Matka-angstia

Nyt on kuljettu bussilla edes takaisin päiväkotiin joitain kertoja, ja voi härreguud että menee hermot. Kuljettiin ennenkin samalla bussilla, vaan lyhyempi matka, nyt ollaan täysin riippuvaisia siitä. Aiemmein se kulki mun mielestä suht hyvin, mutta muuton jälkeen on ollut ihan ihme meininkiä.

Bussin pitäisi tulla 10 minuutin välein, eilen se meni juuri nenän edestä ja seuraava olisi tullut 15 min kuluttua, siitä seuraava 16 min. Kiitos vaan. Kävelin koko matkan ja olin nopeammin perillä! Sitä ei vaan voi Veran kanssa tehdä, koska matka on aika pitkä - Vidar oli itsekseen päiväkodissa eilen. Tänään aamulla liikenne oli ihan kaaoksessa, aamun päiväkoti-vientimatka kesti tunnin ovelta töihin. Illalla hakiessa oli 3 bussia jäänyt välistä!! Niille jotka tuntevat seutuja - matka Odenplanin läheltä Kungsholmenille kesti tunnin. Revi siitä. Onneksi oli banaania ja pillimehua eväänä, ja oltiin vieläpä tajuttu ostaa kaupasta Bamse-lehti, kun satoikin niin penteleesti ja äiti paikkasi huonoa omaatuntoa ollessaan kovin myöhään hakemassa päiväkodilla...

Joten nyt on kyllä pakko keksiä joku vaihtoehtoinenkin reitti, vaikka kuviteltiin että tämähän on kätevää kun päästään suoraan ovelta ovelle. Onhan se kätevää, jos bussi vaan kulkisi... ylipäänsä outoa, että bussi menee niin harvoin, se on usein ihan ammutta täyteen väkeä. No, tavattiin mukava täti bussipysäkillä ja juteltiin  hänen kanssaan sitten puolet matkasta, asui vieläpä aika lähellä meitä. Ei siis onneksi tarvinnut kenenkään mököttää! :)

Kuvia kyseltiin - tässä keittiö juuri ennen muuttoa. Muuton jälkeen ei kuvia ole otettukaan, kaaosta ei jaksa kuvata...

e

Päiväkotijuhlat

Viikonloppuna juhlittiin viimeinkin Veran ja kahden päiväkotikaverin yhteisiä synttäreitä, 5+5+5. Kyllä niitä oli jo odotettukin! Saatiin päiväkodin tilat lainaksi ihan ilmaiseksi. Yhden juhlijoista äiti on ammattimainen nukketeatterin vetäjä, joten vieraaksi saatiin Cirkus Strada:

Esitys oli menestys ja lapsilla oli huippuhauskaa. Cirkus Strada esiintyy tällä viikolla Suomessa, jossakin festareilla. Aika huippua, että sellaistakin voi tehdä työkseen! Tässä tytöt jännittyneinä:

Voin myös lämpimästi suositella juhlien järjestämistä kimpassa, oli paljon mukavampaa ja myös vähemmän stressaavaa, kun ei tarvinnut ihan kaikesta huolehtia itse!

Vidar oli juhlissa myös elementissään, rohmusi makeisia ja pullia kaksin käsin puoliksi pyödällä maaten:

 

Juhlia oli ilmeisesti jännitetty niin kovasti, että illalla iski Veraan kuume kun jännitys purkautui. Nyt ollaankin oltu sairastupalaisia siitä lähtien. Vidar on myös ollut kotona, ja meillä on ollut tosi mukavaa - mitä nyt pikkuinen työstressi iskee päälle. Onneksi voidaan miehen kanssa myös jakaa päiviä, joten tänään on tullut tehtyä myös töitä kotoa käsin. Ruotsissa vabata (vabba=hoitaa sairasta lasta kotona) voi tuntien mukaan, joten systeemi toimii siten tosi hyvin.

 

Onneksi täällä ollaan myös poistamassa se älyttömyys, että Försäkringskassaan pitää ilmoittaa samana päivänä kun lapsi sairastuu eli ilmoituksen voi jatkossa tehdä myös myöhemmin. Myöskin poistumassa on velvollisuus hakea päiväkodin hyväksyntä, että lapsi on todella ollut poissa päiväkodista. Tämähän on aiheuttanut kovasti byrokratiaa ja ylimääräistä työtä päiväkodeille, eikä kuitenkaan eroa ole juuri huomattu - eli fuskaaminen ei ole ollutkaan kovin yleistä.

 

Uudessa kodissa

Muutto takana, kaksi viikkoa uudessa talossa. Aivan ihanaa! Vieläkin kaoottista, tänään vietetty koko päivä huonekalukaupoissa. Pikkuhiljaa parempaa kohti onneksi. Kuvia seuraa.

