Variant perjantaina autovuokraamosta ja lauantaina oli herätys klo 5.20 Turun laivalle, joka lähti klo 7.45.

Ajettiin läpi hiljaisen, aurinkoisen Tukholman Södermalmille Viking Linen terminaalille, kaunista. Harvoin tulee oltua siihen aikaan liikenteessä. Tukholma oli oikein parhaimmillaan.

Autojonossa Turun laivaan oli muitakin. Meille laivamatka oli ensimmäinen ja siksi eksoottinen, tähän asti on aina lennetty Suomeen. Itse palasin 30-40 vuotta ajassa taaksepäin, 60-luvun loppuun ja 70-luvulle, jolloin suomalaiset maahanmuuttajat palasivat kesäisin köyhään kotimaahansa kesäloman viettoon ja esittelemään uutta volvoaan ja Ruotsissa ansaittuja hyviä tienestejä. Mietin Ruotsiin töiden ja paremman liksan perässä muuttanutta perushoitajaa, joka oli tavannut ruotsalaisen puolison ja lähtivät lomalla sukulaisiin Suomeen. Lasta oli kielletty puhumasta suomea, koska se oli alempiarvoisempi kieli ja haittasi ruotsin oppimista.

Vaikka useissa tapauksissa oltiinkin muutettu ihan perhekunnittain, vanhemmat ja lapset, ja näin myös lähdettiin koko konkkaronkka kesämökeille ja sukulaisiin. Lapset ehkä vielä osasivat suomea, kun se oli molempien vanhempien kieli, eikä koulun kiellot vielä olleet täysin vieneet äidinkieltä mennessään. Suomessa tosin kylillä vähän brassailtiin, että "nää nää svenska svenska" että kyllä sitä osataan kieliä ja suomi on jo vähän ruostunut.

Aika nostalginen olo, vaikka tuskin itse olin syntynytkään tuohon aikaan. Jonossa oli varmasti vielä sitäkin, nyt jo eläkkeelle siirtynyttä sukupolvea.

Sitten sitä miettii, miten suomalaiset torjuvat jyrkästi elintasopakolaisuuden, paremman elämän perässä muuttamisen; Suomeenhan ei tällaisia vilunkipettereitä päästetä. Niin - suomalaisille se toki sallitaan, mutta ei muille. On se kumma, että "minä minä oma napa"-ajattelu elää, vaikka itse ollaan hyödytty maahan- ja maastamuutosta suunnattomasti. Ruotsissa on perinteisesti tajuttu maahanmuuton mahdollisuudet ja rikkaudet, vaikka monessa kohtaa voi politiikkaa myös kritisoida. Maahanmuuttoon sinänsä ei kuitenkaan koskaan ole suhtauduttu negatiivisesti, vaan tervetulleeksi on toivotettu niin suomalaiset tehtaisiin ja sairaaloihin kuin turkkilaiset ja italialaiset pizzerioihin, bussikuskeiksi ja kioskeihin. Suomessa itketään miten vanhustenhoito ja sairaanhoito tulevaisuudessa hoidetaan, samaan aikaan kuin maahan yrittävät kirotaan sosiaalipummeiksi ja hyödyntavoittelijoiksi. Suomessa, jossa maahanmuuttajia on edelleen erittäin vähän lähes mihin tahansa Euroopan maahan verrattuna.

Mitä olisimmekaan tehneet, jos Ruotsi ei olisi ottanut meitä vastaan avosylin niinä aikoina, kun Suomessa oli vaikeaa?

Aurinkoista kesää!

Nyt me jäämme hetkeksi tauolle ja

toivotamme kaikille lukijoille hyvää kesää ja ihanaa lomaa!

+33 asteessa altaalla

Tänään oli näin hyvää jälkiruokaa tarjolla

Ihan käsittämättömän kuumaa. Päivisin +32-35 ja illallakin niin lämmin terassilla, että ilmastoitu sisäilma +24 tuntuu melkein hyytävältä. Parasta onkin lojua altaalla, josta tarvittaessa aina pääsee veteen viilentymään.

Viikko ystävien seurassa sujui kuin sujuikin lopulta ihan hienosti. Muutama ärsyyntyminen toki kuuluukin asiaan, rasittaahan se välillä jopa oma perhekin ;)

Sääli oli sinänsä, että kaverien lapsi innostui leikkimään Veran kanssa vasta loppuviikosta, eli leikit olivat juuri päässeet käyntiin kun he lähtivätkin kotiin. Lapset ovat kyllä niin kovin erilaisia; Vera halaili Rebeccaa jo ekoina päivinä, mutta Rebecca vaan mutristeli äitinsä kyljessä. Vera taitaa olla aika sosiaalinen tyyppi.

Altaalla on ollut koko viikon aika hiljaista, tänään sinne oli ilmaantunut iso tanskalainen seurue, kaksi perhettä, yhteensä 6 lasta. Kerrostalon uima-allasalue on ollut melkeinpä meidän yksityiskäytössä tähän asti. Nyt muuttunee ääni kellossa, tanskalaiset käyttäytyivät kovasti omistajan elkein altaalla. Niin tosin varmaan mekin on tehty tähän asti... Vera ensin vähän jännitti uusia lapsia jotka riehuivat altaassa, mutta innostui sitten silmin nähden uudesta seurasta - jopa niin, että uiminen isän ja äidin sylissä olikin yhtäkkiä kivaa!

