Back to school

Vera meni tänään pitkän kesäloman jälkeen takaisin päiväkotiin. Kun tultiin paikalle, päiväkotiystävän äiti ovella kertoi miten kaverilla oli jo ollut Veraa ikävä. Ja kaveri tulikin heti halaamaan kauheasti, tuntui kyllä tosi mukavalta! Vera ei peräänsä paljon vilkuillut kun lähdin.

Valitsimme lopulta osa-aikavaihtoehdon, 30 tuntia viikossa, vaikka hinta olikin käytännössä sama kuin kokopäivähoidolla (285 euroa osa-aika, 315 kokopäivä). En kuitenkaan halua kokopäivähoitoa, joten säästetään nyt sitten edes tuo 30 euroa kuussa... Ainakin ennen pikkukakkosen syntyä ajattelin pitää Veran kotona perjantaisin. Tänään Veran mentyä päiväkotiin tulin kotiin ja menin takaisin nukkumaan ja nukuin puolitoista tuntia. Ihanaa! Sitten katsoin videolta Aavan meren tällä puolen (se oli hyvä ja mua itketti, pakko myöntää, mutta mä olen herkkä pillittämään ja erityisesti juuri nyt...). Iltapäivällä mentiin Veran haettuani kauppoihin ja kirjastoon.

Mutta täytyy sanoa, että oli aika outoa olla kotona itsekseen. Kauaahan tätä ei jatku, mutta silti perisuomalainen naisen huono omatunto kolkutti, kun itse olin kotona ja lapsi päiväkodissa. Ruotsalainen ei koskaan ajattelisi näin... siellähän on itsestäänselvyys, että vanhemmat lapset menevät päiväkotiin kun äiti on viimeisillään tai vauvan kanssa kotona (tosin harva on kotona kuukautta ennen laskettua aikaa).

Samanaikaisesti olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että Veralla on hauskempaa päiväkodissa muiden lasten kanssa kuin kremppaisen ja ärtyneen äidin kanssa kotona... Äitiys on todellinen mielipiteiden ja ristiriitojen miinakenttä, ei muuta voi sanoa.

Voihan ahistus

Nyt on kyllä ihan liian kuuma, ei voi mitään muuta sanoa. Vaikka olen ollu valittamatta ja nauttinut lämmöstä, rajansa kaikella. Sisällä +30 ja ulkona sama, vaikka kuinka pitäisi kaikkia läpiä auki ilma vaan seisoo. Tänään ajellessa ilma näytti enempi Meksiko Cityltä kuin Helsingiltä. Olen pitänyt periaatteena, ettei lämmöstä saa valittaa kun sitä niin harvoin on tarjolla (ja kun suomalaiset AINA valittaa säästä, oli se sitten mitä tahansa), mutta nämä ilmat yhdistettynä raskausviikkoon 36 ja inhottavaan närästykseen - ei vaan nyt enää kyllä jaksaisi.

Mutta - juuri NYT taisi alkaa sataa. Ihanaa! Alkaakohan myös ukostaa? Tosin miehen grillaukset ei taida ihan tästä nauttia...

Niin ja Verakin sai sitten ihan oman myrskyn, vaikkakin kahdella eellä... :)

Vera 3 vuotta

Vera sitten täytti 3 vuotta. niin se aika menee, juurihan tuo oli ihan vauva...!! Ja monet teistä lukijoista on olleet mukana alusta asti. Kiitos siitä! Tämä onkin nyt viimeinen Vera-kuva tässä blogissa - olen miettinyt asiaa jonkin aikaa, ja nyt päättänyt siirtää lapsi- ja vauvakuvat muualle. Muuten kyllä jatkan Tukholman tytön kirjoittelua normaalisti (vaikka hiukan harhaanjohtavahan tuo nimi on tällä hetkellä - toisaalta muutetaanhan kuitenkin vielä takaisinkin :) Jos haluat katsella kuvia jatkossakin, ilmoitathan siitä niin lähetän kutsun. Valitkoon lapset jatkossa itse, mitä kuvia itsestään nettiin laittavat yleiseen jakeluun.

Raskaudessa menossa vko 35 ja huhhuh että tyyppi liikkuu. Närästää ja painaa ja vatsa heiluu ja pomppii miten sattuu. Huomaa muuten, miten tämä kakkosraskaus on mennyt aikalailla omalla painollaan, välillä ei edes muista mikä viikko on menossa ja muutoinkin sitä pääasiassa odottaa, että aika kuluu eikä ollenkaan huomio asioita samanlailla kuin ekan kanssa. Näin kai se yleensä aina menee - ykkönen kun jo pyörii jaloissa, ei juuri aikaakaan jää moisen pohtimiseen...

Pikkuisen alkaa nyt kuitenkin miettiä ja jännittää synnytystä. Vaikka meneehän se kun on pakko ja ekakin tuli kunnialla ulos, niin kyllä se silti vähän hirvittää. Onkohan Suomessa synnyttäminen erilaista kuin Ruotsissa? Olen ainakin ymmärtänyt ettei perhehuoneita juuri jaeta. Ollaan menossa tutustumiskäynnille sairaalaan reilun viikon päästä, siellä varmaan kuullaan lisää.

Ainutlaatuinen äitiyspakkaus ja lomareissun loppu

Kävimme tänään hakemassa äitiyspakkauksen; tällä kertaa minäkin siis sain sellaisen (edellisellä kerralla sain kylläkin lahjaksi ystävältäni joka ei tarvinnut omaansa toiselle lapselleen). Mutta nyt sain siis ihan oman :) Äitiyspakkaus on kyllä todella ainutlaatuinen juttu, Ruotsissahan sitä ei tosiaan ole olemassa. Mun mielestä tämän vuotisessa oli kivoja värejä ja kivan näköisä vaatteita muutenkin. Tosin en ymmärrä, miksi aina vaan jaetaan potkupukuja, joissa ei ole neppareita haaroissa? Todella epäkäytännöllisiä - en Veran aikaan käyttänyt niitä lainkaan, ja tuskin tulen käyttämään tälläkään kertaa. Oletko sinä saanut uuden pakkauksen, ja mitä mieltä olet siitä?

Lomareissun loppumatkamme sujui hyvin, tosin päivän koukkaus Puolaan oli täydellisen turha. Itseä jännitti ettei synnytys vaan ala (olen valitettavan ennakkoluuloinen enkä olisi halunnut synnyttää Puolassa) ja rajakaupunki, jossa oltiin oli aikamoisen ruma. Kaiken huipuksi päätettiin palata takaisin Saksaan Swinoujscien kautta, jossa olikin lauttayhteys jota ei oltu etukäteen tajuttu ja lautalle sai jonottaa 3 tuntia!!! Itku kyllä tuli, kuumuudessa ja 33 viikolla raskaana, kun ei edes tiennyt kauanko jonotus mahdollisesti kestäisi. Melkein teki mieli hypätä Ystadin lauttaan, sen sijaan että tultiin Rostockin kautta suoraan Helsinkiin.



Puolan teilläkin vähän pelotti, kun kolme autoa ajoi kahdella kaistalla vierekkäin ja ohituksen oli kuolemaa uhmaavia. Ei tosiaankaan kiva kokemus pienen lapsen kanssa.

Vera täyttää lauantaina 3 vuotta. 3 vuotias pikkuneiti jo! Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Juhlat pidetään suvun ja kummien kesken; lapsikemut jätettäneen tänä vuonna väliin. Ensi vuonna niitä tuskin voi enää välttää...

PS. ollaan kerätty viinimarjoja meidän puskista - niitä on ihan uskomattoman paljon!! Tällä hetkellä meneillään on todelliset mehunkeittoharjoitukset. Hyvää tulee!! Mutta kaikkea tämä talossa asuminen teettääkään...!! :)

Stockholm-Kolmården-Norrköping-Köpenhamn

Olemme päässeet lomareissulla Tanskan pääakaupunkiin asti. Takana päivä Kolmårdenissa ja yö Norrköpingissä ja huomenna matka jatkuu kohti Saksaa. Hyvin raskaana olevasta olosta huolimatta matka on sujunut hienosti eiknä suurempia riitoja ole saatu aikaiseksi. Vatsa painaa ja möyrii ja tuntuu paljon isommalta kun kaikki kommentit antaisivat ymmärtää. Onko edessä vielä todella 2 kuukautta? Kuumuus ei tietysti auta asiaa. Köpiksessä on ollur suht siedettävää, tänään jopa satoi, mutta yöt on aika helteisiä.

Kolmårdenissa meni hienosti - hauskinta Veran mukaan oli kuitenkin Bamse. Sieltä siis löytyi maailman vahvimman nallen kylä, jossa ihka oikeat Bamse ja Lille Skutt (mikä lienee suomeksi tämä kani?) esiintyvät. Molempia piti halata pariinkin otteeseen. Toiseksi jäivät delfiinit ja tiikerit ja elefantit. Itse voin kyllä lämpimästi suositella, mukavaa oli ja yhdelle päivälle riitti tekemistä ilman safariajeluakin. Delfiinishow oli hieno, paitsi vähän rasitti pitkät videoklipit ja juonnot varsinaisen actionin välissä.

Norrköpingistä löydettiin todella hyvä ravintola jossa käytiin illallisella, Pappa Grappa. Tasokas, viehättävä, hyvää italialaista ruokaa. Mukavaa, että pikkukaupungissakin on hyviä ravintoloita eikä pelkästää kamalia ketjuja.

Köpiksessä asutaan kaverin luona keskellä Norrebron värikästä & boheemia aluetta. Tukholmassa tai Helsingissä vastaava alue olisi siivottu jo ajat sitten. Tanskalaiset ovat Pohjolan boheemeja, ja meno on lähempänä Berliiniä tai Amsterdamia kuin Pohjolan serkkuja.

Muutenkin matkan aikana on päässyt vertailemaan pohjoismaita. Norjassahan en edelleenkään ole koskaan käynyt (vuonotkin tuli nähtyä Uudessa-Seelannissa...) joten siitä en osaa sanoa mitään. Mutta Suomen, Ruotsin ja Tanskan välillä on kyllä eroja. Voisin kyllä kuvitella asuvani Köpiksessä yhtälailla kuin Tukholmassakin. Tosin kielestä en edelleenkään tajua mitään.

Tanska ei todellakaan ole trygghetssamhälle kuten Suomi ja Ruotsi.Pyörällä viedään lapsia Köpiksessä ilman kypärää niin tarakalla kuin pyörän edessä kuljetettavassa vaunussakin. Muutenkin kypärä on todella harvinainen näky pyöräystävällisessä Köpiksessä.

Muutaman päivän Ruotsin vierailun aikana tajusin, miten erilailla Ruotsissa ja Suomessa suhtaudutaan tutteihin ja vaippoihin. Tuttihan Suomessa suositellaan jätettäväksi jo 1vuotiaana. Ruotsalaislapsilla on tutit 3v asti eikä kukaan ollut maininnut minullekaan mistään tutinjättämisestä ennen kuin muutimme Suomeen Veran ollessa 2 ja puoli vuotias. Vaipat on ihan normaali näky ainakin reilusti 3v asti, Vera tuntui olevan aikaisessa kun hänellä ei enää vaippoja ole. Suomessahan olen kokenut, että ollaan myöhässä niin tuttien kuin vaippojen kanssa, kun tutti jäi 2½ vuotiaana ja vaipat noin kuukausi sitten. ruotsissa tämä siis tuntui vähintään normaalilta jollei peräti aikaiselta.

Tämä tällä erää- huomenna sitten Saksaan.

Loma!

Ihanaa, meillä alkoi loma! Minulla pidempi sellainen, ensin kolme viikkoa lomaa ja siitä suoraan äitiyslomalle. 2 kk laskettuun aikaan ja vatsa painaa ja möyrii ja tuntuu raskaalta. Kunto on pohjamudissa kun aikoihin ei ole jaksanut tehdä mitään ja muutenkin kaikki on jotenkin hankalaa. Lämpö on ihanaa mutta sekin tietysti kaiken keskellä vähän rasittavaa. Keskiviikosta saakka on oltu Tukholmassa - ah miten ihana kesäkaupunki tämä onkaan - ja maanantaina lähdetään automatkalle Kolmårdeniin, Tanskaan ja Saksan kautta takaisin Suomeen. Saa nähdä miten mamman pinna kestää autossa istumisen. Onneksi on sentään ilmastointi...

