lauantaina, heinäkuuta 03, 2010

Hellepäivä

Todella upea päivä. Aamulla aamiasta ulkona puutarhassa








Ja sitten Suomenlinnaan





Vielä viikko töitä ja sitten lomalle - ensin lomalle ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Toivottavasti nämä säät jatkuvat!

perjantaina, heinäkuuta 02, 2010

Kai joku 10 000 vuodessa keksii ratkaisun?

Suruttaa. Niin sitten saatiin Suomeen lisää ydinvoimaa niin että heilahti. Voidaan sanoa hyvästit uusituvan energian kehittämiselle ja sen antamille vientimahdollisuuksille tulevaisuudessa. Antaa muiden valtioiden viedä vaan koko potti. Eikä se mitään, että päättäjät on olleet vähän jäävejä eikä kansakaan oikeastaan kannata kahta ydinvoimalaa. Ja kai me joku ratkaisu on ydinjäteongelmaan keksitty 10 000 vuoden kuluessa. Aivan legendaarista läppää! Mitä välii, eihän me olla sillon täällä. Eikä varmaan kyllä kukaan muukaan, mut siis mitä välii siis niinku MULLE. Eikä sekään mitään että edellisen ydinvoimalan rakentaminen on ihan katastrofi eikä oikeastaan työllistänytkään juuri (Juhannuksen alla nousi otsikoihin, että Olkiluoto 3 työllisti luvattua vähemmän suomalaisia. Alun perin vannottiin, että puolet töistä hoidettaisiin kotimaisin voimin. Nyt suomalaisten osuus jäi kolmannekseen.)

Mutku siis Mauri sanoo et tää on hyvä juttu ja jotkut muutkin jotka kai tietää näistä asioista jotain, vaikka ne istuukin jossain ydinvoimayritysten hallituksissa, niin kai me nyt sit niin kun äänestetetään niin kun toi puhuva pää tuolla käskee.

Jossain naistenlehdessä kuvattiin eräässä kokouksessa käytyä Eija-Riitta Korholan ja Sirpa Pietikäisen keskustelua (miten nämä kaksi oikeasti mahtuvat samaan puolueeseen???): Korhola totesi, että onhan meillä jo ydinjätettä valmiiksikin, mitä väliä siis jos sitä tulee lisää. Siihen Pietikäinen: siis jos mies hakkaa vaimoaan vuositolkulla, jatkakoon hakkaamista kun se on ennenkin ollut ihan ok?

Voit arvata kumman kanssa olen samaa mieltä.

No jaa, mehän päästään Ruotsiin pakoon. Ja vaikka ruotsalaisesta politiikasta monessa suhteessa voi toki olla eri mieltä, eikä sielläkään aina ihan loogisesti olla ydinvoiman suhteen toimittu, ainakin siellä on ollut yritystä päästä kuolevasta teknologiasta eroon, eikä innolla rakenneta uutta.

tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Puolen vuoden yhteenveto

Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:

1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!

2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.

3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.

3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.

5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.

6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.

7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?

Mitäköhän jäi sanomatta?

sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010

Häämainingeissa

Meinasin että tänään aamulla olisi voitu katsoa vähän lastenohjelmia, samalla kun tehdään aamupalaa. Mutta ei telkkarista tullut!! Ei miltään kanavalta, ja kello oli jo 7.45. Ihmeissäni kaivelin ylen nettisivut esiin (meille ei tule juuri nyt lehteä)että what the... ja siellähän se selvästi luki, että lastenohjelmat alkavat klo 8.20

Siis mitä keeveliä... Ruotsissa tottui että lastenohjelmaa tulee melkeinpä kellon ympäri - jota todellakaan ei sentään ihan tarvittaisi - mutta että siis kuvitellaanko Suomessa että lapset heräävät viikonlopun kunniaksi vasta kahdeksan jälkeen? Siis jos lastenohjelmia nyt ylipäänsä lähetetään, niin sopiva aika olisi n. 6.30 eteenpäin...

