Voi hallitusta

Hallitus rähmii skandaalista toiseen. Viimeisenä on paljastunut kokoomuspoliitikkojen pimeän työvoiman käyttö. Yhä useampi kokoomusvaikuttaja paljastuu ostavan siivousta tai kodinhoitoa pimeänä. Tällä kertaa EU-parlamentaarikko Charlotte Cederschiöld ja miehensä Carl, joka hänkin johtavissa tehtävissä Moderaterna-puolueessa. Oikeuttaako pimeän työvoiman käytön se, että vastustaa korkeita veroja?

Ja tietysti suurimpana viimeaikaisena kohuna tapaus Ulrika Schenström. Oi miksi oi miksi, aina ne on naiset kun saavat kenkää? Vaikka mies kämmisikin, niin hän saa vähän nuhteita ja joutuu hetkeksi arestiin, mutta naisparat erotetaan melkeinpä poikkeuksetta.

Tällä kertaa pääministeri Reinfeldtin valtiosihteeri Ulrika Schenström joutui eroamaan, kun hänen selvityksensä kohua aiheuttaneesta ravintolaillasta osoittautui perättömäksi. Rahaa oli palanut viinaan ja Ulrika oli ollut kovasti "glad i hatten". Ulrika oli istunut raflassa TV4:n poliittisen toimittajan kanssa, jota hän oli pussaillut ja halaillut avoimesti ja päätynyt Aftonbladetin otsikoihin. Tämä oli alkuperäinen päivittelyn aihe. Homma paisui, kun jälkeenpäin paljastui, että Ulrika oli samanaikaisesti hallituksen kriisipäivystäjä. Ja sitten Ulrika kaiken lisäksi kielsi olleensa alkoholin vaikutuksen alainen.

Nyt voi tietysti kysyä, mitä hallituksen kriisipäivystäjä tekee? Mihin hänen tulee olla valmiudessa? Jos sattuisi uusi tsunami, olisi tietysti hyvä, ettei kriisipäivystäjä ole kännissä kuin käki. Mutta onko Ulrika ensimmäinen, joka kriisipäivystyksen aikana istuu baarissa? Tämäkin jupakka lähti liikkeelle aivan muusta - kyse oli siitä, onko valtiosihteerin ja poliittisen toimittajan kähminnässä jotain epäsoveliasta. Jos tästä ei olisi ruvettu keskustelemaan, ei olisi paljastunut varsinaiseen eroon johtanut asiakaan. Ja pahinta jälkeä tuntuu aina tulevan, kun mokannut henkilö yrittää peittää tekonsa valheilla. Pääministeri olisi ehkä vielä voinut antaa anteeksi, jos Ulrika ei olisi pimittänyt häntä.

Ei kyllä käy kateeksi Reinfeldtia. Hieman huonoa rekrytointikykyä hän kyllä osoittaa. Aivan liian moni hallituksessa tai sitä lähellä on joutunut eroamaan veroskandaalien ja kaikenlaisen keplottelun vuoksi. Nyt hän lupaa, että kokoomuslaiset parantavat tapansa. Kyllä muakin masentaisi.

Isejä ja koomikkoja

Mamma oli eilen ulkona työkaverien kanssa katsomassa stand uppia ja oli niin täpinöissään kotiin tullessaan että nukkumisestahan ei sitten tullut mitään! Huhhuh. Kotirintamalla oli kaikki hyvin, pappa oli laittanut lapsen nukkumaan annettuaan ruokaa pullosta ja pienen kitinän jälkeen tyttö oli myös nukahtanut. Eli ei mitään syytä ollut huoleen ja uusiksikin uskaltaa ottaa. Mutta mammasta tuntui vähän kuin joku osa olisi kadoksissa kun se aina mukanaoleva ei yhtäkkiä ollutkaan mukana.

No, mammalla oli kuitenkin oikein mukavaa ja koomikoista erityisesti yksi oli oikein hyvä. Lavalla oli kaksi miestä ja yksi nainen. Eikä ollut eka kerta, kun miehet vaan olivat hauskempia. Mistä johtuu, että naisten on vaikeampi tehdä komiikkaa?

Oli mukavaa jutella muustakin kuin vaipoista ja imetyksestä. Mutta ei mulle silti tullut ikävä töihin. Kotiin tultua pyörin tuhnuttavan lapsen vieressä sängyssä ja kävin ylikierroksilla.

On se vaan muuten hyvä lähteä välillä pois jaloista ja jättää isä ja tytär keskenään. Saavat tutustua toisiinsa ja tehdä på pappas sätt. Ja on se vaan muuten kumma, että vaikka alussa (isyysloman aikana) jopa sattui niin että mamma kysyi papalta miten nyt tehdään? mitä tämä tarkoittaa?, niin nykyään on se mamman tapa se oikea tapa... ja tekisi niin mieli puuttua, että ei sitä vaippaa noin laiteta, ja tuo puku on ihan liian lyhythihainen tässä säässä, ja miksi te taas katsotte televisiota... hyvä, että välillä häipyy muualle niin että saavat tehdä juuri niin kuin tykkäävät.

Vera 3 kk

Vera täyttää tänään 3kk! Tässä päivänsankarin taidonnäyte :D

Ja äiti lähtee illanviettoon työkaverien kanssa. Isä on buukattu lapsenhoitoon jopa 5 tunniksi. Hui, kun äitiä jännittää!

Baby-jumppaa

Tänään oltiin ekaa kertaa SatsBabyssa, äiti-lapsi jumpassa. Äitiä vähän jännitti, mutta hyvinhän se taas meni. Vera ei nukkunut aamulla ollenkaan (vaikka äiti kuinka yritti silitellä uneen) ja siten olikin niin uupunut tunnin alkaessa, että nukahti juuri ennen tuntia ja nukkui puolet jumpasta. Hyvät on unenlahjat joo kun pystyi nukkumaan steppilaudan vieressä kirkkaissa valoissa ja musiikin soidessa. Sali oli täynnä äitejä vauvoineen, suurin osa vauvoista noin 3-6 kuukautisia. Mennään uudelleenkin!

Huomenna tapahtuu: Vera täyttää 3kk! Jo 3 kuukautta...

Ensi viikolla tapahtuu: koko perhe matkustaa lomareissulle Espanjaan. Maltan tuskin odottaa, marraskuisessa pimeydessä ja sateessa.

Ja kohta on jo joulu.

Gamla Stan viikko

Ollaan käyty Gamla Stanissa peräti 4 kertaa viikon aikana! Yleensä tulee mentyä sinne ehkä kerran kuussa. Ensin oli nämä yritykset vierailla kuninkaanlinnaan sekä vierailu Nobel museoon, joka siis myös on Gamla Stanissa. Barnmorska vastaanottoni on myös Gamla Stanissa eli siellä siis jälkitarkastuksessa perjantaina. Ja eilen kävimme kävelyllä koko perheen voimin - Gamla Stanissa! Siellä turistien seassa tuntee myös itsensä aina vähän turistiksi omassa kaupungissaan. Pienet kujat Stortorgetin ympärillä ovat vallan ihastuttavia. Suomalaisen kirkon takapihalta löytyi muistomerkki talvi-ja jatkosodissa kaatuneille. Suomalainen kirkko on muuten todella viehättävä, ja sinne ei monenkaan suomalaisen turistin tie lie vienyt, valitettavasti. Muutoinkin valitettavaa on, miten suomalaiset turistit vaeltavat nimenomaan Västerlånggatanilla, joka on se pahin turistirysä täynnä karmeita krääsäkauppoja, eivätkä uskaltaudu sisarkadulle Österlånggatanille tai jopa syvemmälle vanhaan kaupunkiin.

Jatkoimme matkaa Slussenin ohi Södermalmille, ylös Götgatania jossa väkeä tungeksi valmistautumassa yöelämään. Itselle tuli aikamoisen outo ja nostalginen olo siinä vaunuja työnnellessä, ihan kuin olisi tirkistelemässä entistä elämäänsä. Ei siitä kauaa ole kun itsekin olisi ollut menossa baariin kaikkien näiden hip ihmisten seassa.. ja sitten me tultiin miehen ja lapsen kanssa kotiin viettämään lauantai-iltaa. Ihanaa niin.

Vera myös matkusti ensimmäistä kertaa metrossa! Nyt on sekin kokeiltu :) Tukholmassa muuten ilmaiseksi vaunujen kanssa pääsee vain busseihin, metroon ja junaan joutuu maksamaan. Risuja SL, eläköön HKL :)

Jälkitarkastus

Tänään oli vihdoin ja viimein synnytyksen jälkitarkastus. Mun mielestä kummallisen myöhään, kun vasta 3kk synnytyksen jälkeen... tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki oli kunnossa ja hyvin. Nyt voi mm aloittaa kunnolla jumpan (kai olisi aiemminkin voinut jos vaan oisi jaksanut...). Barnmorska kehoitti oikein tosissaan att knipa, eli näihin puristusharjoituksiin ettei joutuisi kärsimään pissankarkailuista. Karseeta, että tämmöiseen(kin) mummo-ongelmaan pitää tutustua jo kolmekymppisenä, aaaargh. Ens viikolla on onneksi hieroja, meinaan sekä selkä että käsivarret on aika koomassa kaikesta kanniskelusta ja imettämisestä.

Täällä todella suuri osa sairaanhoitohenkilökunnasta on suomensukuista; tämä(kin) barnmorska oli alunperin Suomesta (mutta puhuttiin silti ruotsia). Kertoi että he eivät olleet onnistuneet opettamaan lapsiaan kaksikielisiksi, vaan lapsensa siis osaavat vain ruotsia. Sen verran on nyt näitä varoittavia esimerkkejä kuullut, että on ymmärtänyt ettei se todellakaan ole niin yksinkertaista kuin on luullut. Tuleekohan siitä kaksikielisyyteen opettamisesta aika taistelu...

Haaste

Vihdoinkin saan vastattua nelikkohaasteeseen, joka tuli Johannalta:

Neljä työtä, joita elämäni aikana olen tehnyt:
1. au pair
2. lähetti
3. puhelinhaastattelija
4. projektipäällikkö

Neljä paikkaa, joissa olen elämäni aikana asunut:
1. Helsinki
2. Crawley, Englanti
3. Liège, Belgia
4. Tukholma

Neljä TV-ohjelmaa, joita tykkään katsella (juuri nyt):
1. Desperate Housewifes
2. Labyrint (ruotsalainen sarja)
3. Studio 60 on Sunset Strip
4. Big Love

Neljä paikkaa, joissa olen lomaillut:.
1. Australia
2. Vietnam
3. Cook-saaret (Rarotonga ja Aitutaki)
4. Italia

Neljä Internetsivua, jossa käyn päivittäin:
1. Yahoo sähköposti
2. Blogilista.fi
3. Oma blogi
4. Facebook

Neljä lempiruokaani:
1. J:n tekemät kunnon pihvi ja perunagratiini
2. sushi
3. lasagne
4. tacos

Missä haluaisin olla juuri nyt?:
Kotona on aika hyvä... mutta myös
1. lomalla jossain ihanan lämpimässä
2. Suomessa käymässä
3. nukkumassa
4. viettämässä pohjoismaista ihanaa aurinkoista kesäiltaa

Haastan edelleen:
1. Minttu
2. Kukannuppu
3. Pupu
4. Norppa

Ekat rokotukset

Pitkästä aikaa tiistaina oli neuvolakäynti. Tällä kertaa oli normaalien mittausten lisäksi luvassa ensimmäiset rokotukset: difteri, stelkramp (tetanus), kikhosta (pertussis), polio, hemofilus sekä erillinen, uusi rokote pheumonia eli lunginflammation. Tyttö sai siis kaksi pistosta ja äidillä meni sydän ihan sykkyrään kun semmoisia kamalia piikkejä pistettiin ja rassukka itki sydäntäsärkevästi. Mutta tietysti sen eteen, että nämä hirmutaudit pysyvät nyt poissa kestää pienet piikitykset.

