Nyyh, olisipa Suomessa

Suomessa on vapun juhlinta jo alkanut. Hesarin kotisivulta löytyy aurinkoinen kuva K.J. Ståhlbergista ylioppilaslakki päässä. Isä väitti eilen, että tänään tulisi Suomessa räntää, mutta kuvasta päätellen näin huonosti ei sittenkään päässyt käymään (ainakaan vielä).

Unohdin taas kerran, että vappuaattona siis vaan kertakaikkiaan PITÄÄ olla Suomessa. Täällä tulee vaan pahalle päälle, kun ei nämä ruotsalaiset tajua tästä mitään. Mikä helvatun kokko? Mitä se muka vappuun kuuluu? Viime vuonna olin perinteisesti Mantalla katsomassa lakitusta, ja siitä jatkettiin niin kuin pitääkin perinteiseen malliin vapun juhlintaa vappupäivän iltaan asti. No, rehellisyyden nimissä, samaa meininkiä en nyt tässä raskaassa tilassa olisi oikein aikaiseksi saanut (enkä edes halunnut). Mutta on tämä kuitenkin köyhää täällä lahden toisella puolen.

Illalla meinasin kuitenkin tehdä munkkeja. Että edes jotain.

Huomiseksi on luvassa vappupuheita. Vasemmisto saanee sekä Ruotsissa että Suomessa puhtia puheisiin porvarihallituksien tekosista. Dagens Nyheter julkaisi tänään sosdem-vihreät-vasurit hallituksen ministerilistan sekä osan hallitusohjelmaa/lupauksia. Mitä helv.. sanon minä. Onhan se hyvä tietty vertailla, mitä kukin lupaa mutta hei, vaaleihin on sentään 3½ vuotta aikaa, nytkö se seuraava hallitus jo meinataan muodostaa??? Antaisivat nyt sentään jonkin aikaa toisten hallita, ennenkuin ollaan jo ajamassa ulos. Tässä maassa toden totta mennään demarien ehdoilla.

Ja miljöpartiet ei valitettavasti muuta voi kuin toimia demarien apupuolueena. Tällä kertaa ilmeisesti saattaisivat saada jopa ministerin tai kaksi (DN uutisen mukaan siis, ehkä sekin on vain turhaa lupailua), aiemmin kun ovat automaattisesti tukeneet demarihallitusta ilman, että ovat saaneet omaa ministerinpostia tai varsinaista vaikutusvaltaa. Suomessa onneksi vihreillä on enemmän valinnanvaraa hallituskumppanien valinnassa.

Kaakelikauppaa ja vauvanvaunuja

Meillä on meneillään kaksi isoa projektia 1) keittiöprojekti sekä 2) vauvanvaunuprojekti. Keittiöprojekti alkoi jo viime vuonna, mutta vasta nyt olemme päässeet tarjousten vertailuvaiheeseen ja päättäneet, mistä firmasta tilaamme uuden keittiön. Keittiökalustefirman äijällä tuntuu olevan ihan sairaasti hommaa päätellen mm. siitä että tyyppi lähettää meiliä aamuyöstä. Tukholmassa on menossa todellinen keittiöremontti-buumi, samoin kuin asuntoja ostetaan ihan villinä. Asuntojen hinnat alkaa pyöriä aika uskomattomissa sfääreissä.

Olemme päättäneet uusia koko keittiön ennen kuin vauva syntyy. Kolme kuukautta aikaa siis jos vauveli tulee ajallaan. Tänään kävimme parissa kaakelikaupassa tsekkaamassa sekä seinä- että lattiakaakeleita. Saimme mukaamme toisesta pari koepalaa, joita pitäisi nyt verrata keittiön tasojen väriyhdistelmiä vasten. Maanantai-aamuna tulee remonttimies katsomaan, millä aikataululla vanhan keittiön saa revittyä alas. Kuukausi pitää varata vähintään aikaa kalusteiden varauksesta niiden toimittamiseen. Pahimmassa skenaariossa näen itseni viikon vanhan babyn kanssa keittiöremontin keskellä ilman juoksevaa vettä, pakastinta, uunia, pesukonetta ja mikroaaltouunia...

Vauvanvaunuprojekti taas alkoi tosissaan vasta viime viikonloppuna. Tänään kävimme Bromman Babylandissa ja Bonti nimisessä putiikissa Vasastanissa. Valinnan varaa olisi vaikka kuinka, mutta viime kädessä rajoitteet asettanee talomme hissi. Talo on rakennettu v 1891 ja n 90x 90 kokoiseen hissiin ei kovin moni malli mene. Vaihtoehtomme on siis itse asiassa aika vähissä: Teutonialla ja Bugaboolla näytti olevan pari mallia, jotka menivät extra pieneen tilaan. Oliskohan kellään mitään suosituksia? Näitä voisi varmaan kyllä katsella käytettynäkin netistä, toisaalta tuntuu että helpommalla ja varmemmalla pääsee kun ostaa uudet. On vaan niin karmeaa kulutusjuhlaa taas tämäkin.

Samalla kauppareissulla hiepelöin jo vähän pikkuriikkisiä vauvan bodyja, aivan suloisia. Vielä ei ole tarttunut matkaan juuri mitään vauvakamaa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa.