Iltapäivälläkään niitä ei tule silloin kun luulisi, eli kun tullaan päiväkodista ja yritetään tehdä ruokaa jolloin vanhemmalle olisi mukavaa että lapselle on muutakin tekemistä kuin roikkua lahkeessa. Sitten niitä tulee joskus kasilta, kun ollaan menossa nukkumaan. No, meillä ei todellakaan tule juuri katseltua telkkaria kun eipä sieltä koskaan tule mitään silloin kun toivoisi, vaikka se tv monien kuukausien ilman olon jälkeen päätettiinkin hankkia. Vahvasti harkitsen, että josko siitä sitten luovuttaisiin kuitenkin.

Eilne tosin katseltiin prinsessahäitä, mutta niitäkin kaverien luona. Itse tulin puolenpäivän aikaan Tukholmasta, aamulla tunsin itseni aika oudoksi lähtiessäni kaupungista muiden rynniessä sinne tunnelmoimaan. Häät todellakin huomasi siellä katukuvasta, ja jopa Taxi Stockholmin puhelinviestissä sanottiin että klo 10 eteenpäin he eivät ota vastaan ennakkotilauksia häiden takia. Mahtavasti porukkaa näytti olevan paikalla, mutta mitäänhän siellä ei varmaan ole nähnyt. Ainakin kenraaliharjoituksen perusteella cortège meni sellaista vauhtia että Vickanin
kruunu vaan vilahti. Enpä olisi halunnut siellä tungoksessa olla pienen lapsen ja mahani kanssa... Mutta näyttihan se ihanalta, ja ainoastaan hannuhanhi-maassa on tietstsi niin upea ilmakin prinsessahäissä. Niin sai maalaispoika prinsessansa ... :)

keskiviikkona, kesäkuuta 16, 2010

Lasten suusta

Vera jutteli vauvalle masussa ja sanoi kysyvästi että "kohta se tulee pois?", ja kysyi sitten silmät ymmyrkäisenä, että "mistä se pääsee?". Äiti meni hetkeksi hiljaiseksi ja näytti sitten että tuoltahan se tulee, ja siihen Vera että "tikapuita tulee ja laskee alas". Juu juuri niin. Sitten oltiinkin jo liukumäessä, kuinka vauva liukuu äidin jalkaa pitkin liukumäkeä :) Onneksi ei tarvitse mennä enempää yksityiskohtiin vielä 2 vuotiaan kanssa...

ps. Olen kokeillut ainakin pariakymmentä eri taustakuvaa tänä iltana - jos joku on täällä käynyt ja ihmettelee :) vaikea valita!!

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

Mökillä, kesäsää +14 ja sadetta

Eipähän mene aurinkorasvaa ja saunassa on mukava istua, kun ulkona oli 14-15 astetta ja tuulta ja sadetta riitti. Mökkeily oli joka tapauksessa pitkästä aikaa mukavaa ja neitikin nautti olostaan.

Mölkyn peluuta, kaatoja monta:



Tuuli niin että meinas tukka lähteä:



Pihvinpaistoa sateessa:



Oma mökki kullan kallis.



Vera otti kuvan vauvasta. Hyvin onnistui!



Ja sitten vähän juteltiin vauvan kanssa:

tiistaina, kesäkuuta 08, 2010

Ne "pienet" kansalliset erot

Nyt on sitten vietetty melkein viikko aurinkoisessa Tukholmassa, ja podettu hirmuisaa nuhaa sekä korvatulehdusta. Itse lensin Tukholmaan jo viime keskiviikkona, J ja Vera tulivat perjantaina perässä laivalla. Korvatulehdus oli alkanut perjantaina ja lauantai-aamuna raukka pieni ei saanut rähmimiseltä silmiä auki. Minä tietysti ajattelin, että samantien lääkäriin närakutenille. Vielä mitä! Soitettiin ja yritettiin saada aikaa - neuvona, että odottakaa VIIKKO. Viikko!?!! Siis että
lapsen silmien pitää rähmiä viikko ja äidin/isän olla poissa töistä, koska tauti EHKÄ menee ohi itsestään??? Olen edelleen ihan pöyristynyt tästä neuvosta. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut pari päivää (olihan kaiken lisäksi viikonloppu eikä ehkä aihetta "kiireiselle" hoidolle). Mutta että viikko!! Niin sitä sitten vabataan (VAB = vårdnad av sjuk barn) eli vanhemmat on poissa töistä Ruotsin malliin viikon. Suomessahan ei edes lain mukaan saa olla kuin 3 päivää ilman lääkärintodistusta. Öisin heräiltiin parin tunnin välein, kun lapsi heräsi ja ei saanut silmiä auki ja niitä piti puhdistaa. Ja onpas kivaa lapselle, kärsiä nyt monta päivää...