Paino on nyt 3kk lähestyttäessä5820 ja pituus 61,5 cm. Käyrällä mennään.

Neuvolassa oli täti, joka ulkonäöstä päätellen kuuluisi jo vähintään 10 vuotta sitten eläkkeelle, sekä englantia puhuva sairaanhoitajaharjoittelija Ugandasta. Kyseinen täti ei ollut siis sama kuin meidän neuvolantätimme yleensä, mutta muistan kyllä hänetkin joskus tavanneeni neuvolan tiloissa. Mutta hän on tosiaankin kovasti iäkkään oloinen. Neuvolasta poistuessa mieleeni tuli kamalia ajatuksia, että itse asiassa aikamoinen usko on järjestelmään, kun antaa jonkun täysin tuntemattoman parivaljakon (noitatohtori + ugandalainen apulainen ????) pistää lapseensa jotakin mistä ei voi tietää onko se sitä mitä sanotaan. No, ihan turhaa tämmöisiä tietysti mietin. Kaikkea kamalaa sitä todella edes miettiikin... Kaikki meni oikein hyvin. Tosin Vera oli vähän kuumeisen oloinen samana iltana sekä nukkui hurjat päivä- ja iltaunet - ja valvoi sitten puoli yötä, mitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Selvästikin rokotus oli syynä tähän poikkeukselliseen unirytmiin, seuraavana päivänä kun palattiin taas vanhaan totuttuun ja onneksi viime yönä jo nukuttiin ihan normaalisti. En kyllä tajua miten ne vanhemmat jaksaa joiden lapset nukkuu kaikki yöt rikkonaisesti, kun itse olin jo ihan hajalla yhden yön jälkeen...

Meillä oli samaan aikaan myös vieraita Suomesta, hyvä ystävä 10kk vanhan lapsensa kanssa. Tässä kaksikko tutustuu toisiinsa. Ollaan kälätetty niin että sylki suuhun tuli ja ääni melkein meni ja kävelty pitkin poikin Tukholmaa. Käytiin Robert Capan valokuvanäyttelyssä Nobel-museossa, mutta se kaverin toive tutustumisesta kuninkaanlinnaan ei onnistunut vaikka pyörittiin linnan pihalla pariinkin otteeseen. Ekalla kertaa ei ollut vauvan rintareppuja mukana - linnaan ei saa viedä vaunuja - ja tokalla kertaa ajateltiin, että osallistutaan kierrokseen ja tullaan uudelleen, kun on kierroksen aika, mutta sitten ei kerettykään ja lopulta koko linna oli mennyt kiinni siinä vaiheessa kun kerettiin takaisin kulmille... no, onpahan tekemistä seuraavaksi kertaa :)

Huonosti nukutun yön jäljiltä olin aika sippi mutta aika hyvin jaksoin kuitenkin menossa mukana.

Uusia temppuja

Viimeisen reilun viikon aikana opittua:

Tuijotus ja ymmärrys, että näillä heiluvilla systeemeillä (kuuluuko nämä ulokkeet muhun??)

voi yrittää tarttua:

Tiukka tarttumaote:

Kädet hakee, ja löytää...

...ja vie suuhun:

Ja lisäksi käsistä nostaen ponnistetaan pystyyn! Kohtahan me jo seistään!

Tukholman kekkerit

Eilen oli sitten Veran tokat bileet, nimijuhlat, tällä kertaa Ruotsin kavereille. Avoimet ovet alkoivat kahdelta ja jatkuivat seiskaan, tosin vikat vieraat lähti vasta puol kymmenen aikaan ja silloinkin vain emännän ystävällisellä kehoituksella "nyt voisitte itse asiassa jatkaa turinaa baarin puolella" :) Isäntä lähti vieraiden seuraksi yhdelle, mutta sitten oli kuulemma iskenyt ikävä perhettä ja mies palaili kotiin vaikka oli ihan saanut luvan olla pidempäänkin! Hyvin on kasvatettu :D Emäntä oli aika kanttuvei illalla ja tytär vähän ylikierroksilla, nukahti vasta puolenyön tienoilla vaikka viime aikoina on otettu tavaksi nukuttaa 21-22 aikaan. Toisaalta tytön piti varmaan prosessoida kaikkea päivän aikana koettua kukkumalla pikkaisen pitempään.

Vieraita tuli sitten runsaasti, mutta onneksi aika tasaisesti pitkin päivää. Isoisä ja isoisän naisystävä veivät Veran päivällä pitkälle kävelylle, jotta isä ja äiti saivat leipoa ja tehdä pientä purtavaa (snittar på svenska) ja siivota ja laittaa itsensä valmiiksi. Takaisin tullessaan neiti nukkui sikeästi ja veteli hirsiä ensimmäiset 2½ tuntia juhlista! Keskellä mekkalaa ja ihailevia katseita neiti vaan kuorsasi vaunussaan! Todella hyvät unenlahjat, ihanaa että Vera nukkuu ihan kunnon metelissä, niin toivottavasti ei tule olemaan jatkossakaan nukkumisen suhteen pumpulista tehty. Tiedä sitä sitten; monet sanoo, että sekin voi muuttua moneen kertaan vielä... Osa vieraista ei siis kerennyt tavata päivänsankaria ollenkaan hereillä! Herättyään Vera kiersi sitten sylistä syliin, silmät ymmyrkäisenä ihmetteli, että mitä kumman tyyppejä nämä nyt oikein ovat??

Viiden aikaan paikka kuhisi lapsia, ainakin 7kpl kuukauden ja 1½ vuoden välillä olevaa ryömi ja taapersi ympäri kämppää aikuisten jaloissa. Nuorin oli tosiaan vasta kuukauden vanha turvakaukalossaan (kiva kun pääsitte Anu :), ja hitsi kun Vera olikin jo tosi iso tyttö tähän juhlan nuorimpaan verrattuna. Muutama vuosi sitten kun järkättiin tupareita, paikalla ei ollut yhtään lasta. Tietysti juhlan luonnekin oli eri, mutta silti tyypillistä että nyt reilusti 30+ ikäisessä kaveripiirissä kaikki ovat samaan aikaan innostuneet saamaan lapsia.

Kansallisuuksiakin oli peräti 6:sta eri maasta.

Ja lahjoja tuli ihan mieletön määrä! Eilen aloitettiin lahjojen avaaminen ja olo oli kuin lapsena jouluna konsanaan! Tälle illalle on varattu puolet avaamisen ilosta. Aivan ihania lahjoja tähän mennessä, vanhemmat tosin on paljon enempi innoissaan kuin varsinainen lahjojen saaja...

Nyt J istuu sohvalla ja tuijottaa formulaa, jossa ilmeisti Räikkösellä on mahdollisuudet voittaa. Hihkui juuri että "du måste titta sista 10 varv". Kumpikohan meidän perheessä on enemmän suomalainen???

Bloggausnäkymä

Haaste: Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

Vihdoinkin sain tartuttua tähän haasteeseen. Mari-Johanna bloggaa lähes aina kotona olohuoneen ruokapöydän ääressä. Ikkunasta näkyy meidän parveke, takapiha, ja syksyinen Tukholma. Sataa. Naapuritalossa tehdään remonttia. Ikkunasta näkyy myös talon aivan ihanan sympaattinen pesutupa.

En taida enää haastaa ketään, koska kaikki lienee jo haastettu :D

Just ja just hengissä selvitty ristiäishulinasta

Ristiäiset on juhlittu ja Helsingistä palattu takaisin kotiin Tukholmaan. Kyllä oli hienot kemut ja juhlan keskipiste otti kaiken huomion ja hulinan tyynen arvokkaasti! Alun pientä riemunkiljahdusta lukuunottamatta tyttö tarkkaili pappia ja kummejaan hiljaa eikä hiiskunut edes saadessaan vettä päähänsä. Mun 10-vuotias kummipoikani oli papin apurina päätä pyyhkimässä kasteen päätteeksi ja kuulemma oli pyyhkinyt niin voimallisesti että melkein loppukin tukka lähti Veralta päästä :D

Onneksi päätettiin pitää nämä varsinaiset juhlat Suomessa, jotta 91-vuotias isoisoäiti pääsi myös mukaan ja tapaamaan tyttärentyttärensä ensimmäistä kertaa. Vera ja isomummo tosin taisivat olla kaiken hälinän ja hulinan jälkeen yhtä uuvuksissa ja levon tarpeessa. Vielä sunnuntainakin käytiin koko jengi vähän ylikierroksilla. Lisäksi hilluttiin koko maanantai kaupungilla tapaamassa ystäviä ja eilenkin oli kavereita kylässä, on rassukka kyllä mennyt sellaisen mankelin läpi että pulinat pois. Mummo ja ukki on tietysti hyörineet tytön ympärillä myös ahkeraan. Ja lauantaina on siis toiset kemut täällä Tukholman päässä, ja sinne tulee vielä enempi väkeä. On se hyvä että parin viikon päästä lähdetään Espanjaan lomalle, rauhoittumaan 10 päiväksi.

Mutta ei voi ainakaan sanoa etteikö olisi juhlittu!!!

On hurjaa tajuta, miten Vera on jo niin tosi iso tyttö. 2½ kuukautta. Samalla tajuaa, miten sitä, että on ensi kertaa äiti, ja on se pienenpieni nyytti sylissä ja tosi avuton olo, mutta kuitenkin tuntuu että just näin sen pitää olla - sitä ei voi enää koskaan kokea. Jos joskus tulee toinen lapsi, se on ihan eri juttu. Silloin tietää, mitä tekee ja miten, eikä todennäköisesti tunnu avuttomalta vaan kaikki on itsestäänselvää. Eikä hätäänny enää kaikesta eikä stressaannu asioista ja imetyskin varmaan sujuu kuin itsestään... Ja se on varmaan ihanaa sekin, ja varmaan ihanan helpottavaa olla äiti ilman että tarttee olla ihan paniikissa koko ajan; mutta on se kuitenkin been there, done that, ja tämä ainutlaatuinen tunne vanhemmuudesta, ja miten koko maailma mullistuu kertaheitolla, sen kokee vain kerran. Melkein on jo ikävä sitä ihan ensimmäistä vauva-aikaa, vaikka siitä ei ole kuin muutama kuukausi! Vaikkei se todellakaan edes ollut mitään erityisen ruusuilla tanssimista. Miten ne imetysogelmat tuntui silloin valtavilta, ja nyt ne on oikeastaan unohtanut... se tuntuu kaikki kamalan kaukaiselta. Koska siis Verahan on ollut meillä aina, eikä osaa ajatellakaan elämää ilman. Samaan aikaan toivoo, että voi kun aika pysähtyisi ja saisi pitää tuon pienen sittiäisen tuossa vieressä, ja kuitenkin miten ihanaa kun aika menee ja lapsi kehittyy ja kasvaa silmissä. Kohtahan se on jo 3kk...

Jumppaa

Käskettiin harjoittelemaan vatsallaan pään kannattelua...

...pää pysyy pystyssä....

... hyvin menee! Kukkuu!

