Sunnuntaipuuhaa

Me oltiin kaverien kanssa tänään Muuminäyttelyssä Päivälehden museossa ja syömässä Bar 9:ssä. Se oli oikein lapsiystävällinen ja suht huokea vaihtoehto. Aiemmin siellä on tullut lähinnä juotua alkoholipitoisia juomia - toki se sovletuu siihenkin erinomaisesti :) Tällä kertaa kuitenkin Vera ja kaveri nuohosivat pitkin lattioita eikä kukaan ainakaan ääneen kommentoinut katkerasti. Tulihan siivottua sekin lattia... kiitos muuten hirmusti hyvistä lounas- ja brunssivinkeistä! Niissä riittää koluamista hetkeksi :)

Käytiin myös ekaa kertaa kampaajalla leikkaamassa neidin tukka. Ja minä kun olin ajatellut, että nyt saisi siistin kampauksen matkalle, äidin leikkaamaan reikäversion sijaan. Kukkua kanssa. Maksoi ihan sikana ja lopputulos oli ihan sama kuin omista saksista. Oliko kyseessä vain huono kampaaja vai eikö muka lapsille tarvitse leikata nätisti??? Tässä lopputulos:






Tietääpähän että seuraavalla kerralla leikkaa huoletta itse. Harmittaa vaan, etten tyypillisenä suomalaisena edes valittanut, vaan maksoin vaan kiltisti törkyhinnan. Mikä vaivaa, ettei osaa vaatia kunnon palvelua?! Olisko teillä vinkkejä hyvistä kampaajista, jotka osaa leikata lasten hiuksia? Ei me varmaan kyllä enää tukeuduta kun kotikeinoihin...

Pottailua

Meillä on toden teolla yritetty pois vaipoista pois viimeiset pari viikkoa. Alussa homma sujui todella nihkeästi, ja olin jo epätoivon partaalla kun touhu oli ihan taistelua. Mutta sitten yhtäkkiä, pari päivää sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä, mutta yhtäkkiä homma toimii (melkein) kuin junan vessa. Vaippaa ei enää millään halutakaan (kun ennen ei mitenkään suoustuttu olemaan ilman) ja potalla juostaan jatkuvasti. Ja ei pelkästään juosta, vaan sinne myös tulee juttuja. Tosi upeaa. Täytyy vain toivoa että tämä jatkuu yhtä hienosti, mutta toivoa siis ainakin on.

Pottailusta on saatu palkkioksi tikkari. Elämän eka sellainen.

Mitä ravintolaa suosittelisit?

Käydään aika paljon syömässä ulkona. Pääasiassa lounaita nykyään, lapsen kanssa yksinkertaisempaa. Eilen oltiin menossa keskustaan ja haluttiin syömään lounaalle, ja mietittiin jo etukäteen minne. Mutta ei vaan tullut mieleen oikein mitään! Olisi ollut kiva mennä nettiin ja etsiä jotain ravintola-arvosteluja, mutta ei löydetty vastaavaa kuin Dagens Nyheterin På Stan on aivan loistava. Vastaavia löytyy Tukholmasta muitakin. Syötät alueen ja hintaluokan, ja saitti antaa listan ravintoloita ja niiden arvostelut sekä infon ja linkit ravintoloiden omille sivuille. Hesarin omakaupunki ei tarjoa mitään vertailua, siellä ei voi edes hakea kaupunginosan perusteella, ainakaan en kovin helposti löytänytsellaista hakukonetta. Ei myöskään Citylehden sivuilta löytynyt mitään vastaavaa. Listoja ravintoloista kyllä, mutta mistä sitä tietää onko ne hyviä??

Suomalaiset yleisesti ottaen ovat ällistyttävän ihastuneita ravintolaketjuihin. Kaikki ravintolat kuuluvat johonkin ketjuun, joko tyyliin Amarillo, Chico's ja Memphis, tai sitten ne vain ovat ryhmittyneet esim Sokos-ravintoloihin tms. Jopa intialaiset ravintolat ovat ketjuuntuneet, Namaskaaria on nykyään joka nurkalla! Ruotsissa ei näy lainkaan samanlaista trendiä. Ikävää on, että ketjuravintoloissa usein tarjotaan myös ketjuruokaa. Usein tuntuu, että ruoka on vain välttämätön paha, jota on syötävä henkensä pitimiksi.