Niin ja me ei siis mainittu millään tapaa ettei asuta Ruotsissa, vaan mies peräti soitti joten oltiin kyllä niin paikallisia kuin olla voi. Että ei voinut olla kyse suomalaisten diskriminoinnistakaan ;) Vaan siis ihan normaali neuvo. Mies oli kyllä sitä mieltä, että 10 vuoden päästä ollaan immuuneja kaikille antibiooteille tätä menoa, mutta siis haloo, tarkoittaako se siis sitä ettei sairauksia hoideta?? Ei tuo tauti ainkaan tänään vielä ollut mennyt ohi, neljän päivän jälkeen.

Tänään sitten tultiin kotiin Veran kanssa kaksistaan laivalla ja soitin jo aamusta terveyskeskuksen päivystykseen ja sain ajan samalle päivälle tänään klo 11.10. Hiukan tiukkaa teki keretä laivalta (mies jäi vielä Tukholmaan ja minua ajaminen jännitti jo muutenkin, enhän juuri aja) mutta kerettiin ja tavattiin jo kolmas mukava suht nuori naislääkäri meidän omalla terveysasemalla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä olen todella yllättynyt positiivisesti julkisesta terveyshuollosta (sairaalassa jonotus tosin oli ihan syvältä).

Jos positiivista, niin kyllä sitten negatiivistakin.

Samaan aikaan tuli maksulaput päiväkotiin kesälle, vaikka hoitoa ei lainkaan tarvita heinäkuussa on maksu puolet normaalista eli 145 euroa ja vaikka elokuussa tarvitaan vain 2 viikkoa, pitää silti maksaa koko maksu. Meillä alkaa sitten osa-aikamaksu joka on 30 euroa halvempi kuin kokopäiväinen - siis 30h viikossa maksaa 260 euroa ja 40h viikossa maksaa 290 euroa. Niin joo ja hinnathan tosiaan nousivat eli uudet hinnat ovat 315 euroa ja osa-aikainen sitten 30 euroa halvempi eli 285.

Ruotsalaiseen hintatasoon tottuneelle hinnat ovat kyllä hiukan järkytys. Kokopäivähoito maksoi n 1200 kruunua eli 120 euroa ja osa-aikainen selkeästi vähemmän. Enpä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelekään enää että joko vanhempi lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan, tai sitten viettää siellä 40h - osa-aikahoito on niin kallista. Tämä siis yksityisella puolella, kunnallisesta en tiedä. Te varmaan tiedätte?

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

torstaina, toukokuuta 27, 2010

Vakuutus ... vai ei?

No nyt olen hiki päässä vertaillut eri vakuutusehdotuksia ja jutellut kolmen aika itsepäisen vakuutusmyyjän kanssa tänään, ja olen vain enemmän skeptinen koko hommaa kohtaan. Tarvitseeko Suomessa todella vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää? If:n nainen oli aivan vakuuttunut, että heidän vakuutuksensa, jossa saa 10 000 euron korvauksen jostain pahasta vammasta jo ennen laskettua aikaa, on se ainoa oikea. Mitä hittoa se korvaus siinä vaiheessa lohduttaa, anteeksi vaan? Kyllä se on pieni lohtu katastrofin edessä. Ja yleiseen sairaalaan sitä kai kuitenkin mennään, vai???

Veran kanssa on korvatulehdusten takia käyty kevään aikana n 5-6 kertaa tavallisessa terveyskeskuksessa, aina aamulla soitettua saatu aika samantien ja ihan pätevää hoitoa mukavilta nuorehkoilta naislääkäreilttä (ikäänkuin sukupuolella tässä tapauksessa olisi väliä, mutta kuitenkin :). Siis mikä tässä julkisessa terveydenhoidossa muka mättää? Onko tämäkin itseääntoteuttava skenaario, että kun pikkuhiljaa kaikki alkaa ajatella ettei julkinen puoli pelaa, niin kohta se ei enää pelaakaan - tai siellä ei ainakaan ketään keskiluokkaisia kansalaisia käy?

