Viikko alkoi putkeen

Omg. Se on sitten silmätulehdus. Skeä mulla että Veralla. Ja flunssa, meillä kaikilla. Tosi kivaa. Pian lääkäriin.

Miten tällaisia tyyppejä voidaan päästää Kokoomuksen eurovaalilistalle? Siis jos äänestät vaikkapa ympäristöasioihin kovasti panostavaa Sirpa Pietikäistä, äänestät samalla tätä. "Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia". Jepjep. Todellakin intoa, tietoa ja taitoa Eurooppaan, kuten kokkarien vaalilause kuuluu. Tiedosta ja taidosta ei niin väliä, intoa sitten senkin edestä...?

Home alone

Yksin kotona. Todella outoa. Tämä on ensimmäinen kerta sen jälkeen, kun Vera syntyi eli kohta kahteen vuoteen. Että olen yksin kotona. Toki ollaan oltu reissussa ja olen ollut jonkun yön poissa hotellissa, mutta kotona en ole koskaan ollut yksin. Hiljaista ja rauhallista ja vähän orpoa.

Onneksi myös Vera ja mies tulee huomenna illalla Helsingistä. Itse palasin siis tänään pitkän viikonlopun vietosta. Muut jäivät vielä töihin ja ilahduttamaan isovanhempia.

Yksin lentäminenkin oli aika outoa. Vaikka sitä olenkin harrastanut muutaman kerran töiden puittessa, mutta silti näin vapaa-aikana tuntui tosiaan kuin jotain puuttuisi. Mutta toisaalta se oli aika luksusta, sai täysin keskittyä kirjaan!

Bussilta kotiin kävellessä mietin, mikä on koti. Missä on koti, mikä tekee kotikaupungin? Onko koti Tukholmassa vai Helsingissä vai molemmissa? Miksi tuntui niin omituiselta kävellä läpi Vasaparkenin yksin, matkalla kotiin jossa ei odottanut ketään. Yksinolo Tukholmassa tuntuu oudolta, vaikka olen asunut täällä jo reilut 5 vuotta. Syksyllä voin peräti hakea Ruotsin kansallisuutta - jos haluan. En tiedä haluanko...

Mutta loppujen lopuksi, koti on siellä missä on rakkaat ihmiset.

Norjalaisten juhlaa

Norja sitten todellakin vei koko potin, ja ylikin. Lisäksi norjalaiset juhlivat tänään kansallispäiväänsä - myös täällä Tukholmassa, marssimalla läpi kaupungin Skansenille, joten tämä viikonloppu on ollut yhtä kansallisjuhlaa.

Meidän kisakatsomossamme istui viisi ruotsalaista, kaksi suomalaista, kaksi amerikkalaista ja yksi norjalainen. Lisäksi mukana alkuillasta oli vielä yksi suomalainen ja kanadalainen, kaikki osallistuivat myös kilpailuun: arvaa voittaja sekä 4 finalistia. Ja kuka voittikaan? Se, joka arvasi ennen kuin koko laulanta edes oli alkanut, ilman että oli nähnyt esiintyjistä yhtäkään!! Ihan vaan lehdestä lukemansa perusteella.

No, eipä se arvailu ihan helppoa ollutkaan. Suomi oli aika selvästi loppupään biisejä, Ruotsiakaan en itse uskonut parhaimmistoon. Mutta että iso-Britannia viiden parhaan joukossa! Itse arvelin Kreikkaa (mies oli itse ällötys mutta perinteisesti tämmöiset menestyy), sekä Bosniaa - se oli perinteinen balkanin balladi. Positiivista oli, että Norjan ja Islannin menstys osoitti, että pohjoismaat voivat siis pärjätä jatkossakin jos vain on oikeanlaiset kappaleet tarjolla. Viron kappaleesta pidin, harmi ettei se noussut viiden parhaan joukkoon. Portugalin kappale taas oli todella kiva, mutta arvasinkin, ettei sellainen euroviisuissa pärjää.

