Tänään oli neuvola, taisi olla kahdeksas laatuaan. Vähän oli jännittänyt tässä välissä, kun viimeksi ei ollut sf-mitta noussut yhtään edellisestä kerrasta. Mutta tällä kertaa olikin sitten taas käyrillä (sf-mitta 34), eli edellinen poikkeama lienee johtunut vauvan laskeutumisesta ja asettautumisesta synnytysasentoon.
Neuvolan täti mittasi verenpaineen, joka oli edelleen alhainen mutta riittävän hyvä 100/60, mutta ei ollut kiinnostunut veriarvoista muuten eikä myöskään painokontrollista. Tuntuu jotenkin hassulta, että niin vähän mitään mittaillaan - mutta kai se on sitten ihan normaalia jos on normaalisti edennyt raskaus...? Mittasin painon sitten omasta kiinnostuksestani, lisää raskauden alusta tullut 12 kiloa. Lienee normaalin rajoissa sekin. Vauvan syke 140.
Seuraavan ajan sain vasta 2 viikon päähän 27.7. Laskettu aika on 29.7. joten elän toivossa, että tämänpäiväinen ehkä olisi jopa viimeinen barnmorska. Joka tapauksessa "loppuvaiheessa neuvolassa käydään kerran viikossa" -ohje ei tunnu kohdallani pätevän. Hyvä kun kerran kahteen viikkoon on näitä ollut. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin kaikki on kunnossa ei mulla ole mitään erityistä hinkua ravata siellä.
Vauvan peffa painaa välillä niin kovasti kylkiluita että hyvä ettei rutina kuulu!
Tapasin myös ruotsalaista kaveria ja hänen 6kk taaperoaan lounaalla vanhassa kaupungissa (mukava kahvila-ravintola Tabac muuten), on se niin kiehtovaa miten nuo kasvavat tuossa alkuvaiheessa. Neito oli jo niin iso että. Kaikilla mun kavereilla on kovin helppoja vauvoja, olenkohan minä sitten se jolle osuu itkua ja hampaiden kiristystä...?
6 kommenttia:
Kateellisena täällä lueskelen kun toisilla on niin vähän tuota "odottamista" jäljellä. ;-) Sinulla enää pari viikkoa...tsemppiä loppuodotukseen!
Kiitos! Alkaa täällä kyllä jo kovasti jännittämään :)
No ei mullakaan menneet neuvolat ihan niinka sanotaan, että kuuluis. Eihän Helmin nk. ensitarkastuskaan ollut kuin kahden viikon päässä syntymästä… Mutta kun ei oo mitään hätyliä, niin ei ole mitään hätyliä. Parempi tietenkin niin.
HUI! Joko sullakin on Aika. No mä sanoisin, että ala sitten ajoissa tankkaa. Niinka energiaa. Henkistä ja ihan fyysistä.
Sitten kun alkaa supistelee, niin juot mehuja ja muita, syöt banaania ja tommosta, että on "kisakunto" kohillaan.
Lycka till!
Hna, kiitos vinkeistä! Ei oikein tiedä, missä vaiheessa sitä pitäisi alkaa tankata, kun on kuitenkin vielä 2 vkoa laskettuun aikaan.. sanovat et pitäis syödä pastaa ym hiilihydraatteja. Mut lähtöhän voi tulla yhtä hyvin huomenna tai 4 viikon päästä. Pientä supistelua on kuitenkinn nykyään koko ajan.. mutt sit kun oikeesti alkaa tuntua niin täytyy sanoo miehelle et kantaa mulle massiivisesti banaania ja mehuja!
No sepä se! Mutta kun alkaa yhtään supistelee, niin banaania poskeen ja tehotankkaus käyntiin. Sillä se on TODELLA raskasta kuitenkin, synnyttäminen. On hyvä olla energiaa, että jaksaa.
Banaani on muuten kova juttu myös kun alkaa imettää. Sillä se vie mehuja sekin. Mikä oli myöskin yllättävää. Että sano J:lle myös, että alkaa sitten henkisesti varautumaan nk. pompottamiseen, kun imetyksen aikana sen pitää tarjoilla juomaa ja esim. niitä banaaneja.
Hna, näin mä olen ymmärtänyt että se on kuin maratonin juoksis, tai jotain... ja kyllä mua vähän hirvittää koko homma mutta eipä tästä enää juuri muutenkaan ulos pääse, vai mitä??
Onneks J on nyt jo tottunut vastaamaan perheen ruokahuollosta, ei pitäis tulla liian suurena shokkina siis tuo pompottaminen jatkossakaan :)
Lähetä kommentti