Vai olenko väärässä? Mihin sinä menisit lounaalle Helsingissä? Me usein päädytään Helsingin nepalilaisiin, mutta eilen eksyttiin Kappeliin. Sieltä sai vielä tänä viikonloppuna hyviä blinejä - ja S-ryhmän bonukset...

Hammaslääkäriä ja knatterytmik

Nyt on tullut kevät! Ihana auringonpaiste ollut eilen ja tänään - toivoa on siis sittenkin.

Eilen sitten oltiin hammaslääkärissä. Tai hammashygienisti se oikeammin oli. Täti oli vähän shokissa, kun kerrottiin että tämä oli ensimmäinen kerta - ettei Ruotsissa käydä hammaslääkärillä ennen kuin 3 vuotiaana. Kertoi heillä olleen hammaslääkärin väittäneen, että Ruotsissa kaikki on paremmin. Hehhee sanon minä, se kai se on se yleinen luulo - myös ruotsalaisilla. Hammassektorilla väittäisin kyllä, että Suomi on hoitanut tonttinsa huomattavasti mallikkaammin kuin naapurinsa (joka aina luulee olevansa paras).

No, täti tarkasti hampaat ja kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraava aika saatiin ensi vuodelle. Kuulemma varsinaiset tarkastukset olisivat 6-8kk ikäisenä, 3vuotiaana, 5vuotiaana, 7- ja 9 vuotiaana, jollei mitään erityistä syytä ole ahkerampaan vierailuun. Tämä vauva-ajan tarkastus on meiltä siis jäänyt uupumaan, siinä kuulemma käydään läpi perusteita ja etenkin sitä seikkaa, että vanhempien bakteerit tarttuvat helposti lapselle lusikan välityksellä. En muista tällaista neuvolassa juuri kuulleeni - muuten kylläkin, etenkin ettei tuttia saisi puhdistaa käyttämällä omassa suussa - entä te muut Ruotsin neuvolassa käyneet?

Tutista ei juurikaan saatu noottia, totesi vain että Suomessa suositellaan tutista luopumista 1-1½ vuotiaana. Meillä ei kyllä neuvolassa Ruotsissa suositeltu, muistan lukeneeni/kuulleeni jostain, että yli 3 vuotiaaksi ei tuttia tulisi käyttää. Vai olikohan se 2½... ei kuitenkaan ollenkaan niin fanaattisia neuvoja siis naapurissa kuin täällä Suomessa. Veralla oli kyllä purennassa vähän epätasaisuutta, sitä siis seurataan jatkossa. Tosi hyvillä mielin saatiin homma kuitenkin hoidettua.

Lauantaisin käydään ruotsinkielisessä muskarissa. Tarkoituksena oli hankkia nimenomaan ruotsinkielinen harrastus, nyt kun kaikki muu (paitsi toinen kotikieli) ympärillä on suomeksi. Ryhmää vetää hiukan keski-iän ylittänyt täti ja hänen tahdissaan lauletaan ja liikutaan. Ja nimenomaan niin - homma menee täysin tädin konseptien ehdoilla. Marakasseilla saa soittaa 30 sekuntia silloin kuin täti niin sanoo. Rumpuja saa soittaa minuutin. Suuri osa tunnista koostuu lauluista, joiden mukana lasten olisi istuttava sylissä ja leikittävä hevosta tai autoa tai mitä lie. Siis eihän kaksi-vuotiasta kiinnosta istua sylissä!! Aivan käsittämästöntä kukkua. Lapset haluaa juosta ja hyppiä ja leikkiä.

Viime kerran jälkeen juteltiin muiden äitien kanssa ja he olivat samaa mieltä, että kyllä on vetäjissä eroa. Kuulemma ko jräjestöllä on todella hyviäkin ohjaajia, jotka lähtevät lapsien tarpeista ja toiveista liikkeelle. Nyt tuntuu, että tunnilla ollaan tädin takia, jotta hänen "hieno" suunnitelmansa toimisi. Vaikkei oikeasti toimikaan, ja sekös häntä harmittaa... mistä tämmöisiä tyyppejä kaivetaan? Suoraan jostain aiemmilta vuosikymmeniltä. No, me jatketaan kuitenkin, koska ruotsinkielistä kerhotoimintaa ei rutkasti ole tarjolla ja osallistujamaksukin on jo maksettu.