Meidän juhlat oli kuitenkin mahtavat. Norjalaisella vieraalla oli makoisat oltavat. Amerikkalaiset olivat perehtyneet aiheeseen etukäteen, mutta silti hiukan shokissa, mitkä laulut lopulta pärjäsivät. Ja aina mukaan mahtui myös pari täydellisen pettynyttä, joiden suosikit ei päässeet edes 10 parhaan joukkoon. Lehdissä ei ole tänään ollenkaan perinteiseen tapaan valitettu ja kitisty Ruotsin huonosta menestyksestä - nyt kun ei voi vedota siihen, että Itä-Euroopan maat vain äänestävät toisiaan

Tukholmassa on muuten ollut aivan mielettömän upea viikonloppu.

Ao kuvista selviää myös, että meillä leikattiin viikonloppuna etutukka. Hiukka vinoon ja kuoppia matkalla...

Gröna Lundissa ja ekaa kertaa karusellissa, vähän jännittää?

Frisbeeproffs?

Hienoja maisemia

Lisää edellisestä aiheesta

Sosiaaliministeri olikin sitten puuttunut aborttiasiaan. Könsvalda aborter ska begränsas, uutisoi DN. Sairaalahenkilökunta ei saa automaattisesti kertoa lapsen sukupuolta, jotta sukupuolesta johtuvat abortit voidaan ehkäistä.

Samassa uutisessa kuitenkin todetaan, että sukupuoli tulee kertoa jos vanhemmat sitä kysyvät, mutta ei mikäli epäillään sukupuolen perusteella tehtävää aborttia syyksi. Tosi mukavaa sairaalahenkilökunnalle alkaa nyt sitten arvioida, milloin kerrotaan ja milloin ei. Ehkä se käytännössä on helppoakin, tiedä häntä, mutta kyllä tämä aika epäselvältä ohjeistukselta kuulostaa. Sosiaaliministeri toteaa myös:

Och en lagstiftning som förbjuder aborter av könsskäl har ingen verkan, enligt Hägglund.
– Då skulle folk uppge något annat skäl.

Niinpä. Mutta eipä edes kristillisdemokraattinen ministeri edelleen kyseenalaista vapaata raskaudenkeskeytystä viikkoon 18 asti. Se olisikin ruotsalaiselta politiikolta kuin ampua itseään jalkaan.

***

ps. Luettuani asiaan liittyviä muutamia blogeja mm Ung och idealist ja Common sense , minua tosiaankin hirvittää. Suurin osa näyttäisi olevan sitä mieltä, että aborttioikeutta ei missään nimessä saa rajata ja jos abortin saa tehdä sen perusteella, että sikiöllä on down-sydrooma tai sydänvika tai lapsi on vaikeasti vammainen, myös sukupuoli pitää saada olla syy raskaudenkeskeytykseen. Sosiaaliministeri hyökkää siis kommentillaan vapaata aborttioikeutta vastaan ja naisen vapaus päättää menee kaiken muun ylitse, viikkoon 18 asti. Ehkä moni asiasta kirjottava toisaalta - ja toivottavasti - on mielipiteissään aika radikaali?

"Pikku" sivu-uutinen raskauden keskeytyksestä

Tämän päiväisessä DN:ssa oli hyvin pieni uutinen otsikolla "Omöjligt hindra könsurval vid abort". Tämä uutinen sai Nyhetsdygnet palstalla 9 riviä tilaa. Aiheena oli, miten Socialstyrelsen on nyt todennut, ettei sukupuoleen perustuvaa aborttia voida estää. Eräs nainen Eskilstunassa on kahteen otteeseen tehnyt abortin kuullessaan odottavansa tyttölasta. Tämä siis todetaan nyt täysin mahdolliseksi ja hyväksyttäväksi Ruotsissa.

Aivan järkyttävää. Tämä ei siis ollut ilmeisesti edes mikään varsinainen uutinen, vaan pikkuilmoitus.

Ruotsissa on täysin vapaa aborttioikeus 18 viikkoon asti. Sen jälkeen viikkoon 22 asti abortin voi saada painavien syiden vuoksi (en tiedä mitä nämä saattaisivat olla, todennäköisesti esim. lapsen/sikiön vakava sairaus ). Minusta on ihan hirmuista, että abortin saa tehdä noin vain niin pitkälle raskaudessa. Viikolla 18 lapsi ei enää ole "vain sikiö", vaan jo todellakin ihan lapsi - itse ultrassa käyneenä lapsen voi täydellisesti siinä vaiheessa todeta. Tällöin voidaan myös todeta suht varmasti lapsen sukupuoli.

Sinänsä sosiaalihallituksen päätös oli ihan looginen. Jos abortti on sallittua tehdä 18 raskausvkoon asti vapaasti, syy saa toki silloin olla vaikkapa lapsen sukupuoli. Tähän puuttuminen olisi puuttumista vapaaseen aborttioikeuteen. Ja jos vapaata aborttioikeutta pidetään pyhänä lehmänä, niin silloinhan asia on ihan selvä. Ulkopuolinen taho ei ennen vkoa 18 voi päättää, että raskautta ei saa keskeyttää - oli syy mikä tahansa.

Suurin osa ruotsalaisista feministeistä nousisi luultavasti takajaloilleen heti, jos ehdottaisikin aborttioikeuden rajaamista, esim Suomen malliin 12 viikkoon asti. Sehän olisi backlash, naisten oikeuksien taaksepäin menoa. Mutta kyllä kai sillä lapsellakin pitäisi jokin oikeus olla kuitenkin? Kyllähän se nyt pitäisi olla tiedossa jo ennen viikkoa 18, mikäli raskauden haluaa keskeyttää? Ja jos näin jostain syystä ei ole, niin silloin voisi raskaudenkeskeytyksen saada poikkeusluvalla. Nythän tosiaan näin toimitaan vasta vkolla 18-22.

Olen itse asiassa aikamoisen järkyttynyt asiasta. Luulisi, että feministisesti ajattelevat myös puolustaisivat syntymättömän tyttölapsen oikeuksia? Mikä tämä oikein on, Intia jossa tapetaan tyttölapsia???

Yhteisellä kaapilla?

Hyvää äitienpäivää kaikille ihanille äideille (ja etenkin omalleni :)! Täällä Ruotsissa äitienpäivää vietetään vasta 3 viikon päästä, ja huolimatta muistutuksesta, meillä oltiin autuaasti unohdettu tämä Suomessa vietettävä merkkipäivä... no, sain lupauksen, että 3 viikon kuluttua juhlitaan sitten senkin edestä! Saa nähdä kuin käy...

Olen tässä viime aikoina useastakin lehdestä ym lukenut vaatteidenvaihtopäivästä (sillä on joku muukin nimi kyllä). Kaikillahan on kaappien täytteinä vaatteita tai kenkiä, joita ei koskaan käytä muttei oikein raaski poiskaan heittää. Joko ne ovat liian pieniä/suuria, vääränmallisia tai muuten vaan ei oikein omaan makuun - huolimatta siitä, että ne on joskus tullut ostettua. Monesti kyseisiä vaatekappaleita on tullut käytettyä vain pari hassua kertaa. Joko nämä vaatteet sitten pölyyntyvät ja vievät tilaa kaapissa, ta sitten ottaa itseään niskasta ja vie ne kirpparille, second hand kauppaan tai muuhun kierrätykseen.

Mutta entäs jos vaihtoehtona olisi vaatteiden vaihtopäivä? Tähän tilaisuuteen kutsutaan ystävät ja tutut, ja jokainen tuo mukanaan vääränkokoiset tai väriset, vähän käytetyt tai kyllästymiseen asti pidetyt vaatteensa vaihtoon. Tottakai vaihtoon voisi tuoda myös lastenvaatteita.

Olen harkinnut jonkun aikaa ko tapahtuman järjestämistä. Ärsyttää, kun ei osaa luopua joistain vaatteista, joita ei ikinä pidä. Jos ne meinisivät tutuille, olisi ehkä jonkinlainen mahdollisuus kysellä niitä takaisin, jos joskus mieli tekisi (todennäköisesti ei ikinä, mutta luopumisen tuskaa ehkä helpottaisi jos takaportti olisi tiedossa...).

Onkohan joku lukijoista järjestänyt tällaisia vaihtarikutsuja? Onko ne onnistuneet? Pitääkö olla tosi kierrätysmielinen ystävä- ja tuttavapiiri jotta homman saa toimimaan?

Kuka siivoaa kotisi?

Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että meillä käy siivooja. Se on ihanaa! On ihanaa tulla puhtaaseen, siivottuun kotiin joka toinen viikko. Kuten tänään, tuoksuva ja puunattu koti odotti töistä saapuvaa. Hintakaan ei kotitalousvähennyksen jälkeen päätä huimaa.