Huomenna juhlitaan Veran ja kahden päiväkotikaverin synttäreitä. Päiväkotia saa lainata juhlien ajaksi. Päätettiin laittaa hynttyyt yhteen, koska kaikille kolmella on synttärit heinäkuussa ja näin ei sitten osu kolmia eri juhlia elokuulle.

Niin, Vera täytti jo 5 vuotta! Meillä on iso tyttö... päiväkodin vanhimpia, joka ensi vuonna menee eskariin. Onnea Vera!

Muuton yhteydessä olen käynyt läpi vanhoja valokuvia, pakannut ikiaikaisia varastoon vietäväksi. Todellinen memory lane... hiukan huvittaa etenkin 90-luvun pukutyyli... jotenkin sitä aina ajattelee, että 80-luku oli aivan karseaa, mutta eipä tuo 90-luku juuri kyllä muuttanut asiaa. Ihan huhhuh mitä asuja. Opiskelijaporukkaa huhuilee facebookissa, että pidettäiskö 20v juhlat. 20 v!!! siitä kun aloitettiin opiskelu Jyväskylän yliopistossa. Ihan käsittämätöntä. Onhan tässä tietysti paljon tapahtunut (myös sen pukeutumistyypin suhteen ;) mutta kyllä se silti on, kuten yksi opiskelukaveri totesi "huikeaa ja haikeaa".

Tässä asunnossa meinataan nyt olla aikalailla pysyvästi, joten ollaan tehty kerrankin kunnollista inventaariota. Paljon kamaa on myyty Blocketissa , paljon on viety Myrornaan ja paljon annettu eteenpäin tutuille ja kavereille. Kerrankin! Tietty sitten on myös ostettu etenkin huonekaluja, mutta tuntuu että ylimääräisestä lastista on selvitty ekaa kertaa ikuisuuksiin.

Kaiken huippuna päädyttiin ostamaan tavallinen lankapuhelin!! Omg. Sellaista en ole omistanut sitten, en tiedä, vuoden 2000? Syynä se, että meillä on käsittämättömän huono verkko eikä kotoa voi kännykällä juuri soitella. Ja koska operaattori tulee duunin kautta, sitä ei voi vaihtaa.

Vanhan ajan tavoista meille on tullut Dagens Nyheter, mutta toden totta, kahteen viikko lehdenjakaja ei ole löytänyt taloamme kuin kolmena päivänä. Olen keskustellut DN:n asiakaspalvelun kanssa 4 kertaa kahden viikon sisällä, mutta ei. Vaikka fakta on, että sisäpihan taloja on tasan yksi, on se ilmeisesti aivan mahdotonta löytää. Siispä joutunemme peruuttamaan lehden.

Vesipeto osaa uida!

Täysin yllättävä käänne tänään - Vera oppi uimaan!! Ihan noin vaan, täysin varoittamatta. Tai ei kai siinä varoittamisia oikein voi ollakaan, mutta ei meillä ollut mitään keskustelua aiheesta aiemmin. Paitsi että syksyllä voitaisiin aloittaa uimakoulu, jotta sitten ensi kesänä osattaisiin uida.

Tässä sitä mennään:

Olimme sukuloimassa J:n tädillä, ja siellä tämä sitten tapahtui, isänsä ohjeistamana (jos äiti olisi ohjeistanut, lapsi tuskin uisi 15 vuotiaanakaan ;) Vera polskutti pitkät matkat koiraa, moneen otteeseen. Äiti on ihan tosi tosi ylpeä! Vielä 2 vuotta sitten vesipelkoisesta (kuten äitinsä!) lapsesta on kuoriutuut oikea vesitaituri!  Enpäs olisi uskonut, että Vera oppii uimaan vielä ennen 5v synttäreitä (vajaan2 viikon päässä)! 

Näin hullusti kävi puolestaan barbille:

J:n serkun mies tarjosi superhyvää paellaa:

Costa del Sol, 31 astetta

Tänä kesänäkin onneksi päätettiin lähteä tuttuun paikkaan Espanjaan. Aikaisempina kesinä on lämpöä riittänyt myös Suomessa ja Ruotsissa, mutta nyt nautitaan täysin seimauksin tästä 30 asteen lämmöstä etenkin lukiessa kaverien facebook päivityksiä sateisesta pohjolasta.


Viikko takana, aloitettiin Madridista, jonka tienoilla käytiin J:n serkun häissä, ja sieltä sitten parin päivän päästä ajeltiin 8 tuntia Aurinkorannikolle. Tarkoitus oli alunperin pysähtyä yöksi Cordobaan, mutta 37-39 asteen lämpö pelotti ja skipattiin se reissu. 