Jokaisessa ruotsalaisessa asuu pieni demari

Tämän aamun Dagens Nyheterissa oli otsikko: Toppsiffror för S i ny mätning. Viimeisimmässä mittauksessa sosiaalidemokraatit saivat 46,3 % annetuista äänistä. Siis 46,3!! Ihan sairasta. Onko tällainen yksipuoluemaa oikeasti olemassa??? Siis melkein 50% äänestää yhtä puoluetta, en vaan voi tajuta. Kai ihmiset on sitten hermostuneet työttymyyskassaleikkauksista, joita porvarihallitus on tehnyt, vaikka tämä on nimenomaan sitä mitä lupasivat vaalikamppailun aikaan. Eli toteuttamalla lupauksensa kannatusprosentti laskee. Tosi loogista kansaa... Mona Sahlinille hyvä startti sossujen johdossa. No, jos jotain hyvää pitää tästä keksiä, niin ainakin päästiin Perssonista eroon...

Lupaa myös hyvää vappumarsseille. Viime vuonna huvittikin, kun sossut marssivat, että itseäänkö vastaan ne protestoivat kun ovat olleet 12 vuotta vallassa? Nyt lieneekin enemmän syytä marssia. A-kassamaksut nousivat hurjasti vuoden alussa, 240 kruunua kuussa eli 2880 kruunua vuodessa = n 300 euroa. Ja siinä ei ole vielä ammattiliiton maksua mukana. Jos kuuluu sekä ammattiliittoon että A-kassaan (arbetslöshetskassa) , rahaa palaa jo 470 kr kuussa eli 5520 kr vuodessa = n 580 euroa. Suomessa vastaava on 228 euroa. Että aikamoinen ero, sanoisinko! Kun samaan aikaan täällä puolen lahtea maksetaan vielä huomattavasti enemmän veroja. Mutta toisaalta taitavat palkatkin olla jonkin verran paremmat, että se kompensoi. No mutta joka tapauksessa, vasemmistolla lienee tänä vuonna oikeasti aihetta marssimiseen.

Ihana spa-päivä ja illallinen

Aivan mahtava spa-päivä ja illallinen! Ensin oltiin työkaverien kanssa Sturebadetissa kasvohoidoissa, älyttömän ihanaa ja rentouttavaa :) Nukahdin hoitopöydälle pariin otteeseen. Sitten vähän uintia ja saunomista (saunassa minä yksin, ruotsalaiset kollegat ei ymmärrä saunomisen päälle). Sen jälkeen syömään ulos Teatergrilleniin kolmen ruokalajin illallinen. Slurps! Toast skagen, ångad hälleflundraa med ängsyra, vårprimörer och smörsås sekä lopuksi chocklad & pistasch terrin med hallongranité... vei kielen mennessään. Cokis light ei ehkä maistunut ruoan kanssa yhtä hyvältä kuin hyvä valkoviini olisi maistunut, mutta kaikkeahan ei voi saada :) Pomo oli hyvällä päällä, juttu luisti, ja kaikin puolin oli mukavaa loppumetreille asti.

Kun olimme saaneet kahvit juotua, tarjoilija tuli huomauttamaan, että klo 21 on tulossa seuraava seurue ja olimme kuulemma varanneet pöydän vain siihen asti. Varatessamme n 3 viikkoa sitten tästä ei ollut mitään puhetta. Olimme joka tapauksessa valmiita ja lähdössä, joten totesimme vain, että tästä ei ollut ollut puhetta mutta ihan ok koska olemme menossa muutenkin. Minuutin kuluttua siitä pöytäämme pyyhälsi eukko, joka istua töksäytti melkein syliini ja rupesi vaahtoamaan, kuinka olimme varanneet viime viikolla ja silloin oli jo tiedossa että paikkaan on tulossa 40 hengen seurue klo 21 joten meidän kyllä piti tietää että ulos on mentävä ysiltä. Varatessamme pöydän olimme 4 henkilöä samassa huoneessa, joten voimme olla varmoja, että siitä on n 3 viikkoa. Sanoimme siis uudelleen, että varasimme kyllä 3 viikkoa sitten ja tästä ei ollut puhetta, mutta ei se mitään koska olemmehan joka tapauksessa lähdössä. Ei siinä mitään, nainen totesi ok ja häipyi. Kahden minuutin kuluttua hän ilmestyy uudelleen ja tunkee taas syliin, ja jatkaa: kyllä varaus on tehty viime viikolla plaaaplaaaplaah, ja on ikävää jos tulee huono fiilis... plaaplaa. Siihen me jo totesimme, että huonoa fiilistä ei ollut ennen kuin tämä täti ilmaantui hysteerisenä paikalle. Tyyppi vain jatkoi ja jatkoi, ihan sama mitä me vastasimme; hän oli suorastaan agressiivisen oloinen.

Uskomatonta, miten vähällä yksi pieni asia voi pilata koko tunnelman! Emme jättäneet tippiä (Ruotsissa jätetään aina tippiä illallisella, paitsi jos ollaan tosi tyytyvättömiä). Sääliksi kävi vain tarjoilijoita, jotka näin joutuivat kärsimään yhden hysteerisen eukon käytöksesta.

Ihana hemmottelupäivä joka tapauksessa!