Lämpötilat

Ekaa kertaa Suomeen muuton jälkeen ulkona on plus asteita!! Ekaa kertaa myös kun sisällä ei tarvitse villasukkia. Ehkä se kevät tästä vielä tulee, vaikkei kuvista niin voisi päätellä...

Tutista luopuminen

Meillä on vihdoin luovuttu kokonaan tutista. Tähän asti meillä on vielä ollut unitutti käytössä. Koska Vera on jo 2½ vuotias ja eka hammaslääkärikäynti häämöttää parin viikon päässä, tuntui että on tosiaankin aika.

Niinpä siis viime yönä, meille tuli erään tarinan mukainen tuttikeiju ja vei tutit vauvoille. Yöllä oli itkua ja hammastenkiristystä, mutta kyllä se sitten meni ohi. Aamulla tuttikeiju oli tuonut vastalahjaksi muumi-kitaran. Sitä on soitettu kotona ollessa koko päivä. Päiväkodissa päiväunet oli menneet ihan moitteetta eli tuttia ei oltu edes kaivattu. Kotona tänään illalla vähän vielä itketti tutin perään, mutta kun pääsi isin viereen nukkumaan sekin helpotti. Ehkä tämä tästä... aina se ryhtyminen on se suurin juttu, lopultahan nämä menee aika kivuttomasti, usein vaan laiskottaa eikä vaan jaksaisi :)

Vera on jo ihan hurjan iso tyttö. Miten siitä tuollainen 2½ vuotias tulikin? Juttua piisaa, suomeksi lähestulkoon ainoastaan, ja itse pitää saada tehdä kaikki. Pian on seuraava neuvola, jos sitten saisi viralliset mitatkin. On se vaan hurjaa ja haikeaa, miten aika menee...

Naisten, ja äitien, oikeudet?

Järkytyksellä luin tämän päivän Hesarista artikkelin "Raivolla runnottu". Äiti oli pakotettu alatiesynnytykseen huolimatta siitä, että hän oli aiheellisesti pelännyt lapsen olevan liian suuri, itkenyt edellisen yön ja vielä kysynyt sektion mahdollisuutta - ja lääkäri oli täysin jättänyt huomioimatta äidin ajatukset ja toiveet. Synnytyksessä naisen lantio oli repeytynyt niin pahasti, että se jouduttiin jälkeenpäin leikkaamaan. 4 kk synnytyksen jälkeen äiti ei edelleenkään kykene nousemaan ylös palapeliä kokoamasta, saatika juoksemaan. Hänelle jää elinikäinen fyysinen vamma, ja aivan taatusti hirvittävät psyykkiset traumat.

Miten tämmöistä annetaan tapahtua v 2010 Suomessa??? Vaikka osastonlääkäri kuinka toteaa että tarina on poikkeuksellinen, ei se mielestäni yhtään vähennä tosiasiaa, että tämmöistä todella tapahtuu. Lääkäri täysin ignoroi äidin tahdon ja kuulemisen ja päästää synnytyksen tilanteeseen, missä naisen lantio repeää??? Olen kuvitellut että lähinnä kätilöt ovat niitä, jotka haahuilevat muissa maailmoissa ja puolustavat luonnonmukaista synnytystä henkeen ja vereen (välillä jopa äidin hengen ja terveyden kustannuksella) - mutta että lääkäritkin. Tottakai asiat pitää punnita tosiasioiden valossa ja alatiesynnytykseen kannustaa mikäli siihen on edellytyksiä - mutta kyllä joka tapauksessa äitiä tulee kuunnella ja riskit pitäisi ottaa tosissaan.

Ei voi olla niin, että sektiosta kieltäydytään kategorisesti koska "halutaan välttää leikkauksia". Muualla maailmassa, myös jutun mukaan, on täysin normaalia tehdä keisarinleikkaus monessa tapauksessa, jossa Suomessa (ja Ruotsissa) väkisin runnotaan sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa läpi. Enkä siis ole kannattamassa mitään yleistä sektion hyväksyntää ja 50% sektioita kuten Italiassa, mutta joku raja. Mitä oikeuksia äidillä on omaan ruumiiseensa?

