Tällä viikolla oli Dagens Nyheterissa juttua lasten hammashoidosta, miten hampaiden kunnossa näkyy millä Tukholman alueella lapset asuvat. Ns. köyhillä maahanmuuttajapainotteisilla alueilla lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa ja on enemmäön reikiä kuin perinteisillä hyvinvoivilla svenne-alueilla. Samassa jutussa todettiin, että ensimmäinen hammastarkastus järjestetään sinä vuonna kun lapis on täyttänyt 3. Siis lapsi voi keretä melkein 4-vuotiaaksi ennen kuin hampaat tarkastetaan?! Musta se on kyllä aika myöhään... Usein huonot ruokailu-tavat opitaan jo 1-vuotiaana, eikö olisi fiksua järjestää eka tarkastus jo hiukan aikaisemmin?
Miten lienee Suomessa?
Ruotsi luulee olevansa niin täydellinen, maailman mallimaa. Monet asiat on kuitenkin ihan levällään, etenkin kun terveydenhuoltoa tarkastellaan. Jos akuuttiin hoitoon joutuu odottamaan 6 tuntia, voiko sitä kutsua akuutiksi???
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009
Neiti kevät on tullut kaupunkiin
Täällä on ollut pitkä ja syvä hiljaisuus. Sinä aikana on puihin tullut lehdet ja kevät saapunut todenteolla Tukholmaan. Helsingin viima meni luihin ja ytimiin - kyllä tässä Helsingin ja Tukholman välillä sittenkin on eroa niin tuulen purevuudessa kuin lehtien saapumisen tahdissa.
Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.
Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.
Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.
Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.
Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.
Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.
perjantaina, huhtikuuta 10, 2009
Mämmiä ja suklaamunia!
Terveisiä Helsingistä ja riemukasta pääsiäistä kaikille ihanille blogin lukijoille!
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Päivähoidosta
Aiempaan päivähoitokommenttiin liittyen, välillä kyllä ihmettelee mitä Helsingissä oikein tapahtuu. Tiedän helsinkiläisen päiväkodin, jossa eräässä ryhmässä on ollut viime ajan erittäin suuri vaihtuvuus, vakituinen lastentarhanopettaja on ollut sairaslomalla marraskuusta lähtien, ja sen jälkeen ryhmässä on ollut 17 sijaista - jopa 3 eri sijaista viikossa. Siis 17 sijaista 4 kuukauden aikana!
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.
En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)
Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.
Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.
Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.
lauantaina, huhtikuuta 04, 2009
Lapsi hoitoon vai ei?
Ensimmäinen aivan ihana kevätpäivä! Asteita vaikka kuinka paljon, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Jotenkin joka vuosi on vaan yhtä ihmeellisen ihanaa, kun tulee kevät, kesä, lämpöiset säät, pitkät päivät. Kellojen siirtäminen viime viikonloppuna vaikutti valtavasti - yhtäkkiä on taas valoisat illat!
Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.
Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.
Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.
Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.
Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.
En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...
Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?
Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?
Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?
Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.
Mitä mieltä sinä olet?
Piknik
Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.
Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.
Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.
Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.
Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.
En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...
Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?
Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?
Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?
Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.
Mitä mieltä sinä olet?
Piknik
Hiekkaleikkejä kaverin kanssa
Hopoti-hopoti
keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009
Huhtikuu, 1v 20kk
Viime aikoina tapahtunutta.
Tänään sanottiin kissa. Huraa! Sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla muitakin kuin mamma ja pappa. Toinen viime viikolla ilmaantunut sana oli kukka. Perin hidasta tämä onkin ollut, vaikka juttua toki tulee kuin puhelinmyyjällä. Kissa muuten tarkoittaa ruotsiksi pissata. mutta koska sormi osoitti samalla selkeästi kuvassa olevaa kissaa, oletan että kissa on siis suomalainen kissa.
Kiivetään. Ja kiivetään. Oikealla tuolilla on kiva istua, paljon kivempi kuin syöttötuolissa. Ja seistä. Ja siitäkös isi ja äiti suuttuu, ja se on sitten vielä hauskempaa...
Tänään sanottiin kissa. Huraa! Sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla muitakin kuin mamma ja pappa. Toinen viime viikolla ilmaantunut sana oli kukka. Perin hidasta tämä onkin ollut, vaikka juttua toki tulee kuin puhelinmyyjällä. Kissa muuten tarkoittaa ruotsiksi pissata. mutta koska sormi osoitti samalla selkeästi kuvassa olevaa kissaa, oletan että kissa on siis suomalainen kissa.
