Jorvista ja synnytyksestä

Lupasin palata synnytykseen ja Jorvin kokemuksiin.

Synnytys käynnistyi tosiaan lapsivesien menolla seiskan aikaan illalla, ja sen jälkeen seisoin suihkussa enkä voinut sieltä poistua, jotten olisi kastellut koko asuntoa. Siinä vaiheessa ei supistuksia ollut vielä lainkaan, ja kuvittelinkin että hommaan tulee menemään koko yö - vähintään. Suihkussa seisoessani Vera tuli kummastelemaan, mitä äiti tekee, ja kun äiti sanoi että nyt vauva taitaa tulla niin - Vera heitti kaikki vaatteet pois ja tuli myös suihkuun seisomaan ja huusi: nyt vauva tulee! Vähänkö huvitti. Siellä sitten seistiin vierekkäin ja odotettiin vauvan tulemista... :)

Soitettiin siitä sitten isovanhemmille, että tulisivat hakemaan Veraa ja heidän tullessaan neito juoksi alasti ympäri kämppää, äiti seisoi puolialasti pyyhe päällä suihkussa ja isä istui rauhallisen oloisena tietokoneen äärellä... no, ei se isäkään oikeasti ollut kovin rauhallinen - meilasi töihin ettei tule seuraavana päivänä ja sen jälkeen juoksenteli kuin päätön kana ympäriinsä etsien tavaroita ja pakaten loppua sairaalakassia. Mikä siinäkin on, että ollaan muka valmistauduttu mutta sitten kaikki on kuitenkin ihan levällään??

No, soitettiin sitten Jorviin ja sanoivat, että jos supistukset eivät ala, niin viimeistään aamulla pitäisi tulla tsekkaukseen. Ei kuitenkaan mennyt kuin puolisen tuntia kun supistukset jo alkoivat tuntua ja puoli yhdeksän aikaan niitä tulikin jo sen verran taajaan, että päätettiin lähteä Jorviin tsekkaamaan tilanne. Meiltä kun on niin lyhyt matka, että jopa edestakaisin ajelu onnistuisi suht vaivattomasti.

Kun tultiin sairaalaan, otettiin meidät sisään; supistuksia oli sen verran usein etteivät lähettäneet - onneksi - meitä takaisin kotiin. Päästiin jo synnytyshuoneeseen samantien alkukontrollin jälkeen, klo 21-22 homma sujui vielä suht rauhallisesti, supistuksia tuli n 3-4 minuutin välein. Mutta sitten alkoi tapahtua ja 22-23 kaikki eteni niin vauhdilla, ettei mamma meinannut pysyä hommassa mukana. Minulle tarjottiin epiduraalia, mutta koska siinä vaiheessa luulin että touhuun menee vielä tunteja, uskoin sinnitteleväni vielä hetken ilman - muutoin ehkä paukkuja ei riittäisi myöhemmin. No, sitten kun todella olisin halunnut sen epiduraalin, tuli supistuksia koko ajan niin ettei sitä enää pystytty laittamaan - ja lopulta kun olisin sen muutoin saanut, minun jo käskettiin ponnistaa!!! Mies-raukkakaan ei pysynyt tapahtumien perässä kun kaikki tapahtui suomeksi ja niin nopeasti. Joko nyt ponnistamaan???

No siinä sitten ponnistettiin 10 minuuttia ja sitten vauva olikin jo siinä - 4 tuntia lapsivesien menon jälkeen. Todella upeaa että kaikki sujui niin nopeasti. Olihan se karmean tuskaista tälläkin kertaa, muttei ainakaan kestänyt kauaa.

Kätilöt olivat todella mukavia ja sympaattisia, kyselivät tarkkaan mitä haluan ja tosiaan olisin sen epiduraalinkin sanut jos olisin halunnut - oma syy siis, että lopulta homma meni ihan luomuna. Osastolla oli aika hiljaista ja saatiin olla rauhassa vauvan kanssa syntymän jälkeen, meille tuotiin pöperöt ja sitten päästiinkin jo lapsivuodeosastolle. Siellä yöhoitaja kävi vielä selventämässä käytännöt ja sitten mies pääsi kotiin. Meillä ei siis ollut perhehuonetta, mutta huoneesa oli vain kaksi sänkyä ja sain olla ensimmäisen yön ja seuraavan päivänkin ihan yksin. Aika luksusta!

Kaikki kätilöt olivat mukavia, kävivät läpi käytäntöjä, neuvoivat imettämisessä kun sitä toivoin ja osallistuivat sen verran kun potilas halusi. Muutoin uudelleen synnyttäjänä sain olla aika rauhassa, paikalla oltiin silloin kun itse sitä toivoin. Etenkin omahoitaja oli todella kiva ja avulias. Ja saatiin peräti ruotsinkielinen omahoitaja, kun heille selvisi, että mieheni ei oikein osaa suomea. Synnytyksessä mukana olleet kätilöt osasivat oikein hyvin englantia, eli muuten sai isäkin selostusta paitsi kaikkein kiireisimmässä vaiheessa.

Toisena yönä sain sitten jo seuraakin, mutta tosiaankin meitä oli vain kaksi samassa huoneessa mikä tuntui mukavalta. Meidät olisi lopulta päästetty jo kahden yön jälkeen kotiin, sillä varauksella että seurattaisiin tarkasti ettei mitään infektioita tulisi vauvalle. Itsestä tuntui kuitenkin turvallisemmalta jäädä vielä yhdeksi ekstra-yöksi ennemmin kuin lähteä kotiin arpomaan, onko kaikki varmasti hyvin vai ei. Meitä ei myöskään mitenkään häädetty kotiin, tosin kolmantena päivänä oli sen verran synnyttäneitä että silloin jo toivottiin että lähdetään - ja lähdettiinkin enemmän kuin mielellään.

Imetykseen suhtauduttiin positiivisesti, muttei mitenkään fanaattisesti, mikä sekin tuntui mukavalta. Lähtiessä mainitsin että vähän on rintatulehduksen oireita ja minulle neuvottiin niin pumppuvuokraamot kuin imetystukilinjatkin. Myös soittaessa Jorviin jo samana päivänä sekä seuraavana päivän, sain asiallista neuvontaa puhelimessa. Lopulta sain myös antibioottikuurin puhelimitse, mikä oli taivaan lahja ettei tarvinnut lähteä päivystykseen turhaan jonottamaan. Päivystyksen puhelinneuvonta toimi muutenkin hyvin, paitsi yhtenä yönä kun siellä oli ollut niin kiireistä etteivät kerenneet soittamaan takaisin (kuulemma 10 synnytystä + jonoa päivystyksen puolella eli ymmärrettävää että puhelinasiakkaat eivät ole ensisijaisia).

Siis kaikin puolin hyvä kokemus, sanoisin. Menisin uudelleenkin. Hyvin kuunneltiin äidin tahtoa ja toiveita, eli jos harkitset Jorvia synnytykseen voin kyllä suositella.

Ruotsin vaalien jälkimainingeissa

Ruotsissa käytiin sitten eduskunta-, kunnallis- ja maakäräjävaalit. Muihin tosin kuin eduskuntavaaleihin ei juuri ole kiinnitetty huomioita - niin siinä helposti käy, kun vaalit ovat samanaikaisesti.

Porvarihallitus sai mandaatin jatkaa hallitsemista, Rödgröna hävisivät selkeästi Allianssille. Oli tuloksesta poliittisesti mitä mieltä tahansa, voi todeta: Ruotsikin on täten siirtynyt normaalitilaan, jossa mikä tahansa puolue voi voittaa vaalit - ei ainoastaan demarit - koskaan aiemminhan ei Ruotsissa demarit ole hävinneet kaksia vaaleja peräkkäin. Tämän kertainen tulos oli demarien huonoin sitten yleisen äänioikeuden 1921.

Eniten huomiota on kuitenkin kiinnitetty maahanmuuttokriittisen puolueen Sverigedemokraattien menestykseen. 5,7% kannatuksellaan puolue selvitti tiensä kirkkaasti yli 4% äänikynnyksen ja pääsi eduskuntaan peräti 20 edustajalla 350:sta. Ruotsalaiset ovat olleet shokissa ja osoittaneet mieltään rasistisen puolueen pääsystä valtiopäiville. Jokseenkin hämmentävää mielestäni, kun kaikki mielipidetiedustelut osoittivat näin käyvän, muualla Euroopassa näin on käynyt jo ajat sitten ja tuo osuus kuitenkin kaikista äänistä on eurooppalaisittain aika matala.

Onhan se valitettavaa, mutta ei mitenkään yllättävää. Enemmänkin yllättävää on se, ett tässä meni näinkin kauan. Norjassa ja Tanskassa maahanmuuttovastaiset puolueet saavat n 15-22 % osuuden äänistä, Suomessa persuille on ennustettu 9-10 % kannatusta. Minusta olisi ollut yllätys, mikäli Sverigedemokraterna EI olisi päässyt eduskuntaan. Ruotsalaiset ilmeisesti ovat kuvitelleet tähän asti vain olevansa niin suvaitsevaisia, ettei tämä ongelma kosketa heitä. Muutoin en voi käsittää tätä asian aiheuttamaa hysteriaa. Jälleen kerran osoitus ruotsalaisten kuvitelmasta olla muita maita erinomaisempia...

Rödgröna ovat peräti menneet niinn pitkälle että vaativat uusia vaaleja. Anteeksi mitä?? Demokratiassa on se huono puoli tietysti, että poliitikot eivät voi määrätä miten kansalaisten pitäisi äänestää. Mutta luulevatko demarit todella, että uudet vaalit järjestämällä rasistit eivät yhtäkkiä saisikaan yli 4% äänistä??? Tämähän on demokratian halveksumista. Kun tulos ei miellytä, järjestetään uudet vaalit! Kas kun ei vaihdeta kansaa... Eikö aiheellisempaa olisi miettiä, MIKSI kansalaiset äänestävät kuten tekevät, ja mitä niille syille voisi ja pitäisi tehdä?

Porvarihallitus on päättäväisesti kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä Sverigedemokraattien kanssa, ja kosiskelee nyt Ruotsin vihreitä tukemaan omaa politiikkaansa. Vihreät ovatkin yhtäkkiä ratkaisevassa asemassa ja heillä on varaa valita. Tähän mennessä he tosin ovat kieltäytyneet yhteistyöstä, vaikka vaihtoehtona olisi Sverigedemokraattien vallan kasvu. Saa nähdä mitä tapahtuu jatkossa.

Joka tapauksessa täytyy sanoa, että kaikkien muiden puolueiden kieltäytyminen yhteistyöstä rasistien kanssa on suoraselkäistä toimintaa - mitä Suomen politiikasta ei voi sanoa. Suomessahan persujen nouseva kannatus on saanut muut puolueet omaksumaan persujen retoriikkaa ja kiristämään kantojaan maahanmuuttoon. Muut paitsi vihreät ovat valmiita hyväksymään, tai eivät ainkaan ole kieltäneet mahdollisuutta hallitukseen menoon persujen kanssa. Aivan samoin on käynyt Tanskassa. Onneksi edes Ruotsissa siis pidetään edelleen kiinni liberaalista ja suvaitsevaisesta linjasta.

***

Ps. voisitko kuvitella Suomessa vastaavaa spontaania mielenosoitusta rasismia vastaan? En minäkään.