Kertokaa nyt mulle, oletteko te ottaneet vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää, ja jos niin miksi/miksi ei? Mulla olisi tässä viikko aika päättää... kun sitten sitä ei enää saa.

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Tuntoja ja kremppoja

Tässä raskaudessa on ollut paljon enemmän kremppaa ja vaivaa kuin ensimmäisessä. Ekat kolme kk meni pahoinvoidessa - iltapahoinvointia, kumma kyllä, ja sen jälkeenkin on ollut paljon raskaampaa. Jumppaamista ei ole jaksanut sitten viikon 15 tai jotain ja jopa lujaa käveleminen alkaa helposti pistää. Joogastrechingissä olen onneksi jaksanut ja voinut käydä, ja se onkin ollut aivan ihanaa. Suosittelen lämpimästi niin raskaantuneille kuin ihan ilmankin!

Mutta kai se fakta, että yksi mukula jo juoksee jaloissa, vaan rasittaa aikalailla sitten kuitenkin. Nukkua tai levätä ei voi ollenkaan samoissa määrin kuin ekan odotuksen aikana. Kun on sitä ns omaa aikaa ne muutamat tunnit illassa, ei sitä viitsisi täysin käyttää nukkumiseen...

Lisäksi meillä on ollut hirmusti reissuja, joka viikko viimeisen muutaman kk ajan on jompikumpi meistä ollut matkoilla. Tosin ainoastaan kerran molemmat samanaikaisesti, kun vietettiin "viimeinen vkonloppu ilman lapsia seuraavaan kahteen vuoteen" -viikonloppu Lontoossa miehen kanssa. Oli aivan mahtavaa, vaikkakin Suomessa oli tietysti juuri silloin 28 astetta ja Lontoossa 15...

Nyt sitten pohdinnassa on kaksi perisuomalaista asiaa:
1) päiväkoti vanhemmalle lapselle vai ei
2) vauvavakuutus

Tämmöisiä ei Ruotsissa joutunut miettimään, koska a) kaikki vanhemmat sisarukset menevät automaationa osa-aikaisesti päiväkotiin ja b) vauvavakuutuksia ei ole olemassa, koska käytännössä ei ole yksityistä terveydenhoitoa.

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

News

 


Uutisia. Ei ole tullut tänne vielä asiasta kerrottua, vaikka tänään siis alkoi jo vko 24 :) Isomahainen kesä siis taas edessä!

Ja viime aikoina on siis tullut vertailtua neuvolakäytäntöjä Suomen päässä. tähän mennessä onkin jo ollut yksi lääkärikäynti, ja toinen on pian tulossa. Ruotsissahan ns normaaliin raskauteen ei kuulu yhtäkään lääkärikäyntiä, Suomessa peräti 3kpl.

Ultria on kunnallisen kautta ollut kaksi ja yksityisellä kävin myös suht alussa. Rahaahan siihen meni aivan törkeästi, mutta pääsi kun halusi. Ruotsissa muutamaa kk minua edellä olevaa ystävää ei päästetty 12 vkon ultraan pyynnöstä huolimatta, vaan eka ultra oli vkolla 18. Ihmeellistä touhua.

Joten tähän mennessä voi sanoa, että raskaana on parempi olla Suomessa kuin Ruotsissa. Lapsen tultua onkin sitten luultavasti toisinpäin, mitä olen kerennyt systeemeihin tutustua...

Lisää seurannee.

Posted by Picasa

tiistaina, huhtikuuta 27, 2010

Mukava muisto meistä - läjäpäin ydinvoimaa jälkipolville?

Suomessa sitten jaksetaan ja halutaan panostaa vanhentuvaan teknologiaan. Lapsillemme lisää ydinvoimaa - mitäs se meitä hetkauttaa mihin ne jätteet pistetään kun ollaan itsekin sitten mananmailla! Ja uusia Tsernobylejähän ei enää tule, eihän ei tietenkään - ei meillä ainakaan ikinä koskaan kukaan voi tehdä mitään virhettä. Tsernobylin vuosipäivä oli muuten eilen...

