Tänään on ollut todellista yritystä ja surkuhupaisia tilanteita. Aamulla päätettiin että mennäänpä nukketeatteriin. Kivaa! Kun päästiin sinne asti ja oltiin ostettu liput, vähän jo Veraa väsytti, mutta kuitenkin jaksoi lueskella odotushuoneessa ja juoda mehua. Kun siirryttiin teatterisaliin, tyttö meni ihan vakavaksi. Kun valot himmenivät, alkoi parku. Vähäksi aikaa itku laimeni kun sika lensi taivaalla, ja sekä äiti että isä keskittyivät saamaan Veran ajatukset pois pelottavasta (tai mitä se sitten olikaan joka itkun aiheutti). Mutta sitten alkoi taas lohduton nyyhkytys. Ei auttanut kuin lähteä parin minuutin kuluttua pois. Että tosi kivaa oli... saatiin onneksi ilmaisliput seuraavalle kerralle, kun ei tuo nyt ihan halpaa touhua ole (80 kruunua per pää, ikään katsomatta).
Reaktio oli varmaan väsymyksen ja pimeänpelon yhdistelmä. Odotussalissa Vera oli taas ihan kunnossa, muttei tosiaankaan halunnut mennä takaisin teatterisaliin. Siispä pois ja samantien vaunuihin unille.
Herättyä mentiin kaupunginmuseoon, jossa on tosi kiva lapsille tehty Tori- Torget. Siellä voi mm leikkiä kauppaa. Siellä viihdyttiin hyvin. Ja samalla nähtiin hieno Svenska Dagbladetin valokuvanäyttely Tukholmasta v 1917-1959. Erityisen vaikuttavaa ajankuvaa oli kuva vuodelta 1941 Ruotsin jalkapallojoukkueen kohtaamisesta Tukholmassa Saksan kanssa - saksalaispelaajat seisoivat komeasti rivissä käsi ojossa. Oikein mielessään kuuli pahamaineisen Heil Hitler tervehdyksen. Suosittelen, jos on asiaa Tukholmaan lokakuussa!
Museon jälkeen oli uima"koulu", miniplask, jossa on käyty tänä syksynä. Nyt oli jäänyt pari kertaa väliin, joten oli ihan kiva mennä. Mutta Verahan ei sitten tällä kertaa kauheasti innostunut vedessä lotraamisesta, vaan istui mieluummin reunalla ja heitteli uimaleluja altaaseen. Kun kyseessä on kuitenkin kurssi, jossa tehdään juttuja yhdessä, tuntuu aika turhalta maksaa kun lapsi touhuaa kaikkea muuta kuin kurssin mukana. Reunalla kiipeillessään tyttö lipesi pää edellä veteen niin että tuli oikein shokkisukellus. Ja sitten huudettiin ja minä totesin, että se siitä ja me lähdettiin saunan puolelle (kyllä, sellainen löytyy, kukaan vaan ei heitä vettä).
Tuntui että monet jutut mitä yritetään tehdä on itse asiassa järjestetty enemmän aikuisille kuin lapsille. Olisko lapselle kuitenkin kivointa vaan mennä puistoon? No, ehkä vähän isompana nukketeatterikäynnit alkavat olla taas kivoja? Uinti ei kyllä ole oikein ollut meidän juttu, ei silloin 6-kuisena eikä nyt.
Muuten tämä viikko on mennyt työn merkeissä Helsingissä; asuntoja käytiin katsomassa viikko sitten ja yksi oli ihan kivakin. Ollaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästy, missäpäin halutaan asua. En vielä paljasta kuitenkaan, jos me vaikka lopulta päädytäänkin ihan muualle.
Lainaneuvottelujakin on pankkien kanssa varmuuden vuoksi käyty, ja on aika mielenkiintoista; erot ovat kyllä aika suuria pankkien välillä. Mm. ns omasta pankista saa mm huomattavasti pienemmän lainan kuin naapurista..
6 kommenttia:
Mm. idästä löytyy ghettoa siinä missä lännestä ja helmiä myös. Joo ei voi aina luottaa eikä edes toivoa, että kaksvuotiaan toiveet ja tahtotilat kohtaisi niitä omia.
Me ollaan käyty uimassa kohta 2 vuotta ja välillä ollaan tehty mitä hienoimpia sukelluksia ja hyppyjä ja tänä syksynä mennään siis silleen, ettei mitään hyppyjä ja sukelluksia saa tehdä. tärkeintä mun mielestä on että tulee tapa, että harrastuksiin mennään ja uskon, että tällä harjoittelulla myös vesi tulee tutuksi, vaikka siellä ei muuta halutakaan tehdä. Kaikki lasten ehdoilla, kuten niin monesti kuullaan. ; ) Käymme myös tanssitunnteilla, jossa äiti saa joskus tanssia ihan yksin keskellä lattiaa, kun lapset pyörivät peilien edessä olevissa verhoissa. Really fun! t. Anu
Hei,
osuin sattumalta blogiisi etsiessäni jotain tietoa, en nyt enää muista mitä, ja luin koko blogin sitten yhteen syssyyn. :) Oli vain niin kivasti kirjoitettu ja mielenkiintoisia huomioita, osin samoja, joita olen itse ihmetellyt, vaikka oma suhteeni Ruotsiin ja Tukholmaan on vasta aluillaan.
