Kurjaa

Tänään on ollu ihan sanonko pas.. olo, nukuin huonosti ja niska on ihan jumissa ja jouduin ottaa jopa särkylääkkeen iltapäivällä ja vatsakin painaa vaan. Raahasin itseni kuitenkin kaveria tapaamaan kaupungille lounaalle, mutta jotenkin ihan pihalla sielläkin; mentiin japanilaiseen ravintolaan, jossa mua vaan ruoka yökötti enkä saanu oikein mitään alas. Käytiin J:n kans hakemassa kihlasormukset huollosta, nyt ne taas kiiltää mikä on siis kivaa. Mutta mä olin reissun jälkeen niin poikki että vedin kotiin tultua noin 2 tunnin tirsat. Muttei siltikään vaan jaksaisi mitään, niskaan sattuu ja vatsa painaa. J meni vielä kaveriensa kanssa ulos, kun olin sille monena päivänä naputtanu että mene nyt kun vielä pääset, kohta et enää saa mennä mihinkään. Mä en vaan jaksa nyt tehdä ruokaakaan kun perheen kokki ei ole kotona. Jäi siis pizza-ainekset vielä jääkaappiin. Ja miten siis voi väsyttää kun on vaan nukkunu koko päivän?

Lukemista

Eilen sain päätökseen Jonas Gardellin kaksoiskirjan En komikers uppväxt ja Ett ufo gör entré. Lapsuutta 70-luvulla Tukholman lähiössä Sävbyholmissa kuvaavaan kirjasarjaan kuuluu vielä kolmas teos Jenny, joka julkaistiin viime vuonna.

Jonas Gardell on ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko ja laulaja. Gardell on syntynyt 1963 Tukholman pohjoispuolella lähiössä, josta syntyy tietysti voimakkaat assosiaatiot lapsuuskuvaukseen 70-luvun Sävbyholmissa. Kirjoissa kuvataan päähenkilön Juha Lindströmin (Juhalla on suomalainen äiti) ja hänen luokkatoveriensa lapsuutta suoraan, samanaikaisesti hauskasti ja julmasti. Kirjojen maailma on tragikoominen ja todella surullinen, etenkin kun sen tietää olevan liiankin tosi monelle lapselle. Koulukiusaus ja suoranainen väkivalta rehottaa eivätkä vanhemmat tai opettajat tajua mitään. Toiset ovat voittajia ja toiset häviäjiä ja muu maailma sulkee silmänsä. Laittaa miettimään niin omaa lapsuuttaan kuin myös sitä, millaiseen maailmaan sitä lapsen synnyttää. Kuka meidän luokalla oli kiusaaja, kuka kiusattu ja miten siihen puututtiin, vai puututtiinko? Itse nyt ei ainakaan kiusannut, mutta sulkiko sitä vain silmänsä niinkuin suurin osaa tekee? Mitä kiusatuille sitten tapahtui? Kirjassa Juha kehittää lopulta strategian selviytyä, mutta koulutovereista kaikki eivät siihen pysty. Miten jostakusta tulee kiusaaja ja toisesta kiusattu? Ja mitä sille voi vanhemmat, opettajat ja koulu tehdä? Lapset kun osaa olla tosi julmia. Kiusaamista on ollut aina, sille löytyy vain yhä uusia muotoja, kaiken maailman kännykkä- ja webbihäirintää nykyään. Miten omaa lastaan voi suojella sellaiselta?

En ole aiemmin lukenut Gardellia, mutta tykkäsin kovasti näistä kirjoista, vaikka rankkaa luettavaa olivatkin. Suosittelen! Menen ostamaan kolmannen teoksen Jennyn heti kun kerkeän, jotta saan sarjan päätökseen. Toki Gardell on kirjoittanut paljon muutakin, johon ehkä tartun myös kunhan kerkeän.

Lomalla kahlasin läpi yötä päivää Stieg Larssonin kolmannen millenium-kirjan Luftslottet som sprängdes, josta aiemmin mainitsin. Yhtä hyvä oli kuin edellisetkin, yöunet jäi tosiaan vähiin lukemisen aikana. Harmittaa vaan, ettei jatkoa enää tule kun mies meni ja kuoli ennen aikojaan. Nyt siirryin vaihteeksi suomalaiseen kirjallisuuteen, Juha Itkosen esikoisteokseen Myöhempien aikojen pyhiä joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi v 2003.

Ihanaa kun on aikaa lukea!

Storhandla

Tänään on ostettu ihan TÖRKEESTI ruokaa. Meillä on auto lainassa - J:n isän cabriolet, tosi kätevä laina-auto lapsiperheelle, eikö... - ja päätettiin oikein STORHANDLA isosta kaupasta. Meidän oma kauppa kotia vastapäätä kun on suht tyyris. Meni tietty ihan sikana rahaa, mut kai me jotain säästettiin kun ostettiin moneks viikkoa :) Ja sit on tehty lasagnea & jauhelihakastiketta 20 annosta. Lasagne oli sanonko miten hyvää! Ja huomenna tehdään pizzaa ja kinkkukasvispiirakkaa ja mitä vielä pakkaseen. Että on sit mistä ottaa kun silmät ristissä vauvan kanssa kulkee ympäri kämppää eikä jaksa todellakaan miettiä mitään ruoanlaittoa... ostettiin myös vaippoja, jotta on sit niitäkin vähän edes valmiina.

Kaverit on nyt alkanu kysellä että joko joko ja onko jo uutisia. No eipä ole ei, eikä kai vähään aikaan tulekaan jos näin jatkuu... Seuraava neuvola on torstaina. Mä kun toivoin sillon viimeksi, ettei enää tarvitsisi neuvolaan mennä, nyt näyttää kyllä siltä, että neuvolakäynti toteutuu. No, kunhan kaikki on mahassa kunnossa niin sehän se on tärkeintä.

Nimiä on kans kaikki kyselleet ja onhan niitä tietty mietitty. Tällä hetkellä Ruotsissa suosituimmat nimet on Emma ja Lukas. Niitä ei siis kannata ainakaan odottaa :) Tyttönimistä perässä tulee Maja, Julia, Agnes, Alva ja pojista Oskar, William, Elias ja Filip. On muuten jonkin verran erilainen lista kun Suomen suosituimmat nimet, luulisin. Vaikka Emma taitaa olla suosittu nyt joka puolella maailmaa. Meillä nimen täytyy tietty sopia sekä Suomessa että Ruotsissa, ja mielellään myös pohjoismaiden ulkopuolella. Ja olla sekä mun että J:n mieleen, mikä on johtanut itse asiassa aika monen nimen poistoon potentiaalilistalta. Ei siis ole ollut ihan yksinkertaista tämä. Nyt on "todnäk-lista" olemassa, mutta täytyy vielä katsoa näyttääkö lopulta maha-asukki yhtään siltä miltä nimi tuntuu.

40s

Vika viikko. Sunnuntaina laskettu aika. Täällä vielä sinnitellään.

Tänään kylässä maalla saaristossa 9 kk Gordonin luona. Satoi ihan pirusti, saunassa oli kiva käydä ja meressä kastautumassa. Gordon sai ekan hampaansa meidän kyläillessämme! Tässäpä joitain otoksia.

Gordon och pappa Henrik.

Gordon kävelee.

Bastuvagnen.

Isyysloma ja tarhakeskusteluja

Tukholmassa kauniit säät jatkuu. Eilen oltiin Mälarenilla laivaristeilyllä Tukholman keskustasta Drottningholmiin ja takaisin. Drottningholmin puistossa oltiin piknikillä kaveripariskunnan ja 1½ vuotiaan Livin kanssa. Ei nähty Viktuuriaa, ei Maddea, ei kunkkua eikä muitakaan korkeuksia. Nähtiin kyllä sitäkin enemmän hanhia ja tosi äkäinen joutsen. Keskusteltiin mm. kuningasperheestä (miehet erityisen vastaan), isyys- ja äitiysvapaista eri maissa, lastentarhoista, talon (villa i en lämplig förort on jokaisen "lapsellisen" unelma, paitsi meidän) ostosta, häistä, duunista konsulttifirmassa vs. perinteisessä teollisuusyrityksessä, matkustamisesta, koetaanko Suomessa edelleen pikkuveliasemaa Ruotsiin nähden, ruotsalaisten turvallisuushakuisuudesta, lomista ja erityisesti lapsista.

Viikon aikana ollaan siis viihdytty 11 kuisen Rebeccan, 7 kuisen Irmelinin ja puoltoistavuotiaan Livin seurassa. Livin isä oli parhaillaan isyyslomalla. Liv oli oppinut sanomaan pappa, paraply ja zykl (cykel). Rebecca ja Irmelin eivät luonnollisesti vielä sanoneet mitään.

Rebeccan isä oli jäämässä 3 kk isyysvapaalle lokakuussa, kun äiti menee vuoden äitiysloman jälkeen töihin. Irmelinin isä jää kotiin 10 kuukaudeksi vuoden alusta, kun äiti menee vuoden äitiysloman jälkeen töihin. Livin äiti kerkesi jo olla vuoden kotona, ja isä on pian ollut isyyslomalla 6kk ja on menossa takaisin duuniin elokuun lopussa, jolloin Liv aloittaa lastentarhassa. En nyt tiedä kuinka kattavana tätä otosta voi pitää, mutta jo tässä yksinkertaisessa esimerkissä näkyy aika konkreettisesti, kuinka isät oikeasti käyttävät täällä isyyslomiaan. Ainakin meidän kaveripiirissä pidetään itsestäänselvänä, että isät jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan, vähintään 2-3 kuukaudeksi.

Toisaalta eroja on varmasti riippuen kenen kanssa keskustelee - kaikissa näissä tapauksissa vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja. En tiedä, miten ns duunariperheissä, pitävätkö isät isyysvapaitaan yhtä ahkerasti. Nämä akateemiset isät tienaavat joko saman verran tai useimmiten enemmän kuin äidit, mitä usein pidetään Suomessa syynä siihen, ettei isyysvapaita käytetä - se kun ei ole taloudellisesti kannattavaa. Ruotsin valtio maksaa vanhempainvapaan aikana 80% palkasta 33 000 kruunuun asti (n 3500 euroa), ja useat työnantajat maksavat vielä lisäksi tähän päälle, esim 90 prosenttiin asti tai myös 33 000 ylittävistä tuloista 80 % asti.

Systeemi on tosi joustava, kunkin pitää itse valita kuinka monelta päivältä kussakin kuussa rahaa ottaa. Eli korvausta voi esim ottaa vain 4 päivältä viikossa ja siten pidentää ajallisesti vanhempainvapaata. Jokaista lasta kohden aikaa on 480 päivää (Föräldrapenningen ger föräldrar möjlighet att avstå från arbetet för att vårda barnet i sammanlagt 480 dagar).
Usein vanhempainrahaa otetaan esim 4-5 päivältä viikossa, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus olla kotona n. 1½ vuotta. Lisäksi vanhempainrahapäiviä voi käyttää mm lomien yhteydessä niin kauan kunnes lapsi täyttää 8 vuotta (Ni kan ta ut dagarna tills barnet har fyllt åtta år eller tills barnet har slutat första klass i skolan).