Kiivetään. Ja kiivetään. Oikealla tuolilla on kiva istua, paljon kivempi kuin syöttötuolissa. Ja seistä. Ja siitäkös isi ja äiti suuttuu, ja se on sitten vielä hauskempaa...
Sängyllä on kiva juosta. Ja sohvalla. Ja roikkua miten sattuu. Vaikka miten kieltäisi. Miten ylpäänsä puolitoistavuotiaan saa tottelemaan, ilman että se vaan nauraa käkättää päin näköä?
Pottailu ei edelleenkään ota tulta alleen.
On vihdoinkin otettu tavaksi pestä hampaat joka ilta. Tapa on aiemmin ollut epäsäännöllinen ja aiheuttanut äidille huonoa omaatuntoa.
Mukista juodaan jo suht suvereenisti. Aamuisin ja iltaisin velli- ja maitopullo on vielä pop, mutta ruokaillessa aletaan tottua mukijuomiseen.
Nukkumisrituaaleja on muutettu. Ei enää nukuteta viereen, vaan mennään suoraan omaan sänkyyn ja sinne sitten nukahdetaan itse. Hiukan isi tai äiti taputtelee ja lauleskelee toki, mutta sitten jäädään yleensä suht kiltisti omaan petiin.
Laulaminen on ihan huippuhauskaa ja ruotsinkielisestä laulukirjasta on valittu suosikit. Äitikin on oppinut uusia ruotsalaisia lastenlauluja, kuten mm HERR GURKA laulu - här dansar herr gurka, både vals och mazurka - oletteko moista kuulleet! Se menee näin:
Här dansar Herr Gurka
både vals och mazurka
grön är Herr Gurka
grön är hans bror
båda har strumpor
ingen har skor
Kesä tulee, vihdoin - ja kesän merkiksi sunnuntaina alkaa Allsvenskan, futiskausi. Hyvä kun on kentiltä saatu lumet kipattua ja äijät alkaa heilua samantien. Ja meille se tietää tyttöjen keskeistä aikaa. Tänä vuonna vielä ei taideta tytärtä hyväksyää kentän laidalle.
sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009
Kolmipyörä
Käytiin hakemassa tämmöinen tänään.
Nyt sitten on testattu sisätiloissa, odotellaan kevätsäitä jotta päästäisiin ulos kokeilemaan.
lauantaina, maaliskuuta 28, 2009
Tunti maailmaa
Earth Hour. Me poltimme kynttilöitä ja pelasimme shakkia! Oli aika mysigt. Ja tekee hyvää välillä kyseenalaistaa, tarvitseeko lauantai-iltana tuijottaa telkkaria... vaikka sieltä tulisi Robinson.
perjantaina, maaliskuuta 27, 2009
Lunta polveen asti. Tai jotain
Siis täällä oikeesti sataa LUNTA. Ja vielä ihan sikana! Siis mitä tää taas on? Missä on kevät? Oi miksi oi miksi? Huomenna oli tarkoitus mennä katsastaan Veralle käytettyä kolmipyörää yhden suomimamman luo, mutta miten näissä kinoksissa voi mitään pyörää kokeilla??? Aargh.
Terveydenhuolto, osa sata ja kymmenen
Päätin sitten vaihtaa lääkärikeskusta. Epätoivoissani surffailin tiistaina lähistön tarjontaa ja löysin lääkärikeskuksen, joka ainakin www-sivuillaan vakuuttaa, että aina saa ajan ja löytyy tilaa. Niinpä siis soitin sinne ja totta tosiaan, sain ajan puolen tunnin päähän siitä. Lääkäri oli edellisessä paikassa tosin mukavampi, mutta eipä siitä ollut juuri iloa, kun sille ei koskaan saanut aikaa... Tänään on sitten tarkistuskäynti uudessa paikassa, edelleen vaan tauti jatkuu tosin.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Terveyskeskussysteemi on ihan syvältä
Tää terveydenhuoltojärjestelmä tässä maassa on kyllä niin syvältä, että nyt ei sanat riitä. Ensin istun 40 minuuttia puhelimessa ja odotan lääkärin puhelinaikana, jotta pääsisin juttelemaan lääkärin kanssa. Mitään yleistä vastaanottoa kun ei ole. Koko ajan varattu. Sitten soitan numeroon, jossa vastaa joku sjuksköterska, jolle soitin jo alkuun kun en päässyt lääkärille läpi, tyyppi vaan yrittää että "soita nyt lääkärille, kohta puhelinaika loppuu". Siihen jo sanoin vihaisesti että jumankauta mitä luulet että tässä on yritetty tehdä 40 minuttia. Otti sitten mun numeron ja nyt vaan kädet ristissä toivotaan, että lääkäri suvaitsisi soittaa. Eli taas odotetaan, eikä uskalla muita puheluita hoitaa jos vaikka lääkäri juuri silloin sattuisi soittamaan.
