Vuosi 2008 on alkanut. Meillä vuosi alkoi 13 hengen hyvässä seurassa, raketteja pihalla paukuttaen ja samppanjaa kilisyttäen. Sitä oli edeltänyt yhdessä valmistettu 5 ruokalajin illallinen viineineen kaikkineen. Ja vuoden vaihtuessa Verakin heräsi paraaseen aikaan klo 23.40 syömään ja jatkoi omasta pinnasängystään (johon VIHDOIN olemme saanet lapsokaisemme siirrettyä!) silmät ymmyrkäisenä killittäen uuden vuoden vastaanottoa. Vera otti siis ensimmäisen uuden vuoden vastaan hereillä äitin kanssa!
Kaikki sujui muutoinkin erinomaisen hienosti, lapset nukahtivat keskustelun sorinaan ja kaikki 13 mahtuivat hyvin hiukan improvisoidun ruokapöydän ääreen. Vuodenvaihteen jälkeen jengi siirtyi kaverille naapuritaloon jatkoille, ja me Veran kanssa päästiin nukkumaan.
Sain eilen pienehkön hermoromahduksen tajutessani, että olen hukannut meikkipussukkani, todennäköisesti lauantaina lentokentälle matkatessani Veran kanssa kaksin kotiin. Viime aikoina näitä hukkaamisia on sattunut aiempaa huomattavasti enemmän ja totesin epätoivoisena vessan lattialla istuen, että en voi jatkaa näin. Tirautin pienet itkutkin (ne hormonit...). Viimeksi hukkasin ennen joulua elokuvalahjakortin, jonka olin ostanut lahjaksi. Sitä ei ole edelleenkään löytynyt. Ja hukkasin sen siis kotiimme. Erityisen masentavaksi tämän tekee se, että olen aina ollut erinomaisen huolellinen enkä tuppaa hukkaamaan mitään. J lohdutti, että nykyään minulla on niin paljon tärkeämpää huolehdittavaa, ettei aivoja vaan riitä joka asiaan... näin varmaan on, mutta masentavaa silti.
Uuden vuoden lupauksena siis hajamielisyyden vähentäminen. Ja hyvänmielen lahjana I-Aidin kautta intialaisille lapsille ruokaa ja vettä.
3 kommenttia:
Onnellista alkanutta vuotta teille! Minä kun kuvittelin että se hajamielisyys olisi vain yksi "raskausoire" ja pääsisin siitä pian eroon, mutta ilmeisesti ei siis tarvitse odottaa sen loppuvan vielä vaan päinvastoin vain pahenevan. Minulla myös tavarat aina hukassa ja mies saa kärsiä itkukohtauksista kun asiat ei oikein suju hukattujen tavaroiden takia ja varsinkin kun en saa millään sanottua lausetta loppuun kun olen unohtanut sanan.
Älkää huolehtiko, on olemassa hajamielisiä vauvattomiakin ihmisiä, joilla vaan langat eivät aina pysy käsissä mutta sitten pitää vaan vetää vähän happea ja ymmärtää ettei se nyt niin vakavaa ole.
Iloista ja Hyvän mielen alkanutta vuotta!
Mimmu, valitettavasti musta ainakin tuntuu että hajamielisyys on tosiaankin vaan lisääntynyt vauvan synnyttyä... ja pää on siis aika puuroa välillä, tuntuu että aivot jäi sinne synnytyslaitokselle! Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2008 ja tsemppiä teille loppumetreille!
Norppa, niin tuo on tietysti ihan totta... mutta kun sitä on ollut aiemmin niin hyvämuistinen, niin sitähän on aivan järkyttynyt itse tästä muutoksesta! Kai sitä pitää oppia ajattelemaan, että se on aika pientä niin kauan kun vauva kuitenkin on mukana ;) Oikein onnellista uutta vuotta 08 myös sinulle!!
Lähetä kommentti