Ps2. Aivan käsittämätöntä, ettei kaikkia ääniä ole edelleenkään laskettu. Todella toheloa. Tiesitkö, että Ruotsissa ennakkoäänen saa kumota äänestämällä uudestaan vaalipäivänä? Ei yhtään ihme että ääntenlaskenta kestää ja kestää...

Ensimmäiset 10 päivää

No niin. Vihdoin taas täällä. Aika haipakkaa ollut tämä ensimmäiset 10 päivää. Se fakta, että kotiinpaluun jälkeen mulla on ollut kuumetta useana päivänä ja olen maannut hampaat kalisten peiton alla kykenemättä muuhun kuin pitämään vauvan hengissä, ei ole juurikaan auttanut kotielämän kaaokseen. Toisaalta, silloin kun olen ollut terveenä, homma on pyörinyt jokseenkin ok.

Mistäs päästä sitä edes aloittaisi, nyt olisi niin paljon juttua...

Vauvalla ei vielä varsinaisesti ole ryhtmiä, joten kaikkeen on varauduttava. Välillä on 2-3 tunnin imetyssessioita, jolloin olen aikalailla kiinni sittiäisessä enkä paljon muuhun pysty. Onneksi mies on tosiaan ollut isyyslomalla kotona (vaikkakin käynyt työtapaamisissa silloin tällöin) joten käsiä on ollut riittämiin. Mutta kyllä tällä hetkellä ihmettelen niitä äitejä, joilla on useampia lapsia kotona, että jos tällainen 2 tunnin imetysputki on päällä, miten voi huomioda isompaa lasta? Vai onko sitten vaan huomioimatta? Vai antaako vauvan huutaa? Tietysti isompi lapsi väkisin oppii kärsivällisyyttä, kun kaikkea vaan ei saakaan ihan heti - mikä lienee ihan terveellistä lapselle, joka on tottunut olemaan maailman napa.

Nukkumisen suhteen ollaan yhtä arvaamattomia. Välillä vedetään usean tunnin tirsat (kuten juuri nyt on meneillään), mutta sitten tosiaan saatetaan tankata rinnalla tuntitolkulla. Onneksi yöt ovat aika rauhallisia, viime yönä ei ollut kuin yksi syöttömaraton klo 4.45-6.00. Muutoin herättiin pari kertaa 15 minuutin ruokailuun ja yleensä saan kuitenkin nukkua sen n 6 tuntia yössä.

Varmaankin jonkinlainen rytmi jossain vaiheessa löytyy, kunhna nyt tuota ikään tulee vähän lisää. Ekoja kertojakin on ollut jo monia: ekaa kertaa oltiin kävelyllä kun itse pääsin vihdoin ulos viime tiistaina, ekaa kertaa kylvyssä, neuvolassa, kokeiltiin tuttiakin jo, autonistuimessa on oltu monta kertaa ja käyty jopa Sellossa eilen. Se jäi sitten aika lyhyeksi reissuksi, kun osui se ruokailuvaihde juuri sitten siihen päälle. Kantoliinaa on kokeiltu sekä manducaa ja molemmissa vauva viihtyi erinomaisesti. Niistä lisää tuonnempana.

Isosiskon reaktiot ovat olleet moninaiset. Ensi alkuun tapahtui se tyypillinen mitä olin pelännyt - vahinkoja tuli housuun, niin isoja kuin pieniäkin. Se onneksi loppui parin päivän jälkeen. Samalla myös käytöksestä tuli vielä aiempaakin lyhytpinnaisempaa. Kärsivällisyyttä on nolla, nada, niente. Kun joku ei mene niinkuin pitäisi niin hermostuminen tapahtuu kahdessa punaisessa sekunnissa. Tämä toisaalta voi myös kuulua yleisesti 3 vuotiaan uhmaan. Yöllä ei enää pääsekään äitin ja isän väliin nukkumaan, kun siinä on nyt vauva (ei, 3 vuotias ei tosiaankaan voi nukkua 10 päivää vanhan vauvan vieressä), ja yksi yö istuttiin nurkassa ja itkettiin. Se otti kyllä äidin sydämestä. Keksittiin luova ratkaisu ja isosisko pääsi isin viereen lattialle patjalle ja oli siinä tyytyväinen. Muutenkin äidillä ei ole enää aikaa, kun äiti on kiinni vauvassa - aikamoinen muutos siitä, että viimeiset 9 viikkoa äiti on ollut jakamattomasti käytettävissä siihen, että äiti on aina toisaalla... Onneksi on isä. Isästä onkin tullut poppis leikki-isi nyt, kun on hänen vuoronsa hoitaa isompi lapsi. Hyvä niin.

Sitten toisaalta, isosisko on ollut aivan innoissaan vauvasta, jaksaa leperrellä ja silitellä ja taputella ja ihailla. Vauva on kiinteä osa perhettä ja Vera on tosi ylpeä isosisko, ja esitteli vauvaa innoissaan kun kävin Veraa hakemassa tarhasta. Vera auttaa vaipanvaihdossa ja tulee aina sanomaan kun vauva itkee, että "äiti äiti vauvalla on nälkä".

Että kyllä tämä tästä ja loppujen lopuksi aika vähällä isosiskokin on hyväksynyt vauvan osaksi perhettä, eikä ainakaan vielä ole ollut palauttamassa takaisin :)

Katsotaan sitten ensi viikolla kun mies menee töihin ja jättää meidät selviytymään keskenään..... huhhhuh.

Seuraavalla kerralla lisää Jorvista ja synnytyksestä.

Elonmerkkejä...

Kiitos ihan hurjasti kaikista kommenteista! Palaan vielä tarkemmin tähän ensimmäisen viikon härdelliin kunhan jaksan, ehkä jo tänään.

Niille jotka ovat kuvista kiinnostuneita, niitä löytyy nyt toisesta blogista. Sinne tarvitaan tunntukset, ilmoita jos haluat sellaiset.

Uutisia

Kyllä, täällä on tapahtunut. Pieni poikamme syntyi viime tiistai-iltana vauhdilla, vedet meni klo 19, mentiin sairaalaan yhdeksältä ja 23.15 oli pieni mies tullut maailmaan.

Sairaalasta päästiin kotiin eilen ja sen jälkeen onkin sitten ensimmäinen rintatulehdus, kivirinnat ja kaikki muut mahdolliset imetysvaivat jo koettu. Tänään en ole juuri päässyt sängystä ylös. Siksipä en tässä ole kerennyt paljoakaan kirjoittelemaan... aika näyttää miten selviämme tämän hetkisestä kaaoksesta. Lopulta varmaan ja toivottavasti hengissä.

Pikkuinen mies on kuitenkin ihana :)

D-day

Tänään on siis SE päivä, vielä joitain tunteja aikaa keretä tämän päivän puolella... mutta ei lupaavalta näytä.

Onko joku täällä kävijöistä käyttänyt pesupähkinöitä? Ostettiin niitä viikonloppuna Ruohonjuuresta ja testasin ekaa kertaa eilen, mutta mun mielestä pyykki tuoksuu omituiselta - ja erityisesti käytetyt pähkinät, joita siis pitäisi voida käyttää uudestaan, haisevat suorastaan pahalta. Olenko tehnyt jotain väärin vai kuuluuko tämä asiaan... vähän ärsyttää nimittäin.

Katse oikeaan mars

Vera on tykännyt jo pitkään esiintyä ja tanssia ja tehdä kaikenmaailman piruettiliikkeitä. Niinpä tuumin, että voisi olla kivaa mennä johonkin tanssi/jumppa/voimisteluryhmään. Ajatuksena, että siellä saisi pomppia ja tanssia musiikin tahtiin samanikäisten seurassa. Kuulostaa kivalta, eikö?

No, tänään oli sitten voimisteluseuran ensimmäinen tunti ja sinne mentiin innostuneesti (vaikkakin vähän väsyneenä, koska nykyään kotipäivinä ei suostuta nukkumaan päiväunia). Siellä ei sitten saaneet olla vanhemmat mukana, vaan lapset jätettiin ohjaajien kanssa keskenään. Ryhmä oli 3-6 vuotiaille, mutta jaettu kahtia, eli oletettavasti 3-4 vuotiaat keskenään. Ohjaaja sanoi, että jos tulee joku hätä on hyvä että vanhempi on lähettyvillä. No, odottelin ulkopuolella tunnin ajan ja oletin että kaikki oli mennyt hyvin kun sieltä ei mitään kuulunut.

Tunnin aikana kuuntelin hiukan epäilevänä sisältä kuuluvia ohjeita "katse oikeaan", "katse vasempaan", "hypätään", "hyvä tytöt", ei musiikkia, pelkkiä käskyjä... Eihän 3 vuotiaat edes tiedä mikä on oikea tai vasen?!! Ohjaajista osa oli venäläisiä ja lapsista hyvin monet. En halua olla ennakkoluuloinen, mutta touhu kuulosti kovalta valmennukselta venäläiseen malliin.

Kun tunti sitten oli, Vera tuli pelokkaan näköisenä viimeisten joukossa ulos. Sanoi ettei osannut. Ettei osannut, 3v!! Ohjaaja kertoi, että alussa oli mennyt hyvin, mutta sitten oli tullut vähän vaikeita juttuja ja äitiä ja isää ikävä (missä äiti?) ja lopun tuntia Vera oli istunut yhden ohjaajan sylissä. Olen aika järkyttynyt, ettei äitiä siinä vaiheessa haettu, vaikka ohjaaja selittikin, että yksi tunti on hyvä katsoa jos se siitä menisi. Hirveää talvisotameininkiä! Ja Vera sentään on päiväkotilapsi, joka on tottunut muiden seuraan ja yhteistoimintaan eikä yleisesti mitenkään kauhean pelokas, vaikka ehkä alussa ujo uudessa seurassa. Kyllä minä olisin olettanut, että äiti haetaan paikalle, kun kerran pyydettiin odottamaan lähettyvillä.

Meillä ei oikein ole tuuria näissä harrasteissa. Viime keväänä oltiin ruotsinkielisessä knatterytmikissä jossa kaikki tehtiin vetäjän ehdoilla. 2 vuotiaat lapset eivät olisi saaneet juosta ympäriinsä, vaan piti istua sylissä ja laulaa ja leikkiä siten mitä ohjaaja oli päättänyt (kenties ok 1 vuotiaalle muttei yhtään sopivia juttuja 2 vuotiaalle). Ohjaaja häiriintyi lasten käytöksestä. Nyt sitten tämä.

Tuntuu ihan kummalliselta, ettei tunteja tehdä lasten ehdoilla? Luulin että voimistelu 3 vuotiaalle olisi kivaa hyppimistä, ei mikään armeijaleiri. Tämän tunnin perusteella tuntui, että vanhemmat alkavat harjaannuttaa lapsiaan 3 vuotiaasta telinevoimistelun huipulle. Haloo.

Kuulemma on ok, että minä menen seuraavalla kerralla tunnille mukaan jos halutaan vielä tulla. No taatusti menen, jos vielä ylipäänsä osallistutaan. Rahat saa kuulemma takaisin jos ei haluta enää osallistua. Hyvä sentään. Tarkoitus ei ihan ollut laittaa lapsiparkaa venäläiselle harjoitusleirille kohti telinevoimistelun maailmanmestaruutta. Helvetti sanon vaan, ihan hulluja ovat. Onko tämä jotenkin suomalaista tehdä naama irvessä juttuja pienestä pitäen vai onko meillä tosiaan ollut vaan huono onni? Jotenkin vaikea kuvitella että Ruotsissa olisi vastaavaa... tämähän olisi suorastaan lapsiparkojen kiusaamista.