Ihkua, kaveri soitti tänään Suomesta ja sanoi tilanneensa mulle äitiyspakkauksen :) Kaverilla toka lapsi tulossa eikä omalle pakkaukselle käyttöä. Oli meinannut alunperin ottaa rahana, mutta tarjoutui lahjoittamaan pakkauksen rassulle ulkomaanelävälle ystävälleen joka jää muuten vallan paitsi! Saan sen sitten kesäkuun lopulla, jos jaksan/pystyn vielä lomailemaan Helsinkiin. Jihuu!

Laskettu aika on heinäkuun lopussa, ja olen ajatellut viettää loman ensimmäisen viikon tai pari Suomessa. Tietysti se riippuu ihan voinnista, miten sitten jaksaa enää matkustaa. Lentäminen pitäisi olla sekä SAS:lla että Finskillä ok vikaan kuukauteen asti, ja jopa vikan kuukauden aikana jos on lääkärintodistus. Ehkä takaisin tullaan sitten kuitenkin varmuuden vuoksi Finlandsfärjalla (=Suomen lautta), kuten täällä ruotsinlaivoja kutsutaan.

Minäkin saan siis oman nostalgiapakkauksen. Siitä ainakin koppaosuus tulee hyvään käyttöön Helsingin vierailuille, ja muutenkin ajattelin osan kamoista pitää Helsingissä, jottei sinne tarvitsisi ihan kaikkea aina tullessaan tuoda. Tuleva mummukin (tai miksi ikinä sitten alkaakaan itseään kutsua) varmaan innostuu jotain ostelemaan ensimmäiselle lapsenlapselle... Toinen kaveri lupasi vanhat rattaat ja sitterin. Ihanaa kun on ihania ystäviä.

Tyttö vai poika?

Olen kymmeniä kertoja päässyt vastaamaan kysymykseen, tiedämmekö onko tulossa tyttö vai poika. Tänään viimeksi kahteenkin otteeseen. Tällä kertaa molemmat kysyjistä olivat tanskalaisia. Emme ole ottaneet asiasta selvää, emmekä myöskään ajatelleet sitä tehdä etukäteen. Nyt ei enää taida tulla tilaisuuksiakaan, kun rakenneultra oli ja meni eikä käsittääkseni luvassa ole enää uusia ultrakertoja. Itselläni ei ollut mitenkään fanaattista suhtautumista asiaan, joten kun J toivoi, että odottaisimme emmekä selvittäisi tulevan vauvamme sukupuolta, minulle se sopi oikein hyvin.

Hauskaa on sitten ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseemme. Töissäni on 17 eri kansalaisuutta ja on ollut mielenkiintoista, miten todellakin erilailla tähän kysymykseen eri maissa suhtaudutaan. Suomi ja Ruotsi selvästi kuuluvat suunnilleen samaan kategoriaan: pääosa vanhemmista ei halua tietää lapsensa sukupuolta etukäteen. Ruotsalaisten mielestä on ollut ihan loogista, ettemme ota selvää asiasta etukäteen.

Tanskaan mennessä ero on jo aika suuri. Lähes kaikki tanskalaiset ovat todenneet, että toki lapsen sukupuoli tulee tietää, jos se vain on mahdollista. Ja mitä etelämmäksi Eurooppaa mennään, sitä suurempi ero on. Ranskalaisille ja espanjalaisille työkavereille on itsestäänselvyys kysyä sukupuolta heti alussa, ja suomalaiset ja ruotsalaiset on ihan omituisia kun eivät halua tätä tietää. Vaatteiden värit ja lastenhuoneen kalustus ilmeisesti suunnitellaan sen mukaan, ja helpottaahan se tietysti nimen miettimistä. Espanjassa ollessani olenkin kiinnittänyt huomiota, kuinka jo parikuukautisilla tyttövauvoilla on korvakorut ja rimpsut ja röyhelöt. Aika hurjaa touhua. Jenkeistä ja australialaisista en itse asiassa tiedä, miten ko asiaan suhtautuvat. Nimen päättämisen suhteen olisi tietty helpompaa jos olisi vain yhden sukupuolen nimien pohdinnan vaikeus. Emme ole vielä osanneet päättää nimittäin, etenkin pojan nimet on tosi vaikeita. Nimen pitäisi vielä sopia sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen suuhun.

Töissä ryydyttää

Nyt alkaa huomata hienoisen väsymyksen töissä. Ei oikein jaksa enää innostua eikä paneutua mihinkään. Vatsaa painaa ja muutenkin on paljon kankeampi liikkumaan. Tänä iltana olisi vielä ilta-aktiviteetteja, keilaamista ja jotain salaperäistä muuta "urheilullista" joka alkaisi klo 19. Illallinen aloitetaan vasta ysiltä. Päätin tulla kotiin ottamaan päivätorkut ja ajattelin liittyä seuraan suoraan illalliselle. Ei oikein jaksa enää osallistua aktiviteettilajeihin, eikä oikein myöhäisille illallisille maanantai-iltaisin, mutta sinne tulin luvanneeksi mennä. Ja ihanaahan se on, että näitä järjestetään, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä tosi epäseuralliseksi nykyään!

Kaikki on onneksi mennyt raskauden suhteen hyvin ainakin tähän asti, joten en ole viitsinyt lisäneuvolakäyntien perään kysellä. Mutta viimeksi kun huomautin että mahaan on vähän sattunut, niin täti kyseli vähän että mihin kohtaan ja totesi että se on ehkä galla - jonka jälkeenpäin tarkistin että se on sappi. Mukavaa kun tulee vielä kieliongelmat kaiken päälle... no joka tapauksessa täti yritti sitten soittaa jonnekin lääkärille, mistä kukaan ei vastannut joten siihen täti totesi että on niin ruuhkaista että jos jotain tulee ja alkaa enemmän sattumaan, niin kannattaa mennä suoraan sairaalaan! Huhheijaa. Hyvin käytetään sairaalaresursseja täälläkin ilmeisesti...