Suomi on varsinainen ydinvoiman ihmemaa, jossa huolimatta Olkiluoto 3 hankkeen täydellisestä epäonnistumisesta, hallitus esittää kahta uutta ydinvoimalaa. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi eikä ehdoin tahdoin tekisi kahta lisää. Olkiluoto 3:n luvattiin eduskunnalle maksavan 2,5 miljardia euroa, ja nyt kustannukset ovat lähemmäs viittä miljardia euroa. Riippuvuus kolme vuotta myöhässä valmistuvasta voimalasta maksaa suomalaisille sähkön käyttäjille kolme miljardia euroa sähkön korkeampana hintana.

Lisäksi on todettu, että Suomi ei todellakaan edes tarvitse näin paljon uutta ydinvoimaa, eikä edes kansan enemmistö ole 2 ydinvoiman kannalla.

Missä siis mättää?

Kokoomuksella näyttää olleen ihan käsittämätön kyky ympäripuhua niin pääministeri kun monet muutkin vielä joitakin vuosia sitten ydinvoimaa vastaan äänestäneet keskustaministerit. Tehdäänkö tässä jo seuraavaa hallituspolitiikkaa? Että oltaisiin sitten väleissä, jos Kokkarit voittaa vaalit?

Vihreätkin istuvat hallituksessa, joka puoltaa ydinvoimaa. Takkia ei kuitenkaan ole käännetty ja ydinvoimaa vastustetaan edelleen, vaikka monet pitävätkin hallituksessa pysymistä petturuutena. Vielä on kuitenkin mahdollisuus kaataa hanke - eduskuntahan ei ole vielä äänestänyt. Lähde sinäkin siis mukaan:

Osallistu kansalaisjärjestöjen Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaan. Tarvitaan myös joukkovoimaa 8.5. Helsingissä järjestettävään ydinvoiman vastaiseen suurmielenosoitukseen sekä painokkaita yhteydenottoja kansanedustajiin, joiden ydinvoimakannat eivät ole vielä lukkoon lyötyjä. Eri edustajien ydinvoimakannat löytyvät koottuna osoitteesta www.ydinvoima.fi

Kampanjan teemana äitienpäivän kunniaksi perintö -mitä Sinä haluat jättää jälkipolville? Mkäli olet samaa mieltä, osallistu!

lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Tukka nousi pystyyn

En ole aimmin saanut kommentoitua tähän Suomessa vellovaan kummalliseen ja pelottavaan maahanmuuttokeskusteluun, mutta tämän aamuinen Eero Heinäluoman haastattelu Hufvudstadsbladetissa pakottaa kyllä siihen. Olen aivan pöyritynyt. Hänen mukaansa Suomeen ei tarvita yhtä ainutta ulkomaalaista lisää ja maahanmuuttajakielteisyys on sekä täysin hyväksyttävää että järkevää.

Suomessa on tilastojen mukaan täälä hetkellä 2,5% maahnamuuttajia. Tämä on aivan mitätön luku, kerrassaan huvittavan pieni nykyisinä aikoina. Vähemmän kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. En kerta kaikkiaan käsitä, mistä tämä keskustelu kumpuaa. Mikä suomalaisia vaivaa?? Meillähän on aina ollut muualta muuttaneita, ja me olemme aina muuttaneet muualle - monesta syystä, usein paremmin elintason perässä. Ruotsiin on menty töihini sadoin tuhansin. Ruotsalaiset ottivat meidän vastaan, vaikka toki omat hankaluutensa oli. Suomalaiset tekivät hommia joihin tekijöitä omasta takaa ei löytynyt. Kuten monet maahanmuuttajat tällä hetkellä Suomessa. Osa suomalaisista ei tehnyt hommia, vaan eleli sosiaaliturvalla, mutta ei loppuja suomalaisia siitä syyllistetty. Tai kyllähän suomalaisten maine kovina ryyppääjinä ja Slussenin kundeina elelee edelleen, mutta toki jokainen järkevä ihmine tajuaa, ettei muutama mätä omena pilaa koko satoa.