Ristiäisvalmisteluja

Tänään haettiin Veran passi, hieno tuli. Meikäläisen tytär sai siis Ruotsin passin - kuka olisi uskonut joskus hamassa menneisyydessä, kun inhosin ruotsinkieltä kouluaineena ;) No, nyt kelpaa tytön matkustaa ensi viikolla Helsinkiin ristiäisiin ja marraskuussa Espanjaan lomalle. Passissa lukee pituus 58 cm ja holder's signature: not able to sign. Hih, allekirjoitusta voisi ollakin 2 kuukautiselta vaikeaa saada :D

Ristiäiset on nyt siis Helsingissä perhepiirissä; lisäksi järjestetään avoimet ovet kotona Tukholmassa viikon päästä varsinaisista ristiäisistä. Juhlitaan nyt sitten oikein kunnolla kun juhlitaan. Avoimiin oviin on kutsuttu populaa niin että jos kaikki tulee, meillä tullee hikiset oltavat. Toivottavasti tulee hyvät bileet!

Kerta vs kestovaippailua ja muuta hyvän vs pahantekoa

Välillä tunnen angstia kun pitäisi käyttää kestovaippoja (infoahan löytyisi vaikka kuinka). Ja minähän en käytä. Ja omaantuntoon koskee ja pistää ja tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi. Miksi emme käytä? Omasta mukavuudenhalusta ja jaksamisestahan se johtuu. Kun ei vaan jaksa kun siitä tulee sottaa ja vielä enemmän pyykkiä ja en mä nyt vielä jaksa ajatella koko asiaa... ja alitajunnassa kuitenkin pieni asia sanoo, että olisi nyt kuitenkin syytä. Mutta me siis edelleen käytetään kertavaippoja ja varmaan hamaan tappiin asti, loppujen lopuksi.

Ja me edelleenkin lennetään paljon lentokoneella. Ja siitäkin on huono omatunto, kun se nyt on ympäristön kannalta se kaikkein vihoviimeisin teko. Mutta eihän sitä oikeasti pääse mihinkään ilman lentokonetta. Tai siis mihinkään, pääsee kai, Göteborgiinkin mentiin junalla, ja maksoi enemmän kuin lentäminen olisi maksanut. Ja Suomeenkin pääsisi laivalla, just joo, ja menisi koko yö ja sekin on kalliimpaa itse asiassa kuin lentäminen. Eikä se edes ole siitä rahasta, vaan aivan järjettömästä ajan tuhlauksesta, kun senkin laivalla kököttämisen sijaan voisi istua mummolan lihapatojen ääressä - tai vaikkapa saunassa! Niinpä me siis lennetään, sinne tänne. Ensi kuussa Espanjaan lomalle. Mutta olen mä maksanut näistä Climate Carelle ja yrittänyt ostaa sillä puhtaamman omatunnon. Ja meillähän ei ole autoa, eikö siitä saa pisteitä ja vähän lentämistä anteeksi? Me kierrätetään kaikki mitä voidaan. Täällähän ei tosin kompostoida eikä kierrätetä maatuvia lainkaan - mitä en edelleenkään oikein ymmärrä, miten se voi kannattaa Suomessa mutta ei Ruotsissa. Näin kuitenkin tuntuu olevan. Kaikki muu me kuitenkin kierrätetään. Ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen, ollaan jopa ympäristökummeja Ruotsin luonnonsuojeluliitossa. Siis eikö olla ihan hyviä, eikö, ja saada vähän anteeksi kertavaippailua?

Elämä on sellaista taiteilua hyvän tekemisen ja oman laiskuuden välillä. Kauanko tämä maailma pysyy pystyssä tällä menolla? Millaisen maailman jätämme lapsillemme?

2 kk

Vera täytti 2 kuukautta. Iso tyttö siis jo! Tuntuukin sekä pituudessa - 56 koko on jo liian pieni tai aika tiukka ja useat vaatteet ovatkin menneet pieniksi - että painossa, tässä nimenomaan nostellessa ja imettäessä kädellä kannatellessa. Pakko alkaa vähän seurata miten nostaa ja lasta pitelee, ettei selkä mene ihan jumiin. Pieni kätönen ei enää ole ihan niin pieni kätönen. Innolla odottaa, että tyttö alkaisi kunnolla kannattelemaan päätään - samalla tuntuu aika haikealta kun lapsi kasvaa. Tätä aikaa kun elää vain tämän kerran ja tajuaako sitä oikeasti nauttia tästä nyt tarpeeksi? Kaipaako tätä sitten joskus? (Niin, mitä sitä täällä netissä oikein pyörii kaiket ajat...)

Pitäisi ilmoitttautua vauvauintiin. Mutta onko sopiva aika aloitaa 3 kuukatisena vaiko 5 kuukautisena? Odotetaanko joulun yli, onko 3kk liian pieni?

ps. Vera kääntyi selältään mahalle eilen ihan yllättäen! Huimaa!

Hei me nauretaan

Vera nukkuu mun rinnan päällä ja yhtäkkiä kuuluu hillitön hirnahdus. Menee hetki ennen kuin tajuan mitä on tapahtunut. Sehän nauroi! Tuijotan lastani äimistyneenä. Silmät on kiinni ja suu virneessä. Ensimmäinen nauru, vaikkakaan ei vielä hereillä. Hillitöntä! Hymyjä, silmän liikkeitä, kulman kurtistuksia, välillä lyhyt epätoivoinen itku menee samantien ohi, ja nyt naurua - voisipa nähdä uneen ja tietää mitä siellä oikein tapahtuu.

Hereillä ollessa hymyillään ja jokelletaan ja hyristään. Jalat ja kädet vispaa ja suusta tulee pieniä hihkauksia. Selvästikin on päästy juttelun makuun. Jos äiti häviää vähäksi aikaa näköpiiristä, tyttö näyttää hämmentyneeltä. Äidin ilmestyessä taas katse kirkastuu ja kädet heiluu.

Tässä on kaikki. Elämän tarkoitus.

Punainen paita

Tänään piti pitää punaista paitaa tukeakseen Burman mielenosoittajia. Harmi vain, ettei ulkona ollessa punaista paitaa juuri näy. Itse en juuri huomannut paita-mielenosoitusta tänään kaupunkikuvassa, mutta uutisten mukaan 2000 mielenosoittajaa osallistui mielenosoitukseen Medborgarplatsenilla Burman tapahtumien johdosta. Jotenkin on aina vaan yhtä shokeeraavaa, miten maailmassa yhä vain riittää näitä kolkkia, jossa diktaattorit ja sotilasjuntat rellestävät ja käyttäytyvät täysin mielivaltaisesti. Ampuvat omia kansalaisiaan ja teurastavat rauhallisia mielenosoittajia ja munkkeja kadulle. Tuntuu ihan käsittämättömältä, miten tämä vain jatkuu ja jatkuu. Ja tyypillistä näissä kaikissa tapuksissa lienee, että kansa näkee nälkää samaan aikaan kun johtajat mässäilevät. Kiina hiljaisesti hyväksyy tapahtuneen, eipä heillä itselläkään demokratia ja kansalaisoikeudet oli häävisti hoidettu. Kyllä olisi enemmän kuin syytä harkita ensi vuoden olympialaisten boikotointia. Ja kun kerran jenkit ovat niin pelastamassa maailmaa kaiken maailman diktaattoreista, voi vaan kyseenalaistaa miksei Burman sotilasjuntan toimet, omien kansalaisten tappaminen ja sananvapauden tukahduttaminen ole ollenkaan yhtä paheksuttavaa kuin Saddamin toimet aikoinaan olivat. Eh, ai niin, Burmassa tosiaan ei ole öljyä...

Minäkin nassukirjassa

Aluksi olin kovasti epäileväinen tämän naamakirjan, Facebookin, suhteen. Nyt kun enemmän ja enemmän viestejä sekä kaikenlaisia kummallisia vampyyrinpuraisuja, ihmeellisiä lisätoimintoja ja kutsuja satelee niin jotenkin vaan minäkin joudun syvemmälle ja syvemmälle tähän outoon maailmaan. Entinen deittikin vuodelta 1992 (aaargh onko siitä niiiin kauan!!) jo ilmoitteli itsestään, kyseisen nassukirjan kautta. Monet muutkin tutut on ottaneet yhteyttä. Tuntuu että täällähän on siis melkein kaikki... Ei voi mitään, pakko hyväksyä että tää on nyt se juttu. Joo, tiedän, mä olen hidas... mä olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä hei, mulla menee vähän aikaa omaksua uusia juttuja! Ja mistä ihmeestä tähänkin riittää aikaa...? Blogittaminenkin on jo ihan retuperällä kun on kaikkia mammakerhon treffejä melkein joka päivälle! Huh, tämä äitiyslomalla olohan on kiireistä :)

8 viikkoisen eka lääkäri sekä passikuvaus

Vähän elonmerkkejä täältä pitkästä aikaa. Vera täyttää tänään 8 viikkoa! Hui, miten aika menee! Viikonloppuna tulee täyteen jo kaksi kuukautta...

Flunssa on iskenyt äitiin ja viime yö meni siitä kärsiessä. Tyttö nukkui hyvin, äiti ei. Nenä oli niin tukossa, että nukahtaminen oli vaikeaa. Toivottavasti ei nuha tartu Veraan, tässä kun ei oikein voi välttää lähikontaktia!

Viikonloppuna J oli työmatkalla Islannissa ja mulla oli Suomesta vieraina äitinsä kanssa pieni Ellen tyttö, 1½ vuotta. Ellen oli vauvasta ihastuksissaan. Kulki perässä ja toisteli "vauva! vauva!" välillä tosin muodossa hauva... huomaa muuten, että itse on innostunut muistakin lapsista paljon enemmän nyt oman saatuaan. Minä kun en aiemmin ole ollut mitenkään erityisen vauvakuumeinen tai lapsiorientoitunut. Viikonloppu meni mukavasti, mutta oli kyllä todella ihanaa, kun J tuli kotiin. Miten ihmeessä yksinhuoltajat oikein jaksaa??

Eilen Veralla oli eka lääkärikäynti. Kaikki oli kunnossa, kaikki arvot oli normaalisti käyrällä, pituus oli 58 cm paino oli 5090. Siitä ei onneksi siis tarvitse huolehtia enää. Vera jokelteli ja hymyili lääkärille niin että äiti oli pakahtua ylpeydestä! Kotonakin on nykyään pitkiä keskustelutuokiota. Ihan ihmeellistä seurata miten vauva kehittyy!

Lisäksi eilen haettiin Veralle Ruotsin passi. Ruotsissa passiin tuleva kuva otetaan poliisilaitoksella. Kätevää! Äitiä ja isää vähän jännitti, miten kuvaus onnistuisi. Hienosti meni! Vera istui isän sylissä, isän ja vauvan väliin työnnettiin valkoinen taustapahvi ja sitten hymyiltiin kameralle. Ensimmäinen kuva oli muuten loistava, mutta tyttö pulautti kunnon puklakokkareen leualleen juuri kuvattaessa. Poliisitädille olisi kelvannut, mutta äiti ja isi olivat kranttuja. Eihän nyt ole kiva matkustaa puklaisella kuvalla seuraavat viisi vuotta! Sitten yritettiin uudelleen, tässä välissä tytön mielenkiinto olikin siirtynyt muualle eli pää sojotti täysin väärään suuntaan. Äiti sitten heilutteli muumilelua pään yläpuolella, jotta saatiin katse kohdistettua suunnilleen kameran suuntaan. Meidän 2kk vanhan neidin passi on valmis ensi viikolla. Pituudeksi passiin merkittiin 58 cm. Söpöä!

