Katsottiin leffa, nimeltään Rendition, ruotsiksi filmin nimi on Utlämnad. Leffa kertoo terroristiksi epäillystä, USA:ssa jo 20 vuotta asuneesta, syntyään egyptiläisestä miehestä, jonka USA:n terrorismin vastainen yksikkö nappaa lentokentällä hänen palatessaan työmatkalta takaisin jenkkeihin. Hänelle heitetään huppu päähän ja kuljetetaan tuntemattomaan afrikkalaiseen maahan, jossa häntä kidutetaan sumeilematta tunnustuksen saamiseksi. Kotona odottaa viimeisillään raskaana oleva amerikkalainen vaimo ja 6-vuotias poika. Rinnakkain tämän tarinan kanssa kulkee tarina pommi-iskusta, ja itsemurhapommittajista.
Enempää paljastamatta, elokuva oli erittäin hyvä, tarina järkyttää ja suututtaa. Vaikka tietäähän sitä, että tämmöistä tapahtuu, koko ajan. Koska tietää, että tämmöistä tapahtuu, että tämä tarina ehkä on fiktiota, mutta vastaavia tosia löytyy samaan aikaan kymmen-, satakertainen määrä. Riittää, että näytät väärältä, että sinulla on väärä nimi, väärä ihonväri, väärä sukulainen. Olet ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Tai jotain muuta.
J sai aiemmin kutsun Ruotsin Amnestyn erityisnäytökseen ko leffaan muttei päässyt. Onneksi nähtiin elokuva nyt. Kannattaa katsoa. Ja liittyä Amnestyyn.
2 kommenttia:
Joskus tuntuu, että kaikki on mahdollista, kun kukaan ei puutu, kaikenlaista annetaan tapahtua. Amnesty hoitaa hyvin tonttiaan näissä asioissa, mutta muuten kansalaisjärjestöjen työ on hajanaista.
Kevyempänä aiheena haastoin sinut meemiin, keksi viisi kurssia, ja lähde mukaan yhdelle minun keksimistäni kursseista, ja laita haaste eteenpäin. Blogistani löytyy.
Niinpä. Ja kun on menty tälle linjalle, että kyllähän vähän saa kiduttaa, jos on epäilyksiä, niin mihin enää vedetään raja? Pyhittääkö päämäärä keinot. Näinhän tässä terrorismin vastaisessa sodassa usein perustellaan. Samalla tuntuu, että on vaikea vaikuttaa mihinkään. Tekee sitten edes sen oman pienen osansa maksamalla Amnestyn jäsenmaksua.
Kiitos haasteesta. Huh, täytyypä miettiä tätä!
Lähetä kommentti