Paluu Suomen kamaralle

Paluu Suomeen sujui sitten ihan mallikkaasti Muumilaivalla, kuten Vera Siljaa kutsuu. Aikainen herätys pisti kellon sekaisin, söin aamupalaa ja odottelin taksia hotellin aulassa samoihin aikoihin kun viimeisimmät saapuivat kotiin Tukholman yöstä... Viikonloppu oli itse asiassa vähän luksusta, kokonainen viikonloppu ihan vain itselle, ystävien tapaamiseen, ulkona syömiseen, shoppailuun, hotelliöihin ja hotellin spahan. Ei hassumpaa, sanoisin :) Tulipas hiukan törsäiltyä, ja tosiaan ystäviä oli hirmu kiva nähdä. Aiemmilla työreissuilla kun ei ole juuri kerennyt, kun yleensä duunissa on niin kova kiire.

Turussa oli sitten perhe vastassa ja jällennäkeminen oli riemuisa. Hassua, miten sitä ikävöikin jo ihan muutamassa päivässä - vaikka kuinka olisikin mukavaa ollut!

Mies lähtikin sitten maanantaina Tukholmaan, alunperinkin suunnitellusti laivalla, vaihtamaan autoon kesärenkaita ja muutamaan tapaamiseen. Takaisinpaluu koittaa vasta perjantaina, joten nyt sitten on mun vuoroni olla kotivuorossa. Veralle iski ihna hirmuinen vatsakipu maanantaina, jonka johdosta istuttii ilta Jorvissa. Lääkärille päästiin suht nopeasti mutta labratulosten ottamiseen ja mittaamiseen meni ikä ja terveys. On se kumma, ettei tosiaankaan ole mikään kiire - julkinen hoito on siis niin tätä... ei yksityisellä laitettaisi pientä lasta odottamaan kolmea tuntia. Sitä varten kai moni on sen lapsivakuutuksen ottanutkin.

Onneksi testit näyttivät, ettei mistään vakavammasta ollut kyse ja tiistaina tauti olikin jo ohi, vaikka vietettiin silti kotipäivää. Mummo oli suureksi avuksi isän ollessa poissa - on se vaan kullanarvoista olla isovanhempien lähellä. Kaikki joilla se onni on, muistakaa arvostaa sitä :)

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas matkustaminen palailla uomiinsa. Toivottavasti tämä opettaa ihmisiä miettimään matkustamistaan ja ehkä vähentämään lentämistä. Ihan kaikkiin kokouksiin ei välttämättä tarvinne henkilökohtaisesti osallistua, vaan videokonferenssit ja puhelut ovat ihan oiva vaihtoehto. Itsekin niitä tulee käytettyä monta kertaa kuussa.

Tästä katastrofista riittää vitsejä pitkään

WTF Iceland?!? Why did you send us volcanic ash ? Our airspace has shut down. Iceland: What ? It's what you asked for isn't it ? Britain: NO! Cash! CASH! Iceland: Ohh sorry, We dont have C in our alphabet!

Hahhhahhaa. Tämä tyttö taitaa lähteä ostamaan varavaatteita.

Euroopan päälle sataa tuhkaa

Luonto näyttää voimansa ja tässä pieni ihminen aika ihmeissään. Ei paljoa paina suunnitelmat ja aikomukset, kun tulivuori sanoo että nyt riitti tämä lentomatkustelu... Kuten yksi kaveri totesi Facebookissa: Europe wanted cash but got ash.

Olen jumissa Tukholmassa. Sinänsä jos jossain pitää olla jumissa, ihna mielellään Tukholmassa. Työpaikan puolesta pääsin hotelliin yöksi, joten yritän ottaa lungisti ja ilon irti tästä yllättävästä käänteestä. Lennon kotiin piti olla tänään illalla, ja tässä sitä nyt istutaan Clarion Signissa ja suunnitellaan huomisen shopping-kierrosta. Laiva nääs kuljettaa Turun kautta kotiin vasta sunnuntaina, ja vaatteita ei tullut mukaan kuin kahdeksi päiväksi neljän sijaan.

Eilen vasta katastrofin ainekset olikin. Äiti jumissa Tukholmassa, isä Oulussa, tytär onneksi mummon hoivassa. Kuulemma oli ollut innoissaan kun oli päässyt mummolaan yökylään ihan yllättäen. Juna toi isän tälle päivälle onneksi kotiin, ja tytärkin pääsi kotiin tänään. Kun vielä äitikin pääsisi... Aika harvoin mekään reissataan, varsinkaan samanaikaisesti, että se sitten osuikin. No, onneksi ei jääty Egyptiin...

Mutta sääliksi käy niitä, joilla ei mitään 2. vaihtoehtoa (juna, bussi, laiva) ole vaan todella ovat merten takana. Kauankohan tätä jatkuu? Vähän on kuin maailmanlopun meininkiä.

Päivän Hbln lukuhetki

 

Keinu pitäisi selvästikin maalata. Mutta kun kyseessä on vuokratalo, niin jaksaako oikeasti ... :) Kukkaa punkee pitkin pihaa, tällainen ei-puutarhaihminen ei tunnista niistä yhtäkään. Jännityksellä odotetaan, mitä sieltä tulee esiin. Tänään on tongittu pitkin penkkaa ja putsattu mädäntyneitä lehtiä, kyllä musta vielä piha-ihminen tulee! Oltiin myös kivalla brunssilla kaupungissa kaverien kanssa.

Eilen illalla oli epävirallinen lukioluokan luokkakokous ja voi hurrrrjaaa kun siitä on kauan... Oli kyllä kivaa eikä tyypit olleet juurikaan muuttuneet. Aika yllättävää, miten kaikki näyttivät ihan samalta, siitä on sentään melkein 20 vuotta...

Kevät!

Ihanaa kevät on tullut meillekin! Mies on kolannut lunta pihasta puoli päivää, ja uskomatonta kyllä, ensimmäiset lumikellot (näin äitini ainakin näitä sanoi kutsuttavan) ovat jo ilmestyneet.




Lätäkkö! Oi riemua!!

Kameleja

Hyvää pääsiäistä!

Täällä on olult hienoinen blogihiljaisuus, olimmehan viikon lomalla Egyptin Hurghadassa josta palasimme toissapäivänä. Onneksi tähän päälle tuli vielä pääsiäinen ja saamme nauttia oikein kunnon pitkistä pyhistä.

Kuten asiaan kuuluu, olemme kaikki olleet kipeinä - Vera vatsataudissa heti tokana reissupäivänä ja minä ja mies sitten perään, peräti niin, ettei tauti ole oikein vieläkään talttunut. Vatsaa kivistää ja päähän särkee. Onneksi lapsi on terve, sai egyptiläiseltä lääkäriltä hurjat tropit ja parani päivässä... vähän itseä ärsyttää olla tyypillinen tapaus, niinhän sitä sanotaan että Egyptissä saa vatsataudin. Mekin ollaan sen verran reissattu ja kaikkialla maailmassa, että toiveissa oli taudin välttäminen - varsinkin kun olimme oikein tyypillisellä turistialueella joka ei ollut Egyptiä nähnytkään...


Mutta sairastamiseen liittyen tosiaan mielenkiintoista oli, miten lääkkeisiin selvästikin suhtaudutaan eri tavoin eri puolella maailmaa. Onhan se toki ollut tiedossakin, että pohjoismaalaiset turvautuvat maltillisesti lääkitykseen ja uskovat aikalailla että kyllä se hoituu itsekseen, tavallinen mahapöpö. Vera oli saanut korvatulehdukseen (tärykalvo puhjennut) lääkityksen ennen lähtöä, jota sitten esiteltiin egyptin tohtorille. Mies oli aivan pöyristynyt, että mitä pilipalimääriä meillä annetaan lääkettä, olisi itse määrännyt ainakin nelinkertaisesti. Piikillä iskettiin oksennuksenesto-ainetta ja siihen päälle kolme lääkettä.

Muutoin ei sitten hotellialueella juuri egyptiläisiä nähtykään. Lääkäri ja hotellin henkilökuntaa, matkan aikana nähdyt naiset voi laskea yhden käden sormilla (lentokentällä 1-2). Naiset eivät joko tee töitä, tai eivät tee töitä hotelleissa tai eivät tee töitä muualla kuin pääkaupungissa. Mies luki palattuamme The Economistista tutkimuksesta, jossa suurin osa egyptiläisistä naisista oli sitä mieltä, että miehen on oikeutettua lyödä vaimoaan mikäli tämä puhuttelee jotain toista miestä. Vaieka siinä tietysti olisi hotellissa ollakaan töissä!! Pöyrityttävää. Ja sellaisessa yhteiskunnassa me sitten oltiin lomalla.. hohhoh.

Miksi päädyttiin Egyptiin? Tässä vaiheessa vuotta ei etelä-euroopassa ole vielä niin lämmin (tai ainakaan varmuutta siitä), meidän tavallisesti käyttämä espanjan kämppä oli jo varattu, aiemmin ei päästy reissuun (ois menty varmaan Thaimaaseen siinä tapauksessa) ja mies ei halunnut Kanarialle eikä kovin paljon kauemmas ole järkeä lähteä viikoksi. Egypti tuntui mielenkiintoiselta ja uudelta kohteelta. Mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kyllä se olisi vaatinut reissun Luxoriin, Kairoon tai pyramideille, että reissu olisi ollut vaivan arvoinen. Nämä reissut taas olisivat vaatineet 2 päivää ja todella aikaisen heräämisen, mikä ei 2vuotiaan kanssa tuntunut järkevältä. Eikä me oltaisi reissuun päästykään kun koko ajan oli jollakulla mahavaivoja...



Mutta lämpöä onneksi riitti peräti 30 astetta ja ylikin, ja Vera viihtyi erinomaisesti. Vera kuikuili ikkunasta jo lentokoneen laskeutuessa: "en minä nää mitään kamelia". Hehe. Onneksi nähtiin sitten kameli kuitenkin, vaikkei muita nähtävyyksiä juuri ollutkaan.



Tulipahan kokeiltua eikä uusiksi tarvitse mennä :)

Sunnuntaipuuhaa

Me oltiin kaverien kanssa tänään Muuminäyttelyssä Päivälehden museossa ja syömässä Bar 9:ssä. Se oli oikein lapsiystävällinen ja suht huokea vaihtoehto. Aiemmin siellä on tullut lähinnä juotua alkoholipitoisia juomia - toki se sovletuu siihenkin erinomaisesti :) Tällä kertaa kuitenkin Vera ja kaveri nuohosivat pitkin lattioita eikä kukaan ainakaan ääneen kommentoinut katkerasti. Tulihan siivottua sekin lattia... kiitos muuten hirmusti hyvistä lounas- ja brunssivinkeistä! Niissä riittää koluamista hetkeksi :)

Käytiin myös ekaa kertaa kampaajalla leikkaamassa neidin tukka. Ja minä kun olin ajatellut, että nyt saisi siistin kampauksen matkalle, äidin leikkaamaan reikäversion sijaan. Kukkua kanssa. Maksoi ihan sikana ja lopputulos oli ihan sama kuin omista saksista. Oliko kyseessä vain huono kampaaja vai eikö muka lapsille tarvitse leikata nätisti??? Tässä lopputulos:






Tietääpähän että seuraavalla kerralla leikkaa huoletta itse. Harmittaa vaan, etten tyypillisenä suomalaisena edes valittanut, vaan maksoin vaan kiltisti törkyhinnan. Mikä vaivaa, ettei osaa vaatia kunnon palvelua?! Olisko teillä vinkkejä hyvistä kampaajista, jotka osaa leikata lasten hiuksia? Ei me varmaan kyllä enää tukeuduta kun kotikeinoihin...