Eroahdistusta ja vähän politiikkaakin

Oltiin viikonloppuna illalliskylässä. Kotiuduttiin sieltä puoli yhden aikaan. Aiemmin ollaan kerran oltu Veran kanssa iltakylässä, mutta silloin palattiin "jo" 23 aikaan kotiin. Vaikka Veran nykyiseen rytmiin yleisesti kuuluu valveillaolo noin 22-24 tai 23-01, ei tämä lauantainen valvominen mennytkään ihan huomaamatta. Vielä maanantainakin oli väsymyksestä kuutamolla! Huh. Tätäkö tämä nykyään on? Ei vaan mamma jaksa enää samaan malliin kuin ennen vauvaa...

Viikonloppuna ostettiin myös vihdoin mekin pinnasänky. Uutena tuli sekin taloon, meillä kun ei ole autoa niin ei ole juuri blockettia tai muita käytettyjen tavaroiden markkinoita käytetty. Oikeastaan tämä onkin ollut autottomuuden suurin haittapuoli. Kun ei niitä kamoja oikein pääse mitenkään hakemaan ilman autoa. Ikeaankin on vaikeaa suhata. Eli tavaroihin on mennyt jonkin verran rahaa, mutta toisaalta lohduttaa se, miten paljon autottomuudessa säästää - auton osto, bensat, vakuutukset, parkkipaikat, tietullit... Pinnis tosin tuotiin lähipuodista kotiin taksilla!Mutta taksinkäyttökin silloin tällöin lienee halvempaa kuin autosta tulevat kulut.

Ollaan sittemmin yritetty totuttaa Veraa pinnasänkyyn, mutta niin on ollut sekä tyttärellä että äidillä vaikeaa. Ensimmäinen eroahdistus! Kun on tottunut tuhisemaan vierekkäin, ei vain kykene kuuntelemaan tuhinaa ja ähinää pinnasängystä. Nukkumisesta ei tule kummallakaan mitään.. niinpä pinnasänky on tällä hetkellä tyhjillään, mutta ehkä pikkuhiljaa totutellessa päästään sitäkin käyttämään.

Ruotsin hallitus on vuoden istuttuaan epäsuositumpi kuin koskaan. Tämä siitä huolimatta, että porvarihallitus on toteuttanut melkeinpä kaikki vaalilupauksensa. On tämä kummaa kansaa; mitä ne oikein haluavat? Vai onko se tosiaan niin, että hallitus on aina epäsuosiossa ja oppositio voimissaan, oli hallituksen politiikka mitä tahansa? Demarien kannatusluvut on korkemmat kuin neljän porvaripuolueen yhteensä. Vaikka veroja lasketaan ja jokaisella työssäkäyvälle vihdoinkin jää hiukkasen enemmän rahaa käteen kuussa. Mutta tämähän on ruotsalaisen mielestä epäsolidaarista politiikkaa - siinähän on jotain epäilyttävää, jos työnteosta jopa voi tienata rahaa...

Mammagrupp

Perjantaina oli eka mammaryhmä. Tai föräldrargrupp se on nimeltään, ja oli siellä yksi isäkin. Mutta kyllä sitä melkein voi mammagruppiksi kutsua, koska äitejä on niin ylivoimainen enemmistö. Yhteensä 10 äitiä ja yksi isä, joka oli äidin mukana. Tässä alkuvaiheessa lienee aika luonnollista tosin, että suurin osa kotonaolevista vanhemmista on äitejä. Varmaankin vuoden kuluttua tilanne olisi ihan toinen. Lapsista oli 8 poikaa ja kaksi tyttöä, meidän Vera pääsi siis hyvin poikavaltaiseen joukkoon.


Tapaamisessa paljastui, että Ruotsissa on kiellettyä mainostaa äidinmaidonkorviketta. Viiniä täälläkin saa kyllä mainostaa, mutta äidinmaidonkorviketta ei. Kumpi lienee yleisesti ottaen vaarallisempaa? Uskomatonta, millainen imetysfasismi jyllää. Oma imetys on onneksi alkanut sujumaan, mutta annetaan edelleen myös korviketta. Viikon päästä on eka lääkärikäynti; neuvolakäyntiä ei olekaan ollut aikoihin, joten jännittää miten Veran paino on sittemmin kehittynyt. Hyvin ainakin tytölle maito maittaa.

Maksaa

Siis oikeesti, luettiin äitin kanssa Helsingissä ollessa mun vanhaa neuvolakorttia. Arvatkaa, mitä 2 kk vanhalle tarjottiin 70-luvulla? Maksaa ja tuoremehua! Huippua! Mä olen siis porskuttanut kaksikuisena maksalla menemään.... Äiti tosin väitti, ettei ollut syöttänyt mulle maksaa, mutta sitäkin enemmän appelsiinimehua. Kas kun tykkään edelleenkin appelsiinimehusta enkä millään lähde käyntiin aamulla ilman sitä - minkä pienenä oppii jne.

Releet

Sekä Minttu että hna haastoivat!

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Mulla on siis nykyään melkein aina päällä: casallin verkkarit (nykyään kotihousut, joissa kuolaa ja muuta puklua) ja musta äitiystoppi h&m:lta. Siinäkin erinäisiä läiskiä. Että voisiko tylsemmäksi mennä... kaikki on varmaan jo haastettu, vai onko? Haastan oravan, kukannupun ja tiitun.

Tytöt

Vera 5½ viikkoa ja ristiäislapsi vajaa 3kk.

Viikon kuulumiset

Viikon aikana tapahtunutta ainakin tämä:

• Vera täytti 6 viikkoa!
• Vera hymyilee usein ja paljon, oikeasti hymyilee meille eikä vaan kärsi vatsanpuruista
• ensimmäiset lentomatkat Tukholmasta Helsinkiin ja takaisin menivät loistavasti
• ensimmäinen bussimatka HKL:n sinisellä bussilla sujui hienosti (tyttö tosiaan lensi lentokoneella ennen kuin käytti bussia, vitsi mikä de luxe-matkustaja)
• leikittiin ja laulettiin mummon ja ukin kanssa
• tavattiin eno ensimmäista kertaa
• oltiin ystävän ristiäisissä Helsingissä
• tavattiin pappi ja käytiin tulevassa ristiäiskirkossa tutustumassa
• ilmoittauduttiin Helsingin maistraatissa kirjoille, nyt odotellaan Suomen sosiaaliturvatunnusta
• käytiin lounaalla ja shoppaamassa Helsingissä äidin, mummon ja kummitädin kanssa
• ekat vaatteet meni pieniksi
• tavattiin toinenkin kummitäti ja tädin mies ja lapset
• saatiin sekä äitiyspakkaus että kassikaupalla vanhoja vaatteita lainaan, nyt ei vähään aikaan tarvitsekaan hankkia vaatteita

Ja mitä kaikkea vielä mitkä jo kerkesin unohtaa... miksi ei nykyään ikuna ole oikein aikaa kirjoittaa? Oliskohan syynä tuo napero sitterissä joka vaatii huomiota :)

Minimi 56

Iiiih, ekat vaatteet on nyt menny pieniksi! Joko se tapahtui? Toisaalta luulin ennen Veran syntymää, että 56 kokoa pienempää ei ainkaan kantsi hommaa ollenkaan, siis eihän sellaisiin 50 kokoisiin kuteisiin voi ikuna mahtua mikään suomalainen vauva.. mutta sitten kun tyttö tuli niin sehän oli siis niin mini - vaikka oikeesti ihan iso vauvaksi - että 50 oli ihan sopiva ja 56 vähän iso ja varsinkin 62 ihan teltta! Mutta nyt siis ne 50 kokoiset ei vaan enää mee.. voi hurrrja. Ekat vaatekappaleet siirtyy komeroon. Ja tiistaina Vera onkin siis jo 6 viikkoa! Iiiiik.

Ja eilen saatiin mekin äitiyspakkaus! Siellä on kaikkea ihanaa tavaraa, ja värit on tosi kivat! Kiitos rakkaat ystävät! Voi niin kivaa, että mekin saatiin se. Ei ne vaan tajuu Ruotsissa, miten mahtava jutska äitiyspakkaus oikeesti on. Ja me siis myös päästiin kummiksi eilen. Niistä kekkereistä laitan vielä kuvan kunhan kerkeän.

Lentobaby

Ensimmäinen lentomatka onnellisesti takana. Neiti nukkui melkein koko matkan! Otti siis ihan lungisti, kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä! Toisaalta, sen verran vähän on tyypillä ikää että ehkäpä kaikki ylipäänsä tuntuu ihan normaalilta ja asiaankuuluvalta. Lentoemännät olivat ihastuksissaan ja kovasti avuliaita ja saatiin jopa pieni SAS-lelu matkaan... ei edes tarvinnut syöttää, vaan nousut ja laskutkin menivät nukkuessa. Moottorin jylykin oli vain taustameteliä. Äiti pelkäsi lentokuoppia, tytär ei ollut moksiskaan. Tyypillistä muuten, että niitä sattuikin juuri nyt, kun muutenkin jännitti. Yleensä Tukholman ja Helsingin väli menee aika smoothisti.

Mutta täällä nyt ollaan, Helsingin mummolassa. Eno tapasi neidin ensimmäistä kertaa ja mummo, ukki ja täti ovat pyörineet koko päivän tättähäärän ympärillä. Äippä ja iskä ovat jopa päässeet rauhassa saunaan yhdessä. Mitä luksusta!

Btw, ihan pelkkä personbevis-paperi oli meillä matkassa (ei mitään henkkareita siis), eivätkä vaatineet mitään muuta SAS:n tiskillä eivätkä kyselleet mitään lentokentällä, eli hyvin meni senkin puolesta :) Toivottavasti päästään takaisin kotiin myös!

Mitä verorahoilla saa?

Tänään lähti kummatäti kotiin. Kaksi viikkoa asuttiin saman katon alla ja vielä ollaan väleissä, ja ihan hyvissä sellaisissa. Eli hyvin meni! Kyllä otetaan täti toistekin kylään :) Todettiin lähdön hetkellä, ettei ollakaan näin pitkää aikaa asuttu saman katon alla sittemmin kun muutin pois yhteisestä kotoa ja siitä on muuten aikaa, 16 vuotta! Ensi viikonloppuna sitten tavataan taas, kun meikäläisten hullunkurinen perhe matkaa Helsinkiin.

Olin eilen hammaslääkärissä. Tarkastuksessa ja paikattiin yksi reikä. Loppulasku oli 1480 kruunua (n 160 euroa). Tähän sisältyy jo jonkinlainen valtion tuki, eli pennin hyrrää ei tästä saa takaisin. Hammashuolto ei kuulu Ruotsissa julkisten terveyspalvelujen joukkoon, eli yksityiselle on mentävä. Lapset 18 vuotiaaksi saakka saavat sentään ilmaisen hammashuollon, mutta sen jälkeen on maksettava hunajaisia hintoja. Mun mielestä on aika käsittämätöntä, että kansankodissa niinkin keskeinen terveydenhuollon alue kuin hampaat ei kuulu yleisen terveydenhuollon piiriin. Suomessa olen aina saanut hammashuollon julkisen terveydenhuollon kautta, vaikka jonottaa tarvitsisikin (välillä kohtuuttomankin kauan). Mutta halvaksi on tullut ja ihan kunnon hoitoa aina saanut. Luulisi näillä veroasteilla katettavan myös julkisen hammashuollon. Mutta ei, täällä asiasta vasta keskustellaan. Päivän lehdessä yksi kommentti jopa oli, että kansalaiset eivät sitten pitäisi niin hyvää huolta hampaistaan, jos siitä siis ei tarttisi maksaa maltaita. Siis hä, eikö tämä logiikka sitten päde muuhunkin terveyteen? Että kun hoitoa saa halvalla niin kannattaa olla paljon sairas?

