Puuta heinää, aina vaan koulusta...

Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!

Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.

Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan  kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.

Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...

Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.

Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.

Voi tätä koulua, ei kestä

Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!

Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.

Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.

Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.

Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.

Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.

Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.

Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Päiväkotimaksut ja muuta kivaa

Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!

Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!

Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.

Takaisin sairaspedille...

Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.

Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...

Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.

Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin.  Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.

Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.

Pois sairastuvalta ja päiväkoti sujuu

Vidarin päiväkodissa aloittamisen jälkeen viime viikko oli ensimmäinen jolloin lapset olivat terveitä koko viikon. Siis kuukausi siinä meni - ensin vatsatauti, sitten kuumetta, sitten flunssaa, ja lopulta Vera sai vesirokon. Vidar ei sitten kuitenkaan saanut, vaikka puoli tarhaa on kärsinyt ko taudista. Erinomaista sinänsä, että Vera on sen nyt sairastanut mutta olisihan se ollut kätevää että se olisi tullut Vidarillekin samalla... No, joka tapauksessa viime viikon jälkeen piirrettiin rasti seinään - ehkä sairauskierre on siis laantumaan päin!

Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.

Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?

Voiko unen puutteeseen kuolla

Hetkittäin sitä epäilee selviävänsä tästä hengissä. Kun koko kämppä kaatuu päälle, kaaos valtaa joka kolkan, itse yrittää toisella kädellä järjestää samalla kun pieni käsi ylettää joka paikkaan ja repii kaiken alas riehuu ja sotkee, toinen huutaa kurkku suorana jotain muuta, yöllä ei nukuta, lapset ei nuku, kukaan ei nuku, töitäkin pitäisi yrittää tehdä vaikkeipä juuri huvittaisi kun siitä  vasta kriisi onkin... joopa. Kyllähän ne sanoo, että tämä helpottaa jossain vaiheessa, mutta ei juuri lohduta tässä hetkessä. Nukuttu ei olla nyt puoleentoista vuoteen kunnolla. Lastenhoitoapua voi kyllä ostaa päivisin, voisiko sitä ostaa myös yöllä? HEtkittäin sitä epäilee omia kykyjään. Ja mikä siinäkin on, että lapsi herää juuri sillä sekunnilla kun itse sammuttaa valot ja laittaa silmät kiinni. Oli kello sitten kymmenen, yksitoista tai keskiyö, hyvin menee siihen asti mutta tasan sillä sekunnilla kuuluu pinnasängystä "määmää".

Asuntopolitiikkaa

Ruotsissa käy keskustelu kuumana asuntopolitiikasta ja lyhennyksistä. Täällähän siis asuntolainaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, mutta lainaa ottaessa pitää olla kykyä maksaa 15% asunnon hinnasta. Eli siis aikamoinen summa, mutta sitten voikin elellä lainan kanssa hamaan tappiin.

Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?

Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!

Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.

Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.

Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle  Thaimaan reissulle...

Hereillä klo 04

Voi elämän kevät. Milloin tää lapsi oppii nukkumaan?!!

Ja muutaman tunnin päästä pitäisi kyetä töihin. Mä en ala.

Haavisto vai Niinistö

Hurja pressanvaalikampanjointi on meneillään niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa! Oma Facebook ihan tursuilee kommentteja ja linkkejä. Itse olen tietysti vannoutunut politiikka-friikki, joka saa kicksejä vaaleista, niinpä tämä ei minua tosiaankaan häiritse. Voin kyllä ymmärtää jos joillakin menee yli hilseen. Vaalit ovat tosiaankin siirtyneet verkkoon!

Katsoin myös ylen tv-tentin tänä iltana ja kyllä Haavisto vaan on niin paljon parempi esiintyjä kuin Niinistö! Tosin olen puolueellinen toki, mutta silti ihan eri tason vastaukset. Jokainen toki kannattakoon omaa suosikkiaan, ja järkyttävää on se loanheitto mitä on myös nähty. Mutta olisihan se ihan mahtisuperjymyä saada Suomeen vihreä, arvoliberaali presidentti arvokonservatiivin kokkarin sijaan! Kyllä sunnuntai-iltana oli niin huippujännää että!