Pottailua

Meillä on toden teolla yritetty pois vaipoista pois viimeiset pari viikkoa. Alussa homma sujui todella nihkeästi, ja olin jo epätoivon partaalla kun touhu oli ihan taistelua. Mutta sitten yhtäkkiä, pari päivää sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä, mutta yhtäkkiä homma toimii (melkein) kuin junan vessa. Vaippaa ei enää millään halutakaan (kun ennen ei mitenkään suoustuttu olemaan ilman) ja potalla juostaan jatkuvasti. Ja ei pelkästään juosta, vaan sinne myös tulee juttuja. Tosi upeaa. Täytyy vain toivoa että tämä jatkuu yhtä hienosti, mutta toivoa siis ainakin on.

Pottailusta on saatu palkkioksi tikkari. Elämän eka sellainen.

Mitä ravintolaa suosittelisit?

Käydään aika paljon syömässä ulkona. Pääasiassa lounaita nykyään, lapsen kanssa yksinkertaisempaa. Eilen oltiin menossa keskustaan ja haluttiin syömään lounaalle, ja mietittiin jo etukäteen minne. Mutta ei vaan tullut mieleen oikein mitään! Olisi ollut kiva mennä nettiin ja etsiä jotain ravintola-arvosteluja, mutta ei löydetty vastaavaa kuin Dagens Nyheterin På Stan on aivan loistava. Vastaavia löytyy Tukholmasta muitakin. Syötät alueen ja hintaluokan, ja saitti antaa listan ravintoloita ja niiden arvostelut sekä infon ja linkit ravintoloiden omille sivuille. Hesarin omakaupunki ei tarjoa mitään vertailua, siellä ei voi edes hakea kaupunginosan perusteella, ainakaan en kovin helposti löytänytsellaista hakukonetta. Ei myöskään Citylehden sivuilta löytynyt mitään vastaavaa. Listoja ravintoloista kyllä, mutta mistä sitä tietää onko ne hyviä??

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat ällistyttävän ihastuneita ravintolaketjuihin. Kaikki ravintolat kuuluvat johonkin ketjuun, joko tyyliin Amarillo, Chico's ja Memphis, tai sitten ne vain ovat ryhmittyneet esim Sokos-ravintoloihin tms. Jopa intialaiset ravintolat ovat ketjuuntuneet, Namaskaaria on nykyään joka nurkalla! Ruotsissa ei näy lainkaan samanlaista trendiä. Ikävää on, että ketjuravintoloissa usein tarjotaan myös ketjuruokaa. Usein tuntuu, että ruoka on vain välttämätön paha, jota on syötävä henkensä pitimiksi.

Vai olenko väärässä? Mihin sinä menisit lounaalle Helsingissä? Me usein päädytään Helsingin nepalilaisiin, mutta eilen eksyttiin Kappeliin. Sieltä sai vielä tänä viikonloppuna hyviä blinejä - ja S-ryhmän bonukset...

Hammaslääkäriä ja knatterytmik

Nyt on tullut kevät! Ihana auringonpaiste ollut eilen ja tänään - toivoa on siis sittenkin.

Eilen sitten oltiin hammaslääkärissä. Tai hammashygienisti se oikeammin oli. Täti oli vähän shokissa, kun kerrottiin että tämä oli ensimmäinen kerta - ettei Ruotsissa käydä hammaslääkärillä ennen kuin 3 vuotiaana. Kertoi heillä olleen hammaslääkärin väittäneen, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Hehhee sanon minä, se kai se on se yleinen luulo - myös ruotsalaisilla. Hammassektorilla väittäisin kyllä, että Suomi on hoitanut tonttinsa huomattavasti mallikkaammin kuin naapurinsa (joka aina luulee olevansa paras).

No, täti tarkasti hampaat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava aika saatiin ensi vuodelle. Kuulemma varsinaiset tarkastukset olisivat 6-8kk ikäisenä, 3vuotiaana, 5vuotiaana, 7- ja 9 vuotiaana, jollei mitään erityistä syytä ole ahkerampaan vierailuun. Tämä vauva-ajan tarkastus on meiltä siis jäänyt uupumaan, siinä kuulemma käydään läpi perusteita ja etenkin sitä seikkaa, että vanhempien bakteerit tarttuvat helposti lapselle lusikan välityksellä. En muista tällaista neuvolassa juuri kuulleeni - muuten kylläkin, etenkin ettei tuttia saisi puhdistaa käyttämällä omassa suussa - entä te muut Ruotsin neuvolassa käyneet?

Tutista ei juurikaan saatu noottia, totesi vain että Suomessa suositellaan tutista luopumista 1-1½ vuotiaana. Meillä ei kyllä neuvolassa Ruotsissa suositeltu, muistan lukeneeni/kuulleeni jostain, että yli 3 vuotiaaksi ei tuttia tulisi käyttää. Vai olikohan se 2½... ei kuitenkaan ollenkaan niin fanaattisia neuvoja siis naapurissa kuin täällä Suomessa. Veralla oli kyllä purennassa vähän epätasaisuutta, sitä siis seurataan jatkossa. Tosi hyvillä mielin saatiin homma kuitenkin hoidettua.

Lauantaisin käydään ruotsinkielisessä muskarissa. Tarkoituksena oli hankkia nimenomaan ruotsinkielinen harrastus, nyt kun kaikki muu (paitsi toinen kotikieli) ympärillä on suomeksi. Ryhmää vetää hiukan keski-iän ylittänyt täti ja hänen tahdissaan lauletaan ja liikutaan. Ja nimenomaan niin - homma menee täysin tädin konseptien ehdoilla. Marakasseilla saa soittaa 30 sekuntia silloin kuin täti niin sanoo. Rumpuja saa soittaa minuutin. Suuri osa tunnista koostuu lauluista, joiden mukana lasten olisi istuttava sylissä ja leikittävä hevosta tai autoa tai mitä lie. Siis eihän kaksi-vuotiasta kiinnosta istua sylissä!! Aivan käsittämästöntä kukkua. Lapset haluaa juosta ja hyppiä ja leikkiä.

Viime kerran jälkeen juteltiin muiden äitien kanssa ja he olivat samaa mieltä, että kyllä on vetäjissä eroa. Kuulemma ko jräjestöllä on todella hyviäkin ohjaajia, jotka lähtevät lapsien tarpeista ja toiveista liikkeelle. Nyt tuntuu, että tunnilla ollaan tädin takia, jotta hänen "hieno" suunnitelmansa toimisi. Vaikkei oikeasti toimikaan, ja sekös häntä harmittaa... mistä tämmöisiä tyyppejä kaivetaan? Suoraan jostain aiemmilta vuosikymmeniltä. No, me jatketaan kuitenkin, koska ruotsinkielistä kerhotoimintaa ei rutkasti ole tarjolla ja osallistujamaksukin on jo maksettu.

Lämpötilat

Ekaa kertaa Suomeen muuton jälkeen ulkona on plus asteita!! Ekaa kertaa myös kun sisällä ei tarvitse villasukkia. Ehkä se kevät tästä vielä tulee, vaikkei kuvista niin voisi päätellä...

Tutista luopuminen

Meillä on vihdoin luovuttu kokonaan tutista. Tähän asti meillä on vielä ollut unitutti käytössä. Koska Vera on jo 2½ vuotias ja eka hammaslääkärikäynti häämöttää parin viikon päässä, tuntui että on tosiaankin aika.

Niinpä siis viime yönä, meille tuli erään tarinan mukainen tuttikeiju ja vei tutit vauvoille. Yöllä oli itkua ja hammastenkiristystä, mutta kyllä se sitten meni ohi. Aamulla tuttikeiju oli tuonut vastalahjaksi muumi-kitaran. Sitä on soitettu kotona ollessa koko päivä. Päiväkodissa päiväunet oli menneet ihan moitteetta eli tuttia ei oltu edes kaivattu. Kotona tänään illalla vähän vielä itketti tutin perään, mutta kun pääsi isin viereen nukkumaan sekin helpotti. Ehkä tämä tästä... aina se ryhtyminen on se suurin juttu, lopultahan nämä menee aika kivuttomasti, usein vaan laiskottaa eikä vaan jaksaisi :)

Vera on jo ihan hurjan iso tyttö. Miten siitä tuollainen 2½ vuotias tulikin? Juttua piisaa, suomeksi lähestulkoon ainoastaan, ja itse pitää saada tehdä kaikki. Pian on seuraava neuvola, jos sitten saisi viralliset mitatkin. On se vaan hurjaa ja haikeaa, miten aika menee...

Naisten, ja äitien, oikeudet?

Järkytyksellä luin tämän päivän Hesarista artikkelin "Raivolla runnottu". Äiti oli pakotettu alatiesynnytykseen huolimatta siitä, että hän oli aiheellisesti pelännyt lapsen olevan liian suuri, itkenyt edellisen yön ja vielä kysynyt sektion mahdollisuutta - ja lääkäri oli täysin jättänyt huomioimatta äidin ajatukset ja toiveet. Synnytyksessä naisen lantio oli repeytynyt niin pahasti, että se jouduttiin jälkeenpäin leikkaamaan. 4 kk synnytyksen jälkeen äiti ei edelleenkään kykene nousemaan ylös palapeliä kokoamasta, saatika juoksemaan. Hänelle jää elinikäinen fyysinen vamma, ja aivan taatusti hirvittävät psyykkiset traumat.

Miten tämmöistä annetaan tapahtua v 2010 Suomessa??? Vaikka osastonlääkäri kuinka toteaa että tarina on poikkeuksellinen, ei se mielestäni yhtään vähennä tosiasiaa, että tämmöistä todella tapahtuu. Lääkäri täysin ignoroi äidin tahdon ja kuulemisen ja päästää synnytyksen tilanteeseen, missä naisen lantio repeää??? Olen kuvitellut että lähinnä kätilöt ovat niitä, jotka haahuilevat muissa maailmoissa ja puolustavat luonnonmukaista synnytystä henkeen ja vereen (välillä jopa äidin hengen ja terveyden kustannuksella) - mutta että lääkäritkin. Tottakai asiat pitää punnita tosiasioiden valossa ja alatiesynnytykseen kannustaa mikäli siihen on edellytyksiä - mutta kyllä joka tapauksessa äitiä tulee kuunnella ja riskit pitäisi ottaa tosissaan.

Ei voi olla niin, että sektiosta kieltäydytään kategorisesti koska "halutaan välttää leikkauksia". Muualla maailmassa, myös jutun mukaan, on täysin normaalia tehdä keisarinleikkaus monessa tapauksessa, jossa Suomessa (ja Ruotsissa) väkisin runnotaan sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa läpi. Enkä siis ole kannattamassa mitään yleistä sektion hyväksyntää ja 50% sektioita kuten Italiassa, mutta joku raja. Mitä oikeuksia äidillä on omaan ruumiiseensa?

Tässä sitten on yksi äiti lisää, joka ei enää uusia lapsia halua. Minunkin tuttavapiirissäni on niitä kauhusynnytyksen läpikäyneitä, jotka ovat päättäneet että nyt riitti - yksi lapsi on tarpeeksi.

Ironisesti voisi sanoa, että onhan tässä maailmassa jo ihan liikaa lapsia, joten tässä toimitaan sitten kai vastuullisesti maapallon väestöpolitiikan nimissä...

