Mä en tajuu. En vaan ta-juuu miksi vauvan pitää herätä 3-4 tunnin välein syömään yölläkin. Me päästiin jo jotenkin järkevään 5 tunnin rytmiin (23-24, 4-5 ja aamulla) mutta nyt tää on levähtänyt ihan käsiin ja mun pää hajoo, herättyäni jälleen kerran yhden aikaan, puol neljästä puol viiteen ja aamulla ylös 6.45. Olen koko ajan sanonut, että jaksan yöheräämiset jos saan aamulla nukkua mutta nyt kun sekin on viety niin tätä ei vaan jaksa.
Ja joo tiedän, että huonomminkin voisi olla ja vauva herätä joka hiivatun tunti, mutta ei se paljoa lohduta kello puoli viisi yöllä kun hereillä on oltu jo tunti ja tietää, että lopullinen herätys on parin tunnin päästä.
Annetaanko me päivällä liian vähän ruokaa? Pitäiskö Veran mennä myöhemmin nukkumaan (nyt 19-20) ja syödä myöhemmin iltapuuro (nyt 18.30)? Pitäiskö meidän(kin) kokeilla unikoulua? Mitkään tassuttelut ja taputtelut ei auta keskellä yötä, ja antaahan sitä ruokaa kun tietää että se saa vauvan nukkumaan.
8 kommenttia:
Elä menetä toivoasi! Vauvojen unirytmi on vaihtuvia ties kuin moneen (kolmeen) ikävuoteen asti!
Siis suota riittää kuokalle työstettäväksi. Mutta epätoivoon ei pidä yön vielä pimeinä hetkinä vaipua.
Minkäs ikäinen Vera nyt taas olikaan?! Kaikkea ei muista millään...
6 kk iässävoi yösyötöistä luopua. Vauvasta riippuen se onnistuu helpommin tai ei niin helposti. Se aatii 5 kiinteään ateriaa päivässä ja vanhempien yhteisen henkisen ja käytäntöönpanevan päätöksen. Että nyt yösyömiset loppu ja päätös pitää.
VAuvathan on sitkeitä sissejä ja jos tietävät, että mikäli yöllä huutaa maitoa tulee. Sen seikan muuttaminen voi vetää ihan riekaleiksi. Että suhuttelu ja käden kosketus riittäisi... Hmmm. Lopulta se kyllä riittää.
Meillä Helmi muutti alkuöiksi samaan aikaan omaan huoneeseen. Sekin tuntui auttavan. MEillä kello 06 on edelleen rajapyykki milloin aamumaitoa tippuu. Toisilla sitä saa vasta aamupuuron jälkeen. Meillä nukutaan vielä kuudesta seitsemään ja puuroa tulee kahdeksan kieppeissä.
Paljon riippuu vauvasta. Mun mielestä. Mikä on sen persoonalle sopivaa ja toimivaa. Ja zägästä. Että itse tajuaa, että "NYT SE SAMMUU" tai "TÄÄ ONKIN SE JUTTU!". Huomata se hetki, kun seesteys on laskeutumassa. Useimmiten sen ylittää ja voih, että ottaa päähän.
Jostain meidänkin mamaposse oppi, että päiväunet vaikuttaa yöuniin ja niin se hetken olikin, nyt vuoden korvilla tuntuu ettei sillä ole niin merkitystä. Kun liikkuminen ja maailman hahmottaminen on vilkastunut, on unissakin eroja ihan sen mukaan miten päivä on mennyt.
Ja toiset vauvat nukkuu päikkärit kahteen pätkään toiset yli 6 kk yhteen. Toiset nukkuu yli tunnin kahdessa erässä, toiset 45 minsaa (missä EI kerkeä edes ajatusta itsensä kanssa vaihtamaan)... Vauvat on niin yksilöllisiä.
Sekin on totta, että vauvan olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen. Siinä onkin opettelua, ettei ryntää sinne huoneeseen hyssyttelemään heti. Pitää kuunnella lähteekö mopo ns. käyntiin kunnolla.
