keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005

Lasermannen

Katsottiin tänään TV:stä Lasermannen sarjan toinen osa. Tarina on tosi; 1990-luvun alkupuolella (1991-92) Tukholmassa riehui sarjamurhaaja, joka ampui maahanmuuttajamiehiä ensin laseraseella, myöhemmin revolverilla. Kahden osan jälkeen sekopää on saanut hengiltä yhden ja sairaalakuntoon 10 ihmistä. Poliisi sen kun pohdiskelee onkohan lasermies ja revolverimies sama tyyppi eikä edelleenkään ole hajuakaan kuka ko tappaja on.

Voiko tämä oikeasti olla tapahtunut vain vajaa 10 vuotta sitten.. tarina on aivan uskomaton. Mies todetaan skitsofreniseksi moneen otteeseen, joutuu mielisairaalaan useita kertoja, istuu vankilassa kerran - silti pääsee sisään armeijaan sen jälkeen kun on jo todettu mieleltään sairaaksi, ja sekä itselleen että ympäristölleen vaaralliseksi. Armeijasta ei kuitenkaan tule mitään, kun tyyppi määrää pahemmin kuin ne jotka siinä hommassa ovat. (Sivuhuomautus: huomaa että a) en ole käynyt armeijaa, kuka se on joka määrää ?? b) hiukan lepsua on meininki kyllä suomen inttiin verrattuna, kessu sanoo "tjäna grabbar ja toivottavasti tullaan toimeen". )

No joka tapauksessa tämä erittäin epävakaa henkilö oppii sekä kasaamaan aseen että ampumaan erinomaisesti armeijassa ja on jopa alkuaikoina loistoyksilö nopeilla aseenkäsittelytaidoillaan. Vain muutama vuosi tämän jälkeen hän kylvää kuolemaa pitkin Tukholmaa. Ja kukaan ei ole tajunnut aiemmin, että kyseessä on räjähtävä aikapommi, kukaan ei ole pakottanut pysyvään hoitoon. Jätkä on ihan omissa maailmoissaan, ilman perhettä, yhtä ainutta kaveria tai edes tuttua, opiskelee DI:ksi mutta saa kasaan 3 vuodessa vain 2,5 opintoviikkoa plus nukkuu luentosalissa ja käy käsiksi siivoojiin.

Miten on mahdollista, että joku voi kävellä useisiin nakki- ja kebabkioskeihin ja vaan ampua tummaihoista myyjää päähän, tehdä sen yhä uudelleen ja uudelleen uusissa kioskeissa ilman että henkilö saadaan kiinni? Saman aikaisesti hän vielä ryösti pankkeja sen minkä tappamisilta kerkesi.

Ja oikeasti, kuinka paljon tällaisia tapauksia tänäkin päivänä kulkee vapaana pitkin Tukholman, tai Helsingin katuja?

tiistaina, marraskuuta 29, 2005

Aika loppuu kesken

Kun huomaa yhtäkkiä olevansa aivan liian paljon tekemisen keskellä, miten siitä pääsee ulos? Pitääkö vaan valita, päättää että joku tekeminen on vähempiarvoisempaa kuin joku muu. Kaiken lisäksi kun flunssaa jatkuu toista viikkoa ja on kuitenkin pakko käydä töissä, niin miten rationaalisesti osaa edes päättää...

Itse joka tapauksessa päätin olla menemättä ruotsin tunnille. Jo toista kertaa, ja nyt varmaan ope heittää ryhmästä. Viime meiliin se ei edes enää vastannut. Sinnikkäästi lähetin vielä tänään pahoittelumeilin, etten taaskaan pääse tunnille sitkeän flunssan takia - erityisesti koska ääni meni on vaikeaa pitää esitelmää - saa nähdä tuleeko tällä kertaa vastausta. Pari viikkoa sitten se vielä lupasi, että saan tehdä kokeen keväällä, kun missaan sekä joulukuun että tammikuun tentin.

No tulee mitä tulee, päätin että on joka tapauksessa tärkeintä edes yrittää saada itsensä kuntoon ennen matkaa. Perjantaina joka tapauksessa lähdetään reissuun, ensimmäisenä kohteena on Singapore, jonne saavutaan lauantai-iltapäivällä ja ollaan ensi viikon torstaihin asti. Toivottavasti saan kirjoiteltua jostakin nettikahvilasta jossain välissä matkaa jotain, edes. Ennenkin on tosin tullut luultua suuria omista yhteydenpitokyvyistä, joten en panisi päätäni pantiksi tästä asiasta.