Samassa lehdessä Sipilä kirjoittaa kolumnissaan EU:sta ja naisen ruumiista. Suomalaismepit ovat ottaneet kantaa naisten oikeuksiin viime viikolla, kun EU:n parlamentti äänesti EU:n tasa-arvomietinnöstä. Mm. Kokoomusmeppi Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että eurooppalaisnaisille ei pidä taata mahdollisuutta turvautua ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen, ei edes ilmaiseen raskaudenkeskeytysneuvontaan. Kun suomalainen nainen on tätä mieltä, ei liene ihme, että puolalainen katolinen mies ajattelee näni. Kyllä minä miettisin todella kahteen kertaan naisena, haluanko äänestää kyseisesti ajattelevaa naista päättämään asioistani.

Nämä kaksi artikkelia itse asiassa liittyvät toisiinsa - missä määrin naisella on oikeus päättää ruumistaan itse?

Mäessä

Hyvää ystävänpäivää!



Vera kokeili eilen ekaa kertaa laskettelua

Lunta ja jäätä

Tämän talven jääpuikkoja meillä kotona

Pieniä ja isoja eroja

Olen taas päässyt lempiaiheeni pariin eli lapsipolitiikkaan ja Suomen ja Ruotsin eroihin. Tänään oli eka lapsipoliittisen työryhmän kokous, tosi kivaa! Kokousta on edeltänyt aktiivinen sähköpostikirjoittelu. Siellä jo on huomannut, miten aina vaan riittää näitä "Suomessa ei tueta kotiäitiyttä/lapsen kotona hoitamista" mielipiteitä. Voi kukkua! Suomessahan sitä juuri tuetaan. Missä muussa maassa valtio maksaa 3vuotiaaksi siitä, että vanhempi on lapsensa kanssa kotona? Ei mulle ainakaan tule mieleen. Lähinnä tulee mieleen valtiota, jotka maksavat n 3kk-6kk siitä että äiti on lapsensa kanssa kotona....

Niinpä se, että valtio maksaa siitä ilosta, että äiti on kotona lapsen 3vuotiaaksi asti, on kyllä mielestäni ihan kiitettävää kotonahoidon tukemista. Ja ei, sillä tuella ei todellakaan elä, mutta onko se nyt tarkoituskaan? Onko ylipäänsä tarkoituksenmukaista, että valtio tukee kotiäitiyden institutionalisoimista - koska äidithän sinne kotiin jäävät, siis peräti kolmeksi vuodeksi lapsineen.

Ja kun tämän mielipiteensä esittää että kyllähän kotiäitiys on tuettua (=valtio maksaa eivätkä äidit käy töissä ja kerää veroa), aina alkaa huuto, kuinka olen kotihoitovastainen päiväkodinpuolustaja, en tue valinnanvapautta, kuinka kaikki lasketaan rahassa eikä tajuta miten arvokasta on hidas lapsuus ja kotona 3v asti oleminen... ja siinä taas mennään metsään. Enhän minä sanonutkaan, ettei se olisi arvokasta. Yhtälailla kuin päiväkodissakin oppii arvokkaita sosiaalisia taitoja. Ja rahaahan olivat juuri aiemmin huutamassa valtion tuen muodossa, kun minä totesin että sitä kyllä annetaan, niin yhtäkkiä itse olinkin se rahakeskeinen päivähoitofriikki.

Se on tässä mielenkiintoista, että Ruotsissa ei koskaan törmäisi vastaavaan ajatteluun. Ruotsissa kun kotihoidontukea edelleenkeen kutsutaan nimeltä "kotiäitiloukku". Ja kun Suomen esimerkkiä katsoo, sitähän se onkin. Sitten valitetaan, miten mm naisten eläkkeet ovat pienet - no, kotonaoloaikahan ei kerrytä eläkettä ja kotona ovat nimenomaan naiset. Siinä vaiheessa kun edes 30% kotihoidontuesta menee isille, olen valmis kannattamaan kotihoitosysteemiä. Sitä odotellessa---

Mutta näitä keskusteluja jatketaan. Huomaan katsovani asioita kovin ruotsalaisten lasien läpi :)

On toki myös asioita, joissa erot tuntuvat kallistuvan Suomen suuntaan. Esimerkiksi neuvolasysteemi on kyllä kattavampi ja lasten tarkastuksia enemmän. Lääkärikäyntejäkin tuntuisi olevan useammassa.

Täällä myös oltiin aivan järkyttyneitä siitä, että Ruotsissa vielä viime vuonna annettiin AD-tippoja lapsille. A-tippoja!! Täti meinasi tippua tuolilta. No nythän Ruotsikin on lakannut niiden antamisen ja siirtynyt pelkkiin D-tippohin. Suomessa näin tehtiin kuulemma jo 90-luvulla...

Mukavia asioita

No niin. Yleensä en ole ollenkaan niin negatiivinen kuin tässä viime aikoina joten ajattelinkin kirjata ylös joitakin mukavia asioita. Siis ihan parasta on kun

- mummo ja vaari asuvat melkein nurkan takana ja Vera saa nauttia heidän seurasta viikottain
- saunaan pääsee vaikka joka päivä
- vanhoja kavereita voi nähdä kaupungissa lounaalla
- ulkona on kaunista kuin postikortissa
- Vera viihtyy tosi hyvin päiväkodissa
- voi taas osallistua vähän aktiivisemmin politiikkaan
- koska meillä on auto mun tulee harjoiteltua autolla ajoa
- me on varattu loma lämpöön parin kuukauden päästä
- lähellä on ok kiinalainen ravintola josta saa ok take away ruokaa
- perheen kanssa tulee oltua paljon
- joustava työ sallii töiden tekemisen kotona
- muutto sujui kuitenkin lopulta aika jouhevasti
- asioita hoitaessa saa käyttää suomea :)
- tänä talvena on päässyt hiihtämään ekaa kertaa sitten 90-luvun (tai jotain)
- meillä on ihana kaakeliuuni joka lämmittää ainakin joskus
- alakerran vessassa toimii putket
- me on päästy jo elokuviin kaksi kertaa tammikuussa
- kohta on kesä (I wish)

Valitusta

Varoituksen sana: tämä postaus on pelkkää valitusta.

Kun nyt kerta ihan rehellisiä ollaan, niin näin 4 viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, että omakotiasuminen ei ole mun juttu. En ymmärrä, miksi sitä pidetään niin arvossa. Jos voi valita, miksi valitsee juna-asemalla palelemisen ja tunnin työmatkat edestakaisin? Meidän livskvalité on laskenut kuin lehmänhäntä sen jälkeen kun Suomeen muutettiin. Asuminen maksaa aivan sairaasti, ja siltikin kotona saa palella. Junat eivät kulje (taas tänään) ja töihin ei pääse, ja vaikka kaupat olisikin auki myöhään niin mitä hyötyä siitä on kun asuu jorpikon kuusessa kaiken elämän ulkopuolella?? Lapsi joutuu joko olemaan pitkää päivää päiväkodissa tai venhempien on mahdotonta tehdä normaalia 40 tunnin työviikkoa. Siivoojaan ei ole varaa ja paitojen pesetys pesulassa on liian kallista, joten se vähäinen vapaa-aika mitä ei kuluta junassa menee siivoamiseen ja silittämiseen.

Tänään taas menee puoli päivää ennen kuin varpaat on lämmenneet kun sai odottaa jääkylmällä asemalla ja sitten seistä täyteen ammutussa junassa.

No, mies onneksi suhtautuu stoalaisen tyynesti ja muistaa hyvätkin puolet. Kuten sen, että on oma sauna, ja pulkkamäki pihassa, ja pääsee helposti hiihtämään.

ps. Niin ja tämähän ei muuten liity Suomessa/Ruotsissa asumiseen. Vaan ihan siihen kaupunki/lähiö kontrastiin. Paitsi ettei Tukholmassa taida olla ihan näin kylmä...

Sairastelua

Meillä on sairastettu ruhtinaallisesti sitten Suomeen muuton. Onkohan täällä eri pöpöt? Pari viikkoa sitten oli tosiaankorvatulehdus (ensimmäistä kertaa) ja nyt on epämääräistä vatsatautia ja oksentelua, torstaista lähtien. Onneksi päästiin helposti silloin edellisellä kerralla lääkäriin, ja Kelalta tuli jo reilu viikko sitten ilmoitus että meidät on siirretty Suomen sosiaaliturvaan. Ei siis onneksi kestänyt kauaa eikä ollut mitään suurempia kommervenkkejä.

Mutta kyllä tätä kylmyyttä riittää! Miten juuri tämä talvi voikin olla näin kylmä? Ja koska Tukholmassa on vain muutama pakkasaste, lähinnä kiristelen hampaita täällä arktisissa oloissa. Vanha puutalo on muuten ihana, mutta ei tosiaan rakennettu -20 asteen pakkasia ajatellen. Veralla on ollut nuha siitä lähtien kun muutettiin Suomeen....

Yksittäisiä huomiota

Meillä vietetään harva se päivä nykyään kahvikestejä. Kahvi lämmitetään uunissa ja sen sekaan tarjotaan maitoa ja - rusinaa. Ei siis sokeria, vaan rusinaa. Mistä ihmeestä tämä on tullut, glögistä vai mistä?

Tänään tullessä myöhään töihin tajusin että Stocka oli jo avannut ovensa klo 9.00! Mahtavaa, kaupat avaavat ysiltä ja ovat myöhään auki. Tukholmassa mikään ei avaudu ennen kymppiä. Jopa Alko näytti olevan klo 9 auki, outoa...

Ja Stockalla myytiin Runebergin torttuja! Ihanaa, en edes ollut tajunnut että niitä on ollut ikävä. Maistoin tässä yksi päivä vuosiin marjapuuroa (se ei ollut niin hyvää kuin muistin kyllä) ja karjalanpiirakoita saa vaikka JOKA PÄIVÄ!!

Helv... VR

Tänään olen todella kironnut VR:n alimpaan helvettiin. Junavuoroja oli taas peruttu, eikä luonnollisestikaan YTV:n aikatauluhakuun oltu viitsitty mainita asiasta mitään. Lähdin neljän aikaa töistä ja olin Veran tarhalla 17.10. Noin 30 min matka kesti siis 1h 10 min. Junavuoro oli vaan jätetty välistä, pahimpaan ruuhka-aikaan. Jouduin menmään ensin junalla ja vaihtamaan bussiin, jota odotin 15 min ja sitten se jurnutti ruuhkassa.

Päiväkoti sulkee klo 17, joten arvatkaa oliko kivaa hakea lasta viimeisenä, noin niinkuin kolmannen päivän kunniaksi. Onneksi päivä oli mennyt tosi kivasti, paitsi tietysti siinä vaiheessa kun kaikki muut oli haettu kotiin, oli tullut suru. Hirveä äiti!!!

Kuinka paljon näihin työmatkoihin pitää varata, puoltoista tuntia suuntaansa Espoosta Helsinkii-kö?! On todella ikävä 20 min kävelymatkaa töihin, mikä mulla Tukholmassa oli enkä juuri nyt ihan ymmärrä täällä helkkarin kuusessa asumisen ihanuutta.

Hyvin hidas alku...

Meillä on alkanut aika takkuisesti tämä työ-ja päiväkotitaival. Vera on köhinyt rankasti jo pitkänä ja yöt on olleet tosi repaleisia. Tänään sitten päätin että lääkäriin on soitettava, vaikkei nyt virallisesti systeemiin kuuluttaisikaan. Jonotus kesti n 10 min, mutta saatiin samantien aika aamupäivälle terveyskeskukseen 15 min kävelymatkan päähän. Lääkäri oli erittäin pätevänoloinen ja tosi mukava. Korvatulehdus. Ainakin tämän kokemuksen perusteella julkinen terveydenhuolto tuntuisi toimivan. Päiväkoti jäi siis tänään väliin, huomenna saatiin lupa mennä.