Itse olen sitä mieltä, että: 1) makkarissa pitää olla raitis happi, 2) pimeää, 3) puhua ei saa (lapsi aktivoituu kuuntelemaan heti ja se olikin sitten siinä) 4) joku kesto hyräily (meillä yllätys Emma Salokosken Monta lämmintä päivää) AINA kehissä kun mä olen siellä ja J:llä on jotain Tapio Rautavaaraa, eli tuttua ja turvallista, ennalta arvattavaa, ei tarvi vauvan uteliaana kuunnella ja suhuttelua 5) tassutteluna hitaita ja "raskaita" silittelyjä 6) ei syliin ellei mene ihan huudoksi ja silloinkin EI imetysasentoon, vaan pystyyn...
Sekin toimi yhdessä vaiheessa ja satunnaisesti vieläkin, että toinen käsi on tukevasti selkää vasten, vauva kyljellään ja toisellä kädellä kevyesti taputtelee kuin noita rumpuun. Hitaan pehmeästi, oikein oikein monotoonisesti.
Usein yöllä, kun vaan ei meinaa tulla H:n nukkumisesta mitään sitä melkein vaipuu epätoivoon ja unisena melkein pillaamaan, kun kaipaisi unta sitä unohtuu hetkeksi miettimään jotain ja kun itse on rauhottunut, niin tajuaa kohta, että LAPSI NUKKUU! Sitten pitää päästä vielä pois huoneesta.
Siksi iltaisin pitääkin muistaa, että reitti on SELVÄ eikä mitään rojua reitillä, ettei se ole sitten siitä kiinni.
Jaksamista. Kyllä se siitä! Aikansa kutakin ja sitten 2 vuotiaana jotain uutta öihin! ;P
Moi Mari, kuinka paljon Vera nukkuu päivällä? jos vetelee pitkiä päikkäreitä, ehkä voisi vähän lyhentää niitä ja pitää Vera hereillä ennen nukkumaanmenoa mahd. pitkään. meillä minnea on hereillä 15.30 - 20 ja sit sänkyyn. Tärkeää on myös kuten edell. viestissä sanottiin, että vauva oppii nukahtamaan itsestään. Ja kokeilkaa antaa puuro juuri ennen nukkumaanmenoa. Eli puuro, vaipanvaihto & pyjama ja sitten sänkyyn.
Nukkuuko Vera omassa huoneessa? Sitä kannattaa myös kokeilla. SAa nukkua rauhassa.
Onneksi tämä on vain väliaikainen vaihe. muista levätä päivällä että jaksat.
Hna ja Anu, kiitos tsempistä ja neuvoista, kyllä tässä eika epätoivoisia ollaan yön pimeinä hetkinä... Vera on reilun viikon päästä 7kk, joten periaatteessa yösyötöistä voi kyllä luopua. Mutta ei me vielä anneta 5 kiinteää ateriaa päivässä... siis viisi??? Eli aamulla kiinteetä, lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi-ko? Plus iltapuuro? Eihän meillä vielä ole kun lounas ja puuro. Täällä Ruotsissa ei mun mielestä suositella kun kaksi ateriaa tässä vaiheessa ja muuten äidinmaitoa. Pitää varmaan lisätä näitä. Ottaa illallinen arsenaaliin mukaan. Yritin muuten banaania tänään, ei kyllä mennyt, raukka yökkäili vaan.
Toi oma huone juttu ei meillä toimi, kun mä en osaa nukkua eri huoneessa... vois tietty yrittää taas pitkästä aikaa. Aiemmin ei onnistunu, mä vaan kierin ja pyörin sängyssä.
Eikä Vera edes vetele enää mitään mega päikkäreitäkään, vaan siis eilenkin aamulla nukku kyllä 1½ tuntia mut sit päivällä ja iltapäivällä vaan kahdet puolen tunnin unet. Vikan kerran nukkui 15.30-16.00 ja sit se on seiskalta ihan sippi. Vaikee sitä on pakottaa kukkumaankaan kauheen paljon myöhempään. Mut nyt se on siis heränny syömään jo ekan kerran klo 21-22, ja se nyt ei kyllä vetele ollenkaan. Mä en edes tajunnu ekalla kertaa että sillä voi olla nälkä, mutta kun se oli tunnin ähkiny ja mä olin taputellu ja vaikka mitä, niin kun imetin niin johan hiljeni ja sammui.
Että silleen.
