Yhtenä päivänä nukkumaan mennessä rupesin katsomaan Vidarin korvaa tarkemmin. Se oli täynnä muroja. Voi hyvää päivää, todella koomisen näköistä. En tiedä olisiko mies itse huomannut mitään, nukkunut koko yön murot korvassa...
Vidar hokee jatkuvasti neljää sanaa: pappa, mamma, kakka ja nej. Tai oikeammin njäi. Sillai vähän tukholmalaisittain. Viimeisin on pappa, jota hoetaan KOKO ajan, painottaen jokaista tavua. Hitaasti tämä kielenkehitys sujuu, mutta niin sujui aikanaan sisarellaan myös - ja nykyään ei tosiaan ole mitään vikaa puheenlahjoissa. Verakin on alkanut pikkuhiljaa puhua ruotsia, ei vielä juuri isälleen mutta muille ruotsinkielisille.
Meillä nukkumiset on menneet huomattavasti parempaan suuntaan. Nykyään nukutaan jo pitkiäkin pätkiä putkeen, noin 23 ja 5 välillä. Illalla saatetaan herätä kerran haluamaan tuttia tai vettä, ja aamuyöstä sitten annetaan jo maitoakin. On vaan ihan superihanaa, että on päästy jatkuvista yöheräilyistä!!Kyllä naamasta näkee, että ikää on eikä yöheräilyt ainakaan ole nuorentaneet. Duuni-ahdistuskin on herännyt ikäkriisin myötä, kun peilistä katsookin yhtäkkiä jotenkin kovin vanhentunut tyyppi.
Viime aikoina on ollut aika angstinen olo, kieltämättä. Onkohan sitä koskaan täysin tyytyväinen? Vai meneekö tämä ikäkriisi ohi kunhan täyttää ne pyöreät vuodet, kuten meni edelliselläkin kerralla? Eihän se mitään auta sitä paitsi. Suurin dilemma lienee se, ettei tiedä mitä elämässään tekisi, ja vaihtoehtoja nyt on vaan vähemmässä kuin 10 v sitten.
Toisaalta kävin kuuntelemassa tänään erittäin hyvää luentoa, jossa oli puhumassa ruotsalainen tv- ja radio persoona Kristian Luuk siitä, onko koskaan myöhäistä valita toisin. Hänen mukaansa tietysti ei, miksipä hän muuten olisi aiheesta puhunut :) Mutta pointteja oli kolme, 1) våga göra det som är roligt 2) välj motsatsen 3) det går att ångra sig. Eli uskalla tehdä sitä mikä on hauskaa, valitse vastakohta tiimiisi/työkaveriksi (jos voit), on ok katua. Mutta on sitä näin keski-iän kynnyksellä tullut a) konservatiiviksi ja b) turvallisuushakuiseksi. Se on ihan kamalaa! Mitä tehdä....
torstaina, toukokuuta 24, 2012
sunnuntaina, toukokuuta 13, 2012
Äitienpäivä, tosin ei Ruotsissa
Tänään oli Suomen äitienpäivä, Ruotsissa juhlitaan vasta kuun lopussa. Äitinä saan kaksi erillistä päivää, mutta isät vain yhden, koska se päivä sattuu molemmissa maissa olemaan sama.
Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?
Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.
Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.
Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.
Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?
Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.
Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.
Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.
keskiviikkona, toukokuuta 02, 2012
Kertakaikkiaan loistava vappuilma!
Vähän tuli meilläkin vietettyä vappua:
Vera pääsi kekkereihin mukaan, Johan ja mies joutuivat jäämään kotimiehiksi kun Viltsulle iski juurikin sunnuntai-iltan oksennustauti.
Nyt jo taas pirteänä. Parvekekausi on avattu!
lauantaina, huhtikuuta 28, 2012
Ihana kevätpäivä!