Köyhä ei siis paljon paikkaile hampaitaan. Ehkä köyhä sitten tosiaan huoltaa hampaansa niin hyvin, ettei reikiä tule? Parempi välttää myös namuja - ei siis mene rahaa karkkiinkaan, siinähän säästää samalla sekä karkki- että hammaslääkärikuluissa :D

Tänään seurataan yleisurheilua

Suomi voitti keihäskultaa! Hyvä Tero Pitkämäki, hyvä Suomi! Verakin juhlii, kuten kuvasta näkyy. Isänsä vastustuksesta huolimatta :) Ei silti, juhli Vera myös Carolina Klüftia - tasapuolisesti molempia maita. Hyvä kun voi juhlia useampaan otteeseen kun on kaksi kotimaata. Jee!

Drama queen

Tuli tässä mieleen edellisen postauksen jälkeen, ettei ehkä hautajaisia pitäisi laskea kategoriaan bileet... vai kuinka. Oli miten oli, Vera selvitti sekä kuukausisynttärinsä että hautajaiset kunnialla. Kirkossa ei pihahtanutkaan. Suhtautui tyyneydellä kehuihin ja ihasteluihin. Jatkoilla heitti tosin sellaiset puklat, että sitä tuli niin suusta kuin nenästäkin ja oh my gooood millä voimalla... Muutenkin viime ajat on kuluneet oksennuksen merkeissä. Joka syötön jälkeen on aiheellista heittää vähintään pienet ja useimmiten aika isotkin puklat. Tänään on vaihdettu vaatteita neljä kertaa. Vai onko meillä sellainen prinsessa, joka haluaa kokeilla ainakin kolmet eri kuteet päivässä?? Tai toteaa, että kamoon mutsi, nää on ihan hirveet releet, mitä sä mun päälle oikeen pistät, nää kyllä vaihtoon ja sassiin ja sitten pluaaah tulee tavaraa rinnuksille. Yleensä saa äiti tai isäkin vaihtaa vaatteet samaan syssyyn. Lisäksi kippura vetäisi sellaiset systeemit lavuaariin vaipanvaihdon yhteydessä, että koko putki meni jumiin. Onneksi tämä tapahtui sen jälkeen, kun oltiin jo tultu kotiin... Että sellainen päivä. Tytöltä tulee siis tavaraa riittämiin molemmista päistä, varmaan hyvä niin.

Prinsessoista puheen ollen - oletteko muuten huomanneet, että prinsessa Diana kuoli 10 vuotta sitten. Siis excuse me, voiko tätä uutista olla huomaamatta kun vähintään 3 tv-kanavaa pyörittää muisto-ohjelmaa ja muisto-ohjelman uusintaa neljättä päivää...?? Jotain rajaa. Ei kai se nyt niiiiin merkittävä tapahtuma ollut? Vaikka kai se lasketaan niihin, mistä ihmiset puhuvat "missä olit silloin kun Diana kuoli?". Ja suurin osa meistä varmaankin osaa myös vastata kysymykseen.

Tänään on juhlapäivä

Vera täyttää tänään kuukauden! Onnea Veralle! Mihin on tämä kuukausi mennyt? Toisaalta tuntuu, että ainahan tuo tyttö on tuossa ollut, ei osaisi ajatella elämää ilman sitä. Näinhän se kai menee. Yhtäkkiä se on vaan itsestäänselvyys, että meillä on lapsi ja että me ollaan äiti ja isä ja tämä on meidän perhe. Vaikka sitten välillä hätkähtää, kun joku kutsuu minua äidiksi, että äiti, kuka, missä??

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vera on myös ainakin kirppu, sittiäinen, tyylilyyli (kummitädin mielestä), tytsy, kippura ja kiemura. Se on niin pieni ja suurimman osan aikaa niin kiemuralla. Koko tyyppi on ihan käsittämättömässä kasassa. Miten se voikin olla niin pieni, ja niin täydellinen - kaikki jutut oikeassa paikkaa, jokainen sormi, jokainen pikku varvas, korva ja nykerö nenä ja suu jonka koordinaatio hakee vielä ratojaan. Ja kun kippuralla on nälkä se aukoo suutaan ja ojentelee kaulaansa kuin pieni linnunpoikanen. Ihan täydellinen pieni olento. Miten me ollaankin onnistuttu saamaan aikaan tuollainen? Näyttääkö se meiltä? Minkä näköinen siitä tulee?

Mahallaan ollessa neiti nostelee päätään tarmokkaasti ja selällään välillä tapittaa niin että taatusti kohdentaa jo vähän katsettaan. Kohta ihan kohta varmaan se jo katsoo ja sitten ehkä hymyilee niin että se ei ole enää vaan vatsanväänteitä. Ja nukkuessa se tuhisee ja ynisee ja, niin, menee kippuraan.

Tänään on juhlapäivän lisäksi surullinen päivä, kun menemme hautajaisiin. J:n eno on kuollut ja mekin osallistumme, huolimatta meikäläisen rintatulehduksesta ja lääkekuurista (jonka sain siis jo toiseen kertaan, damn it). Kirppu on ensimmäisen kuukauden aikana kerennyt jo ristiäisiin JA hautajaisiin. Mikä bilehai! Samalla tavataan ekaa kertaa kasa isän puolen sukulaisia. Jos siis ollaan hereillä edes hetken aikaa, mutta sukulaiset nyt ainakin tapaa kippuran jos vaikka kippura ei sitten ihan tajuissaan tapaisikaan ketään...

Ristiäiskemuja

Eilen oltiin ristiäisissä. Yhtäkkiä onkin sadellut ristiäiskutsuja - tähän vuoteen mennessä olin osallistunut tasan yksiin, kummipoikani ristiäisiin 10 vuotta sitten, sekä sukulaisten ristiäisiin paljon (todella paljon...) sitä ennen. Tänä vuonna ristiäisiä onkin jopa kolmet, sekä meidän omat tietysti - joita siis juhlitaan peräti kahteen otteeseen...

Kuten aiemmin mainittua, Ruotsissa ristiäiset on isot bileet. Nämäkin siis olivat. Tai itse asiassa nämä olivat kai enemmänkin nimiäiset, koska kyseessä ei ollut kirkollinen juhla. Kyseessä oli Dop & Grill, eli ristiäiset ja grillikemut yhdistettynä. Juhlat järjestettiin Tukholman saaristossa ulkona (ymmärtääkseni ilman varasuunnitelmaa, ruotsalaiseen hannu hanhi-tyyliin sää myös suosi ;), vieraiden istuessa vilteillä kastejuhlan ympärillä. Juhlaan kuului ristiäislapsen vanhempien puheet, laulua ja soittoa ja sitten varsinainen kaste. Joka tapahtui paljussa, jossa ristäislapsi lopuksi pullikoi. Aika epäortodoksinen kaste, sanoisin... Ja tämäkin ristiäislapsi oli täyttänyt jo 7-8 kuukautta.

Veralla oli pitsinen juhlamekko päällä. Hyvin sujui tämä ensimmäinen varsinainen pidempi reissu. Olimme vuokranneet auton (meillähän ei omaa ole) ja koko reissuun meni peräti 7 tuntia. Vera nukkui läpi seremonian, ja äitikin oli illalla väsynyt mutta tyytyväinen päivän kulusta. Tyttömme oli bileiden pienimmäinen ja sai paljon ansaittuja kehuja :)

Olemme myös päättäneet järjestää omat kirkkoristiäiset Suomessa ja avoimet ovet viikko myöhemmin Ruotsissa. Kahdet juhlat! Kirkko on jo varattu ja pappikin buukattu. Papin kanssa on treffit seuraavalla Helsingin reissulla.

Blogistanissakin on syntynyt vauvoja. Toisille keisarinleikkauksella ja toisille eteiseen. OMG. Onnea vaan kaikille vauvoja saaneille.

Kumma täti tuli kylään

Meille tuli eilen kummitäti Suomesta kylään. Hänkii totes, että onpa se pieni! Pienihän se on juu kirppu muutaman viikon vanha.. Kyllä nyt suku ihmettelee ja kummastelee. Tässä kuvassa kummatäti ja meidän sittiäinen, huom. matchaavat korvakorut ja tutti :)

Kummitäti uskalsi kuin uskalsikin ottaa kirpun syliin ja nyt menee jo ihan suvereenisti. Tänään pääsi äiti joogaan - tavalliseen joogaan ekaa kertaa sitten huhtikuun! - kun kotijoukot, kummitäti ja iskä, pitivät tytöstä huolen. Hyvin meni! Huh! Ja äiti sai pitkästä aikaa vähän treeniä - ja olla itsekseen, mikä oli muuten aika kummallinen olotila!!! Tuntui oudolta jättää pikkuinen kotiin. Jumpassa vilkuili 10 minuutin välein kännykkään, ettei vaan kotijoukot jo kutsu äitiä apuun. Hyvin pärjäsivät (enkö minä olekaan korvaamaton? no ehkä olen vielä jonkin aikaa :) Kätilö sairaalassa sanoi, että oikein raskasta jumppailua ei saisi harrastaa ennen kuin vähintään kuukausi synnytyksen jälkeen, joten aloitetaan kevyehköllä joogalla ennen kuin voi siirtyä rajumpiin lajeihin... Ja ensi viikollahan siitä on kuukausi. Ensi viikolla todellakin Vera täyttää kuukauden! Sitten kyllä leivotaan kakku ja juhlitaan :)

Ensi viikolle on äitille myös varattu kampaaja ja hammaslääkäri ja kummatäti buukattu kärryjä työntelemään siksi aikaa. Huippua! Nyt onkin menoja melkein päivittäin, enempää kuin yksi meno/tekeminen per päivä ei kyllä edes kykene. Tänäänkin päästiin puistoon vasta puoli kolmen aikaan. Toisaalta tämähän tässä ajassa onkin niin kovin ihanaa, ettei ole kiirettä eikä stressiä mihinkään! Ihmeellistä seurata pienen elämän alkua, pikkuisen tuhinaa ja haistella vauvan tuoksua.

Tytölle on nimi, kun saadaan vielä isä

Tytölle isä. Kun ei olla naimiasissa, niin isä ei siis ole automaatio, ei niin Ruotsissa kuin Suomessakaan. Ensin pitää odottaa, että saadaan tytölle henkilöllisyystunnus verotoimistosta ja sitten isyydentunnustuspaperit socialnämdenistä ja sitten kun ne tulee niihin pitää kirjoittaa, että tämä herrahenkilö ilmoittautuu isäksi. Ja allekirjoittaa että lupaamme ja vannomme, että kyseinen herra on tytön isä. Jos olisimme naimisissa, ei tämmöisiä tarvittaisi vaan automaattisesti oletettaisiin, että se avioliiton toinen osapuoli on se isä. Mistä sitä muka niin varmasti tietää, ja mikä avoliitossa kyseenalaistaa, että silloinko isä voisikin olla joku muu kuin se kenen kanssa äiti asuu? Että kun ovat sellainen susipari niin eihän sitä koskaan tiedä, vai? Voi kai sitä naimisissa ollessakin olla muitakin isäkandidaatteja, mutta eipä niitä kukaan kysele.