Tähän mennessä nimittäin Vera on parkunut naama punaisena joka kerta kun on uitettu altaassa. Istuminen altaan reunalla on ollut ok, mutta yhtään syvemmälle ei ole suostuttu ilman huutoa. Tulee selvästi äitiinsä - vesikammoinen lapsi raukka. Tosin tiistaina tapahtui se mitä olin pelännyt, jopa kahteen kertaan - tyttö molskahti altaasen hupsheijaa. Isänsä samantien perään ja selvittiin pienellä säikähdyksellä. Mutta kyllä otti sydämestä. Kamalaa. J on sitä mieltä, että pienet molskahdukset ovat vain hyvästä, siinähän oppii. Minua kauhistuttaa, että entä jos... ja kun ei Vera vielä juurikaan moisesta opi. Nämä on näitä lastenhoidon näkemyseroja - J:n mielestä minä olen taipuvainen curling-vanhemmuuten = huolehtii niin paljon että tekee lapselleen karhunpalveluksen. Kyllä varmaan näin osittain onkin, mutta luonnolleen ei kyllä juuri mitään mahda. Ja "better safe than sorry" on kyllä minun mottoni, ennemmin sitten ollaan vähän ylivarovaisia, ei voi mitään.

Espanjan kuvia

Pieni matkalainen reppu selässä

Huraa! Ruokaa!


Vesileikkejä

Rantapallo

Loma! Loma!

Espanjassa paistaa aurinko ja on lämpöä 33. Mutta on se lämmintä Ruotsissakin. Mikä siinäkin on, että aina lomat ulkomailla osuu niin, että kotonakin olisi juuri silloin tosi makee ilma?? Sitten ihan taatusti sataa loppukesän kun tullaan reissusta kotiin...

No, en kyllä valita. Täällä on tosiaan uskomattoman lämmintä ja poolilla on kiva maata. Verakin uskaltautui jo altaaseen ja saatiin lopulta raahata sieltä kiljuen kotiin.

J:n kaveripariskunta lähti tällä kertaa mukaan. Heillä on 3vuotias lapsi. Tosi mukavaa että lapsista on toisilleen seuraa, tosin tämä 3v on ujostellut aikalailla alkumatkan, vaikka Vera on yrittänyt kovasti hieroa tuttavuutta. Sinänsä mukavaa myös, että meillä aikuisilla on seuraa. Mutta mutta... vaikka kuinka tulisi ko ihmisten kanssa hyvin juttuun, huomaa jo yhden päivän saman katon alla asumisen jälkeen että tavat on erilaiset ja jotkut asiat vähän ärsyttää. Viikon päästä kun vieraat lähtevät on varmaan jo ihan kypsä..? Tai sitten ei, voihan se olla että asiat tasaantuvat hyvinkin.

Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa asua 60 neliön kämpässä kaksi perhettä viikon. Onneksi meillä on sentään omat huoneet ja omat kylppärit. Ja onneksi ollaan vielä kaverien lähdettyä oman perheen kesken vajaa viikko...

Onko teillä hyviä/huonoja kokemuksia kaverien kanssa matkustelusta?

Kesälomasuunnitelmia

Suunnitellaan täyttä häkää kesälomamatkaa Suomeen, vaikka välissä on vielä 1) juhannus Suomessa sekä 2) puolitoista viikkoa Espanjassa... mutta kun tuntuu, että pitää varata ajoissa ettei sitten viime hetkellä stressaa. Parempi stressata nyt kuin lomalla? Tällä hetkellä stressaakin sitten vähän kaikesta, miten kerkeää tehdä kaiken ennen lomaa ja sopia lomaohjelmat jne. On se vaan kumma. Kohta se kesäkin on jo ohi...

Tullaan ekaa kertaa laivalla eikä lentäen ja autokin on jo vuokrattu. Auton vuokra on Ruotsissa muuten puolet halvempi kuin Suomessa. Samalla hintaa saa Ruotsissa 2 viikkoa kun Suomessa 5 päivää. Aika törkeetä. Johtuuko se siitä, että kaikilla suomalaisilla on auto, eikä kilpailua ole? Vai mistä?

Me on joka tapauksessa mietitty pienehköä reissua Ahvenanmaalle kotiinpaluun yhteydessä. Niin ja siinä yhteydessä Muumimaailmaan. Oletteko käyneet? Suositteletteko n 2v kanssa? Me varmaan kyllä mennään joka tapauksessa kun se on niin sopivasti matkan varrella.