Ja Ultra Brakin heittää keikan Haaviston kunniaksi. Oi aikoja. Siskoni, törkeää törkeää on saanut sinne lipunkin. Olen kade. Ultra Bra on ollut minulle sitä oikeaa nuoruuden musiikkia, todellista nostagiaa. Lisäksi lavalle nousee muitakin huippunimiä, myös ikisuosikkini Maija Vilkkumaa. Ja liput meni puolessatoissa tunnissa.

Kävi skabassa miten kävi, on Haaviston pääsy kakkoskierrokselle avoimen ja suvaitsevaisen Suomen voitto. Joka tapauksessa on hienoa, ettei änkyrät EU-vastustajat päässeet jatkoon.

Sairastuvassa

Niinpä me sitten tietysti sairastuttiin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana. Niinhän sitä sanotaan, että alussa ne pöpöt leviää. En kyllä muista, että Veralle olisi aikanaa tullut näin nopeasti, mutta kyllä taisi hänkin osansa saada sitten pikkuhiljaa. Vidar siis sai kauhean vatsataudin keskiviikkoyönä, ja oksensi vielä torstaina aamulla. Me muut oltiin silloin vielä ihan kunnossa, Vera oli päiväkodissakin. Kuulemma toinenkin maanantaina aloittanut lapsi Vidarin ryhmästä oli vatsataudissa torstaina.

Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.

Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.

Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!

Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...

Dubai 2

Vähän lisää tunnelmointia matkalta

Ski Dubai ja burkat

Ski Dubain maskotti

Ravintolassa Palmulla (palmunmuotoon rakennettu tekosaari)

 Burj Khalifa

Mission Impossible oli kuvattu täällä

 Amazing Race Norge oli parhaillaan käynnissä. Kilpailijat rynnivät meidän ohi

 Meidän kaveriperhe oli samaan aikaan reissussa, tytöt katsovat maisemaa

Hotelli Atlantis, the Palm

Hotellin katossa osoitettiin rukoussuunta

Auto syttyi palamaan

Aitoa vanhaa Dubaita, textile souk

Dubai Museum ja Fort, Dubain vanhin rakennus

Kauppakeskus Souk Marinat Jumeirah, burkia

 Souk Marinat Jumeirah, taustalla näkyy maailman ainoa 7 täden hotelli Burj Al Arab.

Vidar menee dagikseen

Huomenna on Vidarin ensimmäinen päiväkoti-päivä. Voi meidän pientä... äitiä on ihan pikkaisen melankolinen, isä ei yhtään. Vera on innoissaan kun pikkuveli liittyy seuraan. Saa nähdä miten inskolning menee. Huomisen hoitaa isä, tiistaina äiti, ke-to isä ja perjantaina äiti.

Tässä meidän pieni

Dubai

Saavuttiin eilen lomamatkalta Dubaista, jossa vietettiin 9 päivää. Kokemus oli lievästi sanottuna erikoinen. Aurinkoa ja lämpöä riitti, meressä uitiin, vesi oli turkoosia ja hiekka pehmeää. Kaikki oli länsimaista tasoa, eikä kukaan yrittänyt tyrkyttää ja myydä kuten esim Egyptissä. Dubaissa on myös paljon nähtävää, joten tekemistä riittää, vaikkei joka päivää jaksaisi rannalla maatakaan. Tarjolla oli vesipuistoja, huvipuistoja, eläintarhoja, kamelikilpailuja, aavikkosafaria jne, tekemistä löytyi joka makuun.

Aurinkolomaa talvella kaipaavalle olosuhteet ovat siis mitä mainioimmat, asteita oli 20-30 ja merivesi uimiseen tarpeeksi lämmintä. Sateista tai huonosta säästä ei ole riskejä vaan lämpötila on taattu. Lento oli siedettävät 7 tuntia ja aikaero Ruotsiin ainoastaan 3 tuntia, lapsillekin siis suht helppo sopeutuminen. Lisäksi Norwegian lentää Tukholmasta suoraan (ehkä joskus vielä Helsingistäkin), mistä pienten lasten kanssa reissatessa iso plussa.