Ja sitten ollaan reissussa 7 viikkoa. Takaisin tullaan tammikuun loppupuolella, ja siitä 2 viikkoa töitä ja sitten uuteen työpaikkaan. Välillä elämässä tapahtuu jotenkin ihan kamalan paljon.

tiistaina, marraskuuta 22, 2005

Sain sen työn!!!

Aivan käsittämätöntä!!! Olen ihan sekaisin... tänään sain työtarjouksen ja allekirjoitin sen, työt alkaa helmikuussa. Ja luulin etteivät ota minua edes haastatteluun...
Voi hyvä ihme, millaisia ihania ihmeitä maailmassa tapahtuu.

maanantaina, marraskuuta 14, 2005

I did it!

Selvisin siitä! Olen sukeltaja!! ...hieman liioitellen ehkä. Kurssi on kuitenkin läpikäyty, olin luokan surkein oppilas, mutta päästivätpä viimeisenkin kurssista läpi :) Nyt on siis sekä teoria- että allasosuudet suoritettu. Vielä puuttuu avomeriosuus, jonka me siis suoritamme Australiassa. Muut kurssin jäsenet sukeltavat ensi viikolla Björkvikissä Tukholman lähellä, pimeässä ja kylmässä Itämeressä, hrrrrrr... aika sissitouhua. On heillä tosin kuivapuvut päällä, mutta silti. Olen onnellinen, ettei tarvitse siihen osallistua. Mutta jos se nyt saa ausseissa suoritettua, niin sitten on valtuutettu Open water diver - avomerisukeltaja!! Meikäläinen, joka suunnilleen on pelännyt vettä, ainakn syvää vettä...

Mutta oli aika huima tunne, kun pinnan alla hengittäminen onnistui ihan ongelmitta jopa pitkiä aikoja. Ja ettei tullut paniikkia altaan pohjalla istuessa. Mutta vaikeata se kyllä muuten oli! Lilluin painottomana suurimman osan aikaa jossakin puolivälissä, kurssin vetäjä joutui jalasta kiskomaan että sai minut pohjalle! Ja minä kun olin luullut, että pintaan pääsy on vaikeaa ja paniikin aihe, niin siellä sitten kiroilin regulaattoriini (hengityslaite) etten onnistunut vajoamaan. Onneksi kurssilla oli kaksi ohjaajaa, joista toisella oli tarpeeksi pitkä pinna näyttää kerta toisensa jälkeen, kuinka sen tippuneen maskin saa vedes alla takaisin päälle ja vedet hengittämällä ulos maskista... toinen ohjaajista menettikin silmin nähden hermonsa meikäläisen hitauteen.

Lisäksi fysiikan lakien ymmärtäminen ruotsiksi oli yllättävän vaikeaa. Jo pari viikkoa ennen kurssia menetin hermoni siihen touhuun, ja edelleen teoriatentissä piti oikein rautalangasta itselle vääntää, että tiheyshän se tosiaan kasvaa ja paine lisääntyy kun mennään syvemmälle... (eikös se nyt niin ollut??) mutta sitten käytännössä kun paine kerääntyi korviin 2-3 metrin välisessä syvyydessä, sai aidon esimerkin siitä miten paine on korvien sisällä suurempi kuin vedessä.

Helppoa vai mitä? Ha! Mutta se on tehty nyt ja nyt sitten varaillaan sukellusreissua Cairnista Great Barrier Reefille. ENää 2½ viikkoa reissuun!

maanantaina, marraskuuta 07, 2005

Sukellusmaskissa

Käytiin tänään ostamassa sukellusmaskit ja snorkkelit. Maski tuntui hassulta, saa nähdä miten siihen muka tottuu. Sukelluskirjasta on luettu reilu puolet (huom. melkein 150 sivua ruotsiksi sukellussanastoa, jhuaa) ja filmistä katsottu suurin osa. Huh, aikalailla saa nähdä vaivaa homman eteen kyllä. Viikonloppuna on sitten kurssi, perjantaina klo 17-22, la 11-18 ja su 10-18. Miten yhteen vedessä lillimiseen voidaankin käyttää niin paljon aikaa ... ;) ei no, oikeasti tuntuu kyllä ihan hyvältä, että jos kerran mereen pitää mennä niin on ainakin kunnolla opittuna miten siellä pitää toimia. Epäilen kyllä, uskallanko sittenkään.