Viikko 27 alkaa

Viikko 27 alkamassa. Tähän mennessä 3 barnmorskalla (=neuvola) käyntiä takana sekä yksi ultra, eli rakenneultra joka kuuluu kaikille n 19-20 viikolla. Tukholmassa ei ensimmäistä alkuraskauden ultraa saa, jos on alle 35 eikä ole mitään komplikaatioita. Itse kävin ottamassa ensimmäisen ultran yksityisellä Helsingissä 13 viikolla, koska siihen asti oli ollut koko ajan olo, että onko siellä mahassa ylipäänsä ketään. Kokemus oli kyllä ihan mieletön! Itselläni ei ollut raskauden ensimmäisten kuukausien aikana edes pahaa oloa, eikä muutenkaan mitään erityisiä tuntemuksia, joten olo todellakin oli aika epätodellinen. Mahtavaa sinänsä tietysti, että pääsin niin vähällä sairastamisella ja olemattomalla pahoinvoinnilla. Mutta tosiaan halusin varmistaa aiemmin kuin puolessa välissä mikä olisi ollut Tukholman tapa (!!), että kaikki on kunnossa, vauva hyvissä voimissa ja oikeassa paikassa, ja myöskin että vauvoja on vain yksin kappalein.

Olin itse asiassa aika järkyttynyt, ettei aiempaa ultraa edes tarjottu barsnmorskalla käydessäni. Täti puhui jonkun verran sikiövesitutkimuksesta, jota en edes harkinnut, muttei sanonut mitään NUPP-testistä, joka sentään on automaattinen kaikille raskaana oleville naisille Suomessa. Uskomaton juttu. Tuntuu, että raskausaikana täällä tullaan kyllä huomattavasti Suomen perässä; sitten puolestaan äitiyskorvaukset ja isyyslomat tietty on täällä paremmat. Synnytysvalmennuksesta barnmorska on maininnut, että jotain massaluentoja olisi tulossa, mutta viimeksi ei ollut siitäkään mitään puhetta. Pitää varmaankin kysyä ensi käynnin yhteydessä. Seuraava neuvola on 11.5. eli silloin olen jo viikolla 29. Onko Suomessakin näitä käyntejä näin harvoin? Kun yritän suomalaisista raskausblogeista laskeskella, vaikuttaa siltä että olen ainakin yhden neuvolakäynnin vajaa tähän mennessä. Jotkut on käyneet neuvolassa jo neljä kertaa ennen rakenneultraa! Itse olin käynty vain kerran. Mitä tämä oikein on.. Olen jotenkin pettynyt tähän ruotsalaiseen touhuun. Lisäksi olen kyllä kateellinen kaikille suomalaisille ensisynnyttäjille, jotka saavat äitiyspakkauksen. Täällä saa selvitä sitäkin ilman. Onnetonta.

Muuten elämään kuului tänään Tekniska Museet. Oli jotain jänniä juttuja, mutta itse en kyllä ole niin kovin tekniikkaorientoitunut että olisin jaksanut hirveästi innostua. Mutta jos tulee poika, niin sinne tullee mentyä uudelleenkin ... Tai tietty tytönkin kanssa :)

Haastatteluja ja shoppailua

Tänään tavattiin pari kandidaattia mun mammaloman sijaiseksi. Olivat tosi erilaisia. Tosi vaikeaa on kyllä valita ja päättää. Onneksi tämä on vasta ensimmäinen kierros, ja seuraavalla on sitten muitakin päättämässä. Ja toisaalta onni on, että ainakin muutama kandidaatti on vaikuttanut vähintäänkin suht sopivalta. Pitäisi vaan löytää hyvä, mutta ei liian hyvä jotta oma duuni on vielä tallella töihin palatessa :)

Tällä viikolla olen onnistunut taas tuhlaamaan vaikka kuinka paljon äitiysvaatteisiin. Niitäkin on niin ihania. Nyt menin ekaa kertaa Polarn och Pyretin liikkeeseen ja heti tarttui matkaan pari paitaa. Ja miten suloisia vauvanvaatteita! Vielä en ole alkanut niitä shoppailemaan juurikaan, sitä on vieläkin vähän vaikea sisäistää että aika pian sieltä masusta tulee tyyppi ulos!

Kaverini blogista löysin tämän puodin Tjallamalla mutta sieltä ei taida äitiysvaatteita juuri löytyä... Pari aika ihanaa mekkoa ym. Jotkut kuteet on kyllä aika koomisia. Sitä tuntee itsensä todellakin aika vanhaksi, kun kaikenlaiset viritykset enemmän hihityttää kuin kiihdyttää ostosintoa. Muutoinkin olen yrittänyt itselleni jankuttaa, että OIKEASTI äitiysvaatteita ei voi pitää kuin pari kuukautta enää, niitä ei ole järkeä ostaa kaappia täyteen...

