Koulu voihan ruotsalainen koulu minkä teit

Mielenkiintoista koulumielipidettä Svenska Dagbladetissa, uskoisitko olevasi tasa-arvon mallimaassa demariruotsissa:

Det svenska skolsystemet är i ett avseende närmast unikt och extremt i ett internationellt perspektiv. Med undantag av ett system som introducerades i Chile under general Pinochets styre, finns inget annat allmänt finansierat skolväsende som tillåter att skolor drivs av privatägda vinstdrivande bolag. En engelsk forskare betecknade under symposiet det svenska systemet som ”till höger om högern” och ur brittisk synvinkel så radikalt att det inte ens diskuterades under Margaret Thatchers tid som premiärminister.

Vapaan kouluvalinnan ja voittoa tavoittelevat koulut on todettu lisäävän segregaatiota sekä lisäävän oppilaiden välisiä eroja. Näin toteaa Kungliga Vetenskapsakademin jäsenet.

Voi Ruotsi minkä olet itsellesi tehnyt.

Olisiko se nyt mitenkään mahdollista vaan kertakaikkiaan lopettaa tämä hulluus ja kieltää voiton tavoittelu koulusektorilla??

Fritids iltapäiväkerho

Jos jostain voi tässä Ruotsin koulusysteemissä olla tyytyväinen niin Fritidsestä eli vapaa-ajankodista. Se tarkoittaa siis samaa kuin Suomessa iltapäivätoiminta tai -kerho. Täällä sitä vaan tarjotaan lapsille esikoululuokasta ainakin neljänteen viidenteen luokkaan asti. Fritids on auki silloin kun koulua ei ole. Siellä tehdän juttuja, toiminta on suunniteltu pedagogisesti ja ohjaajat ovat yleensä koulutettuja fritids-ohjaajia.

Näillä meidän esikoululaisilla toiminta on pääasiassa leikkiä, askartelua, ulkoilua. Isommista lapsista en tiedä, mutta on hyvin helpottavaa tietää, että lapset ovat valvonnan alaisuudessa vielä monen monituista vuotta - verrattuna Suomeen, jossa iltapäivätoimintaa on tarjolla tuskin edes tokaluokkalaisille. En voi käsittää miten Suomessa vanhemmat pärjäävät, kun ja jos tokaluokkalainen pitää jättää moniksi tunneiksi yksin. Tai ehkä kaverin kanssa, mutta silti ilman aikuisen valvontaa. Muualla maailmassahan tämä olisi heitteillejättöä. Suomessa aikuisena toimii kännykkä. Harvassa muussa maassa varmaan niin monella 7-8 vuotiaalla on omaa kännykkää. Yhdessä lukemassani kyselyssä amerikkalaisvanhemmat arvioivat sopivan iän ensimmäiselle kännykälle olevan 11-12 v.

Tottakai kännykkä on parempi vaihtoehto kuin ilman, jos siis aikuista vaihtoehtoa ei ole. Täällä onneksi on. Fritids on auki myös loma-aikoina, hiihtolomilla ym, ainoastaan kesäloman aikana on 2 viikkoa, jolloin ovet pysyvät kiinni. Kesälomiakaan ei siis tarvitse stressata samoin kuin Suomessa.

Todellakin suuri kiitos tälle toiminnalle, jos nyt muutoin koululaitos aikalailla mättääkin!

Kohtalonkysymyksiä

Tänään töissä. Eräs työkaveri sai sairaskohtauksen. Jouduttiin kutsumaan ambulanssi, tai lähinnä jouduttiin vakuuttamaan 112 että on tarpeellista tulla. Järkyttävää todeta, että olisi vissiin parempi valehdella että asiat on vielä huonommin, jotta varmasti saisi apua paikalle.

Kun ambulanssihenkilökunta viimein tuli, nonchalantti asenne järkytti "jaha vad har vi här då? gör det ont någonstans? det är väl lite feber? Vi tar lite Alvedon (=burana)"

Lehdissä on ollut viime aikoina paljon juttuja siitä, että a) hälytystä ei olla uskottu ja avun tarpeessa ollut on menehtynyt sekä b) ambulanssilla on kestänyt tolkuttoman kauan aikaa perille saapumiseen. Moni tapaus on päättynyt ikävästi.

Tuntuu pelottavalta, että hyvinvointivaltiossa ei voi 100% luottaa, että ambulanssi tulee kun apua pyytää. Jos amatöörien pitää vakuuttamalla vakuuttaa, että on oikeasti hätä, ollaan aika hakoteillä. Kai olisin sairaanhoitaja, jos kykenisin arvioimaan mikä sairaus kyseessä on ja mitä sille mahdollisesti pitää tehdä.