Nyt mä oon päättänyt että lomalla laitetaan kovat piippuun ja valvotaan sit vaikka kaikki yöt mutta ei tämmönen vetele, mulla hajoo pää ja jotain tolkkua pitää saada.
Moikka Mari-Johanna,
en tiedä onko mun kommentista mitään apua kun Toivo on vasta 5 kk ja meillä ei tietenkään ole voitu kokeilla mitään kunnon unikoulutuksia eikä muutenkaan vielä vaadita yösyötöttömyyttä. Mutta ajattelin kuitenkin jakaa sellaisen tiedonmurusen, että meillä auttoi yöhulinoihin kaikkein parhaiten "isin yöhoitola". Eli kun yöt tuossa muutama viikko sitten alkoivat mennä jatkuvaksi heräilyksi vaikka olikin jo opittu kolmen syötön siistit yöt eikä todellakaan mikään taputtelu, tasuttelu tms auttanut, päätettiin ottaa meikäläinen pois yhtälöstä hetkeksi jotta päästäisiin ainakin siitä maitoassosiaatiosta. Muutin pitkin hampain pariksi yöksi vierashuoneeseen ja mies hoito yöheräämiset: teki samoja asioita kuin minäkin olisin tehnyt, tassutti ja nosti pystyyn syliin jos huuto yltyi mahdottomaksi, haijasi rauhalliseksi ja takaisin sänkyyn. Toi vauvan minulle vasta kun oli vakuuttunut siitä että todellakin oli nälkä. Ja kas, kolmessa yössä hulinat katosivat ja kolmesta vanhasta syötöstä tippui vielä yksi pois niin että vauva (joka silloin vasta harjoitteli ihan pienellä puuroannoksella kerran pvässä) nukkui klo 19-07.30, syötöt noin klo 02 ja 05. Ekana yönä mies heijasi syöttöjen lisäksi neljä kertaa, tokana kolme ja sitten Toivolainen tajusikin, että ei tässä mitään ruokaa tipu paitsi kun on tosi kyseessä. Siitä lähtien onkin nukkunut taas oikein nätisti ja kun herää niin on oikea nälkä (tosin nyt jetlagissa kaikki on sekaisin...). Että suosittelen kyllä kokeilemaan tästä isälähtöistä yön rauhoittamista jos ette ole vielä koittaneet. Itse ei ole tietenkään pakko mennä toiseen huoneeseen mutta mulla se oli tarpeellista: en kestä kuunnella sitä käninää ja itkua ja olisin ihan varmasti antanut periksi väsyneenä. Oli tietysti kurja nukkua hetki eri huoneessa mutta toisaalta sain lopulta levättyä pahimman uupumuksen pois (vaikka minäkin alkuun pyörin vain) ja oli myös hyvä fiilis, ettei lasta tarvitse huudattaa yösyöttöjen karsimiseksi vaan oli isin hellässä huomassa. Se auttoi sitten ihan siihen omaankin oloon, ei tarvinnut surra lapsen puolesta. Aiomme kokeilla samaa taktiikkaa sitten kun koemme että lopuistakin yösyötöistä on päästävä , iltapuuroiluhan ei todellakaan tarkoita pitkiä katkeamattomia yöunia läheskään kaikille vauvoille eikä se meilläkään ole vaikuttanut uniin mitenkään.
Mutta oikeastaan halusin vaan lähinnä tsempata, valvominen on NIIIN raskasta. Kyllä se siitä, mutta jos se ottaa aikaa niin muista hakea sitä lepoa itsellesikin jostain sillä muuten et jaksa. hang in there!
Kokeilkaa velliä!? (Ei tietenkään sovi kaikille).
Tää on taas parasta, kun lapseton osallistuu keskusteluun mutta toi kolmen yön taktiikka on toiminut monella. Myös pienellä miehellä kenen hoitajana olin. Kolme yötä oli ihan järkyttävää lapsi huusi niin että pelkäsimme että joku soittaa viranomaiset paikalle ja aikuisten piti vahtia toisiaan ettei rynnätä paikalle, kun kerran tiedettiin ettei ole mitään hätää, ei ruoka, ei märkyys tms. Ja - kolmannen yön jälkeen sankari luovutti, ja tajusi että tässä on nyt alkaneet uudet ajat, ja päätti käyttää yönsä nukkumiseen. Mutta tästä prosessista ei olisi tullut mitään ellei olisi ollut vahva usko siihen että "kaikki" ovat sanoneet että siihen menee se kolme yötä.