Kukaan näistä mainituista kolmesta lapsesta ei ole menossa päiväkotiin ennen kuin 1½ vuotiaana. Ruotsissa tarhaan ei edes oteta alle vuoden vanhoja kuin poikkeustapauksissa. Lisäksi eilen selvisi, että tarhaan mennessä vanhempien pitää olla käytettävissä inskolningiin (tarhaan totuttelu) kolmen viikon ajan. Tämä päiväkotiin totuttelemiskausi kestää kahdesta kolmeen viikkoon. Ensimmäisen viikon aikana lapsi on tarhassa vain 1-2 tuntia päivässä, ja vanhempi on mukana seuraamassa. Tästä siirrytään seuraavan viikon aikana pidempiin jaksoihin, eikä vanhemman enää välttämättä tarvitse olla paikalla, mutta on hyvä olla silti käytettävissä. En edes tiedä, mitä hittoa kolmannen viikon aikana tapahtuu, lapsi selviytynee kokonaisen päivän päiväkodissa ilman äidin tai isän läsnäoloa mutta hyvä on silti olla back-uppina (tai jotain). Suomessa lapsi viedään tarhaan jossain vaiheessa noin 10 kuukautta täytettyään ja sillä hyvä. Yleensä totuttelua on n 2 päivää, parhaassa tapauksessa viikon... Todettiinkin eilen, kuinka tässäkin lienee kyse ruotsalaisten turvallisuushakuisuudesta. Muualla maailmassa lapset kun viedään tyynesti hoitoon 3-4 kuukautisina, täällä pelätään 1½ vuotiaan sopeutumisen puolesta. Kyse lienee myös siitä, miten kaikkien pitää tehdä samanlailla. Tästä 2-3 viikon normista ei siis ole poikkeamista, sitäpaitsi siitähän saisi huonon äidin/isän leiman alta aikayksikön...

Vihdoin saunaan

Eilen pääsin saunaan! Ihanaa! Sauna oli vieläpä suht kunnollinen, tarpeeksi lämmin ja kostea ilma. Pääsin myös saunasta järveen uimaan. Yhtä juhlaa! Ilma oli vähän viileä ja sikatuulinen, mutta sehän ei haittaa, kun pääsee kuumasta saunasta kylmään järveen. Istua nökötin saunassa isoine mahoineni ja tuskin varpaitani näin. Jos vaikka vielä toisenkin kerran ennen maha-asukin saapumista? Kaveri uhkaili, että kylmän ja kuuman jyrkät vaihtelut vaikuttaisivat synnytyksen alkamiseen, mutta vielä ei ainakaan ole mitään merkkejä ilmassa että tyyppi olisi tulossa.

Serkulle syntyi toissapäivänä tyttövauva, kaksi viikkoa yli ajan. Voihan hirvitys, jos niin kauan joutuu vielä odottamaan. Kaikki oli heillä mennyt hyvin, tosin joutuivat kuulemma kesken kaiken keisarinleikkaukseen eli ihan normaali synnytys ei ollut lopulta ollut.

Meillä oli vieraita eilen grillaamassa ja on tulossa myös tänään. Eilen oli yksivuotias Rebecca kylässä ja tänään tulee 7 kk Irmelin. Alkaa olla aika lapsipainotteista tämä elämä... jaksettiin jopa puoli yhteen asti yöllä, tänään vieraat tulee jo aikaisin iltapäivällä joten ehkä ei mene niin myöhään. Viikonloppuna aion vaan möllöttää! Ehkä.

Edellisestä Suomen reissusta on jo ihan liikaa aikaa (pääsiäisenä!!). Alkaa olla vähän vieroitusoireita. Haluis myös ostaa uusia suomenkielisiä pokkareita ja levyjä (tai ainakin päästä tsekkaamaan onko mitään kivaa tullut), päästä palloilemaan akateemiseen kirjakauppaan ja kahviloihin, ja nähdä kavereita ja perhettä. Voi kun pian pääsisi käymään. Täytyy heti kun vaan voi reissata pakata lapsi matkaan ja lähteä. Mitenköhän nopeasti sitä uskaltaa? Onko lentsikkayhtiöillä jotain sääntöjä miten pienen kanssa saa lentää?

Pohdintaa

Välillä miettii, mitäköhän sitä muistaa tästä kesästä jälkeenpäin... Ison mahan, kotonaolon, sateisen länsirannikon reissun, odotuksen, odotuksen ja odotuksen? Just tajusin, että nythän on jo yli heinäkuun puolen välin. Aiempina kesinä tässä vaiheessa on lähinnä miettinyt, että mitä vielä kerkeää lomalla tehdä, kohta on puolet lomasta ohi, pian pitää mennä töihin taas. Nyt vaan ODOTTAA. Jos nyt jo tuntuu tältä, mitä sitten heinäkuun lopussa? Elokuun alussa? Tai pahimmassaa tapauksessa elokuun puolivälissä??? Kääk. Sitten kun odotus loppuu voi yhtäkkiä ollakin syksy! Ei kiva! Pitäis pystyä nyt nauttimaan ihan tästä loppuajastakin, valoisista illoista ja lämpimistä päivistä niin kauan kun näitä nyt vaan riittää. Mutta huomaa, että sitä alkaa olla vähän kärsimätön.

Eilen kiertelin kauppojen alennusmyyntejä, mutta kun mitään ei voi ostaakaan kun ei mikään enää mene päälle! Kenkiäkään ei jaksa kokeilla kun ei enää taivu niin alas... Ja kaikkia ihania juttuja ois ollu mutta damn, ei vaan siis uskalla kun ei yhtään tiedä mitä kokoa sitä tämän raskauden jälkeen pitää ostaa! Osa raskausvaatteistakin alkaa olla jo pieniä! Goosh. Mutta joo tiedän, että tämä nyt on aika i-lands problem, niin kuin täällä sanottaisiin - eli vapaasti käännettynä, hyvinvointiyhteiskuntaongelma...

TV:n tuijotusta

Saatiin J:n kaverilta dvdnä lainaksi iso kasa uutta amerikkalaista sarjaa Big Love. Sarja kertoo amerikkalaisesta mormoni"perheestä", jossa on isä, 3 vaimoa ja 7 lasta. Kerrassaaan uskomaton juttu. Äijä suhaa vaimojen välillä kolmessa eri talossa Salt Lake Cityssä. Polygamisti-yhteisön ulkopuolisilta yritetään pitää salassa homman todellinen luonne, ja väitetään naapurien olevan yksinhuoltajaäitejä, joiden asioista äijä ja vaimo (= vaimo numero 1 siis) huolehtivat hyvää hyvyyttään silloin tällöin. Menestyvää kauppaketjua pyörittävä perheenpää on ihan stressaantunut, kun kaikille vaimoille pitää riittää niin hynää kun seksiäkin säännöllisin väliajoin ja vaihtovuorot talojen välillä on päivittäin.

Ameriikoissa on meneillään sarjan toinen tuotantokausi ja se on saanut jo sekä Emmy että Golden Globe nimitykset. Mä olen jo koukussa, sarja on oikeesti vaan niin pimee että pitää tietää mitä ne seuraavaksi keksii. Tulee varmaan Suomeenkin jossain vaiheessa. Ja lisäksi, näitä tyyppejähän löytyy siis oikeasti, oikeassa elämässä. Tämä lienee aikalailla dramatisoitu versio polygamisti-elämästä, mutta silti. Aika pelottavaa.

Telkusta ei tule kesäisin mitään katsottavan arvoista, joten Big Loven lisäksi olen katsonut viimeisen viiden päivän sisään neljä elokuvaa (!!):
Hollywoodland (50-luvun Supermiehen näyttelijän itsemurhamysteeri, crap),
Déjà Vu (katsottava, aika tyypillistä jenkkijännitystä tosin mutta piti otteessaan ja Denzel on ihan hyvä),
Vers le Sud (keski-ikäiset naiset nuorten tummien poikien perässä Haitilla 80-luvun alussa; eikö ihan vastaavaa tapahdu jossain Afrikassa -Sambiassa?- nykyään; miksi muuten tätä pidetään usein moraalisesti hyväksyttävämpänä kuin keski-ikäiset äklöttävät miehet nuorten thaityttöjen perässä?)
ja viimeisenä tänään
Little Children (kyllästynyt kotiäiti pettää miestään naapurin miehen kanssa; tykkään yleensä Kate Winsletistä ja mutta tää oli vähän turhan pitkä ja mun mielestä päälle puhuva kertojaääni erityisesti outo ratkaisu).

Nyt ajattelin pitää leffankatselusta taukoa. Vatsa tosin painaa niin että alkaa tuntua ettei mitään jaksa, joten voi olla että joudun taipumaan television pariin vielä moneen otteeseen - vielä kun voi mennä kuukausi tämän mahan kanssa...

39:s

39:s viikko alkoi tänään. Hurjaa. Enää siis kaksi viikkoa laskettuun aikaan.

Tänään oltiin Tukholman saaristossa, mahtava ilma ja paljon turisteja liikkeellä. Aika kivaa olla ikäänkuin turisti omassa kaupungissaan. Ajeltiin J:n isältä lainatulla autolla Vaxholmiin ja sieltä lautalla Grindaan. Lauttamatka vei n 50 minuuttia, eli vielä suht sopivan matkan päässä vaikka tulisikin tarve rynnätä sairaalaan. Ei luulisi synnytyksen ihan tunnissa sujuvan kuitenkaan näin ekakertalaiselta :)

Grinda on ensimmäinen saari varsinaisesti saaristossa mihin lautat pysähtyvät. Lautta menee Tukholman keskustasta Grindaan vajaassa parissa tunnissa. Siellä on niin hiekkarantaa kuin kallioita, merta, merta ja merta (ja aika paljon turisteja) sekä parikin kivaa lounaspaikkaa. Grindassa voi myös yöpyä hotellissa, mökeissä tai retkeilymajassa. Me tultiin kuitenkin illaksi kotiin ja nyt hyydyttää auringossa vietetyn päivän jälkeen. Vatsa painaa ja on kyllä oikeasti aika iso ja raskas jo...

Lisää satunnaisia kommentteja sunnuntaille

Oltiin kuin oltiinkin ulkona tänään, vaikka aamulla näytti kovin sateiselta ja meinattiin pitää ihan siivouspäivä. Käytiin Konserthusetissa katsomassa valokuvanäyttelyä eikä edes maksanu mitään: Årets bild presenterar vinnarna i tävlingen om Sveriges bästa pressbilder i 14 olika kategorier. Syftet med evenemanget är att stärka den journalistiska bilden i Sverige och stärka den professionella bilden av pressfotografen.

Hienoja kuvia oli kieltämättä, koskettavia ja useat tietysti aika ahdistavia sota-alueilta ja mm. venäläisistä vammaisten lasten hoitolaitoksista - ts. säilytyspaikoista, siellä kun ei juuri hoitoa tarjoilla.

Aivan kaikesta irrallaan oleva kommentti: siis onko Suomen ulkoministerin selviteltävä elämäänsä, tuntojaan ja suhteitaan naistenlehdessä (viimeisin Anna, juttu Ulkoministeri kuudenkympin kynnyksellä)? Eikö se Kanerva voisi pysytellä poliittisissa haastatteluissa ja aiheissa edes nyt kun se on ministerinä. Musta vähän kornia.

Oonkohan mä vähän pitkästynyt vai muuten vaan blogi-riippuvainen tänään?

Yleistä hölinää ruotsalaisista ja politiikasta

Täällä ollaan vielä. Eilen oli ihana ilma, pitkästä aikaa, ja vietettiin päivä rannalla. Tähän mennessä en ole juuri saanut mahakuvia tänne, mutta tää oli mun mielestä mainio -olenko nykyään pelkkä maha? Björkvikissä Tukholman saaristossa tuli heitettyä talviturkki, vihdoin. Kuvitella, heinäkuun puolivälissä! Lieneekö koskaan aiemmin mennyt eka kerta näin myöhäiseksi. Päivän DN:n mukaan meriveden lämpötila on 17 astetta, ettei lämmöllä ole tosiaan pilattu; aika hyistä se olikin. Onneksi lämpöä muuten riitti ja vauvakin pysyi vielä mahassa merivesishokin jälkeenkin. Vaikka saisi se nyt jo alkaa tullakin ihan jos on tullakseen ...