Aiemmat päivät on tuttuun tapaan vietetty enemmän altaalla, mutta rantakin oli ihan succé. Hiekkaa tosin reissun jälkeen löytyi joka paikasta, joten ehkäpä tyydytään seuraavat päivät altaalla makoiluun. Vidarilla on ollut täysi varustus päällä:

Kuukauden saldo

Aika liitää ja puoli kesää on pian ohitse! Säistä ei sitä kyllä huomaisi - sateisessa pohjolassa ei edes työnteko harmita, kun mittari näyttää 12-13 astetta ja bikineille ei ole juuri ollut vielä käyttöä. Juhannus oli ja meni maalla, hyttysten syötävänä, sentään aattona oli mainio sää ja päästiin ihan nauttimaan lämmöstä. Porukat hyytyi aikaisin, yksi sairastelun takia, toinen koska oli raskaana ja loput vaan ihan lapsia nukuttaessa. Että sellainen railakas juhannus! Lapset on raukat ihan syötyjä, muhkuroita ja patteja riittää joka puolelle kroppaa.

Meillä oli tapahtumarikas kesäkuu, kun alkukuusta löydettiin asunto, josta tehtiin tarjous jo ennen näyttöä ja se sitten meni pikkuisilla muutoksilla läpi. Kyseessä on piharakennus Tukholman keskusta-alueella - siis talo keskellä keskustaa! Täydellistä!

No, sitten tulikin paniikki, koska alkuperäinen tarkoitus oli ollut, että remontoidaan omamme ja myydään ensin, ja sitten vasta ostetaan.  Näinhän se usein menee, varsinkin Ruotsissa, että kun sopiva asunto tulee kohdalle, pitää tilaisuuteen tarttua heti - ja koko hommaan voi mennä n 2-3 päivää. Oltiin jo kaveri varattu remonttihommiin 2 viikoksi heinäkuussa lomamme aikana. Soitetttiin sitten hänelle torstaina, että voisitko tulla viikonloppuna ja aikaa onkin n 5 päivää. Kaveri tuli sitten, raukka hommiin koko viikonlopuksi. Lisäksi olin juurikin Bostonissa kun tämä tapahtui, eli kerkesin käydä asuntoa katsomassa ennen lähtöä ja sitten kaupat oli tehtävä matkan aikana!!

Siinä sitten maalattiin ja paklattiin, korjattiin seiniä ja ovia ja roikkuvia ovenkahvoja. Yksi ovi oli mm potkaistu sisään, kun lukko meni tässä keväällä rikki eikä ovea saatu muuten auki... Lasten kanssa oltiin 2 päivää evakossa. Vanhemmat tuli kyläilemään remonttia seuraavana maanantaina, jolloin J lähti työmatkalle Norjaan. Yllättäen meklari halusikin ekan ennakkonäytön jo keskiviikolle, ja kysynnän vuoksi yleisen näytön jo lounasaikaan torstaille (kun aluksi piti olla su ja ma) - ja torstai-iltana asunto oli myyty!

Olimme ostaneet uuden asunnon edellisenä torstaina - siis viikon aikana ostimme asunnon, remontoimme, vanhemmat tulivat kylään, olin työmatkalla USA:ssa, mies oli työmatkalla Norjassa ja ostimme uuden asunnon! Mikä viikko...

Sen jälkeen onneksi sai vähän rauhoittua, kohti juhannusta, tosin samanaikaisesti kaiken kanssa Veralla oli sitkeä silmätulehdus. Onneksi vanhemmat olivat apuna, muuten homma olisi varmasti mennyt ihan käsille...

Muutto on joka tapauksessa jo elokuun alussa, nyt vielä muutama päivä töitä Suomesta käsin -sitten lomaillaan Suomessa ja vähän myös Espanjassa, ja kunhan sieltä palataan niin sitten jo muutetaankin.

Hansikkaat, anyone?

Fy fan miten kylmä tänään on ollut. Hesarikin uutisoi, että Tukholmassa on kylmempää kuin jouluna! Ja joulun aikaan sitä sentään tajuaa pukeutua talviseen säähän varautuen! Tänään ainoa reissu ulos asunnosta oli kaupunginkirjastoon, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä, ja matkan aikana tuli todella ikävä pipoa ja hansikkaita. Aivan karmeaa. Sääliksi kävi maratoonareita, jotka painoivat hirveässä sateessta ja tuulessa tuskien taivaltaan. Uskomatonta, että tasan viikko sitten oli 25 astetta lämpimämpää..!!

Alunperin meillä oli tarkoitus grillata kaverien kanssa pihalla, anna mun nauraa. Onneksi kaverit sentään tulivat :) Tavattiin ensimmäistä kertaa Alexandra 1v, adoptoitu 2kk sitten Etiopiasta. Suloinen kuin mikä! Todella ihanaa nähdä, miten kauan kaivattu lapsi on vihdoin saatu perheeseen. On myös mukavaa saada ystävät takaisin - tähän asti kun lapsettomuus on ollut niin kova pala, ettei lapsiperheiden seura ole oikein ollut toivottua.