Bilettä toisensa perään

Nyt on juhlittu oikein antaumuksella. Torstaina oli taloyhtiön pihajuhlat ja vaikka sieltä tulinkin ihmisten aikoihin kotiin, nukuin silti aamulla pommiin! Ei vaan uskoisi, mutta tuohon elävään herätyskelloon ei voi tosiaankaan aina luottaa. Tyyppi heräsi vasta ysiltä!? No, se onkin ollut kuumeessa, joten rytmit on ihan sekaisin. Nyt se nukkuu päiväunia aivan liian myöhään taas ja eilen oli kuulemma mennyt nukkumaan yöllä puoli kaksitoista samaan aikaan kun isänsä. Hei haloo, tästä ei missään nimessä saa tulla tapaa...

Itse jatkoin juhlimista eilen firman kesäjuhlissa, joissa pidin oikein ekaa kertaa puheen 120 henkilölle - lyhyen sellaisen jossa esittelin uudet työntekijät, mutta silti. Vähänkö jännitti etukäteen mutta jälkeenpäin olin sikaylpeä itsestäni - ja sitä pitikin sitten juhlia aamuneljään!! Oltiin ihanassa Rosendahls Trädgårdenissa, joka tosin ei valitettavasti ole parhaimmillaan sateessa; myöhäiseksi illaksi onneksi vähän kirkastui. Sieltä siirryttiin juhlimaan cityyn ja maksettiin 200 kruunua sisään baariin. Vähänkö törkee hinta. Mä olen kyllä ihan ulkona yöelämästä täytyy sanoa. Mutta eipä sitä kovin usein pääse/joudu bilettämään aamuun asti joten olkoon.

Tänään siis toivutaan väsyneenä sängyn pohjalla. Ei vanha kyllä tosiaankaan tällaista jaksa enää kovin usein... firman keski-ikä kun on jotain 28 niin tälläinen täti-ihminen ei ihan ole samassa kuosissa kuin meidän juniorit.

Päiväkodin kesäjuhlat, jotka myös olisivat olleet eilen, valitettavasti missattiin koska tytsy oli tosiaan kuumeessa. Nyt on jo ihan täydessä vedossa, mutta rymit ihan keturallaan. Täytynee kohta alkaa herätellä, jotta saadaan se edes johonkin aikaan illalla nukkumaan.

Kiitos

Meillä on sanottu kiitos. Oikein hienosti, monesti ja oikeassa kohtaa. Voi pientä!

Vaalivalvomot jatkuu, maa vain vaihtui

Nyt meillä on siirrytty jännäämään Ruotsin tuloksia :) Piratpartiet näyttäisi voittavan ja saavan paikan EU-parlamenttiin. Ketkä ihmeessä äänestää niitä... ? Ehkä EU-vaaleissa uskaltaa äänestää outoja puolueita, joita ei kuuna päivänä äänestäisi eduskuntavaaleissa? Vaikea kuvitella, että tällaisen puolueen menestys olisi kovin pysyvää.

Miljäpartiet on saamassa kaksi paikkaa ja kaksinkertaisen kannatuksen aiempaan. Toivottavasti toinen läpimenijä olisi vähän EU-myönteisempi kuin listan ykköskandidaatti. Ympäristökysymykset selvästikin ovat korostuneet EU-vaaleissa. Toisaalta se on aika loogistakin, ympäristöongelmat kun eivät todellakaan ole kansallisia ongelmia. Siksipä niin kummalta tuntuukin, että Miljöpartiet ei suhtaudu positiivisesti eurooppalaiseen ylikansalliseen päätöksentekoon, millä tavoin asioihin on huomattavasti suurempi mahdollisuus vaikuttaa kuin pelkällä kotimaan politiikalla.

Suomen vihreiden mahtavaa listaa ei voi kuin kehua. Sieltä olisi voinut äänestää ainakin kymmentä ehdokasta :D Lue lisää vaalivalvojaisista täällä

Jännää

Siis on tämä pirun jännää loppuun saakka... tuleeko kaksi paikkaa sittenkin?!!

... tuli se! Ihanaa! Onnea vihreät, huipputulos!

ps. mutta sellainen tuli mieleen, että olisi se Anni voinut vähän enemmän tuulettaa telkkarissa, oli tämä sen verran historiallinen tulos :)

Minä poljen, sinä ohjaat, niin kuin tanssi matka käy

Ekaa kertaa pyöräilemässä kolmeen vuoteen! Miten todella onkin hurahtanut hirmuinen aika viime kerrasta... Kaksi vuotta sitten olin erittäin raskaana enkä halunnut pyöräillä, ja vuosi sitten Vera tuntui liian pieneltä istumaan kyydissä.

Pyörät huollettiin viikolla ja eilen hommattiin lastenistuin sekä kypärä.

Tänään sitten kokieltiin ekaa kertaa ja olipa taas kivaa! Laulua piisasi tarakalla (mm. Bää bää vita lamm ja i-ha-haa on lemppareita) vaikka kuvassa ei juuri naurattanutkaan.

Juhlatamineissa

Lakkiaisia ja kansallisjuhlaa

Tänään on oltu ystävän tyttären lakkaisissa. Tänään on myös juhlittu Ruotsin kansallispäivää - jota ei siis kauheasti juhlita, kun ruotsalaisten mielestä on jotenkin noloa juhlia kansallisuuspäivää.. nationalistista hapatusta, ikäänkuin.