Nyt ilmeisesti kuitenkin kaikki ok, sairaalassa otetaan testejä ja asia toivottavasti selviää. Mutta aika järkyttynyt olo tällaisen äärellä.

Mello

Melodifestivalen, tuttavallisesti Mello menee juuri täyttä päätä televisiossa. Me ei olla oikeastaan ruotsalainen perhe, koska ei katsota sitä. Perusruotsalainen lapsiperhe ei voi välttää katsomasta Melloa. Ei ainakaan tätä finaalia, jota on siis edeltänyt usea osa-kilpailu. Näistä osa-kilpailuista eteenpäin on mennyt 2 kpl per kisa ja sitten "andra chans"iin muutama kappale per kilpailu, ja sieltä eteenpäin pääsi kai sitten pari. Joten tänään siis kilpailee 10 kappaleita pääsystä Eurovision laulukilpailuihin Köpikseen toukokuussa.

Tämä finaali on Ruotsissa oikeastaan suurempi tapahtuma kuin euroviisut, tässä kisassa kun syntyy ruotsalaisia tähtiä. Kuten Loreen. Tuttavapiirissä näyttää olevan useita, jotka ovat PAIKAN PÄÄLLÄ katsomassa. Vieläpä aika pienten lasten kanssa, n 6 v ja siitä ylöspäin. Kisa alkaa klo 20 ja jatkuu pitkälle yöhön.

Meillä ei ole koko kisasta mitään tietoa, eikä selvästikään myöskään koulussa ole asiasta juurikaan keskusteltu, koska meillä ei laisinkaan ole kysytty sen perään että saisi kisaa katsella. Olenkin  miettinyt, onko tässä kyseessä ero suomalaisen ja ruotsalaisen koulun välillä. Ruotsinkielisessä koulussa kun ei ilmeisesti voi välttyä mello-hysterialta vaikka olisi 6v. Itse olen vain kovin onnellinen, ettei ihan vielä tarvitse tätä kisaa alkaa katsella - ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua lapsetkin jaksavat iltavalvomisen paremmin?

Huhuu? Onkohan täällä enää ketään...

Hei vaan kaikki...Muutahan ei voi sanoa siihen, että edellisestä blogipostaukseksta on mennyt - 3 kuukautta?! Ei nyt ihan kerkeä tähän hommaan kaiken elämän kiireen keskellä. Ihmettelee hän, että ketkä kerkeää bloggailla? Vähän välillä miettii, josko tämän lopettaisi kokonaan. Tai alkaisikin kirjoittaa toista blogia, ihan salaa! Samalla pohtii, että kun elämä menee tällaista vauhtia, osaako siitä oikeasti nauttia ollenkaan? Huomaako yhtäkkiä, että mihin se 10 vuotta katosi?

Olimme oikeasti muutama viikko sitten elämän ekoilla (sitten lapsuuden, ja silloinkaan niitä nyt ei juuri juhlittu) 50v juhlilla! Härremun ja kaikkea. Toisaalta on iso onni, että kaveripiirissä on monen ikäisiä. Oma vanheneminenkaan ei tunnu niin hurjalta (=kurjalta?) kun on kavereita jotka on vielä PALJON vanhempia ... :) Toisaalta mukavaa, kun on myös kavereita jotka on paljon nuorempia. Eihän se ole se fyysinen ikä vaan se henkinen? Ei kyllä siitäkään ihan aina ole paljoa jäljellä. Se 18-vuotias hippi (silloin ei vielä ollut hipsterejä ..) on kyllä aika kaukana meikäläisestä nykyään...

Meillä oltiin matkalla joulun jälkeen, sitten pääasiassa kotosalla paitsi viime viikonloppuna oltiin laskettelemassa Rommessa kaveriperheen kanssa. Lunta ei juurikaan ollut, mutta meidän laskuihin kuitenkin riittävästi. Vera oppi viikonlopun aikana ihan huimasti. Ennen pois lähtöä meni jo isolla hissillä ylös ja laski isoimman mäen ihan itse alas. Tosi mahtavaa, ottaen huomioon että tämä oli rinteessä eka kerta tänä talvena ja viime vuonnakin käytiin vaan kerran.Tänä talvena ei ole juuri lunta ollutkaan. Ei minua kyllä suuremmin haittaa, fiilis on mitä mainioin kun töistä lähtiessä on valoisaa ja linnut laulaa! Kevät! :)

Vaalivuosi on pitkällä ja minua lähinnä ahdistaa. Täällä Ruotsissahan on oikea supervaalivuosi, ensin eurovaalit ja syksyllä niin eduskunta, landstinget kuin kunnallisvaalitkin. En vaan oikeasti pysty samaistumaan yhteenkään puolueeseen Ruotsissa. Yritys on kova, mutta ei kun ei. Ehkä pitäisi vain luovuttaa. Suomen puolella olisi niin kovin paljon helpompaa. Olenkin ilmoittanut tutun ehdokkaan Johanna Sumuvuoren eurovaalikampanjaan, tosin kampanjointi tulee olemaan minimaalista täältä lahden väärältä puolen. Hengessä mukana kuitenkin!

