perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Sälää

Mies lähti poikein viikonloppureissulle ulkomaille. Siellä ne varmaan istuu pubissa ja lipitää olutta. Hyvä niin, itsehän pääsin viime syksynä tyttöjen kanssa Lontooseen ja kuukausi sitten duunin kanssa alpeille. Vähän kyllä mietitytti miten jaksetaan tsemppailla tämä viikonloppu keskenämme, kun unohtui pyytää ketään kavereitakaan viikonloppukylään ja vanhemmat oli estyneitä. No, huomiseksi on sovittu Veran päiväkotikaverin vierailu meille leikkimään ja sunnuntaina mennään kaverin ja tyttärensä kanssa museoon (jos vaan ollaan terveinä). Että varmaan me ihan selvitään :)

Tällä viikolla onkin taas sairastettu, kuumetta oli vähän ja lisäksi päiväkoti oli kiinni henkilökunnan koulutuspäivän takia eilen. Aika paljon on näitä tauteja ollut, viime aikoina itse asiassa enemmän Veralla kuin Vidarilla. Pääsiäistä vietettiin Suomessa (kiesus sitä lumen määrää) ja silloin olikin mun vuoro olla karmaisevassa flunssassa.

Käytiin kuitenkin Suomimatkaillen isomummolassa katsomassa 96-vuotiasta mummoani vanhainkodin suljetulla ryhmäosastolla. Mummo on fyysisesti todella huonossa kunnossa ja täysin vuoteenomana. Ajatus kuitenkin vielä kulkee. Muut osaston mummot ja vaarit ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, mutta psyykkisesti aikalailla pihalla. Vierailun aikana yksi mukava täti päivitteli moneen otteeseen, kuinka "se sisko on mustikassa, aamulla lähti kun hän vielä nukkui. Ja nyt alkoi sataa luntakin. Tulisi nyt jo sieltä. Ja missä se kaikki talonväki on?" Moni vanhus palaa lapsuuteen, mikä voi olla aika lohdullistakin, mikäli ei aiheuta ahdistusta (kuka hän on, missä hän on, missä kaikki muut ovat -tyyppisesti).

En tiedä, mikä on pahempi, menettää mieli kuin menettää kunto? Surullista on joka tapauksessa katsoa, miten ennen niin virkeä, hauska ja aktiivinen ihminen taantuu totaalisesti autettavaksi ja hoidettavaksi, ja silminnähden kärsii siitä itse. Hoitokodissa on onneksi todella ihanat ja osaavat hoitajat - todella rankkaa työtä tekevät aikalailla pienellä palkalla.

Ruotsissahan on ollut järkyttäviä vanhainkoti-skandaaleja viime aikoina. Vanhukset on olleet täysin heitteillä, kun riskikapitalistien pyörittämät laitokset ovat säästelleet vaippojen määrässä. Riskikapitalismi ja vanhustenhoito yleisesti kuulostaa todella epäpyhältä allianssilta - riskikapitalistin tavoite on tienata mahdollisimman paljon rahaa - miten sen voi yhdistää vanhustenhoitoon muutoin kuin säästämällä kuluissa, henkilökunnassa, tiloissa? Hullun hommaa. Ruotsissa on yllättävän paljon yksityistetty julkisia toimintoja - kouluja, vanhainkoteja, terveyskeskuksia - ottaen huomioon miten läpeensä sosiaalidemokraattinen maa tämä on. Sinänsä yksityistämisessä ei ole mitään pahaa, ajoittain saadaan parempaa vähemmällä rahalla - mutta kyllä kontrollin ja seurannan pitää olla aikamoisen tarkkaa.

Muuten, asiasta kukkaruukkuun, luin tänään loistavan kolumnin naistenhoidon tuesta. Lue sinäkin!


