maanantaina, helmikuuta 27, 2012

Takaisin sairaspedille...

Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.

Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...

Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.

Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin.  Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.

Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.

tiistaina, helmikuuta 21, 2012

Pois sairastuvalta ja päiväkoti sujuu

Vidarin päiväkodissa aloittamisen jälkeen viime viikko oli ensimmäinen jolloin lapset olivat terveitä koko viikon. Siis kuukausi siinä meni - ensin vatsatauti, sitten kuumetta, sitten flunssaa, ja lopulta Vera sai vesirokon. Vidar ei sitten kuitenkaan saanut, vaikka puoli tarhaa on kärsinyt ko taudista. Erinomaista sinänsä, että Vera on sen nyt sairastanut mutta olisihan se ollut kätevää että se olisi tullut Vidarillekin samalla... No, joka tapauksessa viime viikon jälkeen piirrettiin rasti seinään - ehkä sairauskierre on siis laantumaan päin!

Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.

Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012

Voiko unen puutteeseen kuolla

Hetkittäin sitä epäilee selviävänsä tästä hengissä. Kun koko kämppä kaatuu päälle, kaaos valtaa joka kolkan, itse yrittää toisella kädellä järjestää samalla kun pieni käsi ylettää joka paikkaan ja repii kaiken alas riehuu ja sotkee, toinen huutaa kurkku suorana jotain muuta, yöllä ei nukuta, lapset ei nuku, kukaan ei nuku, töitäkin pitäisi yrittää tehdä vaikkeipä juuri huvittaisi kun siitä  vasta kriisi onkin... joopa. Kyllähän ne sanoo, että tämä helpottaa jossain vaiheessa, mutta ei juuri lohduta tässä hetkessä. Nukuttu ei olla nyt puoleentoista vuoteen kunnolla. Lastenhoitoapua voi kyllä ostaa päivisin, voisiko sitä ostaa myös yöllä? HEtkittäin sitä epäilee omia kykyjään. Ja mikä siinäkin on, että lapsi herää juuri sillä sekunnilla kun itse sammuttaa valot ja laittaa silmät kiinni. Oli kello sitten kymmenen, yksitoista tai keskiyö, hyvin menee siihen asti mutta tasan sillä sekunnilla kuuluu pinnasängystä "määmää".