Aivan ihana aurinkoinen päivä, vihdoin! Kevät on tullut kaupunkiin viimein ja me ollaan siitä nautittu niin että naamaa kuumottaa!
Vera teki ekaa kertaa todella kunnollisen pyörälenkin, tähän saakka pyöräily on tuntunut jotenkin vaikealta ja vaivalloiselta. Tänään oltiin kuitenkin matkassa kaikkineen melkein viisi tuntia! Välissä tosin käytiin syömässä ja kahvilla ja leikkipuistossa ja pyörävälinekaupassa, mutta silti. Ostettiin uusi kypäräkin (vaaleanpunainen). Meillä on tietty vielä apupyörät, kun on niin vähän ajettu. Verahan ei ole mitenkään seikkailunhaluinen, vaan tänään tajusin että tyttöhän tulee selvästi äitiinsä: ei mitenkään suuna päänä painele tekemään uusia juttuja, varsinkaan vähän pelottavia - ja on todella kärsimätön! Jos ei heti suju niin menee hermo!
Vera teki ekaa kertaa todella kunnollisen pyörälenkin, tähän saakka pyöräily on tuntunut jotenkin vaikealta ja vaivalloiselta. Tänään oltiin kuitenkin matkassa kaikkineen melkein viisi tuntia! Välissä tosin käytiin syömässä ja kahvilla ja leikkipuistossa ja pyörävälinekaupassa, mutta silti. Ostettiin uusi kypäräkin (vaaleanpunainen). Meillä on tietty vielä apupyörät, kun on niin vähän ajettu. Verahan ei ole mitenkään seikkailunhaluinen, vaan tänään tajusin että tyttöhän tulee selvästi äitiinsä: ei mitenkään suuna päänä painele tekemään uusia juttuja, varsinkaan vähän pelottavia - ja on todella kärsimätön! Jos ei heti suju niin menee hermo!
Lounasta ulkona
Löydettiin tosi kiva lounaspaikka ja kahvila Kungsholmenilla
Uusi kypärä
Meidän pihan kukkia
perjantaina, huhtikuuta 27, 2012
Viikon prässi
Takana on varsinainen viikko. Alkuviikosta olo oli jo jokseenkin tukkoinen, joten tein vähän lyhyempää päivää ja töitä etänä. Olo ei sillä kuitenkaan parantunut, vaan keskiviiko-iltana nousi 38.5 asteen kuume. Torstaina oli kuitenkin tiedossa sekä työhaastattelu että työtilaisuus Helsingissä, joten pakko oli vaan tsempata. Särkylääkettä naamariin ja unille keskiviikko-iltana, ja johan oli herätessä olo ihan ok. Eli onnistuin hoitamaan sekä haastattelun että työiltatilaisuuden kunnialla kotiin, palaamaan hotellille puoli yhdentoista aikaan eilen illalla, vielä tekemään töitä puolisen tuntia, unten maille ja aamulla ylös Suomen aikaan puoli seiska jotta kerkeää lennolle takaisin Tukholmaan. Lento laskeutui ysiltä ja olin toimistolla 9.45, jonka jälkeen tvielä duunia päälle päivän verran - lisäksi esiintyminen koko toimistolle (120 henkeä) kokouksessa ja nyt vihdoin ansaitulla viikonlopun lomalla! Huh. Mutta näin jälkeenpäin, voipas olla tyytyväinen saavutukseensa. Mitä luulet, lähteekö kuume särkylääkkeillä kokonaan, vai olisiko se muutenkin häipynyt?
Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)
Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.
Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.
Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".
Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)
Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)
Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.
Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.
Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".
Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)
perjantaina, huhtikuuta 20, 2012
Sälää
Mies lähti poikein viikonloppureissulle ulkomaille. Siellä ne varmaan istuu pubissa ja lipitää olutta. Hyvä niin, itsehän pääsin viime syksynä tyttöjen kanssa Lontooseen ja kuukausi sitten duunin kanssa alpeille. Vähän kyllä mietitytti miten jaksetaan tsemppailla tämä viikonloppu keskenämme, kun unohtui pyytää ketään kavereitakaan viikonloppukylään ja vanhemmat oli estyneitä. No, huomiseksi on sovittu Veran päiväkotikaverin vierailu meille leikkimään ja sunnuntaina mennään kaverin ja tyttärensä kanssa museoon (jos vaan ollaan terveinä). Että varmaan me ihan selvitään :)
Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.
Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).
En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.
Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.
Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!
Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.
Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).
En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.
Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.
Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!
maanantaina, huhtikuuta 02, 2012
Vidar puoltoista
Vidar täytti vähän aikaa sitten puolitoista vuotta.
Sen kunniaksi muutama kuva pitkästä aikaa :)
Neuvola oli myös pari viikkoa sitten, mitat olivat 83cm ja 11.92 kiloa.
Iloinen poika:
keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012
Puuta heinää, aina vaan koulusta...
Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!
Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.
Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.
Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...
Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.
Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.
Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.
Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.
Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...
Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.
Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.
lauantaina, maaliskuuta 24, 2012
Voi tätä koulua, ei kestä
Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!
Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.
Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.
Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.
Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.
Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.
Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.
Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.
Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.
Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.
Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.
Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.
Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.
Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.
Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2012
Taas kerran päivähoidosta
Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...
lauantaina, maaliskuuta 10, 2012
Sisko ja sen veli
Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.
Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.
Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)
Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.
Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2012
Päiväkotimaksut ja muuta kivaa
Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!
Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!
Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.
Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!
Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
Takaisin sairaspedille...
Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.
Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...
Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.
Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin. Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.
Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.
Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...
Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.
Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin. Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.
Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.
tiistaina, helmikuuta 21, 2012
Pois sairastuvalta ja päiväkoti sujuu
Vidarin päiväkodissa aloittamisen jälkeen viime viikko oli ensimmäinen jolloin lapset olivat terveitä koko viikon. Siis kuukausi siinä meni - ensin vatsatauti, sitten kuumetta, sitten flunssaa, ja lopulta Vera sai vesirokon. Vidar ei sitten kuitenkaan saanut, vaikka puoli tarhaa on kärsinyt ko taudista. Erinomaista sinänsä, että Vera on sen nyt sairastanut mutta olisihan se ollut kätevää että se olisi tullut Vidarillekin samalla... No, joka tapauksessa viime viikon jälkeen piirrettiin rasti seinään - ehkä sairauskierre on siis laantumaan päin!
Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.
Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?
Viime viikolla myös Vidar meni päiväkotiin ekaa kertaa ihan mielellään, ja nykyään kun vie heitä sinne niin ukko roikkuu jo valmiiksi sisäpihan ovessa että "päästä nyt jo pihalle leikkimään" - ja kun portin sitten avaa, sinne häipyy eikä perään huutele :) Aika nopeasti tämä sitten kuitenkin sujui, vaikka alkuun vähän kirpaisikin.
Samanaikaisesti kuitenkin käyttäytyminen (öisin ei-nukkumisen lisäksi) on mennyt vaan hullummaksi - nykyään aina kun silmä välttää, on pakko kiiivetä pöydälle, repiä Veraa naamasta tai vaatteista, heittää ruokaa, kakata kylpyyn. Tosi kivaa. Hirmuinen vahtiminen koko ajan, kun äijä pistää ihan ranttaliksi. Ehkä seon jonkinlaista kapinaa sitten kuitenkin, tai ainakin rajojen testaamista ja uhmaa?
