Mökillä

Touhu on mennyt ihan mahdottomaksi. Oltiin pitkä viikonloppu mökillä ja äiti kyllä sai hermoraunion ukkelin kanssa, kun paikallaan ei viihdytä yhtään, sylissä ei jaksa olla, tuolissa ei ole kivaa, vaan eteenpäin pitäisi päästä ja laittaa suuhun kaikki, ihan kaikki siis mitä edestä löytää. Multa ja hiekka ja ruoho ja kaikenmaailman ötökät. Lisäksi paidat oli ihan mustana kun piti hinata itseään pitkin likaista kuistin lattiaa ja meinasi tippua kuistilta nenälleen kun sitä yhtäkään porrasta ei ymmärretä ihan vielä... en muista että Veran kanssa olisi ollut vastaavaa, vaikka samaisella mökillä oleiltiin noin samassa ikävaiheessa. Vera oli vaan vissiin niin paljon enemmän paikallaan pysyvää sorttia, sylissä viihtyvää ainakin. Myös se fakta, että yhden lapsen perässä jaksaa paremmin kuin kahden mahtoi vaikuttaa asiaan.

Muuten mökillä oli oikein kivaa, paitsi paarmoja oli ihan hirveästi ja koko ajan joku ötökkä surisi pään ympärillä - hirvittävän rasittavaa. Kädessä on ihan karseat puremat ja Veralla myös jaloissaan. Vidar selvisi tällä kertaa vähällä, liekö siitä syystä että ukkoa oli pakko pitää paljon sisällä (em syistä).

Lämpöä piisasi, yli 30 astetta, ja järvivesi oli peräti 26 asteista. Vera oppi uimaan lyhyitä matkoja uimarenkaan avulla. Vera on aiemmin ollut vähän vesipelkoinen (kuten äitinsä), mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Järvestä ei olisi haluttu ollenkaan pois, kun tämä uusi taito oli opittu. Hieno juttu! Vidar puolestaan on ihan mahdoton vesipeto - ainoa paikka, missä tyyppi pysyy mielellään paikallaan on amme sekä kahluuallas. Oi sitä räiskettä!

On tullut mieleen myös, että Vidar ehkä kuitenkin pitäisi syksyllä Tukholmassa laittaa babysimiin. En edes miettinyt asiaa aiemmin, kun aikanaan Vera ei ollut vauvauinnista kovin innoissaan. Mutta Vidarhan onkin ihan toista maata!

Vidar tosiaan on nyt myös oppinut nousemaan sängyssään seisomaan - ensi kertaa matkasängyssä mökillä, ja tänään palattuamme myös kotona pinnasängyssä. Silmät loistaen pikkumies seisoi sängyssään ja hihkui, vaikka oli nukkumaanmenoaika... Aamulla varmaankin sitten seisotaan sängyssä ja hihkutaan. Ja tätä riemua varmaan kestää jonkin aikaa...

Nyt sitten mennään jo heinäkuussa... Veralla oli vika päivä päiväkodissa viikolla, nostalgista sanoa heiheit, ei sitten enää nähdä. Meidän muutto tosiaan lähestyy hurjaa vauhtia. Elokuun puolessa välissä sitten lähdetään, ja mieli on jo jonkin verran Tukholmassa ja syksyssä, vaikka yrittääkin nauttia täysillä tästä kesästä-.

Vidar seisoo

Meillä on nyt vihdoin noustu seisomaan! Juhannusaattona ekaa kertaa. Tässä vielä harjoitellaan rappusia vasten - nyt on jo noustu muutama askelma. Muutoinkin liikkuvuus on parantunut huomattavasti, kun istumasta siirrytään jouhevasti mahalleen ja polvillaan on mukava keinua.

Sisaruksilla on muuten aika samanlainen tukkatyyli:



Vera helmikuu 2008



Vidar huhtikuu 2011

Ps. Manducallekin tuli ekaa kertaa ihka oikeaa käyttöä kun olimme Villa Elfvikin ötökkäretkellä viime sunnuntaina. Metsään kun ei olisi päässyt ilman kantoreppua. Hyvin toimi, tosin mun onneton selkäni ei meinannut kestää edes manducaa. Babybjörnillä ei olisi hommasta tullut yhtään mitään.

Sekalaista

Meillä ei ole lopulta ollut ollenkaan käyttöä manducalle. Olisi ehkä pitänyt arvata, ettei minusta ole kantajaksi. Tosin suurin syy ja hyvin positiivinen sellainen lienee se, että Vera on kävellyt todella reippaasti suht pitkiäkin matkoja. Kantoreppua ei siis juurikaan ole tarvittu. Ja koska sitä tarvitaan niin harvoin, edes niillä kerroilla kun sillä oikeasti olisi käyttöä, ei sitä tule käytettyä (esim lentokentällä). Olen myös miettinyt, eikö manducassa voi kantaa edessä lapsen kasvot menosuuntaan? Ohjekirjassa ei tämmöistä vaihtoehtoa ole lainkaan mainittu, enkä ole myöskään moista nähnyt. Ilmeisesti tarkoitus olisi kantaa isompaa vauvaa selässä?

Positiivista tosiaan on, että meidän 3vuotias on mielettömän reipas kävelijä, etenkin nyt kesäisellä säällä ja kunhan ei ole kiire. Päiväkotimatkat menee ihanan leppoisasti, Vidar vaunuissa ja Vera jalan. Matkalla toki tutkitaan kaikki puskat ja kukat ja mainostaulut, mutta talvella nähtyihin "en jaksa" makaamisiin pitkin penkkoja ei ole jouduttu viime aikoina lainkaan.

Olen myös pohtinut, missä vaiheessa vauvaa voi alkaa ajeluttaa pyörän tarakalla istuimessa? Kun vauva istuu omin avuin?

Meillä noustaan pystyyn tukea vasten ja kupsahdetaan pitkin menemään. Pää vaan kolisee. Mutta ei hommata kävelykypärää... :)

Talossa kävi vähän aikaa sitten nuohooja. Tyyppi totesi, että savupiippu on hengenvaarallinen, kuulemma tiiliä irti ja koko piippu pitäisi uusia. Kiva kiva. Ollaan talven aikana poltettu kakluunissa tulta monena päivänä viikossa. Onneksi ei posahtanut koko höskä ilmaan. Omistaja vain totesi, että ei he tiedä milloin on viimeksi nuohottu. Ikäänkuin se ei jotenkin kuuluisi omistajan velvollisuuksiin pitää kiinteistöstä huolta... todella huoletonta meininkiä. Ikkunoita ei ole uusittu, vaikka niistä huomautimme jo yli vuosi sitten. Ränni roikkuu viime talevn jäljiltä.

Toivoisin niin, että talon ostaisi joku, joka jaksaisi kunnostaa sen ja pitää siitä huolta. Talohan on aivan ihana, mutta vaatisi aikaa sekä osaavaa huolenpitoa. Naapurin insinööri kun omien puheidensa mukaan olisi valmis "repimään koko roskan". Ja ilmeisesti rakentamaan jonkun 2000-luvun sieluttoman omakotitalon tilalle.

Meillä oli myös vaatekoita. Ei olla edelleen löydetty alkuperäistä lähdettä. Myrkytettiin toki ne mitä löytyi. Seuraavat asukkaat saa sitten yllätyksen ensi keväällä.

Joten kyllä on aika valmis muuttamaan tästä pois. Liian moni asia kaatuu niskaan. Jos olisi oma (onneksi ei ole, kun ollaan peukalo keskellä kämmentä), niin viitsisi jotain uudistuksia tehdäkin, muttei vuokrataloon.

Vidar 9kk

Onnea Vidar!

Kesäkuu, ihana kesä!

Blogirintamalla on hiljaista... kesäkuu jo ja vihdoinkin ihanat lämpimät ilmat. Pitkät valoisat illat, joista edes joskus yritetään nauttia. Tänään grillataan vielä iltamyöhään ulkona. Ah ihanuutta!

Meillä ensi viikolla tulee jo 9kk täyteen ja ryömitty on tosiaan jo muutama viikko. Ryömiminen opittiin siisTukholman reissulla ja nyt mennään jo aika lujaa. Istuminen on aika tukevaa, tosin Espanjassa marmorilattioilla en uskaltanut juuri Vidaria istuttaa. Marmorilattiat kun ovat kovaakin kovemmat. Ruotsalainen tuttavaperhe oli hankkinut 11 kk vanhalle tyttärelleen "suojamyssyn" jota voi pitää sisällä ja joka estää pään kolhimisen. Espanjassa tämän vielä ymmärrän tosiaan marmorilattioiden takia, mutta kun myssy kuitenkin oli ostettu Ruotsista, oletettavasti markkinaa on myös kotimaassa. Hiukan turvallisuusfobiaa ilmassa, sanoisinko...

Pystyyn meillä ei vielä nousta, vaikkakin noustaan etukenoon tukea vasten. Joten aika pian sekin varmaan.

Ja sitten se huono puoli valoisissa öissä: aamuisin herätään AIKAISIN, eli siis n 5-6.30 ekan kerran, ja sitten mennäänkin jo ekoille päiväunille klo 8-9... Espanjan pimennysverhot olivat kyllä sellainen siunaus, jonka perään haikaillaan täälläkin. Meillä vaan ikkunat ovat sen verran erikoisen malliset, ettei niihin käy mikään verho. Espanjassa nukuttiin aamuisin 7-8 asti, parhaillaan peräti yhdeksään.

Ja sitten ihan näitä ajankohtaisia suomirintamalla. Kyllä on suomalainen politiikka muuttunut todella uskomattomaksi, niin että heikompaa ihan hirvittää. Mitä ihmettä! Ei tällaista ole mun aikana tapahtunut, voi huhhuh. Nyt kyllä meni usko demareihin lopullisesti, sääli. Kataisellakin uutisissa alkoi muuten olla aika hiki.

Esikoinen ja kuopus

Juuri tässä tänään mietin, kun katselin esikoista uima-altaalla, miten erilaiset vauva-ajat ja lapsuudet kahdelle lapsellemme tulee... esikoinen sai olla rauhassa ja matkustella vanhempiensa kanssa monta kertaa vanhempainloman aikana. Jos olisi vain esikoinen, äiti jaksaisi ja kerkeisi keskittyä vesileikkeihin eri tavalla ja esikoinen tuntuisi vielä ah, niin pieneltä. Nyt esikoinen on hirmu iso tyttö ja saa välillä selvitä ihan itsekseenkin. Hyvä niin.

Kuopus saa usein odottaa kun on kaikkea muutakin meneillään. Eikä reissuunkaan ole päästy ollenkaan yhtä ahkerasti kuin esikoisen kanssa. Mutta ai sitä riemua, kun kuopus seuraa esikoisen touhuja! Kaikkea sitä huomiota, mitä esikoinen pienelle antaa ja sitä naurua ja iloa! Ai sitä paijaamisen ja huolehtimisen määrää minkä vauva esikoiselta saa. Ja miten esikoinen kilpailee äidin kanssa, kenelle vauva eniten nauraa!

Ne on ihania yhdessä, ei voi muuta sanoa.

Ja sitten tietysti välillä, esikoinen jyrää kuopuksen, ja vauvaa itkettää kun tuli pallista sormille. Mutta pian se on unohtunut, ja oppiipahan tuo varmaan pikkuhiljaa pitämään puolensa. Vielä pikku-ukko ei tajua muuta kuin että tuo iso tyyppi on tosi iso ja hallitsee kaiken, mutta varmasti edessä on monet tappelut.

Miten tylsää olisikaan jos olisi ainokainen! Toisaalta, jos olisi ainokainen, ei muusta tietäisi, eikä sekään varmaan hullumpaa olisi :)

Espanjan terveisiä

Lomaillaan Espanjassa ja toukokuussa on ollut muutoinkin aika hulinaa. Oli jo yhdet häät Tukholmassa ja tietysti vappu ja äitienpäivä. Ei paljon ole siis kerennyt kirjoittelemaan. Reissuun lähdettiin jo 12. päivä ja tultiin Tukholman kautta tänne Espanjan aurinkorannikolle. Ekat päivät ei kyllä juuri Costa del Solilta tuntunut, kun oli pilvistä ja satoi ja ukostikin. Tänään on kuitenkin ollut ihana aurinkoinen päivä, joka on vietetty uima-altaalla.

Ennen lähtöä oli kuitenkin Vidarilla 8kk neuvola, jossa painoa mitattiin 8 ja puoli kiloa ja pituuttakin 74 senttiä. Vaatekoossa mennäänkin jo jonkin aikaa 80 sentissä. Vidar on edelleen tosi iloinen pikku-ukko, joka naureskelee siskolleen ja känisee ainoastaan nälissään tai väsyneenä. Viime viikolla opittiin ryömimään ja nyt sitten saakin seurata silmä kovana ettei tartuta mihinkään kiellettyyn. Kaikenmaailman roskat ja ruoanmurut on menneet suuhun kyllä... ruokailun suhteen ollaan vähän helpompia ja purkkiruoatkin menee, mutta parhainta on ehdottomasti sormiruokailu.