Nyt ei Suomeen saisi tulla kukaan. Ei vaikka todistettavasti suomalaiset eivät suostu bussikuskeiksi, eivät siivomaan, eivät mummojen vaippoja vaihtamaan, eivät paistamaan pizzaa, eivät ns paskahommiin. Kun helpommallakin pääsee. Kyllä kuule nousisi poru, jos yksi työttömäksi joutunut metallimies joutuisi assan vessa siivoamaan. Siihen kyllä maahanmuuttaja kelpaa, mutta samaan aikaan toisaalla huudetaan että mene kotiis mustamies.

Jotenkin tuntuu että suomalaiselle kansainvälisyys on kivaa, niin kauan kuin se tarkoittaa sitä että MINÄ saan matkustaa muualle. Kunhan kukaan ei tule tänne - ehkä joku amerikkalainen turisti vielä menee, turistirahoineen. Mutta ei vaan ketään muita.

Ja demarit! mitä tapahtui???

Eikö demarit ollut se vanha solidaarisuuspuolue? Se kansainvälinen jne? Mihin se katosi? Nyt katsotaan omaa napaa, muilla ei niin väliä. Niin kauan meillä on työttömiä Suomessa, ei meidän tarvitse auttaa muita. Muutama hassu kiintiöpakolainen on ok mutta sillä on kuitattu miedän velvollisuutemme, muitahan ei tänne tarvita.

Surullista, miten demarit hyppäsivät jonkin kuvittelemansa yleisen mielipiteen perässä tähän samaan paskanjauhantaan. Tehdään sitten kai mitä tahansa jotta saadaan ääniä, myydään vaikka vanhat kunnon periaatteet ja oma mummo. Kyllä hävettäisi.

Niin, meidän varmaan on kanssa syytä muuttaa takaisin Ruotsiin, onhan mieheni täällä maahanmuuttajana suomalaisten töitä viemässä. Vai onko ruotsalainen kuitenkin ehkä ok? Hän on sentään oikean värinen...

keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2010

Paluu Suomen kamaralle

Paluu Suomeen sujui sitten ihan mallikkaasti Muumilaivalla, kuten Vera Siljaa kutsuu. Aikainen herätys pisti kellon sekaisin, söin aamupalaa ja odottelin taksia hotellin aulassa samoihin aikoihin kun viimeisimmät saapuivat kotiin Tukholman yöstä... Viikonloppu oli itse asiassa vähän luksusta, kokonainen viikonloppu ihan vain itselle, ystävien tapaamiseen, ulkona syömiseen, shoppailuun, hotelliöihin ja hotellin spahan. Ei hassumpaa, sanoisin :) Tulipas hiukan törsäiltyä, ja tosiaan ystäviä oli hirmu kiva nähdä. Aiemmilla työreissuilla kun ei ole juuri kerennyt, kun yleensä duunissa on niin kova kiire.

Turussa oli sitten perhe vastassa ja jällennäkeminen oli riemuisa. Hassua, miten sitä ikävöikin jo ihan muutamassa päivässä - vaikka kuinka olisikin mukavaa ollut!

Mies lähtikin sitten maanantaina Tukholmaan, alunperinkin suunnitellusti laivalla, vaihtamaan autoon kesärenkaita ja muutamaan tapaamiseen. Takaisinpaluu koittaa vasta perjantaina, joten nyt sitten on mun vuoroni olla kotivuorossa. Veralle iski ihna hirmuinen vatsakipu maanantaina, jonka johdosta istuttii ilta Jorvissa. Lääkärille päästiin suht nopeasti mutta labratulosten ottamiseen ja mittaamiseen meni ikä ja terveys. On se kumma, ettei tosiaankaan ole mikään kiire - julkinen hoito on siis niin tätä... ei yksityisellä laitettaisi pientä lasta odottamaan kolmea tuntia. Sitä varten kai moni on sen lapsivakuutuksen ottanutkin.