Prinsessan bileet oli ja meni, ja niin saatiin prinsessa naisen ikään - emme olleet hurraamassa :) Katseltiin illalla uutisista kuinka sekä kuninkaanlinnalla että Öölannissa onnitteluväkeä riitti ja J puisteli epäuskoisesti päätään ("hulluja", totesi). Kaikki eivät edes olleet päässeet näköetäisyydelle, sen verran tungosta oli ollut. Kuningashuoneella on vankka asema eikä ihan heti voi kuvitella, että Ruotsista tulisi tasavalta. Hassua itse asiassa, että niin yltiösosiaalidemokraattinen maa kuin Ruotsi on niinkin rojalistinen. Kyllä kai peritty valta ja asema on demarien perusperiaatteita vastaan jos mikä?

Eilen loppui Almedal-politiikkaviikko Gotlannissa. Joka kesä politiikan huippukaarti kokoontuu Gotlantiin viikoksi väittelemään ja tapaamaan toisiaan. Sekä pääministeri Fredrik Reinfeldt että Centerpartietin puheenjohtaja ja elinkeinoministeri Maud Olofsson päättivät viettää kesälomaa ja jättivät Almedal-viikon väliin, ja mm. tästä syystä tätä vuotta pidettiin aikalailla välivuotena. Mitään suurempia uutisia tai skandaaleja ei viikon varrelta kuulunutkaan. Ex-pääministeri Göran Persson toimi tällä kertaa lobbarina ja markkinoi ympäristöystävällistä BMW:ta. Integraatioministeri Nyamko Sabuni lupaa bonuksen maahanmuuttajille, jotka oppivat ruotsin nopeasti. Tällä hetkellä jopa kolmasosa niistä, jotka käyvät SFI-kurssin (Svenska för invandrare), eivät selviydy siitä. Minäkin muistaakseni sain kutsun kurssille kun muutin Ruotsiin... päätin sitten kuitenkin olla menemättä alkeisruotsin kurssille :) Vasemmistopuoleen puheenjohtaja Lars Ohly vaatii lisää veroja. Kun jokaisesta lisää tienatusta äyristä jo nyt melkein puolet menee veroihin, mistä ihmeestä sitä pitäisi vielä lisää maksaa?

Ruotsissa otettiin Suomen mallinen kotitalousvähennys käyttöön heinäkuun alusta lähtien. Vielä ei ole juuri tilastotietoa, kuinka paljon vähennystä on alettu käyttämään. Jo tällä hetkellä ko alalla on kuitenkin erittäin yleistä käyttää pimeää työvoimaa, joten ainakin osa siitä lienee siirtyvän verotuksen piiriin. Kysyntää on ainakin ollut runsaasti, vaikka ennen vähennyksen käyttöönottoa uutisoitiin ruotsalaisten suhtautuvat pääosin negatiivisesti vähennyksen käyttämiseen.

Koko vasemmistoblokki (s, vänster ja miljöpartiet) hyökkää "piikavähennystä" vastaan, tietysti. Onhan se nyt järkyttävää kerrassaan, että esim. pienten lasten äidit saattaisivat palkata siivous- tai hoitoapua. Kyllä kai ny omat sotkunsa pitää siivota ja lapsensa hoitaa itse! (Paitsi tietysti, kun laittaa lapsensa tarhaan.) Siivous ja kodinhoitotyöt ei ikäänkuin oikeastaan ole töitä ollenkaan, vaan ne pitäisi hoitaa kunkin työssäkäyvän kunnon kansalaisen siinä muun sivussa. Halveksittu pigjobb-käsitekin kuvaa siivoustöitä kakkosluokan duuneina. Mites ne jotka nyt jo siivoaa ja saa siitä palkkaa? Onko ne vaan toisten piikoja siis? On se niin vaikeaa ymmärtää, miten muista maista ei kerta kaikkiaan osata ottaa oppia eikä ymmärretä, että on se siivouskin duunia, joka voi tuottaa lisää niin pieniä yrityksiä kuin työpaikkoja ja näin muualla Euroopassa tapahtuukin jo.

Kaveri soitti eilen Suomesta ja kertoi Suomessa uutisoidun, että Tukholma on alkanut lähettää naisia synnyttämään Suomeen. Täällä on niin paljon synnyttäjiä ja niin suuri pula sairaalapaikoista. Tukholman kaupunki ilmeisesti maksaa tai ainakin korvaa kulut synnyttäjälle siitä lystistä, että tämä suostuu synnyttämään Suomessa. Kaveri siis kyseli, josko meikäläinen olisikin tulossa Helsinkiin synnyttämään. Olishan se ollut jokseenkin loogista, jos täältä kerran lähetetään ihmisiä Suomeen, että ensimmäisenä pistettäisiin suomalaiset. Mulle on kuitenkin luvattu paikka BB Stockholmista, joten tuskinpa mua työnnetään laivaan kun synnytys on alkanu.. kai? Jos joku olisi kysynyt asiaa aiemmin, olisi saattanut jopa innostua. Nyt on kyllä vähän myöhäistä.

Kuninkaalliset synttäribileet

Osaisikohan sitä välillä kirjoittaa muustakin kuin odotuksesta ja vauvatarvikkeista :) Ei tietty paljon pyöri muut mielessä tässä vaiheessa enää.

Huomenna on joka tapauksessa Ruotsissa suuri päivä, kun prinsessa Victoria täyttää 30 vuotta. Eikä vieläkään ole edes kihlauksesta ilmoitettu! Jopa viimeisimmässä Anna-lehdessä tätä päiviteltiin, onhan Suomessa otettu Ruotsin kuninkaallisiin vähän niinkuin omistava ote ja tytsy alkaisi olla jo niin kuin siinä iässä. Vois ajatella että on se rankkaa, kun kaikki saa tykätä ja olla jotain mieltä sun asioista. Toisaalta neidin elo ja olo nykyään maksetaan myös mun verorahoistani, ehkä silloin saa myös oikeuden tykätä ja puuttua prinsessan asioihin? Huomenna on myös tilaisuus rahvaalle kuninkaanlinnan ulkopuolella, minne sais mennä hurramaan ja katsomaan paraatia. Ehdotin J:lle että pitäiskö mennä, se katsoi mua kuin tärähtänyttä. Ei mikään rojalisti todellakaan. Mulla ei ole oikein vankkaa mielipidettä asiaan, tosin jos oikeasti tietäisi millaisen pennin sitä pulittaa tuloistaan ehkä sitä ryhtyisikin yllättäen monarkian vastustajaksi? Kuninkaanlinnassa olisi myös prinsessan mekkoja, kuvia ym esillä näyttelyssä, ketä mahdollisesti kiinnostaa tutustua.

Annasta bongasin myös tekstin: prinsessa valmistui edellisellä viikolla syntymäpäiväjuhliinsa mm illallistamalla Tukholman eliitin suosimassa Kungsholmen-ravintolassa miesystävänsä Daniel Westlingin kera. Voi miten hauskaa, mistäköhän syystä Kungsholmen-ravintola on saanut eliitti-leiman?? Tosi suosittu se kyllä on, me on monta kertaa yritetty varata sinne pöytää, aina liian myöhään. Mutta että eliittiä...? Hih... Tai ehkä me ei olla saatu pöytää kun ei olla eliittiä !! :)

Victoria-faneille, Expressenissa on testi: Vad vet du om Victoria? Ja kaiken Victoriasta voit lukea mm. täältä.

Hoitopöytä

Hoitopöytä saatiin kasattua vihdoin tänään. Piti tietysti heti myös asetella vaatteita valmiiksi hyllylle. Tässäpä se. Kuvassa myös lainattu turvaistuin ja sitteri, joka on vielä paketissa.

Meitä pyydettiin myös tänään kummeiksi; ystäville syntyi toinen lapsi kesäkuussa. Suostuttiin tietysti, kivaa! Vielä ei ole tytölle nimeä tiedossa, on kuulemma keskustelun aiheena edelleen. Ristiäiset on sovittu syyskuulle, toivottavasti päästään silloin siis ekaa kertaa vauvan kanssa Suomeen .

Barnmorska

Tänään oli neuvola, taisi olla kahdeksas laatuaan. Vähän oli jännittänyt tässä välissä, kun viimeksi ei ollut sf-mitta noussut yhtään edellisestä kerrasta. Mutta tällä kertaa olikin sitten taas käyrillä (sf-mitta 34), eli edellinen poikkeama lienee johtunut vauvan laskeutumisesta ja asettautumisesta synnytysasentoon.

Neuvolan täti mittasi verenpaineen, joka oli edelleen alhainen mutta riittävän hyvä 100/60, mutta ei ollut kiinnostunut veriarvoista muuten eikä myöskään painokontrollista. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin vähän mitään mittaillaan - mutta kai se on sitten ihan normaalia jos on normaalisti edennyt raskaus...? Mittasin painon sitten omasta kiinnostuksestani, lisää raskauden alusta tullut 12 kiloa. Lienee normaalin rajoissa sekin. Vauvan syke 140.

Seuraavan ajan sain vasta 2 viikon päähän 27.7. Laskettu aika on 29.7. joten elän toivossa, että tämänpäiväinen ehkä olisi jopa viimeinen barnmorska. Joka tapauksessa "loppuvaiheessa neuvolassa käydään kerran viikossa" -ohje ei tunnu kohdallani pätevän. Hyvä kun kerran kahteen viikkoon on näitä ollut. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin kaikki on kunnossa ei mulla ole mitään erityistä hinkua ravata siellä.

Vauvan peffa painaa välillä niin kovasti kylkiluita että hyvä ettei rutina kuulu!

Tapasin myös ruotsalaista kaveria ja hänen 6kk taaperoaan lounaalla vanhassa kaupungissa (mukava kahvila-ravintola Tabac muuten), on se niin kiehtovaa miten nuo kasvavat tuossa alkuvaiheessa. Neito oli jo niin iso että. Kaikilla mun kavereilla on kovin helppoja vauvoja, olenkohan minä sitten se jolle osuu itkua ja hampaiden kiristystä...?

Vierailulla synnytyssairaalassa

Tänään sitten käytiin tutustumassa synnytyssairaalaan BB Stockholmiin. Siellä oli mukavan tuntuisia kätilöitä ja hoitajia, rauhallinen tunnelma ja viihtyisät huoneet. Tuli kiva fiilis. Alkoi melkein odottaa synnytystä, minäkin joa muuten olen aika hermona homman suhteen. Synnytyshuoneessa oli cd-soitin, johon saa ottaa omia levyjä mukaan kuunneltavaksi, synnytystuoli ja -palli ja sitten löytyi myös erityishuone jossa oli allas, jossa saa lillua mutta ei sentään synnyttää - täällähän siis ei sallita vesisynnytystä. Sekä minä että J saatiin kokeilla myös ilokaasua. En tiedä hengittelinkö väärin kun se ei tuntunut enempää, J tuli paljon enemmän kaasuihin siitä. Huonompi homma sinänsä, tai mistäs sitä tietää jos J vaikka tarvitsee sitä sitten yhtälailla :)

Kertoivat myös, että jos synnytys menee normaalisti ja kaikki on kunnossa, osastolla saa ensisynnyttäjä olla kaksi yötä. Jos on aiemmin synnyttänyt, saa olla vain yhden yön. Eli jos kokenut synnyttäjä esim synnyttää illalla, seuraavana päivänä pitää jo lähteä kotiin. Aika hurjaa. Onko Suomessa sama? Tuntuu, että eikö sitä ole aika hajalla vielä siinä vaiheessa...? No, meikäläiset saa siis joka tapauksessa olla vähintään 2 yötä.

Sitten käytiin ostamassa hoitopöytä sekä sitteri, tyyny ja lakanoita vaunuihin ja muuta pikkukamaa. Babylandista saatiin mukaan myös ilmaispaketti Pampers Baby Basics Box, jota työkaverini oli mainostanut kun kerroin meidän äitiyspakkauksesta. Ihan surkea! Käsittämättömän onneton todella, parit vaipat, Vänta Barn-lehti ja mainosläpäreitä. Huvittaa ihan, miten joku edes vertaa tämmöistä naurettavuutta suomalaiseen äitiyspakkaukseen.

