Lupasin palata synnytykseen ja Jorvin kokemuksiin.
Synnytys käynnistyi tosiaan lapsivesien menolla seiskan aikaan illalla, ja sen jälkeen seisoin suihkussa enkä voinut sieltä poistua, jotten olisi kastellut koko asuntoa. Siinä vaiheessa ei supistuksia ollut vielä lainkaan, ja kuvittelinkin että hommaan tulee menemään koko yö - vähintään. Suihkussa seisoessani Vera tuli kummastelemaan, mitä äiti tekee, ja kun äiti sanoi että nyt vauva taitaa tulla niin - Vera heitti kaikki vaatteet pois ja tuli myös suihkuun seisomaan ja huusi: nyt vauva tulee! Vähänkö huvitti. Siellä sitten seistiin vierekkäin ja odotettiin vauvan tulemista... :)
Soitettiin siitä sitten isovanhemmille, että tulisivat hakemaan Veraa ja heidän tullessaan neito juoksi alasti ympäri kämppää, äiti seisoi puolialasti pyyhe päällä suihkussa ja isä istui rauhallisen oloisena tietokoneen äärellä... no, ei se isäkään oikeasti ollut kovin rauhallinen - meilasi töihin ettei tule seuraavana päivänä ja sen jälkeen juoksenteli kuin päätön kana ympäriinsä etsien tavaroita ja pakaten loppua sairaalakassia. Mikä siinäkin on, että ollaan muka valmistauduttu mutta sitten kaikki on kuitenkin ihan levällään??
No, soitettiin sitten Jorviin ja sanoivat, että jos supistukset eivät ala, niin viimeistään aamulla pitäisi tulla tsekkaukseen. Ei kuitenkaan mennyt kuin puolisen tuntia kun supistukset jo alkoivat tuntua ja puoli yhdeksän aikaan niitä tulikin jo sen verran taajaan, että päätettiin lähteä Jorviin tsekkaamaan tilanne. Meiltä kun on niin lyhyt matka, että jopa edestakaisin ajelu onnistuisi suht vaivattomasti.
Kun tultiin sairaalaan, otettiin meidät sisään; supistuksia oli sen verran usein etteivät lähettäneet - onneksi - meitä takaisin kotiin. Päästiin jo synnytyshuoneeseen samantien alkukontrollin jälkeen, klo 21-22 homma sujui vielä suht rauhallisesti, supistuksia tuli n 3-4 minuutin välein. Mutta sitten alkoi tapahtua ja 22-23 kaikki eteni niin vauhdilla, ettei mamma meinannut pysyä hommassa mukana. Minulle tarjottiin epiduraalia, mutta koska siinä vaiheessa luulin että touhuun menee vielä tunteja, uskoin sinnitteleväni vielä hetken ilman - muutoin ehkä paukkuja ei riittäisi myöhemmin. No, sitten kun todella olisin halunnut sen epiduraalin, tuli supistuksia koko ajan niin ettei sitä enää pystytty laittamaan - ja lopulta kun olisin sen muutoin saanut, minun jo käskettiin ponnistaa!!! Mies-raukkakaan ei pysynyt tapahtumien perässä kun kaikki tapahtui suomeksi ja niin nopeasti. Joko nyt ponnistamaan???
No siinä sitten ponnistettiin 10 minuuttia ja sitten vauva olikin jo siinä - 4 tuntia lapsivesien menon jälkeen. Todella upeaa että kaikki sujui niin nopeasti. Olihan se karmean tuskaista tälläkin kertaa, muttei ainakaan kestänyt kauaa.
Kätilöt olivat todella mukavia ja sympaattisia, kyselivät tarkkaan mitä haluan ja tosiaan olisin sen epiduraalinkin sanut jos olisin halunnut - oma syy siis, että lopulta homma meni ihan luomuna. Osastolla oli aika hiljaista ja saatiin olla rauhassa vauvan kanssa syntymän jälkeen, meille tuotiin pöperöt ja sitten päästiinkin jo lapsivuodeosastolle. Siellä yöhoitaja kävi vielä selventämässä käytännöt ja sitten mies pääsi kotiin. Meillä ei siis ollut perhehuonetta, mutta huoneesa oli vain kaksi sänkyä ja sain olla ensimmäisen yön ja seuraavan päivänkin ihan yksin. Aika luksusta!
Kaikki kätilöt olivat mukavia, kävivät läpi käytäntöjä, neuvoivat imettämisessä kun sitä toivoin ja osallistuivat sen verran kun potilas halusi. Muutoin uudelleen synnyttäjänä sain olla aika rauhassa, paikalla oltiin silloin kun itse sitä toivoin. Etenkin omahoitaja oli todella kiva ja avulias. Ja saatiin peräti ruotsinkielinen omahoitaja, kun heille selvisi, että mieheni ei oikein osaa suomea. Synnytyksessä mukana olleet kätilöt osasivat oikein hyvin englantia, eli muuten sai isäkin selostusta paitsi kaikkein kiireisimmässä vaiheessa.