Täällä Ruotsissa lakkiaisia vietetään pitkin toukokuun loppua-kesäkuun alkua, kukin eri aikoihin siis. Tänään oli Karkin lakkiaiset, kuulemma tällä viikolla sekä eilen että toissapäivänä oli jonkun hänen kavereistaan juhlat. Myös penkkariajelut järjestetään tähän aikaan, ja nekin kouluittain. Ajelijoita riittää siis kaupungilla joka päivälle noin kolmen viikon ajan. Äärimmäisen rasittavaa! Ylioppilaskirjoituksia ei täällä ole lainkaan - olisihan perin epäsosiaalidemokraattista että joku saattaisi jopa reputtaa...! Kaikki pääsevät lukiosta läpi, arvosanat tietysti vaihtelevat.

Pottailua

Meillä on viime aikoina pottaharjoiteltu yhdistelmällä aamumaitopullo, television lastenohjelmat sekä pottailu.

Tänään sitten ensimmäistä kertaa tuli oikein jättipotti :) Neiti nousi yhtäkkiä aivan hädissään potalta, osoitteli pottaan ja oli hyvin todellakin hätääntyneen näköinen. Ja siellähän oli vaikka mitä! Äiti siihen tyynnyttelemään, että tämä oli oikein hyvä juttu, ei hätä ollenkaan! Kerran jutut tuli vahingossa lattialle, ja reaktio oli suunnilleen samanlainen. Totutusta poikkeama aiheuttaa selvästi hengenahdistusta - eikä pottailun tarkoitus edelleenkään ole ihan selvillä ...

Niin juu, ja tässä yhtenä aamuna viikolla pinnasängystä kuului ihan selvä huhuilu: "mamma och pappa" -yhdistelmälause! Tähän mennessä on ollut vain joko tai. Kyllä tuntui hurjalta. Niin se kielikin sieltä pikkuhiljaa. Muuten sanasto on aika suomipainotteista, mutta äiti ja isä tulee jostain syystä ruotsiksi.

Aurinko hellii

Viikonloppuna oli touhua ja hulinaa, mm Tukholman marathon. Taas taivasteltiin juoksijoita lämpöhalvauksen kourissa. Itse istuttiiin mukavasti - ja tulevasti - kaverien kanssa piknikillä ja juotiin skumppaa ja syötiin pullaa :)

Lisäksi launtaina oli kirkon kerholla kevään lopettajaiset ja kerhon tädin läksiäiset. Lauantai-iltana kerhon, piknikin ja marathonin jälkeen kerettiin vielä miehen kanssa illalliselle. Luksusta! Ja sunnuntaina vietettiin äitienpäivää auringonpaisteessa Skansenilla.

Vielä pieni vaalipläjäys. Katsopa täältä mitä tehdä, jos vihreä tunkee kylään.

Ääni annettu

Kävin tänään äänestämässä erinomaista ehdokasta Johanna Sumuvuorta numerolla 240 Suomen suurlähetystöllä, nyt on hyvä mieli kun on velvollisuus - ja kansalaisoikeus - hoidettu. Muistathan sinäkin äänestää :)

Ulkomailla asuessa saa siis valita kummassa maassa äänestää. Itse valitsin ehdottomasti Suomen, mutta on suomalaisissa tutuissani myös niitä, jotka äänestävät ennemmin täällä. Mikäli olisin halunnut äänestää täällä, olisi minun tullut palauttaa lipuke että haluan äänioikeuden Ruotsissa. Mutta olen kuullut myös sellaisista tapauksista, joissa äänestäminen on onnistunut molemmissa maissa. Varsinainen porsaanreikä!

Meillä on podettu silmäsairauksia ja muitakin pöpöjä. Veralla todettiin tällä viikolla kuukauden oireilun ja ihmettelyn jälkeen bakteeri silmässä. Nyt on onneksi saatu lääkkeet ja toivottavasti tauti saadaan vihdoin taltutettua. Minun silmäpöpö parani silmätipoilla muutamassa päivässä, mutta flunssa ei vaan jätä rauhaan. Harmittaa vietävästi.

Vaalitesti

Täältä löytyy erittäin mielenkiintoinen eurovaalitesti. Mielenkiintoiseksi testin tekee se, että tuloksien perusteella voi valita mikä puolue on lähinnä omia kantoja Euroopan eri maissa. Itse tietysti kävin tsekkaamassa mitkä puolueet ovat lähellä Suomessa vs. Ruotsissa. Suomessa lähinnä olivat RKP, vihreät sekä demarit (auts). Sinänsä mielenkiintoista että nämä kolme puoluetta olivat lähellä toisiaan - demarit kuitenkin perinteisesti vasemmisto- ja RKP oikeistopuolue... No, Ruotsissa lähellä minua olivat ainoastaan demarit. Vihreät olivat ihan toisessa avaruudessa. Ole siinä sitten johdonmukainen...!!