Raskausajan jumppaa

Hankalaa kun ei enää oikein vatsaltaan kykene jumppaamaan. Olen pohtinut erilaisia urheiluvaihtoehtoja, jotka sopisivat isomahaiselle. Uiminen ilmeisesti olisi hyvä urheilumuoto ja helppoa, mutta en ole oikein innostunut siitä muuten. Vielä pari viikkoa sitten menin body pumppiin, mutta nyt ei enää jaksa eikä se ilmeisesti ole oikein hyväksikään. Tänään olin joogassa, joka tuntui suht ok:lta mutta kyllä siinäkin vatsa pömpötti mitä kummallisimmissa kulmissa. Raskausjooga onneksi alkaa parin viikon päästä, ja jatkuu viimeiselle kuulle asti. Tuleepahan ainakin jotain tehtyä. Vatsa murisi ja kurisi sen verran tänään, että tyyppi siellä joko protestoi tai sitten taputti käsiään. Vauva ainakin tottuu jumppailemaan vastaisen varalle - olen suunnitellut että aerobiciin mennään sitten yhdessä heti kun vaan kyetään.

Olisko kellään mitään muita kuntoilu ideoita?? Kävely on tietysti se viimeinen vaihtoehto, johon turvautua. Mitenköhän sitä jaksaa viimeisellä kuulla, kun nyt jo tuntuu että tahti on hidastunut puoleen...?

Huh hellettä

Tukholmaa on hellinyt kunnon helteet tämän viikonlopun. Oikein sopivasti kummipojan vierailuun nähden. Hyperaktiivinen vierailija sai emännän ja isännän ihan uuvuksiin. Kummipoika lähetettiin tänään takaisin vanhemmilleen Helsinkiin. Hyvin oli "paketti" tullut perille, äitinsä varmisti.

Sen verran aktiivinen viikonloppu oli, että kummitäti tarvitsisi tämän jälkeen lomaa. Käytiin puistossa pomppimassa trampoliinilla ja pelaamassa futista, gamla stanissa kiertämässä, laivalla mentiin Djurgårdeniin ja Vasalaivaa katsomaan, sitten keskustaan shoppailemaan (jalkapallo ja play station peli, kaikki rahat meni), hampurilaiselle ja nuggeteille ja paljon videoita ja illalla tehtiin vielä lettuja. Ja tänään käytiin vielä pelaamassa minigolffia Drottningholmissa ja ajeltiin päheenä (lainatulla) avoautolla pitkin Tukholmaa. Kyllä on siinä kotona kertomista :)

Alunperin oli ajateltu mennä Tekniska Museetiin, mutta jalkapallon peluu ja minigolf oli herran mielestä paljon mieluisampaa. Niin kai se on, että 9-vuotiaan pojan päähän on vaikeaa päästä. Asiat, mitä voisi harrastaa kotonakin, ovat niitä hauskimpia. Täytynee mennä Tekniska museetiin joskus keskenämme - ensi viikonlopuksi on käsittääkseni luvassa huonoa säätä, joten se sopisikin paremmin.

Aamuherätykset olivat 5.45 ja 6.30, tässä pääsi vähän harjoittelemaan vauvan tuloon. Tosin työnnettyäni DVD:n koneeseen pääsin takaisin nukkumaan, ja se konsti ei taida vastasyntyneeseen oikein toimia???

Kaikesta huolimatta oli todella mukava viikonloppu ja paras kiitos kummitädille oli, että poika ei olisi meinannut lähteä kotiin ollenkaan ja totesi että " On ollut tosi kivaa!"

Ensi viikonlopulle on myös suunnitteilla vauvanvaunuostoksille meno sekä keittiöremontin eteenpäin vienti. Joten hommaa riittää silloinkin, mutta toisaalta ei varmasti tarvitse olla hyperaktiivinen koko hereillä olon ajan... Keittiöremontti on jumittanut paikallaan taas pari viikkoa. Kun sen saisikin ajatuksen voimalla valmiiksi. Homman valmistumisen deadline on kesäkuun lopussa ja alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan.

Lisäksi työkaveri pelotteli, että vauvanvaunuja voi joutua odottamaan parikin kuukautta tilauksesta. Tässä alkaa siis pikkuhiljaa olla aika tarttua toimeen. Vinkkejä on saatu jonkun verran, vielä pitäisi tarkistaa missäpäin on parhaita vaunukauppoja. Eikä mitään muutakaan vauvakamaa ole vielä saatu hankittua...

perjantai 13

Pakko lisätä, perjantai 13:sta on vielä 20 minuuttia jäljellä lahden tällä puolen ja ihmeen hyvin on selvitty kummemmitta kommelluksitta.

En siis päässyt vielä nukkumaan... jos odottaisi varmuuden vuoksi lauantain 14 puolelle.

Kevät ja kummipoika saapuu Tukholmaan

Todellista hiljaiseloa viimeinen vuosi... Kirjoittamisen maku lopahti viime kerralla lyhyeen. En saanut edes vastattua kommenttiin joka minulle oli jätetty, tosin usea kuukausi edellisen blogitukseni jälkeen. Tämän viikon aikana olen löytänyt parinkin kaverin blogin ja innostunut uudelleen :)

Kummipoika tuli tänään kylään Helsingistä. 9-vuotias poika lensi elämässään toista kertaa ja ensimmäistä kertaa yksin. Oli kuulemma "vähän" jännittänyt. Tosin kummitätitä tämä vierailu jännitti melkein enemmän... Blue1:n ruotsalainen setä toi pojan koneelta lentokentän ja tullin läpi toiselle puolelle. Oli kuulemma odoteltu vähän aikaa matkalaukkua ruumasta, ennen kuin kummipoika oli käsimerkeillä onnistunut viestimään, ettei ole mitään laukkua ruumassa! Aikamoista, kun yhteistä kieltä ei todellakaan ollut. Kuvittelin kyllä, että olisivat laittaneet jonkun suomenkielisen saattamaan loppuun asti...

