torstaina, tammikuuta 31, 2008

Vera 6 kk

Kuusi kuukautta ja muutama tunti sitten meille syntyi maailman ihanin tyttövauva. Hurraa Veralle 6kk päivänä!


Tässä 6kk sitten




Ja tässä viime viikonloppuna Helsingissä äidin vanhassa syöttötuolissa







Haikeaa... Huomenna luvassa hieman muistelua kuluneelta kuudelta kuukaudelta.

Ekoteko päivässä

Hymy haastoi mut jo viime viikolla tällaiseen Ekoteko päivässä -kampanjaan, mutta vasta nyt pääsen tarttumaan asiaan.



Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.





Päivän ekoteko? Pidän itseäni suhteellisen ekona, mutta en tiedä riittääkö multakaan ekotekoa joka päivälle, valitettavasti... vai lasketaanko se, että käyttää päivittäin bussia tai jalkojaan eikä omista autoa?


Eilen tosin tuli tehtyä oikein erityinen ekoteko, kun tilasimme ruokaa Ekolådanista, josta siis saa kotiovelle ekologisesti tuotettuja vihanneksia ja kasviksia. Lisäksi Ekolådanista voi tilata mm. leipää, mysliä, hedelmiä, kahvia ja paljon muuta. Laatikko tuodaan joko kerran viikossa tai joka toinen viikko, tilauksen mukaan.


Yleisesti, jatkuvina ekotekoina


-Jätteiden lajittelu, tietysti (paperit, lehdet, pullot, lasit, metallipurkit). Ruotsissa ei lajitella maatuvia.
-Meillä ei ole autoa. Kävellään, pyöräillään tai käytetään julkisia (asian tekee tietysti helpoksi keskustassa asuminen, mutta silti :)
-Yritän sammutella lamppuja perässäni
-Meillä on pyykinkuivaaja, mutta käytän sitä aniharvoin
-Maksan Ruotsin luonnonsuojeluliitolle kuukausimaksua.
-Olen Vihreän liiton jäsen
-Yritän hillitä uusien lastenvaatteiden ostoa, koska saan aika paljon vaatteita lainaan sukulaisilta ja kavereilta
-Kierrätän vanhat vaatteet


Superenergiasyöppönä meidän elämässä on ehdottomasti lentokoneella matkustaminen. Mutta milläs muuten pääset Suomeen?? Laivalla matkustaminen kun ei ole sen ekologisempaa... on meillä kyllä paljon muitakin matkoja, ja matkustaminen onkin se josta luovun ihan viimeisenä, vasta jos on ihan pakko. Ja tämä edestakas lentelyhän kompensoikin koko vuoden päivittäisen autolla-ajelun, näin olen ymmärtänyt...

Listalla on myös kestovaippojen kokeileminen, sitä en ole vieläkään tehnyt, vaikka taas viime viikolla sain ystävältäni innostunutta kestovaippojen esittelyä. Olin jo menossa niitä ostamaankin, mutta sitten tosiaan paukahdin kipeäksi (joka vaan jatkuu) enkä päässyt kaupunkiin ollenkaan. En ole silti tätä projektia haudannut vielä ihan kokonaan...


Haastan seuraavat blogi-ystäväni: mimmu, ee, norppa, kukannuppu sekä koo.

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Veran kanssa elokuvissa

Vera oli tänään elämänsä ekaa kertaa elokuvissa! Käytiin mammaryhmän tyttöjen kanssa barnvagsbiossa katsomassa The Jane Austen Book Club. En tiennyt leffasta juuri mitään etukäteen, mutta se oli itse asiassa tosi hyvä. Aiemmat babybio-leffat on usein olleet piirrettyjä. Me ei olla niihin keretty. Vera tykkäsi selvästikin olla elokuvissa, jaksoi olla hereillä ja tyytyväisenä koko 2½ tunnin pätkän. Puolessa välissä oli pieni tauko, jolloin syötiin ja vaihdettiin vaippaa ym. Tämä oli niin onnistunut kokemus että täytynee ottaa uusiksi!

tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Uutisia ruokarintamalta

Pientä päivitystä myös ruokarintamalta:

Eilen kokeiltiin ekaa kertaa "oikeaa ruokaa", pasta med kyckling. Ja sehän meni kuin kuumille kiville! Suu aukesi apposelleen. Jälkkäriäkin tarjoiltiin sen kunniaksi, että on siirrytty astetta vakavampaan ruokailuun. Jälkkäriksi Persika med druva, ja se myös maistui pienen makustelun jälkeen. Tähän mennessä siis ruokailulistalla:

Lempparit
  • maissisose
  • porkkanasose, sekä perunan kanssa ja ilman
  • palsternakkasose
  • kaurapuuro
  • pastaa ja kanaa soseena
  • persikka- ja rypälesose

Yökkärit

  • peruna
  • banaani- ja persikkasose
  • omatehty porkkanasotku

Uintia odotellessa

Kun ei ole tietokonetta ei pääse bloggaamaankaan. Siksipä tämä syvä hiljaisuus.

Eilen piti olla eka babysim. Päivällä sieltä soitettiin, että se on peruttu, kun joku vauva oli kakkinut altaaseen! Eli joutuivat tyhjentämään altaan ja meidän eka uintikerta siirtyi perjantaille. Mielessä kävi, että tapahtuukohan tuota oikeasti kovinkin usein...? Luulisi riskin olevan aika suuri. No, toivottavasti perjantaina päästään siis uimaan. Vähän kyllä jännittää kuinka se menee ja mitä Vera tykkää. Eihän 6-kuinen ole liian iso aloittamaan?

Itselläni on vieläkin flunssan rippeitä, ja tänä aamuna taas sattui kurkkuun, ihan kuin flunssa olisi "alkanut alusta". Todella rasittavaa. Saa siis nähdä pääsenkö perjantaina altaaseen mukaan vai joudunko roikkumaan altaan reunalla. Kipeitä vanhempia tuskin haluavat basilleineen veteen pullikoimaan.

Eilen oli Veran 6kk lääkärintarkastus. Painoa 7330 ja pituutta 70. 70cm! Jopa 68 vaatteet alkavat siis pikkuhiljaa siirtyä varastoon... hui kamalaa. Nyt kun katsoo niitä 50-56 vaatteita, tuntuu että miten niihin on ylipäänsä joskus mahduttu... ja vähän tuntuu haikealta. Haikealta, että ensimmäinen puoli vuotta on pian takana...

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Flunssan kourissa

Ihan HIRVEÄ flunssa. Kyllä tämä on joka kerta yhtä kaameeta. Menis nyt vaan pian ohi, eikä tulis Veralle. Tänään oli tarkoitus mennä kaupungille, mutta flunssa teki tästä kotipäivän. Näin jälkeenpäin olen kyllä ihan tyytyväinen, ettei lähetty vaunuinemme punkemaan Helsingin säähän, semmoinen lumimyräkkä tälle päivälle sattui.

Kotipäivän ansioista sain kuin sainkin myös kirjan loppuun. En kerro miten kävi, jospa täällä joku muukin lukee Arne Dahlia. Syytä olisi, hän on nimittäin ehdottomasti yksi parhaista ruotsalaisista rikoskirjailijoista (Dahl on siis oikeasti nimeltään Jan Arnald, mutta kirjoitti pitkään salanimellä).

Auringonkukkametsä antoi kukkia ja sai tällekin päivälle hyvän mielen. Niin ja Mimmulta sain joku päivä sitten pokaalin, kyllä kovasti on tullut huomionosoituksia, kiitos molemmille!

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

"Iloista" yöelämää

Uuhpuuh, kyllä on ollut haipakkaa viime viikko. Ei edes blogittamaan ole kerennyt, varsinkin kun Arne Dahlin viimeisin dekkari Himmelsöga on kesken ja alkaa olla lähellä loppuhuipennusta. Vaikuttaa myös siltä, että Dahlin suosikkisarja Tukholman poliisin A-ryhmästä alkaa kymmenennen kirjan kohdalla vedellä viimeisiään. Tosin tästä ei vielä ole varmuutta, ei ainakaan vielä kirjan tässä vaiheessa.