Toisaalta taas koko maa tuntui aivan suuruudenhullulta. Tällaiselle jalat maassa elävälle pohoismaalaiselle siinä oli jonkin verran kestämistä. Dubaissa kaikki on suurinta, kauneinta, korkeinta, mielettömintä. Koko paikka oli ihan absurdi. Mitä järkeä on rakentaa laskettelukeskus keskelle erämaata? I wonder. Tai maailman ainoa 7 tähtinen hotelli?  Mm nämä käytiin katsomassa:

Burj Khalifa, maailman korkein rakennus

Dubai Mall, maailman suurin kauppakeskus, jossa valtava akvaario

Ski Dubai, maailman ainoa sisälaskettelukeskus

Mihinkään ei pääse ilman autoa. Hotellimme oli vähän keskellä ei mitään, ihan ok hotelli, mutta kun pihasta lähti niin joutui hiekkaiselle penkalle. Työnnä siinä sitten vaunuja...  Metro, on muttei juurikaan jalkakäytäviä mennä sinne metrolle. Käsittämättömästä Atlantis -hotellista ja vesipuistosta meni Plam Jumeirah monorail, jonka päätepysäkki oli - keskellä ei mitään. Oltiin keskellä hillitöntä tienristeystä, josta piti napata taksi. Helpompi ja halvempi olisi ollut kulkea taksilla alusta asti. Tarkoitus lienee jatkaa monorailia siten, että joku järkevä jatkoyhteys on olemassa.

Taksi toisaalta ei maksanut juuri mitään, pisin noin puolen tunnin matka maksoi 80 dirhamia eli 160 kruunua eli n 18-20 euroa. Toisaalta takseissa ei tietenkään ollut lastenistuimia, joten vähän kyllä hirvitti jatkuva takseilla ajelu Vidar sylissä. Varsinkin päätiellä, 12 kaistaisella Seikh Zayed Roadilla, taksin vedellessä 120 nopeudella välillä vähän kyllä jännitti.

  

Toisaalta rattijuopoista ei ainakaan ole vaaraa - koska Arabiemiraatit on muslimimaa, on alkoholi kiellettyä. Alkoholia tarjoillaan ainoastaan länsimaisissa hotelleissa ja kotiin sitä ei voi ostaa mistään. Meidän hotellimme Comfort Inn oli ilmeisesti paikallinen hotelli, päätellen ettei hotellissa tarjottu alkoholia missään sekä asukkeina oli hyvin paljon paikallisia /muslimeja. Aamiaspöydässä näkyi paljon abaya/burka pukuisia naisia, usein myös kasvot oli peitetty.

Kun matkustaa muslimimaahan, täytyy tietysti hyväksyä, että maassa maan tavalla. Kaduilla ja kauppakeskuksissa näkyi sekalaisesti sekä muslimi- että länsimaista pukeutumista. Itse koin, että oli kohteliasta olla pukeutumatta toppiin kun kerran tämä oli maan tapa. Toisaalta rannalla otettiin aurinkoa bikineissä ihan siinä missä muuallakin maailmassa.

Ainoa ahdistava tilanne oli hotellin uima-altaalla, jossa kerran sinne tullessa isä poikineen oli altaassa, vaimo/äit istui kaavussaan altaan reunalla, edes silmiä ei näkynyt. Noin kuusivuotias tytär istui myös altaan reunalle - hän ei nähtävästi saanut uida, istui housuissa ja pitkähihaisessa paidassa ja seurasi poikien hauskanpitoa. Tyttö poistuessaan osoitti Veraa altaassa. Siinä tuli ihan maailman epäreiluus käsinkosketeltavaksi. Toisella kertaa toinen perhe seisoi altaan reunalla kun tulin Vidarin kanssa alueelle, J ja Vera olivat uimassa. Isä, burka-äiti ja kaksi poikaa. Näky oli kuin tuomiopäivästä, siinä he katsoivat alas altaaseen ja varmaan määrittelivät, ettei uiminen siellä ole puhdasta kun tyttö on siellä ollut.

Tiedä häntä, enhän tiedä mitä he puhuivat tai ajattelivat. Mutta itseäni kyllä ahdisti - olin kokenut, että uima-allas oli paikka, jossain saisin vapaasti olla uimapuvussa ilman, että joku osoittaa sormella. Toisaalta jos olisimme olleet jossain muussa hotellissa, siellä ehkä olisi ollut vain länsimaalaisia. Mutta itseäni ahdistaa ajatus tyttöjen alistetusta asemasta, vaikka varmasti juuri Arabiemiraateissa asiat ovatkin paljon paremmin kuin monissa muissa muslimimaissa.

