Vapun alla miettii taas kerran suomalaisten ja ruotsalaisten eroja. Tuttuni blogista Suomessa on voinut jo joitakin viikkoja lukea viitteitä vapun - ja kevään - tuloon. Maininta vapusta ei herätä täällä minkäänlaisia reaktioita. Paitsi ehkä kummeksuvia " valborg firas ju bara i uppsala". Haluan suomalaisen vapun! Ja angsti herää tietysti juuri päivää ennen vappua, kun ei enää kerkeä tehdä asialle mitään. Kuvittelin koko viikon, ettei tässä mitään, johan sitä on omat opiskelijavaput ja muutenkin kerennyt juhlia moneen kertaan.. mutta se iskee sittenkin! Simaa! Munkkeja! Ilmapalloja! Kuohuviiniä. En halua mitään vappukokkoja, haluan kuohuviiniä ja Ulliksen.
Noh, nyt on myöhäistä. Onneksi olemme sopineet vapunpäivän piknikin Hagaparkeniin, joku lohtu sentään siitä! Suomiseuramme kokoontuu lisänä muutama raukka ruotsalaisjäsen (ts. poikaystävät). Ja piknik on sovittu tietysti nimenomaan vapunpäiväksi, ei aatoksi kuten tekee muu kansa, siis ne jotka ylipäänsä tekevät jotain muuta kuin katselevat vappukokkoa ja kuuntelevat poliittisia puheita. Viime vappuaattona (vai onko siitä jo 2 vuotta?) seisoin
hämmentyneenä Vasaparkenissa katsomassa kokkoa ja kuuntelemassa kristillisen puolueen puheenjohtajan puhetta. Revi siitä!
Nyt siis toivomme vain hyvää säätä sunnuntain piknikille, ainakin siihen on ehkä vähän suurempi todennäköisuus Hagaparkenissa kuin Ulliksella. Ja ehkä seuraavana vappuna tajuan muutama päivä etukäteen, että tulee se angsti kuitenkin, parempi suosiolla lähteä Suomeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti