Ällistyttäviä asenne-eroja

Tällä viikolla on jälleen huvittanut ja hämmentänyt ruotsalaisten ja suomalaisten täydellisen erilainen suhtautuminen päivähoitoon.

Keskiviikon DN uutisoi: S-förslag: Gratis förskola från två år. Eli siis yleinen ja ilmainen päivähoito 2-vuotiaasta. Käytännössä kaikille 2 vuotta täyttäneille lapsille oikeus (osittain ilmaiseen) päivähoitoon huolimatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Nykyään näin on 3-vuotiaasta eteenpäin.

Ajatuksena on, että jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon. Tämähän on siis täysin vieras ajatus Suomessa, jossa taistellaan jokaisen lapsen oikeudesta kotihoitoon.

Max-hinta päivähoidolle asetettiin 2002 vaalien jälkeen. Tällä hetkellä 15 tuntia hoitoa viikossa on ilmaista 3-vuotiaasta eteenpäin (tämä siis selittää sen, että Veran päivähoitomaksu on huomattavasti alhaisempi kuin Vidarin). Maksamme kahdesta lapsesta 1680 kruunua, vajaat 200 euroa.

Sosiaalidemokraattien pitkän tähtäimen suunnitelma on, että päivähoito olisi täysin ilmaista. Demarit näkevät satsauksen päivähoitoon satsauksena koulutukseen - " en bra fungerande förskola (=päivähoito, joka siis Ruotsissa nimellä esikoulu) långt ned i åldrarna är en viktig del i att vända den här utvecklingen"  eli hyvin toimiva päivähoito jo aikaisesta vaiheesta on tärkeä toimenpide, jolla voidaan parantaa Ruotsin huonoja koulutuloksia.

Buaahaa, tämä on niin koomista. Suomessa, jossa koulutulokset OVAT hyviä, taistellaan päivähoitoa vastaan. Suomessa hoidetaan huomattavasti suurempi osa lapsista kotona kuin Ruotsissa (=äidit hoitavat). Ruotsin demarit eivät juuri katsele lahden yli, että mistä ne hyvät koulutulokset kumpuaa..

Mutta pohjallahan on siis perustavanlainen ero siitä, miten päivähoitoa tarkastellaan. Ruotsissa se nähdään yleisesti hyvänä lapselle, jo 2-vuotiaasta, Suomessa kauhistellaan että ainakin 3-vuotiaaksi lapsen paikka on kotona.

Osuvasti poliittinen kommentaattori DN:ssa kuitenkin totesi, miten mikään puolue ei huutele pienempien ryhmäkokojen puolesta. Minua ei juuri hetkauta, maksetaan kahdesta lapsesta 1680 kr va 860 kruunua, summa on joka tapauksessa aivan älytttömän pieni. Se kuitenkin hetkauttaa, onko lapsiryhmässä suosituksen mukaiset 15 lasta vai 25. Täälläkin puolella lahtea löytyy jutun mukaan jpa 40 lapsen ryhmiä!! 40 lasta, miten siellä kukaan säilyy hengissä ilman kuulovaurioita?!! ... jotenkin tuntuu, että demarit ei oikein näe metsää puilta tässä hommassa. Ruotsissa ei ole mitään pakottavia ryhmäkokoja, olisikohan siihen kuitenkin aiheellisempaa puuttua?

Kaaoksen vallassa

Miten uuvuttavaa, raivostuttavaa ja stressaavaa lasten sairastaminen onkaan. Yhdistettynä uuteen työpaikkaan ja omiin sekä miehen työmatkoihin. Ja tietysti tuntuu kamalan kurjalta lasten puolesta.

Samalla huomaa, miten huonosti asiat turvaverkon suhteen ovat... siis sitä ei ole. käytännössä tullaan tilanteeseen, että puolikipeä lapsi on pakko viedä päiväkotiin, koska ei ole vaihtoehtoja. Emme varmaankaan ole ainoita tässä tilanteessa? Tuntuu, ettei kenelläkään nykyään ole turvaverkkoja, vaan on pakko turvautua ulkopuoliseen apuun tai olla kokonaan ilman. Riippuu varmaan työtilanteesta, miten tämä toimii.

Meillä on nyt sairastettu kaksi viikkoa melkein putkeen. Viime viikolla oltiin kipeitä ja poissa päiväkodista ma-to. Tällä viikolla ma-ke. Koskaan ennen ei meillä olla oltu tällä tavalla kipeitä. Kuumetta, flunssaa, korvakipua, yskää, märkärupea, mm. Viime viikolla olin kotona puolet maanantaista, ke ja to. Tällä viikolla eilisen, puolet päivästä tänään. Ja tämä tietysti juuri nyt, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa ja haluaisi keskittyä töissä, ja ylipäänsä olla paikalla. Olen tehnyt kaikki illat töitä. Ei millään jaksaisi enää. Koska lapset ovat kotona päivät, menee rytmi ihan sekaisin, päiväunet nukutaan liian myöhään ja illalla riekutaan miten sattuu. Vidar nukahti eilen 22.30 ja tänään näyttää touhu samalta. Lapsi vaan ei nuku. Kun sitä ei varmaan nukuta... Mutta miten estää, ettei pää räjähdä kun lapsi on hereillä pitkin yötä, itsellä sata asiaa jotka piti tehdä illalla koska päivällä ei ole kerennyt kun on ollut sairaan lapsen kanssa kotona?

Samanaikaisesti kämppä on koko ajan ihan räjähdyksen jäljiltä. Maitoa pitkin pöytiä ja laittioita, pöydänalus täynnä ruoanjämia ja muruja, lelut levällään ja nurkat täynnä rojua. Vaikka meillä käy siivooja joka toinen viikko. Tulokset on nähtävissä noin puoli tuntia käynnin jälkeen, illan päätteeksi koti on täydellisen kaaoksen vallassa jälleen.