Kaupunkiin päästyä käytiin Vasaparkenissa pomppimassa trampoliinilla. Kummipoika oli ihan innoissaan. Mukavaa, kun vähällä saa toisen iloiseksi. Lämpöä oli 17 astetta! Huomiseksi luvattu 22 astetta! Ihanaa, kevät on vihdoin täällä. Huomenna mennään ainakin tutustumaan Vasa-laivaan, ostamaan jalkapallo sekä toivottavasti pelaamaan minigolfia.

Ns. uudessa työssä olen ollut jo vuoden. Sinä aikana uusia työntekijöitä on tullut n 30. Joten uusi en todellakaan enää ole. Kesällä jään äitiyslomalle, ja olenkin viime ajat seurannut mielenkiinnolla ruotsalaista raskausneuvontaa, äitiystukia ja kaikkea asiaan liittyvää. Suomeen verrattuna löytyy niin yhtäläisyyksiä kuin suuria erojakin. Äitiyspakkauksen olisin kyllä halunnut :(

Tästä kaikesta lisää jatkossa. Nyt nukkumaan, jotta huomenna jaksan kummipojan tahdissa kaupungille.

Hiljaiseloa

Onpas olltu varsinaista hiljaiseloa. Tässä välissä on tosin kertty kiertää maailma sekä vaihtaa duunia. Joten blogin ulkopuolella on tapahtunut paljonkin. Aikeissa oli jonkinlaisen nettipäiväkirjan pito reissun aikanakin, muttei siitä sitten tullut mitään. Ei me jaksettu, eikä oikein ollut aina tilaisuuksiakaan. mutta kyllä se taisi laiskuuteen enemmän yleensä kääntyä.

Joka tapauksessa kierrettiin Singapore- Australia (Cairns + Great Barrier Reef, Melbourne + Great Ocean Road sekä Sydney) - Uusi-Seelanti (eteläsaari) - Cook saaret (Rarotonga & Aitutaki) - ja lopuksi USA:ssa Los Angeles ja Las Vegas. Reissuun meni 7 viikkoa. MAtkan aikana tapaamamme reppureissaajat tykkäsivät kaikki, että kovin oli lyhyt matka. Meistä se kyllä tuntui ihan sopivalta. Ollaan viime kuukausi yritetty saada kuvia nettiin, aika tuhoontuomitulta tuntuu tämäkin väkerrys... tuntuu, että on niin jumpesti hommaa koko ajan ettei millään kerkeä. Ehkä kirjoittelen reissusta vielä lisää myöhemmin, vaikkapa joidenkin kuvien kera, kun nyt taas olen (ehkä) päässyt kirjoittamisen makuun...

Uudessa työssä on saanut tosiaankin tehdä töitä. Kivaa on myöskin ollut. 2½ viikkoa takana.

Lasermannen

Katsottiin tänään TV:stä Lasermannen sarjan toinen osa. Tarina on tosi; 1990-luvun alkupuolella (1991-92) Tukholmassa riehui sarjamurhaaja, joka ampui maahanmuuttajamiehiä ensin laseraseella, myöhemmin revolverilla. Kahden osan jälkeen sekopää on saanut hengiltä yhden ja sairaalakuntoon 10 ihmistä. Poliisi sen kun pohdiskelee onkohan lasermies ja revolverimies sama tyyppi eikä edelleenkään ole hajuakaan kuka ko tappaja on.

Voiko tämä oikeasti olla tapahtunut vain vajaa 10 vuotta sitten.. tarina on aivan uskomaton. Mies todetaan skitsofreniseksi moneen otteeseen, joutuu mielisairaalaan useita kertoja, istuu vankilassa kerran - silti pääsee sisään armeijaan sen jälkeen kun on jo todettu mieleltään sairaaksi, ja sekä itselleen että ympäristölleen vaaralliseksi. Armeijasta ei kuitenkaan tule mitään, kun tyyppi määrää pahemmin kuin ne jotka siinä hommassa ovat. (Sivuhuomautus: huomaa että a) en ole käynyt armeijaa, kuka se on joka määrää ?? b) hiukan lepsua on meininki kyllä suomen inttiin verrattuna, kessu sanoo "tjäna grabbar ja toivottavasti tullaan toimeen". )

No joka tapauksessa tämä erittäin epävakaa henkilö oppii sekä kasaamaan aseen että ampumaan erinomaisesti armeijassa ja on jopa alkuaikoina loistoyksilö nopeilla aseenkäsittelytaidoillaan. Vain muutama vuosi tämän jälkeen hän kylvää kuolemaa pitkin Tukholmaa. Ja kukaan ei ole tajunnut aiemmin, että kyseessä on räjähtävä aikapommi, kukaan ei ole pakottanut pysyvään hoitoon. Jätkä on ihan omissa maailmoissaan, ilman perhettä, yhtä ainutta kaveria tai edes tuttua, opiskelee DI:ksi mutta saa kasaan 3 vuodessa vain 2,5 opintoviikkoa plus nukkuu luentosalissa ja käy käsiksi siivoojiin.

