Vadelmaveneellä pakoon

Vielä on vähän totuttelemista tähän uuteen nimeen ja uuteen ulkoasuun. Nimi maistuu kyllä suussa ihan hyvältä ja jää siis pysyvään käyttöön. Pian varmaan on myös tottunut tähän ulkonäköön. Yritin lisätä kuvankin tuohon otsikkopalkkiin, mutta siitähän ei siis tietysti tullut yhtään mitään, sen verran sormi keskellä kämmentä kun näissä jutuissa olen. No tällä mennään siis ainakin jonkin aikaa.

Luinpa tässä kirjan. Kirjojen luku on välillä ihan nollassa, sitten saatan taas innostua ja lukea monta putkeen. Joululahjaksi tuli useampikin kirja, näistä ensimmäisenä luin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Jos joku ei vielä tiedä, kirja kertoo Mikko Virtasesta, suomalaisesta miehestä joka on koko elämänsä kokenut olevansa ruotsalainen. Ruotsalainen juuttuneena suomalaiseen kroppaan. Kansallisuustransu, kuten hän itse itseään kutsuu.

Juttu menee jo alkutaipaleella ihan överiksi. Miesraukka on ihan sekaisin eikä liioittelulla ole mitään rajaa. Niin kauan kuin ikäänkuin ollaan todellisuudessa, juttu tuntuu vähän, no turhan pimeältä, mutta kun siirrytään tulevaisuuteen, jotenkin mennään ikäänkuin keksityn puolelle ja jutusta tulee oikeastaan ihan hauska.

Lopulta täytyy sanoa, että moni asia nauratti, koska suurimmassa osassa pimeimmistäkin jutuista oli oikeasti totuuden siemen. Mitäs sanotte tästä:
Mikko on ruotsinlaivalla. Laivalla on olutbaari. Ruotsalaisia houkutellaan risteilyohjelmassa baariin näin: "Tule katsastamaan laaja viski- ja olutvalikoima olutaariin kannelle seitsemän". Suomeksi sama kehoitus kuuluu: "Matkan ensimmäiset huurteiset nautitaan täällä." Mikko toteaa, että toiset ovat arvokkaan kultivoitunutta kuninkaallista sivistyskansaa, toiset metsäläisiä, joiden ainoa tavoite nykymaailmassa on humala. Karrikoitu johtopäätös, mutta eikös siinä vain ole jotain tottakin...

Tai entäs tämä:
"Ensin pidetään valmistava kokous, jossa mietitään parhaita tapoja järjestää olympialaiset. Jo parin tunnin päästä Björn keksii hyvä idean. -Nimetään valtuuskunta, joka suunnittelee kisat. Idea on loistava, kaikki kannattavat sitä. Vielä pari tuntia keskustelua ja pohtimista ja valtuuskunta on nimetty. Siihen kuulumme minä, Roger ja Björn." Tämä siis lomamatkalla, Thaimaassa tavattujen tuttujen kesken.

Suurinpiirtein näinhän Ruotsissa päätetään asioista usein oikeastikin. Monen tunnin puheen jälkeen voi miettiä, onko oikeasti saatu jotain päätetyksi. Ja Thaimaassahan about kaikki ruotsalaiset sitäpaitsi ovat vuosittain lomalla.