Miten tästä selviää?! Miten te muut olette ratkaisseet tämän?

Kansalaisaloite

Mikäli sinulla on Suomen kansalaisuus, käythän allekirjoittamassa Kansalaisaloite vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi täällä. Suomeenkin tasa-arvoinen vanhempainjärjestelmä - jonka kaikkien työnantajat maksavat, ei ainoastaan naisten!!

Märkärupi tuli kylään - kolmannen kerran

Meillä on nyt Vidarilla joulukuun alusta asti ollut vaivana svinkoppor - märkärupi. Ekaa kertaa se huomattiin joulukuu alussa, ja vietiin lääkäriin, jonka mielestä syy oli jossain muualla. Joten saatiin antibiootit, ja otettiin testit. Niissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään erityistä. Joten jatkettiin antibiooteilla, ja tauti meni ohi viikossa. Päiväkotiinkin palattiin samantien, kun lääkäri sanoi, että koska kyseessä luultavammin ei ole svinkoppor niin päiväkotiin voi mennä vaikka olisikin haavoja tai rakkuloita. Normaalisti märkärupeen ei edes saa lääkkeitä Ruotsissa, vaan konstina on "yritä kestää ja vabbaa" (=Vård av sjuk barn,VAB, olla sairaan lapsen kanssa kotona, pois töistä).

Tauti sitten poistui, mutta seuraavalla viikolla kuultiin, että Vidarin paras kaveri päiväkodissa oli sairastunut. Ja testituloksetkin näyttivät ei oota.

Ja sitten tauti tuli takaisin joulun aikaan, juuri ennen Amerikan reissua. Soitettiin lääkäriin ja saatiin kuuri samana päivänä kun lähdettiin 11.30 aikaan reissuun - mies juoksi Arlandassa apteekista hakemassa lääkkeet. Ja ei kun alusta. Annettiin salvaa aamuin illoin. Tauti poistui.

Viime viikonloppuna en ollut uskoa silmiäni: rakkuloita, joista yksi ihan valtava käsivarren alla kainalon vieressä. Ja ei kun taas lääkäriin. Saatiin salvaa ja kielto viedä päiväkotiin ennen kuin rakkulat on poissa ja uutta ihoa päällä. Tällä viikolla on vabattu oikein urakalla, kun Verallakin ollut kuumetta. Tänään olivat molemma lapset päiväkodissa ainoaa kertaa.

Tauti ei ole missän vaihessa tarttunut Veraan, vaikka siitä sanotaan näin: Märkärupi on erittäin tarttuva, bakteerin aiheuttama ihotulehdus. Toisilla varmaankin on enemmän taipumusta? Päiväkotikaverin äiti totesi, että heillä tauti oli ollut kaikilla - molemmilla äideillä ja kolmella lapsella, eikä siltikään oltu saatu antibioottia. Kun yksi oli tervehtynyt, toinen sairastui.

Nyt alkaa siis tuntua, että seuraavaa kertaa odottaessa... palataan asiaan kuukauden kuluttua?

Kaverikyläilyä

Meillä on vihdoinkin alkaneet kaverivierailut. Viime viikonloppuna oli Veralla kaveri kylässä ja tänään on Vera vuorostaa hänen luonaan. Tosi kivaa, kun ollaan jo niin itsenäisiä! Pari kertaa aiemminkin on tätä jo harrastettu, muttei mitenkään säännöllisesti.

Meillä se hankaluus, että kaverit asuvat vähän ympäriinsä, kun tosiaan käydään erikoispäväkotia, jonne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sitten pitää aina hakea ja viedä, ja meillä kun ei ole autoa, niin ei ihan hirmu kauas viitsi lähteä seikkailemaan. Suurin osa onneksi asuu tässä suunnilleen keskustan alueella. Koulussa asia ei ainakaan tule helpottumaan (jos siis päästään suomalaiseen kouluun), koska sinne käsittääkseni tullaa vieläkin pidempien matkojen takaa. Veralla on päiväkotikavereita mm. Sundbybergissa ja Täbyssä. Täbyyn on meiltä semmoinen matka, ettei ihan heti kyllä lähdetä. Viime keväänä kun siellä oli synttärijuhlat, kotimatkaan meni puolitoista tuntia. Tosin junilla oli jotain ongelmia, mutta silti.

Teillä joilla on lapsia suomalaisessa koulussa, miten olette hoitaneet kaverivierailut?

Kouluvierailu ja muuta mukavaa

Vidar tosiaan on oppinut puhumaan. Ja puhetta tosiaan tulee, aikalailla tauotta... Hän myös matkii selvästi äitiään. Uusimpia hokemia on:

-  ei oikeeeesti...
-  ei haittaa mitään!

...ja juuri sellaisella samalla äänensävyllä kuin äitinsä. Niiiiin hellyttävää :)

Eilen oltiin Sverigefinska skolanin esikoululuokan tutustumisillassa. Ruotsissahan  mennään kouluun esikoulun yhteydessä, eli siis esikoulu on aina koulun yhteydessä. Käsittääkseni Suomessa ollaan menossa samaan suuntaan. Samalla siis valitaan koulu, kun mennään esikouluun.

