Arvatkaa mikä on päivän uutinen?

Eipä ole vaikeaa arvata mistä Ruotsi puhuu tänään - ja epäilemättä puoli Suomeakin, sen verran suosittu kruununprinsessa on myös Suomessa :) Moni huokaisee että vihdoinkin.


Itse olen sairastanut flunssaa tänään puoli päivää kotosalla (karmea räkätauti) ja siksipä kerkesin peräti katsomaan pressikonferenssin. Kyllä oli aika ahdistavaa. J:n kanssa vaan päiviteltiin, että tuollaiseen kun olisi joutunut naimisiin mennessä! Ei ollut kyllä Daniel ihan täysin mediatreenattu, miesraukka oli välillä aika kieli keskellä suuta.Eikö jotkut asiat voisi olla ihan yksityisasiota? Mitä väliä polvistuiko Daniel vai ei? Mutta prinsessan elämässä ei ole yksityisyyttä, eikä tulevan kuninkaan. Toisaalta, meikäläinenkin nykyään maksaa kuningashuoneen ylläpitoa ja pulittaa näistäkin häistä, joten kai maksajalle pitää antaa mitä maksaja haluaa..?

Etelä-Afrikan matkasta

Lupasinpa tänne laittaa joitakin kuvia Etelä-Afrikan reissustamme vuoden vaihteessa 2006-2007. Olin reilu kuukausi aiemmin saanut tietää olevani raskaana, joten jo ajat sitten varatun Etelä-Afrikan reissun suunnittelmat muuttuivat viime metreillä. Meillä on tapana ollut lähteä reissuun hirveästi suunnittelematta ja varailla majapaikat paikan päällä, joten onneksi emme olleet suuresti sidottuja mihinkään. Etukäteen oli varattu lennot Johannesburgiin, sieltä Cape Towniin ja sitten lopulta Port Elisabethista takaisin Johannesburgiin. Kuvat tässä siis päinvastaisessa järjestyksessä.

Kaksi asiaa muuttui suuresti raskausuutisesta johtuen. Aluksi tarkoituksemme oli mennä Krugerparkiin, mutta sillä alueella on malariaa, eikä raskaana ollessa saa ottaa malariarokotusta. Joten valitsimme Krugerparkin sijasta Madikwen reservaatin. Toinen asia mihin raskaus vaikutti näkyy seuraavissa kuvissa: Etelä-Afrikka on viinimaa. Olen suuri viinien ystävä. Arvatkaa oliko hiukan katkeraa... maistelin joitakin viinejä kyllä, mutta mihinkään suureen viinisiepotteluun ei voinut ryhtyä.

Chamonixin viinitila Franschhoekin viinialueella

... viiniä viiniä...



... ja juustoja - ja niitäkään en saanut syödä!! Tässä Fairviewn viinitilalla

Fairviewn kuuluisat tornissa asuvat vuohet

Pingviinejä

Cape of Good Hope

Cape Town, Table Mountain.

Yksi pahimmista virhearvioinneista tapahtui täällä

- älä koskaan mene pöytävuorelle ilman aurinkovoidetta!!!

Robben Island, jossa Nelson Mandela oli vankina, Table Mountainilta nähtynä. Liput olisi pitänyt varata etukäteen joten vierailu jäi valitettavasti väliin.

Maisemia Camps Bayn suuntaan

Cape Town, Camps Bay, Bay Atlantic Guest House

Johannesburg, Soweto. Kadun ainoa juokseva vesi.

Talo Sowetossa

Madikwe Game Reserve

Elefantti kävi meidän uima-altaalla drinksuilla

Kylätunnelmaa

Ja tänne voit jättää aina mukana kulkevat aseesi:

Alkoipas tehdä mieli reissuun näitä kuvia katsellessa...

