Viimeisimmässä Annassa oli kiva juttu Ville Niinistön ja Maria Wetterstrandin yhteiselosta lahden molemmin puolin. Molemmat ovat kansanedustajia omissa maissaan ja Maria lisäksi puolueensa toinen puheenjohtaja, tai äänitorvi kuten Ruotsin vihreät puheenjohtajiaan huvittavasti kutsuvat. Heillä on parivuotias Elias-poika, joka pääosin asuu Tukholmassa mutta välillä myös isän luona Turussa/Helsingissä. Täytyy sanoa, että ovat kyllä aika sissejä kun onnistuvat hoitamaan kansanedustajan pestinsä, puolue-edustukset, perheen ja parisuhteen kahdessa maassa. Mutta ainakin jutun perusteella hyvin tuntuu homma toimivan, vaikka matkustaminen välillä rasittaakin. Itse kyllä hyytyisin moiseen! Jo seurustelu Helsinki-Tukholma akselilla oli välillä aika rasittavaa, tosin silloin vielä oli minun Helsingin koti ja J:n Tukholman koti - kun molemmat on "omia" koteja, toimii ehkä paremmin? Luulisi tosin että kamat on aina väärässä paikassa...
Vanhana vihreänä aktiivina olen tietysti seurannut mielenkiinnolla Miljöpartietin kannanottoja, ja pohtinut ajoittain liittymistä puolueeseen - mutta ei, en vaan voi käsittää miten joku ns järkevä puolue voi vaatia Ruotsia pois EU:sta. Suomessa tällaisiin jengeihin kuuluvat vain hörhöt ja jonkin sortin hullut ja rasistit. Itse ainakin suhteellisen EU-myönteisenä en vaan voisi puolustaa sisäänpäinkääntyvää ja hyvin ruotsalaista näkemystä siitä, että EU:n ulkopuolella olisi jotenkin parempi vaikuttaaa kuin sen sisällä. Tämä on yleisestikin aika tavallinen ero suomalaisen ja ruotsalaisen välillä. Vaikkei suomalaisetkaan nyt ehkä itseään varsinaisina EU-kansalaisina pidä, on kuitenkin EU-jäsenyyden kannatus käsittääkseni aika yleistä. Ruotsissa ollaan paljon skeptisempiä. Euroakaan ei sitten niin millään hyväksytä, vaan mieluummin hampaat irvessä jonotetaan valuutanvaihdossa joka hemmetin kerta kun ollaan matkalle menossa - mentiin sitten Espanjaan, Amerikkaan, Malesiaan tai Suomeen. Ja ruotsalaisethan matkustavat! Ei löydy sellaista maailmankolkkaa, jossa et ruotsalaiseen törmäisi. Kävimme itse pari vuotta sitten Tyynellä valtamerellä Cook-saarilla, jossa pienen pienelle Aitutakin saarella (joo, oli ihanaa) - ja eiköhän vaan sielläkin törmätty pariin ruotsalaiseen, as usual.
Mutta siis takaisin aiheeseen, en usean vuoden Ruotsissa asumisen jälkeenkään ole voinut taipua Miljöpartietin puoleen, vaikka perusnäkemykset suurimmasta osasta asoista kuinka olisivat yhteneväiset. Miljöpartietin itsestäänselvä asema demarien kyljessä ja apupuolueena ärsyttää, samoin kuin heidän eieiei-asenteensa. Suomessa oli vihreissä samantyyppistä touhua joskus 80-luvulla, vastutettiin kaikkea ja se oli tärkeintä (kuulopuhetta, silloin en sentään ollut vielä mukana). Nykyään Suomessa vihreät ovat paljon pragmaattisempia ja ottavat kantaa myös muihin kuin ympäristöasioihin, mikä on mielestäni mukavaa. Toki Miljöpartiet myös näin tekee silloin tällöin. Mutta on todellakin avartavaa, että voidaan olla hallituksessa myös ns porvaripuolueiden kanssa, eikä hirttäydytä vain yhden puolueen pirtaan. Eikä nämä täällä edes saa ministerinpaikkoja ja pääse hallitukseen, demarit vaan jyrää minivihreät alleen. Kyllä taidan olla uudessa kotimaassani poliittisesti koditon vielä pitkän aikaa...
2 kommenttia:
Musta ei olisi noin radikaaliin perhemalliin. Ainakin näin ja nyt tuntuu siltä. Mutta jos noin elää, niin se ei varmaan silleen haittaa, koska se on niiden arkea ja tapa toimia perheenä. Reissaaminen vois käydä mun hermolle… tai sitten ei. Vaatii se aikas paljon kuitenkin voimia.
Niinpä... mä ajattelin kyllä vähän samaa, ja onko se oikeesti niin seesteistä kun antavat ymmärtää? Ei kai sitä naistenlehdelle sanota, että on tää vähän vaikeeta ja ei tää oikein toimi... Itsestä tuntuu että ihan tarpeeks on muutenki säätämistä vaikka ollaan kaikki saman katon alla! Mutta hattua nostan, jos tosiaan oikeasti noin hyvin onnistuvat.
Lähetä kommentti