Seuraava urakka on siis hoitopöydän kokoaminen. Ollaan ihan poropeukaloita molemmat, mutta ehkäpä tuo onnistuu ... Onneksi J alkaa tekemään spaghetti carbonaraa (J on meidän perheen kokki), jolla ehkä jaksaa uurastuksen hoitopöydän parissa.

Back in town ja 38. vko alkoi

Takaisin Tukholmassa länsirannikon reissun jälkeen. Satoi, satoi ja satoi. Niin tosin epäilinkin, jo viime kesän mahtavan sään jälkeen en olisikaan voinut uskoa, että toista samankaltaista kesää heti peräjälkeen tulisi. Mutta sateen määrä oli kyllä jokseenkin mykistävä... Onneksi valitsimme sentään suunnan Göteborgista pohjoiseen eikä etelään Skåneen päin - siellä nimittäin joku jopa on hukkunut tulvissa. Mm. radiossa varoiteltiin ajamasta Malmöön suuntaan, teitä on katkottu tulvien takia, kahden päivän aikana on satanut yhtä paljon kuin normaalisti 2 kuukaudessa.

Meilläkin reissussa siis satoi joka päivä, mutta pienemmässä mittakaavassa. Vietettiin ensin kaksi päivää Göteborgissa, keskiviikkona tavattiin J:n kaveria ja tulevaa vaimoa - häät ovat Göteborgissa elokuussa, me siis missataan ne. Meillä olisi kolmet häät Ruotsissa elokuussa, tosi kurjaa kun ei päästä nyt siis yhtiinkään. Kaverin tuleva vaimo on katolinen italialaisen isänsä puolelta ja kaverin isä puolestaan on luterilainen pappi, häissä tulee olemaan yhdistetty katolinen + protestanttinen seremonia. Nämä kertoivatkin hauskoja ja tragikoomisia anekdootteja keskusteluista, joita olivat erityisesti katolisen vihkipapin kanssa käyneet. Avioliittokasvatusta oli käyty saamassa moneen otteeseen, ja tulevaa rouvaa vannotettu yrittämään parhaansa kasvattaa tulevat lapset kunnon katolisiksi. Monta arvovalta-asiaa oli jo jouduttu käymään läpi. Mahtaa tulla mielenkiintoiset häät; lisäksi Italiasta on tulossa sukua, jotka eivät koskaan ole käyneet ulkomailla ja nyt isä puunaa taloa valmiiksi, näyttääkseen sukulaisille, että Ruotsiin muutto aikanaan oli fiksu päätös ja hyvin on mennyt...

Torstaina käytiin Universeumissa ja Lisebergissa. Universeum oli niin täynnä lapsia, että mua alkoi ahdistaa! Naureskeltiin, että tätäkö se sitten tulevaisuudessa on... Lisebergissa katseltiin kun toiset istuivat tynnyreissä koskenlaskuradassa ja vettä tuli niin alta kuin päältäkin. Satoi meinaan koko ajan. Mä en olisi muutenkaan saanut mennä mihinkään laitteeseen, joten me vaan kierreltiin ja syötiin järkyttävän kamalaa pikaruokaa, josta kuvittelin saavani vähintään jonkun myrkytyksen ja taudin, onneksi en kuitenkaan ja vauvakin jatkaa potkimistaan :)

Perjantaina saatiin vuokra-auto käyttöön ja aloitettiin länsirannikon kierros. Ajeltiin ensin rannikkoa Oslon suuntaan paikkaan nimeltä Kungshamn. Hotelli Kungshamn oli järkytys. Olin vaatinut, että huoneessa pitää olla oma vessa ja suihku - nykyään kun saa pitkin päivää ja yötä juosta vessassa sen verran, etten jaksanut millään ajatusta vessajonoista ja suihkutilojen jakamisesta. Huone annexissa maksoi 895 kruunua (n 95 euroa); siellä oli kyllä oma vessa, mutta se olikin ainoa positiivinen asia koko paikassa. Nettikuvat onnistuivat todellakin hämäämään, sen verran suttuisia olivat. Paikassa haisi ummehtuneelta ja huoneet olivat suoraan 70-luvulta kokolattiamattoineen. Ylestä saunaa oli vaikea kutsua saunaksi seinässä olevine pattereineen. Näytti siltä, että sitä oli käytetty edellisen kerran 70-luvulla. Ja 95 euroa tästä! Käsittämätöntä rahastusta.

Lahden toisella puolella oli onneksi saari nimeltään Smögen, jossa oli oikein viehättävä kalastajakylä ja satama. Nettikuvissa muuten aina paistaa aurinko ja kaikki näyttää superviehättävältä. Todellisuus onkin usein toista kun sadetta tulee kuin saavista... Smögenissä joka tapauksessa mekin saatiin siedettävä sää ja löydettiin tosi mukava kahvila-ravintola. Siellä oli myös paljon sikahienoja purjehdusveneitä Norjan lipun alla. Norjalaiset öljymiljonaarit tulevat siis sinne ökyilemään!

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa alaspäin rannikkoa, ensin käytiin lounaalla Lysekilissä ja sieltä jatkettiin Orustin saarelle Slussen nimiseen taajamaan. Siellä oli noin 5 taloa, Wikipedian mukaan 62 asukasta ja Slussens pensionat. Tässä paikassa huone oli huomattavasti siistimpi, mutta maksoi 1400 kruunua (150 euroa). Luulisi tuolla rahalla jo saavan luksusta, mutta mitä vielä. Puolipimeä huone kohti parkipaikkaa, ei televisiota, ei parisänkyä, ei nettiyhteyttä - mutta toki oma vessa ja suihku.. Ihan pimeitä hintoja, oikeasti. Paikkaa oli kuitenkin suositeltu meille lämpimästi, joten mentiin siis sinne hinnasta huolimatta. Siellä kylläkin syötiin matkan paras illallinen (joka ei toki sisältynyt hintaan). Siellä oli aidon näköinen puulla lämmitettävä sauna, mutta se ei ollut kesäaikaan henkilökuntaresurssoinnin vuoksi käytössä. Excuse me???? Sauna siis otetaan seuraavan kerran käyttöön kunhan paikassa hiljenee elokuussa. Voi jessus, sanon vaan, ruotsalaiset on HULLUJA. Jos olisimme olleet iso ryhmä, olisivat voineet joustaa, mutta eihän saunaa nyt vaan parille asiakkaalle lämmitetä...

Viimeisenä päivänä ajettiin lounaalle Skärhamniin ja sieltä yöpaikkaan Mollösundiin. Siellä oli paras hotelli, maksoi 1395 sekin mutta saatiin sentään merinäköala. Sääli vain, että satoi ja tuuli niin että ikkunasta tuskin näki läpi mitään :)

Ja sieltä sitten ajeltiin tänään takaisin Göteborgiin ja junalla kotiin Tukholmaan. Kivaa olla taas kotona! Rannikolla oli toki hienoja maisemia, karua luontoa ja upeaa saaristoa, mutta kyllä sade ja yleinen huono sää jonkin verran rassaa. Epäilemättä saaristossa on aurinkoisella säällä todella hienoa. Aika hyvin jaksoin autossa istua, vaikka olenkin aika isokokoinen, matkat olivat onneksi lyhyitä. Ärsytti kyllä, etten saanut syödä graavattua lohta enkä juoda valkoviiniä, joka edes vähän olisi lohduttanut kaiken sateen ja tuulen keskellä...

Tänään alkoi myös 38. viikko (37 kokonaista siis takana) ja kolme viikkoa laskettuun aikaan. Onneksi tyyppi pysyi mahassa matkan ajan eikä tarvinnut turvautua Sahlgrenskan yliopistosairaalaan tai Uddevallan sairaalaan (lähin sairaala koko turneen ajan).

Huomenna mennään tutustumaan synnytyssairaalaan ja keskiviikkona on seuraava neuvola. Nyt alkaa pikkuisen tuntua, että tulisi nyt jo! Kovasti täällä odotellaan. Tosin vielä pitäisi se hoitopöytä ja vähän muutakin tilpehööriä hommata, sekin on suunnitelmissa tällä viikolla.

Tässä lopuksi pari kuvaa reissusta: 1) Slussens Pensionat 2) Kungshamn hotell annex ja 3) Smögen.

Vauvauutisia ja lomamatkasuunnitelmia

Olin tänään ulkoilupuistossa Hellasgårdenissa yhden suomalaisen kaverini kanssa, jolta sain tietää, että hänkin on raskaana. Laskettu aika joulukuun alussa, joten olemme yhtä aikaa äitiyslomalla ainakin sitten ensi kevään ja kesän. Hänellä ikä lähenee neljääkymmentä, joten uutiset olivat enemmän kuin ihania! Nimittäin tuttavapiirissä on eräskin pariskunta, jossa molemmat osapuolet jo neljänkympin yli, ja he ovat saaneet tiedon, etteivät voi saada "omaa" lasta. Muita tuttuja en tiedä, mutta paljonhan näitä nykyään on, ja lapsettomuusriski kasvaa vuosi vuodelta n 34-35 ikävuoden jälkeen (ja varmaan jo sitä ennenkin). Joten oli aivan superkivaa kuulla kaverin vauvauutiset!

Toinen mukava juttu Hellasgårdenissa oli kun tajusin, että siellähän on sauna :) Maattiin tällä kertaa vaan kallioilla ja otettiin aurinkoa, sää oli aika tuulinen eikä edes tehnyt mieli mennä uimaan. En ole tänä kesänä edes käynyt vielä uimassa ja on jo heinäkuu! Kerrassaan surkea suoritus. Päätinkin että Göteborgin reissun jälkeen vien Jn sinne saunaan ja uimaan. Jos siis vauveli on vielä mahassa!

Huomenna siis suuntaamme Göteborgiin. Mennään sinne junalla. Junamatkat maksaa yhtä paljon kuin työkaverini lomamatka Milanoon... no, työkaveri oli varauksineen ajoissa ja totuushan on, että lentäminen on nykyään halvempaa kuin junamatkailu. Ympäristön kannalta kyllä ihan järjetöntä. Ykkösluokka maksoi junassa saman verran kuin 2. luokka, joten ainakin mennään reteesti paremman väen vaunussa :) hih.

Ollaan Göteborgissa perjantaihin, ja sitten on vuokrattu auto ja ajellaan jossakin ympäristössä pe-ma, jolloin palataan Tukholmaan. J on vähän houkutellut Osloon menoa - Göteborgista Osloon on vain 300km - mutta en oikein tiedä onko järkeä kun aikaa on kuitenkin vaan pari päivää. Enkä ole myöskään innostunut ajatuksesta synnyttää Oslossa - norjaksi ;) Mutta saa nähdä, mihin päädytään. Tarkoituksena on ajella max 150-200km päivässä, toivottavasti autossa istumisen kestää vielä jotenkuten tässä vaiheessa?

Verenluovutusta

Luin hna:n blogista, että Suomessa voi luovuttaa istukkaveren veripalvelun kautta hyötykäyttöön. Innostuinpa siitä minäkin. Miksei luovuttaisi, enhän sillä itsekään mitään tee. Miten siis täällä lahden toisella puolen?

Ensinnäkään Ruotsissa homma ei toimi SPR:n kautta, vaan täällä on erillisiä verikeskuksia ja veribusseja, jotka eivät (ilmeisesti) ole mitenkään sidoksissa Punaiseen Ristiin. Toisekseen löysin GeBlodin sivuilta ao vastauksen kysymykseen, jonka joku muukin oli osannut esittää:

Jag läste att i Finland kan man donera blod samband med födsel, alltså man tar blod från moderkakan, som då kan hjälpa t.ex. leukemipatienter. Finns den möjligheten i Sverige? Jag är gravid nu, och i så fall om man kan, ska man anmäla det i förväg till förlossningen/
barnmorskan?

Svar: I flera länder (bl.a. Finland) har man på senare tid byggt upp så kallade biobanker för stamceller från navelsträngsblod. Man tar då tillvara blodstamceller från moderkakan (=navelsträngsblod) och fryser ned dessa för långtidsförvaring. Cellerna kan sedan användas vid behandling av exempelvis leukemi, om annan (vuxen) donator av blodstamceller ej finns att tillgå.
I Sverige har regeringen nyligen beslutat att inrätta en nationell biobank för stamceller från navelsträngsblod, närmare bestämt på blodcentralen, Sahlgrenska Universitetssjukhuset i Göteborg. Verksamheten är under uppbyggnad, och blodcentralen kommer sannolikt att själv helt styra över när, var och hur insamlingen av navelsträngsblod kommer att ske. Initiativet till insamling kan alltså ej komma från enskilda gravida kvinnor.

Oli vähän vaikeaaa ruotsia, mutta lyhyt käännös: ei voi. Hommaa ollaan suunnittelemassa, mutta tällä hetkellä ko mahdollisuutta ei ole olemassa.

Se siitä siis. En toisaalta ole aiemminkaan luovuttanut täällä, vaan tapa jäi muuttaessani Suomesta. Ehkä sitten taas raskauden jälkeen jossain vaiheessa voisi ryhtyä aktiiviksi luovuttajaksi. Mutta kyl vähä harmittaa ku ei nää ruotsalaiset oo siis tätäkään tajunnu.....

Sataa sataa ropisee - lukemista ja mökki-ikävää

Heräsin taas aamulla sateen ropinaan. Eilen sama juttu. Mukavasti alkoi loma pohjoismaisessa kesäsäässä. Toisaalta ei yhtään harmita, kun on kasa leffoja ja kirjoja odottamassa, eikä siis tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei mene ulos vaikka ollenkaan koko päivän aikana. Voi vaan käpertyä peiton alle ja jatkaa lukemista siihen mihin illalla jäi.

Sain VIHDOIN Irvingin loppuun ja nyt ajattelin aloittaa Stieg Larssonin Luftslottet som sprängdes -kirjan, Millennium-sarjan viimeisen osan. Tiedän vaan, että kun sen aloittaa, sitä ei voi lopettaa... Luin ekaa ja tokaa osaa yötä päivää, ja kolmas on kuulemma yhtä hyvä, jollei parempi. Ensimmäistä osaa saa jo myös suomeksi. Kirjoja olisi tullut lisääkin, mutta onneton kirjailija meni ja kuoli kolmannen kirjansa jälkeen. Millennium-sarja on ollut Ruotsin kohutuimpia ja luetuimpia viime vuosina. Jos pidät ruotsalaisista dekkareista, aivan varmasti pidät tästä. Ensimmäinen romaani Men som hatar kvinnor (julkaistu 2005) voitti vuoden parhaan pohjoismaisen rikosromaanin palkinnon Glasnyckelnin v 2006 ja toinen romaani Flickan som lekte med elden voitti parhaan ruotsalaisen rikosromaanin palkinnon v 2006.

Lukemisen lisäksi olen miettinyt ja harmitellut tätä mökkijuttua, enkä käsitä miten täällä voi olla niin vaikeaa päästä saunaan. Kun ruotsalaiset kuitenkin saunoo ihan kiitettävästi (ei verrattavissa Suomeen tosin). En tunne täällä ketään, jolla olisi kotona sauna. Ja mulla on kuitenkin aika monta tuttua, jotka asuu joko omakoti- tai rivitalossa Tukholmassa. Edes niillä, joilla on mökki, ei ole mökillään saunaa! Mitä helkkaria on mökki ilman saunaa?? Naurettava ajatuskin. Ja miten selviän koko kesän ilman saunomista ja uimista? Mulle on ehdoteltu kaikenlaista, kylpylään menoa ja hotellinsaunaa Göteborgissa tai Sats-kuntosalin saunaa, mutta siis haloo, oikeasti eihän noista tule kuin paha mieli. Kun vertaa puulla lämpiävään mökkisaunaan eikä edes pääse järveen/mereen uimaan. Tukholmassa on ilmeisesti joitain yleisiä saunoja, mutta näissäkin uiminen tapahtuu altaassa (kaupungissa jossa on vettä joka puolella!!) ja ainakin joihinkin pitää olla lisäksi jäsen. Tietäskö kukaan mitään paikkaa missä pääsisi kesällä saunaan ja uimaan mereen/järveen Tukholmassa, tell me pliis!

Lomaeloa

Mä en ole tehnyt tänään oikeastaan mitään! Paitsi tämän vuoden ihan vikaviimeisen tunnin töitä kotoa, ja lukenut Irvingin Until I Find You-kirjaa. Mä olen joskus hamassa menneisyydessä tykännyt Irvingin kirjoista ihan hirmusti, mutta nyt viime aikoina en ollenkaan yhtälailla. Ajattelin taas pitkästä aikaa kokeilla, kun tapahtumat sijoittuvat ihan vähän myös Suomeen ja muihin pohjoismaihin. Täytyy sanoa, että aluks musta ko kirja ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta nyt olen jo ihan mesessä ja haluan tietää mitä tapahtuu. Tämä tosin 900 sivua kahlattuani. Miksi jotkut kirjoittaa 1000 sivuisia kirjoja??? Tuntuu, ettei niitä oikein jaksa edes aloittaa, kun jo uuvuttaa.

Kävin myös lainaamassa 4 elokuvaa. Ihanaa, että lomalla voi tehdä mitä vaaaaaaan. Vaikka katsoa koko päivän elokuvia :) Tosin yleensä mulle käy niin, että suuruudenhulluus iskee ja lainaan kerralla kauhean kasan leffoja enkä sitten kerkeä edes katsoa kaikkia. Tänään oisi vielä tarkoitus katsoa Letters from Iwo Jima. Pitäiskö sit myös nähdä se Flags of our Fathers, joka on toinen puoli samaa elokuvaa? Se on vaan vissiin niin yltiöamerikkalainen...

Nyt ei muutenkaan ole juuri mitään ohjelmaa ennen ensi keskiviikkoa, jolloin lähdetään lomareissulle Göteborgiin. Siinä meidän tämän kesän matkailu. Vähän harmittaa etten pääse Suomeen ja todella paljon harmittaa, etten pääse mökille, muttei tässä vaiheessa enää uskalla. Lentää ei edes saa ja laivatkaan ei kai oikein mielellään ota, kun tässä mennään kuitenkin jo melkein viikkoa 36.

Göteborgin reissu kestää keskiviikosta maanantaihin; jännittää, että pysyykö tyyppi masussa siihen asti että tullaan takas. Entäs jos se syntyykin Göteborgissa??? J Tukholmalaisena on komentanut, että jalat ristiin siihen asti, että tullaan takas. Se ois kai vähän kun helsinkiläisenä joutuisi synnyttämään Turkuun ja lapsiparka saisi syntymätodistukseensa Syntynyt: Turku-merkinnän :D Pe-ma on vuokrattu auto mutta vielä ei olla päätetty mihin päin länsirannikkoa suunnataan - mulle tärkein kriteeri on, että sairaalaan pitää päästä tunnin parin varoitusajalla.

Loma

Tänään on ihan vika päivä töissä, ihan mahtavaa! Sitten alkaaaaaaa lomaaaaaaa :) Ja aurinko paistaa eilisen kaatosateen jälkeen!

Seiskahaaste

Minttu haastoi mut blogipeliin. Täytyy sanoa, että tämä oli vaikeampaa kuin luulinkaan... meinasin jo luovuttaa mutta what the hell, kai sitä nyt 7 satunnaista faktaa onnistuu itsestään kaivamaan. So here I go.

Ensin säännöt: mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta bloggaria mukaan ja ilmoittaa haastettujen nimet. Heidän tulee myös jättää komentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja että he löytävät ohjeet omasta blogistasi.

1. Olen kiertänyt maailman, mutten koskaan käynyt Venäjällä enkä Norjassa. Jostain syystä naapurimaat eivät vaan ole kiehtoneet tarpeeksi, kun on lähtenyt niin on ollut lähdettävä kauemmas.

2. Kuvittelin yläasteella, että minusta tulee näyttelijä. Sitten pääsin Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja totesin ettei minusta TODELLAKAAN tule näyttelijää. Hyvä kun tajusin ajoissa...

3. Inhosin koulussa ruotsinkieltä. Olin sitä mieltä, että en tule tekemään sillä tulevaisuudessani yhtään mitään. Olen oppinut kantapään kautta: Never say never!

4. Olen kenkäfriikki. Rakastan kenkiä. Etenkin rakastan korkeita korkoja, jotka on hankalat ja joita en jaksa pitää! Voisin ostaa niitä ihan kuinka monet sadat tahansa. Nyt kenkiä on jotain 50 paria, en edes tiedä kun en jaksa laskea. Kauniita kenkiä parempaa ei olekaan :)

5. Maija Vilkkumaan musiikki on ihan parasta ja harmittaa kun en koskaan pääse keikalle kun asun "väärässä maassa".

6. Minulla on huono sävelkorva. Laulaminen on kuitenkin mielestäni kivaa, joten joskus (etenkin monina aiempina juhannuksina) muut joutuvat toden totta kärsimään tästä puutteestani. Maha-asukkini kuulee myös äidin kiekunaa silloin tällöin.

7. Olen ollut ihastunut kolmeen (!!) Stefano-nimiseen (kyllä, kaikilla oli sama nimi) italialaiseen mieheen. Olin mm. tästä syystä joskus innokas italian kielen opiskelija. Vieläkin Italia on lempimaitani, huolimatta onnettomista lopuista Stefanojen kanssa. Ja kieli on edelleen kaunis :)

Haastan mukaan Tiitun, milanon, äiti 1972n, hnan, pupun, oravan ja Annan ihmemaassa. Tämä haaste on vissiin kiertänyt jos jonkin verran, joten jos joku teistä on tämän jo tehnyt, ei tarvitse tehdä uudelleen.

Ostoksia

Olipas niin kivaa kun vanhemmat kävivät. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa, nyt toivottavasti saadaan kylään useammin kun tulee tämä taapero maailmaan. Syksyllä kyllä varmaan itsekin käyn usein Helsingissä, kun siellä on moni kaveri äitiyslomalla. Tässä töppöset muuten. Eiks ookin ihkut!

Eilen oli barnmorska, verenpaine oli hyvä, muutoin täti totesi vaan että nyt pitää levätä levätä levätä. Onhan se mukavaa että saa oikein auktoriteetin suusta käskyn tehdä ei mitään! Sanoi myös, että vauvan pää on nyt fiksoitunut (mitä lienee suomeksi??) eli siis valmiina ulostulosasennossa. Jotenkin konkretisoitui tämä 35 täyttä viikkoa siinä, että se siellä odottelee nyt vaan ulostuloa...! Vatsa ei ollut kasvanut, joka barnmorskan mukaan johtuu todennäköisesti siitä, että vauva on siis laskeutunut eikä juuri kasvattanut mahaa tässä välissä.

Tänään oli myös vika raskausjooga. Hassua, miten alussa se ei tuntunut juuri missään, ja nyt hyvä kun kykeni siellä ylipäänsä jotain tekemään, oli sen verran rankkaa! 2 kuukaudessa on ollu aikamoinen muutos siis. Ja nyt on enää 2 päivää töitäkään jäljellä. Vaikka siellä onkin ihan kivaa niin mitä lähemmäksi loma tulee sen enemmän tuntuu ettei millään vaan jaksaisi enää yhtään!

Eilen käytiin mm Ikeassa ja ostettiin vauvanamme (hoitopöytää ei valitettavasti löydetty). Amme on tosin ollut pyykkikorina nyt, kun on kokeiltu ekoja kertoja uutta pesukonetta meidän uudessa keittiössä. Kone pelittää hyvin, mutta pesu + kuivaus kestää pahimmillaan 4,5 tuntia!!! Siis jos meinaa saada pyykit oikeasti kuiviksi. Kone on ilmeisesti erittäin ympäristöystävällinen, joka on tietysti great, mutta siis haloo, kyllä melkein 5 tunnin pesu yhtä koneellista kohden on vähän turhan paljon... ja voiko se olla niin ympäristöystävällistäkään, kun ei siinä voi samaan aikaan edes kovin montaa lakanaa pestä? Täytyy varmaan jatkossakin kuivattaa isommat pyyhkeet ja lakanat pesutuvassa.

Ja tässä vihdoin viimein niitä paljon hehkutettuja keittiökuvia. Näyttää kyllä todellisuudessa paremmalta kuin kuvissa :)

Kyläilyä

Tänään tuli 35 viikkoa täyteen, ja viisi viikkoa siis laskettuun aikaan jäljellä... huh, loppu tosiaan lähestyy. Eli maksimissaan 7 viikkoa elelyä vatsa-asukin kanssa. Vähän alkaa kyllä kieltämättä jännittää. Huomenna on seuraava barnmorska, mitataan todennäköisesti verenpaineet ja muut. Olo on ollut suht hyvä sen suhteen, joten luultavasti ainakin rauta-arvot on parempaan päin. Tänään meillä oli massiivinen asunnon järjestely, keittiön organisointi ja kirjahyllyn siivousurakka (pölyjä pyyhitty viimeksi rautakaudella) ja siinä alkoi kyllä vähän heikottaa. Sai J hoitaa hommat loppuun.

Äiti ja isä tuli tänään kylään. Kivaa! Tuleva mummo ja vaari (en tiedä vielä mitkä nimet virallisesti valitsevat itselleen..) toivat kauheasti karkkia, vauvanvaatteita ja IHANAT vauvan tossut, sekä sinappia ja karjalanpiirakoita. Täältä ei saa oikeasti oikeaa kunnon sinappia tavallisesta kaupasta. Huomenna mennään porukalla Ikeaan katsomaan hoitopöytää ym. roinaa. Meinaan olla pois töistä kokonaan.

Tässä kuussa onkin ollut hulinaa, kun on jo kolmas vierailu Suomesta kesäkuun aikana. Kivaa, että tyypit käy. Olenkin valittanut sitä valittamasta päästyä, että kun kukaan ei tule kylään. Joten nyt pitää olla iloinen - ihan heti vauvan tulon jälkeen ei varmaankaan ole kauheasti taas tunkua...

ps. lupaan laittaa keittiökuvan huomenna!

ps2. mut on haastettu elämäni ekaan blogipeliin. Minttu, paneudun siihen viimeistään porukoiden vierailun jälkeen :)

Vaunut! Keittiö! Juhannus!

Vaunut tuli eilen. Ihanaa! Jotenkin tuntui tosi konkreettiselta kun kärrättiin niitä kotiin, melkein kuin oisi jo vauva siinä... Tosin mentiin vaunujen kanssa systembolagetin kautta ja kärrättiin vaunuilla olutta ja viiniä, vähän mautonta kyllä...! Vaunut on joka tapauksessa tässä: Teutonia Fun on merkki.

Keittiö valmistui myös! Tosin jääkaappi ja mikroaaltouuni menee vielä vaihtoon, mutta muuten se on valmis. Aivan ihanaa, siitä tuli ihana. Ja nyt vihdoin saa järjestykseen myös lopun asunnon. Kunhan saadaan kamat kaappeihin laitan lopullisia kuvia.

Meidän juhannus menee rauhallisesti ystävien luona Tukholmassa. Saunaan ei pääse, kun ei täällä kellään ole saunoja - se vähän harmittaa. Juuri tultiin katsomasta juhannustangon pystytystä Vasaparkenissa. Kohta aletaan syömään juhannuslounasta silliä ja perunoita.

Hyvää juhannusta!

Keittiössä

Tältä näyttää seinäkaakelit. Maalarit oli käyneet eilen ja jättäneet maalipurkit odottamaan ja häipyneet. Pliis pliis tulkaa tänään...

Pakolaispolitiikkaa

Pakko puuttua tämän päiväiseen DN:n uutiseen.

Tämän vuoden aikana Ruotsista on pakolaisstatusta hakenut 14 853 henkilöä. Näistä 7775 on Irakista. Ja vuodesta on mennyt vasta puolikas. Se on aika uskomaton määrä ihmisiä. Vuoden 2007 ensimmäisen 5 kk aikana pelkästään Malmön pakolaiskeskuksen kautta on kulkenut 4313 henkilöä, joista puolet Irakista. Irakilaisten pakolaisten määrä kaksinkertaistunee tänä vuonna verrattuna viime vuoteen. Hakemusken käsittelyaika on tänä vuonna ollut keskimäärin 121 päivää, ts. noin 4kk.

Miksi niin moni hakee turvapaikkaa Ruotsista? -Meillä on humaanimpi asenne, pakolaisilla on suuremmat mahdollisuudet turvapaikkaan Ruotsissa kuin muualla Euroopassa, sanoo Eva Zimmerman, Malmön turvapaikkayksikön johtaja tämän päivän DN:ssä. Hän toteaa myös, että määrät pysynevät yhtä suurina niin kauan kuin humaania politiikkaa jatketaan, ja vaikka käytäntöä tiukennettaisiinkin ei irakilaisia voida lähettää takaisin ennen kuin tilanne Irakissa on parantunut. Näin siis Ruotsissa.

Entä Suomi?

Mikä lienee Suomen luku? Muutama tuhat? Pari sataa irakilaista? Ja Suomen poliitikot kauhistelevat pakolaistulvaa, tuomitsevat "elintasopakolaiset", vetkuttelevat lupapäätöksissä. Turvapaikkaa hakenut henkilö saattaa joutua odottamaan vuosia ennen kuin saa päätöksen. Vapaaliikkuvuus.net toteaa: Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen hyvin vähän, viime vuonna heitä oli 3574. Tästä huolimatta turvapaikan sai ainoastaan 12 hakijaa, mikä tarkoittaa n. 0,3 % hakijoista. Oleskelulupia myönnettiin 597 hakijalle eli noin kuudesosalle hakijoista. Kuitenkin noin puolet oleskeluluvista oli tilapäisiä eli ns. b-lupia.

Ja B-luvasta: B-oleskelulupa on ulkomaalaislain 51 pykälään perustuva tilapäinen oleskelulupa, joka myönnetään, mikäli perusteita turvapaikkaan tai muuhun oleskelulupaan ei ole, mutta käännyttäminen ei teknisistä syistä ole mahdollista. Käytännössä nämä ”tekniset syyt” tarkoittavat esimerkiksi sisällissotaa turvapaikanhakijan lähtömaassa tai lentoyhteyksien puuttumista. Tämä ei ulkomaalaisviraston mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseiset hakijat olisivat käännytettäessä vaarassa. B-lupia onkin myönnetty pääasiassa Somaliasta, Afganistanista ja Irakista tulleille hakijoille.
(...) Nyt b-luvasta on tullut institutionalisoinut syrjäyttävä käytäntö, jonka vuoksi sadat ihmiset viettävät vuosia vastaanottokeskusten kaltaisissa olosuhteissa ilman normaalin elämän edellytyksiä: ero b-luvalla maassa oleskelevien ja säilöönottokeskukseen suljettujen välillä on loppujen lopuksi näennäinen.
(...) Kerrallaan vuodeksi annettava b-lupa ei oikeuta sen enempää työntekoon kuin kuntapaikkaankaan, eli esimerkiksi lapsilta voidaan evätä oikeus koulunkäyntiin.

Siis 12 hakijaa sai turvapaikan vuonna 2006. Hajoa siihen. Hävettää.

Osa-aikatöitä

Lääkäri määräsi eilen puolipäiväistä sairaslomaa. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin helppoa kuin luulin, olin kuvitellut että riittää kun sitä haluaa ja on raskaana. Mutta siihen tarvittiin jopa ihan perusteet! Hyvä niin, luottamus Ruotsin sairausvakuutusjärjestelmään ja verovarojen käyttöön parani piirun verran :)

Alhainen verenpaine kuitenkin riitti syyksi, veriarvo 111 puolestaan ei ollut tarpeeksi matala. Kuulemma raskaana olevilla raja on 100. Itsellä kun on aina ollut n 130-140 ja joskus jopa yli 150, tuntuu 111 jo tosi matalalta. Lääkäri ei edes mitannut mitään, vaan tsekkasi vaan viime viikon barnmorskan mittaukset. Mittailu ei ilmeisesti kuulu lääkärin tehtäviin täällä? Mulla on kuulemma niin alhainen verenpaine että vain eliittiurheilijoilla on yleensä sellainen. Hehe! Että jotain positiivistakin. Mutta se saattaa siis aiheuttaa huimausta ja pahoinpointia sekä pyörtyilyä - ja jopa depressiivisyyttä kuulemma. Sitä en ole onneksi huomannut!

Joten nyt sitten saan ihan luvalla tehdä 4 tuntista päivää. Sitä jatkuu ensi viikon loppuun asti, jolloin alkaa loma. Aika kissanpäivät :) Mutta kai se on ihan aiheellista ladata akkuja ennen vauvan tuloa.

Remonttiäijiä ei näkynytkään eilen, tänään tulivat sitten kasilta kun olin ajatellut nukkua pitkään (en saanut taas eilen unta). No eihän siitä sitten mitään tullut. Mutta hyvä kun tulivat. Maalaria ei vieläkään näy ja remontin pitäisi olla valmis perjantaina... usko kyllä vähän hiipuu. Vanhemmat tulee sunnuntaina visiitille, olisi tosi kiva jos keittiö olisi kutakuinkin valmis silloin. Muutenkin oikein odottaa että saa taas oman kodin omaan käyttöön. Postaan kuvan kaakeleista illemmalla kunhan pääsen keittiööni :)

Ulkonakin on taas pitkästä aikaa vähän lämmintä. Viime viikolla Ruotsissa satoi lunta! Ei sentään onneksi täällä Tukholmassa. Juhannukseksi taitaa olla luvattuna aika epävakaista. Ollaan kaupungissa, joten se ei haittaa. Juhannusmusiikkina toivottavasti saan kuunnella Maijaa.

Viikko 35

Loppu lähenee. Barnmorskan kirjanpidon mukaan viime viikko oli vko 33, mutta mä kyllä lasken että se oli 34 kun laskettu aika on 29.7. No riippuu varmaan vähän siitäkin, mistä päivästä laskee ja onko kyseessä 35:s viikko vai 34 täyttä viikkoa takana. Joka tapauksessa eilen oli tasan 6 viikkoa laskettuun aikaan. Vatsa painaa ja vauva liikkuu tarmokkaasti. Välillä tuntuu että tyyppi riehuu niin että kohta tulee jalka ihon läpi. Hassua, ja ihanaa että liikettä piisaa.

Eilen oli myös toinen profylax- eli hengittely/synnytysvalmennuskurssi. Siellä katsottiin video 70-luvulta, jossa Gudrun Schyman synnyttää ensimmäisen lapsensa. Siis en tiedä mitä te muut olette mieltä, mutta mun mielestä synnytysvideot on vaan aika kauheita. Profylax-kurssin vetäjän mielestä Gudrunin hengitystekniikka oli niin esimerkillistä, että meidän kannatti katsoa koko touhu alusta loppuun. Mulle jäi kyllä päällimmäisenä kaikkea muuta kuin rauhallinen hengittelyfiilis, vaikka Gudrun ihan oikeasti hengitteli esimerkillisesti. Mutta siis mä en vaan tajua, miksi joku haluaa alapäänsä repeilyn ja kaikki kauheudet videolle. Eikö se riitä että sen joutuu käymään läpi, pitääkö se vielä säilyttää jälkipolville näytettäväksi? No, kukin saa tietysti tehdä miten tahtoo, mutta kyllä mä näen lähinnä painajaisia tuosta ohjelmasta ennemmin kuin tunnen suurta rauhaa koettelemuksen edessä.

Lisäksi oli jokseenkin koomista katsella Gudrunin alapäätä; Gudrun on kuitenkin mun silmissäni profiloitunut ensin vasemmistopuolueen puheenjohtajaksi, sittemmin Feministiskt Initiativ -puoleen vetäjäksi. onks kivaa että vanha synnytysvideo pyörii satojen ja satojen tulevien synnyttäjien koulutuksessa? Kai se on siihen kuitenkin lupansa antanut, ehkä se tuo myös poliittista uskottavuutta....?

Muuten kurssi oli kyllä ihan hyvä ja tuntuu, että lisäsi ainakin vähän uskoa itseensä. Opettaja oli kyllä vähän turhan teatraalinen eteläamerikkalainen mun makuuni. Tasapuolisesti on kyllä kuullut niin helppoja kuin kauhutarinoitakin synnytyksestä, pitää vaan uskoa että tottahan se menee kun on muiltakin onnistunut...

Viikonloppuna oli vieraita Suomesta. Käytiin Djurgårdenilla kävelyllä, Rosendals trädgårdenissa lounaalla, Söderissa Mosebackella terasilla ja syömässä supersuositussa Kohphanganissa. Kiva viikonloppu.

Keittiöön on saatu kaakelit myös seinille, mutta toimittivat pirulaiset väärän jääkaapin. Maalaria on odotettu nyt viikko, ei ole äijää näkynyt. Joku oli käynyt täällä tänään ja laittanut keitiön tasoihin pahvit, mutta muuten ei ollut tapahtunut mitään. Kuvia seuraa kunhan jaksan räpsiä.

ps. kyllä tänne saa kaverit kommentoidakin, jos tätä luette....

Ja taas saikkua...

Taas päivä kotona, barnmorska lähetti sairaslomalle. Jännä muuten, että suomeksi kyseessä on sairasLOMA. Kertoo jotain asenteesta, ihan kun se mitään lomaa olisi? Sairaspoissaolo voi kyllä myös sanoa, mutta useammin kai kuitenkin käytetään "olen sairaslomalla" -ilmausta. Ruotsiksi "jag är sjukskriven" kuulostaa vähempi latautuneelta. Sairaspoissaoloprosentit taitaa Ruotsissa olla maailman korkeimmat. Eihän olisikaan poliittisesti korrektia sanoa sairaslomalla.

Vauva voi paksusti ja potki menemään barnmorskan käsittelyssä. Sydänäänet oli 158, kun paineltiin vatsaa vauveliini ilmeisesti vähän hermostui ja sydän alkoi hakkaamaan extraa. Pää on ollut jo viimeiset kolme neuvolakertaa asettunut alaspäin eli valmistautunee siellä synnytykseen. Tietämättään mihin prässiin on joutumassa, pikkuinen! Ja äitiä käy jo valmiiksi sääliksi... :) Hemoglobiini ja verenpaine oli tosi alhaalla ja siitä johtunee pyörtymisfiilikset joita on viime aikoina ollut. Joten ihan hyvä että tulin kotiin lepäämään. Olen myös nukkunut vähän huonosti viimeiset pari yötä (työkö stressaa??), toivottavasti ens yö menee paremmin. Sain puolpäivästä sairaslomaa, ens viikolla tosin vasta lääkäri joka kirjoittaa saikun jälkikäteen. Assistentti kyseli vaan puhelimessa, että mitä mä haluan, puolpäivästä vai kokopäivästä. Kyllä on helppoa täällä Ruotsinmaalla tosiaan saikun saaminen, ei tartte edes tavata tohtoria...mut kaipa se tämmöses tilanteessa, odottavat äidit on varmaan vähän spesiaalitapaus. Huomenna kuitenkin meen siis puoleks päiväks duuniin.

Ja keittiö edistyy, kuten kuvasta näkyy.

Takaisin töissä

Olin tänään taas töissä, viikon sairasloman jälkeen. Ihan kivaa, vaikka kyllä puolen päivän jälkeen oli ihan poikki. Ihan kummallista, miten sitä voikin niin vähästä väsyä. Ei vaan tajua. Mutta kai sitä pitää vaan hyväksyä, ettei kaikki jaksa samanlailla - muutamakin tuttu oli vielä viikko ennen synnytystä töissä (Ruotsissa ei tartte jäädä äitiyslomalle etukäteen). Ei meikäläinen kyllä tästä päätellen todellakaan kykenisi. Lääkäri nyt kuitenkin sanoi, että töissäkäynti on ihan ok, vaikka sainkin penisilliini-kuurin till urininfekion. Joka siis todettiin eilen. Huomenna on barnmorska, täytyy sen kans myös jutella tästä. Raskausjoogassakin kävin, mutta oli sekin aika rankkaa.

Vauva liikkuu tosi paljon, huisaa. Maha on koko ajan liikkeessä, ihmetellen vaan itse katselee kun vatsa painelee menemään eikä itse mahda sille mitään!!

Keittiöremppa eteni tänään, jihuu! Tässäpä päivitettyjä kuvia a) keittiöstä (ihana pöytälevy ja ihka uusi uuni!!) ja b) olohuoneesta, missä on vähän tilaa!! Erinomaista, etenkin kun viikonloppuna tulee ystäviä kylään Suomesta.

ps. miks nää rivivälit heittelee tälleen? Esikatselussa näyttää ihan hyvältä. Mistä sais apuja?

Ristiäisiä ja synnytyskursseja

Viikonloppu mennyt hikoillessa, J:n ystävän lapsen ristiäisissä ja juhlissa ja eilen parin kaverin kanssa takapihalla grillaillessa. Eilen oli Tukholman marathon, aivan järkyttävässä helteessä, en tajua miten juoksijat selvisi hengissä. Suurin osa oli kuitenkin päässyt maaliin asti. DN:n mukaan siellä oli 6270 suomalaista kaikkiaan 17655 ilmoittautuneesta. Huisaa! Suomeakin jopa kuuli kauttimista ohi kävellessämme.

Eilen ristitty J:n ystävän lapsi on jo 10kk ja nyt vasta oli ristiäiset. Kummallinen maa ja oudot käytännöt. Kaiken lisäksi ristiäiset oli samaan aikaan toisen lapsen kanssa, joka ei ollut siis mitään sukua tai kaveruussuhdetta tälle kaverin lapselle. Pappi puheli hassuja ja mm. heitti kulhosta kastevettä seurakunnan päälle. Musta oli vähän outoa. Tällaiset asiat aina pistää miettimään eri maiden käytäntöjä ja oletettuja totuuksia - mistä syystä esim Suomessa ristiäiset pitää järjestää 3kk syntymän jälkeen? Eikö näin edelleenkin ole, vai olenko ihan väärässä? Kai se on siksi, että nimen antaminen liittyy ristiäisiin ja nimi pitää antaa 3kk sisällä syntymästä? Mutta toisaalta, eihän nimen antaminen välttämättä liity ristimiseen - ristiäisethän on itse asiassa kirkkojuhla jossa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Ei sillä ole välttämättä nimenantamisen kanssa mitään tekemistä. Vai?

Me ollaan kanssa puhuttu paljon ristiäisistä, missä ne järjestetään ja milloin. Eiliseen saakka J oli aika skeptinen koko toimituksen suhteen, mutta totesi eilen, että ehkä on hyvä tehdä niin kuin enemmistö ja antaa sitten lapsen myöhemmin päättää haluaako kuulua kirkkoon vaiko ei. Mä olin kyllä jo ajat sitten päättänyt, että ristiäiset pidetään :) Täällä on yleisesti vaan kaksi kummia - kummitäti ja kummisetä - ja siis Suomen monikummikäytäntö on J:n mielestä ihan outo. Mä haluan kuitenkin kaksi kummia omalta puoleltani, joten jos Ruotsi ei tätä hyväksy niin sitten on vissi että ristiäiset on Suomessa.

Tänään oli vielä profylax-kurssi, joksi täällä synnytysvalmennusta kutsutaan. On siis kahtaa erilaista kurssia, sairaalan järjestämä, joka on luentomallinen ja ilmainen, ja jossa kerrotaan yleisesti synnytyksen etenemisestä, kivunlievityksestä sekä synnytyksen jälkeisestä ajasta ja imetyksestä (missattiin vika kohta). Sitten on tämä profylax-kurssi, joka on maksullinen, siellä ollaan pienessä ryhmässä ja käydään läpi sekä harjoitellaan hengitysharjoituksia. Ensi viikoksi saatiin jopa harjoituksia mitä pitää kotona tehdä. J:n mielestä oli aika huuhaata osa (ja munkin kyllä) mutta harjoitukset oli kuulemma hyviä. En sitten tosiaan tiedä, onko niistä tositoimissa mitään apua. Ärsyttää vaan, kun annetaan absoluuttisia ohjeita, esim että latenssi-vaiheessa (mikä lienee suomeksi??) kannattaa levätä, kävely ja portaiden ravaaminen ei auta mitään. Työkaveri oli kuitenkin sitä mieltä, että nimenomaan se oli ollut hänelle hyväksi. onko muka olemassa jotain absoluuttisia totuuksia? Ainakin ne tuntuu muuttuvan aika ärhäkkään eri vuosikymmenillä... Mutta käydään nyt nämä kurssit, voin sitten jälkeenpäin kertoa oliko niistä mitään hyötyä!

Remonttiäijät kävi perjantaina tuomassa keittiökalusteita ja nyt meidän olohuoneessa näyttää tältä. Kääk... Muuta ne ei sitten tehneetkään perjantaina, joten elän todellakin toivossa että ne tulee huomenna ja pistää hösseliksi, että saadaan joskus taas asumiskelpoista.

Huomenna tulee virstatietulehdus-testin tulokset ja selviää ollaanko sitä vielä ensi viikollakin sairaslomalla vaiko eikö.

Uusi lattia

Meidän keittiö sai tänään uuden laattalattian joka näyttää tältä. Ihan mahtavaa! Vinhaa seurata miten remontti etenee päivittäin. Eikä aika tuu yksinäiseksi sairaslomalaiselle kun on epäselvää ruotsia puhuvista remonttimiehistä seuraa :)

Illalla oli toinen synnytysvalmennus. Nyt pitäis sit olla kaikki selvää... ja sanonko mitä. Mutta ehkä se lutviintuu sit ihan itsestään kun aika on...?

Sairaslomalla

Nyt siis ollaan sairaslomalla. Aamulla kävin neuvolassa antamassa näytteen, tulokset tulee maanantaina. Barnmorska sanoi, että siihen asti pitää olla kotona ja levätä. Soitin töihin, meillä saa olla 5 päivää sairaana ilman lääkärintodistusta. Kuulemma Ruotsissa yleisesti saa olla 2 viikkoa! Täällä onkin maailman korkeimmat sairaspoissaololuvut. Siinä missä suomalaiset on perinteisesti olleet työttömiä, on ruotsalaiset sairaita.

Päivä on sittemmin mennyt nukkuessa ja lukiessa Anna-Leena Härkösen romaania Loppuunkäsitelty. Ei ehkä pitäisi lukea surullisia kirjoja tässä tilassa, kirja kertoo Härkösen sisaren itsemurhasta. Varsinkin kun omassakin lähipiirissä on joutunut sellaisen kokemaan. Onneksi siitä on jo aikaa, ettei ihan mene hajalle. Härkönen kirjoittaa: ”Ennen mielisairaaloihin jouduttiin, nykyään sinne päästään”. Näinhän se onkin. Tosi järkyttävää. Oma ystäväni pääsi aikanaan sairaalaan mutta pääsi poiskin, liian aikaisin. Ihmisiä pistetään ulos lääkepurkki kädessä, ja toivotaan että ne selviää. Ne ajelee sitten 3B:lla ympyrää, tappaa itsensä tai toisiam, ajaa autolla rallia ihmisten päälle, niin kuin täällä Tukholmassa kävi vanhassa kaupungissa joku aika sitten. Siinä on nykyajan mielenterveyshuolto, surullista.