Leijonien voittaessa kultaa oltiin Tukholmassa, se oli aika hienoa :) Miehen ja appiukon seurassa sain kerrankin minä tuulettaa. Ja enhän siis edes välitä jääkiekosta... mutta MM-kulta on kyllä harvinaista herkkua. Vera hurrasi myös Suomelle, mutta totesi armollisesti, että Vidar kyllä voi hurrata Ruotsille :D Seuraavan päivän Tukholma-Malaga lennolla muutama vanhempi herrasmies onnittelikin minua kultamitalista. Juu, kiitos kiitos, minähän sen tosiaan voitin :) Matkustajajoukko oli aika eläkeläisvoittoista, lisäksi mukana oli muutamia lapsiperheitä. Saatiin ylimääräinen penkki ja siihen Vidar autonistuimessa, todella kätevää. Tämä siis mahdollista ainoastaan jos koneessa on tyhjiä penkkejä (jos ei ole varannut omaa maksullista penkkiä vauvalle). Matka meni muutenkin todella hienosti, Vidar nukkui ja naureskeli ja Vera lueskeli ja pelaili kännykällä sekä vähän käveli edestakaisin käytävää. Aivan uskomatonta. Kotimatka varmaan sitten tulee olemaan aika tuskallinen, varsinkin kun lento on perillä vasta puolen yön aikaan...

Nyt sitten nautitaan vielä joitakin päiviä toivottavasti auringosta, uimisetsa ja uima-allasleikeistä, hyvästä ruoasta, rose-viinistä lounaalla, mukavasta seurasta jota sitäkin täältä löytyy (kaveriperheitä samassa paikassa), ajasta perheen kanssa, hyvästä kirjasta, ja ihan vaan siitä, että ollaan kerrankin kaikki vapaalla.

Häät

Katsotteko muuten häitä? Juuri nyt näytetään Victoria Beckhamia, onpas kauhea hattu! Miksi sen pitää olla otsalla törössä? Vai mitä olet mieltä?

Minareetteja Helsinkiin

Hyvin on alkanut tämä uuden parlamentin kausi, ennen varsinaista aloitusta yksi on saanut jo Soinilta huomautuksen rasistisesta kielenkäytöstä ja toinen kutsuu mielenosoitusta mellakaksi. kyllä pistää miettimään, mitä vielä on edessä. Kohua herättänyt Teuvo "muslimit täällä hilluu" Hakkarainen perusti vaalikampanjansa EU- ja maahanmuuttovastaisuudelle, ja samanaikaisesti nosti yritykselleen yli 400 000 euroa EU-tukia. Kyllähän me voidaan nostaa tukia, mutta ei muut. Tämähän on selkeästi samaa linjaa sen kanssa, että kyllähän me saadaan lähteä paremman elintason perässä muualle mutta ei kyllä muut. Ainakaan "neekeriukot", Hakkaraisen sanoin. Siitä jopa Soini hermostui. Tyyppi mainitsee, että on käynyt 4 vuotta kansakoulua ja sitten luulee tietävänsä mihin meidän kehitysyhteistyörahat menee (poppaukkojen taskuihin). Sillä tietotaidolla meillä väännetään seuraavat neljä vuotta lakeja. Mahtaa tulla hyvää jälkeä.

Eilen telkkarissa toinen ps-edustaja kunnostautui kutsumalla vajaan 1000 hengen mielenosoitusta mellakaksi. Siihen vasemmistoliiton uusi kansanedustaja Anna Kontula hyvin vastasikin, että Ranskassa tapahtumaa olisi kutsuttu rauhalliseksi iltakävelyksi.

En kyllä muista, että kukaan olisi kutsunut ns pakkoruotsia vastustavaa mielenosoitusta mellakaksi, vaikka siellä päädyttiin ihan käsirysyyn asti. Mutta se sopiikin paremmin ko edustajien arvomaailmaan, eihän se silloin mellakka ole...

Kuinkakohan monta puhuttelua Timolla on vielä edessä tämän vaalikauden aikana? Lainaan suoraan erästäjä kommentoijaa:

No niin, ensimmäistä päivää istutaan, ja tirehtööri Soinin hulvaton sirkus on jo aloittanut jytkyt kommelluksensa koko kansan iloksi. Mahdollisesti jopa neljä vuotta "hupia" tiedossa. Varatkaa reilusti paukkumaissia ja virvokkeita, perheen pienimmille hattaraa, tällaista showta ei olekaan ennen nähty!

Eilen olin illalla ystävien kanssa syömässä Helsingissä (oli ihanaa!) ja siinä keskustassa kävellessäni katsoin ohikulkevaa massaa. Kyllä oli niin homogeenista porukkaa, muita kuin valkoisia naamoja ei juuri sitä 3% enempää näkynyt. Verrattuna Tukholmaan tai Kööpenhaminaan, ei voi kyllä kansainvälisyydestä puhua samana päivänä.

Siihen nähden huoli minareeteista Helsingissä tuntuu lievästi sanottuna hiukan ennenaikaiselta...

Vidar istuu!!

Vidar oppi istumaan eilen! Jee! Ja samaan syssyyn puhkesi myös ensimmäinen hammas. Tänään tuli 7½ kk täyteen. Mahtavaa Viltsu!

Puoluetuki

Ei ole kauaa siitä kun Persut vaativat puoluetuen poistoa. Entäs nyt, kun omaan kassaan on kilahtamassa jättipotti? No ei kun käyttöön vaan, isompi puoluetoimisto ja lisää työntekijöitä. En ole kuullut hisaustakaan rahojen jakamisesta köyhille.

Niin kääntyy takki ensimmäistä kertaa.

Vaalianalyysia

Nyt on palattu ns arkipäivään ja kyllä on joutunut miettimään joitakin kertoja tätä vaalitulosta. Kyllähän sitä persujen menestystä osasi odottaa, muttei ihan kuitenkaan tällaista. Surulliseksi se saa, monestakin syystä, vaikka jollakin tasolla voisin ymmärtääkin syitä miten tähän on jouduttu.

Moni äänestäjä on varmasti ollut pettynyt nykymenoon. Suomen kompromissi- ja konsensuspolitiikka on saanut aikaiseksi, ettei oikeastaan ole väliä kuka kolmesta suuresta on vaalivoittaja - oli hallituksessa kokoomus, keskusta tai sdp, politiikka on ihan samaa. Demarien hallituskaudella poistettiin varallisuusvero - vasemmistolaista politiikkaako? Keskustaa ja kokoomusta ei ole erottanut erkkikään, vaikka vaalikampanjan tiimellyksessä eroja yritettiin hakemalla hakea (no okei, kuntien määrässä on vähän eroja...). Kaikki isot puolueet ovat hallituksessa ollessaan toitottaneet, ettei ole vaihtoehtoja.

Tästä siis nähdäkseni lähti monen protesti - vaihtoehdottomuudesta, isojen puolueiden omahyväisyydestä. Vrt Ruotsiin, jossa onm blokkipolitiikka, kaksi vaihtoehtoa ennen vaaleja, joiden välillä valitessa tietää millainen hallitus siitä seuraa. Mitä Suomessa tietää? Ei mitään! Kaikki voivat olla hallituksessa kaikkien kanssa. Luulin aiemmin että tämä olisi hyvä asia, mutta olen kyllä muuttanut mieleni.

Persut siis koettiin vaihtoehdoksi. Sitten tullaankin jatkokysmykseen: mikä on tämä vaihtoehto? Ainakaan tuloeroihin ei näyttäisi olevan mitään yhtenäistä kantaa, nimittäin osa persuista kannattaa tulerojen säilyttämistä: esim. Halla-aho ja Packalen vastasivat HS:n vaalikoneessa, että heidän mielestään "tuloerot saavat edelleen kasvaa hillitysti" ja kommentoivat näin:

"En näe, että tuloerot sinänsä olisivat signaali epäoikeudenmukaisuudesta. Ongelma ei ole siinä, että jotkut tienaavat paljon, vaan se, että alemmissa tuloluokissa työnteko ei kannata yhtäältä työn verotuksen ja toisaalta veroilla rahoitettujen vastikkeettomien tulonsiirtojen vuoksi. Työn tekemisen pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa olla kannattavaa. Mielestäni on hyvä, että ihmisellä on ainakin teoriassa mahdollisuus vaurastua rehellisellä työllään. Tätä ei pidä estää suurituloisten kohtuuttoman ankaralla verottamisella."

Eli käytännössä kannattavat perustuloa, jossa jokaisesta ansaitusta eurosta jää jotain käteen? Tämäkö oli siis kansan tahto, vihreiden perustulo?

EU:lle sanoo suurin osa persuista ei, tai ainakin eurolle ja Portugalin apupaketille. Tästä ei vaan päästä yli eikä ympäri, että Kataisen hallituksessa on pakko löytyä asiaan joku kompromissi. Nähtäväksi jää, kuka joustaa ja kuinka paljon -ministeriauton penkki kyllä varmasti Soinia houkuttaa ja koukuttaa.

Ydinvoimaan porukalla ei ole mitään yhtenäistä kantaa. Soini itse vastustaa aborttia, tätä ei kai kuitenkaan loppujengi toivo? Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen jakaa myös porukkaa. Postmodernia taidettakaan ei ihan kaikki persut vastusta.

Maahanmuuttopolitiikkaa toisaalta haluavat kaikki persut tiukentaa. Tänne kun tukee ilmeisesti ihan liikaa väkeä (se 3-4 prosenttia Suomen kansasta jolla olemme Europpassa peränpitäjiä, kun on ilmeisesti sekin liikaa). Ja jotkut kehtaavat lähteä paremman elintason perässä muualle! Ei me vaan ikinä koskaan, eihän? Näin tuntuisi kuitenkin suuri osa suomalaisista ajattelevan. Pelottavaa onkin se hämmentävän laaja tuki mitä tämmöinne politiikka saa.

Project Maman blogissa pyrittiin ajattelemaan asiaa positiivisen kautta: tuleepahan muutos vanhaan. Sitähän tietysti äänestäjätkin toivoivat. Kirjoitin sinne ao kommentin:

"Mä olen kyllä myöskin samaa mieltä että persut hallitukseen. Ei ole oikein muuta keinoa saada heitä kokemaan, millaista on tehdä vaikeita päätöksia. Vaikka sitten hallitus kaatuisi ja tulisi ennenaikaiset vaalit, se voisi olla ihan terveellistä Suomen politiikalle. Ja vaikka kauhistuttaa tulevan hallituksen politiikka, kun myös kokoomus ja demarit on jo jonkin aikaa heittäneet hyvin maahanmuuttokriittisiä kommentteja, joten maahanmuuttopolitiikassa oletettavasti muutos tulee jotenkin näkymään. Suomen jo nyt tiukka linja tiukentuu lisää.

Ja siitä eteenpäin sitten allekirjoitankin yhden anonyymin ja pilamin pelot, sekä mitä pellon pientareella hyvin kirjoittaa: Äärikonservatiiviset menneen ajan sivistymättömät äijäarvot, nais-, naispappeus, feminismi-, ulkomaalais-, ympäristönsuojelu- ja homoviha eivät nyt ole kuitenkaan ihan mitättömiä asioita. Eikä politiikka ole mitään peliä, vaan kyllä siellä eduskunnassa ihan oikeasti neljässä vuodessa keretään lakeja säätää - jotka sitten oikeasti vaikuttaa meidän kaikkien elämään.

Vaikka maahanmuutto ei henkilökohtaisesti koskettaisikaan (ei minuakaan muutoin paitsi että olemme ns hyväksyttyjä maahanmuuttajia, mitä nyt ruotsinkielisiä), silti se on hyvä peili ihmisten asenteista ja ajatuksista: hyväksymmekö tänne toisenlaiset ihmiset? mitä vaadimme muilta? kun ns maahanmuuttokriittisyys on poliittisella tasolla hyväksyttyä, kaduilla ja toreilla on ok huudella erinäköisille ihmisille "menkää kotiinne rättipäät"?

Vihreistä, tottakai on syytä katsoa peiliin ja niin tulee varmasti (ja toivottavasti)myös tapahtumaan. Mutta ei Vihreiden perusarvot, liberaalius, ympäristöarvot, humaani maahanmuuttopolitiikka, tasa-arvo, tästä mihinkään muutu. Jos näille arvoille ei ole kannatusta muualla kuin Helsingissä ja vähän Uudellamaalla, niin ei Vihreät kyllä sen takia rupea ajamaan jotain muuta linjaa. Muut puolueethan ottivat hyvinkin persujen mielipiteitä omiin ohjelmiinsa."

Jos paljon pahaa niin myös jotain hyvääkin: vaalitappion jälkeen Vihreiden jäsenmäärä on hypähtänyt ylöspäin yli 10%.

ps. Voisi lisätä, että Suomessa on astuttu normaalia eurooppalaista käytäntöä kohti: iso populistinen puolue, pieni keskustapuolue. Toki erona se, että muualla populisteja ei yleensä haluta hallitukseen.

Vaalipäivä

Tunnelmat voi tiivistää näin: sairaan jännittävää. Ei melkein kestä. Oonkohan mä vähän outo, kun saan tämmöiset kicksit vaaleista?

On niin monta hyvää ehdokastakin joiden läpimenoa toivoisi! Jos saisin äänestää useampaan otteeseen, valitsisin Helsingissä numerot 20 ja 14. Myös maahanmuuttaja olisi kiva saada läpi, ja silloin äänestäisin numeroa 13 (vaikken periaatteesta äänestäkään miestä). Ja niin moni muukin vihreällä listalla olisi hyvä!!Uudellamaalla olisin halunnut antaa ääneni numeroille 2,3,10 ja 16. Myös 35 olisi hyvä ehdokas. Voivoi, kaikki eivät kyllä varmaan mene läpi :/

Vauvanruokia?

Meillä mentiin Veran kanssa aikalailla purkkiruoalla, mutta Vidar ei ole tästä järin innostunut. Ainoa, mikä on tähän mennessä (hedelmäsoseiden lisäksi) mennyt kaupaksi on ollut Hippin luomu-pasta-tomaatti-kesäkurpitsa-sose. Tosin voin todeta, että suurin osa 5-6kk lastenruoista on aika karsean makuisia, suorastaan ällöttäviä, joten ukkeli on ihan oikeassa - en minäkään niitä söisi! Veran kanssa oltiin niin kovasti liikkeellä, että purkkiruoka oli useimmiten tarpeen. Vidarin kanssa taas elellään pitkälti kotielämää, joten ruoanvalmistukseenkin liikenee enemmän aikaa.

