Pientä vertailua on tullut tässä viime aikoina tehtyä, uuden ja vanhan kotimaan välillä. Lopputulos, Ruotsissa elo on kyllä aikalailla leveämpää. Kun lainaa ei lyhennetä lainkaan (jos on hiukan alkupääomaa) ja lainan takaisinmaksuaika on jotain 60-100 vuotta, niin kuukausikulut on aika siedettävät - etenkin alhaisen koron aikana. Suomessa vedetään vyötä kireämmälle ja kireämmälle ja säästetään niin että henki pihisee, jotta saadaan mahdollisimman pian laina pois maksettua. Eihän pankille sovi olla velkaa!
Ruotsissa ei lainanlyhennystä pidetä kovinkaan järkevänä. Miksi laina pitäisi maksaa pois? Ja niin kauan kuin asuntojen hinnat pysyvät samana tai nousevat, ei tietenkään mitään riskiä olekaan. Käteen jää kivasti fyffeä, ruokakaupasta ostetaan häränfilettä ja Thaimaaseen voidaan matkustaa 4-henkisen perheen voimin pari kertaa vuodessa. Huraa kansankoti! Samaan aikaan suomalaiset lapsiperheet kituuttavat, matkustavat mökille ja ostavat jauhelihaa alennuksesta.
Noin niinkuin kärjistetysti.
Itse olen elänyt molemmin tavoin, ensin asuntovelallisena Suomessa ja sitten Ruotsissa. Ero on huima. Itse valitsin Suomessa nimenomaan suomalaisen tavan - niin paljon velkaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Perheettömänä rahaa jäi silti suht ok, mutta kyllä ensisijainen tavoite oli päästä pankin ikeen alta. Ruotsissa taas, lainaa otettiin surutta kunnon määrät, lainantakaisinmaksuaika meillä on 55 vuotta (ei ihan tarkkaa tietoa, huihai ...) ja lyhennyksiä ei tunneta. Siksipä voimme asua keskustassa 1800-luvun lopulla rakennetussa ihanassa talossa 80m2 asunnossa, ja maksaa hyvin kohtuullisesti kuussa. Nyt lainaehtoja Helsingistä tutkiskellessa voi vaan todeta, ettei meillä taida olla samaan varaa. Ok, olemme toki molemmat suht ok palkatuissa töissä, mutta silti ihan keskiluokkaa.
Mikä on parempi tapa? En tiedä. Ruotsalaisessa systeemissä on riskinsä, mutta en kyllä täysin suomalaisenkaan enää usko. Tiedän vain, että ruotsalainen elää paljon leveämmin kuin suomalainen sisarensa.
Ajattele, jos et lyhentäisi lainaa lainkaan. Paljonko enemmän jäisi elämiseen kuussa? Mitä tekisit niillä rahoilla?
10 kommenttia:
Sitten on vielä sellainenkin vaihtoehto, ettei asutakaan omistusasunnossa. Helsingissäkin löytyy ihan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja (no, ei niitä toki joka oksalla kasva) ja monessa tapauksessa se voisikin olla ihan fiksu vaihtoehto omistusasumiselle. Esim. meillä on sen verran kohtuullinen vuokra, ettei ole mitään mieltä ostaa asuntoa. Sillä summalla, mitä vuokraa maksamme, emme maksaisi edes korkoja+vastiketta vastaavasta asunnosta läheskään vastaavalla sijainnilla. Ja mikä vapaus, kun ei ole sidottu tietyssä fyysisessä paikassa sijaitsevaan maalliseen omaisuuteen! Rahaa tosiaan jää kaikkeen muuhun kivaan, eikä tarvitse penniä venyttää. Eikä tarvitse miettiä, onko varaa jäädä halutessaan pitkälle hoitovapaalla lapsen kanssa. Sopii meille!
Ehdottamassasi mallissa taitaa olla se hidaste, etteivät suomalaiset pankit myönnä enää kovin pitkiä lainoja. Ystäviltäni evättiin juuri muistaakseni 30 (ellei peräti 25) vuoden lainahakemus.
Tervetuloa Helsinkiin (vaikka sitten vuokra-asuntoon)! Rohkean päätöksen olette tehneet!