Tänään oltiin ystävien luona hyvintoimeentulevassa Tukholman lähiössä ja ei voi muuta sanoa kuin että suomalaisen omakotitalo-alueen jälkeen silmä todellakin lepää näissä hyvinhoidetuissa ja samaan malliin rakennetuissa omikotitaloissa. Meidän naapurustossa Espoossa on heitetty kaikkea sekaisin ja lopputulos on yksnikertaisesti ruma - vaikka omakotitaloja tai rivitaloja lähes kaikki ovatkin. Sekaisin 20-,30-,50-,70-,90- ja 2000 luvun talomuotia ja kaikki näyttää yhdeltä sekasotkulta. Täällä selvästikin on hommassa joku kokonaiskäsitys, talot ovat samalta vuosikymmeneltä, sopivat yhteen. Sitten täällä on tietysti ihan erilainen naapurivahtiminen kuin Suomessa (olethan varmasti hoitanut pihasi?) mikä voi olla suomalaiselle aika rasittavaa...

Luokkayhteiskunta?

Mielenkiintoinen uutinen: tämän päivän Hesari toteaa, että tulotaso vaikuttaa entistä enemmän koulumenestykseen Ruotsissa. Nyt siis Suomessakin jo huomataan tämä seikka, tosin ei millään tavalla puututa mahdollisiin syihin.

Mielestäni asia on ihan selvä - sen siitä saa, kun poistaa kouluarvostelun. Tätäkö ne demarit todella tavoittelivat poistamalla numerotodistukset alle 8 luokkalaisilta?

Muru

 

Hellepäivä

Todella upea päivä. Aamulla aamiasta ulkona puutarhassa








Ja sitten Suomenlinnaan





Vielä viikko töitä ja sitten lomalle - ensin lomalle ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Toivottavasti nämä säät jatkuvat!

Kai joku 10 000 vuodessa keksii ratkaisun?

Suruttaa. Niin sitten saatiin Suomeen lisää ydinvoimaa niin että heilahti. Voidaan sanoa hyvästit uusituvan energian kehittämiselle ja sen antamille vientimahdollisuuksille tulevaisuudessa. Antaa muiden valtioiden viedä vaan koko potti. Eikä se mitään, että päättäjät on olleet vähän jäävejä eikä kansakaan oikeastaan kannata kahta ydinvoimalaa. Ja kai me joku ratkaisu on ydinjäteongelmaan keksitty 10 000 vuoden kuluessa. Aivan legendaarista läppää! Mitä välii, eihän me olla sillon täällä. Eikä varmaan kyllä kukaan muukaan, mut siis mitä välii siis niinku MULLE. Eikä sekään mitään että edellisen ydinvoimalan rakentaminen on ihan katastrofi eikä oikeastaan työllistänytkään juuri (Juhannuksen alla nousi otsikoihin, että Olkiluoto 3 työllisti luvattua vähemmän suomalaisia. Alun perin vannottiin, että puolet töistä hoidettaisiin kotimaisin voimin. Nyt suomalaisten osuus jäi kolmannekseen.)

Mutku siis Mauri sanoo et tää on hyvä juttu ja jotkut muutkin jotka kai tietää näistä asioista jotain, vaikka ne istuukin jossain ydinvoimayritysten hallituksissa, niin kai me nyt sit niin kun äänestetetään niin kun toi puhuva pää tuolla käskee.

Jossain naistenlehdessä kuvattiin eräässä kokouksessa käytyä Eija-Riitta Korholan ja Sirpa Pietikäisen keskustelua (miten nämä kaksi oikeasti mahtuvat samaan puolueeseen???): Korhola totesi, että onhan meillä jo ydinjätettä valmiiksikin, mitä väliä siis jos sitä tulee lisää. Siihen Pietikäinen: siis jos mies hakkaa vaimoaan vuositolkulla, jatkakoon hakkaamista kun se on ennenkin ollut ihan ok?

Voit arvata kumman kanssa olen samaa mieltä.

No jaa, mehän päästään Ruotsiin pakoon. Ja vaikka ruotsalaisesta politiikasta monessa suhteessa voi toki olla eri mieltä, eikä sielläkään aina ihan loogisesti olla ydinvoiman suhteen toimittu, ainakin siellä on ollut yritystä päästä kuolevasta teknologiasta eroon, eikä innolla rakenneta uutta.

Puolen vuoden yhteenveto

Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:

1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!

2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.

3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.

3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.

5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.

6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.

7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?

Mitäköhän jäi sanomatta?