**
JA väsyneenä hajoo pää. Se on selvä. Ihminen tarvii unta, ja vieläpä mielummin tarpeeksi. Univaje alkaa tuntua jo fyysisestikin tuskaiselta, henkisestä jaksamisesta puhumattakaan.
Jaksamista!!
Anna, kiitos tsempistä, sitä on tosiaankin tällä viikolla tarvittu!! Me on otettu vastuuta vaihtovuoroisesti, mutta kun annetaan korviketta niin isäkin on voinut huolehtia maitotarjoilusta.. mutta luulen että meilläkin J paremmin kestää kuunnella käninää ja huutoa, itse en jaksa ja pysty muutamaa minuuttia pidempään eli varmaan pitäisi ulkoistaa itsensä muualle vähäksi aikaa. En vaan tosiaan tiedä, miten oma nukkuminen sitten sujuu toisessa huoneessa, mutta toisaalta jos ei se suju samassakaan niin samapa tuo sitten kai missä sitä makaa ja valvoo :)
Anonymous, me kokeiltiin kerran velliä ja se ei mennyt ollenkaan; tosin siitä on jo aikaa joten voisihan sitä kokeilla uudelleen. oon nyt lisännyt repertuaariin iltapuuron lisäksi aamupuuron ja pienen illallisenkin, joten katsotaan auttaisiko tämä kasvanut ruokamäärä edes vähän.
Norppa, niin, tuosta kolmen yön metodista olen minäkin kuullut.. yritän vaan viimeiseen asti välttää lapsen huudattamista, eikä vielä ole menty ihan niille rajoille eikä Vera ole vielä niin vanha, että ehdottomasti kaikki yösyötöt pitäisi jättää pois... mutta jos ei muu auta, niin varmaan sitten tuokin on pakko ottaa käyttöön. Kokeillaan nyt ensin tätä ruoan määrän lisäämistä, ja vaikka isän hoitoa enemmän äidin sijaan. Ja aurinkohoitoa, josta seuraavassa postauksessa lisää :D
Heippa!
Voin TODELLA samaistua tuntemuksiisi ja turhautumiseesi vauvan yövalvomisten suhteen. Meidän Aimo 7 kk ei ole oikeastaan koskaan nukkunut yli 3 tunnin pätkiä, 4 tuntia yhteen pötköön on jo juhlaa.. Lisäksi Aimokin saattaa olla 1,5 tuntiakin hereillä aamuyöstä VAIKKA antoi maitoakin..
Joten vuoden alussa sitten päätin, kun maitoa alkoi mennä yössä 3 dl eikä päivällä maistunut samaan tapaan ruoka, lopettaa yösyötöt kokonaan. Nyt on 8 yötä tassuttelua takana eikä kyllä vieläkään ole yövalvomiset helpottanut..:(. Tosin viime yönä tehtiin ennätys, 20-02 unta putkeen, mutta sitten 02-04 hereillä, nukahtaa tassuttelulla ehkä 10 minuutiksi ja sitten alkaa taas itkeä ja tätä kestää tosiaan kaksi tuntia. Äärimmäisen turhauttavaa..Katsoin viime yönäkin klo 03 Täydellisiä naisia, kun ei viitsinyt mennä nukkumaan, kun tiesi, että kohta taas joutuu heräämään.
Meillä syödään 5 kertaa päivässä ja siksi uskalsinkin jo noi yösyötöt jättää pois, tosin joskus aamuyöstä vähän kyllä hirvittää, että vauva itkee nälkäänsä. Mutta olen antanut hiukan vettä ja sekin on jo rauhoittanut.
Yleensähän lempeänkin unikoulun pitäisi auttaa jo 3-4 yössä, mutta meidän poikaan ei näytä oikein tepsivän..no ehkä jo ensi yönä, niin sitä vaan joka ilta toivoo ja haaveilee..
Voimia ja tsemppiä!
Elina
Lähetä kommentti