Oltiin sitten vielä kylässä tänään päiväkotikaverin luona (onneksi siellä sentään oli tosi kivaa :), ja hänen äitinsä kertoi että heillä oli ollut tosi onnistunut tanssitunti, eri paikassa. Sinnekään ei saanut vanhemmat mennä mukaan mutta lapsi oli jälkeenpäin ihan innoissaan. Ajattelin että jos vaikka sitten kokeilisi sitä. Varsinkin jos pääsisi kaverin kanssa samalle tunnille, olisi sitten myös joku tuttu siellä.

Toisaalta Vera jälkeenpäin väitti, että haluaa mennä jumppaan uudelleen. Mutta voiko 3 vuotiasta uskoa?

No news

No news.... ennenaikaisia supistuksia tulee tiheää tahtiin mutta edelleen täällä sinnitellään. Viime yönä kuvittelin jo, mutta ei. Pitäisi kai lakata odottamasta, niin sitten se ehkä vain yhtäkkiä tapahtuisi. En vaan tiedä miten sen kärsimyksen taas kestää, on se niin karmaisevaa puuhaa koko synnytystouhu. Senkin takia vaan toivoo, että olisi jo ohi. No, maksimissaan siis 2 viikkoa jäljellä, ja eilenkin oltiin vielä kylässä kavereilla ja muutenkin yrittänyt sopia joitakin menoja ettei nyt elämä ihan pysähtyisi. Tänään oltiin peräti Eläinmuseossa..

Huomasinpa tässä vakiblogeja lukiessani että olin saanut kunnianosoituksen! Sepäs mukavaa, kiitos Elvira! Laitan 7 faktaa piakkoin.

Ps. en taida kuitenkaan kyetä elämään 6 vaatteella koko syyskuuta.. ainakin se tuntuu päivien kuluessa yhä haasteellisemmalta. Vaikka en edes laskisi niitä sairaalavaatteita mukaan :) Itse asiassa, mulle varmaan sopisi paremmin joidenkin haasteesta muokkaama versio: käyttää kaikkea, mitä kaapeista löytyy. Tämä voisi olla hyvinkin loppuvuoden versio, jossa vuoden lopussa veisi kirpparille sellaiset kuteet joita ei ole tullut käytettyä yrittämisestä huolimatta (kesävaatteita ei ehkä voisi laskea tähän mukaan kuitenkaan). Mutta ehkä imetysaika ei ole sopivin tämmöiseen(kään) haasteeseen...

39 ja kuusi vaatetta

Täällä vaan ollaan edelleen. Vielä 6 päivää laskettuun aikaan ja olo on vähän kypsynyt ja levoton. Joka päivä tulee kyllä nukuttua päikkärit, mutta sitten illalla ei uni tulekaan. Ehkä tämä on sitten valmistautumista iltapirteään vauvaan ...? Joka tapauksessa ei millään enää jaksaisi odottaa. Tämä suomalainen tosi aikainen kotiin jääminen alkaa nyt aiheuttaa vähän ärsyyntymistä - olenhan ollut kotona jo kaksi kuukautta, kun lomat lasketaan mukaan (no kuka käski jäädä lomalle mutta toisaalta, olisko ollut kivaa olla heinäkuussa töissä??). Äitiysloman alkaminen 5 viikkoa ennen laskettua aikaa on kieltämättä suht aikaisin... Ruotsissahan vastaavaa ei ole, vaan töitä voi ja saa tehdä niin pitkään kuin haluaa ja moni tekeekin. Yleisesti kotiin jäädään 2-3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Tietysti jos vauva päättää tulla etuajassa, voi olla että sitten saakin mennä suoraan töistä synnyttämään...

Uusi musta on heittänyt haasteen jo aiemmin, eli pitäisi valita 6 vaatetta jolla selvitä koko syyskuu. Ohjeet menevät näin:

Kuuden vaatteen säännöt:

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.
2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.
3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Itselleni tuskin tuo aiheuttaa ongelmia, koska viimeisillään raskaana/juuri synnyttäneenä päälle ei muutenkaan mahdu juuri mitään. Taidan olla selvinnyt noin kuudella vaatteella ihan pakosta jo elokuun.

Onnistuisitko sinä? Onko tämmöisessä yrityksessä ylipäänsä mielestäsi mitään järkeä?

Odottelua

Niin se mies meni Tukholmaan ja täällä ollaan kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei synnytys alkaisi ennen lauantai-iltapäivää. Toisaalta närästää vaan niin pirusti ettei tätä kovin kauaa jaksaisi... ja aikamoisia ennakoivia supistuksiakin on jatkuvalla syötöllä... mutta eipä tätä onneksi kauaa enää olekaan, vaikka menisi yliaikaiseksikin niin loppu häämöttää. Tänään oli taas neuvola, eipä mitään uutta. Kaikki arvot kohdallaan ja hemmo oikein päin odottelemassa ulostuloa. Peppua tunkee kylkiluihin niin että kylkiluut rutisee ja iho on pinkeenä.

Mietityttää muuten, kenet ottaisin synnytykseen mukaan jos mies ei pääsisi...? Kenet sinä ottaisit?

Kiitos hirmusti vinkeistä liittyen kantoliinoihin ja reppuihin. Tuo Manduca kuulostaa tosi hyvältä. Tsekkasin kaikki käytettyjen tavaroiden saitit (Tori, Huuto, Kaksplus markkinapaikka sekä Netcycler - unohdinko jonkun?) mutta hinnat pyörivät niissäkin n 60-70 euron paikkeilla. Aika kallista käytetyksi tavaraksi mun mielestä, kun uutena repun saa 100 eurolla. Kertonee sekin tietysti siitä, että reppu on tosi suosittu.

Tällä viikolla on peräti harrastettu kulttuuria: on oltu miehen kanssa Espoon Cinessa katsomassa saksalaista indie elokuvaa Shahada - koskettava - ja huomenna ehkä mennään Veran kanssa Espoopäivään ja Taiteiden yöhön jos jaksetaan. Verallahan on perjantaina kotipäivä. Niin, jos ei siis olla laitoksella...

38

Tänään alkoi viikko 38. Mies lähtee keskiviikkona Tukholmaan yhdistetylle työmatkalle ja kaverin häihin ja palaa lauantaina - toiveissa siis, että synnytys käynnistyisi joko ennen tai jälkeen... Maha ei kyllä vielä ole laskeutunut, joten ehkä tässä vielä saadaan odotella. Painaa ylöspäin vaan niin vimmatusti. Viime viikolla oli taas neuvola, jossa todettiin että kyllä se on ihan oikeinpäin ja tulossa (terveydenhoitaja osaa hommansa vaikkei lääkäri osaisikaan). Nythän näitä käyntejä on viikottain - luin tässä yhtenä päivänä vanhat merkinnät Veran odotuksen vikalta kuukaudelta ja Tukholmassa oli hyvä jos reilun 2 viikon välein. Parempi palvelu täällä siis. Ei ole kuitenkaan täälläkään mittailtu miten suuri vauva olisi, kuulemma vasta sitten aletaan tsekata jos menee yliajan. Painoa mulle ei ole tullut lisää enempää kuin keskiarvo, joten ei ainakaan sen puoleen pitäisi olla huolta (tällä makean määrällä se on todellinen ihme).

Sitten tässä on tajuttu että jonkinlainen menopeli kahdelle lapselle olisi varmaan hyvä. Vai?? Miten te muut kahden pienen lapsen vanhemmat olette selvittäneet tämän kuljetuskysymyksen? Sellainen lauta hommataan varmaan Veran vanhoihin vaunuihin - mutta niitä vaunuja ei voi käyttää sohjossa tai lumessa, kun niissä etupyörät on sellaiset kääntyvät (Teutonia). Me kun asutaan täällä "maalla" nykyään niin vaunujen pitäisi olla suht isopyöräiset. Enkä tiedä suostuuko Vera muutenkaan aina seisomaan laudalla vaan pitäisikö myös olla istumavaihtoehto..?

Myös kantoliinaa olen miettinyt. Viimeksi meillä oli Babybjörn enkä tykännyt yhtään, huono selälle - se oli tosin se simppeli malli mutta silti en usko että haluan edes sitä paremmin selkää tukevaa mallia tällä kertaa. Kantoliinalla on kiihkeät puolestapuhujansa, itse vähän epäilyttää se sitomishässäkkä. Views? Oppiiko sen nopeasti? Olisihan se aika kätsy.

***
ps. kiitos kommenteista edelliseen purkaukseeni, todella hyviä & pitkiä mietteitä. Palaan asiaan pian!

Päiväkotipohdintaa osa 100

Mä edelleen kirjoitan tästä päiväkodista kun mun mielestä tää on vaan niin mielenkiintoista miten ihmiset ajattelee.

On älyttömän yleistä että mun ruotsalaiset tutut, joilla on useampia lapsia ja niistä vanhemmat on päiväkodissa, päivittelee kuinka raskasta niiden kanssa on ja hihkuu onnesta että nyt alkoi loma, kun lapsi menee päiväkotiin ja pienemmän kanssa voi jäädä keskenään kotiin. Että VIHDOIN ja nyt saa olla rauhassa. Suomessa en ole törmännyt samaan ollenkaan samassa määrin.

Välillä mä mietin, että miks helkutissa ihmiset haluaa lapsia jos se on niin vaikeeta ja raskasta ja se on niin ihanaa, kun taas vihdoin saa viedä lapsensa päiväkotiin. Eihän kukaan tänä päivänä pakota tekemään lapsia. Olenko mä vaan kauhea natsi vai oletteko te yhtään samaa mieltä? Siis mä ymmärrän ihan hyvin että viedään päiväkotiin ja niinhän mä itsekin teen (päivittäiset päikkärit on muuten NIIN ihana juttu :)! Mutta jos asenne on koko ajan se, että siitä isommasta on vaan kamalasti vaivaa niin on se musta vähän kumma... ?? ...mutta sitt kuitenkin, mitä se mulle ylipäänsä kuuluu mitä ne muut ajattelee ... :)

Meillä kanssa joudutaan nykyään taistelemaan niin päiväunien, iltaunien, pöydässä istumisen (se ei TODELLAKAAN onnistu), television ja videoiden katsomisen, makean syömisen, yleensä syömisen jne jne kanssa, joten en tosiaankaan väitä etteikö 3 vuotias riiviö voisi olla, no riiviö, mutta silti, on meillä kuitenkin pääasiassa ihan kivaa...! Miten muuten te muut, saatteko te 3 vuotiaan lapsen istumaan ruokapöydässä paikallaan? Meillä ei onnistu nykyään edes puoli minuuttia. Onhan siinä päiväkodissa se(kin) hyvä puoli, että siellä oppii sentään käytöstapoja (kamalaa ettät ähän on tultu!)- siellä kai porukan paine pistää myös nämä pahimmat väkkärät syömään rauhassa edes kerran päivässä ;)

Muuten, edelliseen postaukseen liittyen, eilen tapahtui myös hauska kielikukkanen. Yksi cd oli niin naarmuuntunut että totesin, että sillä saanee heittää vesilintua. Vera siihen "miksi lintua? miksi heittää lintua?" Selitä siinä sitten, ettei äiti oikeasti meinaa heittää videolla lintua....