Ollaan nimittäin joulukuussa mm. Australiassa Great Barrier Reefillä! Siellä pitäisi olla maailman yksi parhaista sukellusmestoista. Joulu vietetään Sydneyssä ja uudeksi vuodeksi matkataan Uuteen-Seelantiin. Sielläkin ehkä pääsee sukeltamaan :) tai ainakin snorklaamaan, jos ei sukeltamiseen pystykään. Tämän pimeydenkin (ja sukelluskurssin) kestää sitä odotellessa...

lauantaina, lokakuuta 29, 2005

idolit finlandsfärjalla

En ole aiemmin juuri seuraanut Idolsia (paitsi ekan kierroksen Suomessa, joo myönnän) mutta eilen tuli katsottua lähes koko show. Ruotsin idolsissa on mukana vielä 6 kilpailijaa, Agnes, Jens, Sebastian, Elina, Sibel ja Måns. Idolit olivat jaksojen välissä olleet finlandsfärjalla. Niin, tietysti ruotsinlaiva on täällä finlandsfärjan. Ekaa kertaa kun kuulin nimityksen, kuulosti se tosi oudolta, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Kaikenlaisiin suomennoksiin, ja hassuihin sanoihin. Työkaveri osaa sanoi "Moi moi mukulat", koska katseli pienenä suomalaista lastenohjelmaa jolla oli ko nimi!

Idolseista Elina kuulostaa kovasti suomalaiselta, mutta ei ole sitä, toisin kuin Jens melkein on, kotoisin lähes Suomen rajalta Piteåsta ja sukunimeltään Pääjärvi. Suomalaisperäisiin sukunimiin törmää aika usein, harvoin ko henkilö kuitenkaan puhuu tai ymmärtää suomea. Elina on aika harvinainen nimi, luulinkin ensin että hän on Lina. Varmaan Elinankin nimi tavataan aina väärin, samoin kuin Mari, joka on aina joko Maria tai Marie. Ja ääntämykseltään Maari tai Marii. Olen jopa itse alkanut käyttää vaihtelevasti näitä versioita!! Työpaikan lehden haastattelussa olin Marit. Totesin, että jos kerran olen useampi Mari, niin palkkaakin voisi tulla tuplasti...

Suomen idolseihin verrattuna Ruotsin jengi on huomattavasti monikulttuurisempaa. Suomalaiset idolsit ovat nimeltään Ilkka Jääskeläinen, Katri Ylander, Agnes Pihlava sekä Henna Heikkinen, ja nyt uusi Pauliina Kumpulainen. Aika supisuomalaista porukkaa. Ylander tosin voisi olla suomenruotsalainen ja ehkä Agnes jostain muualta myös. Täällä taas mm. Sibel Redzep, Maria Albayrak, Marieme Niang ja Jens Pääjärvi - ei ihan periruotsalaisia nimiä: löytyy niitäkin tosin, Carlssoneita ja Svenssoneita. Silti huomaa miten paljon pidemmällä Ruotsissa ollaan monikulttuurisuudessa ja kuinka nimenomaan nämä ovat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia. Kyllähän kai tätä alkaa näkyä jo Suomessakin. Luin eilen artikkelin, ettei Tukholmassa ole enää koulua ja luokkaa, jossa ei olisi maahanmuuttajataustaista oppilasta. Toisaalta miksi helkkarissa pitää aina kiinnittää huomiota siihen, että jonkun vanhemmat tai isovanhemmat ovat jostain mualta. Milloin sitä oikein saa olla yhtä suomalainen tai ruotsalainen kuin muutkin? Onko sitä vielä 100 vuodne kuluttua neljännen tai viidennen polven maahanmuuttaja?

No anyway, eilen ulos idolseista äänestettiin Jonah, ja tuomarit ovat kerrassaan pöyristyneitä. Kansa äänestää väärin. Suomessa varmaan on sama juttu, vastaava skandaali ja myrsky vesilasissa. Lööpeissä tosin oli isoin uutinen kuinka Anna Lindhiä seurattiin. Ursäkta mig, mutta eikö se nyt ole vähän vanha juttu???