Siivooja on puolalainen nainen. Lähes kaikki vastaavaa työtä tekevät ovat maahanmuuttajia. Aiemmin meillä kävi filippiiniläinen mies. Kyllähän tässä kahden kerroksen kansa -dilemmaan törmää. Toisilla on varaa maksaa siivouksesta, toiset siivoavat näiden kotona. Vähän kyllä kirpaisee, ja pohjoismainen hyvinvoivan huono omatunto välillä vaivaa.

Ruotsissa kotitalousvähennys oli pitkään kauhistus, ja vasta porvarihallitus sai sen aikaan. Demarit jupisivat aikansa, mutta nyt en ole enää pitkiin aikoihin kuullut tai lukenut ns. piikakommentteja. Ehkä sossutkin tajusivat, että siivoaminen on ihan rehellistä työtä, eikä mitään "piikomista". Pimeä työnteko on tosin ollut vallalla niin pitkään, että edelleenkin monet jatkavat verotta siivouttamista vaikka se olisi samanhintaista ihan verot maksaessakin. Tällöin häviävät kaikki, niin yhteiskunta kuin itse työntekijäkin, joka ei ole minkään sosiaaliturvan piirissä. Monet siivoojista tosin lienevät laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät edes voi maksaa veroja työstään, koska heitä ei käytännössä ole olemassa.

Samanaikaisesti en kuitenkaan suostu ottamaan niskoilleni syyllisyyttä siitä, että työllistämme rehellisesti (maahanmuuttajan tai ei), maksamme siitä veroa, meille jää aikaa muuhunkin kuin kodin puunaamiseen ja saamme siistimmän kämpän kuin itse ikinä aikaansaisin.

Mitä mieltä sinä olet? Käykö teillä siivooja, ottaisitko siivoojan? Onko toisilla kotinsa siivouttaminen törkeää alistamista vai hienoa työllistämistä?

Aurinkoinen vappuviikonloppu

Aivan käsittämättömän upea viikonloppu. Ollaan nautittu vappupäivän piknikistä, mahtavasta vappupäivän illasta ystävien luona shamppanjan sekä grillauksen voimin, puistoilusta, kotieläintarhasta ja auringosta ja lämmöstä. Verakin nautti täysin palkein, kuten näkyy:




Luinpa tässä Teknillisen korkeakoulun sidosryhmälehdestä uutisen, miten kamerakännykkä auttaa pieniä lapsia kertomaan tarhapäivästään. Tietotekniikan tutkimuslaitoksen HIIT:in tutkimuksessa 3-6 vuotiaille päiväkotilapsille annettiin kamerakännykkä, jolla otetut kuvat siirtyivät suoraan ja ainoastaan vanhempien ja opettajien katsottavaksi erityisessä verkkopalvelussa. Tutkimuksen mukaan tarhakännykkä helpotti erityisesti sitä, miten pienet lapset pystyivät kertomaan kuulumisiaan vanhemmille. Jutussa todetaan myös, että käytännön onnistumisen edellytyksenä on, että opettajilla on mielenkiintoa tekniikan hyödyntämiseen eikä se lisää heidän työkuormaansa.

Hmm, mietinpähän vaan. Että tämäkö se nyt on keskeistä päiväkotien arjessa, jossa lapsia on hoitajaa kohti 7+ ja ryhmät valtavia? Tiedotteessa annetaan asiasta tosi positiivinen kuva, ja onhan siinä tosiaan paljon hyviä puolia. Kivaahan se varmaan olisi katsella tarhapäiväkuvia illalla. Mutta mutta... Varmaan opettajat ja hoitajat riemastuvat, tätä hommaahan voi alkaa hoitaa vaikka sitten "niinä vapaahetkinä". Öö, vapaahetkinä...

Aika tekniikkakansaa muutenkin. Tuskin paljon muualla tulisi mieleen, että 3-vuotias voikin kuvailla kännykällään päivänsä kulkua. Tosin meillä kotona yritetään puhua jo 1-vuotiaana äitin ja isän kännykkään sitä tahtia, että kyllä vähän hirvittää.