Tultiin maanantaina Helsinkiin, tänään tuli äitille kaamea flunssa ja tytärkin vaikuttaa pikkaisen nuhaiselta. Lisäksi tänä iltana esiteltiin tytölle iltapuuro, ja lieneekö siitä johtuen vai mistä, mutta yöunet on nyt ihan sekaisin. Tytsy keekuloi niin sängyssä, että tunnin yrityksen jälkeen päätettiin ottaa neiti takaisin hereille. Kaikista aiemmista päätöksistä ja kasvatusperiaatteista poiketen (onko tässä vaiheessa vielä mitään kasvatusperiaatteita?? eipä kai). Nyt neiti hymyilee leveästi ukin sylissä ja on tyytyväinen kuin mikä. Saakohan sitä nukkumaan ollenkaan tänään...?

Viime viikolla oli ohjelmaa joka päivä ja viikonloppuna oli vieraita ja mamma pääsi perjantaina tyttöjen kanssa viinilasilliselle ja sunnuntaina papan kanssa elokuviin kun neiti oli hoidossa. Ja maanantaina tapasin monen vuoden tauon jälkeen ruokakerhon La Société du Cochonissa, uudessa helsinkiläisravintolassa. Neiti oli mummolla ja ukilla hoidossa, paljon on ollut hoitokertoja viikon sisään. Voihan tuo siitäkin olla sekaisin. Tai sitten jännittää ensi viikolla lähestyvät 6kk päivät. Tai sitten rytmit on muuten vaan muuttumassa, mistä tässä mitään tietää....

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Vauvan kanssa Tukholmaan, osa 1

Anne kyseli kommenttiboksissani vinkkejä Tukholman reissulle. Suunnitelmissaan oli Tukholman risteily vauvan kanssa. Siitäpä aloin miettimään, että tällaisia vinkkejähän saattaisi tarvita muutkin vanhemmat! Tukholma kun on edelleenkin kai aikamoisen suosittu risteilykohde. Nyt siis alkaa sarja:

Vauvan kanssa Tukholmaan

Suurin osa risteilyturisteistahan suuntaa keskustaan, Drottninggatanille ja Sergeltorgetin ympäristöön. Gamla Stan saattaa myös kuulua kulkureitille. Jos on ensimmäistä kertaa Tukholmassa on toki ymmärrettävää, että suuntaa juuri näihin paikkoihin. Toisaalta jos keskusta on tullut jo koluttua useaan otteeseen, suosittelisin kiertelyä Södermalmilla, tai vaikkapa Stureplanin ympäristössä.

Jos suuntaat keskustaan, kaikkein keskeisin lapsi-ja vauvaystävällinen kahvila/ravintola lienee Kulturhusetin 2. kerros. Ravintola on iso, sinne mahtuu hyvin vaunut, siellä on yleisessä käytössä oleva mikro vauvanruokien lämmittämistä varten, ja oletettavasti myös suhteellisen hyvä lastenhoitohuone (en ole tarvinnut, joten omakohtaista kokemusta ei ole - jos joku lukija tietää, jätä mielellään kommentti!). Lounasaikaan ja iltapäivällä paikka suorastaan pursuaa vaunuja ja vanhempia lapsineen. Siis vaikka tilaa on, niin on kyllä vaunujakin!

Kulturhuset on muutoinkin mielenkiintoinen vierailukohde. Talosta löytyy kaupunginteatterin lisäksi mm. valokuva- ja muita näyttelyitä, luentoja, serieteket ja rum för barn eli lastenhuone. Tässä lastenhuoneessa on mm kirjasto, leikkitila ja bildverkstan. Leikkitiloja löytyy erilliset eri ikäisille. Lastenhuone on auki klo 11-17 kaikkina muina päivinä paitsi maanantaisin.

Gamla Stanissa itse yritän välttää Västerlånggatania, osittain koska siellä on aina ihan järkyttävä määrä ihmisiä ja vaikea päästä vaunujen kanssa eteenpäin, osittain koska kadun varrella olevat kaupat ovat niin täynnä turistikrääsää, Suomen lippuja (!!) ym humpuukia. Noin joka kolmas vastaantulija muuten puhuukin suomea. Itse pidän paljon enemmän Österlånggatanista, tai vanhan kaupungin pikkuruisista kujista. Esimerkiksi Köpmangatan on Tukholman vanhin kauppakatu 1250 luvulta. Täältä löytyy gallerioita ja antiikkiliikkeitä.