Luulin Veran olevan tästä iloinen, mutta koko matka lääkäristä hän huuteli pulkasta "päiväkotiin, päiväkotiin", joten ihan positiivisin mielin ollaan huomenna menossa...

Mitä meikäläisen työmatkoihin tulee, VR on todella kunnostautunut hoitamaan työmatkaliikennettä. Perjantaina kun uskaltauduin kokeilemaan, ensin odotin puolisen tuntia -15 asteen pakkasessa kun junaa ei tullut. Lopulta väänsin itkua laiturilla ja mies heitti autolla töihin ja varpaiden sulamisessa meni sen jälkeen puoli päivää. Takaisin tullessa 15 min matka kesti tunnin, koska vaihteissa oli vikaa. Tällä kertaa istuin onneksi sisällä lämpimässä junassa, ja luin kirjaa, mutta ei se nyt ehkä kuitenkaan se toivottu perjantai-illan viettämistapa ollut. Ei todellakaan lupaa hyvää. Tänään en olisi uskaltanut lähteä ollenkaan kaupunkiin, huomenna mietitään yhteistä tyämatkaa autolla. Huraa julkinen liikenne??! Vähänkö masentavaa.

Talvinen pihamaa

 

Andra dagen på dagis

Toinen päivä päiväkodissa takana. Eilen oltiin vaan reilut kolme tuntia ja olin itsekin koko ajan mukana; tänään sitten jo Vera ihan itsekseen jopa neljä tuntia.

Totuttaminen on toisenlaista tosiaan kuin "kotona" Ruotsissa. Eilen oli vielä ok äidin hengata mukana mutta tänään vähän jo vihjattiin että "mene vaan, kyllä täältä sitten soitellaan jos on ongelmia"... lähdin sitten kotiin tekemään töitä ja hoitamaan asioita, jotta olin hollilla koko ajan mutta ei sieltä sitten soitettu :)

Kun menin hakemaan, oli Vera syömässä reippaasti välipalaa muiden mukana, mutta juoksi vauhdilla syliin kun näki äidin ja alkoi heti pukemaan vaatteita itse hirmuista vauhtia päälleen. Joten vähän järkytys lienee uusi päiväkoti ollut. Kuulemma ensimmäinen tunti oli mennyt itkeskellessä pihalla, mutta unien jälkeen oli ihan toinen tyttö ollut mukana jo leikeissäkin. Että ehkä se tästä... onhan sitä kuka tahansa aika pihalla ekana päivänä uudessa työpaikassa, saatika ruotsalaiseen turvayhteiskuntaan tottunut kun äiti tokana päivänä jo häipyy ;)

Mutta huomasin kyllä eilisen aikana, että Vera roikkui lahkeessa koko ajan ja oli todella "mammig" ja tietenkään ei tavallisesta päiväkodissa olemisesta tullut oikein mitään. Joten olen kyllä sitä mieltä, että parempi lähteä pois jotta lapsen on alettava sosiaalistua toisen lasten kanssa eikä vaan roikkua äidissä.

Soittelin myös Kelaan ja sieltä selvisi, että vaikka olen Suomessa jo kirjoilla en kuitenkaan ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä... ainakaan vielä, vaan täyttää pitää lomake Y77. Menin sitten ihan henkkoht käymään Kelaan ja sieltä kyllä vakuutettiin ettei pitäisi paluumuuttajana olla ongelmaa päästä sisään Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsin Skatteverketistä tuli jo kirje, etten kuulu enää sinnekään... Tällä hetkellä en siis kuulu mihinkään maahan!! Saas nähdä kuin muijan käy :/

Ekojen päivien tuntoja

Niin siis hyvää uutta vuotta täältä uudesta Suomen kodista, koti on tosiaankin idyllinen vanha puutalo Espoossa. Mutta kylläpäs meidän muutto Suomeen alkoi aika järkyttävissä merkeissä - oltiin juuri lähdössä Selloon kun kuulimme uutiset eikä sitten mentykään. Tervetuloa Suomen Amerikkaan, Espoon autokaupunkiin missä aseet paukkuu...! Todella surullista, ja mikä karmea loppu vuodelle 2009.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu Suomen väkivaltaisuudesta maana. Kyllähän se on ihan selvää, että jos Matti Nykäselle hymistellään kun se vetää vaimoaan turpaan, niin pohjimmiltaan väkivalta on siis ihan ok. Mervihän se vaan on tyhmä kun antaa Matin hakata. Tästä voi vetää korrelaation yleisesti kotiväkivaltaan - kun mies hakkaa, nainen on vaan tyhmä kun ei lähde. Eikä naapureiden asioihin puututa. Ryyppyremmien tappelut on tietysti ihan ok, ja riitojahan on aina ratkottu tappelemalla ja puukolla. Mies, hanki ja kirves, lauloi jo Eppu aikoinaan. Mutta annas jos joku menee ulkomailla mainitsemaan että väkivaltaisuus on hyväksyttyä Suomessa, kyllä tulee turpaan niin että tutisee. Sofi Oksasellehan kävi juuri näin.

Että tämmöisessä merkeissä päästiin Suomen vuoden alkuun. No, muuten on ollut idyllista, pakkaset huitoneet -11-20 välillä ja meidän vanhassa puutalossa kieltämättä vähän viileää... putket on yläkerran vessasta jäässä, sähkölaskua odotellessa... ikkunasta näkyy talvinen piha ja pulkalla on kuljettu pitkin lähiötä.

Jo nyt huomaa, ettei ilman autoa selviä mihinkään (tai kai selviäisi jos pitäisi mutta näinhän se menee, valitettavasti). Helsinkiin asti ei ole edes vielä päästy, kun yleensä sinne mennään aikalailla heti alkuun. Tässä on suhattu autolla Ikeassa ja Kierrätyskeskuksessa (no, se on kylläkin Helsinkiä), josta löytyi tosi kivasti huonekaluja. Kavereitakin on keretty jo nähdä, ja pienet uuden vuoden vastaanotot järjestää. Testataan elämää ilman TV:tä ja katsellaan ohjelmia pelkästään netin kautta.

Muutto oli kyllä kieltämättä ihan sieltä syvältä, todellakin olisi pitänyt vuokrata muuttoauto eikä viedä useaa muuttolastia pikkuautolla yli lahden. Viimeisiä nyssäköitä autoon tunkiessa hiki valui ja mehän ei sitten edes Veran kanssa mahduttu autoon, vaan hurautettiin satamaan taksilla. Ja sitten tietysti hirmuinen purkuduuni täällä päässä. No, nyt alkaa pikkuhiljaa olla tavarat paikallaan, mutta on tässä molemminpuolin ollut hammasten kiristelyä ihan riittämiin.

Muutenkin on ajoittain oltu ihan raivona kun ollaan eksytty sata kertaa täällä Espoossa ja suomalaiset jutut tuntuu oudoilta. Hinnat tuntuu kalliilta ja vähän on ollut kuin ulkomainen olo ;)

Käytiin sitten vaihtamassa kirjat, mun ja Veran. J jäi vielä Ruotsiin. Asian hoitaminen maistraatissa sujui helposti, ja totesivat että olisin voinut tulla ilman Veraakin, vaikka puhelimessa toisin väittivät. Myöhemmin mieleen tuli mielenkiintoinen seikka - missään ei kysytty isän suostumusta lapsen kirjojen siirtämiselle. Olisi kai voinut olettaa, että tarkistetaan muuton olevan isällekin ok, nykypäivänä, kun kaikenlaiset huoltajuuskiistat ovat arkipäivää. Sanoisin, että aika sinisilmäistä...

Huomenna mennään ekaa päivää päiväkotiin. Jännittävää. Vera on tähän mennessä sopeutunut ja tykännyt tietysti kun ollaan mummolaa lähellä, ostettiin uusi sänky ja siis vihdoinkin on siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn, samoin pikkuhiljaa jätetään päiväunia pois. Rytmit oli jo valmiiksi joulun ym jäljiltä ihan sekaisin, ja sitten vielä mentiin tunnilla eteenpäin ja viiem aikoina on kukuttu pitkin öitä.

Nyt taitaa olla aika siirtyä minunkin nukkumaan, kunhan saan ekat uudella koneella pestyt pyykit ripustettua. Raportointi jatkunee :)

Hyvää uutta vuotta 2010!

 

Hyvää joulua!!

 

Pikku Thaimaa

Minulla oli tässä mennä päivänä synttärit ja mieheni oli hommannut minulle thaimaalaisen hieronnan sekä illallisee lähellä sijaitsevaan thai-ravintolaan. Näin luulin.

Kun tulin eilen hieronnasta kotiin, jumppahousuissa ja resuisena - avasin oven - uskomatonta... sisällä joukko kavereita, seinillä thaityyliin eriväriset valot välkkyivät, kaverit lauloivat ja må hon levaa ja videokamera tallensi koko ällistykseni. En ollut aavistanut mitään! En vaikka mieheni siivosi useampana päivänä, viikkasi vaatteita pyykkinarulta päivällä (hän ei tee sitä koskaan), kehoitti minua ottamaan päiväunet, epäröi kun kysyin mihin aikaan ravintola on varattu jne vaikka kuinka monta pientä juttua jotka nyt jälkeenpäin ajateltuna tuntuvat päivänselviltä.

Koska emme päässet tänän talvena reissuun, mieheni siis järjesti Thaimaan meille.KNämä olivat yhdistetyt synttärit ja läksiäisjuhlat. Kaikki lupasivat tulla Suomen vierailulle ensiv vuonna. Toivottavasti näin kay - jos kyllä, meille pitäisi antaa turismin edistämispalkinto :)

Kiitos kaikille mukanaolleille, olette ihania!!

Helsinki vs. Tukholma

Yksi lukija tässä kommentoi, ettei Tukholmaa ja Helsinkiä voi verrata ja jäin sitä miettimään. Lopputulos: ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minun mielestäni voi. Kaksi pohjoismaista kaupunkia, suunnilleen samaa kokoluokkaa, minusta on ihan luontevaa verrata niitä keskenään. Toki voisi verrata myös Osloa ja Helsinkiä, tai Köpistä ja Helsinkiä, mutta itselleni on toki sopivaa verrata juuri Helsinkiä ja Tukholmaa, molemmissa kaupungeissa pitkään asuneena. Ja koska etenkin nyt miettii paljno sitä, kummassa ennemmin asuu ja molemmat ovat mahdollisia, on toki aika keskeinen kysymys: kumpi kaupunki minun mielestäni on kivempi?

Siitä olen toki samaa mieltä, ettei mitenkään voi päätellä, että toinen kaupunki olisi toista PAREMPI. Mutta eri mittapuilla on ihan kohtuullista mielestäni verrata, ja tulla ehkä eri tuloksiin riippuen mitä puolia kaupungeissa katselee. Joissain asioissa Helsinki voittaa, toisissa Tukholma. Toki moni asia on lisäksi subjektiivinen - onko kansainvälisyys hyvästä vai pahasta, onko pienempi koko mukavaa vai ahdistavaa?