Häämainingeissa

Meinasin että tänään aamulla olisi voitu katsoa vähän lastenohjelmia, samalla kun tehdään aamupalaa. Mutta ei telkkarista tullut!! Ei miltään kanavalta, ja kello oli jo 7.45. Ihmeissäni kaivelin ylen nettisivut esiin (meille ei tule juuri nyt lehteä)että what the... ja siellähän se selvästi luki, että lastenohjelmat alkavat klo 8.20

Siis mitä keeveliä... Ruotsissa tottui että lastenohjelmaa tulee melkeinpä kellon ympäri - jota todellakaan ei sentään ihan tarvittaisi - mutta että siis kuvitellaanko Suomessa että lapset heräävät viikonlopun kunniaksi vasta kahdeksan jälkeen? Siis jos lastenohjelmia nyt ylipäänsä lähetetään, niin sopiva aika olisi n. 6.30 eteenpäin...

Iltapäivälläkään niitä ei tule silloin kun luulisi, eli kun tullaan päiväkodista ja yritetään tehdä ruokaa jolloin vanhemmalle olisi mukavaa että lapselle on muutakin tekemistä kuin roikkua lahkeessa. Sitten niitä tulee joskus kasilta, kun ollaan menossa nukkumaan. No, meillä ei todellakaan tule juuri katseltua telkkaria kun eipä sieltä koskaan tule mitään silloin kun toivoisi, vaikka se tv monien kuukausien ilman olon jälkeen päätettiinkin hankkia. Vahvasti harkitsen, että josko siitä sitten luovuttaisiin kuitenkin.

Eilne tosin katseltiin prinsessahäitä, mutta niitäkin kaverien luona. Itse tulin puolenpäivän aikaan Tukholmasta, aamulla tunsin itseni aika oudoksi lähtiessäni kaupungista muiden rynniessä sinne tunnelmoimaan. Häät todellakin huomasi siellä katukuvasta, ja jopa Taxi Stockholmin puhelinviestissä sanottiin että klo 10 eteenpäin he eivät ota vastaan ennakkotilauksia häiden takia. Mahtavasti porukkaa näytti olevan paikalla, mutta mitäänhän siellä ei varmaan ole nähnyt. Ainakin kenraaliharjoituksen perusteella cortège meni sellaista vauhtia että Vickanin
kruunu vaan vilahti. Enpä olisi halunnut siellä tungoksessa olla pienen lapsen ja mahani kanssa... Mutta näyttihan se ihanalta, ja ainoastaan hannuhanhi-maassa on tietstsi niin upea ilmakin prinsessahäissä. Niin sai maalaispoika prinsessansa ... :)

Lasten suusta

Vera jutteli vauvalle masussa ja sanoi kysyvästi että "kohta se tulee pois?", ja kysyi sitten silmät ymmyrkäisenä, että "mistä se pääsee?". Äiti meni hetkeksi hiljaiseksi ja näytti sitten että tuoltahan se tulee, ja siihen Vera että "tikapuita tulee ja laskee alas". Juu juuri niin. Sitten oltiinkin jo liukumäessä, kuinka vauva liukuu äidin jalkaa pitkin liukumäkeä :) Onneksi ei tarvitse mennä enempää yksityiskohtiin vielä 2 vuotiaan kanssa...

ps. Olen kokeillut ainakin pariakymmentä eri taustakuvaa tänä iltana - jos joku on täällä käynyt ja ihmettelee :) vaikea valita!!

Mökillä, kesäsää +14 ja sadetta

Eipähän mene aurinkorasvaa ja saunassa on mukava istua, kun ulkona oli 14-15 astetta ja tuulta ja sadetta riitti. Mökkeily oli joka tapauksessa pitkästä aikaa mukavaa ja neitikin nautti olostaan.

Mölkyn peluuta, kaatoja monta:



Tuuli niin että meinas tukka lähteä:



Pihvinpaistoa sateessa:



Oma mökki kullan kallis.



Vera otti kuvan vauvasta. Hyvin onnistui!