Stortorget on tori keskellä Gamla Stania. Se on ollut tukholmalaisten kokoontumispaikka yli 700 vuotta. Joulun aikaan torilla on joulumarkkinat. Torin reunalla börshuset, jossa on Nobelmuseo sekä yläkerrassa Svenska Akademien. Museon yhteydessä on lapsiystävällinen ravintola ja kahvila, josta löytyy myös hoitohuone.

Torin laidalla on myös toinen lapsiystävällinen ja edullinen kahvila/ravintola, Grillska Huset, joka on hyväntekeväisyysjärjestö Stadsmissionin toiminnan keskus. Kahvilan lisäksi talosta löytyy leipomo ja leipäkauppa. Jos seisot nenä kohti Nobelmuseota, on Grillska Huset torin oikealla laidalla.

Kuninkaanlinnaa vastapäätä on Tukholman suomalainen kirkko. Aika pienen näköinen mökki (yllättävän iso kuitenkin sisältä), joka nököttää siinä hyvässä tallessa ja vahdinnassa kuninkaan silmien alla. Melkeinpä suomalaisen kirkon vieressä vasemmalla puolella on Kungliga myntkabinettet, jossa on lapsiystävällisten näyttelyjen lisäksi Myntkrogen, sisäpihalla oleva kahvila johon mahtuu hyvin useammatkin vaunut. Hoitohuone löytyy myös (huom. nämä tiedot kirjasta Barnvagnspromenader i Stockholm, ei omakohtaista kokemusta). Lounaaksi tarjotaan perinteistä ruotsalaista husmanskostia.

Seuraavana sarjassa NK:n ja Kungsträdgårdenin ympäristö.

Matkailua vain kirjojen mukana

Nettihiljaisuus on tähän asti tehnyt pelkkää hyvää (nyt siis työkoneella, josta en pääse meileihin ja jota pyrin käyttämään mahdollisimman vähän äitiysloman aikana). Sain jo toisen kirjan luettua lyhyen ajan sisällä ja lehtiäkin aika kasan.

Tällä kertaa luin Andreï Makinen kirjan Maa ja taivas, jonka olin saanut joululahjaksi joskus hamassa menneisyydessä. En tykännyt hirveästi Ranskalaisesta testamentista, Makinen esikoisteoksesta, joka sai aikanaan vaikka mitä palkintoja. Tämä Maa ja taivas taas viehätti minua paljon enemmän, sen kuvaileva ja runollinen kerronta sopi ehkä mielentilaani nyt paremmin? Makinen edellisten romaanien tavoin Maa ja taivas nostaa esiin kysymyksen sellaisen ihmisen identiteetistä, jolla on kaksi kansallisuutta ja kieltä. Ehkä samaistun tähän olotilaan nykyään paremmin?

Duunin alppimatka, josta kirjoitin aiemmin, olisi parin viikon päästä. Olinhan sinne ilmoittautunut ja pitkään myös päättäväisesti menossa - mutta jo ennen joulua totesin, että ei siitä kyllä tule mitään. Olen ollut tosi tyytyväinen tästä päätöksestä. Se on kummallista, miten oikeasti vasta vauvan syntymän jälkeen tajuaa miten koknaisvaltaista kaikki on, miten riippuvainen sitä itse on vauvasta. Ennen syntymää kuvittelin, että tottahan 3 päivää menee, kun vauvakin on jo puolivuotias. Ja nyt - en osaa kuvitellakaan olevani 3 päivää poissa! Vaikka Vera pärjäisikin, minä en pärjäisi! Eikä tällä tunteella ole mitään sen kanssa tekemistä, ettenkö usko vauvan pärjäävän isän kanssa, en vain usko että itselläni olisi hauskaa. Niin se vain on, kaikki muuttuu äitiyden myötä.

Minä matkaan nyt vaan vauvan kanssa Suomeen. Ja kirjojen mukana ympäri maailmaa.

