lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

+33 asteessa altaalla


Tänään oli näin hyvää jälkiruokaa tarjolla

Ihan käsittämättömän kuumaa. Päivisin +32-35 ja illallakin niin lämmin terassilla, että ilmastoitu sisäilma +24 tuntuu melkein hyytävältä. Parasta onkin lojua altaalla, josta tarvittaessa aina pääsee veteen viilentymään.

Viikko ystävien seurassa sujui kuin sujuikin lopulta ihan hienosti. Muutama ärsyyntyminen toki kuuluukin asiaan, rasittaahan se välillä jopa oma perhekin ;)

Sääli oli sinänsä, että kaverien lapsi innostui leikkimään Veran kanssa vasta loppuviikosta, eli leikit olivat juuri päässeet käyntiin kun he lähtivätkin kotiin. Lapset ovat kyllä niin kovin erilaisia; Vera halaili Rebeccaa jo ekoina päivinä, mutta Rebecca vaan mutristeli äitinsä kyljessä. Vera taitaa olla aika sosiaalinen tyyppi.

Altaalla on ollut koko viikon aika hiljaista, tänään sinne oli ilmaantunut iso tanskalainen seurue, kaksi perhettä, yhteensä 6 lasta. Kerrostalon uima-allasalue on ollut melkeinpä meidän yksityiskäytössä tähän asti. Nyt muuttunee ääni kellossa, tanskalaiset käyttäytyivät kovasti omistajan elkein altaalla. Niin tosin varmaan mekin on tehty tähän asti... Vera ensin vähän jännitti uusia lapsia jotka riehuivat altaassa, mutta innostui sitten silmin nähden uudesta seurasta - jopa niin, että uiminen isän ja äidin sylissä olikin yhtäkkiä kivaa!

Tähän mennessä nimittäin Vera on parkunut naama punaisena joka kerta kun on uitettu altaassa. Istuminen altaan reunalla on ollut ok, mutta yhtään syvemmälle ei ole suostuttu ilman huutoa. Tulee selvästi äitiinsä - vesikammoinen lapsi raukka. Tosin tiistaina tapahtui se mitä olin pelännyt, jopa kahteen kertaan - tyttö molskahti altaasen hupsheijaa. Isänsä samantien perään ja selvittiin pienellä säikähdyksellä. Mutta kyllä otti sydämestä. Kamalaa. J on sitä mieltä, että pienet molskahdukset ovat vain hyvästä, siinähän oppii. Minua kauhistuttaa, että entä jos... ja kun ei Vera vielä juurikaan moisesta opi. Nämä on näitä lastenhoidon näkemyseroja - J:n mielestä minä olen taipuvainen curling-vanhemmuuten = huolehtii niin paljon että tekee lapselleen karhunpalveluksen. Kyllä varmaan näin osittain onkin, mutta luonnolleen ei kyllä juuri mitään mahda. Ja "better safe than sorry" on kyllä minun mottoni, ennemmin sitten ollaan vähän ylivarovaisia, ei voi mitään.

1 kommentti:

Elli kirjoitti...

mä oon kyllä kanssa niin pelokas tuon pieneni kanssa. oisin varmaan saanu sydärin, jos Viltsu olis tippunu altaaseen. välillä kyllä itekin huomaa, miten vahdin poikaa ku haukka ja kokoajan oon varottelemassa jne.
kovasti koitan rajottaa, mutta se on niin vaikeeta!