Tässä sitten on yksi äiti lisää, joka ei enää uusia lapsia halua. Minunkin tuttavapiirissäni on niitä kauhusynnytyksen läpikäyneitä, jotka ovat päättäneet että nyt riitti - yksi lapsi on tarpeeksi.

Ironisesti voisi sanoa, että onhan tässä maailmassa jo ihan liikaa lapsia, joten tässä toimitaan sitten kai vastuullisesti maapallon väestöpolitiikan nimissä...

Samassa lehdessä Sipilä kirjoittaa kolumnissaan EU:sta ja naisen ruumiista. Suomalaismepit ovat ottaneet kantaa naisten oikeuksiin viime viikolla, kun EU:n parlamentti äänesti EU:n tasa-arvomietinnöstä. Mm. Kokoomusmeppi Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että eurooppalaisnaisille ei pidä taata mahdollisuutta turvautua ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen, ei edes ilmaiseen raskaudenkeskeytysneuvontaan. Kun suomalainen nainen on tätä mieltä, ei liene ihme, että puolalainen katolinen mies ajattelee näni. Kyllä minä miettisin todella kahteen kertaan naisena, haluanko äänestää kyseisesti ajattelevaa naista päättämään asioistani.

Nämä kaksi artikkelia itse asiassa liittyvät toisiinsa - missä määrin naisella on oikeus päättää ruumistaan itse?

Mäessä

Hyvää ystävänpäivää!



Vera kokeili eilen ekaa kertaa laskettelua

Lunta ja jäätä

Tämän talven jääpuikkoja meillä kotona

Pieniä ja isoja eroja

Olen taas päässyt lempiaiheeni pariin eli lapsipolitiikkaan ja Suomen ja Ruotsin eroihin. Tänään oli eka lapsipoliittisen työryhmän kokous, tosi kivaa! Kokousta on edeltänyt aktiivinen sähköpostikirjoittelu. Siellä jo on huomannut, miten aina vaan riittää näitä "Suomessa ei tueta kotiäitiyttä/lapsen kotona hoitamista" mielipiteitä. Voi kukkua! Suomessahan sitä juuri tuetaan. Missä muussa maassa valtio maksaa 3vuotiaaksi siitä, että vanhempi on lapsensa kanssa kotona? Ei mulle ainakaan tule mieleen. Lähinnä tulee mieleen valtiota, jotka maksavat n 3kk-6kk siitä että äiti on lapsensa kanssa kotona....

Niinpä se, että valtio maksaa siitä ilosta, että äiti on kotona lapsen 3vuotiaaksi asti, on kyllä mielestäni ihan kiitettävää kotonahoidon tukemista. Ja ei, sillä tuella ei todellakaan elä, mutta onko se nyt tarkoituskaan? Onko ylipäänsä tarkoituksenmukaista, että valtio tukee kotiäitiyden institutionalisoimista - koska äidithän sinne kotiin jäävät, siis peräti kolmeksi vuodeksi lapsineen.

Ja kun tämän mielipiteensä esittää että kyllähän kotiäitiys on tuettua (=valtio maksaa eivätkä äidit käy töissä ja kerää veroa), aina alkaa huuto, kuinka olen kotihoitovastainen päiväkodinpuolustaja, en tue valinnanvapautta, kuinka kaikki lasketaan rahassa eikä tajuta miten arvokasta on hidas lapsuus ja kotona 3v asti oleminen... ja siinä taas mennään metsään. Enhän minä sanonutkaan, ettei se olisi arvokasta. Yhtälailla kuin päiväkodissakin oppii arvokkaita sosiaalisia taitoja. Ja rahaahan olivat juuri aiemmin huutamassa valtion tuen muodossa, kun minä totesin että sitä kyllä annetaan, niin yhtäkkiä itse olinkin se rahakeskeinen päivähoitofriikki.