Kukkia ja pokaaleja

Oijoijoi. Tässähän ei tiedä miten päin olisi, kun saa kukkia ja pokaaleita ja vallan! Tackar, sanoo tämä Tukholman tyttö ja sen parhaillaan nukkuva tytärkin (ainakin osa kukista ja pokaalista lienee kuitenkin tyttärelle). Onpas mukavaa.

Ensin tuli pokaali Saarivaltakunnasta ja sitten kukkia Annalta Ihmemaasta, asiaankuuluvine kuvailuineen. Kiitos!

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Itse lähetän pokaalin eteenpäin... jaa nyt pitäneekin keskeyttää, kun vaunusta kuuluu hihkuntaa....


Jatkuu jokunen tunti myöhemmin

Siis lähetän kukkia ilman muuta takaisin Hnalle saarivaltakuntaan sekä Annalle Ameriikkoihin, joiden blogit ilahduttavat päivä toisensa jälkeen. Lähetän kukkia myös hyvälle ystävälleni Mintulle, joka on jo melkeinpä guru muotiblogimaailmassa ja ylläpitää kotiäidin häviävää muotitietoisuutta, ja Bisquitsille, joka kirjoittaa muodista ja vähän muustakin Hollannin suunnasta. Lähetän kukkia myös Oravalle sekä Tiitulle, joiden odotusta olen jännityksellä seurannut (Tiitu, en vaan edelleenkään pysty kommentoimaan sinun kommenttiboksiisi, mälsää!). Kukat myös Hymylle ja Cazzeelle, joille toivon kovasti vauvaonnea tälle vuodelle.

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Liikkuva puhelin

Olettekos nähneet tällaista mobiilitelefoonia?


" Onko ketään kotona?"



"Jaa ei? No ei se mitään, tämä maistuu hyvältä"

Saappaat

Tässä nämä saappaat nyt vihdoin ovat:




Tämmöiselle isopohkeiselle suomalaiselle näissä oli aivan loistavan leveät varret (meikäläisen ikuinen saapas-ongelma). Mitä olet mieltä, hyvät/huonot? Pidänkö vai vienkö takaisin kauppaan??? (Tästä kuvasta näkyy kyllä vähän huonosti, mutta ehkä tästä nyt jonkun käsityksen saa...) Ja uuden takin helma vilahtaa myös kuvassa.



lauantaina, tammikuuta 12, 2008

Kysymyksiä

Tällä hetkellä mua askarruttaa kaksi kysymystä:

1. milloin vauvalle saa /voi alkaa antaa vettä?

2. milloin vaunut käännetään istuma-asentoon? sitten kun vauva istuu itse, vai jo ennen?

Mua askarruttaa kyllä miljoona muutakin asiaa, mutta nämä on nyt just päällimmäisenä...

Lisää unista

Viime yönä on nukuttu ruhtinaallisesti. Sekä äiti että tytär, isä vähän vähemmän. Mutta ei tuo liikaa valita sekään :) Nukahdin jo kympiltä, huraa hallelujaa, sen verran poikkeuksellista se todellakin on näinä päivinä. Lienee univelka kasvanut niin valtavaksi että se onnistui... yksi yösyöttö ja muuten isä hoiti yöhommat, lähinnä aamuhilluttelut. Heräsin kympin aikaa aamulla nukuttuani peräti 12 tuntia (miinus tunti yöllä syömiseen ja muuhun häröilyyn)!

Kyllä tämä äitiyden alku on ollut yhtä unen ja sen puutteen mietintää. Jopa meillä, vaikka nukutaankin suht hyvin. Ei kateeksi käy niitä, joilla tosiaankin valvotaan öitä myöten.

Tänään on mennyt taas porkkanaa, samoin eilen. Löysä koostumus lennätti porkkanaa pitkin naamaa, ja sitä pyyhittiin niin otsasta kuin silmäripsistäkin. Porkkana, palsternakka ja etenkin maissi on olleet supersuosittuja. Suu aukeaa ammolleen ja ruokaa uppoaa koko purkki päivässä. Ollaan siis päästy hyvin ruoan makuun. Peruna ei vaan oikein maistu, ei liene tarpeeksi makeaa.