Idols-koukku kuitenkin heilahti. Nyt varmaan täytyy katsoa seuraavakin Idols-osa että kuinka tässä käykään.

keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

natkutusta säästä ja vähän muustakin

Kylmää ja pimeetä. Sataa päin naamaa ja aamulla ei millään jaksaisi nousta. Vielä olen sinnitellyt pyörällä töihin, matkaa ei tosin ole kuin 10 minuuttia, mutta kohta alkaa olla sekin liikaa. Viikonloppuna siirretään kelloja, saapahan edes yhden tunnin lisänukkumisaikaa, vaikkakin sitten on aina vaan pimeämpää iltaisin. Mutta toisaalta kyllä taas riittää smalltalkin aiheita hississä, kun voi taivastella kamalaa säätä :)

Tänään olin töissä melkein iltakahdeksaan asti valmistelemassa huomista asiakastilaisuutta. Huomiset kekkerit kestääkin ainakin 23 asti. Ylettömän työnteon päälle tämä sade & synkkyys niin kyllä tekee mieli vaan vetää peitto korville. No, viikonloppuun on enää lyhyt aika. Ja kohta on joulu... vai mitä. Kaveri stressaa ja ostaa joululahjoja Suomessa, että kyllä jotkut siis ihan tosi ajattelee niin. En kyllä tajua, miten joku oikeasti voi ostaa joululahjat lokakuussa??

tiistaina, lokakuuta 25, 2005

duunihaastattelua

Aivan mieletöntä! Olin työhaastattelussa ja pääsin jatkoon! Eka kierros oli viime viikolla, siinä oli mukana vielä 13 hakijaa. Siitä valitsivat 4-5 jatkoon ja olen siis yksi niistä. Jihaa! Oma tavoitteeni oli päästä haastatteluun asti, se on nyt saavutettu moninkertaisesti. Seuraava kierros on ensi viikolla, ja kävi siinä miten kävi, niin joka tapauksessa toivoa on! Kuulemma toinen haastattelijoista seuraavassa vaiheessa on norjalainen... joten pidetään peukkuja, että ymmärrän kysymykset oikein. Norjankielen taitoni kun on hiukan ruosteessa (lue:olematon).

Tänään töissä duunikaveri totesi, että kylläpäs olet väsyneen näköinen, sinäkin. Itse en ollut mitään niin vakavaa huomannut, mutta ilmeisesti näin on. Lohduttavaa sinänsä, että viittaus minuun"kin" sisälsi ajatuksen siitä, että ko työkaveri itse nimenomaisesti on väsynyt. Mutta kyllä tämä pimeys syö naista on se vaan niin.

torstaina, lokakuuta 20, 2005

yökukkujia ja sukellusta

Mikä siinä oikein on, ettei osaa mennä aikaisin nukkumaan. Vaikka tietää että pitäisi, ja väsyttää ja on univelkaa, niin silti kukkuu aina puolen yötä. Taaskin kello lähenee yhtätoista ja J on nukkunut jo tunnin mutta niin tässä muka vaan riittää kaikkea niin mielenkiintoista tekemistä että kuka sitä nyt nukkua kerkeisi... aamulla sitten taas ei mitenkään saa raijattua itseään järkevään aikaan ylös. Yhtenäkään aamuna en ole tällä viikolla päässyt töihin ennen kymmentä vaille yhdeksää (se on tosi tarkka, minuutitkin lasketaan :)

Esimerkikis blogiviidakossa seikkailemiseen on taas tuhraantunut ihan liikaa aikaa. Konetta i pitäisi edes avata kun ei siitä kuitenkaan sitten pääse ihmisten aikoihin irti.

J kävi tänään sukelluskeskuksessa hakemassa materiaalia kurssia varten. Kurssiin on enää vajaa kuukausi. Sieltä saatiin 150 sivuinen opus ruotsiksi, joka pitää lukea ennen kurssia ja tehtäviäkin pitää tehdä. hmph. Ihan kuin tässä ei olisi tekemistä ilmankin...

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005

tietulleja tukholmaan

Ensi vuoden alusta tulee voimaan tietullit. Tukholman keskustaan ajo pahimpaan ruuhka-aikaan tulee maksamaan 15-30 kruunua, riippuen kellonajasta. Kokeilua jatketaan syksyyn saakka.

Moni on sitä mieltä, että kokeilu on liian lyhyt jotta sinä aikana saataisiin positiivisia tuloksia. Sosiaalidemokraatit vastustivat hanketta, mutta hyväksyivät sen jotta saivan Miljöpartietin tuen. Nyt sitten sossut vesittävät hankkeen lyhyellä kokeiluajalla. Kokeilun jälkeen äänestetään, ja kuka nyt äänestäisi tietullien jatkon puolesta, jos asiaan on keretty ärsyyntyä, muttei tottua eikä ainakaan nähdä tuloksia? No, toivottavasti olen väärässä ja tukholmalaiset tykkäävätkin että tämähän toimii hyvin.