Myöskään ihmisoikeudet ei maassa liene hääppöiset, koko hommahan perustuu halpaan vierastyövoimaan. Viiden aikaan sadoittain intialaisia, pakistanilaisia, philippiinejä jne notkui rakennusten laitamilla odottamassa bussikuljetusta "kotiin", ts loukkoihin joissa 8 ukkoa asuu samassa huoneessa ja vapaa-aikaa on tuskin nimeksi. Osa palkasta lähetetään perheelle sinne jonnekin, heitä tavataan kerran vuodessa jos sitäkään.

Al Maktoumin perhe on ollut vallassa sitten 1833.  Kyllä tänään taas sain viboja kun kävin äänestämässä Suomen suurlähetystössä - hienoa, että on demokratia, hienoa, että minulla on ääni ja saan käyttää sitä!

Vuosi 2012

Taas on yksi vuosi takana, tapahtumarikas sellainen. Uusi vuosi edessä ja toivottavasti siitä tulee yhtä onnistunut :). Vähän enemmän unta, toivoi mies uudelle vuodelle. Allekirjoitan, mutta en uskalla toivoa liikoja...

Viime vuoteen mahtui Vidar alkuun aikalailla vauvana ja kasvu siitä pieneksi pojanviikariksi. Verakin oli vuosi sitten vielä aika pieni, kun katsoo kuvia viime vuodelta kasvua tuntuu tulleen, vaikkei sitä niin arjessa huomaa. Vuoteen mahtui myös suuria muutoksia - suurimpana tietysti muutto takaisin Tukholmaan sekä töihinpaluu viime syksynä. Mutta hassua on myös, miten aika jotenkin häviää - tuntuu kuin Suomesta muutosta olisi jo ihan ikuisuus vaikka se oli vain 4kk sitten!

Vuosi vaihtui Tukholman naapureilla niin vuosi sitten kuin viime yönäkin. Mukavaa, kun on niin mukavat naapurit! Tässä tytöt vuoden vaihtuessa raketteja seuraamassa neljännen kerroksen ikkunasta

Isommat lapset (6v ja 2 kertaa 4v) jaksoivat yli vuodenvaihteen, myös viime vuonna. Pienemmät (1v ja 2v) simahtivat jo aikalailla ennen. Sitä ennen oltiin tehty ruokaa - alkupalaksi hummeria ja shamppanjaa, pääruoaksi häränfilettä ja perunagratiinia, jälkiruoaksi aivan ihanaa kakkua (rakas naapuri, mikä olikaan kakun nimi? ja ohjeenkin voisi ottaa :). Ruotsissahan uudenvuoden vastaanotto otetaan todella tosissaan - ruoka on keskiössä enemmän kuin juoma, toki juomat sitten ruokien mukaan. Täällä ei vedetä mitään perunasalaatti-nakki-linjaa, vaan uusivuosi on kulinarismisn juhlaa.

Muutenkin juhlapyhien ruokakuvioissa on Suomen ja Ruotsin välillä suuri ero - Suomessahan niin uutena vuotena kuin vappuna ollaan nakki-perunasalaattilinjalla (ja usein viinan määrä on se tärkein), kun taas lahden tällä puolella valmistetaan monen lajin illalliset. Molempi parempi - etenkin vappua vietän kyllä ihan mielelläni suomalaisittain, mutta mun mielestä uusi vuosi on mukavampi Ruotsissa. Toki tämä on yleistys ja varmasti molemmissa maissa löytyy molempaa traditiota, muttei Suomessa ole missään määrin samanlaista uuden vuoden menu - hehkutusta kuin täällä. (Joulu ja juhannus taas ovat molemmissa maissa yhtälailla ruokapainotteisia, ja etenkin juhannus on vieläpä pitkälti samaa ruokaa)

Tänään sitten kahviteltiin suomityttöporukalla yhden perheistä luona, neljä perhettä, 9 lasta välillä 6-1 vuotta. Ihan mahtavaa! Etenkin kun 4 vuotiaat tytöt on löytäneet yhteisen sävelen ja leikkii tosi hienosti keskenään.