Politiikkaa

Hesarin mukaan Tuomioja siis pyrkii SDP:n puheenjohtajaksi. Ihan jees juttu sinänsä, mutta onkohan sinne tulossa jotain alle kuuskymppisiäkin ehdokkaita? Heinäluoma ja Tuomioja, jotenkin tää kuulostaa niin tutulta... eiks demarien pitänyt uudistua??? Mut ehkä ne saa houkuteltua vielä jonkun nuoren (lue alle 40-vuotiaan) ehdokkaan, onhan niillä nyt joitain mahdollisia sentään.

Eilen katsottiin På Spåret ohjelmaa, jossa juna matkasi kohti Helsinkiä. Hihittelin, kun huomasi, miten ruotsalaisilla on aika hatara käsitys Suomen politiikasta (toisaalta niin on myös turhan monella suomalaisella...). Suomi-aiheisia kysymyksiä oli mm, mitkä puolueet ovat Vanhasen koalitio-hallituksessa. Vastaukset olivat: Folkpartiet, Svenska Folkpartiet ja Miljöpartiet. Niinhän se Svenska Folkpartiet oli ainoa joka meni oikein. Tosin kyllä mä olisin hyväksynyt Miljöpartietin vaikka Vihreiden ruotsinkielinen nimi onkin Suomessa De Gröna.

Ja Teemu Selänteen ne olivat tekstissä kääntäneet Timo Selänteeksi. No, ehkä Teemu ja Timo ovat liksom samma sak....

torstaina, tammikuuta 10, 2008

Valvottuja öitä

Hajalla mikä hajalla. Tänään olen siis selvinnyt päivän ilman tietokonetta. Olen oikeesti tuntenut vieroitusoireita!!! Olen itse asiassa tyytyväinen, että pakon edessä joudun tähän tilanteeseen, eihän tämä nyt ole enää ihan normaalia roikkua netissä kaikki ajat kun neiti nukkuu...

Neidin nukkumiseen liittyen, nyt onkin sitten koettu ensimmäinen yö kun neiti ei todellakaan nukkunut. Heräsi klo 00.15, en antanut ruokaa kun edellisestä kerrasta oli mennyt vain 3 tuntia. Jaksoin kuunnella ähellystä ja jokellusta klo 1.30 asti, jolloin imetin. Mutta sepä ei sitten riittänytkään, vaan tyttöpä jatkoi valveilla oloa. Neljän aikaan kun olin nukkunut muutamaan otteeseen silmällisen, menin ja herätin J:n. J jaksoi puol tuntia ja luovutti ja lähti kävelylle klo 4.30!! Jälkeenpäin kertoi, että liikkeellä oli hänen lisäkseen ollut lehdenjakajia ja uteliggare (argh, mikä se on suomeksi?). Lopulta tyttö oli nukahtanut kotiin palattuaan kuuden aikaan. Minä siirryin vahtivuoroon 9.30 J:n lähtiessä töihin, nukuttuani viisi tuntia. No, toisille tietty viisikin tuntia on luksusta...

Tänään onkin sitten poikkeuksellisesti nukuttu päiväunia. Sekä tyttö että äiti, useaan otteeseen. Päättelimme että tämä poikkeuksellinen yöhilluminen saattaisi johtua siitä, että peruna-palsternakkasose olisi kovettanut mahaa, joten tänään jätin kiinteän ruoan kokonaan väliin. Saa nähdä miten ensi yönä käy...

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Ei, tämä ei tosiaankaan ole muotiblogi...

Oltiin tänään Veran kanssa aleshoppailemassa ja ostin Åhlénsilta mustat matalakorkoiset saappaat, joita olin katsellut ja kokeillut jo ennen joulua. Lisäksi ostin vielä saappaisiin sopivat polvisukat, niin kuin nykyään paljon näkee. Ostin myös kevät/syksytakin Zarasta (nykyäänhän ei juuri talvitakkeja tarvitsekaan). Piti ihan poikkeuksellisesti laittaa kuvakin näistä tamineista tänne, mutta saakelin tietokone meni ja hajosi. Ja ne mun kuvat oli siellä koneella. Nyt olen J:n koneella, jossa niitä kuvia ei siis ole. Joten, lyhyeen loppui meikäläisen muotiblogi-viritys-innostus. Tämä lienee taas yksi merkki siitä, ettei tätä tosiaan ole tarkoitettu muotiblogiksi... vähän kyllä harmittaa, kun oikeasti oisin halunnut mielipiteitä niistä. Mutta no can do.