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suurella hämmästyksesllä olen seurannut keskustelua kotihoidon tuesta Suomessa:naiset hellan ääreen, muuten lapset "pilaantuvat". Tämä muistuttaa vanhoillisten saksalaisten mielipiteitä vielä 1980-luvulle asti naisten "luonnollisesta tehtävästa":K,K,K = Kinder, Kirche, Küche (kakarat, kirkko,keittö), paitsi, että valtio ei maksanut siitä - verorahoista- mitään tukia. Saksalaisilla oli vielä 1980-luvulle asti työssä käyvälle äidille haukkumasana "Rabenmutter" (korppiäiti). Minä olin "Rabenmutter" ja sain siitä "turpiini" - kaikkien kauhuksi vielä akateemisesti koulutettu, ulkomaalainen ja eronnut. Ei sopinut silloin vanhoillisten maailmankuvaan lainkaan.Kaikki negatiiviset edellytykset lasten kehityksen kannalta. Ajat ovat muuttuneet. Nyt puhutaan ansiotyön ja perheen yhteensovittamisesta. Huumorilla totesin äskettäin 3 lapselleni (30+ v.), että tehän olette menneet ihan hunningolle, mutta ette ole sitä itse huomanneet (yo-tutkinnot, akat.loppututkinnot!). Saksassa on 16 osavaltiota,joissa eräissä on vanhoilliset hallitukset ja toisissa vähemmän vanhoilliset. Rheinland-Pfalzin osavaltiossa on jokaisella 3-vuotiaalla lain puolesta oikeus ilmaiseen päivähoitopaikkaan. Siis laki määrää järjestämään paikkoja todellisen tarpeen mukaan - ja maksaa ylläpitäjille (kunnat, seurakunnat tms.)tukea siitä. Sitä velvollisuutta laajennetaan koskemaan myös 2- ja 1- vuotiaita. Valtio ei maksa siitä, että äidit jäävät kotiin. Joku on huomannut (esim. myös ranskalaiset), että lapsen kehitykselle saattaa olla myös eduksi olla päiväkodissa. Se edellyttää tietenkin pienryhmiä, enemmän henkilökuntaa ja lisäkoulutusta. Osa-aikatyö äideille on yleistä. Miehet ovat tässä suhteessa diskriminoituja. Lapsenlapseni käyvät päiväkotia 1 ja 2 vuotiaasta, kehittyvät hyvin ja ovat aivan ihania, äidit osa-aikatyössä. Ovatko suomalaiset menossa takapakkia ja käyttävät "homehtuneita" argumentteja, jotka muut ovat jo hyljänneet? Kotihoidon tuella kaunistetaan työttömyystilastoja. Naiset ovat poissa työmarkkinoilta kilpailemassa miesten kanssa ja pysyvät sitten sen kotihoitokauden jälkeenkin, eli eivät etene urallaan kuten miehet. Tulee "lasikatto". Kotihoidon tuki noilla argumenteilla on naisten diskriminointia. Patriarkaalisessa yhteiskunnassa tuo toimii noin. Huom. olen nainen ja pääsin eläkkeelle valtion virasta (vasta) 65 vuotiaana.

pilami kirjoitti...

Saataisiinpa Suomeenkin korvamerkittyä vaikkapa se puoli vuotta perhevapaata isälle, niin varmasti sillä olisi vaikutusta yhteiskuntaan monellakin tasolla:

1. useampi isä olisi kotona lasten kanssa -> työmaailma alkaisi sitten tasapuolisesti syrjiä nuoria miehiä ja naisia (heh-hee) ;) -> työurat pidentyisivät, kun niitä 60-vuotiaita haluttaisiinkin yhtäkkiä palkata tekemään töitä, kun ne ei ainakaan jää perhevapaalle. (No joo, oikeasti olen sitä mieltä, että naisten ja miesten asema tasa-arvoistuisi työelämässä siinä 30-kympin kieppeissä). Olen muuten ollut työhaastattelussa, jossa kaksi miestä haastatteli ja kun sivulauseessa kävi ilmi, että mies on jäämässä lapsen kanssa puoleksi vuodeksi kotiin, niin ei se ainakana mun tilannettani työnhakijana heikentänyt (vaihtoivat varsin merkityksellisen katseen keskenään). Kai se kuvasti sitäkin, että kun lapsi on joskus sairas, niin se ei aina ole sitten äiti joka jää sen sairaan lapsen kanssa kotiin.