Tiitu, vuokraaminen olisi meille itse asiassa ykkösvaihtoehto, mutta kun se on niin kallista! Mistä niitä halpoja vuokra-asuntoja löytyy?? Me halutaan vähintään 3 huonetta, ja sellaisten hinnat lähtee n 1000 eurosta ylöspäin. Ja jos ei halua lähiöön, ei alle 1300-1400 saa kyllä ainakaan vuokraovi.comin mukaan kohtuukokoista asuntoa. Tuolla summalla lyhentää jo lainaakin ihan ok, varsinkin alhaisten korkojen aikaan. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että suomessa ihannoidaan ihan turhaan omistusasumista - useimmiten se vaan on kaikkine tukineen ja verovahännyksineen vuokraamista halvempaa!
Niin se juuri on hassua, että sama pankki Suomessa (Nordea) tarjoaa täysin erilaista lainapalvelua kuin Ruotsissa. Joku pankki käsittääkseni kyllä Suomessakin on alkanut antaa aika pitkiä lainoja, vai onko tämä tieto jo vanhentunutta?
Kiitos tervetulotoivotuksista! :)
Suomalaiset varmaan aattelee, että on kiva jättää lapsille perinnöksi varallisuutta... ;) Mut oikeesti, onko siis niin, että Ruotsissa ei käytännössä peritä juuri mitään? Ei, että mielestäni pitäisi voida rikastua edeltävien sukupolvien kustannuksella, mutta onhan tuossa selkeä ero varallisuuden kertymisen suhteen ja sillä taas kansantaloudellisia vaikutuksia pitkällä tähtäimellä. Tai sit ruotsalaiset on vaan valmiiksi jo niin paljon rikkaampia kuin suomalaiset...
Olisi itse asiassa ihan mielenkiintoista laskea, että kumpi tapa sitten ihan _oikeasti_ on kannattavampaa, eli kummassa maksat enemmän. Suomalaisessa systeemissä kuitenkin kerryttää varallisuuttaan.
Juu, ei niitä edullisia vuokra-asuntoja mistään Oikotieltä tms. taida juuri löytyä. Lähipiirissä on edullisesti seurakuntayhtymän vuokra-asunnossa asuvia, hieman markkinahintoja edullisempia asuntoja taitaa olla Satolla, VVOlla yms., vakuutusyhtiöillä kaiketi jonkun verran myös. Me asumme kaupungin vapaarahoitteisessa vuokra-asunnossa (näihin ei siis jonoteta, ei ole tulorajoja tms.), jotka ovat kalliimpia kuin kaupungin varsinaiset vuokra-asunnot, mutta selkeästi markkinahintoja halvemmat. Maksamme kohtuukokoisesta kolmiosta kantakaupungin kupeessa 850 euroa kuussa, sisältäen veden. Näitä helmiä ei tosiaan ihan joka oksalla kasva, mutta jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin kyllä näitäkin on ihan mahdollista saada.
Lisäksi asumisoikeusasunto on Helsingissä ihan fiksu vaihtoehto, mutta valitettavasti niitä ei järkevällä sijainnilla saa kuin pitkällä jonotusajalla.
Minähän en lainoista mitään oikeasti tiedä, voi toki olla, että joltain pankilta saakin nykyisin pidempiä lainoja. Tuskin kuitenkaan 60 vuotta. Kuulemma pienemmät pankit ja konttorit tuolla maaseudulla ovat usein joustavampia.
juu, ei taida yksityiseltä sektorilta paljon halpoja vuokra-asuntoja löytyä.
kaupungilta saattaa saada asunnon aika nopeaankin. vaikka ne sanoo, että järjesnumeron mukaan tai kiirreellisyyden mukaan, niin mulla on kyllä hieman erilaisia kokemuksia.
joskus hain ihan vitsillä kaupungilta asuntoa ja rajasin tiukasta, että ei saa olla paria sataa metriä kauempana tarhasta ja vuokraakin vaan tän ja tän verran ja hissi + parveke on oltava ja sain asunnon päivässä!
samaan aikaan mulla oli kaveri, joka jonotti asuntoa, mihin pääsisi ilman rappuja, kun hänellä on invalidi mies ja vauva tulossa. eikä ollut sijainnilla tai muullakaan väliä.
VVOlta ja SATOlta voi hakea samalla hakemuksella asuntoa, kun kaupungiltakin.