Ja kun vaihtoehtoakaan ei ole, että olisi joku yksityinen systeemi tai jotain. Kaikissa muissakin lääkärikeskuksissa tuntuu olevan suunnilleen sama systeemi.
Miksi niillä ei voi olla jotain yleistä vastaanottoa, josta voisi joko varata ajan, tai edes puhelinajan??
Korvatulehdus siis vain jatkuu eikä lääkärin kanssa tunnu pääsevän edes keskustelemaan. Kai mun täytyy taas mennä viiden jälkeen sitten, kun se näyttää olevan ainoa keino. Sanonko prkl mitä.
Ja kun vaihtoehtoakaan ei ole, että olisi joku yksityinen systeemi tai jotain. Kaikissa muissakin lääkärikeskuksissa tuntuu olevan suunnilleen sama systeemi.
Miksi niillä ei voi olla jotain yleistä vastaanottoa, josta voisi joko varata ajan, tai edes puhelinajan??
Korvatulehdus siis vain jatkuu eikä lääkärin kanssa tunnu pääsevän edes keskustelemaan. Kai mun täytyy taas mennä viiden jälkeen sitten, kun se näyttää olevan ainoa keino. Sanonko prkl mitä.
lauantaina, maaliskuuta 21, 2009
Otuksia
Sairastamisesta huolimatta käytiin tänään pieneläintilalla, ja pääsin harjoittamaan kuvaustaitoja. Valokuvauskurssin jälkeen on itse asiassa tullut kuvattua vähemmän kuin ennen, koska paineet ovat kovemmat ja kaikkien asetusten räpläämiseen menee niin kovin aikaa! Ihan hullua.
Tulis nyt se kesä niin pääsis vihdoin tästä talvihaalarista eroon!!!
Siellä oli joka tapauksessa mm tämmöisiä:
Ja sitten yksi tämmöinen pipo vinossa:
Tulis nyt se kesä niin pääsis vihdoin tästä talvihaalarista eroon!!!
Naisten palkka vs miesten palkka osa 2
Perjantain Tekniikka & Taloudessa etusivulla oli kolumni otsikolla "Naisten palkka-ale jatkuu". Aiheena on miten kauppakorkeaoulusta pitäisi valmistua ekonomeja, mutta sieltä valmistuukin naisekonomeja ja miesekonomeja. Naisekomi on yksityisellä sektorilla 12 % palkkakuopassa. Mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä laveammaksi revähtää selittämätön pakkakuilu. Miesekonomi ylimmässä kerroksessa maksaa firmalle 18% enemmän kuin naisekonomi. Lienee siis aiheellista väittää, että tulisi yritykselle halvemmaksi palkata paljon naisia johtoportaaseen??
Suomen Ekonomiliitto on vakioinut aseman, tulospalkkauksen, työsuhteen laadun, kokemusvuodet jne, mutta palkkaero jatkaa olemistaan.
Kolumnistikin toteaa (kuten mm täällä blogissa on aiemmin kommentoitu), että osittain lienee naisten omaa syytä, jos palkkahinnoittelupolitiikka on miehiä kehnompaa. Luulisi kuitenkin yrityksiäkin kiinnostavan toimia tasa-arvoisen palkkapolitiikan puolesta? Eikö siihen siis kiinnitetä yrityksissä huomiota, että miehet saavat samalla koulutuksella samoista hommista järjestään parempaa palkkaa?
Lisäksi, niin kauan kun Suomessa työnantaja maksaa vanhempainvapaan kustannukset, ja nainen käyttää näistä vapaista suurimman osan, on nainen myös heikommassa neuvotteluasemassa työelämässä.