Lisätietoa tutkimuksesta löytyy täältä

Karkkihampaat

Tällä viikolla oli Dagens Nyheterissa juttua lasten hammashoidosta, miten hampaiden kunnossa näkyy millä Tukholman alueella lapset asuvat. Ns. köyhillä maahanmuuttajapainotteisilla alueilla lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa ja on enemmäön reikiä kuin perinteisillä hyvinvoivilla svenne-alueilla. Samassa jutussa todettiin, että ensimmäinen hammastarkastus järjestetään sinä vuonna kun lapis on täyttänyt 3. Siis lapsi voi keretä melkein 4-vuotiaaksi ennen kuin hampaat tarkastetaan?! Musta se on kyllä aika myöhään... Usein huonot ruokailu-tavat opitaan jo 1-vuotiaana, eikö olisi fiksua järjestää eka tarkastus jo hiukan aikaisemmin?

Miten lienee Suomessa?

Ruotsi luulee olevansa niin täydellinen, maailman mallimaa. Monet asiat on kuitenkin ihan levällään, etenkin kun terveydenhuoltoa tarkastellaan. Jos akuuttiin hoitoon joutuu odottamaan 6 tuntia, voiko sitä kutsua akuutiksi???

Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Täällä on ollut pitkä ja syvä hiljaisuus. Sinä aikana on puihin tullut lehdet ja kevät saapunut todenteolla Tukholmaan. Helsingin viima meni luihin ja ytimiin - kyllä tässä Helsingin ja Tukholman välillä sittenkin on eroa niin tuulen purevuudessa kuin lehtien saapumisen tahdissa.

Suomessa valmistaudutaan vappuun, täällä keskustellaan vaan vappumarsseista ja -kokoista. Kaupatkin lienevät normaalisti auki perjantaina. Tänä vuonna harkittiin pitkään missä vappua vietetään ja pääsyttiin erinäisistä syistä Tukholmaan. Todennäköisesti perjantaina päätös harmittaa vietävästi, kuten joka kerta täällä vappuna ollessa. Onneksi sentään ihanat suomalaiset ystävämme ovat kutsuneet vapun vastaanottoon, jottei tarvitse ihan nurkissa mököttää.

Viime vuonna Vera sai vappupallon ja juhlimme samalla Veran 9kk päivää. Nyt ei olla aikoihin juhlittu, ja kun Veran ikää kysellään vastaus kuuluu heinäkuussa 2 vuotta. Kuukausia ei enää tiedä eiväkä ne enää merkitse suurempia. Tytöstä on tullut pieni päiväkotilainen, jota monesti saa puoliväkisellä raahata päiväkodista kotiin. Puistossa eniten kiinnostaa muiden seura, keinuminenkin on kivaa ainoastaan niin kauan kun joku muu taapero keinuu vieressä.

Vähän kyllä harmittaa, ettei saa tänä vuonna hommattua mahtavaa kitty-palloa lapselle.

Mämmiä ja suklaamunia!

Terveisiä Helsingistä ja riemukasta pääsiäistä kaikille ihanille blogin lukijoille!

Päivähoidosta

Aiempaan päivähoitokommenttiin liittyen, välillä kyllä ihmettelee mitä Helsingissä oikein tapahtuu. Tiedän helsinkiläisen päiväkodin, jossa eräässä ryhmässä on ollut viime ajan erittäin suuri vaihtuvuus, vakituinen lastentarhanopettaja on ollut sairaslomalla marraskuusta lähtien, ja sen jälkeen ryhmässä on ollut 17 sijaista - jopa 3 eri sijaista viikossa. Siis 17 sijaista 4 kuukauden aikana!

Tämähän on aivan järkyttävää ryhmän lapsia kohtaan. Ryhmässä on 23 3-5 vuotiasta lasta ja 2 lastenhoitajaa hoitaa käytännössä myös lastentarhanopettajan työt, koska lastentarhanopettajan sijaiset vaihtuvat koko ajan. Lapset eivät jaksa enää edes kysellä kuka uusi sijainen mahtaa olla - sehän kohta lähtee kuitenkin pois. Puhu siinä sitten luottamuksellisesta päivähoitosuhteesta.