Nyt on siis pohdinnassa, mitä ruokia vauvalle voisi tarjota? Tänään kaivoin Helistimen sivuilta bolognese-ohjeen, ja se maistuikin pikku-ukolle. Sitä siis lisää. Sivuilta löytyi muitakin lukijavinkkejä. Mutta olisiko teillä ihanat lukijat myös jotain hyväksi testattuja ruokavinkkejä?

Me olemme Vidarin kanssa elelleet eilisestä asti kahdestaan, kun mies ja Vera ovat olleet laivareissulla Tukholmassa. Miten kummallista - rauhallista!! En muista että yhden lapsen kanssa olisi ollut näin helppoa, ei kai sitä vaan Veran kanssa aikanaan tajunnut...

Siis lisää lunta?!

Tukholmassa kukkii krookukset ja on kevät. Espoossa satoi viime yönä lunta!? Anna mun kaikki kestää. Kevät ei tunnu tulevan tänne arktisille leveyspiireille IKINÄ.

Vidar nyt kuitenkin täytti 7kk eilen. Kohta kyllä jo liikutaan muutenkin kuin sivusuunnassa ja itsensä ympäri, sellaista punnerrusta on touhu ollut viime aikoina.

Matkustusta ja univelkaa

Tukholmassa oli aivan mahtavaa. Todellakin tuli ikävä vanhaa asuntoa ja siellä asumista. Asuttiin siis "kotonamme" pe-su, ja kustannettiin siksi aikaa vuokralaiset (halpaan) hotelliin. - Vuokralaiset ovat siis ystäviämme, joten tämä järjestely sopi kaikille. - Sunnuntai ja maanantain välinen yö oltiin appiukon ja hänen naisystävänsä nurkissa. He olivat oikein sopeutuvaisia ja järjestivät meille asiat hyvin, mutta sohvalla nukkuminen on vaan aina yhtä kärsimystä.

Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...

Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?

Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.

Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.

Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).

**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!

Huomioita

On ihanaa kun
-katua voi lähteä ylittämään rauhassa eikä tarvitse pelätä että auto ajaa päälle
-etukäteen tilatussa taksissa oli yllättäen sisäänrakennettu lastenistuin!!
-oven avattua voi valita kymmenestä take away ruokapaikasta
-sushi on halpaa
-missään ei ole enää lunta
-joka paikassa keskustassa on ihan älyttömästi lapsia!

On ärsyttävää kun
-...joka paikassa kaupungissa on ihan älyttömästi lapsia!!
-äidinmaidonkorvike maksaa kaksi kertaa totuttua enemmän...
-ruotsalaiset on vaan niin besserwissereitä..!

Ei enää yösyöttöjä!

Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.

Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)

Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.

Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.

Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.

Vanhempainvapaiden uudistus tyssäsi - jälleen

Voi voi, ilmeisesti ei ole Suomessa juuri tulossa muutoksia vanhempainvapaasysteemiin. Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen siitä, miten vapaat tulisi järjestää. Kustannusten jakamiseen ei myöskään löydetty ratkaisua. Yksinkertaista: kukaan ei halua maksaa, keneltäkään ei saa ottaa pois, vääränlainen malli - ei siis tehdä mitään. Masentavaa. Vaikka asiaa pohditaan ja ollaan muka samaa mieltä, mitään ei saada oikeasti aikaiseksi.

Käsittämättömintä oli demarien kanta: se ei hyväksy kiinntiöitä molemmille vanhemmille, vaan haluaa, että vanhemmat voivat itse sopia miten vapaat pidetään. What the f...! Siis ei mitään muutosta nykyiseen. Juuri sen vuoksihan isät eivät jää kotiin, kun "vanhemmat saavat itse päättää miten vapaat jaetaan". Eli äiti ottaa / saa vapaat, isä menee töihin kuten ennenkin. Jo nyt on nähty, ettei pelkkä vapaaehtoisuus riitä muuttamaan nykytilannetta, jossa alle seitsemän prosenttia isistä käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen.

Kiesus että ottaa aivoon. Kummallista on tässäkin miten kaukana naapurimaiden demarit ovat toisistaan, Ruotsissahan on peräti ollut esillä kantaa, että vapaat pitäisi jakaa 50-50. Tätä tosin eivät kaikki demarit sielläkään kannata, mutta perinteisesti demarit ovat Ruotsissa ajaneet tasa-arvoa. Eivät siis näköjään Suomessa, meidän betoni-ay-demarimme kun haluavat pitää naisen kotona.

Hyvä kolumni aiheesta täällä

Että hyvää naistenpäivää vaan, tämähän olikin oiva lahja meille juuri tänään.

Vidar 6kk

Toden totta miten aika rientää. Tänään on kokeiltu ekaa kertaa pasta-tomaatti-kesäkurpitsa mössöä ja hyvin meni kuten alta näkyy (en vaan malta olla laittamatta kuvia ihan "poikkeustapauksissa" :)

Mitä tästä vielä tulee?

Alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tulevat vaalit. Harvoin olen samaa mieltä kuin besserwisser, yrmy Lipponen mutta nyt olen: maassa on henkinen ja älyllinen taantuma.

Allekirjoitan täysin Reetta Rätyn pääkirjoituksen. Voi ahdistus, mitä tästä vielä tulee.

Missä syntyisit?

Täällä voit testata, missä syntyisit jos syntyisit uudestaan. Et varmana ainakaan Suomeen! Minä syntyisin Filippiineille.

Pariisin taivaan alla

Vidar nukkui Riemukaaren ohi

Mehän oltiin tosiaan viikko sitten viikonloppu Pariisissa siskon ja Vidarin kanssa ja olipas ihanaa päästä vähän pois pakkasista! Matkat meni Vidarin kanssa hienosti, tosin Vera oli aikanaan hiukan helpompi matkustuskumppani, kun nukahti tyytyväisenä syliin - mitä Vidar ei todellakaan tee. Vidarhan ei tosiaan ole mikään sylivauva, vaan punkeaa pystyy hiki päässä jos yrittääkään. Vielä ei liikuta, mutta pyöritään kovasti ympäri ja sylissä siis seistään, ei istuta. Ja imettäminenkin on aika rasittavaa, kun keskittyminen on aina jossain ihan muualla - pää kääntyy väkkäränä. Imettäminen kahviloissa alkaa olla siis aika mahdotonta.

Yleisesti ottaen vauvan kanssa on kuitenkin helppoa matkustaa; ruoka on lähellä, vauva ei juuri karkaile ja nukkuu paljon. Joka ilta päästiin kunnon illalliselle Vidarin vetäessä sikeitä vaunuissaan.

Montmartre oli erinomainen paikka asustella, meillä oli hienot näköalat kukkulalle, hotelli siisti ja hintakin kohtuullinen.



Näkymät ikkunasta



Musisointia Rue Abbessessilla

Montmartrella oli ihania pikkukauppoja, terassit auki (tosin lämpölamppuineen) iltamyöhään, ei lainkaan lunta. Vaunujen kanssa oli suht helppo liikkua, vaikka taidettiin olla ainoat isojen vaunujen kanssa liikkeellä.

Mutta sitten se iso mutta. Lentokentältä matkattiin keskustaan junalla + metrolla. Ja metrossa ei tietenkään ole hissejä, ei liukuportaita. Portaita sitäkin enemmän. Otin siis tyynenä asenteen "seisoskelen tässä portaiden yläpäässä avuttomana vaunuineni", ja sitten vaan nyin ohikulkevia miehiä hihasta "pardon pardon vous pouvez m'aider..." Jonkinlaisesta ranskantaidosta oli myös hyötyä. Pukumiehet sitten kantoivat vaunuja apunani, ja sisko kiroili molempien matkalaukkujen kanssa (siihen ei apuja juuri liiennyt).

Takaisin kentälle matkatessa meille avattiin portit eikä siis leimattu lippuja ... arvaat varmaan loput. Metroissa oli sellaiset pyörivät systeemit joissa lippu leimautui. Sellaiseenhan ei tosiaankaan voi mennä vaunujen kanssa. Päästiin lentokenttäjunaan asti, hiki päässä kaikkein rappujen ja porttien jälkeen, kun tuli tarkastaja/lipunmyyjä. Ja siinä ei auttanut mikään, sakot rapsahti!! Koska ei oltu leimattu lippuja siis, liputhan meillä oli... yritettiin niin englanniksi kuin ranskaksikin selittää, että vauvan kanssa, vaunut ja laukut ja kukaan ei sanonut että liput pitää leimata erikseen... mutta mikään ei auttanut, sympatiaa ei saatu pisaraakaan. 2x25 euroa rapsahti. Äijä alkoi jo uhkailla poliisilla niin sitten kyllä maksettiin. Jälkeenpäin ajateltuna, tottahan lippu pitää leimata, mutta olisiko ehkä voitu tehdä poikkeus tässä tapauksessa, lienee aika selvää ettei yritetty huijata!? Varsinaiset roistot, lapsen kanssa liikkeellä vielä! :)
...mutta jäipähän muistot!

Kantorepun avulla tietysti välttäisi tämän vaunun kuljettamisen, mutta ilman vaunuja emme olisi nauttineet kolmen lajin illallista vauvan nukkuessa. Pian onneksi Vidar menee jo matkarattaisiin.

Mutta lopulta voi vaan todeta, että kyllä siis niin Helsinki kuin Tukholmakin on ihania, lapsiystävällisiä kaupunkeja...!

Terveydenhuollosta

Hesarissa oli mielenkiintoinen ja aika hälyyttäväkin artikkeli Sitran tutkimuksesta, jonka mukaan pääkapunkiseudulla jo peräti 60% alle 20-vuotiasta on yksityinen sairausvakuutus. Tänään entinen sekä nykyine peruspalveluministeri toppuutti kuntia parantamaan perusterveydenhoitoa, jotta luottamus terveyskeskuksiin ei täysin rapautuisi. Nykyinen ministeri itsekin oli tosin ottanut lapselleen yksityisen vakuutuksen. Vaikea siinä onkaan moittia muita vanhempia samasta.

Meillähän ei ole vakuutusta kummallekaan lapselle. Olemme käyttäneet paikallista terveysasemaa suht ahkerasti, ja olleet siihen erinomaisen tyytyväisiä. Uskonkin, että ns. luottamus terveysasemiin on aikamoisen epämääräinen juttu - moni vanhempi ei itse ole kokeillut edes julkista hoitoa, vaan ottaa suoraan yksityisen vakuutuksen, koska on kuullut että julkinen hoito ei toimi/ on huonoa. "Kyllähän sitä lapselleen haluaa parasta" (ja näin muuten toitottavat myös vakuutusmyyjät, ikäänkuin olisin huono äiti jos en vakuutusta ota).

Tämä alkaa oikeasti olla Suomessa ongelma. Jos "kaikki" (ts. kaikki joilla on varaa) ottavat vakuutuksen, ensinnäkin niiden hinnat nousevat, toisekseen julkista käyttää yhä enemmän vain ns huono-osaiset, julkisen terveydenhuollon taso laskee aivan varmasti ja lopulta me maksamme terveydenhuollosta moneen otteeseen - sekä verovarojen että vakuutuksen kautta. Tätäkö me haluamme? Yksityistä terveydenhuoltoa? Eikö suomalaiset perinteisesti ole olleethyvän julkisen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion puolella?
Mitä olet mieltä?

Vatsatautia, matkahaaveita ja politiikkaa

Voi kun olisi taas niin paljon juttua. Mutta niin vähän aikaa...

Meillä on viime aikoina sairasteltu. Ensin oli Vera vatsataudissa viikko sitten Jyväskylän reissulla. Tarkoitus oli juhlia isomummon 95vuotisia, mutta ei ikinä päästy juhliin asti. Tauti meni ohi heti kun Jyväskylästä päästiin. Onkohan siellä joku eri bakteerikanta, kun joku perheestä on melkein aina kipeänä kun siellä vieraillaan?

No sitten tuli Vidarille silmätulehdus, oletettavasti, tipatkin saatiin jo. Ja eilen iski vatsatauti pikkumiehelle, kauheaa katseltavaa kun yleensä iloinen ja tyytyväinen vauva oli selvästikin pipi - vatsaa kiersi ja oksennuskin tuli. Onneksi näyttäisi siltä, että tauti olisi mennyt myös pienemmältä nopeasti ohi.

Vähällä sairastamisella ollaankin päästy, kun tämä on ensimmäinen kerta kun on ollut mitään. Ja sitten tietysti oikein kaksi tautia samaan syssyyn! Ottaen huomioon, että isompi voisi hyvinkin tuoda kaikki taudit päiväkodista niin tämä on kyllä oikein hyv saavutus. Koputamme puuta, että näin myös jatkuisi...

Pakkaset käy todella mun hermoille, kun Vera pitää viedä autolla edestakas päiväkotiin aamuin ja illoin, kun vauvan kanssa ei saisi juurikaan ulkoilla. Meillähän kotimatkat kävellen päiväkodista on olleet perinteisesti hitaita, mutta yleensä se ei ole haitannut kun Vidar nukkuu vaunuissa eikä meillä ole mihinkään kiire. Silloin ei haittaa, vaikka isosisko makaisi kävelytiellä pitkin pituuttaan ja huutaisi "en jaksa". Kun aina sitä lopulta on kotiin päästy, ja kävely ja ulkoilu tekee vaan hyvää. Mutta nyt! Ei siis onnistu, kun vauva ei siis saisi periaatteessa olla -10 astetta kylmemmässä.

Muutenkin ottaa kupoliin ja rankasti, ettei kevättä näy eikä kuulu. Lumivallit vaan kasvaa ja ollaan täällä ihan jumissa. Kohta jo maaliskuu mutta ilmat vaan pahenee...!

Onneksi pahimman ketutuksen keskellä mies yllytti lähtemään pienelle reissulle. Ensi viikon perjantaina osoittaa kokka kohti Pariisia, minä, Vidar ja mun sisko matkassaan. Sisko innostui lyhyestä viikonloppureissusta ja jopa +11 kuulostaa tällä hetkellä helteiseltä :) Vera jää papan kanssa viettämään isä-viikonloppua.

Asiasta kukkaruukkuun, katsoiko kukaan eilen Teemalta Kansankodin kuokkavieraat sarjan ensimmäistä jaksoa? Hyvinkin ajatuksia herättävää. Ohjelman www-sivulla kiteytetään erinomaisesti myös omat ajatukseni:

Elintasopakolaisia, maahanmuuttajia vai sosiaalipummeja? Miten suhtauduttiin suomalaisiin työnhaussa Ruotsissa? Kansankodin kuokkavieraat -dokumenttisarja tutustuttaa katsojat suomalaisten elämään Ruotsissa 1960-luvulta tähän päivään

Vuonna 2011 Suomi puntaroi samoja maahanmuuttajakysymyksiä kuin Ruotsi 1960-luvulla. Miten me suhtaudumme vierastyövoimaan, maahanmuuttajiin, pakolaisiin, siirtolaisiin, elintasopakolaisiin? Olemmeko oppineet omasta lähihistoriastamme mitään?

Meillä kansakuntana pitäisi olla periaatteessa edellytykset ymmärtää muita kansallisuuksia, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan jonkin asian pakottamina tai muuten vaan köyhyyttä ja työttömyyttä pakoon parempaa elintasoa etsien.

Ruotsinsuomalaisia lasketaan olevan lähes 500 000, joten asian pitäisi olla meille tuttu ja ymmärrettävä. Avointa, vapaata keskustelua aiheesta ei vain vieläkään ole.

Dokumenttisarja Kansakunnan kuokkavieraat pyrkii avaamaan tämän keskustelun tunteikkaiden ja henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Käsittelemällä omia muistojamme ja kokemuksiamme vieraasta maasta pystymme kenties ymmärtämään, miltä tuntuu olla maahanmuuttaja. Maan tavaksi kun on muodostunut myös vaieta kaikesta epämiellyttävästä.

Kevään 2011 vaalien yhdeksi isoksi teemaksi on nousemassa siirtolaiskysymys, ja ainakaan vielä ei ole merkkiäkään, että muistaisimme näissä keskusteluissa omaa asemaamme siirtolaisina tai elintasopakolaisina Ruotsissa.

Perussuomalaisten gallup-kannatus sekä muidenkin isojen puolueiden maahanmuuttokriittiset kommentit ja avaukset eivät hyvää lupaa. Surullista on, kun siis edelleenkin pätee, että me kyllä saamme lähteä muualle onnea etsimään, mutta muille sitä ei sallittaisi.

Jakson voi katsoa takautuvasti Areenalta.

Vidar 5kk! Ja vähän asuntopolitiikkaa...

Vidar täyttää tänään 5 kk! Niin se aika vaan menee hirmuisaa vauhtia. Pikku-ukkomme on todella iloinen ja tyytyväinen vauva, naureskelee etenkin siskolleen eikä juuri muuten pidä meteliä itsestään paitsi nälän tai väsymyksen iskiessä. Etenkin äiti-vauva-jumpassa on Vidarilla ollut lystiä, ja tietenkin isosiskon touhujen seuraaminen on ihan parasta. Ruoka maistuu erinomaisesti, tänään kokeiltiin 5kk juhlan kunniaksi ekaa kertaa omena-päärynä sosetta. Tähän mennessä ruokalistalla on ollut porkkana-perunaa, maissia, bataattia ja kesäkurpitsaa, luumua sekä puuroa. Puurossa muuten lukee ikärajana suomeksi 5kk, ruotsiksi 4 månader... mielenkiintoista, mikä tekee ruotsalaisvauvoista aiemmin kypsiä syömään puuroa?

Satutitteko lukemaan eilisen Hesarin D-osasta jutun "Kuplii"? Tukholmassa on jutun mukaan siis syntynyt uusi ammattiryhmä - kiinteistövälittäjä asunnon etsijälle. Asunnon etsintä on tosiaan niin aikaavievää puuhaa, että nyt voit palkata itsellesi kiinteistövälittäjän asuntoa etsimään. Ja etenkin tarjouskilpailu on raastavaa hommaa - kaikki kämpäthän myydään tarjouskilpailulla. Palkkaamasi kiinteistövälittäjä käy puolestasi asuntonäytöissä ja suosittelee 4-5 toiveita vastaavaa asuntoa. Asuntojen hinnat Tukholmassa on n 7000 euroa neliöltä. Toisaalta koska lainoja ei ole tarkoituskaan maksaa pois, voi lainaa surutta ottaa huomattavasti suomalaista kaveria enemmän. Laina-ajat ovat yleensä 70-90 vuotta. Tietysti, jos kyseessä on asuntokupla ja hinnat laskevat, käy köpelösti... suurin osa asiantuntijoista ei kuitenkaan kuplaan usko, vaan hintojen ennustetaan jatkavan nousuaan.

Koska säännellyt vuokramarkkinat eivät Tukholmassa toimi lainkaan, kaikki haluavat ostaa asunnon. Mistä tulikin mieleeni, että lapset varmaan pitäisi laittaa vuokra-asuntojonoon, jotta 30 vuoden kuluttua saattaisivat sellaisen saada....

Meilläkin on asunnon etsintä jossain vaiheessa edessä. En edes halua ajatella, varsinkaan sitä tarjouskilpailuhässäkkää...

Solsidan

Jos haluatte tutustua aivan loistavaan ruotsalaiseen komediasarjaa, Solsidan tulee tekstitettynä FST5:ltä ja vanhat jaksot voi katsoa Areenasta. Me like! Jotkut jutut on niin tästä elämästä. Ja kyllä, Mickan ja miehensä Fredde ovat karrikatyyrejä, mutta heidän kaltaisiaan löytyy myös ihan oikeastikin :) Sarjaa seuraa Ruotsissa peräti 2,5 miljoonaa katsojaa.

1,2 vai 3...

...ei kai sentään enempää?!

Siis lapsiluku. Tämä on mielenkiintoinen keskustelunaihe, mm. myös uuden tutkimuksen valossa, jonka mukaan "lapsiperheet ovat onnettomampia kuin lapsettomat". Lopulta aika radikaali väite, kun virallinen totuus tietysti on, että nimenomaan lapset tekevät onnelliseksi.

Miksi ihmiset haluavat lapsia? Uskovatko ihmiset tulevansa onnellisemmiksi, onko se biologinen suvunjatkamishalu vai saadaanko lapsia "koska muutkin"? Onhan se vähän outoa, ettei halua lapsia. Toisilla on vauvakuume, mutta monella (kuten itselläni) ei sitä ollut, vaan biologinen kello alkoi vaan tikittää - jos lapsia haluaa, pitää alkaa tuumasta toimeen.

En tiedä mikä on totuus - varmaan kaikkien näiden yhdistelmä. Uskon, että olisin katunut ratkaisua olla tekemättä lapsia. Ja koska sitä ei voi testata, on vaan päätös tehtävä.

Tunnen yhden pariskunnan, joka ei halua lapsia. Minusta se ei ole outoa, mutta voin uskoa että he joutuvat ratkaisuaan selittelemään. Ei-lapsia haluavien määrä on kuitenkin todella pieni. Ja ei voi olla itse miettimättä - katuvatkohan he ratkaisuaan joskus...?

Sitten on tietysti ne, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät syystä tai toisesta saa. Pariskuntia on tuttavapiirissäni useita, joista tiedän ettei lapsia vain tule. Myös 40-ikäisiä lapsettomia naisia tunnen useita - osa heistä on "tyytynyt" kohtaloonsa todennäköisesti lapsettomana, joidenkin kanssa en ole asiasta puhunut. Todella kovalta tuntuu, jos lapsia hirveästi haluaisi, mutta ei vaan saa. Kyllä kaikenmaailman kyselyt ja utelut, sekä monien "montako lasta tekisi" pähkäilyt mahtavat tuntua pahalta. "Kun saisi edes yhden lapsen!"

Samanaikaisesti moni miettii tosissaan: yksi, kaksi vai kolme? Vai enempi? Monta lasta sinä haluaisit? Haluaako puolisosi yhtä monta? Oletteko päättäneet ja keskustelleet aiheesta?

Yksi tuttu totesi:
yksi lapsi on statement.
kaksi lasta on vähän, no plääh.
kolme lasta, no sitten ollaan "oikeasti lapsiperhe".

Nykyään alkaa olla aikamoisen tavallista, että perheessä on 3 lasta. Mutta minusta tuntuu, ettei monet välttämättä ole oikeastaan halunneet kolmea lasta, vaan se on ikäänkuin trendi nykyään. Että on varaa kolmeen lapseen, että kolme on parempi kuin kaksi. Ettei kaksi oikein tunnu miltään, että se on, no vähän plää.

Ja yksihän on ihan pelkkää itsekkyyttä: helppoa elämää, ja lapsi jää ilman sisaruksia (jos siis kyseessä on oma, ei luonnon valinta).

Kieltämättä elämä yhden lapsen kanssa tuntuu näin kahden lapsen vinkkelistä NIIIIN kovin helpolta. Miten helppoa olikaan, kun lapsi oli jo 3, aika omatoiminen, miten helposti matkustaminen sujui, kaikki oli aika yksinkertaista (mutta ajatteliko sitä niin silloin?). Kyllä minäkin etukäteen mietin, olisiko yhden lapsen perhe hyvä vaihtoehto?

Mutta ettäkö olisi vain yksi lapsi! En osaa enää kuvitellakaan. Vaikka kamalasti hommat lisääntyi - ja tutkimuksen mukainen välitön onnellisuus varmasti laski, en voisi ajatella yhden lapsen elämää.

Toisaalta, en voi kuvitellakaan kolmea lasta :)

Ja entäs sitten ne hullut, joilla on enemmän kuin kolme lasta! Siinä menee maaginen raja. Kaveri, jolla on 5 lasta, saa jatkuvasti kommentteja uskonlahkoon kuulumisesta.

Täysimetystä vai ei?

Mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten "Tuoreen tutkimuksen mukaan kiinteiden varhaisempi aloittaminen saattaa hyödyttää vauvaa enemmän kuin pelkkään äidinmaitoon turvautuminen ensimmäisen puolen vuoden aikana".

Näinhän tämä menee. Ei ole mitään yhtä ainoaa totuutta, vaan tämäkin muka ehdottomana totuutena pidetty "fakta" täysimetyksen onnesta ja autuudesta voidaan kyseenalaistaa.

Meilläkin on viime päivien aikana maistettu maissia ja porkkana-perunaa. Vähän oli Vidar ihmeissään, mutta ihan hyvin kävi kaupaksi ja lisääkin olisi mennyt. Ruokailun suhteen rauhallisesti eteenpäin kuitenkin. Öisin herätään edelleen 2-3 tunnin välein syömään, joten olisihan se mukavaa saada vähän pitempiaikaista mahantäytettä. Onneksi sentään nukahdetaan samantien ruokailun jälkeen.

Eilisessä neuvolassa päivitettiin mitat, paino 7010 ja pituus 66. Vaatteissa käytetään jopa 74 kokoa jo...

Tänään käytiin Kiasmassa. Vauvan kanssa ja hyvässä seurassa se oli oikein mukavaa. Mutta 3-vuotiaalle ei kyllä juuri tarjolla mitään erityistä, eli enpä menisi Veran kanssa, ainakaan vielä (kommenteissa jonkun mainitsema teos, joka oli huoneen verran roikkuvia naruja, varmasti olisi kyllä kiva mutta ei ehkä riittäisi meille koko käynnille)... ehkä enempi on vaan omassa päässä, ettei jaksaisi 3-vuotiaan häröilijänn kanssa. Ehkä kunhan tuo vähän kasvaa :)

Kaksikielinen lapsi?

Meillähän ollaan kotona kaksikielisiä, isänkieli ruotsi ja äidinkieli suomi. Olemme Suomessa valinneet lasten viralliseksi äidinkieleksi suomen, koska minä hoidan kuitenkin kaikki viralliset asiat ja otan mieluummin paperit suomeksi. Lisäksi meillä ei ole vastaavaa tarvetta korostaa ruotsinkieltä kuin monilla muilla kaksikielisillä Suomessa. Meillähän ruotsi ei varsinaisesti ole "vähemmistökieli", kuten yleisesti Suomessa ja etenkin tämän kielikiistelyn keskellä ruotsi on. Nythän on peräti ollut puolivitsikäs kampanja Hurriksi.fi, jossa on voinut muuttaa virallisen äidinkielensä.

Meillä siis pyritään äidin- ja isänkieleen, kotikieli tosin on ruotsi. J pärjää Veran kanssa hyvin suomeksi - vaikkakin nyt huomaa, että 3-vuotiaana tytön kielitaito alkaa olla niin edistyneellä tasolla, että miehellä on välillä vaikeuksia pysyä perässä. Meillä ongelma onkin, että Vera ei puhu juuri sanaakaan ruotsia. Pyydettäessä hän osaa ne muutamat sanat (mjölk, ost ym), mutta lauseita ei tule eikä muutoinkaan sanoja kuin ihan muutama. J kun on koko ajan ymmärtänyt Veran suomen, ei lapsen ole tarvinnut varsinaisesti oppia. Päiväkotihan on ollut sekä Ruotsissa että Suomessa suomenkielinen ja tukenut siten voimakkaasti suomenkielen oppimista. Nyt Suomessa lisäksi kaikki muu ympäristö, sukulaiset sekä ystävät ovat suomenkielisiä, ja nekin harvat ruotsinkieliset lapset joita on tavattu, osaavat myös suomea. Tämä no siis johtanut tilanteeseen, jossa Vera ymmärtää kyllä ruotsia hyvin, mutta ei puhu.

Itse olen tietysti onnellinen, että Veran suomenkieli on niin loistavalla tasolla ja haluankin sitä ylläpitää. On kuitenkin ikävää, ettei ruotsi tunnu avautuvan. Varsinkin, kun ruotsalaiset sukulaiset eivät tietysti tajua lapsen puheesta mitään. Myöskin isän ja tytön suhde hieman kärsii, kun isä ei täysin ymmärrä lastaan, ainakaan vivahteita ja tarinoita ja pitempiä ja monimutkaisempia juttuja.

Lisäksi Tukholmassa täysin ruotsinkielisiä tuttuja tavatessamme Vera oli selvästikin aika stressaantunut, kun hänen olisi pitänyt puhua ruotsia. Hän ei sitä halunnut, vaikka ymmärsikin kaiken mitä hänelle sanottiin.

Olen elänyt toivossa että kyllä se ruotsi sieltä tulee. Nyt alkaa tosin tuntua, että ilman muuttoa takaisin Ruotsiin tai siirtoa ruotsinkieliseen päiväkotiin, se ei ehkä tulekaan...? Mehän ollaan tosin muuttamassa jossain vaiheessa, joten siinä mielessä en ole huolissani. Kurjaa tämä vain vähän on.

Mehän saimme paikan ruotsinkieliseen päiväkotiin - Helsingistä, jonne olimme jonossa 3kk ennen muuttoa. Koska kuitenkin muutimme Espooseen, emme paikkaa sitten saaneetkaan.Ehkä olisimme voineet jotenkin sumplia itsemme ko päiväkotiin, mutta se oli aivan liian pitkän matkan päässä. Espoosta olisimme saaneet paikan ruotsinkielisestä päiväkodista (ja senkin ihan huitsin nevadasta meiltä katsottuna, autolla siis olisi ollut aina ajettava tarhaan ja takaisin) myöhemmin keväällä, kun Vera oli jo tottunut suomenkieliseen päiväkotiinsa ja saanut sieltä uudet kaverit. En olisi voinut siinä vaiheessa enää pakottaa Veraa vielä yhteen päiväkodin vaihtoon.

En oikein ymmärrä poliitikkoja, jotka vastustavat metropoli-ajatusta eli pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä vedoten, että seutuyhteistyömalli toimii hyvin. Hyvin my ass!!! Tämä päiväkotijuttu on vain yksi asia, joka osoittaa ettei homma toimi yhtään. Mistä sitä tietää muualta muuttavana minne sitä pääakaupunkiseudulla päätyy? Jonotettava kaupunki pitää kuitenkin valita 3kk etukäteen jotta ylipäänsä saa jonkun paikan. Esimerkkejä on vaikka kuinka monta siitä, miten tämä malli ei toimi ollenkaan. Onko esim. mitään järkeä, että vaikka sinulla olisi Helsingin sisäinen julkisen liikenteen kk lippu, joudut maksamaan täyden hinnan matkatessasi yhden tai kaksi pysäkinväliä Pitäjänmäeltä Leppävaaraan? Ei todellakaan, mutta näinhän se on. Asuminen, julkinen, liikenne ja palvelut katkeavat kuntarajoilla. En todellakaan ymmärrä, kuinka poliitikot kehtaavat väittää homman toimivan. Toivottavasti Helsinki ja Vantaa saavat yhdistymishankkeen eteenpäin mahdollisimman pian ja Espookin pakotetaan puoliväkisin mukaan. Vaikka siinä sitten nousisi veroäyri hitusen. Kyllä niitä maahanmuuttajiakin on täällä "rikkaassa" Espoossa nyt jo...

Äitinä oloa

Keskustelu:
Äiti tyttärelle:
- ...niin sitten kun sustakin tulee äiti!
Tytär:
-sitten mulla on isot rinnat (näyttää käsillään valtavia rintoja).
Äiti:
-ai sitten kun olet äiti?
Tytär:
- niin, niiiin isot rinnat. Sit mä voin syöttää Vidaria.
Yh-hmmm... äiti purskahtaa nauruun. Kyllä äitinä kelpaa...

Tukholma-Helsinki-Espoo

Muutama huomio nyt kun ollaan oltu Tukholmassa pitkästä aikaa vähän pitempään - kaikilla paikoilla on hyvät ja huonot puolensa...

Otimme taksin laivaterminaalista. Taksiin sai tilattua lastenistuimen, mutta ainoastaan yksi kpl per auto ja 5kk vanhasta lapsesta ylöspäin. Toisaalta Vera ei saa edelleenkään matkustaa taksissa ilman lastenistuinta. Suomessa taksiin ei saa tilattua istuinta (yhdestä firmasta pääkaupunkiseudulla olen lukenut jossa tämä onnistuu, mutta olen unohtanut nimen - tietääkö kukaan?). Toisaalta Vera sai istua taksissa ilman istuinta jo alle 2 vuotiaana. Muistan miten järkyttynyt olin, kun olimme istuneet iltaa ystävien luona, ja sitten kun olimme lähdössä kotiin, taksikuskin neuvo oli laittaa vajaa 2v lapsi takapenkille istumaan aikuisen turvavöihin. Ei ikinä turvallisuuden ihmemaassa Ruotsissa! Vähän kyllä nyt rasittaa, ettei lapsi voi istua 10 min matkaa ilman istuinta, kun on sen verran iso että hyvin jo matkustaa lapsikorokkeella (tiedätte varmaan mitä tarkoitan?).

No anyway, tultiin sitten satamasta kahdella kyydillä - isi ja Vera taksilla tavaroiden kanssa, äiti ja Vidar metrolla vaunujen kera. Hyvin se niinkin meni. Mutta kyllä on naapurimaiden taksikulttuurissa eroa tässä(kin) asiassa.

Sitten toiseen asiaan: miten mahtavaa onkaan asua keskustassa. Tänään miehen tultua töistä pääsin itse vähän kauppoihin ja kaupungille - ovi auki, ulos ja parin minuutin kävelyn jälkeen olin keskustassa.

Toisaalta kaupat sulkevat, järkytys järkytys, klo 18.30 tai 19. Sen jälkeen taitaa isoimmat tavaratalot olla auki (NK ja Åhléns) mutta muuten kiinni. NK:n ale ei ollut vielä alkanut joten sieltä ei viitsinyt ostaa mitään. Muutenkaan tämän hetkisillä euron kursseilla ei juuri kannata Tukholmassa shoppailla (kiitos vaan Kreikka ja Irlanti..). Mutta siis nyt muistan miten kypsää se olikaan, kun koskaan ei kerennyt kauppoihin...

Jos asuisi keskustassa, pääsisi jumppaankin joskus, kun tunnin keikka olisi helppo heittää naapuriin. Nythän musta on tullut täydellinen sohvaperuna. Tietysti arkipäivän jumppaa vauvaa kannellessa ja vaunuja työnnellessä tulee.

Ja vaunujen työntelystä puheenollen, Tukholmassa on aurattu ihan hävyttömän huonosti!! Espoo vetää siis voiton Tukholma-Helsinki-Espoo vertailussa. Espoohan tietysti ei ole "kaupunki", joten siellä on paljon helpompi aurata. Mutta silti, Helsingissäkin oli paljon helpompi työnnellä kuin täällä sohjon läpi. Tänään kun menimme kaverien luokse bussilla Nackaan, olimme bussista jäätyämme keskellä lumikinosta. Se ei ollut kauhea kivaa kera vaunujen ja sen 3 vuotiaan joka roikkui niistä vaunista. Kävellä keskellä autotietä kun jalkakäytävää ei vaan ollut. Ruotsi on ilmeisesti vielä Suomeakin huonommin varautunut lumen tuloon...

Niin ja bussissa tosiaan täälläkin saa vaunujen kanssa matkustaa ilmaiseksi, muttei edelleenkään muissa julkisissa kulkuvälineissä. Metrossa, tvärbanassa ja paikallisjunissa pitää maksaa. Siinä kyllä Helsinki/pääkapunkiseutu vetää pidemmän korren.

Että puolensa ja puolensa :)

Hyvää vuotta 2011!

Hyvää uutta vuotta rakkaat ystävät! Toivottavasti vuosi on vaihtunut kaikilla iloisissa ja onnekkaissa merkeissä ja ensi vuodesta tulee vieläpä edellistä parempi :)

Tultiin Tukholmaan eilen laivalla; muumilaiva oli taas verraton ja Vera innoissaan. Muumipeikkoa halattiin moneen otteeseen, jo heti laivaan tullessa. Tällä kertaa matkataan ilman autoa ja Muumi oli jo ovella vastassa.

Alkuyöstä eteen tuli kuitenkin ongelma, kun Vera heräsi klo 4.45 eikä sitten enää nukahtanutkaan. Lopulta isän oli pakko nousta ylös ja lähteä liikeelle, jottei Vidarkin olisi herännyt. Eli voi sanoa, että pienessä hytissä nukkuminen ei juuri tällä erää luonnistu kahden pienen lapsen kanssa. Laivamatkat on siis väliaikaisesti pannassa. Olivat sitten klo 5.15-8 liikkellä, ennen kuin tulivat takaisin hyttiin jatkamaan unia ja minä ja Vidar siirryttiin aamiaselle. Kuulemma scene oli vaihtunut suuresti kesken kaiken; viiden aikaan oli näkynyt sammuneita, yksikin mies käytävällä housut polvissa. Sitten kuuden aikaan oli ilmaantunut ensimmäiset muut lapsiperheet liikkeelle. Laivan lastenosasto aukeaa vasta klo 8, mikä järki siinäkin on?? Monet lapsethan heräävät kukonlaulun aikaan. Ennen kuutta ei ollut muuta ruokaakaan tarjolla kuin suklaata automaatista. Siinäpä terveellinen aamupala pienelle lapselle... Olutta olisi saanut infotiskiltä, näin mies ainakin väitti.

No, eilen sitten oltiin kaikki aika väsyneitä. Jaksettiin kuitenkin ystävillä/naapureilla hiukan juhlistaa vuodenvaihtumista, lapsetkin pystyssä Ruotsin aikaa kymmeneen asti. Katseltiin raketteja ikkunasta lähellä Tukholman keskustaa. Ihanaa, ettei tarvinnut mennä ulos :) Kiitos ihanat naapurit hyvästä uudenvuoden vastaanotosta!

Meillä on tosin vuodenvaihde mennyt vähän kurjissa merkeissä. Vahinkoja on pikkutytöllä tullut housuun nyt tiiviiseen tahtiin, sekä isoja että pienempiä, ja ollaan aika ymmällämme mitä tässä pitäisi tehdä. Viimeisen viikon aikana tätä on sattunut päivittäin, ja käsipyykkiä ja siivoustalkoita on siis riittänyt. Ei tiedetä onko tämä huomionhakua, vauvaksi haluamista, ihan aitoa vahinkoa (en usko, niin usein sitä tapahtuu) vai mitä? Vaippaa kun olemme ehdottaneet syntyi kuitenkin kauhea poru. Eli vauvaksi ei tuntuisi ainakaan haluavan. Tämä ehkä kuuluu asiaan kun perheeseen syntyy pikkuveli, mutta millä se menee ohi? Itsestään? Pitääkö tämä vain vähin äänin kestää ja toivoa parasta? Onko teillä kellään vinkkejä? Meillähän mitään tällaista ei siis ole sattunut koko syksynä, pari kertaa vain juuri vauvan synnyttyä. Hermot menee, kun ne on muutenkin aika kireällä juuri nyt...

Siihen liityen, uudenvuoden lupaukseni on yrittää kasvattaa pidempää pinnaa. Ja alkaa käydä jumpassa /lenkillä kunhan vain säät ja vauva sallii.

Vuosi Suomessa

Joulut on juhlittu (aatto oltiin meillä ja selvisin hengissä kun mies totuttuun tapaan oli keittiövuorossa :) ja nyt sitten pari päivää enää vuoteen 2011. Vuosi Suomessa on takana, ja olemme siis päättäneet pysyä täällä ainakin kesään saakka. Muutto takaisin Tukholmaan on edessä luultavasti ensi kesän jälkeen. Aluksihan ajattelimme tulevamme ainakin vuodeksi, ja koska kaikki on mennyt pääasiassa hyvin, tuntuu turhalta kiirehtiä takaisin tässä vaiheessa. Muuttaminen -20 asteen pakkasissa 4kk vanhan vauvan kanssa ei myöskään juuri houkuta ...!

Mutta mutta... Valitin tätä jo joskus aiemminkin, mutta pakko taas purnata, kun tänään oltiin kaupungissa enkä keksinyt mitään ei-kaupallista tekemistä 3-vuotiaalle. Onko missään museossa lapsille ei ohjelmoitua tilaa /leikkipaikkaa? Mieleen tuli Postimuseo, mutta sepäs olikin tämän loppuviikon kiinni. Sopivasti, kun ihmisillä olisi aikaa mennä museoihin?? Tiedän että kansallismuseossa on jotain, mutta se on käsittääkseni maksullista (ainakin aikuiselle)? Kiasmassa tai Ateneumissa ei käsittääkseni ole mitään, mikä on aivan käsittämättömän kummallista. Ettei tänä päivänä satsata tuleviin kuluttajiin???