Esikoulun opettajat esittelivät toimintaa, ja myös koulun rehtori oli paikalla. Tuntui tosi hyvältä paikalta, tosin epäselvää on, mahdutaanko mukaan. Tällä hetkellä esikoululuokkia on vain yksi, jolla on 28 oppilasta; ensi vuodeksi on jonossa jo 70 lasta, joten kaksi luokkaa on tulossa. Yhteensä 50 lasta, eli jos kaikki jonottajat haluavat paikkansa, kaikki eivät sitä sitten saa. Näin tuskin tulee kuitenkaan käymään, koska aika moni jonottaja päätyy johonkin muuhun kouluun lopulta.

Meillä on paikka 45. Pitäisi siis olla hyvät mahdollisuudet, toisaalta jonotussysteemi on vähän hämärä - mm. Suomesta juuri muuttaneet pääsevät automaattisesti kouluun. Ymmärrettävää, koska silloin lapsen ruotsin kieli on luultavasti olematon. Mutta meille jonottajille hankalaa, kun jotkut tulevat jonon ohi. No, rehtorikin lohdutti että varmaankin kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.

Meitä on Veran päiväkotiryhmästä ainakin 5 jonossa samaan esikouluun. Olisi tosi hienoa, jos kaikki pääsisivät! Ihan hullua, että oma lapsi menee jo kouluun... te, jotka harkitsette suomenkielistä koulua Tukholmassa, muistakaa ilmoittaa lapsi jonoon. Se ei maksa mitään eikä siitä ole mitään haittaa - paikan voi tarvittaessa perua!


ps. kuvia on tulossa, jossain vaiheessa...

Amerikkalaisia omituisuuksia

Muutamia huomioita Amerikasta.

Yhtenä iltana Key Westissä syödessämme ravintolassa pöytäämme tuli vanhempi herra ja rouva. He olivat seuranneet meitä illallisen ajan, ja halusivat nyt tulla kertomaan "how wonderful it has been to follow your lovely family having dinner together".

OMG. Jotenkin sitä menee ihan sanattomaksi tällaisen huomionosoituksen edessä! Ja itse kun lähinnä huokailee, miten huonosti lapset osavatkaan käyttäytyä... kyllä minä kuitenkin kykenin kiittämään, vaikka samanaikaisesti suomalaisittain tuli vähäteltyä, että eivät nämä nyt aina näin hyvin käyttäydy... sitä paitsi Vidarilla oli jo iPhone käytössä, joten apuvälineillä mentiin jo tässä vaiheessa :)

Joka tapauksessa, tämmöistä kommenttia en ole saanu koskaan pohjoismaissa. Ei tulisi pieneen mieleenkään mennä naapuripöytään kehumaan toisen perheiden käytöstä, vaikka kuinka sitä ihailisikin. Sehän nyt olisi ihan tunkeilua!

Toinen huomio paluumatkalta: odotimme lentoa. Ensimmäiseksi kutsuttiin lapsiperheet sekä muut apua tarvitsevat. Lisäksi jonon ohi pääsivät business luokkalaiset, SEKÄ MILITARY. Eli siis sotilaat. Monessa muussakin huomasi, miten armeijamyönteinen yhteiskunta Amerikka on. Joka paikkaan tungettiin huomionosoituksia sotilaille. God bless the military... jonon ohi hupshei.

Autoyhteiskuntahan Amerikka tietysti tunnetusti on myös, hulluja neljäkaistaisia moottoriteitä suuntaansa. Ilman autoa ei voisi kuvitellakaan selviävänsä. Ja kaikki autot käytännössä on automaativaihteisia. Jotta idioottikin selviäisi (tosin itse - idiootti - en juuri niillä moottoriteillä uskaltanut ajaa... :))

ps. autoista puheen ollen, tiesitkö muuten, että Helsingissä on huomattavasti enemmän autoja per hlö verrattuna muihin Pohjoismaisiin pääkaupunkeihin? Köpis voittaa kisan 225 autoa /1000 asukasta, sitten Tukholma 362, sitten Oslo 398 ja Helsinki, autoystävällisin, 403 autoa per 1000 hlöä. Tämmöinen statistiikka oli tänään DN:ssä.

Home sweet home

Huhhei, nyt on meidän uuden vuoden lomareissu jenkkeihin ohi ja täällä yritetään selvitä jet lagista. Tultiin takaisin tänään ja paluumatka Floridan Key Westista kesti kokonaisen vuorokauden, johon sisältyi peräti 4 erillistä lentoa. Key West-Miami, Miami-Washington, Washington-Lontoo, Lontoo-Tukholma. Tätä ennen reissattiin siis autolla 2 viikkoa Washingtonista Key Westiin Floridaan.

Älkää siis tulko mulle väittämään, etteikö lasten kanssa voisi matkustaa, muutakin kuin valmismatkoja :) IPadit toisaalta helpottivat huomattavasti matkantekoa. Miten sitä onkaan selvitty ennen teknisiä vempaimia, iPadia ja kännyköitä?? Kuunneltiin C-kasetilta lastenlauluja, niin omassa lapsuudessa... oi niitä aikoja.

Lapset jaksoivat yllättävän hyvin ja vanhemmatkin aika vähällä hammastenkiristelyllä :)  Oli hieno matka ja paljon nähtiin. Kiva olla kotona, paitsi että Floridan lämpöön on kyllä vähän ikävä. Eilen oltiin vielä shortseissa ja sandaaleissa uima-altaalla...Laitan matkaraporttia tulemaan kunhan ole vähän nukkunut, jos kiinnostaa?

Jeesus elää?