Jouluhan vietettiin Suomessa, perinteiseen tapaan. Pukki kävi ja sitä piti vähän jännittää. Lahjojen määrässä oltiin jokseenkin järjellisiä, vaikka toki lapset ainoina lapsenlapsina aikalailla lahjoja saivatkin. Mutta olinhan huomauttanut ettei liikaa eikä missään tapauksessa liian isoja lahjoja. Tuli sieltä sitten kuitenkin yksi parkkitalo, joka näkyy kuvan sivussa alla. Se tosin jäi vielä kuljetusta odottelemaan Suomeen, emme ottaneet sitä mukaan lentokoneeseen...  

(veikeä piilopaikka vai mitä :)

Uuden vuoden alussa tuntuu aina jotenkin ihanalta ja haikealta samaan aikaan. Toisaalta on huikeaa ja jännittävää, kun edessä on ihan uusi vuosi täynnä mahdollisesti kaikkea jännittävää ja kivaa. Toisaalta on haikeaa miten taas yksi vuosi on takana. Eihän tässä enää mitään teinejä olla. Mutta eipä kyllä haluttaisikaan :) Uuteen vuoteen liittyy myös toiveita ja lupauksia. Lupauksia olla pitkäpinnaisempia, lupauksia yrittää jaksaa ja iloita kaikista ihanista pienistä asioista, ettei arki kävisi niin hermon päälle. Käydä jumpassa ja innostua töistään, vaikkei aina ihan nappaakaan. Muistaa elää hetkessä hieman enemmän ja arvostaa sitä kaikkea mitä on. Jos vaikka saisi keksittyä sen mitä oikeasti haluaa tehdä isona, tai keksisi (saisi aikaiseksi) sen extran mistää innostua.

Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Ainakin isot juhlat vuoden lopussa, jos sitä ruotsalaiseen tapaan jaksaa juhlia pyöreitä :) Mitä sinä olet luvannut tai toivonut tälle vuodelle?

Hurja viikko

Tämän viikon aikana on:
- vietetty työpaikan oman osaston jouluillasta
- vietetty hääillallista miehen kanssa
- mies on viettänyt työpaikan joulujuhlia
- vietetty Suomityttö-porukan pikkujouluja
- vietetty työpaikalla lasten joulujuhlia
- myyty auto
- vietetty syntymäpäiviä
- kutsuttu farfar lastenhoitoapuun joka toinen päivä
- sairastettu perheessä
- ostettu joululahjoja
- käyty kampaajalla
- herätty öisin minimi 4 kertaa per yö

Voitte kuvitella että ollaan aika vetämättömissä. Onneksi, onneksi ensi viikolla on joulu ja joululoma ja sen perää heti Dubain lomareissu. Toki suurin osa asioista on ollut kivoja juttuja, muttei saman viikon aikana vaan kertakaikkiaan kykene ihan mihin tahansa. Nytkin mies meni töihin, Vera sairastaa ja itse pohdin pitäisikö olla fiksu ja mennä nukkumaan jo 21 aikaan...

Linnan juhlat

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen keskustellut Veran kanssan tänään aiheesta, että kuka meistä on suomalainen ja ruotsalainen. Minulla, Veralla, Vidarilla on Suomen kansalaisuus; Veralla, Vidarilla sekä isällään Ruotsin. Koska Vera asui jo aiemmin Ruotsissa, on hän kuulemma ruotsalainen. Mutta toisaalta ei, koska ei juuri puhu ruotsia. Ja minä taas olen kuulemma ruotsalainen, koska puhun ruotsia. Hauska perustelu. Loppujen lopuksi, onko sillä niin väliäkään?

Siihen liittyen selitin sitten, että äiti oli kauan kauan aikaa sitten Suomessa mummon masussa. Siihen Vera totesi:
- nyt mummon masu on pienentynyt. Sieltä on tullut ilmaa pois.

Öh?

Linnan juhlien helmiä:

- Onpas sillä iso kyttyrä päässä (semmoisessa punaisessa mekossa nainen, iso nuttura päässä)

- Se oli vähän kuin laatikko (Aleksi Neuvosen seuralaisen mekko).

Juontajat olivat kyllä niin ulapalla välillä, että itsekin olisin onnistunut paremmin. Eva Biaudet oli pitkään Leena Harkimo (onhan niillä ehkä vähän samanlainen tukka, tai ei  kyllä oikeastaan...), Paavo Haavio, (Haavisto siis, korjasi kaveri), Riitta Korholalla oli upea asu (Eija-Riitta, myös kaverin korjaamana), joitakin tyyppejä tuli sisään moneen otteeseen... ei nämä kyllä ennen ole näin pihalla olleet. Ihan tolkuttoman monesta ei myöskään ollut tietoakaan. Hohhoh.