***

ps. mulle voi kyllä sanoa että mun mielipiteet on ihan peestä ... ja ehkä mä totean samoin kunhan se kakkonen saapuu että ihanaa kun isompi on päiväkodissa - sanokaa mulle sitten että parempi olla hiljaa asioista mistä mitään ei tiedä ;)

Lisää päiväkoti- sekä vauvapohdintaa

Lukaisinpas sitten Kaksplussan Mimmun ehdotuksesta ja siellä tosiaan oli eri maita vertaileva juttu missä vaiheessa lapset viedään päiväkotiin ja miten hoito järjetetään. Esimerkeiksi oli länsimaista otettu Belgia, Iso-Britannia, USA, Venäjä. Kaikissa näissä haastatteluissa todettiin, ettei vanhemmille tulisi mieleenkään ottaa isompaa lasta pois päiväkodista/esikoulusta kun perheeseen syntyy toinen lapsi. Näinhän on siis myös Ruotsissa. Suomalainen tapa tuntuu olevan todella poikkeus, jolle ei ymmärrystä heru. Haastatellut kokevat, että on väärin isompaa lasta kohtaan että hän joutuu pois kavereidensa seurasta ja virikkeellisestä ympäristöstä.

Ja kyllä on myös huomannut miten Vera on viihtynyt päiväkodissa nyt taas reilun viikon. Sinne mennään mielellään ja välillä saa taistellen raahata pois, kun tosiaan kaverit vielä jäävät sinne - meillähän haku siis tapahtuu normaalisti 15-15.30 aikaan. Ainoastaan yhtenä aamuna ei olisi huvittanut mennä päiväkotiin, mutta kuulemma sillonkin oli mennyt alkukenkutuksen jälkeen hyvin (eihän sitä itseäkään aina huvittanut mennä töihin :) Kotipäivä perjantaina oli myös aikamoisen mukava, ihanaa ettei ole kiire - vaikkei oikeastaan päiväkotipäivänäkään nyt ole ollut suuremmin kiirettä, vaan aamutoimet on voitu ottaa tosi rauhallisesti.

Vera on ollut viime aikoina aika kiinnostunut tulevasta vauvasta. Saa nähdä kuinka kauan innostus sitten todellisuuden tullen kestää. Nyt kuitenkin vauvalle on juteltu ja mahaa pärisytetty huulilla, pussailta ja tänään saatiin vauvalle lahjaksi pehmohiiri joka päätyi lainaan isosiskon viereen unille. Toivottavasti tämä hoivavietti edes vähän jatkuisi myös vauvan tultua.

Tänään kokeiltiin miten vauvanukkea imetetään, Vera tässä juuri totesi että "mulla on pikkuset rinnat". Ja että äitillä on isot rinnat. Jaa-a. Yhtenä päivänä kaverilta saatuja käytettyjä bikinejä kokeillessa myöskin Vera kommentoi että bikinit eivät sovi koska hänellä on pienet rinnat. Lapsen suusta tulee parhaat jutut...

Maailman paras maa?

Mielenkiintoinen vertailu Newsweekissa - Suomi on sitten rankattu maailman parhaaksi maaksi elää.. kyllä meidän kelpaa. Huomaakohan ruotsalaiset ;) Ruotsi oli päässyt kolmanneksi. Niin no, senhän tiesinkin jo että pelkkä koulutuksen taso nostaa meidät muiden pohjoismaiden ohi niin että heilahtaa. Terveyden suhteen Ruotsilla onkin korkeammat pisteet (Suomi vasta 17. ja Ruotsi kolmantena, huom. yhdessä Espanjan kanssa), quality of life on Ruotsissa vähän alhaisempi kuin Suomessa (Norja on tässä maailman paras) mutta sekä economic dynamism että political environment on Ruotsilla paremmat - viimeksi mainittu peräti maailman paras.

Norja on kokonaisuudessaan kuudes ja Tanska kymmenes. Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan täältä

Mutta missä on maailman onnellisimmat ihmiset? Ei taatusti Suomessa. Osattaisiinkohan me suomalaiset olla myös onnellisia oikeasti siitä mitä meillä on? Sitä miettiessä voi vaikka kuunnella tätä

Vierailu sairaalaan

Eilen oli sitten vierailu synnytyssairaalassa. Olemme menossa Jorviin, koska se on niin lähellä. Mukavaa on ollut että kaikki, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ovat synnyttäneet Jorvissa, ovat kehuneet kovasti. Moni on ollut myös vähän negatiivinen ja ihmetellyt miksi Jorvi - mutta näillä skeptikoilla ei ole ollut omakohtaista kokemusta Jorvista. Tuntuukin, että Jorvilla on huono maine, joka ei varsinaisesti perustu mihinkään todelliseen.

Ellikin kommentissaan kyseli Suomen ja Ruotsin synnytyssairaaloiden eroista, joten tässä vähän omia huomioita eilisestä käynnistä.

Homma vaikuttaisi suht samanlaiselta, tosin koska nyt ollaan menossa isoon sairaalaan ja viimeksi oltiin pienessä yksikössä, vertailu on hieman hankalaa. Tukholmassahan meillä oli paikka BB Stockholmissa, joka on hyvin pieni yksikkö. Aiemmin siellä ei hoidettu kuin ns. normaaleja synnytyksia, eli viikoilla 37-41 synnyttäviä yhden lapsen odottajia, mutta nyt näköjään ovat alkaneet ottaa vastaan myös suunniteltua keisarinleikkauksia sekä kaksosia ja ennenaikaisia synnytyksiä. BB Stockholm on osa Danderydin sairaalaa, mutta oma erillinen yksikkönsä. Siellä on totaalinen vierailukielto.

Eilinen Jorvin kierros oli ihan ok, suurin osa muista osanottajista oli ensisynnyttäjiä. Valitsin ruotsinkielisen esittelyn, jotta mieskin jotain ymmärtäisi. Monet olivat huolissaan ruotsinkielisen palvelun saatavuudesta (ihan syystä) ja muutama oli Hangosta ja Tammisaaresta asti. Sieltähän lakkautettiin synnytyssairaala. Ei kateeksi käy, puolentoista tunnin matka sairaalaan ensisynnyttäjällä. Mistä sitä muka tietää milloin sitä pitää lähteä? Ehkä heitä ei kovin helpolla kotiin käännytetä, kun matka on moinen. Toisaalta, puolentoista tunnin matka lienee monessa osaa maata ihan tavallinen.

Alunperin olin ajatellut että otamme perhehuoneen jos vain sellaisen saamme, mutta nyt sen nähtyämme ja ohjeet luettuamme, enpä tiedä. Aika karu oli sekin. Taitaa olla paras vaan yrittää kotiutua mahdollisimman pian. Veran kanssa oltiin sairaalassa kolme yötä, ja se oli kyllä aika ihanaa aikaa (jättemysig, sanoisi ruotsalainen). Jos tällä kertaa selviäsi vähemmällä ajalla. Kuulin juuri yhdeltä neljännen lapseen synnyttäneeltä, että oli lähtenyt kotiin samana päivänä ja seuraavana päivänä ollut jo kattoremonttihommissa... hmmm ehkä musta ei ole ihan semmoiseen kuitenkaan. Tietysti kurjaa sitten, jos jostain syystä kotiin ei ihan heti pääse. Perhehuoneessa kuitenkin oletetaan että isä on paikalla koko ajan, ja sitähän ei ihan voi meidän tapauksessa taata.

BB Stockholm oli siis tosiaan hyvin kodinomainen, pieni yksikkö, ainoastaan perhehuoneita, vierailukielto. Ja nyt odottaa siis mahdollisesti 3 hengen huone, vieressä jonkun suku ja koko ajan huutava vauva, joku joka esittelee synnytysviedoita ja joku jota ommellaan verhon takana, kuten yhdelle kaverille oli käynyt... vähän kyllä epäilyttää. Toisaalta positiivista on se, että synnytys- ja lapsivuodeosasto (vai mikä sen nimi on?) on erikseen eli lapsen saatuaan ei tarvitse kuunnella viereisen huoneen synnytystuskia (kuten viimeksi kävi).

Kätilöt vaikuttivat todella mukavilta, joten sen puoleen jäi kyllä hyvä mieli. Ja ammattitaitoisiahan nuo ovat, eikä siis kielen puoleen tarvitse tällä kertaa jännittää, ja muutoinkin suurin piirtein tietää mistä tässä jutussa on kyse - ainakin luulee tietävänsä; synnytyksethän ei välttämättä ole lainkaan samanlaisia.

Ehkä teillä muilla Ruotsissa synnyttäneillä on erilaisia kokemuksia ruotsalaisista synntyssairaaloista, Danderydista, Karolinskasta tai Södersjukhusetista?

Neuvolassa

Nyt raskauden loppuvaiheessa onkin neuvolakäyntejä viikottain. Tänään oli kolmas ja viimeinen lääkärikäynti. Lääkäri on kyllä niin nuori että ihan huvittaa, onneksi mulla on kyseessä jo toinen raskaus, jos olis ekakertalainen niin kokemattomuus kyllä enemmän hirvittäisi. Meinaan, lääkäri on niin nuori, että sen on ihan pakko olla vastavalmistunut - ja itseäni siis aikalailla nuorempi :) Otteet on välillä vähän kovakouraiset (tuskin tarkoituksella mutta silti) ja esim. vauvan asennosta kysyessä viittaa neuvolan terveydenhoitajaan, että kyllä hänen silmämääräiseen ja vatsan päältä kokeiltuun arvioonsa voi luottaa. Hmm, näin varmaan onkin, mutta ei se kyllä luottamusta lääkäriin lisää...

No, kuten aiemmin sanottua, Ruotsissa lääkärikäyntejä ei ole lainkaan, joten nämä nyt on pelkkää extraa joka tapauksessa. Ja kuten yksi kaverikin totesi, jostainhan niiden lääkäreidenkin on aloitettava... ehkä parempi että minä olen koekaniinina, kuin joku pelokas ensikertalainen :)

Neuvolan"täti", terveydenhoitaja - onko ne myös kätilöitä, tiedättekö? - on kyllä osaava ja kokenut joten hyvissä käsissä olen tuntenut olevani. Ja tässäkin huomaa, että kun on toinen raskaus menossa niin ei niin paljon tukea tarvitsekaan vaan tämä menee aikalailla omalla painollaan niin kauan kun ei mitään erityistä huolta ole.

Aamulla tuli muuten hirveä kiire, Vera oli päiväkodissa vasta puoli kympiltä ja juuri ja juuri ehdin ajoissa neuvolaan. Se on lähes huvittavaa, miten aamuihin saa kulumaan aikaa. Me tosin herättiin vasta kasilta, mikä oli vallan ihanaa. Mutta mitä tää mahtaa sitten kahden lapsen kanssa olla?!! Kuten Kukannuppukin kirjoittaa, jos pelkkään vessatouhuun voinee saada kulumaan tunnin... No, ehkä vauvan kanssa herätään sitten vähän aiemmin ;)

Back to school

Vera meni tänään pitkän kesäloman jälkeen takaisin päiväkotiin. Kun tultiin paikalle, päiväkotiystävän äiti ovella kertoi miten kaverilla oli jo ollut Veraa ikävä. Ja kaveri tulikin heti halaamaan kauheasti, tuntui kyllä tosi mukavalta! Vera ei peräänsä paljon vilkuillut kun lähdin.