Miten on mahdollista, että joku voi kävellä useisiin nakki- ja kebabkioskeihin ja vaan ampua tummaihoista myyjää päähän, tehdä sen yhä uudelleen ja uudelleen uusissa kioskeissa ilman että henkilö saadaan kiinni? Saman aikaisesti hän vielä ryösti pankkeja sen minkä tappamisilta kerkesi.

Ja oikeasti, kuinka paljon tällaisia tapauksia tänäkin päivänä kulkee vapaana pitkin Tukholman, tai Helsingin katuja?

Aika loppuu kesken

Kun huomaa yhtäkkiä olevansa aivan liian paljon tekemisen keskellä, miten siitä pääsee ulos? Pitääkö vaan valita, päättää että joku tekeminen on vähempiarvoisempaa kuin joku muu. Kaiken lisäksi kun flunssaa jatkuu toista viikkoa ja on kuitenkin pakko käydä töissä, niin miten rationaalisesti osaa edes päättää...

Itse joka tapauksessa päätin olla menemättä ruotsin tunnille. Jo toista kertaa, ja nyt varmaan ope heittää ryhmästä. Viime meiliin se ei edes enää vastannut. Sinnikkäästi lähetin vielä tänään pahoittelumeilin, etten taaskaan pääse tunnille sitkeän flunssan takia - erityisesti koska ääni meni on vaikeaa pitää esitelmää - saa nähdä tuleeko tällä kertaa vastausta. Pari viikkoa sitten se vielä lupasi, että saan tehdä kokeen keväällä, kun missaan sekä joulukuun että tammikuun tentin.

No tulee mitä tulee, päätin että on joka tapauksessa tärkeintä edes yrittää saada itsensä kuntoon ennen matkaa. Perjantaina joka tapauksessa lähdetään reissuun, ensimmäisenä kohteena on Singapore, jonne saavutaan lauantai-iltapäivällä ja ollaan ensi viikon torstaihin asti. Toivottavasti saan kirjoiteltua jostakin nettikahvilasta jossain välissä matkaa jotain, edes. Ennenkin on tosin tullut luultua suuria omista yhteydenpitokyvyistä, joten en panisi päätäni pantiksi tästä asiasta.

Ja sitten ollaan reissussa 7 viikkoa. Takaisin tullaan tammikuun loppupuolella, ja siitä 2 viikkoa töitä ja sitten uuteen työpaikkaan. Välillä elämässä tapahtuu jotenkin ihan kamalan paljon.

Sain sen työn!!!

Aivan käsittämätöntä!!! Olen ihan sekaisin... tänään sain työtarjouksen ja allekirjoitin sen, työt alkaa helmikuussa. Ja luulin etteivät ota minua edes haastatteluun...
Voi hyvä ihme, millaisia ihania ihmeitä maailmassa tapahtuu.

I did it!

Selvisin siitä! Olen sukeltaja!! ...hieman liioitellen ehkä. Kurssi on kuitenkin läpikäyty, olin luokan surkein oppilas, mutta päästivätpä viimeisenkin kurssista läpi :) Nyt on siis sekä teoria- että allasosuudet suoritettu. Vielä puuttuu avomeriosuus, jonka me siis suoritamme Australiassa. Muut kurssin jäsenet sukeltavat ensi viikolla Björkvikissä Tukholman lähellä, pimeässä ja kylmässä Itämeressä, hrrrrrr... aika sissitouhua. On heillä tosin kuivapuvut päällä, mutta silti. Olen onnellinen, ettei tarvitse siihen osallistua. Mutta jos se nyt saa ausseissa suoritettua, niin sitten on valtuutettu Open water diver - avomerisukeltaja!! Meikäläinen, joka suunnilleen on pelännyt vettä, ainakn syvää vettä...

Mutta oli aika huima tunne, kun pinnan alla hengittäminen onnistui ihan ongelmitta jopa pitkiä aikoja. Ja ettei tullut paniikkia altaan pohjalla istuessa. Mutta vaikeata se kyllä muuten oli! Lilluin painottomana suurimman osan aikaa jossakin puolivälissä, kurssin vetäjä joutui jalasta kiskomaan että sai minut pohjalle! Ja minä kun olin luullut, että pintaan pääsy on vaikeaa ja paniikin aihe, niin siellä sitten kiroilin regulaattoriini (hengityslaite) etten onnistunut vajoamaan. Onneksi kurssilla oli kaksi ohjaajaa, joista toisella oli tarpeeksi pitkä pinna näyttää kerta toisensa jälkeen, kuinka sen tippuneen maskin saa vedes alla takaisin päälle ja vedet hengittämällä ulos maskista... toinen ohjaajista menettikin silmin nähden hermonsa meikäläisen hitauteen.

Lisäksi fysiikan lakien ymmärtäminen ruotsiksi oli yllättävän vaikeaa. Jo pari viikkoa ennen kurssia menetin hermoni siihen touhuun, ja edelleen teoriatentissä piti oikein rautalangasta itselle vääntää, että tiheyshän se tosiaan kasvaa ja paine lisääntyy kun mennään syvemmälle... (eikös se nyt niin ollut??) mutta sitten käytännössä kun paine kerääntyi korviin 2-3 metrin välisessä syvyydessä, sai aidon esimerkin siitä miten paine on korvien sisällä suurempi kuin vedessä.

