Voi elämä näitä Ruotsin demareita. Ensin ne itse sössii koululaitoksen tärviölle ja sitten ne kehtaa tulla jonkun 8 kohdan listan kanssa ohjeistamaan, kuinka ongelma pitäisi hoitaa. Tänänä DN Debatissa Ibrahim Baylan mm ehdottaa, että jonotussysteemit kouluihin pitäisi poistaa ja valinta pitäisi suorittaa sen sijaan arvalla (sen lisäksi sallitaan sisarus-etuajovuoro sekä koulun läheisyysperiaate). Arpahan se on se hyvä keino ratkoa ongelmia... eli kun joku koulu on niin hyvä, että sinne jonotetaan, pitäisi se ratkoa siten, ettei ainostaan paremmin toimeentulevista perheistä päädyttäisi sinne. Näin siis sosiaalinen segregaatio vähenisi, ja kouluissa oltaisiin tasaisesti huonoja! Huraa jipii, mikä loistava tasapäistävä ja juuri niin demarimainen ehdotus! Kaikista kouluista huonoja niin kukaan ei vaan pääse hyötymään!
Ja kyllä, sosiaalinen segregaatio on tottakai ongelma. Ongelmanratkaisu ei vaan ole aina niin yksinkertaista kuin jotenkin näköjään kuvitellaan.
Toinen erityisesti suomalaisnäkökulmasta mielenkiintoinen ehdotus on, että päiväkotiin pitää investoida, koska "barn som gått i en kvalitativ förskola klarar sig bätte i skolan". Elikä hyvä päiväkoti takaa menestyksen koulussa. Tätä ei kyllä suomalaiset allekirjoittaisi, tuntuu välillä että Suomessa lapset halutaan kotihoitoon niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista! Artikkelin kirjoittajan mukaan lasten kognitiiviisten taitojen kehittäminen on tärkeää jo aikaisessa vaiheessa, ja siksipä halutaan mm. parantaa päiväkotien opetustehtäviä sekä henkilöstön koulutusta, sekä poistaa kotihoidontuki. Näin siis Ruotsissa, jossa kotihoidontuki on ihan minimaalista jo valmiiksi.
Tästä tulenkin mielenkiintoiseen aasinsiltaan liittyen päiväkotien pedagogisiin tavoitteisiin, juuri luin ettei päiväkotilaissa Suomessa sellaisia ole. Että lakia uudistaessa määriteltäisiin ryhmien maksimikoot (sitä ei ole nyt tehty) sekä päiväkotien pedagogiset tavoitteet plus että esiopetus ja päiväkodit siirtyisivät opetustoimen alle. Ruotsi otettiin tässä jutussa esimerkkinä, miten paljon kehittyneempää päiväkotitoiminta on. Ja tosiaan, meillähän jo Vidarin ryhmän vanhempainillassa käytiin läpi ryhmän pedagogisia tavoitteita ja miten eri toiminnat vahvistavat näitä tavoitteita! Vaikkei 1½ vuotiaalla tarvitse varsinaisesti ollakaan tavoitteita, tuntui toisaalta aika kivalta, että näitä oli kuitenkin ajateltu ja toimintaa suunniteltiin jo sitä kautta. Tämän ajattelutavan kautta ymmärtänee paremmin, että täällä tosiaankin nähdään lapsen parhaaksi päästä päiväkotiin viimeistään 2 vuotiaana ja säälien suhtaudutaan niihin, jotka eivät pääse tämän kehittävän toiminnan pariin...
Palatakseni kuitenkin tähän ko. artikkeliin, koomiselta tuntuu että esimerkkiä tulisi Baylanin mukaan kuitenkin ottaa Suomesta - tosin ainoastaan aikaisessa puuttumisessa, jotta oppilas pääsee nopeasti tukitoimien pariin jos hän on jäämässä opetuksessa jälkeen.
Ei kyllä vaan kykene sossuja ottamaan tosissaan koulupolitiikan suhteen, kun he ovat olleet tätä alamäkeä vauhdittamassa mm poistamalla todistukset kouluista, laskemalla opettajien palkkaa sekä vähentämällä auktoriteetin olemattomiin. Ruotsalaisissa kouluissahan ei anneta edes läksyjä... Turha nyt on huudella, sanoisin.
4 kommenttia:
Mä taidan tässä asiassa sitten olla perisuomalainen, mutta mä saan näppylöitä siitä, että jo parivuotiaiden kohdalla tehdään kauheat suunnitelmat ja aina pohditaan mitä taitoa nyt tämä ja tämä leikki / touhu kehittää. Mulla on vähän sellainen kasvatusmentaliteetti, että leikki itsessään on hyvästä ja uskon, että kaikki lapsen puuhailu on lapsen kehitykselle hyvästä. Olen ehkä aiemminkin tästä maininnut, mutta esim. se WSOY:n kirjasarja Suomessa, jossa kaikki opukset on vauvaiästä lähtien luokiteltu iän ja kehitettävän taidon mukaan (tyyliin, matemaattiset taidot, äidinkieli jne.) on tosi vastenmielisiä. En pysty ostamaan niitä tuon osoittelevuuden takia.