Valitsimme lopulta osa-aikavaihtoehdon, 30 tuntia viikossa, vaikka hinta olikin käytännössä sama kuin kokopäivähoidolla (285 euroa osa-aika, 315 kokopäivä). En kuitenkaan halua kokopäivähoitoa, joten säästetään nyt sitten edes tuo 30 euroa kuussa... Ainakin ennen pikkukakkosen syntyä ajattelin pitää Veran kotona perjantaisin. Tänään Veran mentyä päiväkotiin tulin kotiin ja menin takaisin nukkumaan ja nukuin puolitoista tuntia. Ihanaa! Sitten katsoin videolta Aavan meren tällä puolen (se oli hyvä ja mua itketti, pakko myöntää, mutta mä olen herkkä pillittämään ja erityisesti juuri nyt...). Iltapäivällä mentiin Veran haettuani kauppoihin ja kirjastoon.

Mutta täytyy sanoa, että oli aika outoa olla kotona itsekseen. Kauaahan tätä ei jatku, mutta silti perisuomalainen naisen huono omatunto kolkutti, kun itse olin kotona ja lapsi päiväkodissa. Ruotsalainen ei koskaan ajattelisi näin... siellähän on itsestäänselvyys, että vanhemmat lapset menevät päiväkotiin kun äiti on viimeisillään tai vauvan kanssa kotona (tosin harva on kotona kuukautta ennen laskettua aikaa).

Samanaikaisesti olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että Veralla on hauskempaa päiväkodissa muiden lasten kanssa kuin kremppaisen ja ärtyneen äidin kanssa kotona... Äitiys on todellinen mielipiteiden ja ristiriitojen miinakenttä, ei muuta voi sanoa.

Voihan ahistus

Nyt on kyllä ihan liian kuuma, ei voi mitään muuta sanoa. Vaikka olen ollu valittamatta ja nauttinut lämmöstä, rajansa kaikella. Sisällä +30 ja ulkona sama, vaikka kuinka pitäisi kaikkia läpiä auki ilma vaan seisoo. Tänään ajellessa ilma näytti enempi Meksiko Cityltä kuin Helsingiltä. Olen pitänyt periaatteena, ettei lämmöstä saa valittaa kun sitä niin harvoin on tarjolla (ja kun suomalaiset AINA valittaa säästä, oli se sitten mitä tahansa), mutta nämä ilmat yhdistettynä raskausviikkoon 36 ja inhottavaan närästykseen - ei vaan nyt enää kyllä jaksaisi.

Mutta - juuri NYT taisi alkaa sataa. Ihanaa! Alkaakohan myös ukostaa? Tosin miehen grillaukset ei taida ihan tästä nauttia...

Niin ja Verakin sai sitten ihan oman myrskyn, vaikkakin kahdella eellä... :)

Vera 3 vuotta

Vera sitten täytti 3 vuotta. niin se aika menee, juurihan tuo oli ihan vauva...!! Ja monet teistä lukijoista on olleet mukana alusta asti. Kiitos siitä! Tämä onkin nyt viimeinen Vera-kuva tässä blogissa - olen miettinyt asiaa jonkin aikaa, ja nyt päättänyt siirtää lapsi- ja vauvakuvat muualle. Muuten kyllä jatkan Tukholman tytön kirjoittelua normaalisti (vaikka hiukan harhaanjohtavahan tuo nimi on tällä hetkellä - toisaalta muutetaanhan kuitenkin vielä takaisinkin :) Jos haluat katsella kuvia jatkossakin, ilmoitathan siitä niin lähetän kutsun. Valitkoon lapset jatkossa itse, mitä kuvia itsestään nettiin laittavat yleiseen jakeluun.

Raskaudessa menossa vko 35 ja huhhuh että tyyppi liikkuu. Närästää ja painaa ja vatsa heiluu ja pomppii miten sattuu. Huomaa muuten, miten tämä kakkosraskaus on mennyt aikalailla omalla painollaan, välillä ei edes muista mikä viikko on menossa ja muutoinkin sitä pääasiassa odottaa, että aika kuluu eikä ollenkaan huomio asioita samanlailla kuin ekan kanssa. Näin kai se yleensä aina menee - ykkönen kun jo pyörii jaloissa, ei juuri aikaakaan jää moisen pohtimiseen...

Pikkuisen alkaa nyt kuitenkin miettiä ja jännittää synnytystä. Vaikka meneehän se kun on pakko ja ekakin tuli kunnialla ulos, niin kyllä se silti vähän hirvittää. Onkohan Suomessa synnyttäminen erilaista kuin Ruotsissa? Olen ainakin ymmärtänyt ettei perhehuoneita juuri jaeta. Ollaan menossa tutustumiskäynnille sairaalaan reilun viikon päästä, siellä varmaan kuullaan lisää.

Ainutlaatuinen äitiyspakkaus ja lomareissun loppu

Kävimme tänään hakemassa äitiyspakkauksen; tällä kertaa minäkin siis sain sellaisen (edellisellä kerralla sain kylläkin lahjaksi ystävältäni joka ei tarvinnut omaansa toiselle lapselleen). Mutta nyt sain siis ihan oman :) Äitiyspakkaus on kyllä todella ainutlaatuinen juttu, Ruotsissahan sitä ei tosiaan ole olemassa. Mun mielestä tämän vuotisessa oli kivoja värejä ja kivan näköisä vaatteita muutenkin. Tosin en ymmärrä, miksi aina vaan jaetaan potkupukuja, joissa ei ole neppareita haaroissa? Todella epäkäytännöllisiä - en Veran aikaan käyttänyt niitä lainkaan, ja tuskin tulen käyttämään tälläkään kertaa. Oletko sinä saanut uuden pakkauksen, ja mitä mieltä olet siitä?

Lomareissun loppumatkamme sujui hyvin, tosin päivän koukkaus Puolaan oli täydellisen turha. Itseä jännitti ettei synnytys vaan ala (olen valitettavan ennakkoluuloinen enkä olisi halunnut synnyttää Puolassa) ja rajakaupunki, jossa oltiin oli aikamoisen ruma. Kaiken huipuksi päätettiin palata takaisin Saksaan Swinoujscien kautta, jossa olikin lauttayhteys jota ei oltu etukäteen tajuttu ja lautalle sai jonottaa 3 tuntia!!! Itku kyllä tuli, kuumuudessa ja 33 viikolla raskaana, kun ei edes tiennyt kauanko jonotus mahdollisesti kestäisi. Melkein teki mieli hypätä Ystadin lauttaan, sen sijaan että tultiin Rostockin kautta suoraan Helsinkiin.



Puolan teilläkin vähän pelotti, kun kolme autoa ajoi kahdella kaistalla vierekkäin ja ohituksen oli kuolemaa uhmaavia. Ei tosiaankaan kiva kokemus pienen lapsen kanssa.

Vera täyttää lauantaina 3 vuotta. 3 vuotias pikkuneiti jo! Aika on mennyt hurjaa vauhtia. Juhlat pidetään suvun ja kummien kesken; lapsikemut jätettäneen tänä vuonna väliin. Ensi vuonna niitä tuskin voi enää välttää...

PS. ollaan kerätty viinimarjoja meidän puskista - niitä on ihan uskomattoman paljon!! Tällä hetkellä meneillään on todelliset mehunkeittoharjoitukset. Hyvää tulee!! Mutta kaikkea tämä talossa asuminen teettääkään...!! :)

Stockholm-Kolmården-Norrköping-Köpenhamn

Olemme päässeet lomareissulla Tanskan pääakaupunkiin asti. Takana päivä Kolmårdenissa ja yö Norrköpingissä ja huomenna matka jatkuu kohti Saksaa. Hyvin raskaana olevasta olosta huolimatta matka on sujunut hienosti eiknä suurempia riitoja ole saatu aikaiseksi. Vatsa painaa ja möyrii ja tuntuu paljon isommalta kun kaikki kommentit antaisivat ymmärtää. Onko edessä vielä todella 2 kuukautta? Kuumuus ei tietysti auta asiaa. Köpiksessä on ollur suht siedettävää, tänään jopa satoi, mutta yöt on aika helteisiä.

Kolmårdenissa meni hienosti - hauskinta Veran mukaan oli kuitenkin Bamse. Sieltä siis löytyi maailman vahvimman nallen kylä, jossa ihka oikeat Bamse ja Lille Skutt (mikä lienee suomeksi tämä kani?) esiintyvät. Molempia piti halata pariinkin otteeseen. Toiseksi jäivät delfiinit ja tiikerit ja elefantit. Itse voin kyllä lämpimästi suositella, mukavaa oli ja yhdelle päivälle riitti tekemistä ilman safariajeluakin. Delfiinishow oli hieno, paitsi vähän rasitti pitkät videoklipit ja juonnot varsinaisen actionin välissä.

Norrköpingistä löydettiin todella hyvä ravintola jossa käytiin illallisella, Pappa Grappa. Tasokas, viehättävä, hyvää italialaista ruokaa. Mukavaa, että pikkukaupungissakin on hyviä ravintoloita eikä pelkästää kamalia ketjuja.

Köpiksessä asutaan kaverin luona keskellä Norrebron värikästä & boheemia aluetta. Tukholmassa tai Helsingissä vastaava alue olisi siivottu jo ajat sitten. Tanskalaiset ovat Pohjolan boheemeja, ja meno on lähempänä Berliiniä tai Amsterdamia kuin Pohjolan serkkuja.

Muutenkin matkan aikana on päässyt vertailemaan pohjoismaita. Norjassahan en edelleenkään ole koskaan käynyt (vuonotkin tuli nähtyä Uudessa-Seelannissa...) joten siitä en osaa sanoa mitään. Mutta Suomen, Ruotsin ja Tanskan välillä on kyllä eroja. Voisin kyllä kuvitella asuvani Köpiksessä yhtälailla kuin Tukholmassakin. Tosin kielestä en edelleenkään tajua mitään.

Tanska ei todellakaan ole trygghetssamhälle kuten Suomi ja Ruotsi.Pyörällä viedään lapsia Köpiksessä ilman kypärää niin tarakalla kuin pyörän edessä kuljetettavassa vaunussakin. Muutenkin kypärä on todella harvinainen näky pyöräystävällisessä Köpiksessä.

Muutaman päivän Ruotsin vierailun aikana tajusin, miten erilailla Ruotsissa ja Suomessa suhtaudutaan tutteihin ja vaippoihin. Tuttihan Suomessa suositellaan jätettäväksi jo 1vuotiaana. Ruotsalaislapsilla on tutit 3v asti eikä kukaan ollut maininnut minullekaan mistään tutinjättämisestä ennen kuin muutimme Suomeen Veran ollessa 2 ja puoli vuotias. Vaipat on ihan normaali näky ainakin reilusti 3v asti, Vera tuntui olevan aikaisessa kun hänellä ei enää vaippoja ole. Suomessahan olen kokenut, että ollaan myöhässä niin tuttien kuin vaippojen kanssa, kun tutti jäi 2½ vuotiaana ja vaipat noin kuukausi sitten. ruotsissa tämä siis tuntui vähintään normaalilta jollei peräti aikaiselta.

Tämä tällä erää- huomenna sitten Saksaan.

Loma!

Ihanaa, meillä alkoi loma! Minulla pidempi sellainen, ensin kolme viikkoa lomaa ja siitä suoraan äitiyslomalle. 2 kk laskettuun aikaan ja vatsa painaa ja möyrii ja tuntuu raskaalta. Kunto on pohjamudissa kun aikoihin ei ole jaksanut tehdä mitään ja muutenkin kaikki on jotenkin hankalaa. Lämpö on ihanaa mutta sekin tietysti kaiken keskellä vähän rasittavaa. Keskiviikosta saakka on oltu Tukholmassa - ah miten ihana kesäkaupunki tämä onkaan - ja maanantaina lähdetään automatkalle Kolmårdeniin, Tanskaan ja Saksan kautta takaisin Suomeen. Saa nähdä miten mamman pinna kestää autossa istumisen. Onneksi on sentään ilmastointi...