Helppoa vai mitä? Ha! Mutta se on tehty nyt ja nyt sitten varaillaan sukellusreissua Cairnista Great Barrier Reefille. ENää 2½ viikkoa reissuun!

Sukellusmaskissa

Käytiin tänään ostamassa sukellusmaskit ja snorkkelit. Maski tuntui hassulta, saa nähdä miten siihen muka tottuu. Sukelluskirjasta on luettu reilu puolet (huom. melkein 150 sivua ruotsiksi sukellussanastoa, jhuaa) ja filmistä katsottu suurin osa. Huh, aikalailla saa nähdä vaivaa homman eteen kyllä. Viikonloppuna on sitten kurssi, perjantaina klo 17-22, la 11-18 ja su 10-18. Miten yhteen vedessä lillimiseen voidaankin käyttää niin paljon aikaa ... ;) ei no, oikeasti tuntuu kyllä ihan hyvältä, että jos kerran mereen pitää mennä niin on ainakin kunnolla opittuna miten siellä pitää toimia. Epäilen kyllä, uskallanko sittenkään.

Ollaan nimittäin joulukuussa mm. Australiassa Great Barrier Reefillä! Siellä pitäisi olla maailman yksi parhaista sukellusmestoista. Joulu vietetään Sydneyssä ja uudeksi vuodeksi matkataan Uuteen-Seelantiin. Sielläkin ehkä pääsee sukeltamaan :) tai ainakin snorklaamaan, jos ei sukeltamiseen pystykään. Tämän pimeydenkin (ja sukelluskurssin) kestää sitä odotellessa...

idolit finlandsfärjalla

En ole aiemmin juuri seuraanut Idolsia (paitsi ekan kierroksen Suomessa, joo myönnän) mutta eilen tuli katsottua lähes koko show. Ruotsin idolsissa on mukana vielä 6 kilpailijaa, Agnes, Jens, Sebastian, Elina, Sibel ja Måns. Idolit olivat jaksojen välissä olleet finlandsfärjalla. Niin, tietysti ruotsinlaiva on täällä finlandsfärjan. Ekaa kertaa kun kuulin nimityksen, kuulosti se tosi oudolta, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Kaikenlaisiin suomennoksiin, ja hassuihin sanoihin. Työkaveri osaa sanoi "Moi moi mukulat", koska katseli pienenä suomalaista lastenohjelmaa jolla oli ko nimi!

Idolseista Elina kuulostaa kovasti suomalaiselta, mutta ei ole sitä, toisin kuin Jens melkein on, kotoisin lähes Suomen rajalta Piteåsta ja sukunimeltään Pääjärvi. Suomalaisperäisiin sukunimiin törmää aika usein, harvoin ko henkilö kuitenkaan puhuu tai ymmärtää suomea. Elina on aika harvinainen nimi, luulinkin ensin että hän on Lina. Varmaan Elinankin nimi tavataan aina väärin, samoin kuin Mari, joka on aina joko Maria tai Marie. Ja ääntämykseltään Maari tai Marii. Olen jopa itse alkanut käyttää vaihtelevasti näitä versioita!! Työpaikan lehden haastattelussa olin Marit. Totesin, että jos kerran olen useampi Mari, niin palkkaakin voisi tulla tuplasti...

Suomen idolseihin verrattuna Ruotsin jengi on huomattavasti monikulttuurisempaa. Suomalaiset idolsit ovat nimeltään Ilkka Jääskeläinen, Katri Ylander, Agnes Pihlava sekä Henna Heikkinen, ja nyt uusi Pauliina Kumpulainen. Aika supisuomalaista porukkaa. Ylander tosin voisi olla suomenruotsalainen ja ehkä Agnes jostain muualta myös. Täällä taas mm. Sibel Redzep, Maria Albayrak, Marieme Niang ja Jens Pääjärvi - ei ihan periruotsalaisia nimiä: löytyy niitäkin tosin, Carlssoneita ja Svenssoneita. Silti huomaa miten paljon pidemmällä Ruotsissa ollaan monikulttuurisuudessa ja kuinka nimenomaan nämä ovat toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia. Kyllähän kai tätä alkaa näkyä jo Suomessakin. Luin eilen artikkelin, ettei Tukholmassa ole enää koulua ja luokkaa, jossa ei olisi maahanmuuttajataustaista oppilasta. Toisaalta miksi helkkarissa pitää aina kiinnittää huomiota siihen, että jonkun vanhemmat tai isovanhemmat ovat jostain mualta. Milloin sitä oikein saa olla yhtä suomalainen tai ruotsalainen kuin muutkin? Onko sitä vielä 100 vuodne kuluttua neljännen tai viidennen polven maahanmuuttaja?

No anyway, eilen ulos idolseista äänestettiin Jonah, ja tuomarit ovat kerrassaan pöyristyneitä. Kansa äänestää väärin. Suomessa varmaan on sama juttu, vastaava skandaali ja myrsky vesilasissa. Lööpeissä tosin oli isoin uutinen kuinka Anna Lindhiä seurattiin. Ursäkta mig, mutta eikö se nyt ole vähän vanha juttu???

Idols-koukku kuitenkin heilahti. Nyt varmaan täytyy katsoa seuraavakin Idols-osa että kuinka tässä käykään.