Joogaa saunassa

Tänään on tullut kokeiltua yhtä ehkä oudoimpia juttuja. Olin bikramjoogassa, kaverini houkuttelemana. Bikramjoogaa harrastetaan 40 asteen lämmössä 90 minuuttia kerrallaan (ainakin kyseisessä paikassa). Kaverini piti myös tulla, mutta metro ei ikinä saapunut ja hän missasi tunnin. Olin siis yksin. Kaverini oli kertonut etukäteen, että mukaan tarvitaan 1,5 litran vesipullo, kaksi pyyhettä sekä mahdollisimman minimaaliset jumppavaatteet.

Ja todella! Pitkät housut keräilin jo alun jälkeen pitkin reisiä, kun hiki alkoi valua. Naama oli kerrassaan punainen ja välillä tuntui, että todellakin pökrää pitkin joogamattoa. Mutta hengasin sinnikkäästi mukana - huoneesta ei tosin edes saa poistua kesken kaiken. Yksi uusi osanottaja vain istui matollaan koko tunnin- ja silti näytti hiukan huonovointiselta. Vettäkin saa juoda vain tietyissä vaihessa, eli ei asentojen aikana vaan ainoastaan kun oli lepotaukoja. Se oli muuten rankkaa!

Täytyy sanoa, että homma oli aivan weird. Mutta siis samaan aikaan ihan mahtavaa! Tää oli ehkä kuitenkin vähän mun juttu, usko tai älä. Onko joku lukijoista kenties harrastanut/kokeillut myös moista? Voin kuvitella, että joogailu Intian valtameren rannalla 40 asteessa ja pienessä tuulenvireessä tuntuu vielä jokseenkin normaalilta, mutta suljetussa huoneessa lämpöhöyryjen keskellä 30 muun ihmisen kanssa, pakkasen paukkuessa ulkona - outoa...

Mutta kertaakaan koko aikana ei tullut mietittyä yhtään mitään muuta - ei kotia, ei töitä, ei stressiä, jonka takia en ole saanut viikolla nukuttua, ei mitään muuta kun liikkeitä ja asentoja ja hengitystä ja hengissä selviämistä. Siis aivan fantastista stressinpoistooon! Ulos tullessa oli ihan euforinen olo (sekä hikinen ja äärimmäisen hengästynyt).

Kaikki oli myös esteettisesti aivan viimeisen päälle. Sekä kroppa että mieli, jos nyt ei levännyt, niin ainakin rauhoittui. Myös kaverin varoituksen sanat siitä, että pois lähtemiseen on hyvä varata aikaa, osoittautuivat oikeiksi. Suihkuun oli mentävä, ei voinut kuvittellakaan menevänsä suihkuun kotona, niin kuin tavallisen jumpan jälkeen. Ja tiloista poistuessa tarjottiin pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita napsittavaksi.

Niin ja sitten viimeiseksi, mitkä hinnat... hmmm. Luksusurheilulla on luksushinnat.

Tuohtumus

Palauduttiin tiistaina reissusta ja kotimatka tuntui niin pitkältä ja raskaalta. Lieneekö johtunut siitä, että loma oli ohi vai miksi meno sujui paljon lupsakammin?? Tietysti lento iltaa vasten on pienelle rankempi kuin päivällä, unille ei pääse normaaliin aikaan, väsyttää ja muutenkin pitää olla paljon paikoillaan. Vähän sitä kyllä mietti, että oliko se sen arvoista...

Lento oli myöhässä puolisen tuntia, syynä oli noin 90-vuotias pariskunta jotka tulivat etanavauhtia koneeseen puoli tuntia myöhässä. Koko loppuporukka istui ja odotti näitä kahta seikkailijaa. Käytävää kulkiessaan setä valitti kovaan ääneen, kuinka espanjalaiset olivat olleen kovin hankalia ja siksi heidän saapumisensa koneeseen oli viivästynyt. Vieressä istuja siihen, että mitä ihmettä oli tapahtunut. Setä vastasi, että mokomat tyypit olivat kehdanneet kysyä passia ja sen sellaista. Valitti kovaan ääneen.