Se on tässä mielenkiintoista, että Ruotsissa ei koskaan törmäisi vastaavaan ajatteluun. Ruotsissa kun kotihoidontukea edelleenkeen kutsutaan nimeltä "kotiäitiloukku". Ja kun Suomen esimerkkiä katsoo, sitähän se onkin. Sitten valitetaan, miten mm naisten eläkkeet ovat pienet - no, kotonaoloaikahan ei kerrytä eläkettä ja kotona ovat nimenomaan naiset. Siinä vaiheessa kun edes 30% kotihoidontuesta menee isille, olen valmis kannattamaan kotihoitosysteemiä. Sitä odotellessa---

Mutta näitä keskusteluja jatketaan. Huomaan katsovani asioita kovin ruotsalaisten lasien läpi :)

On toki myös asioita, joissa erot tuntuvat kallistuvan Suomen suuntaan. Esimerkiksi neuvolasysteemi on kyllä kattavampi ja lasten tarkastuksia enemmän. Lääkärikäyntejäkin tuntuisi olevan useammassa.

Täällä myös oltiin aivan järkyttyneitä siitä, että Ruotsissa vielä viime vuonna annettiin AD-tippoja lapsille. A-tippoja!! Täti meinasi tippua tuolilta. No nythän Ruotsikin on lakannut niiden antamisen ja siirtynyt pelkkiin D-tippohin. Suomessa näin tehtiin kuulemma jo 90-luvulla...

Mukavia asioita

No niin. Yleensä en ole ollenkaan niin negatiivinen kuin tässä viime aikoina joten ajattelinkin kirjata ylös joitakin mukavia asioita. Siis ihan parasta on kun

- mummo ja vaari asuvat melkein nurkan takana ja Vera saa nauttia heidän seurasta viikottain
- saunaan pääsee vaikka joka päivä
- vanhoja kavereita voi nähdä kaupungissa lounaalla
- ulkona on kaunista kuin postikortissa
- Vera viihtyy tosi hyvin päiväkodissa
- voi taas osallistua vähän aktiivisemmin politiikkaan
- koska meillä on auto mun tulee harjoiteltua autolla ajoa
- me on varattu loma lämpöön parin kuukauden päästä
- lähellä on ok kiinalainen ravintola josta saa ok take away ruokaa
- perheen kanssa tulee oltua paljon
- joustava työ sallii töiden tekemisen kotona
- muutto sujui kuitenkin lopulta aika jouhevasti
- asioita hoitaessa saa käyttää suomea :)
- tänä talvena on päässyt hiihtämään ekaa kertaa sitten 90-luvun (tai jotain)
- meillä on ihana kaakeliuuni joka lämmittää ainakin joskus
- alakerran vessassa toimii putket
- me on päästy jo elokuviin kaksi kertaa tammikuussa
- kohta on kesä (I wish)

Valitusta

Varoituksen sana: tämä postaus on pelkkää valitusta.

Kun nyt kerta ihan rehellisiä ollaan, niin näin 4 viikon kokemuksen perusteella voin sanoa, että omakotiasuminen ei ole mun juttu. En ymmärrä, miksi sitä pidetään niin arvossa. Jos voi valita, miksi valitsee juna-asemalla palelemisen ja tunnin työmatkat edestakaisin? Meidän livskvalité on laskenut kuin lehmänhäntä sen jälkeen kun Suomeen muutettiin. Asuminen maksaa aivan sairaasti, ja siltikin kotona saa palella. Junat eivät kulje (taas tänään) ja töihin ei pääse, ja vaikka kaupat olisikin auki myöhään niin mitä hyötyä siitä on kun asuu jorpikon kuusessa kaiken elämän ulkopuolella?? Lapsi joutuu joko olemaan pitkää päivää päiväkodissa tai venhempien on mahdotonta tehdä normaalia 40 tunnin työviikkoa. Siivoojaan ei ole varaa ja paitojen pesetys pesulassa on liian kallista, joten se vähäinen vapaa-aika mitä ei kuluta junassa menee siivoamiseen ja silittämiseen.

Tänään taas menee puoli päivää ennen kuin varpaat on lämmenneet kun sai odottaa jääkylmällä asemalla ja sitten seistä täyteen ammutussa junassa.

No, mies onneksi suhtautuu stoalaisen tyynesti ja muistaa hyvätkin puolet. Kuten sen, että on oma sauna, ja pulkkamäki pihassa, ja pääsee helposti hiihtämään.

ps. Niin ja tämähän ei muuten liity Suomessa/Ruotsissa asumiseen. Vaan ihan siihen kaupunki/lähiö kontrastiin. Paitsi ettei Tukholmassa taida olla ihan näin kylmä...