Ensi viikolla edessä on työmatka Bostoniin, matkalla ma-pe. Mukavaa ja ei samaan aikaan. Saa nukkua monta yötä putkeen hotellissa ilman yörherätyksiä (kyllä, vaikka kehuskelin jo edellisessä postauksessa, meillä herätään taas...). Ikävä varmasti tulee ja melkeinpä nyt jo odottaa perjantaita kun pääsee kotiin - vaikken edes ole lähtenyt vielä! Aika hullua...

Muroa korvassa ja stressiä tukassa

Yhtenä päivänä nukkumaan mennessä rupesin katsomaan Vidarin korvaa tarkemmin. Se oli täynnä muroja. Voi hyvää päivää, todella koomisen näköistä. En tiedä olisiko mies itse huomannut mitään, nukkunut koko yön murot korvassa...

Vidar hokee jatkuvasti neljää sanaa: pappa, mamma, kakka ja nej. Tai oikeammin njäi. Sillai vähän tukholmalaisittain. Viimeisin on pappa, jota hoetaan KOKO ajan, painottaen jokaista tavua. Hitaasti tämä kielenkehitys sujuu, mutta niin sujui aikanaan sisarellaan myös - ja nykyään ei tosiaan ole mitään vikaa puheenlahjoissa. Verakin on alkanut pikkuhiljaa puhua ruotsia, ei vielä juuri isälleen mutta muille ruotsinkielisille.

Meillä nukkumiset on menneet huomattavasti parempaan suuntaan. Nykyään nukutaan jo pitkiäkin pätkiä putkeen, noin 23 ja 5 välillä. Illalla saatetaan herätä kerran haluamaan tuttia tai vettä, ja aamuyöstä sitten annetaan jo maitoakin. On vaan ihan superihanaa, että on päästy jatkuvista yöheräilyistä!!Kyllä naamasta näkee, että ikää on eikä yöheräilyt ainakaan ole nuorentaneet. Duuni-ahdistuskin on herännyt ikäkriisin myötä, kun peilistä katsookin yhtäkkiä jotenkin kovin vanhentunut tyyppi.

Viime aikoina on ollut aika angstinen olo, kieltämättä. Onkohan sitä koskaan täysin tyytyväinen? Vai meneekö tämä ikäkriisi ohi kunhan täyttää ne pyöreät vuodet, kuten meni edelliselläkin kerralla? Eihän se mitään auta sitä paitsi. Suurin dilemma lienee se, ettei tiedä mitä elämässään tekisi, ja vaihtoehtoja nyt on vaan vähemmässä kuin 10 v sitten.

Toisaalta kävin kuuntelemassa tänään erittäin hyvää luentoa, jossa oli puhumassa ruotsalainen tv- ja radio persoona Kristian Luuk siitä, onko koskaan myöhäistä valita toisin. Hänen mukaansa tietysti ei, miksipä hän muuten olisi aiheesta puhunut :) Mutta pointteja oli kolme, 1) våga göra det som är roligt 2) välj motsatsen 3) det går att ångra sig. Eli uskalla tehdä sitä mikä on hauskaa, valitse vastakohta tiimiisi/työkaveriksi (jos voit), on ok katua. Mutta on sitä näin keski-iän kynnyksellä tullut a) konservatiiviksi ja b) turvallisuushakuiseksi. Se on ihan kamalaa! Mitä tehdä....

Äitienpäivä, tosin ei Ruotsissa

Tänään oli Suomen äitienpäivä, Ruotsissa juhlitaan vasta kuun lopussa. Äitinä saan kaksi erillistä päivää, mutta isät vain yhden, koska se päivä sattuu molemmissa maissa olemaan sama.

Äitienpäivä alkoi Veran tanssitunnilla. Kurssin lopussa pääsee vanhemmat ja sukulaiset seuraamaan tuntia. Tunti vedetään kuitenkin muuten kuin normaalisti, eli mitään esityksiä ei ollut luvassa. Suomessahan tanssitunneilla oli loppujuhlat, joissa jokainen ryhmä esiintyi suurelle joukolle yleisöä. Tämä voi toki olla järjestäjäkohtaista- mutta koska molemmat tanssitunnit ovat olleet hyvinkin tavoitteellisia, tuntuu että erot olisivat Suomen ja Ruotsin välillä. Eli Ruotsissa ei voida ajatella asetettavan painetta 3-4 vuotiaille esiintymiseen. Ja siinähän joku voi olla vaikka "parempi" kuin toinen! En tiedä, Suomessa esitys meni tosi hienosti ja lapset tykkäsivät, joten vaikeaa nähdä siinä kauheasti väärää. Toki joku ujompi lapsi voi asiaa kauhistua?

Tässä ruotsalaisessa ryhmässä on  n 16 lasta joista kolme on poikia. Oikein mukavaa, ettei tanssissa käy vain tyttöjä. Yksi pojista on ollut mukana viime syksystä lähtien, ja hänellä oli komea mekko tänään esityksessä päällä. Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kyllä tuntuu, että "only in Sweden". Hiukan välillä naurattaa, että gender ajattelu on Ruotsissa tosiaan ihan eri planeetalla kuin muissa maissa.