Itsellä nousee verenpaine samantien sataan tällaista kuullessaan. Minun mielestäni ikä ei oikeuta käyttäytymään miten sattuu. Kenenkään ei ole pakko matkustaa Espanjaan. Jos matkaan lähdetään, pitää tajuta olla maassa maan tavalla. Tässä tapauksessahan sitä paitsi kyseessä oli normaali lentokenttäproseduuri. Jotenkin edesvastuutonta päästää kahta liikuntakyvytöntä keskenään matkaan. Ulospäin ainakin näytti, että ko henkilöt olisivat tarvinneet huoltajan. Nainen oli ainakin ihan pihalla.

Muutoinkin lentokone tuntui enemmän vanhainkodilta kuin keskivertomatkustamolta. Koneen saavuttua perille laskin peräti viisi rullatuolilla koneesta kärrättyä henkilöä. Viisi rullatuolia! Tosi hienoahan se tietysti on, että vanhukset matkustavat niin kauan kuin pystyvät. Mutta kyllä voi miettiä, miten puoli Ruotsin eläkäläiskantaa on lähes muuttanut Espanjan aurinkorannikolle ja reissaa siellä edestakaisin monta kertaa vuodessa (ja valittaa samalla mietn hankalia espanjalaiset ovat!!). Tämä tosiaan kertoo paljon ruotsalaisesta mentaliteetista -matkaan on mentävä ja on oikeus mennä, vaikka jalat ei liiku. Luulisi ahdistavan matkustaminen kun on melkein vuoteen oma?

Fika

Tänään oli viileä ja tuulinen päivä. Tässä uusi kevättakki päällä kahvilassa.

Rantsussa ei ollut paljoa väkee...

Spaghettia

Happy Valentine's day

Espanjassa

Aurinko!

Sunbathing?

Malagassa

Kutsu

Taas olisi niin kauheesti sanottavaa ettei tiedä mistä päästä aloittaisi! (ja nukkuakin pitäis...) Mistäköhän se johtuu? Vaikka ei edes ole kummempaa tapahtunut! Ollaan vaan oltu (ehkä) vähän kipeinä, J tänään sairaslomalla (mahtoiko tuo olla edes kipeä vaan vain lusmu), Vera jo päiväkodissa ja minä normaalisti töissä.

Tänään pamahti sähköpostiin kutsu kemuihin - katsomaan Ruotsin Euroviisujen finaalia yhden ystävän ja sen muiden naispuolisten ystävien luoksen popcornin ja siiderin kera! Musta tämä on ihan huippua. Me on kerran järkätty bileet & kisakatsomo Euroviisujen kunniaksi, mutta se oli sentään tämä koko Euroopan laajuinen mittelö. Tämän kertainen kutsu on maaliskuulle, joten kyseessä ei voi olla muu kuin Ruotsin finaali. Iso juttu siis, du vet väl!! En kyllä ehkä pääse, kun saatetaan olla Suomessa, mutta jo kutsun saaminen oli mainio juttu. Ruotsalaiset on aivan ihanan pähkähulluja euroviisu-fanittajia!

Viime postaukseen oli tullut parikin kommenttia liittyen meidän Etelä-Afrikan matkaan - siitähän ei siis ole aiemmin ollut blogissa mitään, kun silloin elelin vielä tosi hiljaista blogielämää. Blogi oli olemassa, mutta aloin aktiivisesti kirjoittaa vasta kevään 2007 aikana. Ja matka tehtiin siis uuden vuoden aikaan 2006-2007. Taidanpa laittaa siitä ihan oman postauksen kuvineen!