Muutamia itselleni mieleen tulevia juttuja:

Omasta mielestäni on ihan selvää, että Tukholmassa on runsaampi ja monipuolisempi ravintolatarjonta. Noin korttelin sisään mahtuu 4-5 sushipaikkaa, pari thai-ravintolaa, muutama pizzeria, yksi vietnamilainen, yksi korealainen, yksi ranskalainen, pari intialaista, kebab-paikkoja ja sitten sitä tavallista ravintolaa päälle. Verrattuna Helsingin Töölöön, no way. Helsingissä on tosin enemmän venäläisiä ja nepalilaisia ravintoloita, jostain kumman syystä. Mutta tässä näkyy se fakta, että Ruotsiin on muutettu suuressa määrin, kulttuurien kirjo ja muualta tulleiden määrä on ihan toista luokkaa kuin Helsingissä.

Toki asian voi myös nähdä niin päin, että Ruotsiin on aina tullut liikaa väkeä muualta ja Ruotsi on surkeasti epäonnistunut maahanmuuttajapolitiikassaan. Täällä Tukholman lähiöt (tai Malmön tai Göteborgin) on maahanmuuttaja-ghettoja, sellaista ei Helsingissä onneksi ainakaan vielä ole.

Minä kuitenkin näin monikulttuurisuuden enemmän rikkautena, ja rakastan sen mahdollistamaa ravintolatarjontaa. Ja vaikka Helsingissä sushia jo saisikin, ei sitä vaan löydy joka korttelista, vai väitättekö vastaan? Ravintolatarjontaa tullee siis ikävä.

Toisaalta Helsingin yöelämä on hauskempaa, kapakat on auki pidempään, tarjonta on parempaa ja mielenkiintoisempaa. Helsingin meno on boheemimpaa, vähän outoa verrattuna tähän ruotsalaiseen keskivertomeininkiin (tai sitten mä olen vaan liian vanha & out täällä...)

Molemmissa toimii julkinen liikenne, mutta Tukholmassa on loistava metroverkko, Helsingissä ihan tynkä. Toisaalta nostan hattua Helsingin politiikalle antaa vaunujen kanssa liikkuvan kulkea ilmaiseksi kaikissa kulkuvälineissä. Tukholmassa näin saa tehdä ainoastaa bussissa, metroon ja junaan pitäää maksaa. Kovin epätasa-arvoista, väitän. Pääset halvemmalla jos asut bussilinjan kuin metrolinjan varrella.

Tukholmassa joka jannu näyttää tasan samalta. H&M:stä tai vastaavasta ostetut vaatteet, sama frisyyri, samat kengät. Kuunnellaan samaa musiikkia, mielelllään amrerikkalaista tai ruotsalaista poppia. Tylsää. Svedut on tosi samasta puusta veistettyjä. Kaikkein pitää itse asiassa toimia samoin. Yritäpä poiketa ruodusta...

Tukholmalaiset ovat ylimielisiä. Ruotsi ja Tukholma ovat maailman napa eikä muista tarviste välittää. Mikä Suomi? Mikä Norja? Jotain pikkuvaltioita Ruotsin imperiumin laidalla...

Tukholmassa asuu keskusta-alueella paljon lapsiperheitä. Helsingissä ne ovat lähes kadonneet, joka on mun mielestä tylsää. Meidänkin talossa asuu tosi monta lapsiperhettä, ja puistoon tuskin mahtuu kun lapsia on kun pipoo.

Tukholmassa on paljon lähikauppoja, joissa on hyvä tarjonta ja lihatiski ym. Helsingissä suurin osa lähikaupoista on Alepoja ja Siwoja, jos niitäkään. Suuri osa ruokaosotoksista on siirtynyt kehien varrelle supermarketteihin. Tosin se ehkä riippu siitä missä asuu? Lukijat ehkä tietää paremmin?

Helsingissä on Hietsu. Tukholmassa ei ole vastaavaa hiekkarantaa, keskellä kaupunkia. Tukholmassa on saaristo, kertakaikkiaan käsittämättömän upea saaristo ja meri joka puolella.

Tukholmassa autot pysähtyy ja päästää jalankulkijan yli tien. Helsingissä autot kiihdyttää nähdessään jalankulkijan.

Tukholmassa kaupat sulkee viikolla seitsemältä. Helsingissä ne on auki yhdeksään.

Helsinki on rosoinen, Helsingissä on särmää. Rakastan rantoja ja Suomenlinnaa, kauppatoria ja Hakaniemen hallia, Kallion katuja, kirpputoreja ja jopa niitä puistoissa juopottelevia porukoita. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla poliittisesti korrekti, ettei tarvitse tehdä niin kuin muutkin.

Tukholma on ihana kaupunki, ja loppujen lopuksi täällä saattaa olla kivempi asua (aika moni asia puhuu itse asiassa sen puolesta, pelottavaa!), mutta kyllä Helsinki tulee aina olemaan mun kotikaupunkini, mun sielunmaisemani.

Uudessa kodissa kokeilemassa

Edellinen postaus herätti kiivasta kommentointia Suomi-vastaisuudesta. Sitä on ehkä ollutkin vähän ilmassa viime aikoina, lähinnä johtuen näistä muuttosekoiluista ja yleensä ottaen epävarmuudesta, ollaanko tekemässä oikeaa ratkaisua. Ja sitähän ei voi tietää kun vasta jonkin ajan kuluttua, joten epämääräinen ahdistus yhdessä innostuksen kanssa jatkuu...

Mutta vaihteeksi positiivisia asioita: olimme siis viime viikonloppuna Suomessa ja yövyimme ensimmäistä kertaa 1920-luvulla rakennetussa vuokratalossamme Espoossa. Ihanaa! Vähän oli viileää, varsinkin kun mittari tippui ulkona -12 asteeseen, mutta onneksi kaakeliuuni lämmitti! Niin idyllistä ja niin outoa meille kaupunkiasujille. On todella jännää vuoden aikana oppia, onko omakotiasuminen meistä kivaa vai kamalaa! Niin, ja täytyy sanoa, että kun jossain vaiheessa kommentoin että ollaan päätetty mihin suuntaan muutetaan - se ei TODELLAKAAN ollut tämä. Eli koko Espoo-kuvio tuli kyllä ihan puskasta :)

Kävimme hankkimassa huonekaluja Kierrätyskeskuksesta, jossa oli hämmästyttävän hyvä valikoima (ja huvittavan huonoa palvelua - äijät oli selvästi siellä rehab meiningillä, hyvä tietty että on töitä) sekä Ikeasta, joka on, no Ikea. Meillähän ei siis tule Tukholmasta mukaan mitään, eikä vuokratalossa ole valmiina muuta kuin pari lamppua ja verhoa. Mutta toisaalta on kihelmöivän jännittävää aloittaa kaikki ihan alusta! Ehkä minsuta löytyy pieni käsityöihminen ja alan innoissani ompelemaan verhoja ja huonekalukankaita (kaikki jotka tuntee mut joko hörahtelee tässä kohtaa epäuskoisesti, tai nauraa katketakseen).

Kuten kerroin, kävimme myös tutustumassa uuteen päiväkotiin, joka on yksityinen ostopalvelupäiväkoti. Siellä on aika pienet ryhmät. Aivan ihanaa! Se on ollut suurin pelko päiväkotiin liittyen - niin paljon olen lukenut ja kuullut suurista ryhmäkoista pääkaupunkiseudulla. Paikalla vietetyn tunnin aikana Vera alkoi jo vähän leikkiä joidenkin lasten kanssa, joka tuntui tosi kivalta. Henkilökunta vaikutti erittäin mukavalta.

Mutta ne pakkaset! Kyllä se oli kerrassaan hurjaa. Tukholmassa ei vaan ole yhtä kylmä, ei vaikka olisi pakkastakin. Pääkaupunkiseudun viima etsii vertaistaan. Mietti että mihin pohjoisnavalle sitä ollaan tulossa... Tosin tänään on täällä Tukholmassa ollut sellainen lumimyräkkä, etten meinannut töihin päästä kävellen kun ei mitään nähnyt ja lunta oli joka puolella.

Nyt sitten valmistaudutaan joulun viettoon - ihka ekaa kertaa täällä Tukholmassa! Suku kokoontuu tällä kertaa tänne (=pieni suku, vanhemmat veli ja miehen isä). Kuusi pitäisi hommata ja sitten niitä jouluruokia...

Anna mun kaikki kestää

Nyt vähän kyllä alkaa kaduttaa koko tämä pohjoismainen muuttoharjoitus. Tänään olisi nauranu jos ei ois itkettäny tämä byrokratia. Miten ihmeessä lapsiperheet ylipäänsä voi muuttaa maasta toiseen??

Olemme siis tulossa väliaikaisesti Suomeen, työnantajani olisi halukas lähettämään minut "lähetettynä työntekijänä" vuodeksi. Tämähän on hyvin yleinen käytäntö maailmalla, kun johonkin hommaan pitää lähettää henkilö joksikin aikaa jostain toisesta maasta. Tällöin lähetetty työntekijä pysyy lähettäjämaan sosiaaliturvassa, mutta ainakin minun työnantajani mukaan maksaa veronsa kohdemaahan. Näin siis minä pitäisin kirjani Ruotsissa ja kuuluisin Ruotsin sosiaaliturvaan, samoin Vera. Jos olemme vuoden, tämä kuulostaakin järkevältä - helpommalta kuin irroittautua systeemistä täällä ja ilmoittautui systeemiin Suomessa, ja sitten taas sama harjoitus hetken kuluttua toisin päin. Mieheni pysyy joka tapauksessa Ruotsin sosiaaliturvassa oman yrityksensä kautta.

Mutta ei. Emme ole oikeutettuja päiväkotipaikkaan Espoossa, jos se ei ole virallisesti kotikuntamme. Kävimme tutustumassa mukavaan päiväkotiin maanantaina, päiväkoti on yksityinen mutta toimii ostopäiväkotina ja saa siis tuen sekä Espoon kunnalta että KELA:lta. Vierailun aikana selvisi, että koska tuet menevät kotikuntalain mukaan emmekä siis ole oikeutettuja niihin, meidän pitäisi maksaa noin 950 euroa kuussa päivähoitomaksua. Tästä normaali itse maksettava osuus on 290 € ja loput tukia (160 € KELA:lta ja 503 € Espoolta). Yksityinen päivähoito on hiukan kunnallista kalliimpaa, mutta sen erotuksen maksaa siis joka tapauksessa perhe itse (kunnallinen taitaa maksaa n 230 € perheelle). Tiedättepähän, minkä arvoinen päivähoito Suomessa oikeasti on...

Tänään sitten selvittelin asiaa KELAn kanssa. Ensinnäkin, KELAn täti väitti että voisimme muuttaa ainoastaan Veran kirjat Suomeen. Kirjojen mukaan = virallisesti siis 2 vuotias Vera asuisi yksin Suomessa ja me vanhemmat Ruotsissa. Haloo. En ihan uskonut mutta soitin kuitenkin maistraattiin ja tarkistin - ei, se ei ole mahdollista. Toisekseen, KELAn täti ei tiennyt onko eroa sillä, voidaanko kenties kunnalliseen päivähoitoon saada tukea vaikkei ollakaan kirjoilla Suomessa (kun siis nimenomaan ykistyiseen päivähoitoon ei voida saada). Tämäkään ei ihan käy järkeen, kun kulut loppujen lopuksi ovat kunnalle samat. Lisäksi tuntuu hullulta, että meidän pitäisi sanoa ei yksityiselle hoidolle (paikka on siis jo meidän jos vain voimme sen ottaa vastaan) tämän vuoksi, ja jatkaa jonottamista kunnan puolelle, jossa paikoista on huutava pula. Kehottivat soittamaan Espoon kunnalle.