Onneksi testit näyttivät, ettei mistään vakavammasta ollut kyse ja tiistaina tauti olikin jo ohi, vaikka vietettiin silti kotipäivää. Mummo oli suureksi avuksi isän ollessa poissa - on se vaan kullanarvoista olla isovanhempien lähellä. Kaikki joilla se onni on, muistakaa arvostaa sitä :)

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas matkustaminen palailla uomiinsa. Toivottavasti tämä opettaa ihmisiä miettimään matkustamistaan ja ehkä vähentämään lentämistä. Ihan kaikkiin kokouksiin ei välttämättä tarvinne henkilökohtaisesti osallistua, vaan videokonferenssit ja puhelut ovat ihan oiva vaihtoehto. Itsekin niitä tulee käytettyä monta kertaa kuussa.

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Tästä katastrofista riittää vitsejä pitkään

WTF Iceland?!? Why did you send us volcanic ash ? Our airspace has shut down. Iceland: What ? It's what you asked for isn't it ? Britain: NO! Cash! CASH! Iceland: Ohh sorry, We dont have C in our alphabet!

Hahhhahhaa. Tämä tyttö taitaa lähteä ostamaan varavaatteita.

perjantaina, huhtikuuta 16, 2010

Euroopan päälle sataa tuhkaa

Luonto näyttää voimansa ja tässä pieni ihminen aika ihmeissään. Ei paljoa paina suunnitelmat ja aikomukset, kun tulivuori sanoo että nyt riitti tämä lentomatkustelu... Kuten yksi kaveri totesi Facebookissa: Europe wanted cash but got ash.

Olen jumissa Tukholmassa. Sinänsä jos jossain pitää olla jumissa, ihna mielellään Tukholmassa. Työpaikan puolesta pääsin hotelliin yöksi, joten yritän ottaa lungisti ja ilon irti tästä yllättävästä käänteestä. Lennon kotiin piti olla tänään illalla, ja tässä sitä nyt istutaan Clarion Signissa ja suunnitellaan huomisen shopping-kierrosta. Laiva nääs kuljettaa Turun kautta kotiin vasta sunnuntaina, ja vaatteita ei tullut mukaan kuin kahdeksi päiväksi neljän sijaan.

Eilen vasta katastrofin ainekset olikin. Äiti jumissa Tukholmassa, isä Oulussa, tytär onneksi mummon hoivassa. Kuulemma oli ollut innoissaan kun oli päässyt mummolaan yökylään ihan yllättäen. Juna toi isän tälle päivälle onneksi kotiin, ja tytärkin pääsi kotiin tänään. Kun vielä äitikin pääsisi... Aika harvoin mekään reissataan, varsinkaan samanaikaisesti, että se sitten osuikin. No, onneksi ei jääty Egyptiin...

Mutta sääliksi käy niitä, joilla ei mitään 2. vaihtoehtoa (juna, bussi, laiva) ole vaan todella ovat merten takana. Kauankohan tätä jatkuu? Vähän on kuin maailmanlopun meininkiä.

sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2010

Päivän Hbln lukuhetki

 
Posted by Picasa


Keinu pitäisi selvästikin maalata. Mutta kun kyseessä on vuokratalo, niin jaksaako oikeasti ... :) Kukkaa punkee pitkin pihaa, tällainen ei-puutarhaihminen ei tunnista niistä yhtäkään. Jännityksellä odotetaan, mitä sieltä tulee esiin. Tänään on tongittu pitkin penkkaa ja putsattu mädäntyneitä lehtiä, kyllä musta vielä piha-ihminen tulee! Oltiin myös kivalla brunssilla kaupungissa kaverien kanssa.

Eilen illalla oli epävirallinen lukioluokan luokkakokous ja voi hurrrrjaaa kun siitä on kauan... Oli kyllä kivaa eikä tyypit olleet juurikaan muuttuneet. Aika yllättävää, miten kaikki näyttivät ihan samalta, siitä on sentään melkein 20 vuotta...

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Kevät!



Ihanaa kevät on tullut meillekin! Mies on kolannut lunta pihasta puoli päivää, ja uskomatonta kyllä, ensimmäiset lumikellot (näin äitini ainakin näitä sanoi kutsuttavan) ovat jo ilmestyneet.




Lätäkkö! Oi riemua!!

lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

Kameleja




Hyvää pääsiäistä!