Sain vihdoin myös luettua kirjan! Siitäkin lisää seuraavassa postauksessa :)

Valokuvameemi

Sain meemin Kuningaskalastaja ja leijonan silmät-blogista. Meemi menee näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Mun oli hiukan vaikea valita kuvaa tähän, neljäs kuva mistä kansioista, miltä vuodelta? Tämän vuoden neljännen kansion neljäs kuva oli puolialaston kuva Verasta, jollaisia en tänne blogiin laita. Valitsin siis kuvat sekä vuodelta 2007 että 2006, 4:sistä kansioista neljännet kuvat alla.

Vera noin puolivuotias... Voi miten pieni! Miten siitä onkin vasta vuosi, ja jo vuosi!!!

Etelä-Afrikan reissulla vuoden 2007 alussa, apinoita ikkunasta kuvattuna, Cape of Good Hope.

Nyt ei kykene haastamaan ketään... ja kaikki on varmaan tän tehneetkin jo.

Taudista toiseen

Torstaiyönä iski Veralle kauhea oksennustauti, tavaraa tuli niin että sänky lainehti. Huhhuh, sellaista sotkua ei ole ennen nähty. Siinä tuli puurot ja marjat ja maidot ja kaikki päivän aikana syödyt pöperöt. Johan tässä reilu viikko kerettiinkin olla terveinä... Tämä on nyt sitten sitä päiväkotielämää varmaankin! Hämmästyttävän hyvin meillä toisaalta oli syksy sujunutkin ilman mitään tauteja. Nyt sitten kuukauden sisään kaksikin pöpöä.

Ja perjantaille oli lennot Helsinkiin, siinähän sitten perjantaiaamuna mietittiin, että mitä tehdään. Päätettiin kuitenkin lähteä; muuten viikonloppusuunnitelmat menivät sitten hiukan uusiksi. Vera lensi J:n kanssa kaksistaan päivällä ja itse tulin illalla töiden jälkeen. Taksiin oli oksennettu myös, kyllä siinä mietti että kaikkeen sitä lapsensa rassun laittaa... Vera ei tosin kuulemma ollut ollut asiasta moksiskaan, mutta ei ollut isällä kovin kiva matka. No, Helsingissä on vietetty rauhaisaa eloa mummolassa ja tautikin on jo talttunut. Vielä ei me vanhemmat olla sitä saatu, sitä odotellessa.

Eilen illalla katseltiin euroviisufinaalin loppua, kyllä täällä ollaan valintojen suhteen ajoissa. Ruotsissa ei ole homma edes alkanut, ja siellähän se on todellakin monien viikkojen spektaakkeli. Eipä taida voittoa tulla Suomeen tänä vuonna, sano mun sanoneen...

Päivähoitojärjestelyä

Tänään oli viimeinen varsinainen, tavallinen, kotona vietetty maanantai-mammapäivä. Ensi viikon maanantaina ollaan Helsingissä, ja sitten ollaan helmikuussa viikko Espanjassa, johon kuluu minun helmikuun mammapäivät. Maaliskuussa alkaa 100% työviikko.

Me ollaan edelleenkin oltu etuoikeutetussa asemassa, Vera on päiväkodissa kolmena päivänä viikossa noin 7 tuntia per päivä. Alkuhankaluuksien (todellakin!!) jälkeen päiväkodissa on sujunut hienosti. Elli-täti on suosikki ja muutkin tädit ihan pidettyjä.Päiväkotiin jäädään mielellään ja hakiessa on ihan mukava lähteä kotiin, muttei mikään hengenhätä. Isä hoitaa edelleen viemiset ja hakemiset, joten itsellä on lähinnä toisen käden tietoa.

J tekee yksityisyrittäjänä hommia aika paljon kotoa käsin, joten voi niitä välillä tehdä jopa Veran seurassa. Samalla J:llä on jotain muitakin kuvioita ja suunnitelmia, kun on vähän hommien välillä juuri. Perjantait J on ollut kokonaan vanhempainvapaalla ja maanantait minä. Försäkringskassa maksaa palkat niiltä päiviltä, kun ei olla töissä (minulle tosin vain tosi pienen minimin, kun olen omat päiväni melkein käyttänyt). Ei voi muuta sanoa, kuin että systeemi on erinomaisen hyvä, vaikkakin hyvin monimutkainen.