Ruotsissa sentään luotetaan sen verran, että paperit saa lähettää postissa. Vielä ei tosin olla saatu mitään varmistusta, että asia olisi käsitelty ja kunnossa. Jos vaikka tulisivatkin takaisin, että ei kelpaa, ehdotamme vaihtoehtoiseksi isäksi ko henkilöä?? Mutta Suomessa vasta epäluuloisia ollaankin – ihan pitää mennä paikan päälle ja vannottaa, ettei äiti nyt varmasti ole tiettynä ajankohtana koheltanut kenenkään muun kuin kyseisen isäkandidaatin kanssa. Jokseenkin keskiaikaista sanoisinko aikana, jolloin varmasti about 50% lapsista syntyy avopareille.

Tällä hetkellä siis odottelemme, että isähakemus menee läpi, jotta voimme hakea Veralle isänsä sukunimeä – täällä Ruotsissa saa muuten antaa kaksi sukunimeä, mellannamn ja efternamn. Ja ennen kuin tämä on tapahtunut, emme voi ilmoittaa Veraa Suomeen maistraattiin, koska hänellä ei ole vielä sukunimeä (eikä isää). Ja ennen kuin tämä on tapahtunut, emme voi saada suomalaista sosiaaliturvatunnusta emmekä suomalaista passia. Ruotsalaistakaan passia emme voi saada, koska ennen kuin tytöllä on ruotsalainen isä, hän on vain Suomen kansalainen.
Olemme siis syvällä byrokratian viidakossa ja toivomme, että Suomeen matkustaessa lentoyhtiöt eivät vaadi tyttäreltämme henkilöllisyyspapereita. Passia eivät saisikaan pohjoismaissa vaatia, mutta olen kuullut, että jopa tällaista on tapahtunut Finskin lennoilla. Soitimme SAS:lle ja sanoivat, ettei tarvita henkkareita, kunhan vanhemmat voivat todistaa, että vauva on se mikä pitääkin. Toivottavasti päästään koneeseen, ja toivottavasti saadaan jonkun maan passikin joskus lähitulevaisuudessa!

Mummo ja ukki kylässä!

J oli tämän viikonlopun Gööteborkissa hyvän ystävänsä häissä ja minä ja Vera saatiin Suomen mummo ja ukki kylään. Oli ihanaa! Uunituore mummo osoitti tarhatädin kykynsä heti kättelyssä ja lauloi ja leikitti pariviikkoisen vauvan ihan ymmyrkäiseksi ihmetyksestä. Molemmat totesivat, että ovatko nykyajan vauvat noooooin pieniä... taitaa muisti tehdä isovanhemmille tepposia! Päästin J:n sillä ehdolla viikonloppureissulle, että sain huoltojoukkoja tueksi ja kyllä tosiaan olivat superhuoltojoukot! Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä ja leikittiin ja Veralla oli niin sosiaalinen viikonloppu, että on tyttö ollut ihan kanttuvei tänään koko päivän.

Tutti!



Viikonlopun aikana kokeiltiin uusia juttuja: esiteltiin välinerepertuaariin ensin tutti, ja sitten sitteri. Molemmat osoittautuivat todellisiksi menestyksiksi! Tutin kanssa kävelyillä ei vihdoin tarvinnut jännittää, että milloin on pakko etsiä hätäpäissään ensimmäinen mahdollinen imetyspaikka jostain jorpakosta. Ja sitterissä istuttiin lepoasennossa ja seurusteltiin pitkät pätkät.



Viikonloppu meni siis tosi kivasti mutta kyllä se on niin surku sanoa heiheit, vaikka seuraava tapaaminen onkin jo ihan muutamien viikkojen päästä. Olisi se niin kivaa jos oltaisiin samassa kaupungissa. Täytyy yrittää lohduttautua, että jos olisi vaikka Oulussa niin sieltä olisi paljon pidempi matka kuin Tukholmasta, ja toisaalta voitaisiin olla paljon paljon pitemmälläkin. Vera lähettää heiheit Helsingin mummolle ja ukille!




Seuraava vierailu onkin jo keskiviikkona kun sisko-kummitäti tulee kyläilemään peräti kahdeksi viikoksi. Ja kun kummitäti lähtee kotiin, on vain kolme päivää ensimmäiseen lentomatkaan ja Suomen reissuun! Kyllä on kovasti jännittävää!

Amningsmafia - imetysmafia

Täällä Ruotsissa imetys on pyhä lehmä. Sitä ei saa kyseenalaistaa, sitä ei voi kyseenalaistaa, imettää TÄYTYY MUST MUST ihan vaikka itkien. Rinnat verillä ja itku kurkussa imetät vaikka hulluksi tulisit. Menepä jonneki sanomaan että ei tästä nyt kyllä taida tulla mitään, niin saat metrin korkuisen leiman otsaasi: HUONO ÄITI !!!!!

Mitenköhän loppumaailma on oikein onnistunut kasvattamaan lapsistaan suht kunnollisia kansalaisia 2-4 kuukauden äitiyslomalla - silloin ei nimittäin imettäminen onnistu tuota aikaa kauempaa. Monissa maissa ei imetetä ollenkaan, missä mistäkin syystä (ei kuulu kulttuuriin, rinnat alkaa roikkua, sattuu, ei ole äitiylomaa jne). Mutta täällä joka tuutti toitottaa kuinka imettäminen on kuin parantava voima joka muuttaa lapset hyvinvoiviksi ja iloisiksi ja tauteja läpäisemättömiksi. Ja kyllä minä sen uskon, että imettäminen on hyvästä jne mutta jotenkin luulisi, että äitien mielenterveys on kuitenkin tärkeämpää??

Sitäpaitsi, eikös me 70-luvun kakarat olla sitä polvea jota ei juuri keretty imettämään kun ei ollut äitiyslomia eikä muutenkaan samoja normeja, ja ihan normaaleja meistäkin on tullut?

Ruuhkamaksuista

Pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa ruuhkamaksuista/ruuhkaverosta. Kaksi viikkoa sitten Tukholmassa otettiin käyttöön tietullit/ruuhkamaksut/ruuhkaverot (trängselavgift/ trängselskatt) - miksi niitä sitten haluaakaan kutsua. Ruuhkamaksujen käyttöönottaminen on ollut varsinainen poliittinen soppa. Tätähän kokeiltiin jo viime vuonna, silloisella demarien valtakaudella. Porvarit lupasivat, että jos he pääsevät valtaan, ruuhkamaksuja ei tule. Näin olivat tosin demaritkin kaupunginhallituksessa luvanneet edellisellä kaudellaan. Jotta demarit saivat vihreät taakseen valtakunnan hallituksessa, heidän oli syötävä sanansa ja tarjottavat miljöpartietille ruuhkamaksuja lahjuksena poliittisesta tuesta. Siispä silloinen finansborgarråd (vastaa käsittääkseni kaupunginhallituksen puheenjohtajaa) Annika Billström (sd) joutui aika ikävään välikäteen, kun ruuhkamaksut sitten hänen kaudellaan ajettiin läpi.

Kokeilun jälkeen äänestettiin (Ruotsissahan on vahva kansanäänestyksen perinne), ja tukholmalaisista 51,3 % äänestikin ruuhkamaksujen puolesta minä muun muassa. Autojen määrä kokeilun aikana väheni jopa 20%:lla. Myös suuri osa Tukholman ympäryskunnista äänesti ruuhkamaksuista, mutta näissä suurin osa vastusti maksuja. Etenkin porvarivoittoiset kunnat vastustivat kiivaasti. Niinpä porvarit lupasivatkin, ettei maksuja tule. Kun oikeisto sitten siirtyi valtaan, joutuivat he vuorostaan ikävään tilanteeseen: tukholmalaiset kun halusivat ruuhkamaksut, ja meidän kaupungistamme ja ilmastammehan tässä pääasiassa kuitenkin on kyse. Porvaripuolueissa oltiin myös eri mieltä maksuista, Keskusta kannatti Kokoomuksen ja Folkpartietin ollessa vastaan. Niinpä siis lopulta päädyttiin kompromissiin: ruuhkamaksut otetaan käyttöön, mutta niistä kerättävät rahat menevät teiden rakentamiseen, ei julkiseen liikenteeseen kuten vasemmiston kaudella.

Kukaan siis ei ole oikein tyytyväinen lopputulokseen ja kaikki tuntevat itsensä ainakin vähän petetyiksi. Tässäpä siis varsinainen poliittinen taidonnäyte. Jos Helsingissä joskus vihdoin saadaan asiassa aikaiseksi jotain, toivottavasti oppivat ainakin näistä kiemuroista miten asiaa EI kannata hoitaa...

Ruuhkamaksut nyt joka tapauksessa siis ovat todellisuutta 1.8. lähtien. Maanantaina oli ensimmäinen päivä, jolloin todella testattiin liikenteen toimivuutta, kun suurin osa palasi lomilta töihin. Liikenne olikin vähentynyt huomattavasti ja sujui sutjakammin, eikä jonoja juuri syntynyt. Hurraa!

Itse hihkun ja hurraan ruuhkamaksuille, vaikkakin mielestäni on älytöntä, että maksua otetaan saman verran autoili sitten kaupunkiin tai kaupungista ulos, oli ruuhkaa tai ei. Pahimpina ruuhka-aikoina maksu on 20 kruunua, keskellä päivää 10 kruunua, ja max päivämaksu on 60 kr. Siispä jos ajelet Tukholmasta ulos tyhjää tietä klo 13 iltapäivällä, joudut silti maksamaan. Mielestäni tätä ei oikein voi kutsua ruuhkamaksuksi, vaan ennemminkin tietulliksi... Rahat tulisi myös käyttää joukkoliikenteen parantamiseen, ei aina vain uusiin kehäteihin. Toisaalta jos tässä joudutaan joustamaan jotta maksut saatiin aikaiseksi, olkoon sitten. Ainakin rahat päätyvät Tukholman seudulle, eivät jonnekin Norrbottenin junarataan. Lapsillemme puhtaampi ilma ja vähemmän liikennettä!

Milloin Helsingissä?

Tytölle nimi

Tänään oli kolmas neuvola viikon sisään - ja nyt oli vihdoin tytön paino noussut oikein kunnolla. Ilmeisesti korvikemaito oli sitten auttanut. Kyllä helpotti vanhempien oloa tieto että painokäyrä on vihdoin ylöspäin. Seuraava neuvola-aika onkin "vasta" viikon päästä.

Huomenna on 2vkoa synttärit, otetaankin ehkä pitkä kävelylenkki sen kunniaksi.

Nimikin on jo päätetty - täällä Ruotsissa kun ei todellakaan odotella ristiäisiin saakka. Ristiäisethän voi olla tosiaan vasta 10 kk syntymän jälkeen. Me ei vieläkään olla osattu päättää pidetäänkö ristiäiset Suomessa vai Ruotsissa. Traditiot on ihan erilaiset, Suomessa perinteisesti ristiäiset olleet pieni perhejuhla, Ruotsissa taas kutsutaan suku ja kaverit ja kummin kaimat ja pidetään oikein isot kemut. Tässä siis keskustelu jatkuu, mitä me oikein halutaan. Kai me joku kompromissi löydetään...

Tyttö on joka tapauksessa Vera nimeltään.

Rockin` girls

Pupu antoi minulle kivan kunniamerkin, olen otettu! Kiitos! Merkki lähtee minulta tällä kertaa vain Mintulle - monet suosikkini kun ovat jo kunniamerkkinsä saaneet. Ja tietysti tyttärelleni, jonka ansiosta blogini nykyään rokkaa, jos rokkaa :)

Perjantaina oli taas neuvola, ja taas kuumetta, mutta tällä kertaa roikuin mukana vaikka vähän kuumeessa. Neuvolan täti antoi ohjeita imetykseen ja syöttämiseen viikonlopulle ja uuden ajan maanantaille. Imetyksen lisäksi annamme nyt myös korviketta, jotta ruoka varmasti riittäisi ja paino nousisi. Saa nähdä, huomenna taas punnitaan. Minäkin sain oman osani käynnistä; lääkäri kävi tutkimassa ja sain 10 päivän penisilliinikuurin tulehdukseen. Toivottavasti auttaa; kuumetta ei ainakaan sittemmin ole ollut. Olen saanut Suomesta neuvoja mm kaalinlehdistä apuna rintakipuihin. Täytynee kokeilla vanhan kansan konsteja myös...

