Luin tässä yhden saamani kommentin ruotsin kieleen liittyen, ja se sai muistelemaan alkuaikojani Tukholmassa. Ihan ensimmäinen asumiseni täällä oli Pohjoismaisen virkamiesvaihdon puitteissa, ja silloin viivyin 3 kuukautta. Olin siis "harjoittelijana" tuon ajan, ja silloin puhuin ensimmäistä kertaa ruotsia. Aikaisemmin olin aina jyrkästi kieltäytynyt, mutta tuolloin totesin, että jos täällä kerran meinaa töitä tehdä, on se tehtävä ruotsiksi. Osittain harjoittelun kautta sain sitten pysyvän paikan, kun muutin Ruotsiin vuoden 2004 alussa. Harjoittelun aikana ei ollut niin haitannut, että puolet jutuista meni vähän ohi. Mutta kun sitten olin oikeasti töissä, tuli paineet ymmärtää, mitä ihmiset sanoivat ja kyetä myös vastaamaan. Yksi koomisimpia tilanteita oli kun tuijotin työpaikalla pirisevää puhelintani ja mietin onko minun pakko vastata. Siellähän voi olla vaikka joku Skånesta! Ja niistähän ei siis tosiaankaan tajua mitään! Ja täytyy myöntää, että kyllä muutamankin kerran vastatessa taisi jäädä vähän epäselväksi mistä oli kyse...
Tästä siis pääsen suomalaisille ah niin rakkaaseen aiheeseen: pakkoruotsi. Olin aina varma, että en tule koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä mihinkään. Inhosin ruotsia koulussa, veihän se tilan niin paljon kivemmilta kieliltä. Olisin nauranut kuollakseni, jos joku olisi joskus kertonut, että muutan Ruotsiin ja kaiken huipuksi: tulen saamaan ruotsinkielisen lapsen!!!! Are you kiddin me????
Olin siis intohimoinen pakkoruotsin vastustaja. Kun itse kuitenkin päädyin tilanteeseen, jossa tarvitsinkin ruotsia, voin todeta, että ruotsin opiskelusta koulusta on ollut minulle aivan hillittömästi hyötyä. Vaikka en ollut missään ikinä käyttänyt ruotsia kirjoitusten jälkeen, siellä se oli, odottamassa, takaraivossa. Ruotsin kielioppi, jota en tietenkään osannut alkuun ollenkaan käyttää, etenkään puheessa, siellä se on odotellut käyttöönottoa! Hillitöntä! Ja sieltä sen sitten pystyi pikkuhiljaa kaivamaan. Ja nykyään kuulee jopa, kun joku tekee kieliopillisen virheen (no, ei ihan kaikkia virheitä kuitenkaan ;) mutta ne yleisimmät suomalaiset virheet ainakin!).
Verrattuna kehen muuhun tahansa ulkomaalaiseen (norjalaisia ja tanskalaisia ei lasketa!), suomalaisella on täällä siis aikamoinen etu puolellaan - kielen oppii hetkessä, kunhan sitä vaan alkaa käyttää. Tosin odotuksetkin on meitä kohtaan tietysti korkeammalla, varsinkin kun osa aina luulee, että on suomenruotsalainen - ja arvatkaa onko siinä sitten selittämistä. Se on vaan niin vaikeeta välillä ruotsalaisille ymmärtää, että osa suomalaisista puhuu ruotsia äidinkielenään ja siksi osaavat sitä erinomaisesti, ja osa puhuu sitä vieraana kielenä, ja siksi tekevät virheitä... ja "siis ei, minä en ole suomenruotsalainen, en tee virheitä äidinkielelläni!"
Ruotsalaiset ovat kerrassaan hämmästyneitä kertoessani, että kyllä, pakkoruotsi elää ja voi edelleen hyvin Suomessa. Ruotsalaiset tietysti sotkevat sen itseensä, ennen kuin tähdentää, että ei emme opiskele sitä ruotsalaisten takia, vaan koska Suomi on kaksikielinen maa ja meidän tulee osata molempia kotimaisia kieliä.
Huolimatta siitä, että ruotsin kielen opiskelusta on ollut minulle suuresti hyötyä, olen edelleenkin sitä mieltä, että ruotsin opetusta voisi vähentää. Muutama vuosi ruotsin opetusta riittäisi, sen jälkeen voisi vapaasti valita ottaako sen vai ei. Jos ruotsin oppii kuten minä, ei sillä tasolla joka tapauksessa pitkälle pötki. En minäkään sitä suostunut käyttämään, vaikka kirjoitin siitä muistaakseni M:n. Paperilla hyvä, käytännössä täysi nolla. Se suht hyvä ruotsi, jota puhun nyt, on ollut täällä asumisen tulos.