Jos sitä vaikka jaksaisi kirjoittaa vähän aktiivisemmin taas. Eipä täällä liene juuri ketään lukijaakaan enää kun olen elellyt hiljaiseloa niin kauan! Jos joku vielä roikkuu langoilla, laittakaahan elonmerkki!

Pisa

Oi ja voi, ei mene Ruotsilla hyvin. Taas mennään Pisa-vertailussa alaspäin, eikä loppua alamäelle näy... uudistusehdotuksista ei ole viime aikoina ollut pulaa, tuntuu että puolueet kilpailevat siitä kuka ehdottaa eniten. Koulu ja opettajat tarvitsisivat lähinnä työrauhaa, jota heillä ei ole ollut 20 vuoteen. joten ei hyvältä näytä, kävi ensi vuoden vaaleissa miten tahansa. 

Suomenkin tulokset olivat näköjään matikassa laskeneet. Sijoitus oli heikompi kuin koskaan aiemmin. Silti Suomen matematiikan keskiarvo, 519 pistettä, oli OECD-maiden ryhmässä kuudenneksi korkein, ja reippaasti enemmän kuin muilla Pohjoismailla.

Päivän Hesarin mukaan Suomi sijoittuu myös terveydenhuollossa Ruotsia paremmin. Mielenkiintoista, sitä en olisi uskonut, vaikka ongelmansa on täälläkin todellakin. Näköjään Suomi kirittää monessa asiassa ohi, vaikka Ruotsilla menee taloudellisesti aikalailla paremmin...

Vuoden isiä

Facebookissa kaverin päivityksessä silmääni osui uutinen Suomesta: vuoden isiä valittu. Vuoden isiksi oli valittu perheen ja työn yhdistäneitä miehiä. Wohoo! Kunniaa ja kumarrus! Voiko niinkin tehkä, mies yhdistää perheen ja uran. Lisää lukiessa paljastui: " Espoolainen xx taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-isänäkin."

Peräti koti-isänä! Siitähän ainakin kannattaa antaa mitali! (lue: ironiaa)

Voisitko kuvitella, että vuoden äidiksi valittaisiin äiti, joka on hoitanut lapsiaan kotona? Peräti kotiäitinä? Riittäisikö perusteeksi että "Riitta taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-äitinäkin."

Ja lahtelainen isä "on käyttänyt perhevapaista isyysvapaata, isäkuukautta ja ollut vielä vanhempainvapaalla. " Mikä kertakaikkiaan upea suoritus! Ollut kerrasssan vanhempainvapaalla!

Kaikella kunniotuksella kyseisiä herroja kohtaan, tekevät varmastikin ihan hyvää työtä ja tosi upeaa että ovat valinneet kuten ovat, mutta siis anteeksi kyllä tämä nyt on 2000-luvun Suomessa aikamoisen käsittämätöntä. Tämän pidemmällekö ei olla tasa-arvossa päästy?!

Minäkin taidan valita nyt itseni vuoden äidiksi koska hoidan omia lapsiani, Olen ollut äityslomalla ja aina välillä nykyäänkin otan peräti vanhempainvapaata. Saanko nyt mitalin?

***

PS. Luin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in. Sheryl Sandberg on COO (chief operating officer) Facebookilla, ja kirjoittanut kirjan siitä miten saisimme lisää naisia johtaviin asemiin (muun muassa), pidettyään ainakin Amerikassa ilmeisen tunnetun puheensa: why we have too few women leaders.

Kirja oli ajoittain ärsyttävän amerikkalainen, mutta siitä huolimatta välillä inspiroiva. Amerikkalaisuudessaan se myös hyvin avaa eroja ns pohjoismaisen ja anglosaksisen ajattelutavan välille. Kaikki kunniotus hänelle, ja voi vaan todeta että onneksi ei tarvitse tehdä töitä Amerikassa! Monessa asiassa voi kuitenkin olla täysin samaa mieltä, kuten siinä että kotihommat tulisi jakaa tasaisemmin, että tasa-arvoon on vielä matkaa ja että naisten tulisi kunnioittaa toistensa valintoja - niin kauan kun ne valinnat on naistensa itse tekemiä.