Vasemmalle kallistuvan tuloksen pystyin sinänsä päättelemään kun vastaukseni kallistuivat veroja suosivaan suuntaan. RKP taas on aidosti liberaali puolue, jota voisin jopa kuvitella äänestäväni. Vihreät Suomessa ovat euro-myönteinen puolue, joka kannattaa ympäristönsuojelua yli rajojen sekä maahanmuuttomyönteistä politiikkaa. Vihreissä halutaan ylläpitää palvelut, senkin uhalla että verot nousisivat. Viime aíkoina Suomessa tärkein mantra on ollut laskea veroja, vähän voisi siinäkin miettiä missä raja menee. Päivähoitoa, tasokasta koulua, ja hyvää terveydenhuoltoa kun ei vaan ihan ilmaiseksi saa.

Ennakkoäänestys ulkomailla jatkuu lauantaille asti. Siispä huomenna äänestämään!

Sitä saa mitä tilaa?

Jos äänestät Ruotsissa vihreitä, äänesi menee EU-kielteiselle ehdokkaalle. Listalla ekana on Carl Schlyter, joka haluaa Ruotsin ulos EU:sta. Näin on puolue puolestasi päättänyt. Siitä huolimatta, että puolue myös päätti luopua vaatimuksestaan Ruotsin postumisesta EU:sta (vihdoin!)

Tämä on suurin perusteluni listavaaleja vastaan. En voisi koskaan antaa ääntäni ehdokkaalle, joka ajaa Ei EU:lle linjaa.

Onneksi saan äänestää myös Suomessa :)

Kiitos että saan olla tiellä

Meidän kadulla on työmaa ja siinä roikkuu kyltti "Tack för att vi får vara i vägen". Ihan hulluja nämä. Eikö siihen nyt olisi ihan voinut kirjoittaa että tietyömää, pahoittelemme häiriötä. Kiitos että saamme olla tiellä? Tai ehkä se onkin sanaleikki...

Viikko alkoi putkeen

Omg. Se on sitten silmätulehdus. Skeä mulla että Veralla. Ja flunssa, meillä kaikilla. Tosi kivaa. Pian lääkäriin.

Miten tällaisia tyyppejä voidaan päästää Kokoomuksen eurovaalilistalle? Siis jos äänestät vaikkapa ympäristöasioihin kovasti panostavaa Sirpa Pietikäistä, äänestät samalla tätä. "Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia". Jepjep. Todellakin intoa, tietoa ja taitoa Eurooppaan, kuten kokkarien vaalilause kuuluu. Tiedosta ja taidosta ei niin väliä, intoa sitten senkin edestä...?

Home alone

Yksin kotona. Todella outoa. Tämä on ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun Vera syntyi eli kohta kahteen vuoteen. Että olen yksin kotona. Toki ollaan oltu reissussa ja olen ollut jonkun yön poissa hotellissa, mutta kotona en ole koskaan ollut yksin. Hiljaista ja rauhallista ja vähän orpoa.

Onneksi myös Vera ja mies tulee huomenna illalla Helsingistä. Itse palasin siis tänään pitkän viikonlopun vietosta. Muut jäivät vielä töihin ja ilahduttamaan isovanhempia.

Yksin lentäminenkin oli aika outoa. Vaikka sitä olenkin harrastanut muutaman kerran töiden puittessa, mutta silti näin vapaa-aikana tuntui tosiaan kuin jotain puuttuisi. Mutta toisaalta se oli aika luksusta, sai täysin keskittyä kirjaan!

Bussilta kotiin kävellessä mietin, mikä on koti. Missä on koti, mikä tekee kotikaupungin? Onko koti Tukholmassa vai Helsingissä vai molemmissa? Miksi tuntui niin omituiselta kävellä läpi Vasaparkenin yksin, matkalla kotiin jossa ei odottanut ketään. Yksinolo Tukholmassa tuntuu oudolta, vaikka olen asunut täällä jo reilut 5 vuotta. Syksyllä voin peräti hakea Ruotsin kansallisuutta - jos haluan. En tiedä haluanko...

Mutta loppujen lopuksi, koti on siellä missä on rakkaat ihmiset.

Norjalaisten juhlaa

Norja sitten todellakin vei koko potin, ja ylikin. Lisäksi norjalaiset juhlivat tänään kansallispäiväänsä - myös täällä Tukholmassa, marssimalla läpi kaupungin Skansenille, joten tämä viikonloppu on ollut yhtä kansallisjuhlaa.

Meidän kisakatsomossamme istui viisi ruotsalaista, kaksi suomalaista, kaksi amerikkalaista ja yksi norjalainen. Lisäksi mukana alkuillasta oli vielä yksi suomalainen ja kanadalainen, kaikki osallistuivat myös kilpailuun: arvaa voittaja sekä 4 finalistia. Ja kuka voittikaan? Se, joka arvasi ennen kuin koko laulanta edes oli alkanut, ilman että oli nähnyt esiintyjistä yhtäkään!! Ihan vaan lehdestä lukemansa perusteella.

No, eipä se arvailu ihan helppoa ollutkaan. Suomi oli aika selvästi loppupään biisejä, Ruotsiakaan en itse uskonut parhaimmistoon. Mutta että iso-Britannia viiden parhaan joukossa! Itse arvelin Kreikkaa (mies oli itse ällötys mutta perinteisesti tämmöiset menestyy), sekä Bosniaa - se oli perinteinen balkanin balladi. Positiivista oli, että Norjan ja Islannin menstys osoitti, että pohjoismaat voivat siis pärjätä jatkossakin jos vain on oikeanlaiset kappaleet tarjolla. Viron kappaleesta pidin, harmi ettei se noussut viiden parhaan joukkoon. Portugalin kappale taas oli todella kiva, mutta arvasinkin, ettei sellainen euroviisuissa pärjää.

Meidän juhlat oli kuitenkin mahtavat. Norjalaisella vieraalla oli makoisat oltavat. Amerikkalaiset olivat perehtyneet aiheeseen etukäteen, mutta silti hiukan shokissa, mitkä laulut lopulta pärjäsivät. Ja aina mukaan mahtui myös pari täydellisen pettynyttä, joiden suosikit ei päässeet edes 10 parhaan joukkoon. Lehdissä ei ole tänään ollenkaan perinteiseen tapaan valitettu ja kitisty Ruotsin huonosta menestyksestä - nyt kun ei voi vedota siihen, että Itä-Euroopan maat vain äänestävät toisiaan

Tukholmassa on muuten ollut aivan mielettömän upea viikonloppu.

Ao kuvista selviää myös, että meillä leikattiin viikonloppuna etutukka. Hiukka vinoon ja kuoppia matkalla...

Gröna Lundissa ja ekaa kertaa karusellissa, vähän jännittää?

Frisbeeproffs?

Hienoja maisemia

Lisää edellisestä aiheesta

Sosiaaliministeri olikin sitten puuttunut aborttiasiaan. Könsvalda aborter ska begränsas, uutisoi DN. Sairaalahenkilökunta ei saa automaattisesti kertoa lapsen sukupuolta, jotta sukupuolesta johtuvat abortit voidaan ehkäistä.

Samassa uutisessa kuitenkin todetaan, että sukupuoli tulee kertoa jos vanhemmat sitä kysyvät, mutta ei mikäli epäillään sukupuolen perusteella tehtävää aborttia syyksi. Tosi mukavaa sairaalahenkilökunnalle alkaa nyt sitten arvioida, milloin kerrotaan ja milloin ei. Ehkä se käytännössä on helppoakin, tiedä häntä, mutta kyllä tämä aika epäselvältä ohjeistukselta kuulostaa. Sosiaaliministeri toteaa myös:

Och en lagstiftning som förbjuder aborter av könsskäl har ingen verkan, enligt Hägglund.
– Då skulle folk uppge något annat skäl.

Niinpä. Mutta eipä edes kristillisdemokraattinen ministeri edelleen kyseenalaista vapaata raskaudenkeskeytystä viikkoon 18 asti. Se olisikin ruotsalaiselta politiikolta kuin ampua itseään jalkaan.

***

ps. Luettuani asiaan liittyviä muutamia blogeja mm Ung och idealist ja Common sense , minua tosiaankin hirvittää. Suurin osa näyttäisi olevan sitä mieltä, että aborttioikeutta ei missään nimessä saa rajata ja jos abortin saa tehdä sen perusteella, että sikiöllä on down-sydrooma tai sydänvika tai lapsi on vaikeasti vammainen, myös sukupuoli pitää saada olla syy raskaudenkeskeytykseen. Sosiaaliministeri hyökkää siis kommentillaan vapaata aborttioikeutta vastaan ja naisen vapaus päättää menee kaiken muun ylitse, viikkoon 18 asti. Ehkä moni asiasta kirjottava toisaalta - ja toivottavasti - on mielipiteissään aika radikaali?

"Pikku" sivu-uutinen raskauden keskeytyksestä

Tämän päiväisessä DN:ssa oli hyvin pieni uutinen otsikolla "Omöjligt hindra könsurval vid abort". Tämä uutinen sai Nyhetsdygnet palstalla 9 riviä tilaa. Aiheena oli, miten Socialstyrelsen on nyt todennut, ettei sukupuoleen perustuvaa aborttia voida estää. Eräs nainen Eskilstunassa on kahteen otteeseen tehnyt abortin kuullessaan odottavansa tyttölasta. Tämä siis todetaan nyt täysin mahdolliseksi ja hyväksyttäväksi Ruotsissa.

Aivan järkyttävää. Tämä ei siis ollut ilmeisesti edes mikään varsinainen uutinen, vaan pikkuilmoitus.

Ruotsissa on täysin vapaa aborttioikeus 18 viikkoon asti. Sen jälkeen viikkoon 22 asti abortin voi saada painavien syiden vuoksi (en tiedä mitä nämä saattaisivat olla, todennäköisesti esim. lapsen/sikiön vakava sairaus ). Minusta on ihan hirmuista, että abortin saa tehdä noin vain niin pitkälle raskaudessa. Viikolla 18 lapsi ei enää ole "vain sikiö", vaan jo todellakin ihan lapsi - itse ultrassa käyneenä lapsen voi täydellisesti siinä vaiheessa todeta. Tällöin voidaan myös todeta suht varmasti lapsen sukupuoli.