Kaakelimies on ollut täällä tänään laittamassa lattiaa. Se on superhieno! Laitan illemmalla pari keittiökuvaa.

Ruotsin kansallispäivä

Tänään on siis koko päivä menny kotona. Kävin mä kaupassa, ja takapihalla ottamassa aurinkoa. Vanhat bikinit ei mene enää päälle, enkä oo saanut uusia ostettua, joten mustat alusvaatteet sai kelvata. Toivottavasti naapurit ei ihan järkyttyneet. Onneks on takapiha ja parveke! Jos tässä joutuu ihan sairaspotilaaksi ni voi mennä edes pihalle. Aivan mahtava sää, en edes tiedä miten kuuma oli.

Helikopterit pörräs taivaalla kun uusnatsit järjesti kulkueen meidän nurkilla Ruotsin kansallispäivän kunniaksi. Ärsyttävää ,että niiden pitää pilata ihan hyvä juhla, ruotsalaiset kun on muutenkin niin arkoja juhlimaan kansallispäiväänsä. Ei täällä ole sitä juhlittukaan hyvä kun kymmentä vuotta. Onhan ne toisaalta kyllä muuten sitten yliylpeitä itsestään, että yks kansallispäivä sinne tänne. Mutta ne pitää kansallispäivän juhlintaa jotenkin nationalistisena, ja niillä on aika traumaattinen suhde sen viettoon. Kuvaavaa on, että alunperinkin ko päivän juhlintaa ehdotti maahanmuuttajat. Ja vasta pari vuotta sitten siitä tuli kansallinen vapaapäivä.
Ihanaa että Suomessa saa juhlia ylpeästi itsenäisyyspäivää. Toisaalta Suomessa on vähän erilailla taisteltukin siitä.

No mutta, kansallispäivä meni siis kotosalla. Supistukset on kyllä vähentyneet huomattavasti, mikä on aika rauhottavaa.


Ja meidän keittiössä näyttää nyt tältä... jeee.

Lepoa

Jaahas, nyt on sitten meikäläinenkin määrätty vuodelepoon. Enpä olisi uskonut. Tapasin entisiä kollegoita tänään aamukahvilla. Kun kerroin että supistelee kovasti, heistä yksi kommentoi, että hänellä oli myös ollut paljon supistuksia aikanaan viikolla 32. Häntä oli vain käsketty odottamaan, mutta kun oli lopulta kuitenkin kehoituksista huolimatta mennyt sairaalaan, oli synnytys jo alkanut! Olivat saaneet sen kuitenkin pysäytettyä, kun oli ollut sairaalassa ajoissa.

Hui ajattelin minä. Soitin siis neuvolaan ja kerroin, että supistelee paljon. Barnmorska soitti takaisin kun oli saanut viestin ja sanoi, että jos supistelee monta kertaa tunnissa, se on joko synnytys tai virtsatientulehdus (tai jotain sellaista, ymmärsin kuitenkin pointin etä vakavaa). Käski soittaa sairaalaan ja kysyä sieltä pitääkö tulla. Sairaalasta kyseltiin kaikkea, joihin en oikein osannu vastatakaan, mistä minä tiedän onko synnytys alkanut ja kuinka usein supistuksia tulee (luulin että useasti tunnissa riittäisi tiedoksi...) ja tuleeko niitä lepoasennossakin kun enhän ole tajunnut sellaista mitata. Ymmärsin kuitenkin käskyn, että heti kotiin.... ja jos ei supistelut levossa ja makuuasennossa lopu, niin sitten pitää lähteä sairaalaan. Todenäköisesti kuitenkin kyse on vain rasituksesta, sanoivat.

Nyt olen sitten maannut iltapäivän. Supistuksia on kyllä ollut vähemmän, joten ehkä se on sitten rasitus tai virtsatientulehdus. Uskomatonta kyllä, että heti tuntuu möykky vatsassa kun vähän liikkuu. Huomenna on onneksi Ruotsin kansallispäivä ja joka tapauksessa vapaapäivä töistä - päivä mennee siis kotosalla - ja torstaina menen virtsatulehdustestiin neuvolaan. Jollen ole sitä ennen alkanut synnyttämään, siis...

(vihreää) politiikkaa lahden molemmin puolin

Viimeisimmässä Annassa oli kiva juttu Ville Niinistön ja Maria Wetterstrandin yhteiselosta lahden molemmin puolin. Molemmat ovat kansanedustajia omissa maissaan ja Maria lisäksi puolueensa toinen puheenjohtaja, tai äänitorvi kuten Ruotsin vihreät puheenjohtajiaan huvittavasti kutsuvat. Heillä on parivuotias Elias-poika, joka pääosin asuu Tukholmassa mutta välillä myös isän luona Turussa/Helsingissä. Täytyy sanoa, että ovat kyllä aika sissejä kun onnistuvat hoitamaan kansanedustajan pestinsä, puolue-edustukset, perheen ja parisuhteen kahdessa maassa. Mutta ainakin jutun perusteella hyvin tuntuu homma toimivan, vaikka matkustaminen välillä rasittaakin. Itse kyllä hyytyisin moiseen! Jo seurustelu Helsinki-Tukholma akselilla oli välillä aika rasittavaa, tosin silloin vielä oli minun Helsingin koti ja J:n Tukholman koti - kun molemmat on "omia" koteja, toimii ehkä paremmin? Luulisi tosin että kamat on aina väärässä paikassa...

Vanhana vihreänä aktiivina olen tietysti seurannut mielenkiinnolla Miljöpartietin kannanottoja, ja pohtinut ajoittain liittymistä puolueeseen - mutta ei, en vaan voi käsittää miten joku ns järkevä puolue voi vaatia Ruotsia pois EU:sta. Suomessa tällaisiin jengeihin kuuluvat vain hörhöt ja jonkin sortin hullut ja rasistit. Itse ainakin suhteellisen EU-myönteisenä en vaan voisi puolustaa sisäänpäinkääntyvää ja hyvin ruotsalaista näkemystä siitä, että EU:n ulkopuolella olisi jotenkin parempi vaikuttaaa kuin sen sisällä. Tämä on yleisestikin aika tavallinen ero suomalaisen ja ruotsalaisen välillä. Vaikkei suomalaisetkaan nyt ehkä itseään varsinaisina EU-kansalaisina pidä, on kuitenkin EU-jäsenyyden kannatus käsittääkseni aika yleistä. Ruotsissa ollaan paljon skeptisempiä. Euroakaan ei sitten niin millään hyväksytä, vaan mieluummin hampaat irvessä jonotetaan valuutanvaihdossa joka hemmetin kerta kun ollaan matkalle menossa - mentiin sitten Espanjaan, Amerikkaan, Malesiaan tai Suomeen. Ja ruotsalaisethan matkustavat! Ei löydy sellaista maailmankolkkaa, jossa et ruotsalaiseen törmäisi. Kävimme itse pari vuotta sitten Tyynellä valtamerellä Cook-saarilla, jossa pienen pienelle Aitutakin saarella (joo, oli ihanaa) - ja eiköhän vaan sielläkin törmätty pariin ruotsalaiseen, as usual.

Mutta siis takaisin aiheeseen, en usean vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään ole voinut taipua Miljöpartietin puoleen, vaikka perusnäkemykset suurimmasta osasta asoista kuinka olisivat yhteneväiset. Miljöpartietin itsestäänselvä asema demarien kyljessä ja apupuolueena ärsyttää, samoin kuin heidän eieiei-asenteensa. Suomessa oli vihreissä samantyyppistä touhua joskus 80-luvulla, vastutettiin kaikkea ja se oli tärkeintä (kuulopuhetta, silloin en sentään ollut vielä mukana). Nykyään Suomessa vihreät ovat paljon pragmaattisempia ja ottavat kantaa myös muihin kuin ympäristöasioihin, mikä on mielestäni mukavaa. Toki Miljöpartiet myös näin tekee silloin tällöin. Mutta on todellakin avartavaa, että voidaan olla hallituksessa myös ns porvaripuolueiden kanssa, eikä hirttäydytä vain yhden puolueen pirtaan. Eikä nämä täällä edes saa ministerinpaikkoja ja pääse hallitukseen, demarit vaan jyrää minivihreät alleen. Kyllä taidan olla uudessa kotimaassani poliittisesti koditon vielä pitkän aikaa...

Otetaan iisisti

Tänään onneksi on ollut parempi olo. Eilinen koko päivän sängyssä makaaminen ilmeisesti auttoi. Tänään pääsin ihanaa uloskin, käytiin Kungsträdgårdenissa Smaka på Stockholm ruokatorilla, siellä oli hirveä tungos ja tosi paljon kaikkia ruokakojuja. Vähän ahdistuu kamalassa tungoksessa kyllä nykyään, varsinkin kun kaverilla oli rattaat. Miten ihmeessä sitä sitten jaksaa mihinkään tungokseen lähteä kun itselläkin on vaunut? Ja tuntuu että Tukholmassa on aina enemmän tai vähemmän tungos...


Mutta siis aivan mielettömäääään ihana ilma. Niin kesä, vihdoin. Kun olin saattanut kaverin lapsineen Arlandan bussille, istuttiin J:n kans partsilla ja paistatin mahaa :) Saikohan vauvakin vähän aurinkoa?


Illalla on pakattu keittiö kasaan, huomen aamulla tulee remonttimiehet. Aika homma siinäkin. J saanut tehdä suurimman osan, kun ei oikein uskalla mitään raskaita juttuja enää kantaa. Mitneköhän sitä pärjätään ilman keittiötä 3 viikkoa?

Epämääräisiä oireita

Kaikki hössääminen, reissaaminen, kiire ja stressi kostautuivat. Torstaina tuli selkäkipu (joku hermo jumissa luultavasti, vai onko se maha kun painaa?) ja eilen iski epämääräinen näköalan heikkeneminen ja särinä näköalan kulmassa, mikä yleensä edeltää pyörtymistä. Sitten tuli päänsärky. Kaveri poikansa kanssa oli just tulleet Suomesta vierailulle ja oltiin puistossa, kun ensimmäiset oireet iski. Oli pakko palata kotiin ja ilta menkin sit sohvalla maatessa. Jaksoin onneksi kuitenkin seurustella kaverin kanssa, eikähän me mihinkään olisi muutenkaan oltu lähdössä.

Yöllä en taaskaan saanut unta -univaikeudet on nyt jatkuneet epäsäännöllisesti useamman viikon - mutta noustessa oli olo kuitenkin ok. No ei mennyt kuin puoli tuntia, kun aloin taas nähdä tähtiä ja päänärky alkoi. Tarkoitus oli mennä Junibackenille, mutta ei mun menemisistä tullut todellakaan mitään. Soitetttiin päivystävään sairausneuvontaan, josta sairaanhoitaja oireet kuultuaan suositti lepoa, runsasta juomista ja nukkumista. Jos oireet jatkuu, maanantaina pitää mennä neuvolaan, tai jos pahenee, pitää soittaa uudelleen päivystykseen.

Olen nyt maannut sängyssä koko päivän. Päänsärky meni nukkumisella ohi, selkäkipu vaivaa edelleen. Parvekkeelle asti aurinkoon pääsin noin tunniksi. Ulkona on aivan sairaan makea sää, kyllä ottaa päähän sisällä oleminen. Harmittaa myös vietävästi että Junibacken jäi taas kokematta. Toisaalta, tämä kyllä säikäytti sen verran, että ehkä oman jaksamisensa alka ottaa nyt vakavasti ja töitäkin voisi varmaan vähän vähentää. En ole ehkä ihan tajunnut, kuinka raskasta tämä raskaana olo kropallle on. Alkaahan pian jo 33 viikko ja siis kahdeksas kuukausi. Voi olla siis, että huominen Grönä Lundn keikkakin jää väliin. Kun pääsisi edes ulos aurinkoon olisi se kuitenkin mukavaa..