Ja sitten vähän juteltiin vauvan kanssa:

Ne "pienet" kansalliset erot

Nyt on sitten vietetty melkein viikko aurinkoisessa Tukholmassa, ja podettu hirmuisaa nuhaa sekä korvatulehdusta. Itse lensin Tukholmaan jo viime keskiviikkona, J ja Vera tulivat perjantaina perässä laivalla. Korvatulehdus oli alkanut perjantaina ja lauantai-aamuna raukka pieni ei saanut rähmimiseltä silmiä auki. Minä tietysti ajattelin, että samantien lääkäriin närakutenille. Vielä mitä! Soitettiin ja yritettiin saada aikaa - neuvona, että odottakaa VIIKKO. Viikko!?!! Siis että
lapsen silmien pitää rähmiä viikko ja äidin/isän olla poissa töistä, koska tauti EHKÄ menee ohi itsestään??? Olen edelleen ihan pöyristynyt tästä neuvosta. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut pari päivää (olihan kaiken lisäksi viikonloppu eikä ehkä aihetta "kiireiselle" hoidolle). Mutta että viikko!! Niin sitä sitten vabataan (VAB = vårdnad av sjuk barn) eli vanhemmat on poissa töistä Ruotsin malliin viikon. Suomessahan ei edes lain mukaan saa olla kuin 3 päivää ilman lääkärintodistusta. Öisin heräiltiin parin tunnin välein, kun lapsi heräsi ja ei saanut silmiä auki ja niitä piti puhdistaa. Ja onpas kivaa lapselle, kärsiä nyt monta päivää...

Niin ja me ei siis mainittu millään tapaa ettei asuta Ruotsissa, vaan mies peräti soitti joten oltiin kyllä niin paikallisia kuin olla voi. Että ei voinut olla kyse suomalaisten diskriminoinnistakaan ;) Vaan siis ihan normaali neuvo. Mies oli kyllä sitä mieltä, että 10 vuoden päästä ollaan immuuneja kaikille antibiooteille tätä menoa, mutta siis haloo, tarkoittaako se siis sitä ettei sairauksia hoideta?? Ei tuo tauti ainkaan tänään vielä ollut mennyt ohi, neljän päivän jälkeen.

Tänään sitten tultiin kotiin Veran kanssa kaksistaan laivalla ja soitin jo aamusta terveyskeskuksen päivystykseen ja sain ajan samalle päivälle tänään klo 11.10. Hiukan tiukkaa teki keretä laivalta (mies jäi vielä Tukholmaan ja minua ajaminen jännitti jo muutenkin, enhän juuri aja) mutta kerettiin ja tavattiin jo kolmas mukava suht nuori naislääkäri meidän omalla terveysasemalla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä olen todella yllättynyt positiivisesti julkisesta terveyshuollosta (sairaalassa jonotus tosin oli ihan syvältä).

Jos positiivista, niin kyllä sitten negatiivistakin.

Samaan aikaan tuli maksulaput päiväkotiin kesälle, vaikka hoitoa ei lainkaan tarvita heinäkuussa on maksu puolet normaalista eli 145 euroa ja vaikka elokuussa tarvitaan vain 2 viikkoa, pitää silti maksaa koko maksu. Meillä alkaa sitten osa-aikamaksu joka on 30 euroa halvempi kuin kokopäiväinen - siis 30h viikossa maksaa 260 euroa ja 40h viikossa maksaa 290 euroa. Niin joo ja hinnathan tosiaan nousivat eli uudet hinnat ovat 315 euroa ja osa-aikainen sitten 30 euroa halvempi eli 285.

Ruotsalaiseen hintatasoon tottuneelle hinnat ovat kyllä hiukan järkytys. Kokopäivähoito maksoi n 1200 kruunua eli 120 euroa ja osa-aikainen selkeästi vähemmän. Enpä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelekään enää että joko vanhempi lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan, tai sitten viettää siellä 40h - osa-aikahoito on niin kallista. Tämä siis yksityisella puolella, kunnallisesta en tiedä. Te varmaan tiedätte?

Kukkia

Meillä on paljon kukkia. Meillä on myös raparperia:

Vakuutus ... vai ei?

No nyt olen hiki päässä vertaillut eri vakuutusehdotuksia ja jutellut kolmen aika itsepäisen vakuutusmyyjän kanssa tänään, ja olen vain enemmän skeptinen koko hommaa kohtaan. Tarvitseeko Suomessa todella vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää? If:n nainen oli aivan vakuuttunut, että heidän vakuutuksensa, jossa saa 10 000 euron korvauksen jostain pahasta vammasta jo ennen laskettua aikaa, on se ainoa oikea. Mitä hittoa se korvaus siinä vaiheessa lohduttaa, anteeksi vaan? Kyllä se on pieni lohtu katastrofin edessä. Ja yleiseen sairaalaan sitä kai kuitenkin mennään, vai???