Tänään oltiin ystävien luona hyvintoimeentulevassa Tukholman lähiössä ja ei voi muuta sanoa kuin että suomalaisen omakotitalo-alueen jälkeen silmä todellakin lepää näissä hyvinhoidetuissa ja samaan malliin rakennetuissa omikotitaloissa. Meidän naapurustossa Espoossa on heitetty kaikkea sekaisin ja lopputulos on yksnikertaisesti ruma - vaikka omakotitaloja tai rivitaloja lähes kaikki ovatkin. Sekaisin 20-,30-,50-,70-,90- ja 2000 luvun talomuotia ja kaikki näyttää yhdeltä sekasotkulta. Täällä selvästikin on hommassa joku kokonaiskäsitys, talot ovat samalta vuosikymmeneltä, sopivat yhteen. Sitten täällä on tietysti ihan erilainen naapurivahtiminen kuin Suomessa (olethan varmasti hoitanut pihasi?) mikä voi olla suomalaiselle aika rasittavaa...

Luokkayhteiskunta?

Mielenkiintoinen uutinen: tämän päivän Hesari toteaa, että tulotaso vaikuttaa entistä enemmän koulumenestykseen Ruotsissa. Nyt siis Suomessakin jo huomataan tämä seikka, tosin ei millään tavalla puututa mahdollisiin syihin.

Mielestäni asia on ihan selvä - sen siitä saa, kun poistaa kouluarvostelun. Tätäkö ne demarit todella tavoittelivat poistamalla numerotodistukset alle 8 luokkalaisilta?

Muru

 

Hellepäivä

Todella upea päivä. Aamulla aamiasta ulkona puutarhassa








Ja sitten Suomenlinnaan





Vielä viikko töitä ja sitten lomalle - ensin lomalle ja siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Toivottavasti nämä säät jatkuvat!

Kai joku 10 000 vuodessa keksii ratkaisun?

Suruttaa. Niin sitten saatiin Suomeen lisää ydinvoimaa niin että heilahti. Voidaan sanoa hyvästit uusituvan energian kehittämiselle ja sen antamille vientimahdollisuuksille tulevaisuudessa. Antaa muiden valtioiden viedä vaan koko potti. Eikä se mitään, että päättäjät on olleet vähän jäävejä eikä kansakaan oikeastaan kannata kahta ydinvoimalaa. Ja kai me joku ratkaisu on ydinjäteongelmaan keksitty 10 000 vuoden kuluessa. Aivan legendaarista läppää! Mitä välii, eihän me olla sillon täällä. Eikä varmaan kyllä kukaan muukaan, mut siis mitä välii siis niinku MULLE. Eikä sekään mitään että edellisen ydinvoimalan rakentaminen on ihan katastrofi eikä oikeastaan työllistänytkään juuri (Juhannuksen alla nousi otsikoihin, että Olkiluoto 3 työllisti luvattua vähemmän suomalaisia. Alun perin vannottiin, että puolet töistä hoidettaisiin kotimaisin voimin. Nyt suomalaisten osuus jäi kolmannekseen.)

Mutku siis Mauri sanoo et tää on hyvä juttu ja jotkut muutkin jotka kai tietää näistä asioista jotain, vaikka ne istuukin jossain ydinvoimayritysten hallituksissa, niin kai me nyt sit niin kun äänestetetään niin kun toi puhuva pää tuolla käskee.

Jossain naistenlehdessä kuvattiin eräässä kokouksessa käytyä Eija-Riitta Korholan ja Sirpa Pietikäisen keskustelua (miten nämä kaksi oikeasti mahtuvat samaan puolueeseen???): Korhola totesi, että onhan meillä jo ydinjätettä valmiiksikin, mitä väliä siis jos sitä tulee lisää. Siihen Pietikäinen: siis jos mies hakkaa vaimoaan vuositolkulla, jatkakoon hakkaamista kun se on ennenkin ollut ihan ok?

Voit arvata kumman kanssa olen samaa mieltä.

No jaa, mehän päästään Ruotsiin pakoon. Ja vaikka ruotsalaisesta politiikasta monessa suhteessa voi toki olla eri mieltä, eikä sielläkään aina ihan loogisesti olla ydinvoiman suhteen toimittu, ainakin siellä on ollut yritystä päästä kuolevasta teknologiasta eroon, eikä innolla rakenneta uutta.

Puolen vuoden yhteenveto

Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:

1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!

2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.

3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.

3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.

4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.

5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.

6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.

7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?

Mitäköhän jäi sanomatta?

Häämainingeissa

Meinasin että tänään aamulla olisi voitu katsoa vähän lastenohjelmia, samalla kun tehdään aamupalaa. Mutta ei telkkarista tullut!! Ei miltään kanavalta, ja kello oli jo 7.45. Ihmeissäni kaivelin ylen nettisivut esiin (meille ei tule juuri nyt lehteä)että what the... ja siellähän se selvästi luki, että lastenohjelmat alkavat klo 8.20

Siis mitä keeveliä... Ruotsissa tottui että lastenohjelmaa tulee melkeinpä kellon ympäri - jota todellakaan ei sentään ihan tarvittaisi - mutta että siis kuvitellaanko Suomessa että lapset heräävät viikonlopun kunniaksi vasta kahdeksan jälkeen? Siis jos lastenohjelmia nyt ylipäänsä lähetetään, niin sopiva aika olisi n. 6.30 eteenpäin...

Iltapäivälläkään niitä ei tule silloin kun luulisi, eli kun tullaan päiväkodista ja yritetään tehdä ruokaa jolloin vanhemmalle olisi mukavaa että lapselle on muutakin tekemistä kuin roikkua lahkeessa. Sitten niitä tulee joskus kasilta, kun ollaan menossa nukkumaan. No, meillä ei todellakaan tule juuri katseltua telkkaria kun eipä sieltä koskaan tule mitään silloin kun toivoisi, vaikka se tv monien kuukausien ilman olon jälkeen päätettiinkin hankkia. Vahvasti harkitsen, että josko siitä sitten luovuttaisiin kuitenkin.

Eilne tosin katseltiin prinsessahäitä, mutta niitäkin kaverien luona. Itse tulin puolenpäivän aikaan Tukholmasta, aamulla tunsin itseni aika oudoksi lähtiessäni kaupungista muiden rynniessä sinne tunnelmoimaan. Häät todellakin huomasi siellä katukuvasta, ja jopa Taxi Stockholmin puhelinviestissä sanottiin että klo 10 eteenpäin he eivät ota vastaan ennakkotilauksia häiden takia. Mahtavasti porukkaa näytti olevan paikalla, mutta mitäänhän siellä ei varmaan ole nähnyt. Ainakin kenraaliharjoituksen perusteella cortège meni sellaista vauhtia että Vickanin
kruunu vaan vilahti. Enpä olisi halunnut siellä tungoksessa olla pienen lapsen ja mahani kanssa... Mutta näyttihan se ihanalta, ja ainoastaan hannuhanhi-maassa on tietstsi niin upea ilmakin prinsessahäissä. Niin sai maalaispoika prinsessansa ... :)

Lasten suusta

Vera jutteli vauvalle masussa ja sanoi kysyvästi että "kohta se tulee pois?", ja kysyi sitten silmät ymmyrkäisenä, että "mistä se pääsee?". Äiti meni hetkeksi hiljaiseksi ja näytti sitten että tuoltahan se tulee, ja siihen Vera että "tikapuita tulee ja laskee alas". Juu juuri niin. Sitten oltiinkin jo liukumäessä, kuinka vauva liukuu äidin jalkaa pitkin liukumäkeä :) Onneksi ei tarvitse mennä enempää yksityiskohtiin vielä 2 vuotiaan kanssa...

ps. Olen kokeillut ainakin pariakymmentä eri taustakuvaa tänä iltana - jos joku on täällä käynyt ja ihmettelee :) vaikea valita!!

Mökillä, kesäsää +14 ja sadetta

Eipähän mene aurinkorasvaa ja saunassa on mukava istua, kun ulkona oli 14-15 astetta ja tuulta ja sadetta riitti. Mökkeily oli joka tapauksessa pitkästä aikaa mukavaa ja neitikin nautti olostaan.

Mölkyn peluuta, kaatoja monta:



Tuuli niin että meinas tukka lähteä:



Pihvinpaistoa sateessa:



Oma mökki kullan kallis.



Vera otti kuvan vauvasta. Hyvin onnistui!



Ja sitten vähän juteltiin vauvan kanssa:

Ne "pienet" kansalliset erot

Nyt on sitten vietetty melkein viikko aurinkoisessa Tukholmassa, ja podettu hirmuisaa nuhaa sekä korvatulehdusta. Itse lensin Tukholmaan jo viime keskiviikkona, J ja Vera tulivat perjantaina perässä laivalla. Korvatulehdus oli alkanut perjantaina ja lauantai-aamuna raukka pieni ei saanut rähmimiseltä silmiä auki. Minä tietysti ajattelin, että samantien lääkäriin närakutenille. Vielä mitä! Soitettiin ja yritettiin saada aikaa - neuvona, että odottakaa VIIKKO. Viikko!?!! Siis että
lapsen silmien pitää rähmiä viikko ja äidin/isän olla poissa töistä, koska tauti EHKÄ menee ohi itsestään??? Olen edelleen ihan pöyristynyt tästä neuvosta. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyseessä olisi ollut pari päivää (olihan kaiken lisäksi viikonloppu eikä ehkä aihetta "kiireiselle" hoidolle). Mutta että viikko!! Niin sitä sitten vabataan (VAB = vårdnad av sjuk barn) eli vanhemmat on poissa töistä Ruotsin malliin viikon. Suomessahan ei edes lain mukaan saa olla kuin 3 päivää ilman lääkärintodistusta. Öisin heräiltiin parin tunnin välein, kun lapsi heräsi ja ei saanut silmiä auki ja niitä piti puhdistaa. Ja onpas kivaa lapselle, kärsiä nyt monta päivää...

Niin ja me ei siis mainittu millään tapaa ettei asuta Ruotsissa, vaan mies peräti soitti joten oltiin kyllä niin paikallisia kuin olla voi. Että ei voinut olla kyse suomalaisten diskriminoinnistakaan ;) Vaan siis ihan normaali neuvo. Mies oli kyllä sitä mieltä, että 10 vuoden päästä ollaan immuuneja kaikille antibiooteille tätä menoa, mutta siis haloo, tarkoittaako se siis sitä ettei sairauksia hoideta?? Ei tuo tauti ainkaan tänään vielä ollut mennyt ohi, neljän päivän jälkeen.

Tänään sitten tultiin kotiin Veran kanssa kaksistaan laivalla ja soitin jo aamusta terveyskeskuksen päivystykseen ja sain ajan samalle päivälle tänään klo 11.10. Hiukan tiukkaa teki keretä laivalta (mies jäi vielä Tukholmaan ja minua ajaminen jännitti jo muutenkin, enhän juuri aja) mutta kerettiin ja tavattiin jo kolmas mukava suht nuori naislääkäri meidän omalla terveysasemalla. Täytyy sanoa, että tähän mennessä olen todella yllättynyt positiivisesti julkisesta terveyshuollosta (sairaalassa jonotus tosin oli ihan syvältä).

