Olen aiemmissa postauksissa huhuillut demarien puheenjohtajakisassa erityisesti nuorten naisehdokkaiden perään. Nyt näitä on ilmaantunut oikein kaksin kappalein. Huraa! Ensin Jutta Urpilainen, Kokkolalainen toisen kauden kansanedustaja ilmoittautui kisaan. Sitten ilmoittautui Miapetra Kumpula-Natri, ja kertoi samalla uutisen: hän odottaa lasta ja laskettu aika on kesällä.
Katsoin itse sen päivän uutiset, ja ensimmäinen ajatukseni oli, kuinkas muutenkaan, hui kuinka hän voittaessaan meinaisi hoitaa vauvan ja puhenjohtajuuden. Tietysti tätä häneltä myös kysyttiin, hiukan eri sanoilla tosin. Osa hänen vastaustaan oli: "tuskin kukaan kysyisi, jos olisin mies". Niin. Näinhän se on. Ei kukaan kyseenalaistaisi miehen oikeutta asettua ehdolle vaikka mihin tehtävään, oli lapsia sitten yksi kaksi tai viisi ja kaksoset tulossa.
Ystäväni kysyi, saako feministi ihmetellä, miksi joku joka saa vauvan kesällä haluaa ko tehtävään, eikö nuoret naiset halua olla lapsensa kanssa. Kyse nimenomaan niin, että ihan ok muuten, mutta miksi ei halua olla kotona lapsen kanssa? Niin. Missä vedetään raja, mitä sallitaan miehelle ja mitä naiselle? Pitääkö äidin haluta olla lapsensa kanssa? Kysymys kuulostaakin jo ihan kornilta, mutta vastaavasti: moni mies ei halua, suurin osa miehistä ei käytä edes sitä isyyskuukautta minkä saisi. Onko edelleenkin ehdottoman tärkeää, että se on juuri äiti joka jää kotiin? Onko se paheksuttavaa, että raskaana oleva nainen asettuu ehdolle tällaiseen tehtävään? Saako myös naiselle ura tai mielenkiintoiset tehtävät olla niin tärkeitä, että ne menevät vauvan kanssa kotona olemisen edelle?
Ei minulla ole tähän mitään valmiita vastauksia. Tai oikeastaan, itse olen sitä mieltä, että kyllä naiselle mielenkiintoiset tehtävät voivat ja saavat olla niin tärkeitä, että hän hakeutuu niihin vaikka olisi raskaana, jos muuten saa vauvanhoidon toimimaan. Mutta, en kyllä itse olisi pystynyt olla erossa vauvasta, ja tätähän ystävänikin tarkoitti. Erityisesti pidän Kumpula-Natrin päätöstä todella rohkeana asenneilmastossa, jossa taatusti saa vastaansa kaikenlaista perinteistä itsekkyys-shittiä.
3 kommenttia:
Totta puhut! On jokseenkin ihmeellistä, että nyky-yhteiskunta ei vieläkään ymmärrä, että se äidin "ammattiminä" ei katoa minnekään raskauden ja synnytyksen aikana. Ja entäpä jos isä haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin? Tuttavani mies jäi koti-isäksi vaimon oltua ensin pari kuukautta synnytyksen jälkeen kotona... ja sai kuulla jatkuvasti kommentteja "oletko sä mies ollenkaan?" tai "minne sun munat hukkui?". Se oli yllättävän raskasta hänelle ja useat ystävät jäivätkin sen takia.
Mä olen aktiivisesti seuraillut sun blogia ja neidin kasvamista, en vaan ole saanut aikaiseksi kommentoida... Minä olen raskaana ja vauva syntyy ensi kesänä... Liityn siis äitirintamaan... :)
Niin. Ajatus on itselläkin vähän jotenkin harhaileva. Siis tietenkin naisella voi olla yhtälailla kunnianhimoa ja tahtoa edetä uralla kuin jollain kah´ksilahkeisella.
Tuossakin demareitten kuviossa on sekin, että tilaisuuksia ei tule usein ja jos poltetta olisi päästä ruoriin, niin en kyllä tiedä milloin sitten ko. nainen siihenkin voisi ilmoittautua. Kahden vuoden päästä?!!
VAi pitäisikö vain todeta, että juna meni jo? Voi voi.
Koska toisaalta Eero Heinäluomasta juurikin Suomen Kuvalehdessä kirjoitettiin, että valtionvarainministerinä kaveri unohti kokonaan pj-hommansa ja keskittyi vain ministerin hommiinsa. Eli eli... Siis Eerollahan on perhe ja meinaan, että ei se mieskään aina kykene kaikkeen. Toivotaan ettei unohtanut olla isä ja aviomies.
Monilla hakijoista on perhettä ja voitaisiinkin kuuluttaa miten heistä jokainen käyttää aikaansa ja on läsnä perheidensä elämässä ja arjessa, jos se nyt on kynnyskysymys.
Voisihan sekin olla hyvä, että SDP:n puolutoimistossa olisikin pj:nä juuri synnyttänyt nainen imettämssä! :D Eikö tässä nuoria haluta mukaan?!
Ratón, kiva kun käyt aina välillä jättämässä viestiä! Onnea teille ja ihanaa odotusta! Teillä on jännät paikat edessä :D
Joo, harvassa maassa ollaan niin edistyksellisiä kuin täällä Ruotsissa jossa oikeasti melkein kaikki isät jää kotiin vähintään siksi 2 kuukaudeksi. Kun se tehdään "pakolliseksi" (äiti ei saa ottaa niitä kuukausia, vaan ne menettää jos isä ei käytä) niin ne "isäkuukaudet" myös käytetään. Täällä tosin sitten keskustellaan miksi isät ei ota enempää,kun kannustetaan vanhempia jakamaan 50-50. Mutta uskon että osittain johtuu siitäkin, että äidit ei halua luopua "omista kuukausistaan" (en minäkään)!
Muualla maailmassahan tämä on ian kummallista, jopa Suomessa saa kuulla näitä käsittämättömiä "oletko mies ollenkaan" kommentteja, miehestä joka haluaa olla lapsensa kanssa. Ja sitten äiti on huono äiti, jos haluaa takas töihin. Tasa-arvosta ollaan vielä aika kaukana...
Hna, aivan juuri täsmälleen!! Sitä minäkin, että jos oikeasti se tilanne on nyt tai ei koskaan niin.. pitääkö sitten hyväksyä se ei koskaan??? Mistä sitä olisi muka voinut tietää, että tällainen tilanne tulee eteen - Eero Heinäluoma ei juuri ilmeisesti aikeistaan etukäteen ilmoitellut, kohusta päätellen. Joten eipä sitä ole oikein voinut raskaaksi tullessaan suunnitella, että "ai niin, ehkä ensi kesänä haluan hakea demarien pj:ksi"...!
Moni mies vastaavissa hommissa todellakin unohtaa olla aviomies ja isä. Tai hoitaa sen vähän siinä sivussa. Eikä kukaan tule siitä räksyttämään, mutta annas jos äiti sen tekee...!
Kannatan tuota, että juuri synnyttänyt nainen olisi puheenjohtajana imettämässä kaikissa kokouksissa ja puoluetoimistolla! Go Miapetra go :D (noh, en ole ihan perillä hänen politiikastaan, mutta varmaan ihan kelpo pj hänestä tulisi :)
Lähetä kommentti