Meillä oli just päiväkodissa ensimmäinen varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu ja mun mielestä oli tosi kiva, kun päiväkodin opettaja sanoi, että hänen mielestään alle kolmivuotiaille näissä ei ole oikeastaan kovin paljon pointtia. Olihan se kiva jutustella omasta lapsesta puoli tuntia ja kuulla ulkopuolisen näkemys sen taidoista, mutta ei onneksi tosiaan asetettu mitään tavoitteita tyyliin: oppii potalle tai oppii laittamaan sukat itse jalkaan.
Kyllä mä ymmärrän, että on ihan hyvä, että päiväkodeissa on toiminta suunniteltua, jotta lapset eivät vain oleile siellä koko päivää, mutta niin ainakin meidän päiväkodissa näyttää nytkin olevan ja itse olen iloinen, että lasten vapaalle leikille annetaan aikaa.
Mä en sitä paitsi allekirjoita sitä, että kotona hoidetuilla olisi jotenkin huonommat valmiudet kouluun. Minulla on monia kavereita, jotka ovat olleet kotona hoidettuja ja he ovat pärjänneet keskimääräistä paremmin koulussa, minä ja sisarukseni mukaan lukien. Itse tosin en valitse lasteni hoitoa näin, mutta ei kotihoidostakaan mitään haittaa näytä olevan. Tosin, meillä se hoitaja ei ollut oma vanhempi.
Mä kanssa mietin tätä että onko se musta ärsyttävää vai ei, ja totesin, että ei se ole niin kauan kun se ikäänkuin toimii siellä taustalla siten että leikki on kuitenkin päätarkoitus. Varsinaisessa toiminnassa (piirtäminen,maalaaminen, satutuokiot) voi ihan hyvin olla pedagogiikka taustalla, ainakin ne toiminnat on sitten hyvin mietitty eikä vaan räiskitä jotain. Eikä tuolla meilläkään varsinaisesti aseteta tavoitteita, vaan lähinnä on mietitty mitä taitoja erilaiset tekemiset tukee.
Koska toisaalta mua suomalaisessa keskustelussa usein häiritsee se, että tosi usein jotenkin ajatellaan, että lapset on siellä päiväkodeissa vaan säilytyksessä. Varmaan se tulee osittain isoista ryhmäkoista, mutta ei niin kyllä ajatella missään muualla! Ja jotenkin tuntuisi, että ko ajattelu kumpuaa siitä, ettei niitä tavoitteita ole tehty selviksi, ei henkilöstölle eikä vanhemmille - oli kyseessä sitten 2,3 tai 4 vuotias? Että siellä vaan ollaan... Eikä se tavoitteiden ja erilaisten taitojen oppimisen kautta ajattelu ainakaan meillä tarkoita ollenkaan sitä, ettei vapaalle leikille jäisi aikaa.
Joo no, Ruotsi on hyvin päiväkotimyönteinen maa. Ruotsalaiset on kyllä paljon sosiaalisempia kuin suomalaiset, mutta eiköhän se ole myös aikalailla kansanluonteessa, eikä syytä ole pelkästään aikaisessa sosiaalistumisessa :) Suomalaisethan sitä paitsi pärjää paremmin juuri koulutuloksissa - tosin ruotsalaiset tuntuvat usein pärjäävän paremmin luovuudessa, kekseliäisyydessä ja sosiaalisuudessa..
Kun meillä käytiin syksyllä vanhempainillassa läpi samoja asioita, tuntui ne aluksi hieman yliammutuilta. Opetustavoitteita pari vuotiaille...
Mutta käytännössä ne ei sitten olekaan olleet niin typeriä. Itse olen ymmärtänyt ja kokenut sen niin, ettei ole tarkoitus että esim. jokainen 3-vuotias oppii piirtämään talon, vaan kyse on juuri siitä, että mitä siellä päiväkodissa tehdään. Juuri kuten sanoit, ettei lapset ole vain "säilytyksessä" vaan että ohjelma päivittäin on monipuolista.
Meillä on esimerkiksi sen myötä tullut eri teemoja. Esimerkiksi syksyllä tutustuttiin eri tavoin luontoon ja lapset saivat kuulla faktaa esim. eri vuoden ajoista. Tyyliin talvella on lunta ja kesällä lämmintä. Jokainen lapsi pääsi kerran viikossa retkelle ja lapset ovat olleet innoissaan, kun saavat lähteä metsäretkille, joissa jokainen kerää ruohoa ja hiekkaa pussiin, joita sitten joku toinen päivä tutkitaan pienryhmissä päiväkodissa.
Vapaalle leikille on jätetty aikaa ja samoin vapaalle ulkoilulle heidän pikkupihassa. Eli minun mielestä nämä "opetussuunnitelmat" ovat olleet positiivisia, enempi sisältöä päivään tuovia suunnitelmia.
Emmi, näin juuri minäkin koin! Ettei mitään pakotettua todellakaan, vaan leikin kautta opitaan, mutta on kuitenkin mietitty näitä asioita!
Lähetä kommentti