Mitä mieltä sinä olet ruotsin opetuksesta Suomessa? Onko sinulle ollut pakkoruotsista hyötyä? Puhutko Ruotsissa matkustaessasi ruotsia vai englantia?
9 kommenttia:
Hyvä ja osin hauskakin kirjoitus:-)
Tottakai Ruotsin kieli kuuluu Suomeen mutta mielestäni ei Ruotsalaisia eikä skandinaavista yhteistyötä varten. Vaan sitä että tuntisimme olevamme yhtenäinen kansa (suomenkieliset&suomenruotsalaiset).
Yritysasiat hoidetaan molemmissa maissa yhä etenevässä määrin englanniksi. Se että joku muuttaa esim. sinne töihin on lähtökohdiltaan sama asia kuin vaikka brasiliaan muutto. Eli jos haluaa tehdä elämästään helpomman opettelee paikallista kieltä. Ei Suomalaisia tarvitse kannustaa muuttamaan ruotsiin =)
Nuorille voi olla tulevaisuudessa kaksikielisyyttä entistä vaikeampaa perustella jopa Suomessakin kasvavan monikulttuurisuuden lisääntyessä. Esim. olisiko syytä lisätä Venäjän opetusta voimakkaasti?
Itselläni on useita Ruotsalaisia ystäviä mutta he jaksavat monesti yllättää näennäisestä ystävällisyydestään huolimatta täydellisellä tietämättömyydellä Suomen asioista. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Stereotypiät (juoppomurjottaja yms)pätevät kaikkiin Suomalaisiin tasapuolisesti heidän maailmassaan. Itse koen oloni vaivautuneeksi ja jollain tasolla loukatuksi heidän toimestaan, vähän kuin olisin lapsi joka joutuu mielistelemään että pääsen piireihin. Suomessa on vallalla edelleenkin tätä ko. mielistelyä mutta myös sen täydellistä torjumista esim (ruotsalaisetOvatHomojajne..). Ihmettelen milloin Suomi pystyy suhtautumaan Ruotsiin neutraalisti niin kuin esim. Norjaan.
Oho tulipa vuodatus... ei muuta kevään jatkoa...
Ottamatta kantaa siihen, mikä toisen pakollisen kielen pitäisi olla, vielä enemmän harmittaa, että niillä ruotsin tunneilla on tullut oltua KÄSITTÄMÄTÖN MÄÄRÄ, ja oppimistulos on ollut vitosen luokkaa.
Ei se että on pakko oppia ruotsia, vaan että ei edes opi sitä, pakosta huolimatta, on aina risonut eniten.
Eli äänestäisin vahvasti ruotsin kielen opetuksen kehittämiseen panostamista, jotta saataisiin siitä myös käyttökieli.
Mutta syy miksi tulin tänne kirjoittamaan oli itseasiassa se että halusin tulla toivottamaan Hyvää Alla Hjärtans Dagia! :)
Ite alotin "pakkoruotsin" vapaaehtoisesti 3:lla luokalle. ja sillon tuli opittua. yläasteelle siirtymisen myötä ei ole tullut mitään opittua. apua! no, kai se ruotsiin muutto silti ihan hyvin menee, aika paljon sitä ymmärtää ainakin kirjotettua kieltä jne. ja kotona voi sitten mongertaa finglishiä! ;)
ja pakkoruotsi voi nyt vähän heikosti suomessa. kovasti on puhuttu, että se ylppärikirjotuksistakin poistettaisiin.
Minä kirjoitin ruotsista kanssa ylppäreissä "M":n. Mutta en sitä kuitenkaan käytännössä osaa puhua. Ruotsia en ole käyttänyt tai kuullut noin kymmeneen vuoteen, joiden aikana olen asunut Etelä-Amerikassa. Näiden vuosien aikana opin puhumaan espanjaa sujuvasti - kuin liki omana äidinkielenä ja portugaliakin parissa kuukaudessa huomattavasti paremmin kuin ruotsia ikinä... Ja ruotsin opiskeluun meni tosiaan kuusi vuotta koulussa... ja Ruotsissa käytiin monesti (väh. kerran vuodessa). Nyt tuntuu suorastaan vitsiltä sanoa, että ruotsia osaisin :D
Heippa taas Mari ja Vera!