Suomen Ekonomiliitto on vakioinut aseman, tulospalkkauksen, työsuhteen laadun, kokemusvuodet jne, mutta palkkaero jatkaa olemistaan.
Kolumnistikin toteaa (kuten mm täällä blogissa on aiemmin kommentoitu), että osittain lienee naisten omaa syytä, jos palkkahinnoittelupolitiikka on miehiä kehnompaa. Luulisi kuitenkin yrityksiäkin kiinnostavan toimia tasa-arvoisen palkkapolitiikan puolesta? Eikö siihen siis kiinnitetä yrityksissä huomiota, että miehet saavat samalla koulutuksella samoista hommista järjestään parempaa palkkaa?
Lisäksi, niin kauan kun Suomessa työnantaja maksaa vanhempainvapaan kustannukset, ja nainen käyttää näistä vapaista suurimman osan, on nainen myös heikommassa neuvotteluasemassa työelämässä.
Arvaa kenellä on korvatulehdus?
Uskomaton juttu - minulla on korvatulehdus. Usko tai älä, minulla ei siis Veralla (ainakaan tietääkseni ei Verallakin) Ja minä kun luulin että tämä tulee vain lapsille! Menin eilen lääkäriin koska luulin, että minulla on vettä korvassa. Ja lääkäri totesi, että tämähän on mojova korvatulehdus!
Hirmuinen flunssahan mulla on ollut koko viikon, mutta tämä homma alkoi torstai-iltana pitkän suihkun jälkeen. Kun korvaan sattui, siellä oli ikäänkuin kalvo joka haittasi kuulemista ja päätä alaspitäessä korvassa ikäänkuin sykki, kuvittelin tosiaan että siellä oli vettä. Kun se jatkui perjantaina menin lääkäriin.
Lääkäriin menosta on jällenkerran todettava aivan käsittämätön systeemi. meillä on siis husläkäre, jolla on soittoaika aamulla. Samalle päivälle voi tällöin saada ajan jos on tuuria. Voi myös mennä avoimelle vastaanotolle klo 10-11 jonottamaan, siellä yleensä menee 1-1½ tuntia. Aamulla ajattelin, että eiköhän tämä päivällä ohi mene. Kun näin ei käynyt, seuraavaksi soitin Vårdguideniin. Erinomainen palvelu, vastaava on käsittääkseni Suomessakin. Sieltä käskettiin lääkäriin. Kello oli jo 11 joten ei toivoakaan husläkären luo menosta. Soitin siis "työpaikan terveysasemalle"- joka ei siis varsinaisesti ole sitä vaan jolla on siis yhteistyösopimus työpaikan kanssa, muuten ei eroa muista lääkäreistä. Maksaa siis saman verran kuin kaikki muutkin (140 kr yleislääkäri, meni minne tahansa). Yksi vapaa aika olisi löytynyt, mutta se ei sopinut minulle enkä kokenut paniikkia - vettä korvassahan ei voi olla niin vakavaa, vai mitä?
Vårdguidenista oli neuvottu, että jos en saa aikaa omalle husläkärelle päivän aikana, klo 17 jälkeen voin mennä läheisen sairaalan Närakuteniin. Sinne siis. Menin sinne klo 17.30 ja sain ajan klo 18.40. Kävin kotona välissä. Olisin todennäköisesti saanut ajan myös puhelimitse. Tapasin lääkärin ja sain diagnoosin, johon kävin hakemassa lääkkeet apteekista samantien. Hienoa palvelua.
Mietin vain. Että miten voi olla järkeä systeemissä, jossa ajan saa helpommin klo 17 jälkeen kuin sitä ennen?
Hirmuinen flunssahan mulla on ollut koko viikon, mutta tämä homma alkoi torstai-iltana pitkän suihkun jälkeen. Kun korvaan sattui, siellä oli ikäänkuin kalvo joka haittasi kuulemista ja päätä alaspitäessä korvassa ikäänkuin sykki, kuvittelin tosiaan että siellä oli vettä. Kun se jatkui perjantaina menin lääkäriin.