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
Voiko unen puutteeseen kuolla
Hetkittäin sitä epäilee selviävänsä tästä hengissä. Kun koko kämppä kaatuu päälle, kaaos valtaa joka kolkan, itse yrittää toisella kädellä järjestää samalla kun pieni käsi ylettää joka paikkaan ja repii kaiken alas riehuu ja sotkee, toinen huutaa kurkku suorana jotain muuta, yöllä ei nukuta, lapset ei nuku, kukaan ei nuku, töitäkin pitäisi yrittää tehdä vaikkeipä juuri huvittaisi kun siitä vasta kriisi onkin... joopa. Kyllähän ne sanoo, että tämä helpottaa jossain vaiheessa, mutta ei juuri lohduta tässä hetkessä. Nukuttu ei olla nyt puoleentoista vuoteen kunnolla. Lastenhoitoapua voi kyllä ostaa päivisin, voisiko sitä ostaa myös yöllä? HEtkittäin sitä epäilee omia kykyjään. Ja mikä siinäkin on, että lapsi herää juuri sillä sekunnilla kun itse sammuttaa valot ja laittaa silmät kiinni. Oli kello sitten kymmenen, yksitoista tai keskiyö, hyvin menee siihen asti mutta tasan sillä sekunnilla kuuluu pinnasängystä "määmää".
sunnuntaina, tammikuuta 29, 2012
Asuntopolitiikkaa
Ruotsissa käy keskustelu kuumana asuntopolitiikasta ja lyhennyksistä. Täällähän siis asuntolainaa ei tarvitse lyhentää lainkaan, mutta lainaa ottaessa pitää olla kykyä maksaa 15% asunnon hinnasta. Eli siis aikamoinen summa, mutta sitten voikin elellä lainan kanssa hamaan tappiin.
Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?
Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!
Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.
Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.
Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle Thaimaan reissulle...
Nyt Tukholman kaupunginjohtaja Nordin on ehdottanut, että entäs jos laitettaisiinkin lyhennyspakko. Asuntojen hinnat on viime aikoina laskeneet, samanaikaisesti kun lainojen määrät ovat huimia ja velkaantuminen todella kovissa luvuissa etenkin Tukholmassa. Kämpät todella maksavat paljon, 80m2 asunto keskusta-alueella maksaa noin 4 500 000 kruunua (500 000 euroa) joka lienee about samaa luokkaa kuin Helsingissäkin?
Lainojen lyhentämisvaatimukselle on näytetty sekä vihreää että punaista valoa. Kriittisesti siihen suhtautuvat ovat päivitelleet, miten esim lapsiperheet voisivat selvitytyä lyhentämisvaatimuksista. Esim jos olisi 60 vuoden laina, sitähän joutuisi kuussa maksamaan näin ja näin paljon. Hui! Ja jos olisi 30 vuoden laina, siitä harva selviäisi!
Hiukan koomista on ollut näitä lukea, tietäen Suomen lainapolitiikan. Itse en edes olisi saanut 30 vuoden lainaa kun lainoja syksyllä 2009 kyselin, vaan tarjottiin 20 tai max 25 vuoden lainaa. Ja yli 30 vuoden lainoja ei kai ylipäänsä juurikaan ole tarjolla, vaikka löystymistä lainojen lyhennysvaatimuksissa on viime aikoina kai sielläkin ollut.
Mutta että sehän nyt olisi pöyristyttävää, että lainoja peräti olisi pakko lyhentää. Toisaalta vuokra-asuntojahan täällä ei ole, joten oman ostaminen on lähes ainoa vaihtoehto, ja jos tuota 15% pääomaa ei ole niin siihen ehkä pitää ottaa myös lainaa. Jota sitten kyllä pitää lyhentää. Tässä tilanteessa tietysti varsinaisen asuntolainan lyhentäminen voi olla liikaa.
Mutta silti... kukaan ei ole missään maininnut, että muissa maissa lainojen lyhentäminen on ihan automaatio. Ikäänkuin ruotsalaiset ei mitenkään voisi tällaiseen kyetä. Jäisihän sitä kuluttamiseen sitten kamalan paljon vähemmän rahaa, eikä ehkä päästäisikään sille vuosittaiselle Thaimaan reissulle...
perjantaina, tammikuuta 27, 2012
Hereillä klo 04
Voi elämän kevät. Milloin tää lapsi oppii nukkumaan?!!