Tukholmassa kun näitä paikkoja on pilvin pimein, ja se peseekin Helsingin ihan kuusnolla- ihan heti tulee mieleen
Kaupunginmuseo,jossa on aivan mahtava tori lapsille (ilmainen)
Kulturhuset (ilmainen aivan upea lastentila)
Poliisimuseo (maksullinen)
Astrid Lingren maailma Junibacken (maksullinen, mutta ainoastaan lapsille tarkoitettu)
Tekniska museet (maksullinen)
muissakin museoissa on lapset huomioitu. Voitte lähettää vinkkejä sekä Tukholmaan että Helsinkiin liittyen, ja mielellään jos tiedätte mitä voi ex tempore 3 vuotiaan kanssa tehdä keskustassa, kertokaa?

Huomenna lähdemme koko konkkaronkka peräti viikoksi Tukholmaan - saa nähdä tuleeko mieli muuttaa samantien :) Mukavaa ja jännittävääkin, kun mies meinaa tehdä ensi viikolla töitä ja mun pitää hoidella lapsi-vauva-aktiviteetit ainakin muutamana päivänä. Onneksi parikin kaveria lapsineen on buukattu meille seuraksi.

Ja kotiin palattuamme Vidar täyttää jo 4kk! Aika lentää, ja ukko kasvaa niin että kohisee. Kohta ei kyllä enää rintamaito riitä, mutta 4kuisena saa toki alkaakin maistella pöperöitä.

Joulunodotusta

Poikkeuksellisesti haluan toivottaa kaikille ihanaa joulua kuvasarjan kera:



Tämähän luonnistuu hyvin...



... ei mutta mihin se Vidar nyt lähtee...



... on se ihan veikeä...



... you rock!

IHANAA& RAUHAISAA JOULUA!

Kaste ja kemut

Meillä oli sitten ristiäiset ja hienot juhlat olikin! Vidar oli niin tyynenä koko päivän ja tykkäsi tukan kastelusta ja kaikesta muustakin. Kiitokset vaan kummeille ja vieraille, teitte ihanat juhlat! Näin komea kakku Kakkuhelmestä oli piste iin päälle:

3kk

Vidar täytti sitten jo 3kk tiistaina. Iso poika! Vielä mennään pelkällä rintamaidolla (imetys toimii nyt alkuongelmien jälkeen hienosti), mutta tammikuussa voi sitten jo alkaa maistella ruokia jos siltä tuntuu.

Mies vei Veran tänään päiväkotiin ja tällaiset uniaamut vauvan kanssa on kyllä ihania. Ei mihinkään kiire, pötkylä tuhisee vieressä. Huomenna tuleekin sitten Ruotsin vieraat ristiäisiin ja viikonloppuna riittää tekemistä...

Ja lunta tulee, meillä ollaan ihan alppikylätunnelmissa. Täytyy sanoa, että vaikka Espoota muuten aina mollaan, niin auraamisessa kaupunki on kyllä onnistunut yli odotusten. Tänä käsittämättömän lumisena alkutalvena ei oltaisi varmaan muuten päästy mihinkään, mutta täällä meillä peräti pyörätietkin on aurattu siististi vaunuilijan kulkea! Meidän hiekkatie ajellaan hienosti päivittäin. Hesarin mukaan Helsingissä on todellisia ongelmia lumen kanssa, ja ainakaan viime talvena ei ollut toivoakaan Etelä-Haagassa ajaa pienemmille kaduille. Jotain kredittiä siis (autokaupunki)Espoolle, kun pyörä- ja kävelyväylätkin hoidetaan mallikkaasti!

Uusia mittoja ja matkakokeiluja

Neuvola oli torstaina, ja Vidarin viimeisimmät mitat ovat 62cm ja 5935g. Lisäksi saatiin peräti 3 rokotusta, aikamoista. En muista että Ruotsissa olisi kerralla ollut yhtä montaa. Tässä tuli rota suun kautta, sekä se tavallinen polio ym mutta myös pneumokokki. Vauvaparka... Seuraavakin rokotus on jo tosi pian, ja taas kunnon satsi, kaksi piikkiä.

Vidar myös koki ensimmäisen lentomatkansa tällä viikolla. Äiti pääsi Tukholmaan joulujuhliin, kun isi lähti Vidarin iltaseuraksi ja Vera meni mummolaan. SAS:n kone perjantaina oli kuin ammuttu täyteen väkeä - Finskin lentoemäntien ollesssa lakossa, SAS, Blue1 ja Norwegian on olleet aika buukattuja. Ei edes saatu vierekkäisiä paikkoja, vaikka meillä oli vauva. kysyttiin pariskunnalta, joka istui vieressä, josko voisivat vaihtaa. Eivät sitten voineet. Oli niin tärkeää istua sen 55 minuutin matka vierekkäin ettei voinut helpottaa 3kk vanhan vauvan vanhempien elämää. Justiinsa, ihmiset on pimeitä. No, matka meni ihan ok, Vidar pääasiassa nukkui lennot mennen tullen.

Meillä Manduca ei oikein ole toiminut vielä, Vidar ei ole tykännyt ja vauvan istuttaminen siinä on mielestäni ollut vaikeampaa kuin babybjörnissä. Kantajan selälle se on kyllä ollut hyvä. Toivotaan, että kun ikää tulee lisää ja istuma-asento paranee, homma alkaa toimia paremmin. Tai sitten mä en vaan tajua edelleen miten se pitäisi olla...

Ensi viikolla Vidar täyttää 3kk ja on vihdoin ristiäiset. Nimihän ukolla jo onkin.

10 vuotta sitten...

Tämä on hyvälle ystävälleni, joka menehtyi 10 vuotta sitten.

Elämässä on 10 vuodessa tapahtunut paljon. Niin paljon, ettei aina ole muistanut, miten tärkeä tämä ystävä oli. Nyt halusin kuitenkin muistaa, ja myös kirjoittaa siitä, edes lyhyesti. Miten paljon ystävältäni jäi kokematta... miten tänään tuntuu ja tietää, että hänkin olisi voinut tulla onnelliseksi, olisi voinut... jos vaan olisi jaksanut.

Muistaa miten karmeaa se oli. Muistaa miten yritti auttaa, mutta yrittikö ja tajusiko siä kuitenkaan ihan todella? Miten paljon lopulta oli tukena sillä hetkellä kun oli vaikeinta? Ja sitten kuitenkin, olisiko sitä mitenkään näin maallikkona voinut estää?

Suomessa on paljon itsemurhan tehneitä - melkein jokainen meistä todennäköisesti tuntee jonkun, tai ainakin tietää jonkun tutun tutun. Suomi on valitettavasti edelleen erittäin korkealla itsemurhatilastoissa, emmekä ole juuri panostaneet mielenterveysongelmien hoitoon viime aikoina. Parannusta asiaan ei myöskään näytä olevan tulossa. Viimeisen 10 vuoden aikana ei ainakaan olla menty parempaan suuntaan. Avohoito voi olla hyvä asia, jos se toimii. Ei jos se tarkoittaa, että sairaat lähetetään kotiin pilleripurkki kädessään. Raitiovaunulla ajelevat potilaat ovat Helsingissä tuttu näky, ja lääkärit määräävät useimmiten vaan lisää lääkkeitä. Joilla sitten voi sen hengen ottaa pois jos niin tahtoo.

Kun voisimme pitää parempaa huolta. Kun osaisimme puuttua ajoissa.

Ikävä on, paljon jäi yhdessä elämättä.

Mies matkalla, äiti pimahtaa

Univaikeudet alkoi näköjään taas. Niitä oli Verankin kanssa, nimenomaan mulla. Iltaisin ei saa unta, ja sitten päivällä on ihan puhki. Seuraavana iltana aikaisin nukkumaan ja aamulla kukonlaulun aikaan ylös... koko muu perhe nukkuu mutta itse heräsin tänään 5.30. Ei kiva, ei sitten yhtään.

Tällä viikolla oli miehen eka kahden yön ulkomaan työreissu, ja ei voi muuta sanoa kun: kaikki kunnia yksinhuoltajille. Yhden yön oli aiemmin ollut poissa, mutta nyt siis lähes kolme päivää. Meillä sentään on apuna isovanhemmat, ja suuri apu heistä onkin. Vera heräsi normaalista poiketen tietysti molempina öinä. Ekana yönä kahden aikaan hirveät itkupotkuraivarit. Siihen lopulta heräsi vauvakin, muutenkin oli ruoka-aika, mutta sitten oli vaikea nukahtaa kun isosisko potki seiniä ja huusi. No, rauhottui lopulta viereen. Siinä äiti sitten puolen tunnin taistelun jälkeen silitti oikealla kädellä Veraa ja vasemmalla Vidaria ja mietti vaan että Ou jee.

Seuraavanakin yönä Vera heräsi, tosin vasta viideltä ja tuli viereen vähän vähemmällä metelillä. Aamulla kyllä väsytti, ja kaiken lisäksi lunta tuli niin että hyvä kun ovesta ulos pääsi. Uskonpuute iski useampaan kertaan Veran päiväkotiin viemisreissulla, kun jo pelkästä autolle kahlaamisesta kastui jo housut polvia myöten. Siis joko tämä talvi tuli nyt?? Ja ei olla vielä edes joulukuussa? Huhhuh. Olin ihan valmis muuttamaan täältä heti huomenna, mutta mies sai sitten ylipuhuttua (kun muuttamisessa tässä vaiheessahan ei olisi mitään järkeä). Mutta kyllä koen itseni aika city-ihmiseksi täällä jumissa ollessa.

Mies oli siis ERITTÄIN tervetulut kotiin kun saapui keskiviikkoyönä. Torstaina pääsi äiti sitten peräti jumppaan, ihan itsekseen.

Ja ensi viikolla sama juttu, taas on reissu edessä ma-ke... sää ei ainakaan voi olla juuri hurjempi kuin tälle viikolle osui.

Viikset

Tänään keskusteluteemana kotimatkalla oli parta ja viikset. Todettiin että Matiaksen ja Joannan isällä on viikset. Joo. Ja farfarillakin on viikset. Mutta farfarin naisystävällä Ullalla ei ole viiksiä. No ei. Tytöillä ei yleensä ole. Mutta pojilla voi olla. Vidarilla ei ole. No ei ole. Johon Vera: "sit se itkee jos sillä on."

Äiti huvittuneena ajatteli, että äiti varmaan kyllä enemmän itkisi jos Vidarilla olisi viikset...

Kotimatkakin sujuu kävellen reippaammin nyt kun lumi on tullut. Muutenkin olo on taas kuin idyllisessä vuoristokylässä. Hienosti Vera on kyllä selvinnyt kävellen kotimatkoista, aamuisin viedään yleensä autolla mutta kotiin kävellään. Reippaasti kävellen matkaan menee 10-15 min, joten ei se ihan lyhyt ole. Veran kanssa pitää toki varata hiukan enemmän aikaa :)

Kakkukysymys

Onko kellään suositella hyvää cateringia/ pitopalvelua/ kakkutaloa/ voileipäkakun valmistajaa Espoosta tai lähistöltä? Kastejuhlat olisi joulukuussa ja sinne pitäisi saada pöperöä.

Marraskuu on niin syvältä

Tänään päiväkodilta kävellessä, harmaata, pimeää, kurjaa ja märkää, kun tytär-parka makasi pitkin pituuttaan hiekkatiellä ja itki kurahousuissa ja märissä kengissä (miksen laittanut saappaita), totesin: kiesus miten vihaankaan marraskuuta!!! Jösses, miten tämä onkin masentavaa.

Toisessa blogissa on pari uutta kuvaa.

Isänpäivää!

Isänpäivänä lähetimme Espoon vihreiden naisten nimissä tiedotteen, jossa todetaan mm seuraavaa:

Näin isänpäivän kynnyksellä on tärkeää muistuttaa, että juuri pienten lasten isät tekevät Suomessa pitkää päivää ja isistä edelleenkin vain 7 prosenttia käyttää vanhempainvapaita. Espoon Vihreät Naiset vaativatkin suomalaisille isille vihdoin mahdollisuutta viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Mikään ei estä isiä nykyisinkin käyttämästä vanhempainvapaata äidin sijasta, mutta käytännössä näin ei juuri tapahdu.

Vanhempainvapaat tulisi jakaa tasapuolisemmin. Esimerkkiä tulisi ottaa vaikkapa Islannista ja Ruotsista, joissa merkittävä osa vanhempainvapaasta on varattu vain toisen vanhemman käytettäväksi. Jotta isyysvapaa ei ole vain isille mahdollisuus ylimääräiseen lomaan perheen kanssa, vaan aidosti isän ja lapsen kahdenkeskistä aikaa, täytyy isille korvamerkityn ajan olla selkeästi nykyistä pidempi.

Luin viimeisemmästä Kaksplussasta jutun "Naurua auringossa", jossa isä oli viettänyt isävapaansa etelässä lomaillen perheensä kanssa. Joo ihan kiva. Äidit on kotona sen perushomman ja isät lähtee LOMALLE? Erityisesti ärsyynnyin seuraavasta kommentista:

Olinkin melko puuhakas. Laitoin Lennin päiväunille ... Söin yhdessä hänen kanssaan. Vaihdoin vaipat, pesin takapuolen ja kylvetin. Kannoin vedet lutrausaltaaseen ja kääntelin sitä varjoon. Luin Lennin kanssa kirjoja. Kävimme miesten kesken ulkona humppailemassa. Istuimme kahdestaan kahviloissa." jne.