Vera oli päiväkotiryhmän kanssa suomalaisella kirkolla laulamassa joululauluja viime viikolla. Siitä seurasi seuraavanlainen keskustelu. Vera ja Vidar tänä aamun joulukuusen edessä, kuuntelin keskustelua kauempaa, se meni jokseenkin näin:

Vera: Jeesus on kuollut. Uskotko että Jeesus on kuollut?
Vidar: A-a (myöntämisen äännähdys ruotsiksi)
Vera: Mutta se ei ehkä olekaan kuollut enää. Toiset uskoo että se on ehkä herännyt eloon. Vidar uskotko että Jeesus on herännyt eloon.
Vidar: A-a. (tosissaan: kyllä, kyllä!)

Anna mun kaikki kestää. Mutta uskonasiat on aika vaikeita selittää, sen verran olen tässä kirkkovierailun jälkeen joutunut toteamaan. Me kun ei olla mitenkään ahkeria kirkossa kävijöitä muuten.

Pullot tontuille

Joulukuusi hommattu! Koristelutkin jo tehty suurelta osin, kun Vera ei millään malttanut odottaa. Kuusi maksoi 600 kruunua, aika hurja hinta mun mielestä. Toisaalta kun sen sai kulmilta, ei tarvinnut miettiä kuljettamista, kunhan kantoi kotiin. Jos jostain muualta olisikin saanut halvemmalla, olisi autonvuokraan saanut kulutettua hintaeron verran taatusti. Tänä viikonloppuna saatiin tehtyä myös lumiukko, sekä lumilinnan meidän pihaan, tosin ukko suli jo ja linnakin varmaan yön aikana. Nollakelillä lumen sulaa huisaa vauhtia ja kadut on jo täynnään ikävää loskaa. Kirkkoon ei jaksettu vauvautua laulamaan kauneimpia joululauluja, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus. Ehkä sitten kun Vera oppii lukemaan, pysyy lauluissa mukana paremmin.

Tentti oli sitten, kyllä juridiikka on aikamoista. Vaikka luulee tietävänsä, voi silti mennä ihan metsään. Vastaukset saatiin lähtiessä, enkä siitäkään osa päätellä menikö hyvin vai huonosti, vai tosi huonosti! Kaikki kysymykset ei ainakaan menneet väärin. Joten toivossa eletään, että päästäisiin läpi...

Eilen myös vietettiin meidän 4v hääpäivää, sain yllätysillallisen Mathias Dahlgrenin kuulussa ravintolassa. 8 ruokalajin illallinen oli varsinanen kokemus ja elämys (ja hintakin lienee elämys...). Lapset olivat kotona farfarin kanssa ja oli mennyt ihan hyvin, tosin siinä vaiheessa kun Vera nukahti heräsi Vidar. Vidarhan nukahtaa nykyään vaunuun, ei sänkyynsä. Vaunuissa on valjaat kiinni. Siitä huolimatta Vidar oli tullut kävelleen farfarin luokse herättyään. En mielestäni ollut unohtanut valjaita, mutta voiko 2v selviytyä niistä ulos?!

Meillä luovuttiin viimeinkin tuttipulloista tällä viikolla. Meillähän on juotu pullomaitoa vielä nukkumaan mennessä sekä aamuyöstä herätessä. Tonttu kävi hakemassa pullot tonttuvauvoille. Sama homma oli aikanaan Veran kanssa. Kolmas yö menossa, nukkumaan meno sujuu ongelmitta mutta aamusta herätään aikaisin, kun ei enää maidon voimin nukahdeta uudestaan. Haluttiin kuitenkin päästä pullosta vihdoin, vaikkei täällä Ruotsissa varsinaisesti mitään aikarajoituksia olekaan. Neljävuotiaita näkee vaunuissa tuttipullon ja tutin kanssa, hiukan hämärää. tuttihan meillä vielä onkin, mutta siihen taisteluun ei jakseta ihan vielä. Yksi asia kerrallaan - ja nyt ei ulkomaan reissulle tarvitse raahata pulloja mukana.

Joulua kohti!

Ensimmäinen viikko uudessa työssä onnellisesti ohi. Hyvin vai huonosti, vaikea sanoa, kun on pihalla kuin lumiukko, mutta oli miten oli - hengissä!! Aloitin maanantaina HR-hommissa eräässä ruotsalaisessa firmassa. Ihan superhypermahtavaa kaiken angstin jälkeen :) Työnhaussa kävi siis lopulta hyvin - ja työpaikka löytyi tutun kautta.

Siitä syystä ei ole täältä juurikaan viime aikoina kuulunut mitään. Samaan syssyyn kun osui viime viikolla edellisen työn lopetus + joulujuhlat, eilen päiväkodin Lucia ja joulujuhlat, omat isot synttärijuhlat pari viikkoa sitten, sekä tentti huomenna. Tentti mennee kyllä ihan penkin alle, koska en ole ehtinyt/jaksanut yhtään lukea. Mutta toisaalta tavoite on jo saavutettu - uusi työpaikka - joten eipä tuo niin haittaa vaikkei tentistä selvittäisikään. Joka tapauksessa kurssilla opitut asiat tulevat todellakin uudess työpaikassa tarpeeseen, joten kurssi on ollut kaiken ajan arvoinen. Jatkossa saan taistella työoikeudellisten asioiden kanssa varmasti väsymiseen asti...! Kerkesin tällä viikolla jo 2 päiväksi Jönköpingiin, jossa en ollut koskaan aiemmin käynytkään (mahdollisesti pienenä, mutta siitä ei ole muistijälkiä). Enpä nähnyt Jönköpingistä muuta kuin hotellin ja kaupungin läpi junalle kävellessä. Konttoreita on ympäri Ruotsia, joten tässähän pääsee turneelle vielä kevään aikana. Tulee Ruotsi tutuksi (tai ainakin tutummaksi ...)!