Mulla on pohjoismainen työnantaja ja osastollani meitä on kahdeksan, joista neljä norjalaista ja kaksi ruotsalaista, esimieheni on norjalainen. Viime vuonna taisin käydä Tukholmassa jotain parikymmentä kertaa. Ja mitä kieltä puhumme ruotsalaisten kanssa .- no englantia. Mulla on kyllä koulusta melko vahva ruotsi mutta kynnys sen käyttämiseen on kyllä tosi iso etenkin natiivien kanssa. Pystyn kyllä hyvin seuraamaan keskustelua ja jopa norjaa ymmärrän kohtalaisesti, samoin luettua tanskaa. Kaupoissa jne. pyrin asioimaan kyllä ruotsiksi.
Olen siis henk koht sitä mieltä, että pakkoruotsista on ollut minulle suuresti hyötyä. Paitsi ruotsia, ymmärrän kohtuullisesti myös muita skandinaavisia kieliä. En usko, että pohjoismaisten yritysten osuus ainakaan pienenee tulevaisuudessa, joten ajanhukkana tai turhana kielenä en suostu ruotsia pitämään.
t Anna V, ensi viikolla kolmas Tukholman reissu vuodelle 2008 :-)
Hei anonymous, kuten viimeisessä postauksessakin kirjoitin, mustakin on tosi noloa välillä miten nää ei tiedä Suomesta mitään. Luulevat toki tietävänsä. Ja olen tuosta ruotsin kielen asemasta Suomessa ihan samaa mieltä, että opimme ruotsia nimenomaan Suomen kaksikielisyydestä johtuen.
Norppa, I agree, ruotsin opetuksen pitäisi painottua puhumiseen ja ymmärtämiseen, ei vain kielioppiin ja lukemiseen. Silloin noista vuosista voisi oikeasti olla hyötyäkin! Kiitos toivotuksista ja myöhäiset ystävänpäivän toivotukset sinulle!!
Elli, alat vaan reippaasti ja rohkeasti käyttämään sitä, niin kyllä se alkaa sujumaan! Ei kai ruotsia enää olekaan pakko kirjoittaa, mutta se on edelleen pakollinen 6 vuotta koulussa (yläaste+lukio) näin olen ymmärtänyt? Ja yliopistosta ei voi valmistua ilman että on suorittanut ruotsin pakollisen kurssin...
Ratón, kiva kun kävit kommentoimassa, terkkuja sinne Brasiliaan! Siellä ei varmatsikaan ruotsista ole juuri hyötyä ;)
Heippa Anna V! Niin, en mäkään sanoisi että ruotsin opiskelu on turhaa. Mutta Norpan tavoin olen sitä mieltä, että opiskelua voisi kehittää siihen suuntaan, että ihmiset oikeasti osaisivat sitä myös kuuden vuoden jälkeen puhua/käyttää. Onpa kunnioitettavaa jos ymmärrät norjaa ja luettua tanskaa, vau! Itse teen paljon töitä etenkin tanskalaisten kanssa ja niistä en kyllä ymmärrä mitään, en edes tekstiä voi sanoa juuri ymmärtäväni. Terkkuja ja tervetuloa Tukholmaan!
Luulisin, että tuo tanska etenkin riippuu aika paljon sanastosta. IT-alalla sanasto on aika samantyyppistä kaikilla kielillä joten sillä luultavasti selittyy tanskan ymmärtämiseni aika pitkälti :-). Ja mulla on ollut A-saksa, joka sekin varmaan osittain selittää jotain... Puhuttu tanska nyt on ihan käsittämätöntä, sitä ei edes tarvi yrittää ymmärtää. Norja taas riippuu aika paljon puhujasta, kollegani on Trondheimista ja hänen puhe kyllä menee ns. yli hilseen ja kovaa. Esimieheni on Oslosta ja hän on ihan ymmärrettävä. Joka tapauksessa on tosi suuri etu, että osaa ruotsia. Muuthan on tietty suomen kielen suhteen ihan lumiukkoja eivätkä ymmärrä sitä sanaakaan. Siitäkin tosin on ajoittain etua ;-).
Olen kyllä samaa mieltä tuon opiskelun suhteen, joskin meillä etenkin ylemmillä kouluasteilla oli ihan järkevää ruotsin opetusta. Yläasteella oli pakolliset deklinaatio- ja konjugaatiosulkeiset tietenkin, mutta mulle ei ole jäänyt sellaista fiilistä että tankattaisiin vaan kielioppia vailla suurempaa ymmärrystä.