Kävimme lounaalla Hard Rock Cafessa, ja totesimme taas kerran miksi emme olleet käyneet siellä pitkään aikaan. Aivan yli-arvostettu, kuivaa hampurilaista törkeällä hinnalla ja hirveä mökä taustalla. Me no like.

Vasaparkenissa oli ihan järkyttävän paljon väkeä. Toukokuut meidän kulmilla on ihan mahdottomia, niin paljon lapsiperheitä täällä asuu. Puistoon ei käytännössä mahtunut.

Kertakaikkiaan loistava vappuilma!

Vähän tuli meilläkin vietettyä vappua:

Vera pääsi kekkereihin mukaan, Johan ja mies joutuivat jäämään kotimiehiksi kun Viltsulle iski juurikin sunnuntai-iltan oksennustauti.

Nyt jo taas pirteänä. Parvekekausi on avattu!

Ihana kevätpäivä!

Aivan ihana aurinkoinen päivä, vihdoin! Kevät on tullut kaupunkiin viimein ja me ollaan siitä nautittu niin että naamaa kuumottaa!

Vera teki ekaa kertaa todella kunnollisen pyörälenkin, tähän saakka pyöräily on tuntunut jotenkin vaikealta ja vaivalloiselta. Tänään oltiin kuitenkin matkassa kaikkineen melkein viisi tuntia! Välissä tosin käytiin syömässä ja kahvilla ja leikkipuistossa ja pyörävälinekaupassa, mutta silti. Ostettiin uusi kypäräkin (vaaleanpunainen). Meillä on tietty vielä apupyörät, kun on niin vähän ajettu. Verahan ei ole mitenkään seikkailunhaluinen, vaan tänään tajusin että tyttöhän tulee selvästi äitiinsä: ei mitenkään suuna päänä painele tekemään uusia juttuja, varsinkaan vähän pelottavia - ja on todella kärsimätön! Jos ei heti suju niin menee hermo!

Lounasta ulkona

Löydettiin tosi kiva lounaspaikka ja kahvila Kungsholmenilla

 Uusi kypärä

 Meidän pihan kukkia



Viikon prässi

Takana on varsinainen viikko. Alkuviikosta olo oli jo jokseenkin tukkoinen, joten tein vähän lyhyempää päivää ja töitä etänä. Olo ei sillä kuitenkaan parantunut, vaan keskiviiko-iltana nousi 38.5 asteen kuume. Torstaina oli kuitenkin tiedossa sekä työhaastattelu että työtilaisuus Helsingissä, joten pakko oli vaan tsempata. Särkylääkettä naamariin ja unille keskiviikko-iltana, ja johan oli herätessä olo ihan ok. Eli onnistuin hoitamaan sekä haastattelun että työiltatilaisuuden kunnialla kotiin, palaamaan hotellille puoli yhdentoista aikaan eilen illalla, vielä tekemään töitä puolisen tuntia, unten maille ja aamulla ylös Suomen aikaan puoli seiska jotta kerkeää lennolle takaisin Tukholmaan. Lento laskeutui ysiltä ja olin toimistolla 9.45, jonka jälkeen tvielä duunia päälle päivän verran - lisäksi esiintyminen koko toimistolle (120 henkeä) kokouksessa ja nyt vihdoin ansaitulla viikonlopun lomalla! Huh. Mutta näin jälkeenpäin, voipas olla tyytyväinen saavutukseensa. Mitä luulet, lähteekö kuume särkylääkkeillä kokonaan, vai olisiko se muutenkin häipynyt?

Mies väsää ihanaa illallista ja itse sinnittelen hereillä punkkulasin voimin (se ei tosin ehkä ole paras keino pysytellä hereillä, mutta kuuluu ehdottomasti perjantai-iltaan..). Romanttinen illallinen taitaa kyllä päätyä siihen että eukko nukahtaa pöytään ;)

Meillä oli tarkoituksena kokeilla unikoulua Vidarille tänä viikonloppuna. Nyt kuitenkin pikkumies tuntuu vähän lämpimältä, ja molemmat vanhemmat ollaan ihan kuu-ukkoina väsymyksestä, etten tiedä miten valvominen ensi yönä oikein luonnistuu... meillähän tämä yörumba jatkuu ja jatkuu, ollaan itse jo ihan sokeita tälle hulluudelle joten kun eräs kaveri vaivihkaa totesi "olisiko jo aika testata unikoulua", itsekin tajusin että ollaan nyt valvottu yli 1½ vuotta putkeen öitä Vidarin yöjuomisten takia. Maitoa menee niin että vaippa huljahtaa yli ja sänky on aamulla usein märkänä. Joten kaverin kommentti oli jokseenkin terveellinen herätys - pitäisiköhän asialle tehdä jotain!? Mutta saa nyt nähdä, kyetäänkö siihen kuitenkaan tänä iltana.