Viikko jouluun, tänä vuonna ollaan kotona Tukholmassa ja saadaan vieraita Suomesta. Todella ihanaa viettää joulua uudessa kodissa. Tämän viikonlopun aikana kun saisi hommattua joulukuusen vielä. Ja lahjat... ne ehkä jää ensi viikonloppuun kyllä, koska silloin saapuu apujoukot Helsingistä. Ja joulun jälkeen on luvassa 2 viikon loma. Lähdetään matkalle Ameriikkaan. Hurraa :)

Mites teillä, onko jo joulufiilistä?

Älämölöä Suomesta

Suomessa on jälleen räjähtänyt kotiäidit vastaan "ura-äidit" keskustelu totaalisesti silmille. Kotihoidontuen puolustajat ovat barrikadeilla heti, kun vähänkin kyseenalaistaa oikeutuksen olla kotona kolme vuotta lapsen kanssa. Tämä oikeushan on suorastaan perustuslakiin kivetty ja lapsen paikka on kotona vähintään 3 vuotiaaksi asti, hallelujaa ja aamen. tämän keskustelun keskipisteessä on aina lapsen oikeus ja etu, joka todellakin vaatii yhteiskunnan tukevan naisten jäämistä kotiin siihen asti, kunnes perheen pienimmäinenkin täyttää 3 vuotta. Tällä logiikalla nainen on siis kotona vähintäänkin neljä vuotta, useimmissa tapauksissa ainakin 5. Joku saattaa tietysti pyörähtää töissä hetkisen välissä, mikäli lasten syntymien välillä menee enempi kuin 3 vuotta.

Isä on kotona sen kuukauden ensimmäisen kanssa, ehkä pari viikkoa päälle, mutta nekin mielellään samanaikaisesti äidin kanssa - jolloin voi vaikka vähän kalastaa siinä sivussa. Ja sitten kakkosen kanssa sen kuukauden myös, ja sitten voidaan vaikka kaikki lähteä lomalle yhdessä. Tai jotain muuta kivaa tekemistä, jossa isä sitten voi olla äidin APUNA lastenhoidossa (näinhän se usein kuvataan).

Harvemmin siis niin, että isä jää lapsen kanssa keskenään kotiin useaksi kuukaudeksi, kun äiti menee töihin. Tai peräti kuten Islannissa - kuukaudet jaetaan 3+3+3 jolloin isä tosiaankin on vauvan kanssa kotona yksin  6-9kk ajan. Ja tämä malli on Islannissa todettu oikein toimivaksi. Sitten lapset viedään hoitoon, mitä nyt en ehkä kannata 9kk iässä, en myöskään Belgian tai Ranskan mallia viedä vauva hoitoon 3-4 kk vanhana. Mutta eipä ne lapset sielläkään aivan psykopaateiksi nähdäkseni tule, kuten kai suomalaisen keskustelun mukaan olettaisi.

No, hiukkasen kärjistän, kuten Virpi Salmikin tässä aivan loistavassa kolumnissa Äidin paikka on töissä. Tämähän on sen älämöölön aiheuttanut yhdessä Kataisen kommentoinnin kanssa siitä, miten Suomessa tulisi ottaa Ruotsista mallia ja kannustaa äitejä aikaisemmin takaisin työelämään - ja myös parantaa mahdollisuuksia osa-aikaiseen työntekoon.

Olen varmastikin monen mielestä ihan kamalan kotihoidon vastainen - haluan kuitenkin painottaa että en vastusta sinällään kotihoitoa, vastustan sitä, että NAINEN on lähestulkoon AINA se joka jää kotiin (n. 97% kotihoidontuen nostajista on Suomessa naisia). Kuten eräskin tuttu kirjoitti aiheeseen liittyen:

"...mutta en myöskään pidä monien vuosien kotiäitydestä sen takia, mitä vaikutuksia sillä on 1. naisten urakehitykseen, 2. naisten palkan kehitykseen, 3. tasa-arvoon yhteiskunnassa, ja 4. naisten tuleviin eläkkeisiin. Kotiäidin on myös paha lähteä eroamaan jos ei ole työpaikkaa, jos sattuisi niin huono tilanne käymään, eli kotiäideistä tulee täysin miehestään riippuvaisia."

Tasa-arvoisempaa kotihoitoa lapsille ja korkealaatuista päivähoitoa, sitä minä toivoisin kaikille perheille. Yhteiskunnan ei kuulu tukea epätasa-arvoistavia käytäntöjä, vaan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta.

Isänpäivää!

Hyvää isänpäivää kaikille niin Suomessa kuin Ruotsissakin! Tätä päivää vietetään molemminpuolin lahtea, äitienpäivähän meillä naapureilla on eri aikaan. Äiti saa meidän perheessä siis 2 päivää, isä vain yhden. Lisäksi meidän perheessä osuu isin synttäritkin vielä samaan syssyyn, joten isäparka ei juuri moneen otteeseen vuodessa juhli. Äidillä taas kemuja riittää :)

Me vietämme isänpäivää tällä kertaa vaarinpäivänä Helsingissä. Suomessa ollaan surullisesta syystä, oma rakas isoäiti kun nukkui pois reilu kaksi viikkoa sitten. Hän kerkesi huimaan 96 vuoden ikään ja oli loppuvaiheessa kovasti huonokuntoinen, joten tämä oli hänelle itselleen kyllä odotettu ja helpotuskin. Mutta tietysti meille läheisille silti surullista ja etenkin hautajaiset ovat kovasti itkettävät. Itselläni on miljoonia ihania, hauskoja, rakkaita yhteisiä muistoja mummosta ja hänen kanssaan vietetyistä ajoista ja nehän tietysti säilyvät sydämessä aina. Mummo sai myös elää pitkän, aktiivisen ja tapahtumarikkaan elämän, josta voi myös itse iloita. Kun muistaisi pitää huolta lähimmäisistä heidän vielä täällä ollessaan. Siinä ohjetta meille kaikille!