Maaliskuun alusta alkaa Veralla sitten luultavasti 4-päiväinen tarhaviikkoa; kovin pitkiä päiviä ei ole tarkoitus silloinkaan tehdä. Toivottavasti mennään suunnitelmien mukaan. J:n työkuviot on kovasti auki, joten mitä tahansa voi tapahtua.

Valitettavasti Suomessa ei tällaiseen järjestelyyn juuri ole mahdollisuutta. Ainakaan en tiedä ketään, joka olisi järjestänyt hoidon näin. Suomessa joko tehdään töitä tai ollaan kotona, ei juuri mitään siltä väliltä. Eikä se tietysti ihmekään, jos osa-aikaisena tekee samat työt kuin kokopäiväisenä mutta pienemmällä palkalla. Mitäs järkeä siinä olisikaan. Useimmiten lapsi siis on joko kotona äidin kanssa, tai sitten päiväkodissa pitkät päivät. Vai olenko väärässä ja vain erinomaisen ennakkoluuloinen?

Maailma on aika kurja paikka

Meillä oli eilen J:n isä naisystävänsä kanssa lapsenvahtina ja oltiin leffassa. Ekaa kertaa yhdessä elokuvissa sitten viime pääsiäisen! Alunperin oltiin saatu kutsu illanistujaisiin ilman lapsia, jonka vuoksi oltiin poikkeuksellisesti hommattu lapsenvahti, mutta isäntäväki oli tulleet kipeiksi ja ilta peruuntui. Me päätettiin kuitenkin käyttää jo sovittu lapsenhoitodiili.

Käytiin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tullut Lukas Moodyssonin Mammut. Leffa oli todella hyvä, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspiste tuli siitä, että aihe sai meidät molemmat tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olimme elokuvissa emmekä lapsemme seurassa!! Ja sehän nyt ei kuitenkaan ollut ollut yhteisen leffaillan tarkoitus... Elokuva kertoi erinomaisesti siitä, miten meillä länsimaissa on usein kovin vähän aikaa lapsillemme -niin vähän että nannysta tulee lapselle tärkeämpi henkilö kuin äiti tai isä - kun taas muualla maailmassa äidit pakotetaan usein jättämään lapsensa ja mm. muuttamaan nannyiksi länsimaihin. Samalla kun heidän lapsensa ihmettelevät, miksei äiti ole kotona, on äiti "äitinä" jollekin toiselle lapselle toisella puolen maailmaa. Eri henkilöiden kohtalot limittyivät toisiinsa, ja kuvasivat taas kerran sitä, miten lohduton maailma voi lapselle olla, ja miten epätasa-arvoinen.




Onneksi meillä ei ihan vastaavaa tilannetta ole, eikä me nyt oikeasti tunnettu huonoa omaatuntoa, mutta kyllä siinä aikamoinen kiitollisuus syntyi omasta tilanteesta sekä mahdollisuudesta viettää niinkin paljon aikaa kotona ja lapsen kanssa. Kotimatkalla tunsi onnea siitä, että oli koti mihin palata, oman lapsen luo.

Tänään olin ajatellut, että mentäisiin Etnografiska museoon, jossa on tällä hetkellä trafficking (ihmiskauppa) -aiheinen näyttely, jonka haluan nähdä. En sitten kuitenkaan ihan jaksanut tätä murheista maailmaa kahta päivää peräkkäin... joten päädyttiin armeijamuseoon! Onko se sitten iloisempi aihe, voisi tietysti kysyä ;) Siellä oli mininäyttely Suomen sisällissodasta, jonka varjolla J sai minut suostumaan tällaiseen museovierailuun. Mutta se oli todella mini, muutama ständi kuva ja esine näytteillä. Muuten ok, ja tammikuussa ilmaiseksi sisään :)

Juokseminen pitkin museota oli kivaa.