Seurustelen tukholmalaisen kanssa, ja suunnittelemme muuttoani Suomesta Tukholmaan jossain vaiheessa. Melkeinpä harmillista kannaltani, että te olette muuttamassa Helsinkiin enkä siis ehkä voi enää jatkossa lukea samassa määrin mahdollisesta tulevasta kotipaikastani. :)
Yksi hauskoista postauksista oli se, jossa mainittiin suomalaisia herkkuja, joita ei Ruotsista saa. Kun mies ensimmäistä kertaa vieraili, tarjoilin jälkiruoaksi mustikkarahkaa. Mies sanoi tykkäävänsä mutta ei kuulemma tiennyt, mitä se oli. Näin opin, että rahka ei olekaan universaali herkku... Maksamakkarasta olen myös puhunut miehelle, mutta hänen ihmetyksestään huolimatta en tajunnut, ettei sitä Ruotsista löydy. Xylitolipurkkaa olen tarjonnut ilman, että siitä tuli mitään kommenttia. Postauksesta opin, että ensi vierailulla juomana voisi tarjota lonkeroa. En myöskään tiennyt, ettei Fazerin sinistä myydä Ruotsissa - myydäänkö muuta Fazeria? Olen menossa sinne joulunviettoon, ja ajattelin, että voisi olla paikallaan viedä jotkin pienet lahjat miehen perheenjäsenille, mutta ei ole helppoa keksiä sopivinta lahjaa ihmisille, jotka on tavannut vain pari kertaa. Mies sanoi, ettei tarvitse, mutta ehkä jotain tuohon Fazerin suuntaan?...
Hna, niinpä. Saman alueenkin sisällä on usein sekä että.
Joo ei todellakaan täsmää kaksivuotiaan tahtotilat omien kanssa ... kunhan nyt mennään miten parhaiten kyetään, ja itse onneksi loppupeleissä saa kuitenkin päättää ;)
Anu, joo, tää tuli nyt kokeiltua eikä se oikein vaan ollut meidän juttu. kokeillaan sitä laulua ja tanssia seuraavaksi (varmaankin kyllä vasta Suomessa), mulle se ainakin sopinee paremmin ja Verahan laulaa ja tanssii jo nyt niin että tanner tömisee...
Hii, voi kiitos! Onpa kiva kun kommentoit, ja kiva tietää että täällä käy uusiakin lukijoita :) kannustaa kirjoittamaan, vaikka välillä laiskottaakin!
Niin, yllättäviä kulttuurishokkeja on joutunut kokemaan, kun sitä luulisi että ollaan niin lähellä toisiamme me naapurikansat. Minäkin varmaan kyllä vielä kirjoittelen eroista, vaikka nyt sitten hetken eri näkökulmasta!
Mutta kuitenkin rohkaisen lähtemään, suomalaisena kokee olonsa hyvin tervetulleeksi Tukholmassa. Kaikki kyllä sitten olettaa että tietysti osaat ruotsia, kaikki suomalaisethan osaa.. mutta ehkä se ei ole ongelma?.. ja nopeastihan sen joka tapauksessa oppii :)
Noista lahjoista, itse asiassa Fazerin sinistä on täältä alkanut jossain määrin saadakin, tosin pitää tietää mistä kaupoista etsii. Geishaa on myös ajoittain tarjolla. Lonkero on ehdottomasti hyvä, jos siis voi/haluaa alkoholia viedä. Suomalaista sinappia kaipaan itse täällä, sekä karjalanpiirakoita. En tiedä osaako ruotsalaiset niitä lopulta arvostaa, mutta ne eivät ainakaan kuulu ruotsalaiseen ruokaperinteeseen. Ruotsalainen sinappi on kamalaa!! Mitäs vielä... mietin asiaa ja palaan jos tulee jotain mieleen! Meiliäkin voi laittaa, jos on kysymyksiä, tukholmantytto@gmail.com
Minäkin ilmoittaudun uutena lukijana! Olen jo kesästä saakka lukenut, mutten ennen kommentoinut. Osuin blogiisi sattumalta, kun etsin jotakin asiaa Tukholman reissuamme varten, en nyt muista mitä. Meitä on täällä nelihenkinen perhe, joka pitää Tukholmasta erityisen paljon ja matkailee siellä joka vuosi, kun ei asumaan voi muuttaa. =)
Reetta, kiva kun ilmoittauduit ja kiva kun luet! Ilmoittele jos tarvitsette lisää Tukholma vinkkejä :) Ollaankohan me ihan hulluja, kun ollaan muuttamassa pois...?
Lähetä kommentti