Täytyy kyllä myöntää, että Oslo on mun suosikki pohjoismaisista pääkaupungeista, mutta Tukholmakin on kyllä tosi kiva. Tykkään myös tukholmalaisesta elämänmenosta johon olen jossain määrin päässyt kollegojen kanssa tutustumaan. Mutta liika Tukholmassa vietetty aika saa kyllä kulttuurierojen takia hiukset harmaantumaan.
t Anna V
Hei!
Blogilistalta tänne saavuin ja huomasin mielenkiintoisen keskustelun aiheesta, joka on koulumaailmassa varmaan ikuisesti pinnalla ("miks pitää opiskella ruotsia? Ruotsia ei tarvi missään/ei me osata ruotsia/ei mua kiinnosta...")
Itse en pidä sanasta pakkoruotsi, kun eikö samalla periaatteella suurin osa aineista ole pakko-jotakin. En itsekään tee mitään esim. fysiikan tai pitkän matematiikan tiedoilla nykyään (tai siis kirjoituksista eteenpäin), mutta en siltikään ajattele, että kyseiset aineet olisivat olleet turhia. Kai ne jotakin kehittää, tai ainakin antaa vähän kuvaa alasta sekä siitä, minkälaisia kysymyksiä alalla mietitään. Eli jonkinlaista yleistietoa.
Kielet myös tukevat toisiaan ja lisäävät kielitietoisuutta, joten siksikään ruotsin opiskelu ei mun mielestä ole turhaa. ja kun koskaan ei tosiaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, niin piilossa olevista taidoista voi olla yllättävää hyötyä, kuten totesit. En siis kannata ns. pakkoruotsin poistamista (tosin tässä asiassa en objektiivinen voi olla, kun jotkuhan sitäkin kieltä myös tulevaisuudessa kouluissa toivottavasti opettaa.. ;)
Nykyään opetuksessa painotetaan suullista kielitaitoa enemmän kuin ennen, joten toivottavasti se näkyy jo ihan käytännössäkin. Siis että uskaltaisi avata suunsa arkipäivän tilanteissa eikä pelkäisi virheitä, koska selittämällä saa usein asiansa perille.
(oho, tulipa pitkä kommentti, sori :)
Kivoja Tukholma- ja Ruotsi-juttuja sun blogissa :)
Niin, se riippu aika paljon siitä mihin päätyy töihin että onko ruotsista hyötyä vai ei... varmasti monissa pohjoismaisissa yrityksissä näin on, sitten periaattessa mun duunissa ei tarvii osata ruotsia, tosin onhan siitä nyt suuri etu kun täällä ollaan. Mutta edes täällä Tukholmassa ei ole aina välttämättä osattava ruotsia.
Varmaan tuo opetus on muuttunut siitä mitä se omana aikana oli, ja kaipa silloinkin opettaja yritti rohkaista käyttämään kieltä, mutta ei se vaan ollut niin helppoa... ja sitten kun kielioppia tuli jankattua kuitenkin paljon, niin paineet tietty lissäntyi puhua "oikein".
Tukholma on TOSI kiva! En ollenkaan kyllä sitä valita :D
Hei Nuuti! Kiva kun kommentoit! Mietin itsekin tuota pakkoruotsi-sanan käyttöä - perustelen sen sillä, että muut pakolliset aineet ovat universaalisti pakollisia - matematiikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, äidinkieltä (mikä se sitten onkaan), historiaa opetetaan joka puolella maailmaa, ja ymärtääkseni ne ovat enempi vähempi pakollisia yleisetsi ottaen. Poikkeava tästä on siis meidän "pakkoruotsimme".
Toki kielet tukevat toisiaan, mutta mä olinkin kovasti katkera siitä, että ruotsin opiskelu vei tilaa ranskalta ja italialta joita oikeasti olisin halunnut opiskella. Eli vaihtoehdot ei suinkaan olleet ruosi vs. ei mitään kieltä vaan ruotsi vs. ranska/italia.
Mutta kuten sanottua kyllä munkin mielestä joitain vuosia voisi edelleenkin olla ruotsi pakollinen oppiaine, sitä vaan on niin pirun paljon ja taso niiden vuosien jälkeen on liian usein ihan surkea!
Uh, nyt pitää mennä kun vauva kutsuuuu...!
Lähetä kommentti