Tuumasta toimeen, soitin Espoon sosiaalitoimen numeroon jonka netistä löysin. Selitin asiani, ja minut lähetettiin seuraavalle virkailijalle. Maahanmuuttoyksikköön, pakolaisille ja maahanmuuttajille tarkoitettuun. Ei siinä mitään, mutta tyyppi oli täysin ulalla ja vain huonolla suomella sopersi, että tämä on nyt maahanmuutto-yksikössä eikä hän tiedä. Kysyin että voisiko hän ystävällisesti yhdistää minut jonnekin, kun minut nyt oli hänelle lähetetty, hän sanoi vain että ei tiedä minne ja hei vaan. Luuri korvaan. Un-fucking-believable!!

Siinä vaiheessa paloi käämit ja totesin että kai sitä sitten on siirrettävä kirjat Suomeen, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.

Soittamaan maistraattiin siis, kun ollaan jo tehty ilmoitus väliaikaisesta muutosta eikä siis pysyvästä, kuten tästä näyttää nyt tulevan. Ja sain kuulla, että maistraattiin on uuden pohjoismaista muuttoa koskevan käytännön mukaan tultava HENKILÖKOHTAISESTI näyttäytymään, kaikki jotka kirjansa siirtävät. Emme siis voi siirtää kirjojamme ennen kuin 29.12. jolloin olemme ihan oikeasti Suomessa ja silloin siis minun ja Veran tulee mennä esittäytymään Tapiolaan (muutamme Kiloon) ja allekirjoittamaan että kyllä me nyt muutamme Suomeen ihan oikeasti. Todennäköisesti emme voi hyväksyä päivähoitopaikkaamme virallisesti ennen kuin tämä proseduuri on selvä.

Miten ihmeessä ihmiset ylipäänsä voivat perheineen muuttaa minnekään??? Jos siis molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Ilmeisesti lähetettävän työntekijän systeemi perustuu siihen, että toinen vanhemmista hoitaa kotona lasta, koska siis mitään lapsenhoitotukia ei näköjään todellakaan saa. Vaikea uskoa, että joku Nokian insinööri muuttaisi kirjojaan Indonesiaan vain koska meinaa olla siellä vuoden???!! Tai sitten työnantaja todella maksaa lastenhoidon työntekijän puolesta...?

Ja tässä on siis kyseessä Suomi ja Ruotsi, joista on muutettu edestakaisin vuosikymmeniä. Ehkä lähinnä onkin muutettu Suomesta Ruotsiin ja pysytty täällä, joten Suomi on ihan pihalla kun joku yrittää tulla takaisinpäin...

Nobelia

On juhlilla eroa. Suomessa kahvitellaan yhdeksän aikaan illalla ja juodaan boolia (anna mun kaikki kestää, eikö booli kuulunut 90-luvulle??). Ruotsissa vietetään kunnollinen illallinen puheineen ja juhlallisuuksineen. Vielä livenä täällä

Ja Obama juhlii Oslossa. Kollegat katselee työpaikan ikkunasta juhlapaikkaa. Kuulemma moottoritie Oslon lentokentälle oli suljettu tänään. Siis koko moottoritie. Just joo. Mitä mieltä olet, ansaitseeko Obama rauhanpalkinnon?

Menoa ja meininkiä

Pitkästä aikaa kuvia. Eilen oltiin Junibackenilla ja viikko sitten Tom Titissa Södertäljessä. Suosittelen lämpimästi molempia!!

Pikku leipuri Bagar Bengtsson

Ja sitten illalla juhlittiin itsenäisyyttä hyvässä seurassa.

Huippu päiväkoti

Oltiin tänään ekaa kertaa kylässä Veran päiväkotikaverin Amandan luona. Amandakin on muuttamassa vuoden vaihteessa, myös omakotitaloon, tosin Tukholman sisällä. Joten molemmat tytöt lopettavat päiväkodissa joulukuun lopussa.

Tuntuu ihan älyttömän kurjalta. Nämä on ensimmäiset kaverit, ensimmäinen tarhapaikka, Vera on viihtynyt ihan älyttömän hyvin, hoitajat on hirmu kivoja, ryhmät kohtuullisen kokoiset. Kaikki muu on ihan mielettömän hienoa paitsi piha, ja siihenkin on luvassa parannus kevään aikana.

Sydäntä raastaa ottaa lapsi pois päiväkodista, jossa viihdytään, jonka henkilökunta on kaikki tuttuja ja lapset kivoja kavereita joista puhutaan päivittäin. Raastaa, vaikka kuinka järki sanoo, että 2vuotias unohtaa, tutustuu uusiin helposti ja sopeutuu.

Mutta olen kyllä niin tyytyväinen meidän päiväkotiin ja Veran viihtymiseen siellä. Toivottavasti uudessa päiväkodissa olisi yhtä kivaa.

Kotihoidontuesta Ruotsissa

Dagens Nyheter kommentoi tänään pääkirjoitussivulla kotihoidontukea, joka on pian ollut voimassa Ruotsissa puolitoista vuotta. Porvarihallitus sai aikaan tämän uudistuksen, jonka mukaisesti kotihoidontukea (aika pientä sellaista) voi saada lapsen 3v syntymäpäivään asti. Hyvin harva on käyttänyt tätä uudistusta hyväkseen - ja eri kuntien välillä erot ovat olleet suht suuria. Eniten tukea on otettu maahanmuuttajavaltaisissa kunnissa.

Mielenkiintoinen on lause: om hemmavaron nu ger barnen en sämre start i livet, är det någonting som ska subventioneras? Eli todetaan, että kotonahoidetut lapset saavat huonomman alun elämälleen kuin päiväkodissa hoidetut. Mielenkiintoinen kommentti, joka perustuu siihen, että kotihoidontukea ovat käyttäneet erityisesti maahanmuuttajaperheet, jolloin kotonahoidetut lapset ovat täysin erillään ruotsinkielisestä yhteiskunnasta ja pahimmillaan tulevat kouluun niin, etteivät ole oppineet maan kieltä.

Eipä tulisi mieleenkään Suomessa heittää vastaavaa kommenttia. Yleinen käsitys Suomessa kun on, että kotona hoitaminen olisi jokseenkin positiivista lapsen kehityksen kannalta. Täällä siis aivan päinvastoin, artikkelissa todetaan myös kuinka säälittävää on se, miten kotonahoidetut lapset jäävät ilman päiväkotien oppimisympäristöä sekä sosiaalista yhteistoimintaa, jota päiväkoti tarjoaa.

Pääkirjoitus on tietysti mielipide, mutta kuvastelee yhteiskunnan tuntoja. Lisäksi todetaan, että kotihoidontuki myös utmanar arbetslinjen (porvarihallituksen lempilapsi on ollut voimakkaasti tukea työntekoa, ei "kotona makoilua" tai tuilla elämistä) sekä utmanar jämstelldheten koskapa kotihoidontuen saaja on riippuvainen puolisonsa tuloista. Eipä siis juuri mitään positiivista nähdä tässä tukimuodossa.

Näin erilailla siis naapurimaissa.

Vakuutusta kaiken varalle?

Olen tällä viikolla miettinyt vakuutusasioita. Koska joudummee hommaamaan kotivakuutuksen (oelemme löytäneet talon, mutta siitä lisää tuonnempana) on aiheelliseksi tullut pohtia, pitäisikö vakuutukset keskittää - eli otammeko lapselle sairauskuluvakuutuksen? Tällä hetkellä olen kallistumassa vaihtoehdon "ei lapsivakuutuksta" puoleen. Suomessa toimii edelleen hyvä julkinen terveyshuolto. Sinne saattaa joutua jonottamaan, mutta se toimii ja sieltä saa hyvää hoitoa. Tässä käsityksessä ainakin minä olen. Vai olenko väärässä?

Lapsivakuutus on aika hintava. Lisäksi siinä on noin 100€ omavastuu. Tosin monissa vakuutuksissa tämän joutuu maksamaan vain kerran vuodessa, mutta tällä tahdilla mitä tähän mennessä on käytetty lääkäripalveluja, ei lapsivakuutus olisi tosiaan kannattanut (huom. Ruotsissa ei vastaavaa sairauskuluvakuutusta ole olemassa, koska ei ole juuri yksityistä hoitoa). Ja rappiolle ja katuojaan tuskin joutuu, vaikkei yksityiselle pääsisikään.

Mutta sitten. Niin, entäs jos yhtäkkiä tarvitsisikin ravata lääkärissä solkenaan? Jos jotain sattuu... mutta mistä sitä tietää, mistä sitä voi koskaan tietää ja vakuuttaa kaikkea vastaan?

Plus että mä olen kyllä periaatteellisesti vähän sitä vastaan, että tulee kahden kerroksen väkeä -systeemi - köyhät ja maahanmuuttajat menköön julkiselle, me paremmat luokan kansalaiset maksetaan vakuutukset ja mennään jonojen ohi yksityiselle. Amerikka rules. Kohta ei enää haluta maksaa julkisen terveydenhoidon ylläpidosta, kun sitä ei kerta keskiluokka enää käytä? ...mutta toisaalta sitten jos oma lapsi on kipeä, on kyllä todenäköisesti toinen ääni kellossa...

Miten teillä? Oletteko ottaneet vakuutuksen ja jos olette/ette, miksi tai miksi ei?

Ensi tiistaina - tervetuloa!

Tänään on myös YK:n naisten vastaisen väkivallan päivä
International Day for the Elimination of Violence against Women

Lapsen kanssa harrastusta?

Yritin etsiä harrastusmahdollisuuksia Helsingissä /pääkaupunkiseudulla lapsen kanssa, mutta en löydä mitään. Hesarin sivuilta ei löytynyt mitään järkevää, työväenopisto ei näytä järjestävän lapsille mitään enkä tiedä mistä muualta hakisin. Olenko vaan vähän huono hakemaan vai mitä?Esimerkiksi jotain musiikki, laulu, tanssiryhmiä, kuka niitä järjestää? Ja siis ei mitään Tanssiopiston 500 euron balettikursseja, vaan marakasseja ja pomppimista...

Ajokokemuksia

Arvatkaa mitä tyttö sanoi Helsingissä ollessa, kun istuin rattiin ja aloin ajaa. Tuijotti silmät ymmyrkäisinä viereiseltä penkilta ja totesi: "Äiti osaa!". Siinä se tuli. Pakkohan sitä on ajaa enemmän, ettei ajaminen ole vaan isien hommaa!! Lisäksi kun tultiin perille, kysyin että "no eikös mennyt hyvin" - Vera katsoi mua totisena ja sanoi "pelottaa". Että silleen. Tämä juttu jää kyllä historiaan :)

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

Inget kunde stoppa AIK

AIK pelasi tänään Göteborgissa Göteborg IFK:ta vastaan Ruotsin mestaruussarjan loppupelin. Ja voitti!! Aivan mahtavaa. Vuoden 2009 futismestaruus, kuka olisi uskonut. Fantastista, jopa minä, täysin futisnolla, vähän innostuin. Mies meni katsomaan matsia pubiin Solnaan AIK:n kotikentän Råsundan lähelle ja jäi sille tielleen juhlimaan. Milloin lienee tulee kotiin, tämän päivän vai huomisen puolella...

Me tytöt on sillä aikaa oltu naapurin 2 vuotiaan synttäreillä ja syöty illalliseksi sushia. Lohisushi on Veran lempparia. Miten pärjäämme Helsingissä ilman sitä?!

Kaksi kk muuttoon

Huomenna on marraskuu ja kaksi kuukautta muuttoon. Ei kyllä tunnu siltä, vaikka marraskuiselta tuntuukin. Vaikea tajuta edes, että ollaan muuttamassa...