Ihanko totta! Puuhastelit? Kylvetit peräti ja laitoit lapsesi päiväunille? Vau... Siis mitaliko tästä pitäisi saada?! Normaaleja päivittäisiä juttuja, joita ilmeisesti kyseinen isä ei aiemmin ole juuri tehnyt... huvittavaa. Kaiken huippuna matkalla mukana on lisäksi ollut myös mummot ja vaarit, joten mitenköhän paljon sitä loppujen lopuksi isä ja lapsi laatuaikaa oikein on vietetty?

Onhan tosiaan ihan mukavaa että perhe pääsee lomalle ja itsekin pidän sitä ihan hyvänä ideana käyttää osa isäkuukaudesta yhdessä lomailuun. Mutta jos se on PELKÄSTÄÄN tätä, äidin ja puolen suvun hengatessa mukana, en usko että se ihan täyttää alkuperäisen tehtävänsä.

Siksikin, isälle korvamerkitysn ajan tulisi ehdottomasti olla pidempi, ja ehdollistettu siten, ettei äiti saa olla samaan aikaan kotona. Tietysti äiti voi silti ottaa lomaa, sitähän ei kukaan estä, mutta jos korvamerkitty osuus olisi esim 2-3 kk niin tuskin sellaista lomaa moni töistään saisi. Ruotsissahan näin on. Toki toisen lapsen kohdalla voidaan Ruotsin systeemissä toimia siten, että äiti ottaa toisen lapsen ja isä toisen lapsen vanhempainvapaita ja häipyvät kaikki yhdessä lomalle. Mutta ainakin ekan kanssa on oltu ihan itsekseen kotona.

Hyvää isänpäivän iltaa vielä teille kaikille!

Ravintolakokemus

Mies täytti eilen vuosia ja kävimme ulkona syömässä. Vera oli mummolassa yökylässä, Vidar tuli mukaan ravintolaan. Vuosi sitten olin antanut miehelle synttärilahjaksi ravintolaillan Luomossa, joka sitten vähän synttärin jälkeen palkittiin peräti Michelin-tähdellä. Alkuvuodesta olin jo varannut pöydän, mutta sitten alkuraskaus ja iltapahoinvointi yllätti = mulle maistui pelkkä spaghetti. Ei hirveästi huvittanut mennä yhteen Helsingin kalleimmista ravintoloista nirsoilemaan :) Kokeellinen keittiö epäilytti myös raskauden osalta - raskaana kun tunnetusti on hyvin rajoittunut ruokavalio. Joten nyt siis vihdoin sain annettua miehelle viime vuoden synttärilahjan!

Ensinnäkin, viikko sitten kirjoitin lapsista ja ravintoloista - voi sanoa, että Luomossa oli erinomainen vastaanotto "vauva mukana" kombolle. Ei mitään ongelmaa, tosin mitään erillistä soppea ei löytynyt kun paikkoja on vain 30. Mutta tunnettiin itsemme ja vauva tosi tervetulleiksi, eikä imetyskään tuntunut hirvittävän vaivaannuttavalta. Palvelu oli loistavaa.

Ruoka oli todella hyvää, jännittäviä yhdistelmiä ja uusia makuja. Luomossa on vain yksi menu, josta voi valita joko 3 aterian, 5 tai 7 aterian menun. Lisänä voi ottaa juustolautasen. Luomon www-sivuilta löytyy myös kuvia annoksista. Todella wow, ruokataidetta ! Voin todellakin suositella (jos haluaa vähän luksusta). Mutta tänne en ottaisi sitä 3 vuotiasta mukaan. Vidar taas käyttäytyi kuin pieni enkeli, heräsi kesken ruokailun mutta istui sylissä tyytyväisenä ja tarkkaili ympäristöä, ja nukahti maidon jälkeen vanhempien alkaessa jälkiruoalle. Tämähän oli jo Vidarin toinen ravintolakeikka ilta-aikaan, myös Tukholmassa Vidar pääsi äidin mukaan suomityttöjen illalliselle ihanaan Haga Deliin. Hienosti meni myös siellä.

Vähän harmitti kun jouduttiin aika kauan odottamaan junaa kotiin, että "ajattele jos asuttaisiin keskustassa, miten helppoa tällainen olisi". Kun lähdettiin alkuillasta rankkasateessa junalle (en ymmärrä miksei Suomessa ole takseja joihin saisi tilata vauvanistuimen, todella surkeaa), joka tietysti VR:n tapaan oli 15 min myöhässä, hiukan ketutti tämä lähiöelämä....

Vidar on nykyään kovasti seurallinen, lukee kuvakirjaa innokkaasti ja heiluttelee räpyliään siihen malliin kirjan suuntaan että pian varmaan tarttumishommat on lähellä. Hellyyttävää!

Nyt ukko huutelee tuolla joten pitää mennä - hyvää isänpäivän aattoa kaikille!

Ps. Luinpas tässä vanhoja blogimerkintojä Veran ekalta 3kk ajalta - mielenkiintoista pienet erot Suomen ja Ruotsin välillä, mm jälikarkastus Suomessa 1½ synnytyksestä, Ruotsissa 3kk päästä vasta. Rokotuksetkin tulee vähän eri tahtiin, Ruotsissa eka jo 3kk kun Suomessa silloin saa ainoastaan Rotan. Rotaa ei Ruotsissa ainakaan aiemmin saanut ollenkaan.

Huvitti myös kommentti, että tokan kanssa kaikki olisi varmaan erilaista. Imetyskin sujuisi kuin itsestään. Buaahaaa, vähänpä sitä tiesi...

Ja sitten olin lähdössä illanviettoon ja Vera jäi ekaa kertaa isälle hoitoon kun Vera täytti 3kk. Nyt olen ilmoittautunut työpaikan joulujuhliin 3.12. joten suunnilleen samoihin mennään.

Haastetta

Oijoi, mä olin saanut tämmöisen Ystävyysviestikapulan ihan huomaamattani. Tää oli oikeastaan aika kiva! Mun täytyy nyt vähän miettiä ja jossain vaiheessa keretä :) Kiitos, Elvira!

Poliisista terve

Vielä toinenkin postaus tänään, on ihan pakko vähän vielä urputtaa.

Tarkoitus oli hommata tänään lapsille passit. Oltiin käyty viime viikolla passikuvauksessa valokuvaamossa (hauskaa puuhaa 2kk vanhan vauvan kanssa :), kaikki tarpeelliset paperit oli allekirjoitettu ja äidin passi henkilöllisyyden varmistamiseksi mukana. Mummokin messissä tukemassa logistiikkaa ts. varmistamassa molempien lasten mukana olo, jotta lapset voidaan esittää poliisivirkailijalle kuten asiaan kuuluu.

Molempien lasten piti olla henkilökohtaisesti paikalla. En kyllä oikein ymmärrä miksi? Hypoteettisesti, onko esim sellaisia kidnappaustapauksia, että toinen vanhempi hakee lapsille passia ilman että lapset ovat mukana, mutta kuitenkin toisen vanhemman hyväksymänä (allekirjoitus tarvitaan)?

No, tällainen passinhakeminen pitäisi mielestäni olla ihan rutiinitoimenpide, jonka voisi hoitaa muutamassa minuutissa. No ei todellakaan.

Saavutaan poliisiasemalla klo 14 perjantai-iltapäivänä, ei siis mitenkään järjettömään ruuhka-aikaan, vai mitä olet mieltä? Tupa on täynnä populaa. Saadaan jonotusnumero 697. Tiskillä menossa numero 679. Puoli tuntia odotettuamme ollaan menossa numerossa 683. OIKEESTI!! Tämä oli palvelualttiuden pohjanoteeraus. Olen edelleen aivan pöyristynyt, miten tällä tavoin voidaan kohdella kansalaisia. Tullessamme palvelua oli vielä neljälla tiskillä, mutta kun nämä asiakkaat häipyivät, niin häipyivät myös virkailijat. Lähtiessämme palvelua oli vain yhdellä tiskillä. muut taisivat mennä 14.15 kahvitauolle, tai jotain. Ainakaan heitä ei kiinnostanut se seikka, että jengiä istui niska hiessä odottamassa. Meikäläisetkin kaksine vaunuine, vauvan ja 3 vuotiaan kanssa. Omapa oli murheemme. Samanaikaisesti samoilta tiskeiltä palveltiin (todellakin "palveltiin", ko sanan väärinkäyttöä) myös niitä jotka olivat hakemassa asiakirjoja.

Espoon poliisista terve, sanon vaan. Ihan 80-lukua.Äitini väitti, etät Helsingissä homma on sujunut paremmin, ja sellainen muistikuva minullakin on edelliseltä reissulta.

Me lähdettiin pois puolen tunnin kuluttua. Sinne saa myös varata ajan, ja koska meillä ei ole kiire, päätettiin tehdä niin. Tälläisella toiminnalla tietysti yhä useampi varmaan siirtyy varaamaan aikoja, mikä ehkä oli tarkoituskin? Mutta kyllä tuntui ihan asiakkaiden kyykyttämiseltä, kun selvästikään virkailijoilla ei ollut mikään kiire.

AAARGH.

Juttua, jorinaa ja ruokailun iloa

Veralla riittää juttua ihan mahdottomasti. Jatkuva kälätys aamusta iltaan, välillä ihan omalla keksityllä kielellä. Tänä syksynä on myös riittänyt mielikuvituskavereita, joille mm tänään soiteltiin, ja joilla on mitä hassumpia keksittyjä nimiä. Tämän päiväiset tuttavuudet olivat nimeltään Annika Manni ja Marika Pekke. Äitiä naurattaa.

Äitiä taas EI naurata ruokapöydässä venkoilu. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta on aivan käsittämätöntä miten paikallaan ei osata istua sekuntiakaan. Vauva kun istuu vieressä sitterissä, ramppaa neito edestakas pöydästä heilumaan vauvan eteen, tanssimaan ja esiintymään ja selittämään. Kymmenennen kerran huomautettua "MENE nyt takaisin pöytään" alkaa todella pinna kiristyä. Onko teillä samaa? Oletteko jotenkin yrittäneet puuttua asiaan? Uhkailua, lahjontaa ja kiristystä käytetään tässä perheessä jo suvereenisti, joten mietinnässä on viidennen tms kehoituksen jälkeen ottaa ruoka pois ja palauttaa se vasta kun oikeasti istutaan paikallan ja pysytään siinä. Auttaako se? Voiko ruokailua ehdollistaa..?

Aiemmin käytiin tosi paljon ulkona syömässä, mutta nyt se on vähentynyt huomattavasti. Osittain tietysti, koska logistisesti neljän hengen perheen liikuttelu on paljon isompi ponnistus kuin kolmen. Mutta myös, koska yhden tyypin jatkuva heiluminen vie vaan hermot. Olisi kauhean kivaa ainakin jossain vaiheessa palata siihen, että voidaan käydä ihan oikeissa ravintoloissa eikä vain hampurilaispaikoissa tai muissa vastaavissa. Lapsellekin ihan hyvä oppia käymään ulkona siivosti syömässä. Tästä nyös Project Mama kirjotti jokin aika sitten. Se vaatii kuitenkin, että lapsi kykenee pysymään ainakin jonkin verran paikallaan. Miten teillä, voitteko käydä 3-4 vuotiaan ravintolassa joka kuuluu kategoriaan "ei-lapsiystävällinen"? Ja siis 2 vuotiaana meillä ainakin vielä osattiin homma paljon paremmin kuin nyt. Oi tätä uhman määrää...

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä opettaa lapsia käymään kunnon ravintoloissa, että lapsia ei tarvitse sulkea omalle vyöhykkelleen pohjoismaiden tapaan vaan etelä-eurooppalainen tyyli on paljon mukavampaa. Mutta lasten täytyy siinä tapauksessa pystyä käyttäytymään - monesti pohjoismaissa lapsi on se joka määrää, kun taas keski- ja eteläisessä Euroopassa on vanhempien kunnioitus ihan eri tasolla. Mitä olet mieltä, olisiko meillä petraamista tässä, vai onko pohjoismainen tyyli enemmän sinun mieleesi?

Vidar 8 viikkoa

Vidar täyttää tänään 8 viikkoa. On aivan uskomatonta miten seurallinen tyyppi vauvasta on tullut viimeisen parin viikon aikana. Sen ajan kun ollaan hereillä, katsekontaktia haetaan ja isoja hymyjä ja jokellusta tulee urakalla. Aivan ihanaa, todella häkellyttävää ja hauskaa! En muista tällaista ollenkaan ekalta kertaa :) Kaiken sitä unohtaa näköjään...! Nyt myös ehkä ottaa rennommin ja nauttii kaikesta kun ei tarvitse stressata vauvan suhteen?

Mulla alkaa olla selkä ihan hajalla kaikesta nostelemisesta ja kun meillä ei ole kunnon hoitopöytää (se jäi Tukholmaan). Viime viikolla olin tosiaan selkäjumpassa, ja ylihuomenna olisi niska-pää hieronta. Mutta alkaa tuntua, että kohta pitää alkaa selkäjumppaamaan päivittäin. Muutenkin kaikki jäsenet on ihan jumissa. Veran kanssa jumppa oli kulman takana, nyt sinne pitää joko lähteä autolla (en tykkää), julkisilla (ensin kävelyä 10 min, kokonaisuudessaan kestää), kävellen (30 min) tai pyöräillen (pimeässä ei houkuta). Kahden lapsen äitinä ei vaan ole mahdollista laittaa yli 2 tuntia yhdessä jumpassa käymiseen. Kurjaa. Lenkkeily ei ole oikein mun juttu, mutta nyt lienee pakko turvautua siihen...