Ainakin ruotsintunnilla asiasta keskusteltaessa äänessä oli kovaääninen vastustajajoukko. Vastustuksen syyt olivat mitä kummallisempia - firmat menee nurin kun ihmiset ei pääse töihin, paikallisjunat ovat likaisia ja siksi tietullit ovat väärin, nyt jo maksetaan paljon veroa eikä veroja saa enää ottaa lisää. No jaa, viimeinen puoltaa paikkaansa, mikäli tulleista tulee veroluonteisia maksuja. Verojahan täällä tunnetusti maksetaan jopa enemmän kuin Suomessa. Tällä erää voi kuitenkin valita, millä tavoin itsensä kaupunkiin raijaa - auton sijasta voi todellakin valita bussin, metron tai paikallisjunan. Missään en ole kokenut yhtä hyvää julkista liikennettä kuin täällä.

Mielenkiintoista joka tapauksessa nähdä miten käy. Jos tietullit äänestetään aikanaan nurin, kokeilusta tulee aivan järjettömän kallis. Mutta jospa kävisi niin kuin Lontoossa ja kokeilu onnistuisi - näin on käynyt kuulemma myös Sao Paolossa Brasiliassa. ...voiko tosiaan olla totta että brassit ovat näin edistyksellisiä? Taas kumoutui yksi ennakkoluulo :)

lauantaina, lokakuuta 15, 2005

Harmittaa

Kaveri oli ollut Maija Vilkkumaan keikalla. Tuli ihan kademieli. Niihin ei täällä Tukholmassa pääse. Eikä katsomaan Komin näytelmiä. Sellaiset pikkujutut välillä harmittavat vietävästi. Hitsi.

Eilen oli suomityttöilta U:n luona. Siellä oli kivaa, syötiin ja juotiin paljon viiniä. Keskusteltiin mm. omakotitalojen hinnoista Tukholmassa, matkustamisesta, lasten saamisesta ja lasten hoitamisesta, politiikasta, ruotsin tavutussäännöistä, urakehityksestä ja työnhausta ja yritysten henkilöstöpolitiikasta, omista 80-luvun teinimuistoista, todettiin taas kerran että toivottavasti meidän lapset eivät ainakaan käyttäydy yhtä huonostsi kuin me silloin joskus.

Tänään on ihan mahtava syysilma muttei jaksaisi tehdä mitään. Syötiin poikaystävän kanssa isot kasat pitsaa ja olla möllötetään.

keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005

koukussa testeihin

Jäin koukkuun testaukseen. Suomen testissä sain tuloksen: Sinulla on imagokriisi. Päätä kumpaa olet: jokaisen miehen unelma, se täydellinen nainen vai massaan hukkuva mitättömyys. Huh.

Olen törmännyt mahdottomin hyvännäköisiin ja monipuolisiin blogeihin tässä surffaillessani. Pitäisiköhän itsekin vaihtaa johokin parempaan blogimalliin.

telkkarin töllöttelyä

Ei se Susan sitten edes avannut sitä kirjettä vaan palautti sen avaamattomana, argh. Mutta webbisivuilta löytyi testi, kuka olet - siis kuka Wisteria Lanen vaimoista olet. Samaa sarjaa kuin Sinkkuelämässä siis. Itse olin Susan Mayer, olikohan se nyt hyvä vai huono...? No parempi kai kuitenkin kuin Edie.

Tänään meillä katsotaankin vaan futista Ruotsi-Islanti. Ruotsi on kuitenkin jo selvittänyt tiensä jatkoon, joten jännityksen ja kiroilun taso vaikuttaa olevan suht alhaalla :)

Ruotsintunnilla eilen piti valita kenestä tunnetusta ruotsalaisesta tekee esitelmän. Valitsin Ingrid Bergmanin. Koko ajan pohdituttaa olenko unohtanut jonkun joka olisi ollut TOSI hyvä esitelmän aihe. Sitä voinee vielä muuttaa, jos saan joltakulta hyvän vinkin...? Miten angsista lienee esitelmän kirjoittaminen, kun jo pelkän aiheen valitseminen on näin vaikeaa!!