Ja ihan hirveitä sinivalkoisia kolttuja oli persuvaimoilla päällä. Olikohan niillä joku yhteinen sopimus, että jokainen vetää päälleen Suomen lipun?

Saako sitä joskus elämässä vielä nukkua?

Nämä meidän yöt on sitten vaan ihan uskomattomia. Tuntuu että vuodesta toiseen juostaan piktin yötä kun vuorotellen joku huutaa. Just kun toisen saa nukkumaan niin toinen herää. Viime yönä mies sai olla hereillä Vidarin kanssa klo 2-3. Tosi kivaa. En mä tiedä mitä tässä voisi tehdä asiaa auttaakseen, kestää vaan. Mennä aiemmin nukkumaan että edes jostain päästä saa nukkua. Ts siis samaan aikaan nukkumaan kun lapsetkin,kun ainakin toisen kanssa saa tapella joka ilta tunnin vaikka ovat ihan poikki.

Jos joskus tässä elämässä saa vielä nukkua koko yön läpeensä osaa siitä ainakin olla onnellinen. Pienten lasten äidin ja joskus isänkin tunnistaakin siitä, että silmien alla olevat rypyt on vanhentaneet kahdessa vuodessa 10 vuotta.

Marraskuun loppu onneksi häämöttää

Kylläpäs edelliseen postaukseen tulikin paljon ihania ja kannustavia vastauksia! Tämä näyttääkin olevan aika yleinen ongelma monella. Meillä ei ole sittemmin ollut onneksi, eli ei ihan hirveän usein näitä öitä tule, mutta tiedänpähän mitä sitten seuraavaksi kokeilen - lämpimiä sukkia ainakin.

Marraskuu lähenee loppuaan ja iltapäivällä alkaa olla kolmen neljän aikaan pimeää. Aika pitkään täällä Tukholmassa riittikin ihania aurinkoisia päiviä, mutta nyt ne tuntuvat loppuneen ja ollaan siirrytty tyypilliseen marraskuun säähän. Neljän jälkeen ei viitsisi enää lähteä ulos, kun on säkkipimeää. Pilvisenä päivänä säkkipimeää on ekan kerroksen asunnossa heti aamusta lähtien ja koko päivän ajan...

Tämä onkin aika masentavaa aikaa, ehkä sitten muutenkin masentuu, töissäkään ei oikein huvittaisi. Olen nyt tehnyt samoja hommia aika kauan ja kaipaisin hiukan enemmän haastetta. Ja vaikka tiedostankin että vanhempainvapaalta on hyvä palata tuttuun työhön ja että diili on vieläpä aika hyvä (Suomessa en hevin saisi tehdä 60% työaikaa niin että töitäkin olisi suunnilleen se 60%) ja työpaikka vallan mainio monella tapaa, ei työtehtävät oikein usean vuoden jälkeen jaksa innostaa.

Olenkin alkanut pohtia vuoden alusta myös sitä vaihtoehtoa, että jatkaisinkin 90% työajalla (siis alunperin aiotun 100% sijaan) kun ei nyt hirveästi nappaa eikä ylennystäkään ole tulossa vaikka se jo aiemmin vähän kuin luvattiin. Siitä tulisi tunti lyhyempi päivä viikossa, mikä olisi lasten päiväkotipäivien kannalta aika mukavaa. Vidar tosiaan aloittaa päiväkodissa tammikuun puolessavälissä.

No, pohdinta jatkukoon, hyviäkin päiviä on joten mielialakin vaihtelee - tämä nyt voi olla vain tätä syksyn kaamostautia... joulukuussa on sitten jo joulun tunnelmaa, Lucia-juhlia, joulujuhlia ja pikkujouluja, ja sitten tammikuussa lähdetäänkin reilun viikon lomalle Dubaihin. Yippii, aurinkoa :) Jos joku on ollut Dubaissa ja haluaa suositella jotain tekemistä, paikkoja, hotellia ym niin kertokaa ihmeessä- ollaan kyllä hotelli jo varattu mutta sen voi vielä vaihtaa.