Eilen tuli kutsu duunin joulujuhliin joulukuun alussa. Ruotsissa ei juhlita pikkujouluja, vaan nimenomaan erinäisiä joulujuhlia. Julbord on hyvin yleinen sekä työ- että kaveriporukoissa - meillä töissä sitä tosin ei ole juuri harrastettu. Meidän töiden joulujuhlat tuppaa olemaan aika hyvin valmisteltuja, mietittyjä sekä teemoitettuja, ja tällä kertaa aiheena on - Moulin Rouge.

Siinäpä pähkäilemistä. Mä en yleensä ole kauheasti innostunut teemoista ja jotenkin rasittavaakin alkaa hankkia teemaan sopivaa puvustusta, jota voi käyttää elämässään pahimmassa tapauksessa tasan kerran. Mutta ehkä sitä voisi kuitenkin vähän innostua ja hankkia vaikka peruukin...? Sattuisiko kukaan lukija tietämään peruukkikauppoja/hyvää naamiaiskauppaa tai vastaavaa Tukholmassa?

Tänään on taas ajeltu, käytiin metsässä samoilemassa. Sinne ajoi puolisen tuntia. Maaseutu on niin kovin lähellä, vaikka muka suurkaupungissa asutaan. Metsään on kuitenkin vaikeaa päästä ilman autoa. Auton omistamisen hyviä puolia. Nähtiin lehmiä ja hevosia, käytiin tallissakin. Vera oli intona. Syötiin metsässä eväitä ja oli mukavaa.

Hevosen kakka! Bajs! Sitä hoettiin pitkään...

Ollaan myös tyhjennetty ullakkoa, viety vanhoja vaatteita kierrätykseen ja vanhoja hajonneita tavaroita poisheitettäväksi. Sinne oli viety myös ehjiä vanhoja tavaroita, huonekaluja jne. J sanoi että ne tuhotaan. Återvinning sanana tarkoittaa minulle kierrätystä, mutta täällä käsittääkseni poistamista. Eli siis poisheittoa. Jos haluaisi viedä tavaroita suomalaisittain kierrätettäväksi, pitäisi kai sitten viedä antiikkikauppoihin tai kirppareille. Suomessa kierrätetään enemmän mun mielestä, Ruotsi on vähän kertakäyttökulttuuria. Ikea on varmaan totuttanut siihen? Ja se, että on aina ollut varaa. Suomessa on aina pitänyt nuukailla enemmän, ja siten ollaan myös ekologisempia (juuri tässä kysymyksessä, vaikkei ehkä muuten). Muut Ruotsissa asuvat, oletteko samaa mieltä?

Muuttomietteitä

Muuttoon on enää kaksi kuukautta. Asuntoa ei ole, ei tarhapaikkaa. No, onhan työ, ja auto. Ehkä voimme asua autossa ja ottaa lapsen mukaan töihin? No, leikki sikseen, vuokra-asuntoja ei ole juuri muita tarjolla kuin "vapaa heti", jollaisia emme aiemmin ole voineet katsella. Kunhan marraskuu alkaa, alkaa tuntua järkevältä katsella tarjontaa tosissaan ja sopia jotain näyttöjäkin. Olemme siis päättäneet muuttaa vuokralle, kunhan sopiva vaan löytyy.

Lastenhoitoon onneksi on back up ratkaisuna mummo, joka jäi viime keväänä eläkkeelle. Isovanhemmat painavat muutenkin vaakakupissa paljon, kun muuttoa alettiin harkita (sori vaan isovanhemmat, jouduitte vaakakuppiin :). Mummon harteille ei voi kuitenkaan vilkasta 2 vuotiasta täysin työntää, joten joku päivähoitoratkaisu on tietysti löydyttävä.

Nykyisessä päiväkodissa menee tosi hyvin, tädit on ihania, ryhmä on kiva, siellä on kaverit (Ama, Uuva, Itto ja Nina = Amanda, Tova, Victor ja Catalina). Ainostaan piha on todella ikävä, joten sen jättäminen ei harmita. Mutta muuten, kurjalta tuntuu kun on löytynyt niin kiva, suomenkielinen paikka lähellä meitä.

Onko sitä ihan kamala kun repii lapsen irti tutusta ympäristöstään? Toisaalta, tämä on kyllä ihan kulttuurijuttu - monessa maassa on ihan normaalia, että vanhemmat muuttavat useinkin töiden perässä. Meidät on vaan totutettu liian hyvään. Töidenkään perässä ei tarvitse muuttaa - enää.

Luinpas tässä juuri Heidi Köngäksen kirjan Jokin sinusta. Siinä perhe muutti 60-luvulla vuodeksi Ruotsiin töiden perään. En finne igen, tuli esiin siinäkin tarinassa. Suomalaiset olivat alhaista kastia. Ei ihme, ettei lapsille juuri opetettu suomea, olihan se ruma ja alempiarvoinen kieli.

Ja nyt sitten suomalaiset suhtautuvat samoin muualta tulleisiin.

Niin, muuttoon palatakseni. Lapsi varmaan selviää ilman suuria traumoja. Ja mitäänhän ei saa jos ei uskalla yrittää. Jos ja kun palataan, tiedetään että on ainakin kokeiltu. Jos kaikki vaikka meneekin ihan hyvin?

Puhetta piisaa

Veralta tulee tekstiä tuutin täydeltä. Tarina on ruotsin ja suomen sekamelskaa, mutta suomi on kuitenkin selkeästi vahvempi kieli. Niin suuresti se päiväkoti vaikuttaa, kyllähän siellä tulee kuitenkin oltua suuren osan päivistä. Kun muutamme Suomeen, Vera menee ruotsinkieliseen päiväkotiin. On jännää nähdä, vahvistuuko ruotsi kielenä.

Me vanhemmat pysytään aika hyvin jutuissa mukana, myös J osaa sen verran suomea, että hanskaa Veran jutut ongelmitta. Farfar paralla alkaa olla ongelmia. Sattuipa tässä eräänä kertana, että Vera oli pyytänyt maitoa nukkumaan mennessään. Koska maito ei puoli tuntia aiemmin ollut kelvannut, ei isoisälle tullut mieleen, että sitä nyt sitten haluttaisiinkin. Jonkin aikaa mietittiin mitä mahtaa olla "maito" ja lopulta Vera oli saanut - omenan! Tyttö oli kuitenkin mennyt tyytyväisenä nukkumaan, joten eipä tuosta suurta haittaa ollut. Sen kerran jälkeen tosin kirjoitimme sanalistan, josta löytyvät tärkeimmät suomen sanat käännöksineen.

Tänään olen sitten ajanut ensimmäistä kertaa uudella autolla. Aika huisa kokemus. Vähän kyllä pelottaa ihka uusi auto, mutta mäkilähdöissä auttava automaattijarru on sairaan siisti :)

Tulevassa kotikaupungissa

Työmatkalla Helsingissä. Luksusta olla Klaus K:ssa yötä, lisäksi aivan ihana huone Bulevardin suuntaan.

Kävin vanhan tökaverin kanssa syömässä (mukavaa!). Kiinnitin huomiota pariinkin seikkaan. Syötyämme ja tarjoilijan kerättyä astiamme, hän tuli perään kysymään, otammeko laskun. Ravintola oli puolityhjä, eikä vielä sulkemassa. Tukholmassa ei olisi tultu. Olisi odoteltu, että me osoitamme haluavamme laskun. Tarjoilijat varmaan halusivat kotiin?

Maksoin kortilla. Laskussa ei ollut tilaa tipille. Kaverit onkin todenneet, ettei Suomessa makseta tippiä. Niin ei sitä varmaan makseta, kun ei siihen anneta mahdollisuuttakaan..! Todella laadukkaissa ravintoloissa olen kyllä tippi-mahdollisuuden huomannut Suomessakin, mutta tässä ok keskitason ravintolassa ei tosiaan sitä tarjottu.

Ruotsissa illallistaessa aina tipataan, 5-10%. Säästyypähän ainakin siinä rahaa Suomeen muutettaessa!

Kylpylässä

Viimeinenkin häälahjaksi saatu lahjakortti on viimein käytetty. Toivoimme häälahjaksi viime joulukuussa elämyksiä, ravintolaillallisia, kylpyläreissuja ja hyviä viinejä. Saimme kaikkia niitä, kiitos ihanille sukulaisille ja ystävillemme. Tosin saimme niitä jopa niin runsaassa määrin, että lahjakorttien käyttämisestä tuli jo pienoinen stressi! Viimeksi Helsingissä ollessa kävimme Dayspassa hoidoissa, ja nyt siis olimme la-su Nynäs havsbadissa kylpyläreissulla. Vera pääsi ensimmäistä kertaa farfarin ja isoisän naisystävän hoitoon kokonaiseksi yöksi (oli jo aikakin, voisi todeta..).

Todella rentouttavaa, Nynäs havsbad on kauniilla paikalla meren äärellä, rakennus on viehättävä ja eilen oli kaikenlisäksi aivan ihana kuulas syksyilma. Istuimme puulämmitteisessä saunassa ja kävimme meressä pulahtamassa. Hrrr. Myös lämminvesitynnyreissä tuli istuttua. Illalla söimme hyvän kolmen lajin illallisen ja aamulla vielä saunaan ja mereen. Kaiken tämän päälle tarjottiin mahtava brunssi.

Tänään naureskelin, miten ruotsalaiset vaan ovat niin ruotsalaisia - aina pitää olla niiiin sosiaalista, saunassakin pitää jutella naapurille. Suomalainen istuisi hiljaa tai maksimissaan puhuisi oman seurueensa kanssa. Mutta ei, ruotsalaisten pitää saunassakin vetää ainaista small talkia. Suomalaisena saa tietysti ikuiset saunakommentit, "tämähän ei sinulla tunnu missään", tyyliin olet suomalaisena varmaan syntynytkin saunassa... porukka oli lähinnä pariskuntia, mutta oli paikalla myös jokunen seurue.

Mutta täytyy sanoa, että osaavat ne rahastaa. Vaikka paikka oli hieno, ei hotellihuone ollut keskivertoa kummempi, illallinen oli toki hyvä, mutta ottaen huomioon että hinta kahdelle olisi ilman lahjakorttia ollut 5100 kruunua!! ei ehkä ihan sen arvoinen. Siis todella, yli 5000 kruunua johon siis sisältyi hotelliyö, illallinen ilman juomia, brunssi, saunan ja uima-altaan käyttö-oikeus. Ai niin, aamutakit ja tohvelit tuli kaupan päälle. Siis tuolla 5000:lla matkaisi jos Roomaan! Ja silti paikassa oli tupa täynnä jonoiksi asti. Eikä oikeasti vieraat olleet mitään yläluokkaa (sen huomaa). Täällä kyllä on rahaa millä mällätä...

Veralla oli mennyt farfarin kanssa hienosti. Mutta on se vaan ihanaa tulla kotiin ja saada lahjaksi oman pikkutytön halaus :)

Aktiviteettisunnuntai, just joo..

Tänään on ollut todellista yritystä ja surkuhupaisia tilanteita. Aamulla päätettiin että mennäänpä nukketeatteriin. Kivaa! Kun päästiin sinne asti ja oltiin ostettu liput, vähän jo Veraa väsytti, mutta kuitenkin jaksoi lueskella odotushuoneessa ja juoda mehua. Kun siirryttiin teatterisaliin, tyttö meni ihan vakavaksi. Kun valot himmenivät, alkoi parku. Vähäksi aikaa itku laimeni kun sika lensi taivaalla, ja sekä äiti että isä keskittyivät saamaan Veran ajatukset pois pelottavasta (tai mitä se sitten olikaan joka itkun aiheutti). Mutta sitten alkoi taas lohduton nyyhkytys. Ei auttanut kuin lähteä parin minuutin kuluttua pois. Että tosi kivaa oli... saatiin onneksi ilmaisliput seuraavalle kerralle, kun ei tuo nyt ihan halpaa touhua ole (80 kruunua per pää, ikään katsomatta).