Niin ja piti vielä sanoa, kun tehtiin tavutustehtäviä, että mitä kamalaa sitä näkeekään -oikea tavutus meni aivan kummallisesti!! Oikein pahalta tuntui, kyllä Suomen tavutussäänöt on sen verran tiukassa. Esimerkiksi sana Leendet tavutetaan: Lee-ndet. Ja sana Finskor tavutetaan Finsk-or. Apua! Toivottavasti tämä ei tartu!!

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

epätoivoiset amerikan vaimot

Tänään oli desperate housewifes ilta. Televisiosta tulee tasan kaksi ohjelmaa joita katson, ja ne tulevat tietysti samaan aikaan. Ensin siis katson ruotsalaisen sarjan Komissionen, joka kertoo kuvitellusta terrori-iskusta Tukholmaan. Tekstiteevee on siitä ihana vehje, että saan siihen ruotsinkieliset tekstitymmärtämisen tueksi. Kommission jälkeen voin sitten siirtyä amerikkalaisen satiirin pariin - mitä olikaan ennen Desperate Housewifeja, tai täydellisiä naisia kuten niitä Suomessa ilmeisesti kutsutaan? Ekasta jaksosta en jaksanut innostua ja tokakin meni vielä vähän ihmetellessä, mutta nyt olen ihan täysin koukussa. Lähdenkin tästä katsomaan sarjan loppuun, avaako Susan sen kirjeen Mikelta ja mitä sieltä paljastuu...

tiistaina, lokakuuta 04, 2005

money money money

Hammaslääkärin lasku ei ollut kuin vajaa 1200 kruunua. Jipii, jäi siis paljon alle luullun. Varsin hassua on se, miten voi yllättyä positiivisesti n 130 euron hammaslääkärilaskusta :) Suomessa vielä olisin ollut ko summasta kerrassaan järkyttynyt.

Keväällä päivittelemäni verolaskukin päätyi huomattavasti pienempiin lukemiin valituksen jälkeen. Kannatti siis valittaa! Sain loppujen lopuksi vähentää Suomen matkojani Ruotsin verotuksessa. Useita tonneja sekin räkning silti, mutta ei sentään ehdotettua reilua kymmentä tuhatta. Suomen verokarhu oli onneksi kunnon kaveri ja antoi takaisin lähes sen minkä ruotsalainen karhu vei. Hiphei, rahaa siis saattaa jäädä vielä käteenkin kaikesta huolimatta!

tiistaina, syyskuuta 27, 2005

hammaslääkärissä

Kävin eilen hammaslääkärissä. Luulin että hampaassani oli reikä, muttei ilmeisesti ollutkaan. Tosin lääkäri kyseli niin hirveästi että mihin hampaaseen sattuu, minkälaista kipua missä kohtaa, olenko varma että kyseessä on reikä, että mietin onko tosiaankin minun tehtäväni määritellä mikä on vikana? Jo varatessani aikaa hammaslääkärin apulainen tiukkasi puhelimessa moneen kertaan, mihin kohtaan sattuu ja onko se nyt varmasti reikä. Mistä helvatusti minä sen tietäisin,??? Eikö se nyt kuitenkin ole heidän duuninsa selvittää se??

En kai minä nyt huvikseen hammaslääkäriin viitsi tunkea. Sen lisäksi, että se voi tehdä kipeää fyysisesti tekee se myös erinomaisen kipeää kukkarossa. Ruotsissa hammaslääkärit ovat yksityisiä eikä olemassa ole minkäänlaista korvaussysteemiä. Pelkkä tarkastus siis todennäköisesti maksanee n 1000 kr eli 100 euroa. Siis lääkärin arvailu missä vika. Seuraavaksi tulee korjaus, todnäk pari tonnia. Huomenna jatkuu tutkinta ja jonkun paikan korjailu, aikaa varattu tunti, toivon että kokonaislasku jäisi alle kolmen tonnin. Viime vuonna lasku oli 1600 kr ilman reikiä tai mitään suurempia korjailuja, lähinnä hommaan kuului tarkastus, puhdistus ja kiilloitus.