Toisena yönä sain sitten jo seuraakin, mutta tosiaankin meitä oli vain kaksi samassa huoneessa mikä tuntui mukavalta. Meidät olisi lopulta päästetty jo kahden yön jälkeen kotiin, sillä varauksella että seurattaisiin tarkasti ettei mitään infektioita tulisi vauvalle. Itsestä tuntui kuitenkin turvallisemmalta jäädä vielä yhdeksi ekstra-yöksi ennemmin kuin lähteä kotiin arpomaan, onko kaikki varmasti hyvin vai ei. Meitä ei myöskään mitenkään häädetty kotiin, tosin kolmantena päivänä oli sen verran synnyttäneitä että silloin jo toivottiin että lähdetään - ja lähdettiinkin enemmän kuin mielellään.
Imetykseen suhtauduttiin positiivisesti, muttei mitenkään fanaattisesti, mikä sekin tuntui mukavalta. Lähtiessä mainitsin että vähän on rintatulehduksen oireita ja minulle neuvottiin niin pumppuvuokraamot kuin imetystukilinjatkin. Myös soittaessa Jorviin jo samana päivänä sekä seuraavana päivän, sain asiallista neuvontaa puhelimessa. Lopulta sain myös antibioottikuurin puhelimitse, mikä oli taivaan lahja ettei tarvinnut lähteä päivystykseen turhaan jonottamaan. Päivystyksen puhelinneuvonta toimi muutenkin hyvin, paitsi yhtenä yönä kun siellä oli ollut niin kiireistä etteivät kerenneet soittamaan takaisin (kuulemma 10 synnytystä + jonoa päivystyksen puolella eli ymmärrettävää että puhelinasiakkaat eivät ole ensisijaisia).
Siis kaikin puolin hyvä kokemus, sanoisin. Menisin uudelleenkin. Hyvin kuunneltiin äidin tahtoa ja toiveita, eli jos harkitset Jorvia synnytykseen voin kyllä suositella.
5 kommenttia:
On se vain mukavaa, kun jää hyvä mieli, kun eihän sitä useimmat ihan kauheen monesti kuitenkaan synnytä.
No onpa hyvä, että asiat on mennyt noin hyvin.
mullakin oli itseasiassa 4h luomu synnytys :D tosin supistelut alkoi 10min siitä, kun lapsivettä rupesi tihkumaan ja tulivatkin samantein sitten jo 5min välein.
tosin mulle ei kyllä oltu mitenkään mukavia siellä sairaalassa, mutta luulen, että oli enemmin ikäkysymys kuin mikään muu.
toivottavasti tällä kerralla menee mukavammin.
oli muuten eilen 1kk laskettuun aikaan juhlapäivä täällä! hip hei!
oliko sulla jotain kivunlievitystä esikoisesta? ja oliko kipuilumielessä sitten paljon eroa synnyttämisessä? uteliaisuus iskee!
Kiitos synnytyskokemuksen jakamisesta! Noin nopeassa synnytyksessä on toki omat kommervenkkinsä, mutta synnytyksesi kuulostaa aika lailla sellaiselta kuin toivoisin seuraavan synnytykseni menevän. Että luomukeinoin pärjäillään pitkälle (eikä ihan koko päivää tarvitsisi pärjäillä) ja siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua siltä, että nyt alkaisi olla tarvetta tujummille tropeille (tyypillisesti kai siinä 8 sentin tietämissä), ponnistusvaihe on jo lähellä. Se ei minun näkökulmastani ole sitä, ettei ehdi saada epiduraalia (kuten aika usein kuulee sanottavan), vaan sitä, että pärjää kivun kanssa hienosti niin pitkälle, ettei puudutusta enää tarvita.
Tosi kiva myös kuulla, että kokemuksesi Jorvista olivat positiivisia. Suunnittelin meneväni sinnekin tutustumiskäynnille ennenkuin päätän, mihin suuntaamme, jos Haikaranpesän ovet eivät meille avaudu. Erityisesti Jorvissa houkuttelisi se, että sinne siirtyi pari Tammisaaren kätilöä (ehkä teidän omakätilö oli jompi kumpi heistä?) ja hyvällä tuurilla voisi saada jomman kumman heistä kätilöksi.
Ihana lukea välillä näin positiivisia synnytyskertomuksia. Siis että vaikka olikin kivuliasta ja isä ei meinannut pysyä kielen vuoksi mukana, niin kaikki meni kuitenkin hyvin, palvelu oli hyvää ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Varsinkin kun tunnuit olevan etukäteen hieman varautunut.
Tähän jäänyt vastaamatta!
Elli, mulla oli epiduraali Veran synnytyksessä, sain kyllä taistella että sain sen. Ja se helpotti ja auttoi tosi paljon. Siksi olin ihan varma, että ottaisin sen kakkosenkin kanssa... toisin kävi :) Kyllä molemmat sattui yhtälailla, mutta tää kakkonen meni niin nopeesti että ehkä siksi tuntui lopulta vähäisemmältä??
Kävinpä juuri tsekkaamassa ja teilläkin tyttö syntynyt jo!! Ihanaa!!!! ONNEA!!
Tiitu, oletteko käyneet jo Jorvissa tutustumassa? Kyllä se on niin niistä kätilöistä kiinni, mun mielestä. Jos osuu hyvät, mikä tahansa sairaala varmaan toimii. Ja jos osuu huonot, no, se on sitten ihan sama missä on... toiovttavasti te kuitenkin pääsette Haikaranpesään!
Mimmu, joo tosi mukavaa että kaikki meni niin hyvin! Mä olen ilmeisesti aika "luotu" synnyttämään, vaikka en itse niin ajattelekaan ;)
Lähetä kommentti