Lääkäriin menosta on jällenkerran todettava aivan käsittämätön systeemi. meillä on siis husläkäre, jolla on soittoaika aamulla. Samalle päivälle voi tällöin saada ajan jos on tuuria. Voi myös mennä avoimelle vastaanotolle klo 10-11 jonottamaan, siellä yleensä menee 1-1½ tuntia. Aamulla ajattelin, että eiköhän tämä päivällä ohi mene. Kun näin ei käynyt, seuraavaksi soitin Vårdguideniin. Erinomainen palvelu, vastaava on käsittääkseni Suomessakin. Sieltä käskettiin lääkäriin. Kello oli jo 11 joten ei toivoakaan husläkären luo menosta. Soitin siis "työpaikan terveysasemalle"- joka ei siis varsinaisesti ole sitä vaan jolla on siis yhteistyösopimus työpaikan kanssa, muuten ei eroa muista lääkäreistä. Maksaa siis saman verran kuin kaikki muutkin (140 kr yleislääkäri, meni minne tahansa). Yksi vapaa aika olisi löytynyt, mutta se ei sopinut minulle enkä kokenut paniikkia - vettä korvassahan ei voi olla niin vakavaa, vai mitä?
Vårdguidenista oli neuvottu, että jos en saa aikaa omalle husläkärelle päivän aikana, klo 17 jälkeen voin mennä läheisen sairaalan Närakuteniin. Sinne siis. Menin sinne klo 17.30 ja sain ajan klo 18.40. Kävin kotona välissä. Olisin todennäköisesti saanut ajan myös puhelimitse. Tapasin lääkärin ja sain diagnoosin, johon kävin hakemassa lääkkeet apteekista samantien. Hienoa palvelua.
Mietin vain. Että miten voi olla järkeä systeemissä, jossa ajan saa helpommin klo 17 jälkeen kuin sitä ennen?
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009
Ihana kunnianosoitus sairaspedille
Meillä sairastetaan nyt koko ajan. Tää on ihan tosi kurjaa. Vera oli kipeänä ja kotona alkuviikosta, päiväkodissa eilen ja tänään mutta nyt taas kipeä. Hirveä köhä ja kuumetta. Mulla puolestani on kamala flunssa, mutta töissä ollut tapahtumia ja niin paljon hommaa ettei edes sairastaa kerkeä. Onneksi sentään sain duunin iltamenon delegoitua muille. Miten muuten onkin niin vaikeaa delegoida töitä, jotka kuuluvat omalle tontille? Jos joskus päätyy/pääsee esimieheksi (miksi se on muuten esimies? mikä sukupuolittunut sana!) niin tässä on opettelemista... nytkin tuli huono omatunto, vaikka tiedän, että pärjäävät oikein hyvin. Oikea duktig kvinna -oireyhtymä
Oi, mä sain tällaisen! Ihana yllätys, kiitos TaiNa! Feminismi-keskustelun ja kaikenlaisten kurjien kommenttien tiimellyksessä meinas jo vähän alkaa kyllästyttämään, mutta onneksi täällä käy ihania lukijoita ja taas jaksaa :)
Oi, mä sain tällaisen! Ihana yllätys, kiitos TaiNa! Feminismi-keskustelun ja kaikenlaisten kurjien kommenttien tiimellyksessä meinas jo vähän alkaa kyllästyttämään, mutta onneksi täällä käy ihania lukijoita ja taas jaksaa :)
Minä haluan puolestani antaa kunnianosoituksen seuraaville blogeille:
Ja bonuksena ihanan ystäväni blogi
maanantaina, maaliskuuta 16, 2009
Ruokavalio
Meillä on syöty tänään sinihomejuustoa. Ihan vähän vaan mutta silti. Enemmänkin olisi tosiaan mennyt. Siis voiko puolitoistavuotias tykätä homejuustosta? No kyllä näköjään! Onkohan se edes sallittujen ruokien listalla... me on kyllä annettu melkein kaikkea. Suurta herkkua on myös mäti ja graavilohi. Aika huisia.
Vabba vabba
No niin, ja taas vabataan. Yhtä sairaskierrettä tämä. Johan tässä kerkesi yksi normaali viikko ollakin välissä... Plääh.
sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009
Vierailu Suomen instituutissa
Huomenna olisi Sofi Oksanen Finlandsinstituutissa. Mutta koska menoja on ensi viikolle jo ke-, to- sekä pe-illalle, ei kyllä mitenkään ratkea huomennakin. Hiukan vähän harmittaa, Sofi on mielenkiintoinen henkilö ja pidin kovasti sekä Stalinin lehmistä että Puhdistuksesta. Baby Janea en ole lukenut, kun se ei edelleenkään ole ilmestynyt pokkarina. Ihan käsittämätöntä, miten Suomessa voi kestää kauan että kirjat ilmestyvät pokkareina, välillä vuosikausia!