No, kone tosiaan siis hajosi, ja huomenna soitellaan korjaajalle. Todennäköisesti tämä kuitenkin tarkoittaa päivittäistä nettipimentoa. Hui kamala! Siis täällähän on netti, sähköposti ja blogit auki koko ajan... no ensi järkytyksestä selvittyäni voin kyllä todeta, että tekee varmaan ihan hyvää. Voi vaikka lukea niitä kirjoja...

maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Kirje verottajalta

Hämmentävää. Tänään tuli verokarhulta postia, jonka mukaan tämän vuoden veroprosenttini on 23. Mahtavaa, upeaa! En ollut edes tietoinen, että näin alhaisen veroprosentin voi Ruotsissa saada! Tietysti asian kääntöpuoli on se, että tuloni ilmeisemminkin ovat tänä vuonna niin alhaiset, että olen tosiaankin oikeutettu näin hälyttävän alhaiseen veroprosenttiin... ja jotakin maan veropolitiikasta kertonee, että olen aivan riemastunut tästä uutisesta :D (Suomessa tosin 23 prosenttia ei liene edes kovin alhainen...)

Olen meinaan koko ajan luullut, että jokainen maksaa ensimmäisestä tienatusta kruunusta lähtien sen 30 prossaa. Jonkinlainen vähennys siis ilmeisestikin on olemassa vähävaraisille (joihin siis nyt ilmeisesti kuulun). Perusprosenttihan on tässä maassa siis n. 30, ja siitä voi sitten poiketa yhdellä prosentilla ylös tai alas riippuen kunnasta missä asuu. Ja mm. bonuksia tai muita palkan päälle tulleita extroja aiemmin saatuani olen tosiaan maksanut niisän 50 prosentin veron.

Nyt siis kansankoti näyttää hymyilevää naamaa: vanhempainvapaan korvaukset ovat mielestäni aivan kohtuulliset, ja veroprossakin huitelee alakäyrällä . Huraa :D

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Vadelmaveneellä pakoon

Vielä on vähän totuttelemista tähän uuteen nimeen ja uuteen ulkoasuun. Nimi maistuu kyllä suussa ihan hyvältä ja jää siis pysyvään käyttöön. Pian varmaan on myös tottunut tähän ulkonäköön. Yritin lisätä kuvankin tuohon otsikkopalkkiin, mutta siitähän ei siis tietysti tullut yhtään mitään, sen verran sormi keskellä kämmentä kun näissä jutuissa olen. No tällä mennään siis ainakin jonkin aikaa.

Luinpa tässä kirjan. Kirjojen luku on välillä ihan nollassa, sitten saatan taas innostua ja lukea monta putkeen. Joululahjaksi tuli useampikin kirja, näistä ensimmäisenä luin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Jos joku ei vielä tiedä, kirja kertoo Mikko Virtasesta, suomalaisesta miehestä joka on koko elämänsä kokenut olevansa ruotsalainen. Ruotsalainen juuttuneena suomalaiseen kroppaan. Kansallisuustransu, kuten hän itse itseään kutsuu.

Juttu menee jo alkutaipaleella ihan överiksi. Miesraukka on ihan sekaisin eikä liioittelulla ole mitään rajaa. Niin kauan kuin ikäänkuin ollaan todellisuudessa, juttu tuntuu vähän, no turhan pimeältä, mutta kun siirrytään tulevaisuuteen, jotenkin mennään ikäänkuin keksityn puolelle ja jutusta tulee oikeastaan ihan hauska.