On todella vaikea ymmärtää, miten niinkin keskeinen osa perusterveydenhuoltoa kuin hammashoito voidaan jättää kaiken korvauksen ulkopuolelle. Olen duunissa kysellyt mitä sitten jos ei tosiaankaan ole varaa, on kuulemma 2 vaihtoehtoa: a) ottaa lainaa tai b)ei tehdä mitään, ts. antaa hampaiden mädäntyä suuhun. Köyhät kyykkyyn siis. Ursäkta mig, oliko tämä joku hyvinvointivaltio Ruotsi??

sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

itku pitkästä ilosta jne

Perjantaisesta ylilyönnistä johtuen oli vielä tänäänkin krapula!! Eilinen oli normaalia kärsimystä, mutta että vielä tänäänkin? Jotenkin en vain suostunut hyväksymään aamuista jomotusta päässä ja menin silti stepaerobiciin. Lisäksi vatsa oli jotenkin sekaisin. Suurin osa jumpasta oli otettava jotenkin kakkosvaihteella. Voiko olla, että yleenmääräisestä viininjuonnista voi joutua kärsimään 2 päivää? Epäreilua.

Lisäksi taisin harjoittaa (nykyisin onneksi todella harvinaista) luurijuopottelua. Paino sanalla taisin, sillä muistikuvani loppuillasta ovat hiukan hämäriä. Aina välillä sitä näköjään taantuu 10 vuotta taaksepäin. Olen kuitenkin erityisen katkera kännykälleni, joka ei jostain käsittämättömästä syystä ole tallentanut lähettämiäni viestejä lähetettyihin. Olen tästä varma, kuulin nimittäin varmasta lähteestä että olin lähettänyt saman viestin kahteen kertaan, mutta yhtään lähetettyä ei ole tallentunut puhelimeni muistiin. Aaargh. Toisaalta on ehkä vain parempi olla tietämättä??

Olin lohdutuksekseni tänään elokuvissa katsomassa Kalle och chokladfabriken ja söin vähän suklaata ja muuten karamelliä.

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

sairaslomaa

Pomomme kertoi torstaina, että hän joutuu kuukauden sairaslomalle. Lääkäri oli määrännyt kuukaudeksi ehdotonta lepoa ja lääkintävoimistelua. Pomomme oli silminnähden järkyttynyt, "miten tässä voi käydä näin, eihän hän voi niin sairas olla". Samaan syssyyn hän kertoi että niskat ja selkä olivat oireilleet jo pitkään niin pahasti, että koko ajan sattui, eikä töitä pystynyt kunnolla tekemään. Hän oli kyllä viitannut kipuihin joitakin kertoja, mutta vähän vähätellen, ohimennen, en ollut tajunnut miten vakavasta asiasta oli kyse. Missä vaiheessa ihmiset oikein ymmärtävät, että kaikki ei ole hyvin, että itsestä pitää huolehtia, ei sitä kukaan muu tee itsen puolesta?

Pomo vaikutti olevan hirveän huolissaan siitä,miten hommat hoituvat työpaikalla, miten selviämme - kuukauden päästä on tulossa vuoden isoin tapahtuma jonka järjestelyssä riittää tekemistä. Hassua on kuitenkin se kuvitelma että ikäänkuin koko lafka kaatuisi hänen 1kk poissaolonsa aikana! Yleensäkin ko ajattelu on aikalailla yleistä kun joku on jäämässä pitkälle sairaslomalle tai vaikka vain ihan tavalliselle lomalle - hommat eivät tule hoidetuiksi, kaikki menee mullinmallin. Toivovatko ihmiset samalla että näin käy, muutenhan sitä ei olekaan korvaamaton? Joku muu voikin tehdä hommani yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin minä - ehkä olenkin huomenna työtön... siksipä ei voi jäädä pois kuukaudeksi, ehkä ne tajuavat että hommat hoituvatkin itse asiassa paremmin ilman minua...

Toinen kysymys on tietysti, mistä sairastuminen johtuu - Ruotsissa sairaspoissaolot ovat Suomen työttömyyteen verrattavissa oleva ongelma. Eivätkö ihmiset tajua huolehtia itsestään ennen kuin on liian myöhäistä? Pomoni tapauksessa yksi syy on varmasti hänen suuri empatiakykynsä, halunsa olla läsnä joka paikassa ja koko ajan, pyrkimyksensä auttaa ja osallistua ihan joka asiaan, huolehtia että asiat hoituvat, tulla töihin kesken loman katsomaan että kaikki on hyvin. Tietysti siitä syntyy stressiä kun eihän kukaan sellaiseen pysty. Ja sitten stressaa eikä pysty nukkumaan ja niskat jännittyy ja stressaa vähän lisää ja niin kierre on valmis. Me päätimme, että jos pomo yrittääkin tulla duunin lähelle tulevan kuukauden aikana (mikä on enemmän kuin todennäköistä) me yksissätuumin ajamme hänet ulos :) lafka ei taatusti kaadu ja työpaikka odottaa vielä kuukauden kuluttua.