Prinsessan bileet

Tulivat sitten prinsessa ja prinssi kylään. Mies sai kutsun seminaariin ja lähetystön vastaanotolle tänä iltana, muttei pentele mennyt. Kutsu oli vieläpä "kollega mukaan", eli itsekin olisin voinut mennä. Seminaari tosin oli maksullinen, mutta illan kekkereillä olisi ehkä päässyt kättelemään Vickania...! Mies asui Drottningholmin lähistöllä pienenä ja kävi samassa päiväkodissa prinsessan kanssa hoidossa. Jotenka ehkä tämä ei ollut niin big deal ;)

Toisessa blogissa löytyy pitkästä aikaa kuvia. Jos haluat tunnukset, meilaa tukholmantytto@gmail.com

Nukketeatterissa

Käytiin muuten eilen Veran ja mummon kanssa nukketeatterissa katsomassa Kani Untuvakerä niminen näytelmä. Oli tosi kivaa! Nukketeatteri Hevosenkenkä on Mankkaalla Kehä II varrella. Vera kävi myös kuukausi sitten mummon kanssa nukketeatteri Sammon näytöksessä, ja nyt on jo varattu kuukauden päähän seuraava visiitti.

Sitten kun muutetaan takas Ruotsiin ei juuri suomenkielistä kulttuuria pääse enää harrastamaan niin yritetään nyt ottaa tästä ilosta kaikki irti. Harmitti vähän etten kerennyt kirjamessuille, mutta joka paikkaan ei vaan jaksa. Ja oli muutenkin viikonloppuna aika paljon ohjelmaa.

Lapset on niin hassuja. Matkalla teatteriin käytiin ao keskustelu mummon ja vaarin kanssa:

Vera: Mummo on äitin äiti. - Joo.
V: Mummo on mun mummo. - Joo.
V: Vaari on äitin isä. Vaari on mun vaari. - Joo-o.
V: Äiti on mun äiti. - Joo.
V: Pappa on mun pappa. - Joo.
V: Vauva on mun vauva. - Ööööh. Nauratti.

Näistä sukulaisuussuhteista on keskusteltu ja ne on olleet vähän vaikeita hahmottaa. Nyt ekaa kertaa tuntuu että aletaan ymmärtää, että äidilläkin voi olla äiti ja isä. Meillä sitten kielellisesti asian tekee hauskaksi kaksikielisyys, vaari on siis äitin isä mutta Veran isä on edelleen ruotsinkielisesti pappa.

Välillä sitä kyllä tajuaa kaiken tämän valvomisen ja väsymyksen keskellä, että miten sitä kuitenkin onkaan onnellinen kun on kaksi niin ihanaa lasta. Kun vaan muistaisi tämän useamminkin, sen kaiken uhman ja inttämisen ja karkuun juoksemisen keskellä. Että pienet lapset, pienet ongelmat. Ja kun mullakin lähipiirissä on valitettavasti monta, jotka kärsivät lapsettomuudesta.

Lehdenlukua

Suomalaiset kaverit puolivitsinä tilasi meille 3 kuukaudeksi HBL:n meidän muuttaessa Suomeen, kuulemma "jotta ruotsin kieli ei unohtuisi". Aluksi lähinnä huvitti koko juttu, mutta lopulta kaverit tekivät HBL:lle palveluksen, koska päädyimme jatkamaan tilausta melkeinpä koko vuoden.

Mutta nyt syksyllä alkoi lopullisesti tökkiä, kun olin kuukausitolkulla lukenut mitä kummempien pikkuisten ruotsinkielisten paikkakuntien asioista - lehti on ihan vastaava kuin paikallislehdet ikään, mutta keskittyy siis ruotsinkielisten asioihin ja alueeseen. Minua nyt vaan ei kiinnosta Loviisan tai Uusikaarlepyyn tai herra ties minkä asiat - en edes tiedä mitä paikkoja jutuissa kuvataan. En tosin edes tiedä suurimman osan Suomen paikkakuntien nimiä ruotsiksi...

Toisekseen, tänä syksynä lehdessä on kohistu ruotsinkielisten asemasta, ruotsin opiskelusta kouluissa ja kuinka nyt ollaan kerrassaan vainoamassa ruotsinkielisiä. Jostain hallinnollisesta kiistasta pohjanmaalla kirjoitettiin viikkotolkulla. Ankkalampi kuohui - olikohan suomenkielisessä mediassa juurikaan juttua tästä? Juttujen perusteellaruotsinkieliset ovat todella tunteneet olonsa uhanalaiseksi. Ehkä näin onkin, mutta kyllä suomenruotsalaiset ovat varmaan edelleen maailman parhaassa asemassa oleva vähemmistö. - Itse olen kyllä päässyt tutustumaan ihan uuteen Suomeen HBL:n kautta.

No, ymmärrän kyllä, että lehden pitää kirjoittaa kaikille ruotsinkielisille koko maassa, ja nimenomaan ruotsinkielen näkökulmasta. En vaan ole kohderyhmää ja tässä sen huomaa. Mielelläni tukisin jotain muuta kuin Hesaria, jolla on Suomessa mielestäni aivan liian monopoliasema, mutta siis en vaan enää jaksa. Tai ainakin ajattelin pitää tauon.

Tässä loppumetreillä tosin löysin Alfamamman blogin, jota ajattelin alkaa seurata. Ja jopas, hänellä on Vidar niminen poika! Hauskaa löytää Suomesta kaima :)

Koomaa

Takana taas yksi aika mahdoton yö. Olen ollut koko päivän ihan koomassa.

Vidar ei ole ihan tajunnut että illalla mennään nukkumaan, vaan herää yleensä parhaaseen kuntoonsa juuri ilta-aikaan. Eilen lopulta sain ukon nukkumaan PÄÄLLENI noin klo 1.00, jossa tilassa nukuimme melkein 3 tuntia putkeen. Niskat ja selkä oli siitä herätessä kuin kiveä, kai sitä alitajuisesti jännittää kun vauva makaa rinnan päällä... muutenkin selkä alkaa olla kaikesta nostelemisesta ja imettämisestä aika hajalla, kun on valmiiksikin jo heikko selkä. Eilen pääsin ekaa kertaa selkäjumppaan Elixiaan - hiukan kyllä tunnen itseni keski-ikäiseksi kun jumppavalinta on selkäjumppa, ei esim jooga tai bodypump tai zumba tai joku muu vähän media-seksikkäämpi laji... ihanaa oli kyllä päästä jumppaan, oli se sitten mitä lajia tahansa. Mieskin oli selvinnyt kahden lapsen kanssa ihan kunnialla tämän reilun tunnin ajan.

Ikään liittyen, eilen oli myös pitkästä aikaa neuvola, jossa sekä Vidar tsekattiin että itselläni oli jälkitarkastus. Onneksi vuorossa oli tällä kertaa kokenut lääkäri, muuten olisi voinut jäädä vähän höttö olo. Jossain lauseessa hän viittasi vaihdevuosiin (!!), totesi tosin että "eihän se nyt ihan vielä ole ajankohtainen mutta kuitenkin". Oh my... ei onneksi ihan vielä, mutta eipä tuo ainakaan nuoreksi saanut itseä tuntemaan :) Muuten onneksi kaikki on kunnossa.

Vidar kasvaa ja voi hyvin, painoa on jo yli 5.1 kiloa ja pituutta 58.5. Ikää tässä vaiheessa siis 7 viikkoa.

Oltiin tässä välissä myös Tukholmassa käymässä, ekaa kertaa näyttämässä Vidaria Ruotsin isoisälle. Mentiin Vikingillä ja tultiin Siljalla, muumilaivalla, jossa Vera pääsi halaamaan niin Muumipeikkoa kuin Pikku Mytäkin. Ja kyllä todellakin halattiin...! Vähän jännitti mutta reissu meni yllättävän hyvin tällä uudella kokoonpanolla. Oltiin paikan päällä torstaista sunnuntaihin. Veran kanssahan aikanaan lähinnä reissattiin lentäen, nyt sitten laivamatkailu on tullut tutuksi.

ps. oli aivan ihanaa olla Tukholmassa, vanhoilla kulmilla ja nähdä kavereita. Järjestettiin jopa tyttöjen illallinen tunnelmallisessa Haga Delissä, (Vidar oli tosin miespuolen edustajana mukana :) Ihanaa oli myös asua keskustassa... Masentaakohan tässä arkipäivässä eniten syksy, yövalvominen vai lähiöelämä?!

Vidar, krigaren från skogen

Veli on viimein saanut nimenkin, ja paperit on tällä viikolla toimitettu maistraattiin. Ristiäiset järjestetään vasta joulukuussa ja haluamme hommata passin jo ennen sitä, joten rekisteröinti maistraattiin pitää siis tehdä erikseen. Ja onhan se hyvä saada nimi papereihin mahdollisimman pian!

Tyypin nimi on Vidar, isänsä äidinisän mukaan. Toisena nimenä äitinsä äidinisä Otto. Otto kun lausutaan ruotsiksi "uttu" ei se kelvannut ekaksi nimeksi. Vidar on pohjoismaisen mytologian mukaan yksi jumalista, Odinin poika, myös vapaasti käännettynä "metsän mies" tai "metsän sotilas". Vidaria kuvaillaan myös hiljaiseksi (=tystlåten), ja hyvin vahvaksi. Sopii hyvin suomalaiselle miehelle siis :)

Päivä kerrallaan

No niin. Onneksi nämä olot menee ylös ja alas ja välillä on parempia päiviä (ja onneksi on mummo...). Viime viikko oli ihan kamala, lähinnä juuri siitä syystä että päiväunet jäivät väliin. Tällä viikolla ollaan sitten voitu ihan hyvin, kun on saatu nukkua niin päivällä kuin yölläkin - niiden syöttöjen välissä siis. Syöttöjä on kylläkin parin tunnin välein, mutta nukkua saa melkeinpä jopa syötön aikana tai ainakin heti sen jälkeen. Tiedä sitä sitten, kun tällaista menoa on jatkunut 8kk... kiitos kuitenkin kaikista ihanista kommenteista, kuulostaa lupaavalta että paremman puolella ollaan jo muutaman kk kuluttua :) Ja eihän tässä edes ole koliikkjia - en kyllä oikeasti ymmärrä, miten sellaisen kanssa selviää hengissä???

Mies oli yöreissussa viime yönä ja me oltiin hoidossa mummolassa. Tänään mies tuli meitä hakemaan ja huomautti, että jaahas, näkee että täällä ollaan kylässä - täällä onkin sitten levittäydytty. Meidän tavaroita oli siis - joka paikassa ja pitkin poikin. Yhden yön reissulle pakattiin mm kahdet rattaat ja tuntui kuin olisi lähdetty kahdeksi viikossa matkalle...

Täällä mennään nyt siis päivä kerrallaan, ja meille ei saa tulla kylään klo 12-15 välillä, koska se on pyhitetty nukkumiselle, mikäli pikkumies sallii. Aamulla en pysty nukkumaan, joten silloin saa tulla :) Ja perjantaisin, jolloin isosisko on kotona, emme tietenkään nuku keskellä päivää, koska isosisko ei halua... onneksi on päiväkoti! Nyt ymmärrän, että olin aivan hullu kuvitellessani hoitavani molemmat lapset kotona. Kaikki kunnia heille jotka niin tekevät - itse kiipeäisin taatusti tässä vaiheessa seinälle ja kutsuisin valkotakkiset hakemaan pois...

Vauva on aivan valloittava ja isosisko aivan loistava viihdyttäjä ja hoitaja. Pikku-ukko alkaa seurailla ympäröivää menoa mielenkiinnolla ja hymyilee niin äidille, siskolle kuin muillekin ihailijoille. Siskolla on vauvalle esitystä, piirustuksia, lahjoja, taputusta ja laulua niin että toinen ei juuri rauhaa saa. Tottuu nukkumaan metelissä ja muutenkin menoon ja meininkiin jo pienestä pitäen. Äijeli syö paljon iltaisin ja tykkää kylpemisestä ja vaipanvaihdosta. Suht normaali vauva siis :)

Kuukauden vanha pikku-ukko

Pikkumies täytti sitten jo kuukauden. Niin se vaan kasvaa - onneksi. Hassua miten sitä ei muista oikein mitään Veran vauva-ajalta... ja nyt se onkin ihan kauhean iso tyttö yhtäkkiä.

Välillä sitä miettii, onko sitä ihan seinähullu että vapaaehtoisesti on ryhtynyt tähän. Ensin kestää 9kk raskaana oloa, sitten kärsii sen karsean synnytyksen, sitten elää läpi rintatulehduskierteen, sitten menee niskat ja selkä jumiin imetyksestä, ja lopulta valvoo yöt läpeensä niin että itkee väsymyksestä. Koko perhe on ihan kriisissä, kun kaikki on ihan kuolleita, kun ei saa koskaan nukkua, ja samaanaikaan miehellä hirveä työstressi. Onko tämä kaikki sen arvoista... Ehkä sitten vuoden päästä voi todeta, että oli se sittenkin. Mutta juuri nyt, kun joka kerta kun itse yrittää mennä päiväsaikaan nukkumaan, vauva herää. Ikäänkuin se vaistoaisi, että nyt äiti yrittää levätä - ääääääh!!!! Muulloin kyllä nukutaan kauniisti. No, hyvä edes niin. Öisin herätäänkin n 3-5 kertaa syömään ja viime öinä on sitten valvottu ja känisty klo 4.00-5.00. Tosi kivaa.

Elämä on jumahtanut neljän seinän sisään; vaihtelua elämään tuottaa lähinnä se, ollaanko ala- vai yläkerrassa... No, onneksi vähintään kerran päivässä pitää lähteä ulos, kun mennään hakemaan isosiskoa tarhasta. Sinne siis.