Meidän natiaiset on olleet sorsia syöttämässä oman mummonsa ja vaarinsa kanssa ja palailevat juuri mummolaan. Täällä ollaan huomiseen asti, isi onkin Saksassa työmatkalla joten juhlimmekin isänpäivänä vaaria.

Isänpäivän kunniaksi kaupat ovatkin täällä Suomessa kiinni - maitoa saatiin onneksi kioskilta sentään... Ruotsissahan kaupat eivät käytännössä ole koskaan kiinni, vain juhannuksena ja joulupäivänä. Lie kumpi sitten parempi?

Puherintamalla uutta

Tämän kuukauden aikana meidän neiti on oppinut sanomaan ärrän! Tämähän on saavutus, jota kaikki ruotsalaisetkaan eivät osaa. Muistan ikuisesti, miten alkuaikoinani tässä maassa katselin telkkarista Tinaa keittiössä; jonkin aikaa katsottuani totesin miehelleni, että tuon naisen pitäisi mennä puheterapiaan. Mies katsoi minua oudoksuen ja totesi: "men hon är ju från Skåne". Eli sehän selitti kaiken. Opin, etten kommentoi skånelaista ärrää, joka muistuttaa enempi ranskalaista kuin meidän kotoista puhetapaamme.

Samalla kun Vera on oppinut  ärrän, alkaa Vidarilta tulla sanoja toisensa perään. Etenkin "kaikki" (=karkki) sekä "gois" (=godis) näin varhaisessa vaiheessa ovat hymyilyttäneet. Verahan ei edes tiennyt mitä karkki on tässä ikävaiheessa, Vidarin kanssa asiaa ei ole todellakaan voinut välttää.

Olimme tänään ensimmäistä kertaa koko perheella elokuvissa. Kyseessä oli Lilla Anna ja Långa Farbron, eli Laban sarjaa. Hyvin meni ja Vidar jaksoi koko 45 minuuttia, vaikka lopussa piti alkaa vähän hyppiä penkillä. Tosi hauskaa!

Pihalla vaaleista

Ihan pihalla vaaleista. Kaverit facebuukkaa kilpaa vaalistatuksia, ja mulla ei ole osaa ja arpaa. Vähän kyllä harmittaa välillä, mutta toisaalta enpä haluaisi kyllä Espoossa äänestääkään. Kunnallisääneni (ja sydämeni :D ) kuuluu Helsingille :) Tuttuja on taas monta ehdolla, eli olisi varaa mistä valita. Mutta nou can do, pitää vaan seurata vierestä ja tsempata - ehkä itsekin voi vielä jonkin tsemppistatuksen postittaa kuitenkin. Sattumalta olen vieläpä vaaliviikonloppuna Helsingissä, vähän varmaan kyllä ottaa päähän kun muut menee uurnille ja itse en pääse. En ymmärrä miten jotkut voi ihan vapaaehtoisesti jättää äänestämättä!! Itse saan parhaita kicksejä vaaliuurnille. Olenhan hiukan outo ehkä, mutta moni tässä maailmassa oikeasti maksaisi maltaita äänestysoikeudesta!

Ruotsin vaaleihin on vielä aikaa, täällä kunnallisvaalit pidetään samaan aikaan kuin valtakunnalliset. Eduskuntavaaleissahan en saakaan äänestää, koska en ole Ruotsin kansalainen. Kunta- sekä landstingetin vaaleissa saan toki, mutta täällä äänestäminen on aiheuttanut blokkipolitiikan takia aina ahdistusta. Jos hyaluaa antaa äänensä vihreille muttei demareille, mitä teet kun tyypit on samassa blokissa? Ärsyttävää. Suomessa taas ärsyttää etenkin valtakunnan politiikassa, että kuka tahansa leikkii kenen kanssa tahansa joten hallituksen politiikka on väistämättä aina kompromissia ja vähän pullamössöä. Etenkin tällä vaalikaudella, kun sekä vasemmisto että oikeisto ovat samassa hallituksessa - varsinainen sekasotku... Eli kumpikaan systeemi ei tosiaankaan ole täydellinen.

***

ps. ihan pakko todeta kuitenkin vielä, että onhan mulla toki tuttuja Espoon puolellakin - heistä äänestäisin numeroa 354, jos saisin. Voin suositella myös numeroa 368, sekä bloginsa vanhana lukijana numeroa 394. Ja kun nyt mainostamaan ruvettiin, Helsingissä valitsisin 1021, 951 tai 998. Ihan vain vinkiksi :)

Päiväkotikuulumisia

Vidar aiotaan upgreidata ylempään ryhmään seuraavaan kuukauden sisällä. Meidän 2 vuotias on päiväkodissa iso! Aika koomista, kun päiväkodin johtaja kommentoi, että Vidar turhautuu pienten ryhmässä, kun pyörii siellä niiden päälle vuoden vanhojen kanssa. Ehehhee. Itse koen, että Vidar turhautuu, kun ei saa pelata iPadilla, tai ei saa lisää karkkia, tai ei saa juosta kakat vaipassa vaan vaippa pitää vaihtaa. Mutta päiväkodissa siis ollaan sitä mieltä, että Vidar 2v turhautuu koska ei saa tarpeeksi stimulanssia ryhmässä pienempien kanssa. Hymyilyttää.