Täällä on olult hienoinen blogihiljaisuus, olimmehan viikon lomalla Egyptin Hurghadassa josta palasimme toissapäivänä. Onneksi tähän päälle tuli vielä pääsiäinen ja saamme nauttia oikein kunnon pitkistä pyhistä.

Kuten asiaan kuuluu, olemme kaikki olleet kipeinä - Vera vatsataudissa heti tokana reissupäivänä ja minä ja mies sitten perään, peräti niin, ettei tauti ole oikein vieläkään talttunut. Vatsaa kivistää ja päähän särkee. Onneksi lapsi on terve, sai egyptiläiseltä lääkäriltä hurjat tropit ja parani päivässä... vähän itseä ärsyttää olla tyypillinen tapaus, niinhän sitä sanotaan että Egyptissä saa vatsataudin. Mekin ollaan sen verran reissattu ja kaikkialla maailmassa, että toiveissa oli taudin välttäminen - varsinkin kun olimme oikein tyypillisellä turistialueella joka ei ollut Egyptiä nähnytkään...


Mutta sairastamiseen liittyen tosiaan mielenkiintoista oli, miten lääkkeisiin selvästikin suhtaudutaan eri tavoin eri puolella maailmaa. Onhan se toki ollut tiedossakin, että pohjoismaalaiset turvautuvat maltillisesti lääkitykseen ja uskovat aikalailla että kyllä se hoituu itsekseen, tavallinen mahapöpö. Vera oli saanut korvatulehdukseen (tärykalvo puhjennut) lääkityksen ennen lähtöä, jota sitten esiteltiin egyptin tohtorille. Mies oli aivan pöyristynyt, että mitä pilipalimääriä meillä annetaan lääkettä, olisi itse määrännyt ainakin nelinkertaisesti. Piikillä iskettiin oksennuksenesto-ainetta ja siihen päälle kolme lääkettä.

Muutoin ei sitten hotellialueella juuri egyptiläisiä nähtykään. Lääkäri ja hotellin henkilökuntaa, matkan aikana nähdyt naiset voi laskea yhden käden sormilla (lentokentällä 1-2). Naiset eivät joko tee töitä, tai eivät tee töitä hotelleissa tai eivät tee töitä muualla kuin pääkaupungissa. Mies luki palattuamme The Economistista tutkimuksesta, jossa suurin osa egyptiläisistä naisista oli sitä mieltä, että miehen on oikeutettua lyödä vaimoaan mikäli tämä puhuttelee jotain toista miestä. Vaieka siinä tietysti olisi hotellissa ollakaan töissä!! Pöyrityttävää. Ja sellaisessa yhteiskunnassa me sitten oltiin lomalla.. hohhoh.

Miksi päädyttiin Egyptiin? Tässä vaiheessa vuotta ei etelä-euroopassa ole vielä niin lämmin (tai ainakaan varmuutta siitä), meidän tavallisesti käyttämä espanjan kämppä oli jo varattu, aiemmin ei päästy reissuun (ois menty varmaan Thaimaaseen siinä tapauksessa) ja mies ei halunnut Kanarialle eikä kovin paljon kauemmas ole järkeä lähteä viikoksi. Egypti tuntui mielenkiintoiselta ja uudelta kohteelta. Mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kyllä se olisi vaatinut reissun Luxoriin, Kairoon tai pyramideille, että reissu olisi ollut vaivan arvoinen. Nämä reissut taas olisivat vaatineet 2 päivää ja todella aikaisen heräämisen, mikä ei 2vuotiaan kanssa tuntunut järkevältä. Eikä me oltaisi reissuun päästykään kun koko ajan oli jollakulla mahavaivoja...



Mutta lämpöä onneksi riitti peräti 30 astetta ja ylikin, ja Vera viihtyi erinomaisesti. Vera kuikuili ikkunasta jo lentokoneen laskeutuessa: "en minä nää mitään kamelia". Hehe. Onneksi nähtiin sitten kameli kuitenkin, vaikkei muita nähtävyyksiä juuri ollutkaan.



Tulipahan kokeiltua eikä uusiksi tarvitse mennä :)