Vidar on viihtynyt päiväkodissa ihan älyttömän hyvin, aamulla kun vie niin äijä häipyy pipo viipottaen eikä taakseen vilkuile. Iso mies jotenkin... lisäksi uusia taitojakin on opittu, nykyään must juttu on pelien pelaaminen, pelihyllyn edessä seistään ja kiljutaan. Kaikki pelit kelpaa, vaikkei niitä todellakaan vielä osatakaan. Palapelit sujuu tosin jo aika hienosti, ottaen huomioon, ettei ikää ole vielä edes 20kk.

Vera on alkanut puhumaan enemmän ja enemmän ruotsia, vihdoin. Viikonloppu isänsä ja farfarin kanssa Espanjassa auttoi asiaa huimasti (tosiasiallisesti minä olen siis ollut ruotsin oppimisen esteenä...), mutta varmasti se kielitaito olisi ilmankin alkanut parantua. Nyt tulee jopa lauseita ruotsiksi, vaikka vielä suomi onkin selvästi ykköskieli. Vidarin kaksi sanaa ovat "kom" ja "mama".

Ensi viikolla on sitten vappu ja toukokuu. Jos vihdoin säidenkin puolesta saapuisi kevät? Vappua mennään aattona viettämään ystävien luo ja vappupäivästä ei vielä tietoa. Angsti on joka tapauksessa luvassa, koska se tulee aina kun olen vappua Ruotsissa. Olen vappuihminen ihan selkeästi, ja täällä sen päälle ei ymmärretä hölkäsen pöläystä. No, ensi vuonna sitten taas! Saatan kuitenkin postittaa tänne tulikiven katkuisen tilityksen ensi tiistaina ;)

Sälää

Mies lähti poikein viikonloppureissulle ulkomaille. Siellä ne varmaan istuu pubissa ja lipitää olutta. Hyvä niin, itsehän pääsin viime syksynä tyttöjen kanssa Lontooseen ja kuukausi sitten duunin kanssa alpeille. Vähän kyllä mietitytti miten jaksetaan tsemppailla tämä viikonloppu keskenämme, kun unohtui pyytää ketään kavereitakaan viikonloppukylään ja vanhemmat oli estyneitä. No, huomiseksi on sovittu Veran päiväkotikaverin vierailu meille leikkimään ja sunnuntaina mennään kaverin ja tyttärensä kanssa museoon (jos vaan ollaan terveinä). Että varmaan me ihan selvitään :)

Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.

Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).

En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.

Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.

Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!

Vidar puoltoista

Vidar täytti vähän aikaa sitten puolitoista vuotta.

Sen kunniaksi muutama kuva pitkästä aikaa :)

Neuvola oli myös pari viikkoa sitten, mitat olivat 83cm ja 11.92 kiloa.

Iloinen poika:

Puuta heinää, aina vaan koulusta...

Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!

Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.

Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan  kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.

Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...

Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.

Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.

Voi tätä koulua, ei kestä

Voi ahdistuksen ahdistus. Viime aikoina on lehdissä kirjoitettu paljon koulusta. Ja se ei todellakaan ole mukavaa luettavaa. Samaan aikaan Suomimammojen listalla äidit valittavat lastensa läksyjen vähyyttä. Voi räkä, onko mun ihan pakko laittaa lapseni kouluun tässä maassa?!!

Tämä tuntuu olevan todella todella suuren luokan ongelma. Ruotsalainen koulujärjestelmä on totaalikriisissä, eikä siitä ole tietä ulos, oikeastaan. Kuten tämän päiväisessä debatt artikkelissa DN:ssä kirjoittaja Hans Bergström totesi: "Det är lätt att göra fisksoppa av fisk. Det är svårare att åter göra fisk av fisksoppa." Eli totaalisössiminen on helppoa. Mutta kun on totaalisössitty, niin entiseen hyvään tilanteeseen palaaminen on paljon vaikeampaa.

Tyyppi kirjoittaa "68-vinden blåste bort lärarnas auktoritet, status och löner" ja´viittaa siis siihen, miten systemaattisesti ruotsalainen koulusysteemi on tuhottu v 68 lähtien - silloin luotiin pohja nykyiselle katastrofille. Kirjoituksessa saatetaan toki kärjistää, mutta moni asia varmasti pitää paikkansa. Kuri on kirosana, todistuksia ei anneta, opettajia ei arvosteta eikä opettajiksi haluta.