Ja muutaman tunnin päästä pitäisi kyetä töihin. Mä en ala.
Ja muutaman tunnin päästä pitäisi kyetä töihin. Mä en ala.
torstaina, tammikuuta 26, 2012
Haavisto vai Niinistö
Hurja pressanvaalikampanjointi on meneillään niin lehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa! Oma Facebook ihan tursuilee kommentteja ja linkkejä. Itse olen tietysti vannoutunut politiikka-friikki, joka saa kicksejä vaaleista, niinpä tämä ei minua tosiaankaan häiritse. Voin kyllä ymmärtää jos joillakin menee yli hilseen. Vaalit ovat tosiaankin siirtyneet verkkoon!
Katsoin myös ylen tv-tentin tänä iltana ja kyllä Haavisto vaan on niin paljon parempi esiintyjä kuin Niinistö! Tosin olen puolueellinen toki, mutta silti ihan eri tason vastaukset. Jokainen toki kannattakoon omaa suosikkiaan, ja järkyttävää on se loanheitto mitä on myös nähty. Mutta olisihan se ihan mahtisuperjymyä saada Suomeen vihreä, arvoliberaali presidentti arvokonservatiivin kokkarin sijaan! Kyllä sunnuntai-iltana oli niin huippujännää että!
Ja Ultra Brakin heittää keikan Haaviston kunniaksi. Oi aikoja. Siskoni, törkeää törkeää on saanut sinne lipunkin. Olen kade. Ultra Bra on ollut minulle sitä oikeaa nuoruuden musiikkia, todellista nostagiaa. Lisäksi lavalle nousee muitakin huippunimiä, myös ikisuosikkini Maija Vilkkumaa. Ja liput meni puolessatoissa tunnissa.
Kävi skabassa miten kävi, on Haaviston pääsy kakkoskierrokselle avoimen ja suvaitsevaisen Suomen voitto. Joka tapauksessa on hienoa, ettei änkyrät EU-vastustajat päässeet jatkoon.
Katsoin myös ylen tv-tentin tänä iltana ja kyllä Haavisto vaan on niin paljon parempi esiintyjä kuin Niinistö! Tosin olen puolueellinen toki, mutta silti ihan eri tason vastaukset. Jokainen toki kannattakoon omaa suosikkiaan, ja järkyttävää on se loanheitto mitä on myös nähty. Mutta olisihan se ihan mahtisuperjymyä saada Suomeen vihreä, arvoliberaali presidentti arvokonservatiivin kokkarin sijaan! Kyllä sunnuntai-iltana oli niin huippujännää että!
Ja Ultra Brakin heittää keikan Haaviston kunniaksi. Oi aikoja. Siskoni, törkeää törkeää on saanut sinne lipunkin. Olen kade. Ultra Bra on ollut minulle sitä oikeaa nuoruuden musiikkia, todellista nostagiaa. Lisäksi lavalle nousee muitakin huippunimiä, myös ikisuosikkini Maija Vilkkumaa. Ja liput meni puolessatoissa tunnissa.
Kävi skabassa miten kävi, on Haaviston pääsy kakkoskierrokselle avoimen ja suvaitsevaisen Suomen voitto. Joka tapauksessa on hienoa, ettei änkyrät EU-vastustajat päässeet jatkoon.
lauantaina, tammikuuta 21, 2012
Sairastuvassa
Niinpä me sitten tietysti sairastuttiin ensimmäisen päiväkotiviikon aikana. Niinhän sitä sanotaan, että alussa ne pöpöt leviää. En kyllä muista, että Veralle olisi aikanaa tullut näin nopeasti, mutta kyllä taisi hänkin osansa saada sitten pikkuhiljaa. Vidar siis sai kauhean vatsataudin keskiviikkoyönä, ja oksensi vielä torstaina aamulla. Me muut oltiin silloin vielä ihan kunnossa, Vera oli päiväkodissakin. Kuulemma toinenkin maanantaina aloittanut lapsi Vidarin ryhmästä oli vatsataudissa torstaina.
Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.
Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.
Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!
Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...
Mutta tietty sitten eilen illalla taudin sai ensin Vera ja sitten J. Täällä oksensivat molemmat viime yönä, onneksi Vidar on jo terve, ettei ihan kaikille iskenyt tauti samaan aikaan. Minulle sitten varmaan huomenna, mutta eletään toivossa että 1) säästyisin taudilta tai 2) ainakin mies kerkeää parantua siihen mennessä.
Kyllä sitä on aika raato kun perhe sairastaa, kun muutenkin tätä valvomista on tässä ihan yllinkyllin... toisaalta päiväkodin myötä Vidar on alkanut nukkua pikkaisen paremmin eikä enää tunnu vaativan maitoa parin tunnin välein öisin.
Muuten päiväkodin inskolning (mikä on suomen sana?) menikin oikein hyvin, ja torstai-aamuna kehuivatkin päiväkodilla kun Veraa viedessäni kerroin Vidarin sairastumisesta, että "johan se alkoikin mennä jo tosi hyvin". Ma ja ti oltiin vielä koko päivät paikalla, ma J ja ti minä, mutta keskiviikkona J oli jo lähtenyt ja vilkutellut mennessään eikä poika ollut moksiskaan. Aamulla pihalla Veran kaverit toisaalta pitivät pikkumiestä niin hyvänä, että vähemmästäkin ukolla menee pää sekaisin :) Aikamoista kyytiä tulee tämä poika isojen tyttöjen kyydissä saamaan!
Nyt sitten maanantaina uusi yritys. Varmaan pari päivää extraa tähän totutukseen menee, mutta on se aina parempi kuin Veran 3 viikkoa aikanaan...
sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012
Dubai 2
Vähän lisää tunnelmointia matkalta
Ski Dubai ja burkat
Ski Dubain maskotti
Ravintolassa Palmulla (palmunmuotoon rakennettu tekosaari)
Burj Khalifa
Mission Impossible oli kuvattu täällä
Amazing Race Norge oli parhaillaan käynnissä. Kilpailijat rynnivät meidän ohi
Meidän kaveriperhe oli samaan aikaan reissussa, tytöt katsovat maisemaa
Hotelli Atlantis, the Palm
Hotellin katossa osoitettiin rukoussuunta
Auto syttyi palamaan
Aitoa vanhaa Dubaita, textile souk
Dubai Museum ja Fort, Dubain vanhin rakennus
Kauppakeskus Souk Marinat Jumeirah, burkia
Souk Marinat Jumeirah, taustalla näkyy maailman ainoa 7 täden hotelli Burj Al Arab.
Ski Dubai ja burkat
Ski Dubain maskotti
Ravintolassa Palmulla (palmunmuotoon rakennettu tekosaari)
Burj Khalifa
Mission Impossible oli kuvattu täällä
Amazing Race Norge oli parhaillaan käynnissä. Kilpailijat rynnivät meidän ohi
Meidän kaveriperhe oli samaan aikaan reissussa, tytöt katsovat maisemaa
Hotelli Atlantis, the Palm
Hotellin katossa osoitettiin rukoussuunta
Auto syttyi palamaan
Aitoa vanhaa Dubaita, textile souk
Dubai Museum ja Fort, Dubain vanhin rakennus
Kauppakeskus Souk Marinat Jumeirah, burkia
Souk Marinat Jumeirah, taustalla näkyy maailman ainoa 7 täden hotelli Burj Al Arab.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)