Ollaan oltu puistossa eilen ja tänään. Tänään nähtiin siellä kavereita ja vuoden vanhaa Rebeccaa. Kyllä oli yhtäkkiä vuoden vanha ISO tyttö. Kyllä kai kun tähän meidän sittiäiseen vertaa :) Ja jengiä (J:n kavereita pääasiassa) olis nyt tulossa kylään ja onnittelemaan - ihan ihanaa, mutta come on, yritän pitää niitä vähän loitolla kun ei jaksaisi olla niin sosiaalinen joka toinen päivä sentään. Tiistaina J menee töihin, vähän jännittää että miten me pärjäillään keskenämme. Me ei ainakaan stressata minnekään vaan olla möllötetään tyttöjen kesken!

Kisailua

Tyttö ja nalle ottavat mittaa toisistaan.


Nalle tuli lahjaksi isoisältä. Hauskaa muuten, miten Ruotsin kielessä heti tulee selväksi kumman puolen sukulaisesta on kyse (morfar, farfar) kun taas suomeksi isoisä sekä lempinimet ukki ja vaari jne voivat kuvata kumpaa vain. Ruotsiksi ei edes käytetä mitään lyhytversioita, vaan tosiaankin virallisia morfar ja farfar käytetään myös "hellittely"niminä. J:n mukaan ne kun ovat niin helppoja, ettei mitään lyhytversioita tarvita verrattuna Suomen kummallisiin isoisään ja isoäitiin. Njaa sanon minä. Eikö olekin lutusempaa että on hellittelynimiä kuin vain virallisia tylsiä?


Neuvola oli eilen, mutten päässyt sinne ollenkaan kun mulle nousi 39,3 kuume!!! J meni itsekseen tytön kanssa. Mulla on nyt joka toinen päivä ollut kuumetta rintamuksen ärsyyntymisen takia, toivottavasti tämä rauhoittuisi tästä jossain vaiheessa. Kuume menee kuitenkin yleensä parissa tunnissa ohitse. Neuvolassa oli kaikki vaikuttanut olevan hyvin, mutta tästä imetyshommasta oltiin tietty keskusteltu siellä. Seuraava neuvola saatiin onneksi jo huomiselle, joten paree ois ettei mulle taas huomenna iskis kuume (se on taas se joka toinen päivä kyseessä meinaan).

Viikon vanha

Ekalla kävelyllä.

Tunnin päästä tyttö täyttää viikon! Näin se aika menee.. J:llä on siis isyyslomaa vielä viikko jäljellä, täytyy ottaa tästä ajasta kaikki ilo irti ennenkuin jään itsekseni selviytymään arjesta. On kyllä ollut ihan mielettömästi apua siitä, että J on ollut kotona, vaikea kuvitella miten selviydytään niissä maissa joissa ei isyyslomaa ollenkaan ole. Kaipa se vain menee kun on mentävä. Mutta kyllä täytyy myös sanoa, että isä saa varmasti ihan erilaisen kontaktin lapseensa kun on kotona tämän alkuajan, ja meillä ainakin kuuluu höpinää isän ja tyttären antaessa äidin nukkua ja touhutessa jotain omiaan (mm. laulaessa futisjoukkueen kannatuslauluja...).

Rintavarustus on vähän rauhoittunut ja laskeutunut sitten lauantain, emme siis varsinaisesti ole pumpanneet vaan "lypsäneet" käsin (kuulostaa todellakin siltä, että olen muuttunut lehmäksi). Eilen tuli taas takapakkia, kun yritin syöttää ilman imetystuttia ja rinta ärsyyntyi niin että mulle nousi kuume! Ei ole todellakaan ihan yksinkertaista tämä homma! Eilen oltiin myös imetysneuvonnassa jossa sanottiin että imetystutin jatkuva käyttökin on ihan ok, jos näyttää siltä ettei muuten onnistu, ja että meidän meininki kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Great saada kannustusta :) Mitattiin myös paino, joka oli vähän tippunut alkuperäisestä, mutta se on tässä vaiheessa ihan normaalia. Aamulla oltiin imetetty putkeen melkein 3 tuntia parilla tauolla, joten ei tytön ainakaan ruoanpuutteesta pitäis kärsiä...

Napanuorakin tippui sitten ihan ajallaan. Ja huomenna onkin ensimmäinen neuvola. Etappeja elämässä. Jännää!

I am a regular milking machine

Maitoa tulee niin, että ollaan alettu pumppaamaan sitä myös säästöön. Mikä on tietysti älyttömän positiivista, mutta kyllä tässä mietityttää että missä vaiheessa nainen muuttuu maitokoneeksi....?

No, ei pidä valittaa, monilla on ongelmana maidonvähäisyys joten parempi näin. Tyttö syö ihan kunnolla ja varsinkin päivisin usein, ollaan alun ruokailuongelmien takia käytetty tukena syöttötuttia (whatever onkaan suomeksi). Rintamus tosiaan painaa kun suurempikin synti ja senkin vuoksi BB:ltä suositeltiin pumppausta. Viime yönä alkoi olla vaikea nukkua rintamuksen koon vuoksi ja heräsin yöllä vilunväristyksiin ja kun soitettiin BB:lle, sanoivat että voi tosiaan johtua siitä, että maitoa tulee liikaa ja sitä olisi hyvä pumppailla. Aivan loistavaa palvelua muuten, että synnytysosastolle voi soittaa näin jälkeenpäin kaikenlaisissa kysymyksissä.

Eilen käytiin kylvyssä ja kuvassa ollaan kylvyn jälkeisissä tunnelmissa.

Napanuoran jäänteen tippumista odotellaan kovasti, se nimittäin alkaa tuoksua pahemmanlaatuiselta homejuustolta. Se näyttää kyllä onneksi irtoamisen merkkejä suht pian (we wish).

Kuinka kaikki menikään

Kuten edellisestä postauksesta tosiaan näkyy, meillä on nyt 4 päivän ikäinen vauva :) Kiitos kaikille ihanista kommenteista! Aika uskomatonta, että minä olen nyt äiti ja vieressä tuhisee tytär, joka on maailman täydellisin olento!

Tyttö alkoi ilmoitella itsestään aikaisin tiistai-aamuna ja tuli sitten maailmaan tiistai-iltana. Kerkesi siis heinäkuun puolelle, pieni leijonalapsi. Oltiin BB Stockholmissa eiliseen asti, yksi päivä ylimääräistä syömisongelmien vuoksi. Maitoa on tullut alusta asti ongelmitta, mutta tyttö tykkäsi alkuun nukkua niin kovin, ettei häntä oikein huvittanut herätä syömään (ei siis ainakaan ole isäänsä tullut siinä ominaisuudessa). Nyt ruokailu sujuu jo hyvin, tosin ainakin vielä viime yönä nukkuminen maittoi paremmin kuin syöminen. Aika loogista sinänsä, kyllä kai nyt yöllä haluaa ennemmin nukkua kuin syödä... tyttö taitaa tykätä että me ollaan ihan tyhmiä, kuka nyt yöllä haluu syödä???

Synnytyksestä: feel free to skip jos et ole synnytyskertomuksien ylin ystävä (mä en ainakaan aiemmin ollut). Synnytys sujui ensisynnyttäjälle suht nopeasti – näin mulle väitettiin siis - vaikkei todellakaan tuntunut siltä... Kaikkinensa ekoista poltoista tytön syntymiseen meni siis 16 tuntia. Aamulla tuskailtiin 8 tuntia kotosalla ja sairaalassa oltiin siis about saman verran; kun tultiin paikalle, meidät lähetettiin kävelylle kun oli vielä liikaa minuutteja polttojen välillä. Niin sitten harhailtiin sairaala-alueella ja polttoja olikin jo 3 minuutin välein ja oli varmasti aika näky kun huohotin J:n kaulassa pitkin maita ja mantuja... tuskin jäi kellekään epäselväksi mitä oli meneillään. Kun oltiin päästy sairaalaa ympäri toiselle puolelle polttoja tuli 2-3 minuutin välein ja taju meinas mennä kun tiesin että myös takas pitää päästä kävelemällä... Hyvä puoli hommassa oli, että synnytys oli mennyt kävelyn aikana harppauksin eteenpäin ja kun tultiin takas oli ihan selvää, että jäädään sairaalaan (kävelylle lähtiessä oli olemassa mahdollisuus että lähettävät meidät vielä kotiin, gosh)

Siitä sitten lämpimän suihkun, akupunktion (josta ei mulle kyllä ollut juuri iloa), ilokaasun ja lopulta epiduraalin avulla selviydyin hengissä loppuun asti. Mutta siis olihan koko touhu ihan järkyttävää, turha muuta väittää. Karmeimmat vaiheet oli ennen ilokaasua kun meinas taas mennä taju, just ennen epiduraalia, kun oltiin jo tosi lähellä loppua sekä ponnistusvaihe joka tuntui ETTEI SE LOPU IKINÄ. Pään lopulta tultua ulos loppuvartalo ja kaikki muut rääppeet olikin ihan peace of cake. Ärsytti, että kätilö yritti saada mut välttämään epiduraalia, lopulta kyllä kun sanoin että NYT SITÄ EPIDURAALIA ON SAATAVA niin ei kuulunut enää vastaansanomisia ja se olikin taivaan lahja siinä tilanteessa.

Seuraavien päivien aikana kuultiin synnytystuskia viereisistä huoneista, yks synnytys kesti ja kesti ja kesti ja nainen huus kun tapettava ja kyllä sillon tuntui, että onhan tämä ihan kummallista touhua – vain synnytyslaitoksella voi kuulostaa pohjoismaissa kidutuskammiolta.

Mutta sitten mulla siis oli VAUVA sylissä ja lapsivedet velloi jaloissa ja ommeltiin ja mun maha oli yhtäkkiä melkein hävinnyt ja kaikkea muuta, mutta millään muulla ei enää ollut väliä kun että se oli ohi ja vauva oli maailmassa ja terve ja näytti voivan hyvin ja musta oli yhtäkkiä tullut äiti.

BB Stockholmin henkilökunta oli aivan ihania, ja sain jopa suomenkielisen undersköterskan. Se oli itse asiassa aika ihanaa etenkin siinä pahimmassa vaiheessa, kun helpotti kun sai sanoa suomeksi niin että joku ymmärsi. Ja perhehuone oli ihan pop – en kyllä käsitä, miten jossain sairaaloissa ei edellenkään ilmeisesti ole perhehuoneita. Siellä sitten oltiin koko pieni perhe seuraavat 2½ päivää. Saatiin tosi paljon apua ja neuvoja, mutta kuitenkin tuntui, että sai olla aika rauhassa ja totutella oloon ja eloon ennen kotiinlähtöä.

Nyt rintavarustus painaa tonnin ja äitiysliivit ei oikein riitä. Kaikennäköistä kamaa puuttuu ja jotkut jutut oli sittenkin ehkä vähän turhia. Mm hoitopöytä oli sit tosiaan ajateltu ihan väärään paikkaan, siis senhän tietty täytyis olla vessassa lähellä lavuaaria eikä missään sadan metrin päässä. Tässä kehitellään toimivia systeemejä pikkuhiljaa ja opetellaan. Näinhän se kai menee...