Kirjoituksen mukaan 60 luvun lopulla (Suomessakin tämä aika tunnetaan opiskelijavallankumouksen ja vasemmistolaisen ajattelun kukkaiskautena) päätettiin, että mitään auktoriteetteja ei haluta, että opettajien valta luokkahuoneessa viedään, rehtorien valta viedään, järjestys ja kuri joutavat pannaan. Opetushallitus nuhtelee rehtoreita, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä. Todistukset poistetaan tasa-arvon nimissä, palkkaeroja pienennetään siten, että akateemisia palkkoja lasketaan suhteessa ns duunari-palkkoihin.

Vielä 70-luvulla Ruotsissakin yhtä opettajakoulutus-paikka kohti hakijoita oli 24 hakijaa. Nyt niitä on yksi. Yksi per paikka!! Kukaan ei halua opettajaksi.

Viime lauantain lehdessä Debatt artikkelin kirjoittaja totesi, miten 20% ruotsalaisista koululaisista ei osaa laskea tai ymmärrä lehtitekstiä. Että ruotsalainen koulu ei ole tasa-arvoinen, lähtökohta hyvästä koulusta kaikille ei enää päde. On hyvät koulut ja huonot koulut. Vanhempien kyky tukea lapsiaan koulutiellä on ensiarvoisen tärkeää. Huonommista lähtökohdista tulevilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet pärjätä.

Tuttuni on opettajana koulussa, jossa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. Koko koulualueen kolmessa peruskoulussa ei ole ainuttakaan ruotsalaista lasta. On aika eri asia käydä sellaista koulua, kuin keskustan hyvintoimeentulevien aluiden kouluja. Kun opettajien taso vaihtelee suuresti ja päteviä opettajai on vaikea saada (eivätkä he saa siis pitää kuria), näiden huonosti pärjäävien koulujen taso tietysti laskee entisestään.

Vaikkakin eri artikkeleissa syyt tähän koulutksen totaalisen alamäkeen ovat ehkä olleet erilaiset, totuus on tämä: koulusysteemi Ruotsissa sucks. Ja kuten sanottua, kaatunutta maitoa on aikalailla vaikea kerätä takaisin mukiin.

Taas kerran päivähoidosta

Onpas yllättävää, että Suomessa velloo jälleen kerran kotihoidontuki keskustelu ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen on kaivettu framille laukomaan totuuksia siitä, miten lapset häiriintyvät, jos heidät viedään hoitoon alle 2-vuotiaana. Katselin tänään (tai oliko eilen) ulos tulleen haastattelun netistä, vaikkakin ärsytyskäyrä nousi muutamaan kertaan sataan (ja tiedostin sen kyllä myös etukäteen), mutta halusin tietää mitä hän oikeastaan sanoo. Ja kyllä! Hänen suustaan pääsi mm seuraavanlainen lause "siinä tapauksessa äitikin voi palata työelämään ilman syyllisyyttä", ja kyseessä oli siis pari vuotiaan laittaminen perhepäivähoitoon /3 vuotiaan laittaminen päiväkotiin. Ah mitä mieletöntä paluuta suoraan 50-luvulle!!! Siis lue: jos äiti laittaa lapsensa päivähoitoon alle 2 vuotiaana, hänen tulee kokea syyllisyyttä? Lisäksi, wuahaa, juuri ÄITI voi siis tässä tapauksessa palata töihin tuntematta syyllisyyttä. Isästä ei taas puhuttu mitään. Mutta äidithän tosiaan käyttävät 96% kotihoidontuesta, joten mitäs sitä isistä puhumaankaan. Hehän ovat hommassa vaan ihan statisteina (ja heillä on se oikea ja tärkeä urakin, josta ei mitenkään voi olla 2kk poissa).
Lisäksi hän totesi, että alle 2-vuotiaana päivähoitoon joutuneet ovat aikuisena stressaantuvia ihmisiä. Heille kävi hänen mukaansa suoraan sanottuna ihan köpelösti. Voi hyvää päivää! Belgiassa lapset viedään normina 4kk vanhana hoitoon. Mahtaa koko Belgianmaa olla todellisen stressikohtauksen kourissa! Ystäväni, jolla on tällä hetkellä 3½ kk vanha poikavauva, viettää hänen kanssaan viimeistä äitiyslomaviikkoaan. Ensi viikosta lähtien 4kuinen menee hoitoon neljänä päivänä viikossa. Sehän on siis ihan kamalaa, mutta en kyllä jaksa uskoa, että lapsen elämä olisi nyt ihan tuhoontuomittu. Kas kun taas ko. uusimmasta tutkimuksesta ei ole Ruotsissa kuultu halaistua sanaa...

Sisko ja sen veli

Veralla oli eilen päiväkotiyö, järjestetään puolen vuoden välein. Päiväkotiin siis jäädään yöksi, tällä kertaa yöksi jäi 11 lasta, ja hyvin oli mennyt.

Kun lähdettiin eilen päiväkodilta, Vidarilta tuli lohduton itku - sisko ei tullutkaan mukaan! Itkua kesti jonkin aikaa ja se oli ihan aidosti surkeaa, ei mitään kiukku-itkua. Aivan superhienoa ja vähän hämmentävää, miten veli jo nyt kokee siskon läsnäolon ja tärkeyden.