Sinänsä sosiaalihallituksen päätös oli ihan looginen. Jos abortti on sallittua tehdä 18 raskausvkoon asti vapaasti, syy saa toki silloin olla vaikkapa lapsen sukupuoli. Tähän puuttuminen olisi puuttumista vapaaseen aborttioikeuteen. Ja jos vapaata aborttioikeutta pidetään pyhänä lehmänä, niin silloinhan asia on ihan selvä. Ulkopuolinen taho ei ennen vkoa 18 voi päättää, että raskautta ei saa keskeyttää - oli syy mikä tahansa.

Suurin osa ruotsalaisista feministeistä nousisi luultavasti takajaloilleen heti, jos ehdottaisikin aborttioikeuden rajaamista, esim Suomen malliin 12 viikkoon asti. Sehän olisi backlash, naisten oikeuksien taaksepäin menoa. Mutta kyllä kai sillä lapsellakin pitäisi jokin oikeus olla kuitenkin? Kyllähän se nyt pitäisi olla tiedossa jo ennen viikkoa 18, mikäli raskauden haluaa keskeyttää? Ja jos näin jostain syystä ei ole, niin silloin voisi raskaudenkeskeytyksen saada poikkeusluvalla. Nythän tosiaan näin toimitaan vasta vkolla 18-22.

Olen itse asiassa aikamoisen järkyttynyt asiasta. Luulisi, että feministisesti ajattelevat myös puolustaisivat syntymättömän tyttölapsen oikeuksia? Mikä tämä oikein on, Intia jossa tapetaan tyttölapsia???

Yhteisellä kaapilla?

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille (ja etenkin omalleni :)! Täällä Ruotsissa äitienpäivää vietetään vasta 3 viikon päästä, ja huolimatta muistutuksesta, meillä oltiin autuaasti unohdettu tämä Suomessa vietettävä merkkipäivä... no, sain lupauksen, että 3 viikon kuluttua juhlitaan sitten senkin edestä! Saa nähdä kuin käy...

Olen tässä viime aikoina useastakin lehdestä ym lukenut vaatteidenvaihtopäivästä (sillä on joku muukin nimi kyllä). Kaikillahan on kaappien täytteinä vaatteita tai kenkiä, joita ei koskaan käytä muttei oikein raaski poiskaan heittää. Joko ne ovat liian pieniä/suuria, vääränmallisia tai muuten vaan ei oikein omaan makuun - huolimatta siitä, että ne on joskus tullut ostettua. Monesti kyseisiä vaatekappaleita on tullut käytettyä vain pari hassua kertaa. Joko nämä vaatteet sitten pölyyntyvät ja vievät tilaa kaapissa, ta sitten ottaa itseään niskasta ja vie ne kirpparille, second hand kauppaan tai muuhun kierrätykseen.

Mutta entäs jos vaihtoehtona olisi vaatteiden vaihtopäivä? Tähän tilaisuuteen kutsutaan ystävät ja tutut, ja jokainen tuo mukanaan vääränkokoiset tai väriset, vähän käytetyt tai kyllästymiseen asti pidetyt vaatteensa vaihtoon. Tottakai vaihtoon voisi tuoda myös lastenvaatteita.

Olen harkinnut jonkun aikaa ko tapahtuman järjestämistä. Ärsyttää, kun ei osaa luopua joistain vaatteista, joita ei ikinä pidä. Jos ne meinisivät tutuille, olisi ehkä jonkinlainen mahdollisuus kysellä niitä takaisin, jos joskus mieli tekisi (todennäköisesti ei ikinä, mutta luopumisen tuskaa ehkä helpottaisi jos takaportti olisi tiedossa...).

Onkohan joku lukijoista järjestänyt tällaisia vaihtarikutsuja? Onko ne onnistuneet? Pitääkö olla tosi kierrätysmielinen ystävä- ja tuttavapiiri jotta homman saa toimimaan?

Kuka siivoaa kotisi?

Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meillä käy siivooja. Se on ihanaa! On ihanaa tulla puhtaaseen, siivottuun kotiin joka toinen viikko. Kuten tänään, tuoksuva ja puunattu koti odotti töistä saapuvaa. Hintakaan ei kotitalousvähennyksen jälkeen päätä huimaa.

Siivooja on puolalainen nainen. Lähes kaikki vastaavaa työtä tekevät ovat maahanmuuttajia. Aiemmin meillä kävi filippiiniläinen mies. Kyllähän tässä kahden kerroksen kansa -dilemmaan törmää. Toisilla on varaa maksaa siivouksesta, toiset siivoavat näiden kotona. Vähän kyllä kirpaisee, ja pohjoismainen hyvinvoivan huono omatunto välillä vaivaa.