Ruotsalaiset, katoava kansakunta?

Täällä sitä edellään sammuvassa yhteiskunnassa. Enpäs tuota tiennytkään, kun syntyvyys on kuitenkin maassa ihan hyvin mallillaan - muillakin kuin maahanmuuttajilla. Mutta Mikkoset tietää asian vissiin paremmin kuin me täällä asuvat.

Tilastojen mukaan syntyvyys Suomessa ja Ruotsissa näyttäisi olevan suunnilleen samoissa luvuissa, v 2006 Suomessa 1,84 lasta naista kohden, Ruotsissa 1,74. Monissa maissa, joissa ei ole toimivaa päivähoitoa, syntyvyys on alhaista: Saksassa 1,37, Espanjassa 1,32, Italiassa 1,33. Puolassa, joka on erittäin kotihoitomyönteinen maa, syntyvyys on Ruotsin luokkaa 1,78. Mutta Mikkosta tuskin kiinnostaa faktat, olihan päivähoitokin suoraan natsisaksaksta ja puurot ja vellit sekaisin.

Herramunjee, anna mun kaikki kestää. Mutta ampui raukka itseään ja kaikkia muita kotiäitejä jalkaan, kun meni päättömästi riehumaan televisioon. Fiksusti käyttäytymällä olisi saattanut vielä vaikka saada asiaansa eteenpäin. Vastapelurikaan ei jaksanut paljon muuta kuin naureskella ja päätään pyöritellä, kun tämmöinen noita päästetään irti. Ei kai tuota kukaan voi ottaa vakavissaan, eihän?

Ja kuvaavaa oli (ja suomalaista), että isät loistivat taas poissaolollaan (paitsi tiestysti Jarkko Tontti isänä paikalla) - vaihtoehdot olivat: äiti kotona tai päiväkoti. On se kumma, että edelleenkään ei osata huomioida, ei ajatella, ei mainita, että isäkin voisi jäädä kotiin.

Ameriikan uusi presidentti

Katsottiin tänään kuinka Amerikka sai uuden presidentin. Oli se aika historiallinen hetki. Vähän kyllä hirvittää kaikki ne odotukset, mitkä Obamaan on laitettu. Eihän siitä oiken voi tulla kuin pettymys.. vai voiko?

Meillä oli joka tapauksessa hauskaa ...

... ja tuuletettiin...

... ja vielä vähän...

Ja televisiota on siis väen väkisin katsottava nenä siinä kiinni.

----

PS. Vasta nyt illalla kerkesin lukea Dagens Nyheteriä, ja kas, tänäänkin siinä oli koko sivun juttu Suomesta, otsikolla: Ansökan till Nato skjuts upp (vapaa käännös, Nato-hakemus siirtyy myöhempään/ tulevaan) - Suomen ulkoministeri Stubb uskoo syvempään pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Kyllä nyt on selvästi joku Suomi-kampanja meneillään, kaksi päivää peräkkäin tällaista huomioita on kyllä todella poikkeuksellista...

Aukeaman juttu Suomesta

Tänään oli DN:ssä aukeaman juttu Suomesta. Hienoa! Ja mikähän mahtoi olla aiheena? No tietysti maanpuolustus, ja venäläiset. Samasta aiheesta on lehdessä ollut aiemminkin juttua. Täällä jaksetaan päivitellä Suomen tapaa panostaa yleiseen asevelvollisuuteen ja tapaa tarkkailla maanpuolustusta yleisesti. Tässähän Ruotsi ja Suomi kulkevat täsyin päinvastaisiin suuntiin. Ruotsi on jo ajat sitten siirtynyt ammattiarmeija-tyyppiseen ratkaisuun, jossa keskeisenä on rauhanturvatyö ja terrorismin torjunta. Ruotsissa vain joka kymmenes mies käy armeijan. Suomessa luku on 8 kymmenestä, joten ero on todellakin huikea. Asiaan liittyen aina tietysti todetaan, että Suomen historia sekä sen pitkä raja Venäjän kanssa asettaa maan ihan eri asemaan kuin naapurinsa Ruotsin. Siltikin useimmiten rivien välistä voi lukea kritiikkiä niin Suomen yleistä asevelvollisuutta kuin yleisesti Suomen maanpuolustuslinjauksia kohtaan.