Tänään illalla katsottiin Ruotsin Melodifestivalenia, eli euroviisukarsintoja. Tätä iltaa on edeltänyt neljä karsintaa, ja tänään siis valittiin euroviisuedustaja Globenissa. Valituksi tuli Loreen, mutta illan paras esitys tuli kyllä Veralta, joka tanssi ohjelman ajan tv:n edessä. Jonkun vuoden päästä on ehkä pakko lähteä neidin kanssa ihan Globeniin katsomaan suorana... (toinen vielä hälyttävämpi mielikuva, klipklip, 10 vuoden kuluttua, "äiti mähän v***u menen sinne discoon, mamma jag går ju fan på den discon, oioi uuuh ehkä ihan ihanaa että ne on vielä niin pieniä!)

Päiväkotimaksut ja muuta kivaa

Enpä vaan voi olla taas kerran päivittelemättä, kun päiväkotilasku kolahti sähköpostiin: kaksi lasta täysipäiväisenä päiväkodissa, hinta 1680 kruunua. Siis todellakin noin 185 euroa - alle 200 euroa siis kahdesta lapsesta. Ihan käsittämätöntä. Suomessa jo yhden lapsen paikka maksaa 250, saatika sitten muualla maailmassa...voipahan taas hyvillä mielin olla iloinen veronmaksaja!

Ihania uutisia kuuluu myös lapsirintamalla; ystäväperheeseen oli vihdoin tullut tieto, että Etiopiassa odottaa pieni tyttö vanhempiaan. Viiden vuoden odotus palkitaan lopulta. Miten näissä adoptio-prosesseissa voikin mennä näin kauan aikaa? Kuulemma adoptio-oikeus oli jo menossa umpeen ja ystävät luovuttamassa, kun viime minuuteilla tämä tieto pienestä 10kk vanhasta tyttölapsesta oli saapunut. Ystävät lähtevät vauvaa hakemaan Etiopiasta muutaman viikon päästä. Ihanaa!

Hyvin yleistä tämä ei-toivottu lapsettomuus tosiaan on, omassakin ystäväpiirissä useita pariskuntia. Onneksi myös parilla muulla ystävällä lapsettomuus on loppunut raskaaksi tuloon monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toivoa on siis, vaikka sen olisi jo melkein heittänyt.

Takaisin sairaspedille...

Ja sitten palasimme sairastuvalle, tietysti. Tällä kertaa pikkumiehellä silmätulehdus, hirveä köhä, nuha ja kuumetta. Yskä on niin karmaiseva, että huomenna varmaan yritetään lääkäriin. Lisäksi silmät on aika muurautuneet umpeen, joten senkin puoleen ainakin yritetään ruinata lääkkeitä. Ruotsissahan ei silmätulehdukseen juuri anneta meidän kokemuksen perusteella antibioottia, vaan ohjeena on että "se menee ohi 5-6 päivässä" - ja jos ei mene, niin sitten pitää tsekata olisko kuitenkin kyseessä bakteeri eikä viirus... kiva siinä lapsen kärvistellä 5 päivää ilman että saa silmiä auki. Vera tosiaan sai kerran tällaiset ohjeet, asuttiin Suomessa ja lomailtiin Tukholmassa kun tämä sattui. Kun palattiin silloiseen Suomen kotiin, Suomessa terveyskeskuslääkäri antoi reseptin samantien.

Täällä ollaan peloissaan resistanttien bakteerien takia, eli siitä ettei pian antibiootit enää auta kun bakteereista tulee niin vastustuskykyisiä kun antibiootteja napsittaan " niin helposti". Onhan siinä tottakin, muttei se paljoa lohduta kun lapsi on kauhea kipeä...

Vesirokkoa ei Vidarille ole tullut, huomenna on Veran sairastumisesta 21 päivää. Saa nähdä, nythän sen pitäisi tulla jos olisi tullakseen.

Viikonloppuna oli sisaruksia vierailulla, ja ensi viikonloppuna oltaisiin tulossa Helsinkiin.  Sillä varjolla ehkä saadaan lääkkeet, ainakin Vera sai ennen joulua, kun oltiin lähdössä reissuun. Ei ollakaan käyty Suomessa sitten joulun, ja täällähän alkaa olla jo ihan kevättä ilmassa. Nollassa ja aurinkoista, eikä yhtään lunta, aivan ihanaa.

Tänne syntyi viime viikonlla myös Ruotsin kuuluisin vauva, jota ilmeisesti myös Suomessa kovasti juhlittiin :) Lapsi sai nimen Estelle ja sitähän on sitten päivitelty, ettei moista saisi kruununperijälle antaa. No, eiköhän tuohon kuitenkin ajan myötä totuta.