Ruotsissa kotitalousvähennys oli pitkään kauhistus, ja vasta porvarihallitus sai sen aikaan. Demarit jupisivat aikansa, mutta nyt en ole enää pitkiin aikoihin kuullut tai lukenut ns. piikakommentteja. Ehkä sossutkin tajusivat, että siivoaminen on ihan rehellistä työtä, eikä mitään "piikomista". Pimeä työnteko on tosin ollut vallalla niin pitkään, että edelleenkin monet jatkavat verotta siivouttamista vaikka se olisi samanhintaista ihan verot maksaessakin. Tällöin häviävät kaikki, niin yhteiskunta kuin itse työntekijäkin, joka ei ole minkään sosiaaliturvan piirissä. Monet siivoojista tosin lienevät laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät edes voi maksaa veroja työstään, koska heitä ei käytännössä ole olemassa.

Samanaikaisesti en kuitenkaan suostu ottamaan niskoilleni syyllisyyttä siitä, että työllistämme rehellisesti (maahanmuuttajan tai ei), maksamme siitä veroa, meille jää aikaa muuhunkin kuin kodin puunaamiseen ja saamme siistimmän kämpän kuin itse ikinä aikaansaisin.

Mitä mieltä sinä olet? Käykö teillä siivooja, ottaisitko siivoojan? Onko toisilla kotinsa siivouttaminen törkeää alistamista vai hienoa työllistämistä?

Aurinkoinen vappuviikonloppu

Aivan käsittämättömän upea viikonloppu. Ollaan nautittu vappupäivän piknikistä, mahtavasta vappupäivän illasta ystävien luona shamppanjan sekä grillauksen voimin, puistoilusta, kotieläintarhasta ja auringosta ja lämmöstä. Verakin nautti täysin palkein, kuten näkyy:




Luinpa tässä Teknillisen korkeakoulun sidosryhmälehdestä uutisen, miten kamerakännykkä auttaa pieniä lapsia kertomaan tarhapäivästään. Tietotekniikan tutkimuslaitoksen HIIT:in tutkimuksessa 3-6 vuotiaille päiväkotilapsille annettiin kamerakännykkä, jolla otetut kuvat siirtyivät suoraan ja ainoastaan vanhempien ja opettajien katsottavaksi erityisessä verkkopalvelussa. Tutkimuksen mukaan tarhakännykkä helpotti erityisesti sitä, miten pienet lapset pystyivät kertomaan kuulumisiaan vanhemmille. Jutussa todetaan myös, että käytännön onnistumisen edellytyksenä on, että opettajilla on mielenkiintoa tekniikan hyödyntämiseen eikä se lisää heidän työkuormaansa.

Hmm, mietinpähän vaan. Että tämäkö se nyt on keskeistä päiväkotien arjessa, jossa lapsia on hoitajaa kohti 7+ ja ryhmät valtavia? Tiedotteessa annetaan asiasta tosi positiivinen kuva, ja onhan siinä tosiaan paljon hyviä puolia. Kivaahan se varmaan olisi katsella tarhapäiväkuvia illalla. Mutta mutta... Varmaan opettajat ja hoitajat riemastuvat, tätä hommaahan voi alkaa hoitaa vaikka sitten "niinä vapaahetkinä". Öö, vapaahetkinä...

Aika tekniikkakansaa muutenkin. Tuskin paljon muualla tulisi mieleen, että 3-vuotias voikin kuvailla kännykällään päivänsä kulkua. Tosin meillä kotona yritetään puhua jo 1-vuotiaana äitin ja isän kännykkään sitä tahtia, että kyllä vähän hirvittää.

Lisätietoa tutkimuksesta löytyy täältä

Karkkihampaat

Tällä viikolla oli Dagens Nyheterissa juttua lasten hammashoidosta, miten hampaiden kunnossa näkyy millä Tukholman alueella lapset asuvat. Ns. köyhillä maahanmuuttajapainotteisilla alueilla lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa ja on enemmäön reikiä kuin perinteisillä hyvinvoivilla svenne-alueilla. Samassa jutussa todettiin, että ensimmäinen hammastarkastus järjestetään sinä vuonna kun lapis on täyttänyt 3. Siis lapsi voi keretä melkein 4-vuotiaaksi ennen kuin hampaat tarkastetaan?! Musta se on kyllä aika myöhään... Usein huonot ruokailu-tavat opitaan jo 1-vuotiaana, eikö olisi fiksua järjestää eka tarkastus jo hiukan aikaisemmin?

Miten lienee Suomessa?

Ruotsi luulee olevansa niin täydellinen, maailman mallimaa. Monet asiat on kuitenkin ihan levällään, etenkin kun terveydenhuoltoa tarkastellaan. Jos akuuttiin hoitoon joutuu odottamaan 6 tuntia, voiko sitä kutsua akuutiksi???

Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Täällä on ollut pitkä ja syvä hiljaisuus. Sinä aikana on puihin tullut lehdet ja kevät saapunut todenteolla Tukholmaan. Helsingin viima meni luihin ja ytimiin - kyllä tässä Helsingin ja Tukholman välillä sittenkin on eroa niin tuulen purevuudessa kuin lehtien saapumisen tahdissa.

Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.

Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.

Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.

Mämmiä ja suklaamunia!

Terveisiä Helsingistä ja riemukasta pääsiäistä kaikille ihanille blogin lukijoille!