Reaktio oli varmaan väsymyksen ja pimeänpelon yhdistelmä. Odotussalissa Vera oli taas ihan kunnossa, muttei tosiaankaan halunnut mennä takaisin teatterisaliin. Siispä pois ja samantien vaunuihin unille.

Herättyä mentiin kaupunginmuseoon, jossa on tosi kiva lapsille tehty Tori- Torget. Siellä voi mm leikkiä kauppaa. Siellä viihdyttiin hyvin. Ja samalla nähtiin hieno Svenska Dagbladetin valokuvanäyttely Tukholmasta v 1917-1959. Erityisen vaikuttavaa ajankuvaa oli kuva vuodelta 1941 Ruotsin jalkapallojoukkueen kohtaamisesta Tukholmassa Saksan kanssa - saksalaispelaajat seisoivat komeasti rivissä käsi ojossa. Oikein mielessään kuuli pahamaineisen Heil Hitler tervehdyksen. Suosittelen, jos on asiaa Tukholmaan lokakuussa!

Museon jälkeen oli uima"koulu", miniplask, jossa on käyty tänä syksynä. Nyt oli jäänyt pari kertaa väliin, joten oli ihan kiva mennä. Mutta Verahan ei sitten tällä kertaa kauheasti innostunut vedessä lotraamisesta, vaan istui mieluummin reunalla ja heitteli uimaleluja altaaseen. Kun kyseessä on kuitenkin kurssi, jossa tehdään juttuja yhdessä, tuntuu aika turhalta maksaa kun lapsi touhuaa kaikkea muuta kuin kurssin mukana. Reunalla kiipeillessään tyttö lipesi pää edellä veteen niin että tuli oikein shokkisukellus. Ja sitten huudettiin ja minä totesin, että se siitä ja me lähdettiin saunan puolelle (kyllä, sellainen löytyy, kukaan vaan ei heitä vettä).

Tuntui että monet jutut mitä yritetään tehdä on itse asiassa järjestetty enemmän aikuisille kuin lapsille. Olisko lapselle kuitenkin kivointa vaan mennä puistoon? No, ehkä vähän isompana nukketeatterikäynnit alkavat olla taas kivoja? Uinti ei kyllä ole oikein ollut meidän juttu, ei silloin 6-kuisena eikä nyt.

Muuten tämä viikko on mennyt työn merkeissä Helsingissä; asuntoja käytiin katsomassa viikko sitten ja yksi oli ihan kivakin. Ollaan jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen päästy, missäpäin halutaan asua. En vielä paljasta kuitenkaan, jos me vaikka lopulta päädytäänkin ihan muualle.
Lainaneuvottelujakin on pankkien kanssa varmuuden vuoksi käyty, ja on aika mielenkiintoista; erot ovat kyllä aika suuria pankkien välillä. Mm. ns omasta pankista saa mm huomattavasti pienemmän lainan kuin naapurista..

Kämppiä ja autoja

Nyt on roikuttu asuntosivustoilla jonkin aikaa ja alkaa vähän hahmottua millaista asuntoa olisi tarjolla. Ongelmana on vaan, ettei me oikein tiedetä mitä tahdotaan... :) Fiilis vaihtuu päivittäin. Yhtenä päivänä keskusta-asuminen tuntuu houkuttelevalta, lyhyt matka töihin ja enemmän aikaa olla lapsen kanssa kotona. Take away valikoimankin luulisi olevan laajempi, vaikka jo pelkäänkin miten käy kun sushiravintoloita ei olekaan enää joka korttelissa...!

Toisena päivänä houkuttaa oma piha, jonne lapsen voi päästää ovenavauksella leikkimään. Mutta sitten taas itkettää puolen tunnin -tunnin päivittäinen menopaluu-liikenne. Ruuhkamaksujakaan ei Helsingissä vielä tunneta. Jonoissa saa siis seistä, jollei asunto löydy junan tai metron varrelta.

Autoakin olemme katselleet. Sellaista en olekaan vielä koskaan omistanut. Autojen hinnat näyttävät kuitenkin olevan selvästi alemmat lahden tällä puolen, joten rahallisesti auton osto kannattaisi. Mutta että minusta autonomistaja... lisäksi olen kuullut jo muutamaan otteeseen kommentin "Suomessa on hyvä olla auto" - joka nostaa mulla karvat pystyyn. Miten niin?? Miksi Suomessa pitää olla auto jos Ruotsissa ei tarvitse? Onko joukkoliikenne muka Suomessa niin paljon huonompi? Onko se siistiä, ettei ole ruuhkamaksuja? Eikö siellä muka selviä autotta? Vai onko se vaan oletusarvo, että tietysti lapsiperheellä pitää olla auto..?

Ainoa, mihin itse oikeasti koen tarvitsevani autoa on mökkimatkat. Mutta Suomessa auton vuokraaminen on niin kallista, että ostaminen tuntuu jopa halvalta... ainakin tässä tilanteessa -mm muuten järkevänoloinen car pool käytäntö ei tunnu meille fiksulta.

Ehkä jossain elämän vaiheessa on hyvä omistaa auto??

Päiväkotijonoon päästiin, mutta enpä tiedä kuinka siinäkään käy. Kun ei tiedetä minne muutetaan, ei oikein voi tarhapaikkaakin hakea. Todella positiivinen juttu tosin oli, että hakemuksen jätettyäni mulle soitettiin yhdestä päiväkodista ja neuvottiin miten pitää toimia. Harmillista vain, että juuri ko päiväkodissa oli kuulemma jonoa ruuhkaksi asti.

Asuntokäytäntöjä

Pientä vertailua on tullut tässä viime aikoina tehtyä, uuden ja vanhan kotimaan välillä. Lopputulos, Ruotsissa elo on kyllä aikalailla leveämpää. Kun lainaa ei lyhennetä lainkaan (jos on hiukan alkupääomaa) ja lainan takaisinmaksuaika on jotain 60-100 vuotta, niin kuukausikulut on aika siedettävät - etenkin alhaisen koron aikana. Suomessa vedetään vyötä kireämmälle ja kireämmälle ja säästetään niin että henki pihisee, jotta saadaan mahdollisimman pian laina pois maksettua. Eihän pankille sovi olla velkaa!

Ruotsissa ei lainanlyhennystä pidetä kovinkaan järkevänä. Miksi laina pitäisi maksaa pois? Ja niin kauan kuin asuntojen hinnat pysyvät samana tai nousevat, ei tietenkään mitään riskiä olekaan. Käteen jää kivasti fyffeä, ruokakaupasta ostetaan häränfilettä ja Thaimaaseen voidaan matkustaa 4-henkisen perheen voimin pari kertaa vuodessa. Huraa kansankoti! Samaan aikaan suomalaiset lapsiperheet kituuttavat, matkustavat mökille ja ostavat jauhelihaa alennuksesta.

Noin niinkuin kärjistetysti.

Itse olen elänyt molemmin tavoin, ensin asuntovelallisena Suomessa ja sitten Ruotsissa. Ero on huima. Itse valitsin Suomessa nimenomaan suomalaisen tavan - niin paljon velkaa pois niin nopeasti kuin mahdollista. Perheettömänä rahaa jäi silti suht ok, mutta kyllä ensisijainen tavoite oli päästä pankin ikeen alta. Ruotsissa taas, lainaa otettiin surutta kunnon määrät, lainantakaisinmaksuaika meillä on 55 vuotta (ei ihan tarkkaa tietoa, huihai ...) ja lyhennyksiä ei tunneta. Siksipä voimme asua keskustassa 1800-luvun lopulla rakennetussa ihanassa talossa 80m2 asunnossa, ja maksaa hyvin kohtuullisesti kuussa. Nyt lainaehtoja Helsingistä tutkiskellessa voi vaan todeta, ettei meillä taida olla samaan varaa. Ok, olemme toki molemmat suht ok palkatuissa töissä, mutta silti ihan keskiluokkaa.

Mikä on parempi tapa? En tiedä. Ruotsalaisessa systeemissä on riskinsä, mutta en kyllä täysin suomalaisenkaan enää usko. Tiedän vain, että ruotsalainen elää paljon leveämmin kuin suomalainen sisarensa.

Ajattele, jos et lyhentäisi lainaa lainkaan. Paljonko enemmän jäisi elämiseen kuussa? Mitä tekisit niillä rahoilla?

Tulevia

Tällä rintamalla on ollut viime aikoina hiukan hiljaista. Olen pohtinut blogin tarkoitusta, huvittamista, kirjoittamisen jatkamista vai lopettamista. Oikeastaan ei ole oikein ollut juuri sanottavaakaan - vaikka juuri tässä kuussa onkin tehty aika isoja päätöksiä. Ehkä kuitenkin vielä jatkan, hissukseen, silloin tällöin. Eihän sitä tarvitse tehdä mitään radikaaleja ratkaisuja, vaan omaa mielialaa ja olotilaa voinee vähän tunnustella.

Niin, päätöksiä. Tässä päivänä eräänä, pitkällisen pohdinnan jälkeen, päätimme että nyt - jos ylipäänsä meinataan, on aika kokeilla - Helsinkiin muuttoa. Kyllä, luit oikein! Olemmeko hulluja, en tiedä, mutta mitäänhän ei saa jos ei uskalla...

Työt saamme molemmat siirrettyä, meillä duunissa oltiin hyvinkin positiivisia ja kannustavia. Joten väliaikainen muutto tapahtuu tammikuussa. Kyseessä on nyt ainakin alkuun vuoden kokeilu. Kuuden Tukholmassa asutun vuoden jälkeen melkeinpä hirvittää. Sopeutuuko sitä enää Suomeen? Jo nyt, vertailua tehdessä, moni asia tuntuu kovin kalliilta... Ehkä sitä nyt saa niellä kaikki mäkätykset miten Ruotsissa sitä ja tätä, ja todeta että asiat onkin aikasen hyvin? No, jos emme nyt tätä tee, emme tee sitä koskaan. Sittenpähän sen näkee, lähdetäänkö parin kuukauden päästä takaisin ;-)

Asunnonhankinta on tässä vaan hiukan kesken, lievästi sanottuna. Isoa kohtuuhintaista vuokra-asuntoa länsi-Helsingistä, anyone?

Asiasta sukanvarteen. Varasin juuri lennot Helsinkiin, ja voi vain todeta, että kannattaa matkustaa ennen kuin lapsi täyttää 2 vuotta! Sillä hetkellä kun lapsi täyttää maagiset 2v, kulut moninkertaistuvat. Lapsesta menee lähestulkoon sama hinta kuin aikuisesta. No, viehän se lapsi tietysti samalla tavoin penkin kuin aikuinenkin, vaikka olisikin minimittainen. Penkkihän se on josta maksaa. Niin ja lentoverot. Enää en ihmettele, että niin monet perheet matkustavat Suomeen laivalla!

Mutta ehkä mä saan intoa kirjoitella, kun voin taas päivitellä Suomen ja Ruotsin eroja, nyt kotiinpäin muuttaessa!

Juhlia

Kakkua...

... kakkua...


...palloilua...

... ja karaokea