Schlagervoitto
Ja kukas se sitten voittikaan... Oopperalaulaja, oijoi. Saas nähdä miten Moskovassa käy.
Naisten palkka vs miesten palkka
Teollisuuden mies- ja naistoimihenkilöiden urakehitystä on selvitetty Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ETLAn tutkimuksessa Työurat Suomessa – onko sukupuolella merkitystä? (ETLA B 238). Tutkimusraportin ovat tehneet tutkijat Antti Kauhanen ja Sami Napari. Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) -säätiö on tukenut tutkimushanketta taloudellisesti.Tutkimuksessa on hyödynnetty Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n palkka-aineistoa vuosilta 1981–2006. Aineisto sisältää muun muassa tietoa toimihenkilöiden työtehtävistä ja kuvaukset tehtävien luonteesta.
Yhteenveto tuloksista
Mies- ja naistoimihenkilöiden aloituspalkkojen ero on lähes puolittunut 25 viime vuoden aikana, mutta keskimääräinen palkkaero on edelleen suuri. Miestoimihenkilöiden aloituspalkka oli 2000-luvun alussa keskimäärin 16 prosenttia korkeampi kuin naistoimihenkilöillä. Vastaava luku oli 1980-luvun alussa 31 prosenttia.Mies- ja naistoimihenkilöiden erilainen koulutus selittää suuren osan aloituspalkkojen erosta. Ero samanlaisen koulutuksen hankkineiden mies- ja naistoimihenkilöiden aloituspalkoissa oli 2000-luvun alussa 8,4 prosenttia. Jos koulutuksen ja iän lisäksi otetaan huomioon myös toimihenkilön työtehtävä, ero pienenee edelleen vajaaseen kuuteen prosenttiin.Sukupuolten aloituspalkkojen välille jää kuitenkin ero, joka ei selity iällä, koulutuksella, tehtävällä tai yrityksellä. Kun tarkastellaan samanikäisiä, samanlaisen koulutuksen hankkineita, samassa yrityksessä samanlaista tehtävää hoitavia mies- ja naistoimihenkilöitä, miesten aloituspalkka oli 2000-luvun alussa edelleen keskimäärin 4,4 prosenttia naisten aloituspalkkaa korkeampi.
Yhteenveto tuloksista
- Naiset aloittavat uransa vähemmän vaativista tehtävistä kuin miehet
- Erilainen koulutus selittää osan aloitustehtävien eroista
- Aloituspalkoissa runsaan neljän prosentin selittymätön ero miesten hyväksi
- Miehet ylenevät naisia useammin ja alenevat harvemmin
- Ylenemisen palkkavaikutukset samankaltaisia - miehet häviävät alenemisesta vähemmän
- Sukupuolierot kaventuneet selvästi viime vuosikymmeninä
- Sukupuolierot pienempiä teknisillä aloilla
Mies- ja naistoimihenkilöiden aloituspalkkojen ero on lähes puolittunut 25 viime vuoden aikana, mutta keskimääräinen palkkaero on edelleen suuri. Miestoimihenkilöiden aloituspalkka oli 2000-luvun alussa keskimäärin 16 prosenttia korkeampi kuin naistoimihenkilöillä. Vastaava luku oli 1980-luvun alussa 31 prosenttia.Mies- ja naistoimihenkilöiden erilainen koulutus selittää suuren osan aloituspalkkojen erosta. Ero samanlaisen koulutuksen hankkineiden mies- ja naistoimihenkilöiden aloituspalkoissa oli 2000-luvun alussa 8,4 prosenttia. Jos koulutuksen ja iän lisäksi otetaan huomioon myös toimihenkilön työtehtävä, ero pienenee edelleen vajaaseen kuuteen prosenttiin.Sukupuolten aloituspalkkojen välille jää kuitenkin ero, joka ei selity iällä, koulutuksella, tehtävällä tai yrityksellä. Kun tarkastellaan samanikäisiä, samanlaisen koulutuksen hankkineita, samassa yrityksessä samanlaista tehtävää hoitavia mies- ja naistoimihenkilöitä, miesten aloituspalkka oli 2000-luvun alussa edelleen keskimäärin 4,4 prosenttia naisten aloituspalkkaa korkeampi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)