En tiedä, onko tämä yleistäkin, mutta ei todellakaan anna kovin hyvää kuvaa Helsingin kaupungin päivähoidosta. Kun eräs ryhmän hoitaja haluaisi eläkkeelle jäämisen sijaan jatkaa osa-aikaisena, oli ylemmältä taholta todettu, että se ei todellakaan onnistu, kukas ne hommat sitten tekee. Parempi että tyyppi jää kokonaan eläkkeelle, ja saadaan ryhmään yksi vaihtuva sijainen lisää. (Eikä muuten ihan tue Vanhasen linjaa siitä, että suomalaiset saataisiin pysymään töissä pidempään... toinen käsi ei taas tiedä mitä toinen tekee)

Ja kun oli vedottu että perjantaisin on vähän väljempää, että jos edes silloin, oli vastaus ollut: väljempää! Eihän sellaista saa olla! Kiintiöt on täytettävä! Lapsia lisää, ovista ja ikkunoista, jotta saadaan kaikki neliöt varmasti käytettyä ja papereihin hyvän näköiset numerot.

Tämähän on kuin aikanaan Neuvostoliitossa, väliäkö sillä onko kovin järkevää, mutta kun tavoitteessa lukee 1000 saapasta niin tuhat saapasta tuotetaan, vaikka kukaan ei niitä haluaisi. Vaikka ei kovin järkevää, paperissa lukee että jokaista hoitajaa ja neliötä kohden pitää olla 7,3 lasta niin sitähän on oltava ne 7,3 lasta paikalla.

Eipähän kaipaa takaisin Helsinkiin kun tämmösitä kuulee.

Lapsi hoitoon vai ei?

Ensimmäinen aivan ihana kevätpäivä! Asteita vaikka kuinka paljon, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Jotenkin joka vuosi on vaan yhtä ihmeellisen ihanaa, kun tulee kevät, kesä, lämpöiset säät, pitkät päivät. Kellojen siirtäminen viime viikonloppuna vaikutti valtavasti - yhtäkkiä on taas valoisat illat!

Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.

Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.

Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.

Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.

Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.

En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...

Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?


Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?

Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?

Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.

Mitä mieltä sinä olet?

Piknik

Hiekkaleikkejä kaverin kanssa

Hopoti-hopoti

Huhtikuu, 1v 20kk

Viime aikoina tapahtunutta.

Tänään sanottiin kissa. Huraa! Sanoja alkaa pikkuhiljaa tulla muitakin kuin mamma ja pappa. Toinen viime viikolla ilmaantunut sana oli kukka. Perin hidasta tämä onkin ollut, vaikka juttua toki tulee kuin puhelinmyyjällä. Kissa muuten tarkoittaa ruotsiksi pissata. mutta koska sormi osoitti samalla selkeästi kuvassa olevaa kissaa, oletan että kissa on siis suomalainen kissa.

Kiivetään. Ja kiivetään. Oikealla tuolilla on kiva istua, paljon kivempi kuin syöttötuolissa. Ja seistä. Ja siitäkös isi ja äiti suuttuu, ja se on sitten vielä hauskempaa...

Sängyllä on kiva juosta. Ja sohvalla. Ja roikkua miten sattuu. Vaikka miten kieltäisi. Miten ylpäänsä puolitoistavuotiaan saa tottelemaan, ilman että se vaan nauraa käkättää päin näköä?

Pottailu ei edelleenkään ota tulta alleen.

On vihdoinkin otettu tavaksi pestä hampaat joka ilta. Tapa on aiemmin ollut epäsäännöllinen ja aiheuttanut äidille huonoa omaatuntoa.

Mukista juodaan jo suht suvereenisti. Aamuisin ja iltaisin velli- ja maitopullo on vielä pop, mutta ruokaillessa aletaan tottua mukijuomiseen.

Nukkumisrituaaleja on muutettu. Ei enää nukuteta viereen, vaan mennään suoraan omaan sänkyyn ja sinne sitten nukahdetaan itse. Hiukan isi tai äiti taputtelee ja lauleskelee toki, mutta sitten jäädään yleensä suht kiltisti omaan petiin.

Laulaminen on ihan huippuhauskaa ja ruotsinkielisestä laulukirjasta on valittu suosikit. Äitikin on oppinut uusia ruotsalaisia lastenlauluja, kuten mm HERR GURKA laulu - här dansar herr gurka, både vals och mazurka - oletteko moista kuulleet! Se menee näin:

Här dansar Herr Gurka
både vals och mazurka
grön är Herr Gurka
grön är hans bror
båda har strumpor
ingen har skor


Kesä tulee, vihdoin - ja kesän merkiksi sunnuntaina alkaa Allsvenskan, futiskausi. Hyvä kun on kentiltä saatu lumet kipattua ja äijät alkaa heilua samantien. Ja meille se tietää tyttöjen keskeistä aikaa. Tänä vuonna vielä ei taideta tytärtä hyväksyää kentän laidalle.