Jos positiivista, niin kyllä sitten negatiivistakin.

Samaan aikaan tuli maksulaput päiväkotiin kesälle, vaikka hoitoa ei lainkaan tarvita heinäkuussa on maksu puolet normaalista eli 145 euroa ja vaikka elokuussa tarvitaan vain 2 viikkoa, pitää silti maksaa koko maksu. Meillä alkaa sitten osa-aikamaksu joka on 30 euroa halvempi kuin kokopäiväinen - siis 30h viikossa maksaa 260 euroa ja 40h viikossa maksaa 290 euroa. Niin joo ja hinnathan tosiaan nousivat eli uudet hinnat ovat 315 euroa ja osa-aikainen sitten 30 euroa halvempi eli 285.

Ruotsalaiseen hintatasoon tottuneelle hinnat ovat kyllä hiukan järkytys. Kokopäivähoito maksoi n 1200 kruunua eli 120 euroa ja osa-aikainen selkeästi vähemmän. Enpä itse asiassa taloudellisesta näkökulmasta katsottuna ihmettelekään enää että joko vanhempi lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan, tai sitten viettää siellä 40h - osa-aikahoito on niin kallista. Tämä siis yksityisella puolella, kunnallisesta en tiedä. Te varmaan tiedätte?

Kukkia

Meillä on paljon kukkia. Meillä on myös raparperia:

Vakuutus ... vai ei?

No nyt olen hiki päässä vertaillut eri vakuutusehdotuksia ja jutellut kolmen aika itsepäisen vakuutusmyyjän kanssa tänään, ja olen vain enemmän skeptinen koko hommaa kohtaan. Tarvitseeko Suomessa todella vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää? If:n nainen oli aivan vakuuttunut, että heidän vakuutuksensa, jossa saa 10 000 euron korvauksen jostain pahasta vammasta jo ennen laskettua aikaa, on se ainoa oikea. Mitä hittoa se korvaus siinä vaiheessa lohduttaa, anteeksi vaan? Kyllä se on pieni lohtu katastrofin edessä. Ja yleiseen sairaalaan sitä kai kuitenkin mennään, vai???

Veran kanssa on korvatulehdusten takia käyty kevään aikana n 5-6 kertaa tavallisessa terveyskeskuksessa, aina aamulla soitettua saatu aika samantien ja ihan pätevää hoitoa mukavilta nuorehkoilta naislääkäreilttä (ikäänkuin sukupuolella tässä tapauksessa olisi väliä, mutta kuitenkin :). Siis mikä tässä julkisessa terveydenhoidossa muka mättää? Onko tämäkin itseääntoteuttava skenaario, että kun pikkuhiljaa kaikki alkaa ajatella ettei julkinen puoli pelaa, niin kohta se ei enää pelaakaan - tai siellä ei ainakaan ketään keskiluokkaisia kansalaisia käy?

Kertokaa nyt mulle, oletteko te ottaneet vauvavakuutuksen jo ennen vauvan syntymää, ja jos niin miksi/miksi ei? Mulla olisi tässä viikko aika päättää... kun sitten sitä ei enää saa.

Tuntoja ja kremppoja

Tässä raskaudessa on ollut paljon enemmän kremppaa ja vaivaa kuin ensimmäisessä. Ekat kolme kk meni pahoinvoidessa - iltapahoinvointia, kumma kyllä, ja sen jälkeenkin on ollut paljon raskaampaa. Jumppaamista ei ole jaksanut sitten viikon 15 tai jotain ja jopa lujaa käveleminen alkaa helposti pistää. Joogastrechingissä olen onneksi jaksanut ja voinut käydä, ja se onkin ollut aivan ihanaa. Suosittelen lämpimästi niin raskaantuneille kuin ihan ilmankin!

Mutta kai se fakta, että yksi mukula jo juoksee jaloissa, vaan rasittaa aikalailla sitten kuitenkin. Nukkua tai levätä ei voi ollenkaan samoissa määrin kuin ekan odotuksen aikana. Kun on sitä ns omaa aikaa ne muutamat tunnit illassa, ei sitä viitsisi täysin käyttää nukkumiseen...

Lisäksi meillä on ollut hirmusti reissuja, joka viikko viimeisen muutaman kk ajan on jompikumpi meistä ollut matkoilla. Tosin ainoastaan kerran molemmat samanaikaisesti, kun vietettiin "viimeinen vkonloppu ilman lapsia seuraavaan kahteen vuoteen" -viikonloppu Lontoossa miehen kanssa. Oli aivan mahtavaa, vaikkakin Suomessa oli tietysti juuri silloin 28 astetta ja Lontoossa 15...

Nyt sitten pohdinnassa on kaksi perisuomalaista asiaa:
1) päiväkoti vanhemmalle lapselle vai ei
2) vauvavakuutus

Tämmöisiä ei Ruotsissa joutunut miettimään, koska a) kaikki vanhemmat sisarukset menevät automaationa osa-aikaisesti päiväkotiin ja b) vauvavakuutuksia ei ole olemassa, koska käytännössä ei ole yksityistä terveydenhoitoa.

News

 

Uutisia. Ei ole tullut tänne vielä asiasta kerrottua, vaikka tänään siis alkoi jo vko 24 :) Isomahainen kesä siis taas edessä!

Ja viime aikoina on siis tullut vertailtua neuvolakäytäntöjä Suomen päässä. tähän mennessä onkin jo ollut yksi lääkärikäynti, ja toinen on pian tulossa. Ruotsissahan ns normaaliin raskauteen ei kuulu yhtäkään lääkärikäyntiä, Suomessa peräti 3kpl.

Ultria on kunnallisen kautta ollut kaksi ja yksityisellä kävin myös suht alussa. Rahaahan siihen meni aivan törkeästi, mutta pääsi kun halusi. Ruotsissa muutamaa kk minua edellä olevaa ystävää ei päästetty 12 vkon ultraan pyynnöstä huolimatta, vaan eka ultra oli vkolla 18. Ihmeellistä touhua.

Joten tähän mennessä voi sanoa, että raskaana on parempi olla Suomessa kuin Ruotsissa. Lapsen tultua onkin sitten luultavasti toisinpäin, mitä olen kerennyt systeemeihin tutustua...

Lisää seurannee.

vappu

 

Tyttöjen vapputanssit

Mukava muisto meistä - läjäpäin ydinvoimaa jälkipolville?

Suomessa sitten jaksetaan ja halutaan panostaa vanhentuvaan teknologiaan. Lapsillemme lisää ydinvoimaa - mitäs se meitä hetkauttaa mihin ne jätteet pistetään kun ollaan itsekin sitten mananmailla! Ja uusia Tsernobylejähän ei enää tule, eihän ei tietenkään - ei meillä ainakaan ikinä koskaan kukaan voi tehdä mitään virhettä. Tsernobylin vuosipäivä oli muuten eilen...

Suomi on varsinainen ydinvoiman ihmemaa, jossa huolimatta Olkiluoto 3 hankkeen täydellisestä epäonnistumisesta, hallitus esittää kahta uutta ydinvoimalaa. Vastuullinen päättäjä ottaisi virheestä opiksi eikä ehdoin tahdoin tekisi kahta lisää. Olkiluoto 3:n luvattiin eduskunnalle maksavan 2,5 miljardia euroa, ja nyt kustannukset ovat lähemmäs viittä miljardia euroa. Riippuvuus kolme vuotta myöhässä valmistuvasta voimalasta maksaa suomalaisille sähkön käyttäjille kolme miljardia euroa sähkön korkeampana hintana.

Lisäksi on todettu, että Suomi ei todellakaan edes tarvitse näin paljon uutta ydinvoimaa, eikä edes kansan enemmistö ole 2 ydinvoiman kannalla.

Missä siis mättää?

Kokoomuksella näyttää olleen ihan käsittämätön kyky ympäripuhua niin pääministeri kun monet muutkin vielä joitakin vuosia sitten ydinvoimaa vastaan äänestäneet keskustaministerit. Tehdäänkö tässä jo seuraavaa hallituspolitiikkaa? Että oltaisiin sitten väleissä, jos Kokkarit voittaa vaalit?

Vihreätkin istuvat hallituksessa, joka puoltaa ydinvoimaa. Takkia ei kuitenkaan ole käännetty ja ydinvoimaa vastustetaan edelleen, vaikka monet pitävätkin hallituksessa pysymistä petturuutena. Vielä on kuitenkin mahdollisuus kaataa hanke - eduskuntahan ei ole vielä äänestänyt. Lähde sinäkin siis mukaan:

Osallistu kansalaisjärjestöjen Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaan. Tarvitaan myös joukkovoimaa 8.5. Helsingissä järjestettävään ydinvoiman vastaiseen suurmielenosoitukseen sekä painokkaita yhteydenottoja kansanedustajiin, joiden ydinvoimakannat eivät ole vielä lukkoon lyötyjä. Eri edustajien ydinvoimakannat löytyvät koottuna osoitteesta www.ydinvoima.fi

Kampanjan teemana äitienpäivän kunniaksi perintö -mitä Sinä haluat jättää jälkipolville? Mkäli olet samaa mieltä, osallistu!

Tukka nousi pystyyn

En ole aimmin saanut kommentoitua tähän Suomessa vellovaan kummalliseen ja pelottavaan maahanmuuttokeskusteluun, mutta tämän aamuinen Eero Heinäluoman haastattelu Hufvudstadsbladetissa pakottaa kyllä siihen. Olen aivan pöyritynyt. Hänen mukaansa Suomeen ei tarvita yhtä ainutta ulkomaalaista lisää ja maahanmuuttajakielteisyys on sekä täysin hyväksyttävää että järkevää.

Suomessa on tilastojen mukaan täälä hetkellä 2,5% maahnamuuttajia. Tämä on aivan mitätön luku, kerrassaan huvittavan pieni nykyisinä aikoina. Vähemmän kuin suurimmassa osassa muuta Eurooppaa. En kerta kaikkiaan käsitä, mistä tämä keskustelu kumpuaa. Mikä suomalaisia vaivaa?? Meillähän on aina ollut muualta muuttaneita, ja me olemme aina muuttaneet muualle - monesta syystä, usein paremmin elintason perässä. Ruotsiin on menty töihini sadoin tuhansin. Ruotsalaiset ottivat meidän vastaan, vaikka toki omat hankaluutensa oli. Suomalaiset tekivät hommia joihin tekijöitä omasta takaa ei löytynyt. Kuten monet maahanmuuttajat tällä hetkellä Suomessa. Osa suomalaisista ei tehnyt hommia, vaan eleli sosiaaliturvalla, mutta ei loppuja suomalaisia siitä syyllistetty. Tai kyllähän suomalaisten maine kovina ryyppääjinä ja Slussenin kundeina elelee edelleen, mutta toki jokainen järkevä ihmine tajuaa, ettei muutama mätä omena pilaa koko satoa.

Nyt ei Suomeen saisi tulla kukaan. Ei vaikka todistettavasti suomalaiset eivät suostu bussikuskeiksi, eivät siivomaan, eivät mummojen vaippoja vaihtamaan, eivät paistamaan pizzaa, eivät ns paskahommiin. Kun helpommallakin pääsee. Kyllä kuule nousisi poru, jos yksi työttömäksi joutunut metallimies joutuisi assan vessa siivoamaan. Siihen kyllä maahanmuuttaja kelpaa, mutta samaan aikaan toisaalla huudetaan että mene kotiis mustamies.