Toisaalta Vidar varmaankin on ihan valmis keskiryhmään - seuratessaan sisartaan kehitys on todennäköisesti nopempaa kuin monella samanikäisellä esikoisella, ja ryhmässään hän tosiaan on yksi vanhimmista. Paras kaveri Teddy ei valitettavasti tule samaan aikaan uuteen ryhmään, vaan vasta vähän myöhemmin. Mutta päiväkodissa lupasivat lainata tätä Theodoraa (lempinimi Teddy) keskiryhmään silloin tällöin, jotta bestikset saavat ainakin välillä jatkossakin toisistaan seuraa. Ihan mainiota. Teddy & Vidar. Kun Vidarilta kysyy, ketä päiväkodissa on leikkikaverina, vastaus on "Tetti". Ja kuulemma Teddy oli kesällä puhunut mammasta, papasta sekä Viasta. Että sellaista se ensiystävyys :)

Teddy ja Vidar olivat olleet koko päivän keskiryhmässä perjantaina, ja kuulemma kävelleet retkellä tosi reippaasti ja muutenkin mennyt hienosti. Voi meidän pientä miestä... ja kyllä niitä sanojakin nyt yhtäkkiä tulee, viime päiviänä on lisääntynyt huimasti - mummo, pupu, kukko, äiti... Varmaan kohta alkaa tulla puhetta oikein urakalla.

Veraa taas on kehuttu päiväkodista ihan ylenmäärin. Vera usein menee pienten puolelle päiväkotipäivän alkuun, ja välillä myös päivän aikana. Kuulemma Vera ja kaverinsa Ella ovat sellaisia pikkuapulaisia, että yhdessä menevät yhdestä aikuisesta... joka on tietysti positiivista niin kauan kun heillä ei korvata aikuista :) Mutta siis he kuulemma auttavat niin hienosti, etteivät muut lapset jotka myös välillä ovat pienillä lainassa, siihen pysty. Vera onkin usein lukemassa satua pienemmille lapsille, kun käydään hakemassa päiväkodissa. Tosi upeaa. Vastaavaa osallistumista on ajoittain ilmassa myös kotona, mutta useimmiten se päätyy kyllä huutoon ja hammastenkiristykseen ...

Sisarukset, Ulriksdahls slott

Neuvolakuulumisia

Meillä oli muuten toissapäivänä molempien lasten neuvola. Pitkästä aikaa. Saatiin uusi neuvolapaikka, kun ollaan tässä välissä muutettu.

Siellä selvisi että Vera painaa 18.3 kiloa ja on 109 cm pitkä. Vidar painaa 12.3 kiloa (jos muistan oikein, en saanut niitä mihinkään paperille muuten!) ja on 89 cm pitkä.

Muuten meni ihan mallikkaasti. Molemmat piirsivät innokkaasti, Vera kieltäytyi puhumasta muuta kuin suomea äitinsä kanssa. Vidar ei edelleen juuri puhu, vaikka suurta meteliä pitääkin itsestään muuten. Sanavarastoon kuuluu mamma, pappa, kakka, bajs (kakka ruotsiksi), majs, Teddy (paras kaveri päiväkodissa), katten ja bil. Ehkä vielä joku muukin mikä nyt unohtui. Oltiin Verankin kanssa vähän hitaita tässä puhumaan opettelussa.

Vera taas osaa jo oikeastaan kaikki kirjaimet. Ja kesän jälkeen on vihdoin opittu ottamaan keinussa itse vauhtia. Se on tosi tärkeä taito, kun ollaan puistossa kolmistaan!

Vidarista on tullut viime aikoina halipoika, mitä ei olla oltu juuri aiemmin. Lisäksi kun yönukkumiset on alkaneet sujua, on nukuttaminen mennyt ihan keturalleen. Nykyään nukahdetaan ainoastaan vaunuihin, kun aiemmin ei ollut mitään ongelmaa nukahtaa omaan sänkyyn ja nopeastikin vielä. Aina jotain.

Tänään sain käytyä kysymässä videokameran korjausta (ei kannata, uuden hommaaminen maksaaa saman verran, että sitten inhoan tätä kertakäyttöyhteiskuntaa), lähetettyä yhden työhakemuksen, käytyä kysymässä kurssikirjaa jota ei ollut kaupassa. Huomenna sitten toivottavasti listalta pari juttua lisää ruksittavaksi.

To do list

Tää on niin tätä. Aika menee ihan liian vauhdikkaasti. Nyt on yhtäkkiä jo lokakuu, ja mitään ei kerkeä. To do listalla on mm.

1. osta kirjoja kurssille
2. korjaa videokamera
3. ota yhteyttä verovirastoon
4. tsekkaa opintotuki
5. tsekkaa työttömyyskassa
6. maksa laskut (ei onnistu, kun työpaikka vaihtoi Windowsin ja siinä meni sisäänloggaustiedot, nyt odotellaan uusia postitse)
7. osta silmälasit
8. osta uusi puhelin
9. peruuta Amexin luottokortti
10. soita työnhakuun liittyen haettuihin työpaikkoihin
11. lähetä muutama työhakemus
12. ota yhteyttä tuttuihin ja kerro, että haet töitä
13. ala sumplia juhlia, jotka järjestetään joulukuun alussa
14. lue kurssille
15. varaa hammaslääkäri

Että silleen. Töitä on niin että tulee ovista ja ikkunoista, ja jotenkin pitäisi handlata se fakta, että tässä kuussa työaika on 70% mutta työt ei juuri vähentyneet...osa-aikasijainen on kyllä, ja toiveissa että hän voisi ottaa vähän hommia ensi viikosta lähtien, tällä viikolla hän kun sijaistaa kollegaa joka on lomalla sekä toista joka on kokouksessa Barcelonassa. Ja lapsiakin olisi kiva joskus nähdä. Että ei hyvin mene.