Tämmöinen...

...tuli.

Pikkuneiti syntyi 31.7. klo 19.40.

41s

Jajaaa, tääl viel ollaan.... tänään alkoi siis 41 viikko. Enää ei oikein edes mammakuteet mee päälle. Mut niska on onneks suht kunnossa.

Tässä mun maha. Ihan törkeen kokonen :)

Ei taida tämän päivän puolella syntyä...

Ihanaa, että olo on vihdoin helpottanut. Yöllä heräsin vielä moneen otteeseen ja jouduin ottamaan särkylääkkeitä kuuden aikaan aamulla, mutta aamun jälkeen olo on ollut suht hyvä. Tänään pääsin jopa keskustaan kävelylle. Käveltiinkin oikein reippaasti ja yritin innostaa vauvelia ajatuksesta, että joskos vaikka nyt alkaisi olla hyvä aika näyttäytyä äiskälle ja iskälle.. mutta ei se tainnut ottaa onkeensa. Vatsaa supistaa kyllä kovasti mutta sitä on ollut aiemminkin, joten siitä ei vielä oikein osaa päätellä mitään. Jatketaan siis odottamista...

Laskettu aika

... on siis tänään. Sunnuntaina 29.7. Saa nähdä kuinka täsmällinen tyyppi on. Ei vaikuta kovin lupaavalta vielä ainakaan :)

Niskakivut on vähän hellittäneet teholääkekuurilla ja geelillä ja hieronnalla. Aamut ja yöt on silti sikavaikeita, viime yönä heräilin tunnin välein. Aamulla oli vielä niin tuskaa, ettei meinannut sängystä ylös päästä. Pelottaa mennä nukkumaan, kun just nyt tuntuu aika hyvältä. Jos jotain hyvää pitää keksiä, tässähän tottuu yövalvomisiin jo etukäteen...

Sairaan kamalaa

Ren helvete. Edellisen postauksen jälkeen niskakivut on vain pahentuneet. Eilen valvotun yön jälkeen soitin lääkäriin ja se ohjasi sjukgymnastille. Onneksi sain peruutusajan samalle päivälle ja olin siellä myös tänään. Tyypin venytykset tuntuivat todelliselta kidutukselta. Olo ei valitettavasti juuri parantunut. Yöllä heräilin taas parin tunnin välein, tasan yksi asento missä voin olla ja siinäkin sattuu. Kävellessä sattuu, syödessä sattuu. Tänään menin lisäksi lääkärin päivystykseen kun pelkäsin lihastulehdusta, jollainen mulla oli viime syksynä. Kuten läkäri jo puhelimesssa arveli, tulehdukseen annettavaa lääkekuuria en voi raskaana ollessa ottaa. Sain ohjeen ottaa särkylääke Alvedonia maksimimäärän 8 tabua päivässä ja nyt sitten toivotaan jos se auttaisi. Lisäksi aseina mikrossa lämmitettävä vehnäpussi niskaan sekä Ice Power geeliä.

Kun tämä nyt vain menisi synnytykseen mennessä ohi. Ajatuskin sekä niska- että synnytyskivuista samanaikaisesti saa paniikkiin. Pitikö tämä nyt tulla just tähän väliin, häh?? Vai tasaantuuko kipu jos siis sattuu kumpaankin päähän, hahhah. Tämä ei kyllä varmaan tunnu missään verrattuna synnytyskipuihin, mutta kyllä sitä nyt hyvin riittäisi yhdet kivut kerrallaan.

Eilen oli myös viimeinen neuvola. Kaikki arvot kunnossa. Mitattiin verenpaine, hemoglobiini, paino sekä vauvan sydänäänet. Ensi viikolla pitää soittaa barnmorskalle, jos ei synnytys ole alkanut, jotta sovitaan aika synnytyksen käynnistykselle. Nyt siis tosiaankin loppu lähestyy. Toivottavasti ei menis käynnistykseen kuitenkaan. En enää saanut edes uutta aikaa, barnmorska totesi vaan että kaikki on kunnossa ja turhaa enää mun tulla. Just maanantaina suomalainen kaveri kertoi, että kun sillä meni 2 viikkoa yli niin se oli lopussa ravannut sairaalassa useampaan otteeseen tarkistamassa, että vauvalla happi riittää ja on tilaa. Näköjään tässä(kin) politiikka on täällä lähes päinvastainen.

Kurjaa

Tänään on ollu ihan sanonko pas.. olo, nukuin huonosti ja niska on ihan jumissa ja jouduin ottaa jopa särkylääkkeen iltapäivällä ja vatsakin painaa vaan. Raahasin itseni kuitenkin kaveria tapaamaan kaupungille lounaalle, mutta jotenkin ihan pihalla sielläkin; mentiin japanilaiseen ravintolaan, jossa mua vaan ruoka yökötti enkä saanu oikein mitään alas. Käytiin J:n kans hakemassa kihlasormukset huollosta, nyt ne taas kiiltää mikä on siis kivaa. Mutta mä olin reissun jälkeen niin poikki että vedin kotiin tultua noin 2 tunnin tirsat. Muttei siltikään vaan jaksaisi mitään, niskaan sattuu ja vatsa painaa. J meni vielä kaveriensa kanssa ulos, kun olin sille monena päivänä naputtanu että mene nyt kun vielä pääset, kohta et enää saa mennä mihinkään. Mä en vaan jaksa nyt tehdä ruokaakaan kun perheen kokki ei ole kotona. Jäi siis pizza-ainekset vielä jääkaappiin. Ja miten siis voi väsyttää kun on vaan nukkunu koko päivän?

Lukemista

Eilen sain päätökseen Jonas Gardellin kaksoiskirjan En komikers uppväxt ja Ett ufo gör entré. Lapsuutta 70-luvulla Tukholman lähiössä Sävbyholmissa kuvaavaan kirjasarjaan kuuluu vielä kolmas teos Jenny, joka julkaistiin viime vuonna.

Jonas Gardell on ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko ja laulaja. Gardell on syntynyt 1963 Tukholman pohjoispuolella lähiössä, josta syntyy tietysti voimakkaat assosiaatiot lapsuuskuvaukseen 70-luvun Sävbyholmissa. Kirjoissa kuvataan päähenkilön Juha Lindströmin (Juhalla on suomalainen äiti) ja hänen luokkatoveriensa lapsuutta suoraan, samanaikaisesti hauskasti ja julmasti. Kirjojen maailma on tragikoominen ja todella surullinen, etenkin kun sen tietää olevan liiankin tosi monelle lapselle. Koulukiusaus ja suoranainen väkivalta rehottaa eivätkä vanhemmat tai opettajat tajua mitään. Toiset ovat voittajia ja toiset häviäjiä ja muu maailma sulkee silmänsä. Laittaa miettimään niin omaa lapsuuttaan kuin myös sitä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttää. Kuka meidän luokalla oli kiusaaja, kuka kiusattu ja miten siihen puututtiin, vai puututtiinko? Itse nyt ei ainakaan kiusannut, mutta sulkiko sitä vain silmänsä niinkuin suurin osaa tekee? Mitä kiusatuille sitten tapahtui? Kirjassa Juha kehittää lopulta strategian selviytyä, mutta koulutovereista kaikki eivät siihen pysty. Miten jostakusta tulee kiusaaja ja toisesta kiusattu? Ja mitä sille voi vanhemmat, opettajat ja koulu tehdä? Lapset kun osaa olla tosi julmia. Kiusaamista on ollut aina, sille löytyy vain yhä uusia muotoja, kaiken maailman kännykkä- ja webbihäirintää nykyään. Miten omaa lastaan voi suojella sellaiselta?

En ole aiemmin lukenut Gardellia, mutta tykkäsin kovasti näistä kirjoista, vaikka rankkaa luettavaa olivatkin. Suosittelen! Menen ostamaan kolmannen teoksen Jennyn heti kun kerkeän, jotta saan sarjan päätökseen. Toki Gardell on kirjoittanut paljon muutakin, johon ehkä tartun myös kunhan kerkeän.

Lomalla kahlasin läpi yötä päivää Stieg Larssonin kolmannen millenium-kirjan Luftslottet som sprängdes, josta aiemmin mainitsin. Yhtä hyvä oli kuin edellisetkin, yöunet jäi tosiaan vähiin lukemisen aikana. Harmittaa vaan, ettei jatkoa enää tule kun mies meni ja kuoli ennen aikojaan. Nyt siirryin vaihteeksi suomalaiseen kirjallisuuteen, Juha Itkosen esikoisteokseen Myöhempien aikojen pyhiä joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi v 2003.

Ihanaa kun on aikaa lukea!

Storhandla

Tänään on ostettu ihan TÖRKEESTI ruokaa. Meillä on auto lainassa - J:n isän cabriolet, tosi kätevä laina-auto lapsiperheelle, eikö... - ja päätettiin oikein STORHANDLA isosta kaupasta. Meidän oma kauppa kotia vastapäätä kun on suht tyyris. Meni tietty ihan sikana rahaa, mut kai me jotain säästettiin kun ostettiin moneks viikkoa :) Ja sit on tehty lasagnea & jauhelihakastiketta 20 annosta. Lasagne oli sanonko miten hyvää! Ja huomenna tehdään pizzaa ja kinkkukasvispiirakkaa ja mitä vielä pakkaseen. Että on sit mistä ottaa kun silmät ristissä vauvan kanssa kulkee ympäri kämppää eikä jaksa todellakaan miettiä mitään ruoanlaittoa... ostettiin myös vaippoja, jotta on sit niitäkin vähän edes valmiina.

Kaverit on nyt alkanu kysellä että joko joko ja onko jo uutisia. No eipä ole ei, eikä kai vähään aikaan tulekaan jos näin jatkuu... Seuraava neuvola on torstaina. Mä kun toivoin sillon viimeksi, ettei enää tarvitsisi neuvolaan mennä, nyt näyttää kyllä siltä, että neuvolakäynti toteutuu. No, kunhan kaikki on mahassa kunnossa niin sehän se on tärkeintä.

Nimiä on kans kaikki kyselleet ja onhan niitä tietty mietitty. Tällä hetkellä Ruotsissa suosituimmat nimet on Emma ja Lukas. Niitä ei siis kannata ainakaan odottaa :) Tyttönimistä perässä tulee Maja, Julia, Agnes, Alva ja pojista Oskar, William, Elias ja Filip. On muuten jonkin verran erilainen lista kun Suomen suosituimmat nimet, luulisin. Vaikka Emma taitaa olla suosittu nyt joka puolella maailmaa. Meillä nimen täytyy tietty sopia sekä Suomessa että Ruotsissa, ja mielellään myös pohjoismaiden ulkopuolella. Ja olla sekä mun että J:n mieleen, mikä on johtanut itse asiassa aika monen nimen poistoon potentiaalilistalta. Ei siis ole ollut ihan yksinkertaista tämä. Nyt on "todnäk-lista" olemassa, mutta täytyy vielä katsoa näyttääkö lopulta maha-asukki yhtään siltä miltä nimi tuntuu.

40s

Vika viikko. Sunnuntaina laskettu aika. Täällä vielä sinnitellään.

Tänään kylässä maalla saaristossa 9 kk Gordonin luona. Satoi ihan pirusti, saunassa oli kiva käydä ja meressä kastautumassa. Gordon sai ekan hampaansa meidän kyläillessämme! Tässäpä joitain otoksia.

Gordon och pappa Henrik.

Gordon kävelee.

Bastuvagnen.