Lopulta täytyy sanoa, että moni asia nauratti, koska suurimmassa osassa pimeimmistäkin jutuista oli oikeasti totuuden siemen. Mitäs sanotte tästä:
Mikko on ruotsinlaivalla. Laivalla on olutbaari. Ruotsalaisia houkutellaan risteilyohjelmassa baariin näin: "Tule katsastamaan laaja viski- ja olutvalikoima olutaariin kannelle seitsemän". Suomeksi sama kehoitus kuuluu: "Matkan ensimmäiset huurteiset nautitaan täällä." Mikko toteaa, että toiset ovat arvokkaan kultivoitunutta kuninkaallista sivistyskansaa, toiset metsäläisiä, joiden ainoa tavoite nykymaailmassa on humala. Karrikoitu johtopäätös, mutta eikös siinä vain ole jotain tottakin...

Tai entäs tämä:
"Ensin pidetään valmistava kokous, jossa mietitään parhaita tapoja järjestää olympialaiset. Jo parin tunnin päästä Björn keksii hyvä idean. -Nimetään valtuuskunta, joka suunnittelee kisat. Idea on loistava, kaikki kannattavat sitä. Vielä pari tuntia keskustelua ja pohtimista ja valtuuskunta on nimetty. Siihen kuulumme minä, Roger ja Björn." Tämä siis lomamatkalla, Thaimaassa tavattujen tuttujen kesken.

Suurinpiirtein näinhän Ruotsissa päätetään asioista usein oikeastikin. Monen tunnin puheen jälkeen voi miettiä, onko oikeasti saatu jotain päätetyksi. Ja Thaimaassahan about kaikki ruotsalaiset sitäpaitsi ovat vuosittain lomalla.

lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Muutoksia

Kyllästyin vanhaan. Uusi vuosi, uusia tuulia. Mutta onko tämä hyvä, vai oliko vanha parempi? Sano sinä, minä en osaa päättää. Nimikin muuttui. Kun eihän tämä oikein ole enää vain äidin blogi vaan aikalailla myös tyttären. Tai oikeastaanhan tytär on ollut aikalailla pääosassa viime aikoina, lienee siis aika ottaa hänet mukaan otsikkoon asti.

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Uuden vuoden alku

Vuosi 2008 on alkanut. Meillä vuosi alkoi 13 hengen hyvässä seurassa, raketteja pihalla paukuttaen ja samppanjaa kilisyttäen. Sitä oli edeltänyt yhdessä valmistettu 5 ruokalajin illallinen viineineen kaikkineen. Ja vuoden vaihtuessa Verakin heräsi paraaseen aikaan klo 23.40 syömään ja jatkoi omasta pinnasängystään (johon VIHDOIN olemme saanet lapsokaisemme siirrettyä!) silmät ymmyrkäisenä killittäen uuden vuoden vastaanottoa. Vera otti siis ensimmäisen uuden vuoden vastaan hereillä äitin kanssa!

Kaikki sujui muutoinkin erinomaisen hienosti, lapset nukahtivat keskustelun sorinaan ja kaikki 13 mahtuivat hyvin hiukan improvisoidun ruokapöydän ääreen. Vuodenvaihteen jälkeen jengi siirtyi kaverille naapuritaloon jatkoille, ja me Veran kanssa päästiin nukkumaan.

Sain eilen pienehkön hermoromahduksen tajutessani, että olen hukannut meikkipussukkani, todennäköisesti lauantaina lentokentälle matkatessani Veran kanssa kaksin kotiin. Viime aikoina näitä hukkaamisia on sattunut aiempaa huomattavasti enemmän ja totesin epätoivoisena vessan lattialla istuen, että en voi jatkaa näin. Tirautin pienet itkutkin (ne hormonit...). Viimeksi hukkasin ennen joulua elokuvalahjakortin, jonka olin ostanut lahjaksi. Sitä ei ole edelleenkään löytynyt. Ja hukkasin sen siis kotiimme. Erityisen masentavaksi tämän tekee se, että olen aina ollut erinomaisen huolellinen enkä tuppaa hukkaamaan mitään. J lohdutti, että nykyään minulla on niin paljon tärkeämpää huolehdittavaa, ettei aivoja vaan riitä joka asiaan... näin varmaan on, mutta masentavaa silti.

Uuden vuoden lupauksena siis hajamielisyyden vähentäminen. Ja hyvänmielen lahjana I-Aidin kautta intialaisille lapsille ruokaa ja vettä.