Sairastelua

Meillä on sairastettu ruhtinaallisesti sitten Suomeen muuton. Onkohan täällä eri pöpöt? Pari viikkoa sitten oli tosiaankorvatulehdus (ensimmäistä kertaa) ja nyt on epämääräistä vatsatautia ja oksentelua, torstaista lähtien. Onneksi päästiin helposti silloin edellisellä kerralla lääkäriin, ja Kelalta tuli jo reilu viikko sitten ilmoitus että meidät on siirretty Suomen sosiaaliturvaan. Ei siis onneksi kestänyt kauaa eikä ollut mitään suurempia kommervenkkejä.

Mutta kyllä tätä kylmyyttä riittää! Miten juuri tämä talvi voikin olla näin kylmä? Ja koska Tukholmassa on vain muutama pakkasaste, lähinnä kiristelen hampaita täällä arktisissa oloissa. Vanha puutalo on muuten ihana, mutta ei tosiaan rakennettu -20 asteen pakkasia ajatellen. Veralla on ollut nuha siitä lähtien kun muutettiin Suomeen....

Yksittäisiä huomiota

Meillä vietetään harva se päivä nykyään kahvikestejä. Kahvi lämmitetään uunissa ja sen sekaan tarjotaan maitoa ja - rusinaa. Ei siis sokeria, vaan rusinaa. Mistä ihmeestä tämä on tullut, glögistä vai mistä?

Tänään tullessä myöhään töihin tajusin että Stocka oli jo avannut ovensa klo 9.00! Mahtavaa, kaupat avaavat ysiltä ja ovat myöhään auki. Tukholmassa mikään ei avaudu ennen kymppiä. Jopa Alko näytti olevan klo 9 auki, outoa...

Ja Stockalla myytiin Runebergin torttuja! Ihanaa, en edes ollut tajunnut että niitä on ollut ikävä. Maistoin tässä yksi päivä vuosiin marjapuuroa (se ei ollut niin hyvää kuin muistin kyllä) ja karjalanpiirakoita saa vaikka JOKA PÄIVÄ!!

Helv... VR

Tänään olen todella kironnut VR:n alimpaan helvettiin. Junavuoroja oli taas peruttu, eikä luonnollisestikaan YTV:n aikatauluhakuun oltu viitsitty mainita asiasta mitään. Lähdin neljän aikaa töistä ja olin Veran tarhalla 17.10. Noin 30 min matka kesti siis 1h 10 min. Junavuoro oli vaan jätetty välistä, pahimpaan ruuhka-aikaan. Jouduin menmään ensin junalla ja vaihtamaan bussiin, jota odotin 15 min ja sitten se jurnutti ruuhkassa.

Päiväkoti sulkee klo 17, joten arvatkaa oliko kivaa hakea lasta viimeisenä, noin niinkuin kolmannen päivän kunniaksi. Onneksi päivä oli mennyt tosi kivasti, paitsi tietysti siinä vaiheessa kun kaikki muut oli haettu kotiin, oli tullut suru. Hirveä äiti!!!

Kuinka paljon näihin työmatkoihin pitää varata, puoltoista tuntia suuntaansa Espoosta Helsinkii-kö?! On todella ikävä 20 min kävelymatkaa töihin, mikä mulla Tukholmassa oli enkä juuri nyt ihan ymmärrä täällä helkkarin kuusessa asumisen ihanuutta.

Hyvin hidas alku...

Meillä on alkanut aika takkuisesti tämä työ-ja päiväkotitaival. Vera on köhinyt rankasti jo pitkänä ja yöt on olleet tosi repaleisia. Tänään sitten päätin että lääkäriin on soitettava, vaikkei nyt virallisesti systeemiin kuuluttaisikaan. Jonotus kesti n 10 min, mutta saatiin samantien aika aamupäivälle terveyskeskukseen 15 min kävelymatkan päähän. Lääkäri oli erittäin pätevänoloinen ja tosi mukava. Korvatulehdus. Ainakin tämän kokemuksen perusteella julkinen terveydenhuolto tuntuisi toimivan. Päiväkoti jäi siis tänään väliin, huomenna saatiin lupa mennä.