Kolmipyörä

Käytiin hakemassa tämmöinen tänään.

Nyt sitten on testattu sisätiloissa, odotellaan kevätsäitä jotta päästäisiin ulos kokeilemaan.

Tunti maailmaa

Earth Hour. Me poltimme kynttilöitä ja pelasimme shakkia! Oli aika mysigt. Ja tekee hyvää välillä kyseenalaistaa, tarvitseeko lauantai-iltana tuijottaa telkkaria... vaikka sieltä tulisi Robinson.

Lunta polveen asti. Tai jotain

Siis täällä oikeesti sataa LUNTA. Ja vielä ihan sikana! Siis mitä tää taas on? Missä on kevät? Oi miksi oi miksi? Huomenna oli tarkoitus mennä katsastaan Veralle käytettyä kolmipyörää yhden suomimamman luo, mutta miten näissä kinoksissa voi mitään pyörää kokeilla??? Aargh.

Terveydenhuolto, osa sata ja kymmenen

Päätin sitten vaihtaa lääkärikeskusta. Epätoivoissani surffailin tiistaina lähistön tarjontaa ja löysin lääkärikeskuksen, joka ainakin www-sivuillaan vakuuttaa, että aina saa ajan ja löytyy tilaa. Niinpä siis soitin sinne ja totta tosiaan, sain ajan puolen tunnin päähän siitä. Lääkäri oli edellisessä paikassa tosin mukavampi, mutta eipä siitä ollut juuri iloa, kun sille ei koskaan saanut aikaa... Tänään on sitten tarkistuskäynti uudessa paikassa, edelleen vaan tauti jatkuu tosin.

Terveyskeskussysteemi on ihan syvältä

Tää terveydenhuoltojärjestelmä tässä maassa on kyllä niin syvältä, että nyt ei sanat riitä. Ensin istun 40 minuuttia puhelimessa ja odotan lääkärin puhelinaikana, jotta pääsisin juttelemaan lääkärin kanssa. Mitään yleistä vastaanottoa kun ei ole. Koko ajan varattu. Sitten soitan numeroon, jossa vastaa joku sjuksköterska, jolle soitin jo alkuun kun en päässyt lääkärille läpi, tyyppi vaan yrittää että "soita nyt lääkärille, kohta puhelinaika loppuu". Siihen jo sanoin vihaisesti että jumankauta mitä luulet että tässä on yritetty tehdä 40 minuttia. Otti sitten mun numeron ja nyt vaan kädet ristissä toivotaan, että lääkäri suvaitsisi soittaa. Eli taas odotetaan, eikä uskalla muita puheluita hoitaa jos vaikka lääkäri juuri silloin sattuisi soittamaan.

Ja kun vaihtoehtoakaan ei ole, että olisi joku yksityinen systeemi tai jotain. Kaikissa muissakin lääkärikeskuksissa tuntuu olevan suunnilleen sama systeemi.

Miksi niillä ei voi olla jotain yleistä vastaanottoa, josta voisi joko varata ajan, tai edes puhelinajan??

Korvatulehdus siis vain jatkuu eikä lääkärin kanssa tunnu pääsevän edes keskustelemaan. Kai mun täytyy taas mennä viiden jälkeen sitten, kun se näyttää olevan ainoa keino. Sanonko prkl mitä.

Otuksia

Sairastamisesta huolimatta käytiin tänään pieneläintilalla, ja pääsin harjoittamaan kuvaustaitoja. Valokuvauskurssin jälkeen on itse asiassa tullut kuvattua vähemmän kuin ennen, koska paineet ovat kovemmat ja kaikkien asetusten räpläämiseen menee niin kovin aikaa! Ihan hullua.

Siellä oli joka tapauksessa mm tämmöisiä:

Ja sitten yksi tämmöinen pipo vinossa:

Tulis nyt se kesä niin pääsis vihdoin tästä talvihaalarista eroon!!!