Ihan mielenkiinnosta tsekkasin kaupungin vuokra-asuntojen ehdot ja tosiaan eipä niissäkään nykyään enää tulorajoja ole, joskin tulot ja varallisuus vaikuttavat asunnon saantiin. Mutta varmasti kannattaa sinnekin hakemus jättää ja laittaa vaan niin tarkat kriteerit, että tarjoavat sitten mieluista asuntoa, jos jotain tarjoavat. Tarveharkintaperusteisesti asunnot jaetaan (ainakin noin periaatteessa) ja luulisi maahan muuttavan asunnottoman lapsiperheen olevan prioriteettilistalla aika korkealla.
Noita vapaarahoitteisia asuntoja löytyy nykyisin osoitteesta http://www.vuokraovi.com/vuokraovi/main/searchlist.action?officeid=166. Ainoa ikävä puoli niissä on, että asunnon saa se, joka ensin ehtii huutaa hep (eli jättää hakemuksen, näihin kun haetaan asuntokohtaisesti). Ja aika moni sitä yleensä yrittää huutaa. Nytkin tuolla näyttää olevan 90 m2, 2h+ateljeehuone+keittiö Pikku-Huopalahdessa, vuokra 930 eur/kk. Ei paha ollenkaan.
Kiitos kovasti kommenteista!
Pilami, kyllä täälläkin peritään, ja osa tietysti maksaa asuntovelkansa takaisinkin :) Mutta on myös yleistä että säästetään erilailla samaan aikaan kun ei makseta asuntolainoja. Sitten voi olla niistä muista säästöistä jää perintöä... sekä asuntojen hinnat yleisesti ottaen on nousseet, eli myydessä on saatu enemmän takaisin kun mitä on pankille velkaa. Asuntovelan takaisinmaksuun suhtaudutaan säästämisenä, eli se on yksi tapa säästää muiden joukossa.
Ehkä Ruotsissa saattaa olla varallisuutta yleisestikin enemmän..?
Elli, en usko kyllä että me saataisiin kaupungin asuntoa.. kun ei kuuluta ihan kuitenkaan pienituloisimpiin. Luulisin että sillä on kuitenkin väliä..? VVO:lle laitonkin hakemuksen, mutta melkein kaikkiin heidän asuntoihin näytti olevan varallisuusrajat.
Tiitu, saman oikeastaan kommentoin kuin Ellillekin, että me ei varmaan kyllä kuuluta ensisijaiseen kohderyhmään. omistusasunto Tukholmassa ei varmaan auta asiaa... mutta eihän siinä mitään menetä että laittaa hakemuksen. Ja tosiaan vuokraoveenkin tulee välillä halpoja asuntoja.
No, tässä on nyt suhausta vähän siellä ja täällä. Saa nähdä nappaako missään...
Hei vielä, tää tulee nyt aika myöhään mutta ehkä löydät tän täältä. Lehdissä on ollut juttua siitä, että Ruotsissa saattais olla kehittymässä asuntojen suhteen hintakupla:
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article334652.ece
Eli koska hinnat ovat nousseet pitkään, asuntojenomistajat ovat alkaneet uskoa nousun olevan ikuista.
Hinnat voivat kuitenkin laskea dramaattisestikin tulevaisuudessa, jolloin asuntoa myyvä ei saakaan omaansa takaisin.
Jos lainaa ei ole lyhennetty juuri ollenkaan tai lainaa on korotettu vastaamaan asunnon noussutta arvoa, velalliset ovat vaikeuksissa. Täähän tapahtui siellä USA:n asuntolainamarkkinoilla.
Ja tässä toinen, kiinnostavampi juttu Kauppalehdessä. En tiedä saatko linkkiä toimimaan.
Se on myös mun blogissa sulle jätetyssä vastakommentissa.
http://toimitilat.kauppalehti.fi/crometapp/product/premises/common/public/news/juttu.jsp?oid=KL_2009-10-27_3515809&portal=klt&.sid=A088B5E9D4604CDFFBDC0CB79FEBA89B&.sid=1000.
Kukannuppu, juu kyllä tosiaan täällä on ihan huimat hinnat ja isot velat. eli riski on todellakin olemassa...
Lähetä kommentti