Luulin Veran olevan tästä iloinen, mutta koko matka lääkäristä hän huuteli pulkasta "päiväkotiin, päiväkotiin", joten ihan positiivisin mielin ollaan huomenna menossa...

Mitä meikäläisen työmatkoihin tulee, VR on todella kunnostautunut hoitamaan työmatkaliikennettä. Perjantaina kun uskaltauduin kokeilemaan, ensin odotin puolisen tuntia -15 asteen pakkasessa kun junaa ei tullut. Lopulta väänsin itkua laiturilla ja mies heitti autolla töihin ja varpaiden sulamisessa meni sen jälkeen puoli päivää. Takaisin tullessa 15 min matka kesti tunnin, koska vaihteissa oli vikaa. Tällä kertaa istuin onneksi sisällä lämpimässä junassa, ja luin kirjaa, mutta ei se nyt ehkä kuitenkaan se toivottu perjantai-illan viettämistapa ollut. Ei todellakaan lupaa hyvää. Tänään en olisi uskaltanut lähteä ollenkaan kaupunkiin, huomenna mietitään yhteistä tyämatkaa autolla. Huraa julkinen liikenne??! Vähänkö masentavaa.

Talvinen pihamaa

 

Andra dagen på dagis

Toinen päivä päiväkodissa takana. Eilen oltiin vaan reilut kolme tuntia ja olin itsekin koko ajan mukana; tänään sitten jo Vera ihan itsekseen jopa neljä tuntia.

Totuttaminen on toisenlaista tosiaan kuin "kotona" Ruotsissa. Eilen oli vielä ok äidin hengata mukana mutta tänään vähän jo vihjattiin että "mene vaan, kyllä täältä sitten soitellaan jos on ongelmia"... lähdin sitten kotiin tekemään töitä ja hoitamaan asioita, jotta olin hollilla koko ajan mutta ei sieltä sitten soitettu :)

Kun menin hakemaan, oli Vera syömässä reippaasti välipalaa muiden mukana, mutta juoksi vauhdilla syliin kun näki äidin ja alkoi heti pukemaan vaatteita itse hirmuista vauhtia päälleen. Joten vähän järkytys lienee uusi päiväkoti ollut. Kuulemma ensimmäinen tunti oli mennyt itkeskellessä pihalla, mutta unien jälkeen oli ihan toinen tyttö ollut mukana jo leikeissäkin. Että ehkä se tästä... onhan sitä kuka tahansa aika pihalla ekana päivänä uudessa työpaikassa, saatika ruotsalaiseen turvayhteiskuntaan tottunut kun äiti tokana päivänä jo häipyy ;)

Mutta huomasin kyllä eilisen aikana, että Vera roikkui lahkeessa koko ajan ja oli todella "mammig" ja tietenkään ei tavallisesta päiväkodissa olemisesta tullut oikein mitään. Joten olen kyllä sitä mieltä, että parempi lähteä pois jotta lapsen on alettava sosiaalistua toisen lasten kanssa eikä vaan roikkua äidissä.

Soittelin myös Kelaan ja sieltä selvisi, että vaikka olen Suomessa jo kirjoilla en kuitenkaan ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä... ainakaan vielä, vaan täyttää pitää lomake Y77. Menin sitten ihan henkkoht käymään Kelaan ja sieltä kyllä vakuutettiin ettei pitäisi paluumuuttajana olla ongelmaa päästä sisään Suomen sosiaaliturvaan. Ruotsin Skatteverketistä tuli jo kirje, etten kuulu enää sinnekään... Tällä hetkellä en siis kuulu mihinkään maahan!! Saas nähdä kuin muijan käy :/

