Ensin säännöt: mukaan haastetut kertovat 7 satunnaista faktaa/tapaa itsestään sekä pelin säännöt omassa blogissaan. Sitten heidän tulee haastaa 7 muuta bloggaria mukaan ja ilmoittaa haastettujen nimet. Heidän tulee myös jättää komentti asiasta ko. henkilöiden blogeihin, jotta nämä tietävät ottaa osaa peliin ja että he löytävät ohjeet omasta blogistasi.
1. Olen kiertänyt maailman, mutten koskaan käynyt Venäjällä enkä Norjassa. Jostain syystä naapurimaat eivät vaan ole kiehtoneet tarpeeksi, kun on lähtenyt niin on ollut lähdettävä kauemmas.
2. Kuvittelin yläasteella, että minusta tulee näyttelijä. Sitten pääsin Kallion ilmaisutaidon lukioon, ja totesin ettei minusta TODELLAKAAN tule näyttelijää. Hyvä kun tajusin ajoissa...
3. Inhosin koulussa ruotsinkieltä. Olin sitä mieltä, että en tule tekemään sillä tulevaisuudessani yhtään mitään. Olen oppinut kantapään kautta: Never say never!
4. Olen kenkäfriikki. Rakastan kenkiä. Etenkin rakastan korkeita korkoja, jotka on hankalat ja joita en jaksa pitää! Voisin ostaa niitä ihan kuinka monet sadat tahansa. Nyt kenkiä on jotain 50 paria, en edes tiedä kun en jaksa laskea. Kauniita kenkiä parempaa ei olekaan :)
5. Maija Vilkkumaan musiikki on ihan parasta ja harmittaa kun en koskaan pääse keikalle kun asun "väärässä maassa".
6. Minulla on huono sävelkorva. Laulaminen on kuitenkin mielestäni kivaa, joten joskus (etenkin monina aiempina juhannuksina) muut joutuvat toden totta kärsimään tästä puutteestani. Maha-asukkini kuulee myös äidin kiekunaa silloin tällöin.
7. Olen ollut ihastunut kolmeen (!!) Stefano-nimiseen (kyllä, kaikilla oli sama nimi) italialaiseen mieheen. Olin mm. tästä syystä joskus innokas italian kielen opiskelija. Vieläkin Italia on lempimaitani, huolimatta onnettomista lopuista Stefanojen kanssa. Ja kieli on edelleen kaunis :)
Haastan mukaan Tiitun, milanon, äiti 1972n, hnan, pupun, oravan ja Annan ihmemaassa. Tämä haaste on vissiin kiertänyt jos jonkin verran, joten jos joku teistä on tämän jo tehnyt, ei tarvitse tehdä uudelleen.
8 kommenttia:
Hih, hauskoja yksityiskohtia!! Ja muuten, mullakin on Stefanosta kokemus ennen miestä, tosin onnettomasti loppui myös se- onkohan se jokin Stefanoihin liittyvä ilmiö? ;)
Oi, minäkin haluaisin kiertää maailmaa! Ehkäpä vielä joskus, kun aika on sopiva ja tulee hyvä tilaisuus- olisi ihana näyttää poikasellekin maailmaa.
Huomenna osallistun omalla panoksellani! :) Paljon terkkuja!!
Tuo onkin hyvä teoria, mun onnettomat italialaiset mieskokemukset johtuikin siis todennäköisesti siitä että niiden kaikkien nimi oli Stefano! Ois pitänyt vissiin testata jotain muutakin nimeä ;) No loppu hyvin kaikki hyvin, ja ruotsikin on nykyään ihan mukava kieli! Ja Italiaan pääsee onneksi lomalle.
Me tehtiin tosiaan maailmanympärireissu 1½ vuotta sitten, se oli tosi hienoa. Mutta uskon kovasti että lapsenkin kanssa vielä pääsee reissuun, niin myös varmasti te!
Käynpä katsomassa illalla sun blogin josko ois tullut postauksia.
Mulla on ihan sama kokemus Kallion Lukiosta. Meinasin etta musta tulee nayttelija, mutta siella sitten hokasin ettei mulla ole lahjoja siihen ammattiin YHTAAN! :) Millon muuten olit mainitussa opinahjossa? Ma olin 93-96 (onks siita jo niin pitkaan???)
-London Calling
London Calling, näin tosiaan pääsi käymään - ja hyvä niin! Muutenkin ko koulu opetti ettei mulla ole kauheasti taiteellisia lahjoja... kirjoittaminen on onneks silti edelleen kivaa. Ja oli siellä niitä ylitaiteilijoitakin ihan tarpeeks, ainakin mun mielestä! Mä kirjoitin ylioppilaaksi v 1991 eli olin vähän ennen sua siellä. Tuntee tosiaan itsensä vanhaks kun noita muistelee - siitä on aikaa...
no niin, pitää laittaa mietintämyssy päähän...
Ihanaa lomanalkua sinulle!!
Blogikierroksella ollaan ja vastaan haasteeseen tässä:
Rakastan kissoja.
Olen leffafriikki.
Olen huono uimaan, joten paistattelen päivää mielummin rannalla.
Ostan bändipaidat keikoilta, mm. hankittuna seuraavat: Ins Verderben, EI ja Humppabeibi.
Osaan tehdä vihtoja.
Yksi on ylitse muiden - Madonna.
Pidän pihatöistä, kuten lumenluomisesta, haravoinnista ja kukkien hoitamisesta.
Kallion lukiossa - ylitaiteilojoita vaiko tekotaiteilijoita? Niin monenmoista sontaa sita katteli aamunavauksissa ja joustotunneilla, etta mulle tuli usein hirveen tavallinen olo... Naurattaa vielakin yks aamunavaus jossa lavalla oli jokinsortin "esirippu" jossa oli reikia. Valot pimenivat ja spotti osoitti lavalle, mitaan ei tapahtunut vahaan aikaan, mutta yhtakkia reikiin ilmestyi rintoja (naisten) seka alapaa-karvoitusta tai sen puutetta...! Kasvoja ei tietenkaan nakynyt. Vahan aikaa ne siina seisoi hiljaisuudessa, ja sitten spotti meni pois paalta, ja THE END. Vahanko jai holmistynyt olo, mutta kaipa tuokin ammunavaus tarkoituksensa taytti, kun sen kerta viela muistan...
-London Calling
Totta puhut, tekotaiteilija olikin monen kohdalla osuvampi ilmaus! Kai sitä siinä iässä monen piti yrittää todistaa olevansa jotain erityistä ja erilaista. Mä kans muistan jonkun aamunavauksen, jossa pääponttina tuntui olevan vaatteiden pois saaminen ja alastomana hilluminen -mikä siinä alastomuudessa olikin niin ihmeellistä... onneksi meitä oli joitain "tavallisia" sentään siinäkin koulussa!
Lähetä kommentti