Lasten kanssa olisi kyllä ihanaa olla vähän enemmän aikaa. Mutta se vaatisi melkein työpaikan vaihdon, joka ei onnistu, koska olen siihen liian vanha. Oletko muuten koskaan törmännyt siihen, että kun lähestyy 40 vuotta on liian vanha työnhakuun? No, onhan se kyllä ihan ikäloppu...

Vera pohti tänään sukulaissuhteita, ja kysyi J:n isän naisystävästä: " Onko Ulla papan mummo?" Tämä oli aika mielenkiintoinen konstellaatio... pappa siis tarkoittaa isää meillä, sehän sekoittaa pakkaa suomenkielessä vielä entisestään. Hiukkasen nauratti vaikka pidinkin pokkaa.

No niin. Jospa sitten ryhtyisin taas kirjoittelemaan hakemuksia ja printtaamaan lukemista torstain kurssille.

Ps. Oli aivan mahtava tyttöjen reissu Dubliniin viime viikonloppuna. Siihenkin olen ehtinyt! :)

Onnea Vidar 2

Meidän pikku Vidar täytti perjantaina 2 vuotta. Ja sai lahjaksi mm punaisen paloauton, jolla voi ruiskuttaa oikeasti vettä. Isosisko halusi väkisin avata kaikki lahjat. Onneksi Vidaria ei juuri haitannut, vaan mm paloauto ja pehmoeläimet sekä eläinpalapeli oli kaikki mieleisiä - vaikkei ilmeestä oikein voi sitä päätelläkään...

(Farfar antoi sekä Vidarille että Veralle AIK:n treeniasut, tässä päällä)

Onnea Vidar!

Nyheter

Vidar täyttää tällä viikolla 2 vuotta. Pieni poika ja jo 2-vuotias! Mummo ja vaari tulevat juhlistamaan tätä suurta päivää ensi viikonloppuna - sekä meille seuraksi, kun J on lisäksi lähdössä työmatkalle. Mukavaa, ensimmäiset yövieraat saavat testata meidän uuden vuodesohvan!

J oli myös melkein koko viime viikon poissa (ti-pe) työmatkalla ja totesin, että nyt on ohitettu joku raja siinä, että lasten kanssa keskenään menee oikeastaan ihan hyvin. Vidar vihdoinkin nukkuu jokseenkin ok (koputan puuta) ja heräilee useimmiten ekaa kertaa vasta aamuyöstä viiden aikaan. Siten unta saa myös äiti vähän pitempiä jaksoja kerrallaan. Hallelujaa, vihdoin!

Myös muutoin lasten kanssa koordinoitu sujuu aika hyvin, ja päivät tietty menevätkin päiväkodissa joten ei siihen niin kovin edes aikaa ennen nukkumaanmenoa jää. Muutenkin 2-vuotias alkaa olla jo vähän hallittavissa, kuuntelee ja ymmärtää ainakin välillä, syö itse eikä istu enää syöttötuolissa, auttaa kun pyydetään, ei juo enää tuttipullosta kuin nukkumaan mennessä ja öisin, ei käytä enää bodyja (se vaihe loppui yhtäkkiä kesällä!), leikkii omia leikkejään ja siskonsa kanssa, aamuisin jopa viihtyy jonkun aikaa itsekseen leikkien ja telkkaria (tai iPadia) katsellen kun äiti vielä nukkuu. Meillä on kyllä turvattu näihin kyseenalaisiin keinoihin... välillä taas tyyppi on ihan mahdoton, juoksee karkuun ja rätkättää mennessää, sotkee ruokaa eikä haluaisi millään pukea päälleen. Mutta aika vähän meillä mitään kiukkukohtauksia on ollut.

5-vuotias taas osaa olla halutessaan hyvinkin avulias, mutta kieltämättä myös välillä kaikkea muuta ;) mielialat vaihtelee, ja etenkin taipumuksena on vetkuttaa ja unohtua tekemään asioita. Toisaalta äiit on edelleen ihana ja paras, joten siitä yritetään nauttia niin kauan kuin tätä riemua kestää.

Kouluunkin tuli soitettua ja tarkistettua, että kaikki on kunnossa ja jonossa ollaan. Syksyn aikana tulee kutsu info-ja tutustumistilaisuuteen.

Syksy, niin. Pimeät illat hämmentävät. Mihin se kesä katosi? Varsinkin tämän kesän kohdalla tosiaan tuntuu niin käyneen, kun sadetta piisasi niin että kesä tuntui kovin lyhyeltä. Ei jotenkin yhtään jaksaisi kurahousuja ja talvipukuja. Kauhistuttaa, että ensi kesään on tosiaan vuosi... vaikka joskus pimeät syysillat voivatkin olla ihan mysigt, niin tänä vuonna ei kyllä yhtään nappaa.

Toisaalta on tällä kertaa syksyssä positiivinen puolensa - sain viime viikolla tietää pääseväni keväällä hakemaani koulutukseen. Kyseessä on erityiskurssi pääasiassa iltaisin työlakia (arbetslivets juridik) Tukholman yliopistolla. Kurssi alkaa huomenna ja on varmaankin aika vaativa, koska en ole koskaan lukenut lakia aiemmin ja nyt vielä ruotsiksi. Toisaalta olen alaa sivuavia hommia tehnyt jo jonkin aikaa, joten ainakin asioita pitäisi pystyä soveltamaan käytännössä. Duunia ei kylläkään voi 100% kurssin aikana tehdä, joten katsotaan miten tässä käy....