Veran kanssa on korvatulehdusten takia käyty kevään aikana n 5-6 kertaa tavallisessa terveyskeskuksessa, aina aamulla soitettua saatu aika samantien ja ihan pätevää hoitoa mukavilta nuorehkoilta naislääkäreilttä (ikäänkuin sukupuolella tässä tapauksessa olisi väliä, mutta kuitenkin :). Siis mikä tässä julkisessa terveydenhoidossa muka mättää? Onko tämäkin itseääntoteuttava skenaario, että kun pikkuhiljaa kaikki alkaa ajatella ettei julkinen puoli pelaa, niin kohta se ei enää pelaakaan - tai siellä ei ainakaan ketään keskiluokkaisia kansalaisia käy?

Kertokaa nyt mulle, oletteko te ottaneet vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää, ja jos niin miksi/miksi ei? Mulla olisi tässä viikko aika päättää... kun sitten sitä ei enää saa.

Tuntoja ja kremppoja

Tässä raskaudessa on ollut paljon enemmän kremppaa ja vaivaa kuin ensimmäisessä. Ekat kolme kk meni pahoinvoidessa - iltapahoinvointia, kumma kyllä, ja sen jälkeenkin on ollut paljon raskaampaa. Jumppaamista ei ole jaksanut sitten viikon 15 tai jotain ja jopa lujaa käveleminen alkaa helposti pistää. Joogastrechingissä olen onneksi jaksanut ja voinut käydä, ja se onkin ollut aivan ihanaa. Suosittelen lämpimästi niin raskaantuneille kuin ihan ilmankin!

Mutta kai se fakta, että yksi mukula jo juoksee jaloissa, vaan rasittaa aikalailla sitten kuitenkin. Nukkua tai levätä ei voi ollenkaan samoissa määrin kuin ekan odotuksen aikana. Kun on sitä ns omaa aikaa ne muutamat tunnit illassa, ei sitä viitsisi täysin käyttää nukkumiseen...

Lisäksi meillä on ollut hirmusti reissuja, joka viikko viimeisen muutaman kk ajan on jompikumpi meistä ollut matkoilla. Tosin ainoastaan kerran molemmat samanaikaisesti, kun vietettiin "viimeinen vkonloppu ilman lapsia seuraavaan kahteen vuoteen" -viikonloppu Lontoossa miehen kanssa. Oli aivan mahtavaa, vaikkakin Suomessa oli tietysti juuri silloin 28 astetta ja Lontoossa 15...

Nyt sitten pohdinnassa on kaksi perisuomalaista asiaa:
1) päiväkoti vanhemmalle lapselle vai ei
2) vauvavakuutus

Tämmöisiä ei Ruotsissa joutunut miettimään, koska a) kaikki vanhemmat sisarukset menevät automaationa osa-aikaisesti päiväkotiin ja b) vauvavakuutuksia ei ole olemassa, koska käytännössä ei ole yksityistä terveydenhoitoa.

News

 

Uutisia. Ei ole tullut tänne vielä asiasta kerrottua, vaikka tänään siis alkoi jo vko 24 :) Isomahainen kesä siis taas edessä!

Ja viime aikoina on siis tullut vertailtua neuvolakäytäntöjä Suomen päässä. tähän mennessä onkin jo ollut yksi lääkärikäynti, ja toinen on pian tulossa. Ruotsissahan ns normaaliin raskauteen ei kuulu yhtäkään lääkärikäyntiä, Suomessa peräti 3kpl.

Ultria on kunnallisen kautta ollut kaksi ja yksityisellä kävin myös suht alussa. Rahaahan siihen meni aivan törkeästi, mutta pääsi kun halusi. Ruotsissa muutamaa kk minua edellä olevaa ystävää ei päästetty 12 vkon ultraan pyynnöstä huolimatta, vaan eka ultra oli vkolla 18. Ihmeellistä touhua.

Joten tähän mennessä voi sanoa, että raskaana on parempi olla Suomessa kuin Ruotsissa. Lapsen tultua onkin sitten luultavasti toisinpäin, mitä olen kerennyt systeemeihin tutustua...

Lisää seurannee.

vappu

 

Tyttöjen vapputanssit