Ekojen päivien tuntoja

Niin siis hyvää uutta vuotta täältä uudesta Suomen kodista, koti on tosiaankin idyllinen vanha puutalo Espoossa. Mutta kylläpäs meidän muutto Suomeen alkoi aika järkyttävissä merkeissä - oltiin juuri lähdössä Selloon kun kuulimme uutiset eikä sitten mentykään. Tervetuloa Suomen Amerikkaan, Espoon autokaupunkiin missä aseet paukkuu...! Todella surullista, ja mikä karmea loppu vuodelle 2009.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu Suomen väkivaltaisuudesta maana. Kyllähän se on ihan selvää, että jos Matti Nykäselle hymistellään kun se vetää vaimoaan turpaan, niin pohjimmiltaan väkivalta on siis ihan ok. Mervihän se vaan on tyhmä kun antaa Matin hakata. Tästä voi vetää korrelaation yleisesti kotiväkivaltaan - kun mies hakkaa, nainen on vaan tyhmä kun ei lähde. Eikä naapureiden asioihin puututa. Ryyppyremmien tappelut on tietysti ihan ok, ja riitojahan on aina ratkottu tappelemalla ja puukolla. Mies, hanki ja kirves, lauloi jo Eppu aikoinaan. Mutta annas jos joku menee ulkomailla mainitsemaan että väkivaltaisuus on hyväksyttyä Suomessa, kyllä tulee turpaan niin että tutisee. Sofi Oksasellehan kävi juuri näin.

Että tämmöisessä merkeissä päästiin Suomen vuoden alkuun. No, muuten on ollut idyllista, pakkaset huitoneet -11-20 välillä ja meidän vanhassa puutalossa kieltämättä vähän viileää... putket on yläkerran vessasta jäässä, sähkölaskua odotellessa... ikkunasta näkyy talvinen piha ja pulkalla on kuljettu pitkin lähiötä.

Jo nyt huomaa, ettei ilman autoa selviä mihinkään (tai kai selviäisi jos pitäisi mutta näinhän se menee, valitettavasti). Helsinkiin asti ei ole edes vielä päästy, kun yleensä sinne mennään aikalailla heti alkuun. Tässä on suhattu autolla Ikeassa ja Kierrätyskeskuksessa (no, se on kylläkin Helsinkiä), josta löytyi tosi kivasti huonekaluja. Kavereitakin on keretty jo nähdä, ja pienet uuden vuoden vastaanotot järjestää. Testataan elämää ilman TV:tä ja katsellaan ohjelmia pelkästään netin kautta.

Muutto oli kyllä kieltämättä ihan sieltä syvältä, todellakin olisi pitänyt vuokrata muuttoauto eikä viedä useaa muuttolastia pikkuautolla yli lahden. Viimeisiä nyssäköitä autoon tunkiessa hiki valui ja mehän ei sitten edes Veran kanssa mahduttu autoon, vaan hurautettiin satamaan taksilla. Ja sitten tietysti hirmuinen purkuduuni täällä päässä. No, nyt alkaa pikkuhiljaa olla tavarat paikallaan, mutta on tässä molemminpuolin ollut hammasten kiristelyä ihan riittämiin.

Muutenkin on ajoittain oltu ihan raivona kun ollaan eksytty sata kertaa täällä Espoossa ja suomalaiset jutut tuntuu oudoilta. Hinnat tuntuu kalliilta ja vähän on ollut kuin ulkomainen olo ;)

Käytiin sitten vaihtamassa kirjat, mun ja Veran. J jäi vielä Ruotsiin. Asian hoitaminen maistraatissa sujui helposti, ja totesivat että olisin voinut tulla ilman Veraakin, vaikka puhelimessa toisin väittivät. Myöhemmin mieleen tuli mielenkiintoinen seikka - missään ei kysytty isän suostumusta lapsen kirjojen siirtämiselle. Olisi kai voinut olettaa, että tarkistetaan muuton olevan isällekin ok, nykypäivänä, kun kaikenlaiset huoltajuuskiistat ovat arkipäivää. Sanoisin, että aika sinisilmäistä...

Huomenna mennään ekaa päivää päiväkotiin. Jännittävää. Vera on tähän mennessä sopeutunut ja tykännyt tietysti kun ollaan mummolaa lähellä, ostettiin uusi sänky ja siis vihdoinkin on siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn, samoin pikkuhiljaa jätetään päiväunia pois. Rytmit oli jo valmiiksi joulun ym jäljiltä ihan sekaisin, ja sitten vielä mentiin tunnilla eteenpäin ja viiem aikoina on kukuttu pitkin öitä.

Nyt taitaa olla aika siirtyä minunkin nukkumaan, kunhan saan ekat uudella koneella pestyt pyykit ripustettua. Raportointi jatkunee :)

Hyvää uutta vuotta 2010!