Mielenkiintoista on silti, että Ruotsin puolustusbudjetti on prosentuaalisesti kansantuotteesta yhtä suuri kuin Suomen (1,3% BKT:sta). Mihin nämä oikein tämän rahan saavat työnnettyä?? Joskus muistan lukeneeni, että Ruotsin armeijassa on prosentuaalisesti aivan tolkuton määrä päällystöä (eikö sitä siksi kutsuta?) joka maksaakin enemmän. Tarkkaa tietoa minulla ei kyllä ole. Mutta ei kyllä tunnu kovin kauhean järkevältä, että rahaa syydetään enemmän ja kuitenkin huomattavasti vähemmän saadaan.

Samassa artikkelissa kerrottiin venäläisten shoppailumatkoista etenkin Lappeenrantaan. Vertailuna oli tietysti, että samalla kun armeijassa valmistaudutaan sotaan Venäjää vastaan, kaupat satsaavat venäläisiin ja rahat otetaan mielellään vastaan. Tottakai. Kyllä on kaukana ne ajat, kun kauppojen ovilla oli kyltti "vain yksi venäläinen kerrallaan". Lappeenrantalainen ystäväni on kertonut, että näin todella oli. En tiedä sitten miten tyytyväisiä tähän invaasioon oikeasti ollaan? Suomalaisilla on kovasti kaksijakoinen suhtautuminen venäläisiin - rahat kyllä kelpaisivat, mutta jos ne saisi ilman että tarttisi katsella näitä rahojen kantajia omilla kulmilla. Taitaapa olla vähän kateuttakin, kun venäläiset pöräyttävät isoilla autoilla kassit täynnä rahaa ja ostavat puoli kaupunkia mennessään. Vai mitä olet mieltä?

Jutussa oli lisäksi faktatietoa Suomesta. Siinä mainittiin nämä asiat:

1. Presidentin valtaa halutaan vähentää. Tarja Halonen vastustaa tätä, koska hän on sosiaalidemokraattinen presidentti ja hallitus on oikeistovaltainen.

2. Nuuska halutaan kieltää kokonaan ja nuuskan myyjät pistää linnaan 4 vuodeksi (tämä taitaa olla tottakin - siis excuse me, raiskaamisesta saa jotain kämäset puoli vuotta ja nuuskan myynnistä 4 vuotta?? Järki ohoi). RKP kuitenkin haluaisi vapauttaa nuuskan EU:ssa.

3. Hallitus on hajoamassa, koska Matti Vanhanen vei puoleensa vaalitappioon viime vaaleissa.

Tunnettuja suomalaisia:

1. Jean Sibelius
2. Kekkonen
3. Räikkönen

Nämäkö ne on oikeesti on... kiesus miten masentavaa.

3. Euroviisufaktaa
Kolme vuotta: 2006,1973 ja 1965. Osaisitko sanoa, miksi nämä vuodet ovat tärkeitä?

Lisänä tarjoillaan karjalanpiirakan ruokaresepti.

Kuuluukohan tämä Suomesta kirjoittaminen nyt juhlavuoden teemaan?

Spårvägsmuseet

Spårvägsmuseetissa valaistaan Tukholman alueen julkisen liikenteen historiaa. Siellä on myös paljon lapsia kiinnostavia juttuja.

Brio-junia

Hurjaa vauhtia minijunalla