torstaina, syyskuuta 22, 2005

Outoa yksinoloa

Edessä ensimmäinen itsenäinen viikoloppu piiiitkään aikaan. Mies meni työmatkalle ja palailee sieltä sunnuntaina. Aiemmin tällaisen tapahtuessa on joko tullut joku kaveri kylään tai olen itse lähtenyt Suomeen. Nyt siis ihan itsekseni monta päivää :) Jotenkin näin vierailla mailla ollessa sellaiseen liittyy ihan eri juttuja kuin aikanaan Helsingissä. Ja itse asiassa Helsingissähän sitä oli koko ajan viikonloppuja yksin!

Miten muuten se tapahtuukaan salakavalasti, että tottuu yhdessäoloon, siihen sellaiseen että toinen on olemassa vaikka olisi suurimman osan aikaa eri huoneessa? Viikolla yksinolo on vielä jokseenkin normaalia etenkin toisen tehdessä sikana töitä, mutta yhtäkkiä kun onkin yksinään kotona viikonlopun niin se tuntuu melkein jännittävältä?! Ja takana on kuitenkin puoli elämää sinkkuna... onkohan sitä jotenkin taantunut?? Joka tapauksessa olen tarkoituksella suunnitellut rauhallista viikonloppua, enkä sopinut juuri mitään menoja. Ajattelin testata, miltä yksinolo tuntuu :)

Vieläkään ei muuten ole tullut vastausta Punaiselta ristiltä. Ihme touhua.

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

kielioppi poskessa

Miksi ruotsin kielen prepositiot on niin vaikeita? Tarvitseeko ruotsia osata täydellisesti? Voiko ruotsista saada töitä kielipuolena?

Viimeisen kysymyksen esitti svenska som främmande språk, skriftlig kunskap -kurssille kanssani osallistuva venäläinen tyttö. Jos minun esimerkkiäni katsoo, vastaus on kyllä, järkeviä töitä voi saada jopa kielipuoli. Mutta lähinnä tuttujen kautta - Ruotsi toimii suhteilla, ilman niitä useimmiten ei toimi ei. En minäkään ilman aiempaa kollegaani olisi työtäni saanut. Ko. tyyppi kurssillani on lukenut tekniikkaa ensin Venäjällä ja sitten Ruotsissa. Ja silti vastaus on usein ei. Kyllä maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Vaikka olisit miten hyvä asiantuntija tahansa, ei se vaan riitä jos kuulostat väärältä. Tosin se että näytät suht oikealta auttaa, mutta ensin täytyy päästä näkymään asti (lue: työhaastatteluun). Kurssituttavastani en tosin tiedä miten hyvä hän on työssään, mutta näin homma useimmiten menee.

Kurssilla on kaksi venäläistä ja yksi ukrainalainen tyttö. Heidän aksenttinsa on suunnilleen samanlaiset. On itse asiassa aika hauskaa kuunnella ihmisten erilaisia aksentteja. Kolme espanjan/portugalinkielisistä maista tulevaa murtavat hauskasti, ihan erilailla kuin saksalaiset tai jenkit. Espanjalaiset eivät saa sanottua sanaa text ks:lla, vertaa sanaan test, molemmat tulevat puhtaana ässänä. Kurssilla käyvät jenkit ovat itse asiassa tosi hyviä ääntäjiä verrattuna erääseen tuttuun amerikkalaiseen ja etenkin työpaikkani englantilaisiin. Ja sitten tietysti me suomalaiet ollaan ihan oma lajimme. Kiinalaisista taas on vaikea saada selvää. Yksikin tyyppi soitti tänään työasiaa ja vielä englanniksi, enkä silti tajunnut mitään. Miten toisille voi olla tietyt äänteet niin vaikeita? Toisaalta kun meikäläinen yrittää sanoa sjuttisju sjuksköterskor sjunger (tai jotain sinnepäin tämä vesihiisi sihisi hississä ruotsalaisittain) niin ei sekään kyllä hyvin suju...
kävi kieliopin kanssa miten tahansa, ehkä kuitenkin saan elämäni ensimmäinen venäläisen tutun kurssin kautta.