Jotenkin tuntuu että suomalaiselle kansainvälisyys on kivaa, niin kauan kuin se tarkoittaa sitä että MINÄ saan matkustaa muualle. Kunhan kukaan ei tule tänne - ehkä joku amerikkalainen turisti vielä menee, turistirahoineen. Mutta ei vaan ketään muita.

Ja demarit! mitä tapahtui???

Eikö demarit ollut se vanha solidaarisuuspuolue? Se kansainvälinen jne? Mihin se katosi? Nyt katsotaan omaa napaa, muilla ei niin väliä. Niin kauan meillä on työttömiä Suomessa, ei meidän tarvitse auttaa muita. Muutama hassu kiintiöpakolainen on ok mutta sillä on kuitattu miedän velvollisuutemme, muitahan ei tänne tarvita.

Surullista, miten demarit hyppäsivät jonkin kuvittelemansa yleisen mielipiteen perässä tähän samaan paskanjauhantaan. Tehdään sitten kai mitä tahansa jotta saadaan ääniä, myydään vaikka vanhat kunnon periaatteet ja oma mummo. Kyllä hävettäisi.

Niin, meidän varmaan on kanssa syytä muuttaa takaisin Ruotsiin, onhan mieheni täällä maahanmuuttajana suomalaisten töitä viemässä. Vai onko ruotsalainen kuitenkin ehkä ok? Hän on sentään oikean värinen...

Paluu Suomen kamaralle

Paluu Suomeen sujui sitten ihan mallikkaasti Muumilaivalla, kuten Vera Siljaa kutsuu. Aikainen herätys pisti kellon sekaisin, söin aamupalaa ja odottelin taksia hotellin aulassa samoihin aikoihin kun viimeisimmät saapuivat kotiin Tukholman yöstä... Viikonloppu oli itse asiassa vähän luksusta, kokonainen viikonloppu ihan vain itselle, ystävien tapaamiseen, ulkona syömiseen, shoppailuun, hotelliöihin ja hotellin spahan. Ei hassumpaa, sanoisin :) Tulipas hiukan törsäiltyä, ja tosiaan ystäviä oli hirmu kiva nähdä. Aiemmilla työreissuilla kun ei ole juuri kerennyt, kun yleensä duunissa on niin kova kiire.

Turussa oli sitten perhe vastassa ja jällennäkeminen oli riemuisa. Hassua, miten sitä ikävöikin jo ihan muutamassa päivässä - vaikka kuinka olisikin mukavaa ollut!

Mies lähtikin sitten maanantaina Tukholmaan, alunperinkin suunnitellusti laivalla, vaihtamaan autoon kesärenkaita ja muutamaan tapaamiseen. Takaisinpaluu koittaa vasta perjantaina, joten nyt sitten on mun vuoroni olla kotivuorossa. Veralle iski ihna hirmuinen vatsakipu maanantaina, jonka johdosta istuttii ilta Jorvissa. Lääkärille päästiin suht nopeasti mutta labratulosten ottamiseen ja mittaamiseen meni ikä ja terveys. On se kumma, ettei tosiaankaan ole mikään kiire - julkinen hoito on siis niin tätä... ei yksityisellä laitettaisi pientä lasta odottamaan kolmea tuntia. Sitä varten kai moni on sen lapsivakuutuksen ottanutkin.

Onneksi testit näyttivät, ettei mistään vakavammasta ollut kyse ja tiistaina tauti olikin jo ohi, vaikka vietettiin silti kotipäivää. Mummo oli suureksi avuksi isän ollessa poissa - on se vaan kullanarvoista olla isovanhempien lähellä. Kaikki joilla se onni on, muistakaa arvostaa sitä :)

Nyt sitten pikkuhiljaa alkaa taas matkustaminen palailla uomiinsa. Toivottavasti tämä opettaa ihmisiä miettimään matkustamistaan ja ehkä vähentämään lentämistä. Ihan kaikkiin kokouksiin ei välttämättä tarvinne henkilökohtaisesti osallistua, vaan videokonferenssit ja puhelut ovat ihan oiva vaihtoehto. Itsekin niitä tulee käytettyä monta kertaa kuussa.

Tästä katastrofista riittää vitsejä pitkään

WTF Iceland?!? Why did you send us volcanic ash ? Our airspace has shut down. Iceland: What ? It's what you asked for isn't it ? Britain: NO! Cash! CASH! Iceland: Ohh sorry, We dont have C in our alphabet!

Hahhhahhaa. Tämä tyttö taitaa lähteä ostamaan varavaatteita.

Euroopan päälle sataa tuhkaa

Luonto näyttää voimansa ja tässä pieni ihminen aika ihmeissään. Ei paljoa paina suunnitelmat ja aikomukset, kun tulivuori sanoo että nyt riitti tämä lentomatkustelu... Kuten yksi kaveri totesi Facebookissa: Europe wanted cash but got ash.

Olen jumissa Tukholmassa. Sinänsä jos jossain pitää olla jumissa, ihna mielellään Tukholmassa. Työpaikan puolesta pääsin hotelliin yöksi, joten yritän ottaa lungisti ja ilon irti tästä yllättävästä käänteestä. Lennon kotiin piti olla tänään illalla, ja tässä sitä nyt istutaan Clarion Signissa ja suunnitellaan huomisen shopping-kierrosta. Laiva nääs kuljettaa Turun kautta kotiin vasta sunnuntaina, ja vaatteita ei tullut mukaan kuin kahdeksi päiväksi neljän sijaan.

Eilen vasta katastrofin ainekset olikin. Äiti jumissa Tukholmassa, isä Oulussa, tytär onneksi mummon hoivassa. Kuulemma oli ollut innoissaan kun oli päässyt mummolaan yökylään ihan yllättäen. Juna toi isän tälle päivälle onneksi kotiin, ja tytärkin pääsi kotiin tänään. Kun vielä äitikin pääsisi... Aika harvoin mekään reissataan, varsinkaan samanaikaisesti, että se sitten osuikin. No, onneksi ei jääty Egyptiin...

Mutta sääliksi käy niitä, joilla ei mitään 2. vaihtoehtoa (juna, bussi, laiva) ole vaan todella ovat merten takana. Kauankohan tätä jatkuu? Vähän on kuin maailmanlopun meininkiä.

Päivän Hbln lukuhetki

 

Keinu pitäisi selvästikin maalata. Mutta kun kyseessä on vuokratalo, niin jaksaako oikeasti ... :) Kukkaa punkee pitkin pihaa, tällainen ei-puutarhaihminen ei tunnista niistä yhtäkään. Jännityksellä odotetaan, mitä sieltä tulee esiin. Tänään on tongittu pitkin penkkaa ja putsattu mädäntyneitä lehtiä, kyllä musta vielä piha-ihminen tulee! Oltiin myös kivalla brunssilla kaupungissa kaverien kanssa.

Eilen illalla oli epävirallinen lukioluokan luokkakokous ja voi hurrrrjaaa kun siitä on kauan... Oli kyllä kivaa eikä tyypit olleet juurikaan muuttuneet. Aika yllättävää, miten kaikki näyttivät ihan samalta, siitä on sentään melkein 20 vuotta...

Kevät!

Ihanaa kevät on tullut meillekin! Mies on kolannut lunta pihasta puoli päivää, ja uskomatonta kyllä, ensimmäiset lumikellot (näin äitini ainakin näitä sanoi kutsuttavan) ovat jo ilmestyneet.




Lätäkkö! Oi riemua!!

Kameleja

Hyvää pääsiäistä!

Täällä on olult hienoinen blogihiljaisuus, olimmehan viikon lomalla Egyptin Hurghadassa josta palasimme toissapäivänä. Onneksi tähän päälle tuli vielä pääsiäinen ja saamme nauttia oikein kunnon pitkistä pyhistä.

Kuten asiaan kuuluu, olemme kaikki olleet kipeinä - Vera vatsataudissa heti tokana reissupäivänä ja minä ja mies sitten perään, peräti niin, ettei tauti ole oikein vieläkään talttunut. Vatsaa kivistää ja päähän särkee. Onneksi lapsi on terve, sai egyptiläiseltä lääkäriltä hurjat tropit ja parani päivässä... vähän itseä ärsyttää olla tyypillinen tapaus, niinhän sitä sanotaan että Egyptissä saa vatsataudin. Mekin ollaan sen verran reissattu ja kaikkialla maailmassa, että toiveissa oli taudin välttäminen - varsinkin kun olimme oikein tyypillisellä turistialueella joka ei ollut Egyptiä nähnytkään...


Mutta sairastamiseen liittyen tosiaan mielenkiintoista oli, miten lääkkeisiin selvästikin suhtaudutaan eri tavoin eri puolella maailmaa. Onhan se toki ollut tiedossakin, että pohjoismaalaiset turvautuvat maltillisesti lääkitykseen ja uskovat aikalailla että kyllä se hoituu itsekseen, tavallinen mahapöpö. Vera oli saanut korvatulehdukseen (tärykalvo puhjennut) lääkityksen ennen lähtöä, jota sitten esiteltiin egyptin tohtorille. Mies oli aivan pöyristynyt, että mitä pilipalimääriä meillä annetaan lääkettä, olisi itse määrännyt ainakin nelinkertaisesti. Piikillä iskettiin oksennuksenesto-ainetta ja siihen päälle kolme lääkettä.

Muutoin ei sitten hotellialueella juuri egyptiläisiä nähtykään. Lääkäri ja hotellin henkilökuntaa, matkan aikana nähdyt naiset voi laskea yhden käden sormilla (lentokentällä 1-2). Naiset eivät joko tee töitä, tai eivät tee töitä hotelleissa tai eivät tee töitä muualla kuin pääkaupungissa. Mies luki palattuamme The Economistista tutkimuksesta, jossa suurin osa egyptiläisistä naisista oli sitä mieltä, että miehen on oikeutettua lyödä vaimoaan mikäli tämä puhuttelee jotain toista miestä. Vaieka siinä tietysti olisi hotellissa ollakaan töissä!! Pöyrityttävää. Ja sellaisessa yhteiskunnassa me sitten oltiin lomalla.. hohhoh.

Miksi päädyttiin Egyptiin? Tässä vaiheessa vuotta ei etelä-euroopassa ole vielä niin lämmin (tai ainakaan varmuutta siitä), meidän tavallisesti käyttämä espanjan kämppä oli jo varattu, aiemmin ei päästy reissuun (ois menty varmaan Thaimaaseen siinä tapauksessa) ja mies ei halunnut Kanarialle eikä kovin paljon kauemmas ole järkeä lähteä viikoksi. Egypti tuntui mielenkiintoiselta ja uudelta kohteelta. Mutta näin jälkikäteen voi todeta, että kyllä se olisi vaatinut reissun Luxoriin, Kairoon tai pyramideille, että reissu olisi ollut vaivan arvoinen. Nämä reissut taas olisivat vaatineet 2 päivää ja todella aikaisen heräämisen, mikä ei 2vuotiaan kanssa tuntunut järkevältä. Eikä me oltaisi reissuun päästykään kun koko ajan oli jollakulla mahavaivoja...



Mutta lämpöä onneksi riitti peräti 30 astetta ja ylikin, ja Vera viihtyi erinomaisesti. Vera kuikuili ikkunasta jo lentokoneen laskeutuessa: "en minä nää mitään kamelia". Hehe. Onneksi nähtiin sitten kameli kuitenkin, vaikkei muita nähtävyyksiä juuri ollutkaan.



Tulipahan kokeiltua eikä uusiksi tarvitse mennä :)