Nostalgiaa

En sitten eilen kerennytkään... mutta tässä siis hyvin subjektiivisia muistoja ekoilta kuudelta kuukaudelta.

Heinäkuun 31. illalla 16 tunnin synnytyksen jälkeen sylissäni oli ihana tyttövauva. Mitat 3780 ja 51. Ensimmäiset päivät menivät vauvantuoksussa ihmetellessä, levätessä ja harjoitellessa. Vauva pääasiassa nukkui. Ei oikein syönyt, maitoa piti pumpata ja vauvaa syöttää lusikalla. Maitoa tuli ja imemisrefleksi oli voimakas, mutta vauvaa huvitti enemmän nukkua kuin syödä. Saimmekin henkilökunnan avustuksella herätellä vauvaa syömään mm. kylmin käsin. Vietimme 3 yötä sairaalassa imetystä harjoitellen. Alku oli ihanaa, vaikeaa, outoa ja ihmeellistä.

Ensimmäinen kuukausi meni uutta elämää ihaillessa ja vähän huolestuneenakin, paino kun ei oikein ensin lähtenyt nousuun. Ravattiin neuvolassa parin päivän välein ja sain kahteen otteeseen penisiliinikuurin rintatulehduksiin. Imetys oli vaikeaa ja käytettiinkin apuna rintakumia. Tytön paino kuitenkin onneksi lähti lopulta nousuun imetyksen ja korvikemaidon yhdistelmällä. Äitikin pääsi jo korvikemaidon tuella ekan kerran joogaan. Rintatulehduksia lukuunottamatta toipuminen synnytyksestä sujui nopeasti ja hyvin. Isällä loppui 2 viikon päästä isyysloma, ja äiti pärjäsikin vauvan kanssa ihan hyvin yksin! Mummo ja ukki tulivat viikonloppukylään Helsingistä ja sisko-kummitäti kokonaiseksi kahdeksi viikoksi "aupairiksi". Esiteltiin sekä tutti että tuttipullo ja molemmat menivät kaupaksi kuin häkä. Haettiin isyyttä ja saatiinkin se, tosin vasta syyskuun puolella.

Syyskuussa sitten matkustettiin ekaa kertaa lentokoneella Helsinkiin. Lentokone tuli ennen metro- ja bussimatkailua.... Helsingissä tavattiin myös eno ensimmäistä kertaa. Ensimmäiset 56 vaatteet menivät pieniksi. Neuvolan mammaryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa. Yritettiin totuttaa Veraa pinnasänkyyn, mutta äitille tuli eroahdistus ja Vera siirtyi takaisin sänkyyn äidin viereen. Syyskuussa tyttö sai myös uuden, hienon, kiiltävän Ruotsin kansalaisen passin. Vera oppii jokeltelemaan ja seurailee tarkkailevasti katseellaan maailman menoa. Pään kannattalu on vielä kovin hataraa. Imetysongelmat hävisivät ikään kuin yhtäkkiä ja rintakumista päästiin eroon.

Lokakuussa pidettiin ristiäiset Helsingissä ja tavattiin melkein koko äidin puoleinen suku. Tukholmassa juhlittiin nimiäisiä, vieraita oli paljon. Päiviteltiin ajan kulumista. Suomesta kävi vieraita sekä syys- että lokakuussa. Vera löysi kätensä ja oppi tarttumaan sekä käsistä nostaen ponnistamaan pystyyn. Vera sai ensimmäiset rokotuksensa, matkusti ekaa kertaa metrolla ja kävi ekaa kertaa babyjumpassa. 3kk tuli täyteen.

Marraskuussa oltiin lomalla Espanjan aurinkorannikolla. Oli ihan mahtava loma. Vera oli jo kokenut lentomatkustaja. Muutoin marraskuu meni tavallisessa marraskuun tylsyydessä vähän kuin ohi... Loman jälkeen alettiin odottaa joulua, Tukholmassa vaan satoi. Yritettiin nukuttaa Veraa omaan sänkyyn, ei tullut mitään. Äidillä oli nukkumisongelmia ja eroahdistusta jälleen. Vera nukkui edelleenkin äidin vieressä. Vatsallaan olo ja pään kannattelu sujui jo ihan mallikkaasti.

Joulukuussa kokeiltiin ekaa kertaa ”oikeaa ruokaa”. Omatekoinen peruna ja porkkana eivät menneet kaupaksi, kaupan maissi ja porkkana sitä vastoin oikein hyvin. Ryhdyttiin ruokailemaan kiinteitä kerran päivässä. 5kk neuvolassa mitat oli 6735 ja 65. Vieraita kävi niin marras- kuin joulukuussakin. Käytiin laulamassa joululauluja Tukholman suomalaisessa kirkossa ja vietettiin joulua Suomessa. Veran neljäs lentomatka. Vera löysi jalkansa/varpaansa ja niistä on riittänyt iloa siitä lähtien. Kääntymisyrityksiä oli niin vatsalta kuin selältäkin. Totutettiin Vera vihdoin omaan pinnasänkyyn ja se onnistui vihdoin 5kk täytettäessä.

Tammikuussa jatkettiin ruokakokeiluja ja siirryttiin kokeilemaan myös kanaa sekä jälkiruokia. Hyvin maistuivat nekin. Nukkumisrytmit ovat suht säännöllistyneet, mutta öisin herätään edelleen syömään 1-2 kertaa yössä. Käytiin taas Helsingissä mummolassa. Veran ensimmäinen elokuvakäynti. 6kk neuvolassa mitat 7330 ja 70. Kääntyminen sujuu satunnaisesti vatsalta selälle ja toisinpäin. Rotaatio itsensä ympäri sujuu sitäkin paremmin. Ekaa kertaa kokeiltiin syöttötuolia, sujui erinomaisesti. Istumiseen tarvitaan vielä vähän tukea. Vietettiin puolivuotispäiviä!

Vaikka on yritetty pitää tarkasti kirjaa kaikista etapeista, niin mm ensi hymy on mennyt ohi. Ja varmasti moni muukin pikkujuttu. No, täytyy lohduttautua, että suurin osa tapahtumista on tullut tunnollisesti kirjattua tänne blogiin kumminkin