Täällä taas kukutaan. Koko viikko on mennyt nukkumisen suhteen ihan harakoille. Tyttö nukkuu, isä nukkuu, äiti valvoo. Tämä on nyt vissiin viides yö putkeen, olen jo laskuissa sekaisin. Kuvittelin, että kyllä tämä tästä ohi menee, näitähän nyt on välillä, mutta alkaa kyllä olla aika hajalla olo valvoessa. Aamusta onneksi saa nukkua, kun Verakin nukkuu usein vielä aamulla pari tuntia, mutta ei se silti oikein korvaa yöunta. Yritetty on mennä normaaliin 22 aikaan (tai mulle kylläkin aika epänormaaliin) nukkumaan, ei tullut mitään. 12 aikaan nukkumaan, ei onnistunut. Yhdeltä, eikä mitä. Kahden aikaan tuntuu olevan se hetki, kun tämä mamma kuukahtaa, yösyötön jälkeen.
Epäilen että tämä on jotain alitajuista stressiä, mikä on ihan naurettavaa, koska stressiin ei ole mitään aihetta. Mietin juuri, että koska yritän järjestää joka päivälle jotain ohjelmaa, olenko alitajuisesti stressaantunut siitä että on liikaa ohjelmaa, vai siitä, että ohjelmaa varmasti riittää?
Yritetään vihdoin nukuttaa Veraa omaan sänkyyn. Sängyssä nukkumisen kanssa on niin ja näin, mutta kopassa tyttö suostuu hyvin nukkumaan eli on joka tapauksessa saatu vieroitettua vieressä nukkumisesta. Stressaanko siis sitä, että kuinka se pärjää? Että kuinka minä pärjään ilman sitä?
En tiedä, mutta hermot menee. Oliskos kellään mitään neuvoja?!
5 kommenttia:
Unettomuus ja väsymys ovat raskaita juttuja. Ei tarvitse stressata kuin sitä, ettei se uni ehkä tänäkään yönä tule ja siinäpä sitä jo ollaankin. Kierre syntyy kamalan helposti.
Itse käyn helposti ylikierroksilla ja ehkä sen pohjalta voisin ehdottaa yrittämään sitä, että joitain päiviä vain rauhoittuisi ja koittaisi olla keksimättä mitään. Kyllä ne päivät menevät omalla painollaankin ja voivat olla antoisia ihan sellaisenaan.
Toivottavasti nukut jo pian paremmin!
No voi parka sua!!! Mulla ei ole mitään hyviä neuvoja. (vaikka yleensä meikäläiseltä kyllä neuvoja satelee...)
Ostin Karkille sellaista yrttiteetä luontaituotekaupasta, jonka sanottiin auttavan. Karkki tottui siihen niin, että jo teen tuoksu illalla alkoi unettamaan. Mutta ehkä mekanismit pienen vauvan äidillä ja hormoonikaaos teinillä ei ole ihan samat...
Arkipurkka ja Minttu, kiitos kommenteista ja neuvoista! Ainakin kahvin voisi tosiaan illalla jättää pois ja siirtyä yrttiteehen... ja olen tosiaan päättänyt rauhoittaa elämäämme ja vähentää menoja, eli alkaa olla möllöttää Veran kanssa vaan enemmän ja harrastaa vaikkapa juuri niitä pitkiä kävelylenkkejä kuten tänään. Ehkä raitis ilma tekee hyvää myös - vai piristääkö se enemmän kuin väsyttää..?
Kesällä, kun yritimme kovasti saada Pöpöläistä nukkumaan paremmin, muutimme nukkumisjärjestelyjä niin että mies jäi yläkerran makkariin Pöpöläisen kanssa valmiina tassuttelemaan levotonta nukkujaa ja minä muutin nukkumaan alakerran vierashuoneeseen. Mutta yllätys yllätys - en saanutkaan unta, en edes korvatulpat korvissa. Koko ajan kuulostelin tulppienkin läpi, josko vauva sattuisi itkemään. Ja samalla huomasin alkaneeni pelkäämään pimeää - tuijottelin mustia ikkunoita ja odotin kuulevani särkyvän lasin helinää ja murtovarkaiden askeleita.
Kävin ihan ylikierroksilla eikä unen päästä ollut helppoa saada kiinni.
Kolmannen yön jälkeen muutin takaisin yläkertaan ja otin Pöpöläisen kainalooni. Uni tuli heti. Lapsesta tuli uniriepuni - sen lämmin vartalo ja läheisyys rentouttivat minutkin.
No, "uniriepu" tosin tuppaa myös herättämään viitisen kertaa yössä, mutta se on sitten toinen stoori.
Kukannuppu, kiitos vinkistä, mulla voi hyvinkin olla sama vaiva! Meinaan ensi yönä kokeilla, katsotaan jos vaikka uni tulisi tuhisevan vauvan vieressä?? Meilläkin on yöherätyksiä jonkun verran - paremminhan vauvan saa sitten nukutettua takaisin kun se on siinä vieressä... vieroitus omaan sänkyyn ei sitten kyllä niin hyvin sujukaan...
Lähetä kommentti