2. Parisuhteet voisivat paremmin, kun puolisot näkisivät sen kotonaolokuvion molemmista suunnista: kotona olemisesta ja töissä olemisesta, kun toinen on kotona. -> Vähentyisivät pienten lasten vanhempien erot. Eivätkös ne ole vähän hälyttävät yleisiä.

3. Lapset voisivat paremmin, kun niille kehittyisi hyvä suhde molempiin vanhempiinsa. En nyt tällä tarkoita, etteikö voisi muuten kehittyä esim. hyvää isäsuhdetta, mutta ei se nyt varmasti ainakaan haittaakaan, jos isä(kin) on pidemmän pätkän kotona keskittyen lapseensa.

Ja jos olisi tuo 6-6-6 (kk) malli, ja silloin käytössä ansiotasoon perustuva vanhempainrahamalli, niin se ei edes tiputa tuloja niin paljon etteikö suurin osa voisi hieman menojaan karsimalla olla tuon puoli vuotta kotona niin halutessaan. Vaikka se vaimo tienaisikin töissä paljon vähemmän kuin mies.

Mä niin tykkäisin tästä kuviosta. Mut eipä taida meidän perheen pikkulapsiaikana toteutua.

Tukholman tyttö kirjoitti...

Anonymous, veit sanat suustani :) Suomessa puolustetaan henkeen ja vereen kotiäiti-yhteiskuntaa, jota ei oikeastaan koskaan ole olemassa ollutkaan - aina on lapset hoidettu joko lastenhoitajien, mummojen tai muiden toimesta, äiti se ei ole kuitenkaan yleensä ollut (katsotaanpa vaikka 40-50-60 luvuille, saatika 70-luvulla). Ja valtio sitten maksaa tämän lystin. Hulluna huudetaan, jos tämä ansaittu etuus ollaan viemässä - ihan kuin olisi valtion tehtävä ylläpitää tällaista patriarkkaalista systeemiä. Oi aikoja oi tapoja. Tähän sitten suomalaiset naiset sortuu - lopputuloksena pienemmät palkat, huonommat urat, pienemmät eläkkeet jne. Ja sitten vedotaan ikuiseen "perheen etu", "lapsen etu", "jokainen perhe tietää parhaiten mikä heille sopii". BUAAAHAA. Jokainen perhe tietää, että heille sopii parhaiten että äiti on kotona lasten kanssa. Hiukan kärjistäen, mutta tilastot osoittaa, että 96% kotihoidon tuesta menee äideille.

Pilami, kyllä kyllä kyllä! 6+6+6 malli Suomeen! Siinä vasta oltaisiin edustyksellisiä :D

pilami kirjoitti...

Mikä muuten sulla on näkemys siitä, että miten isät ja äidit jäävät pois töistä hoitamaan sairasta lasta? Mä olen pitänyt aivan itsestään selvänä, että suunnillee puoliksi hoidetaan näitä systeemejä / katsotaan kumman työt sillä hetkellä paremmin joustavat kotonaoloon. No, törmäsin sitten 30-vuotiaan tulevan äidin mielipiteeseen, että "äidithän ne aina jäävät kotiin, kun lapset sairastavat". Mä olin ihan järkyttynyt. Siis mitä ihmettä -hä? Mut en mä oikein ymmärrä niitä isiäkään, jotka eivät pidä edes sitä 3 viikon isyyslomaa saatika isäkuukauttaan, kun "ei työt nyt oikein anna periksi". Ai miksei anna, antaahan ne äidinkin osalta sen 9 kuukautta! Mä repisin kyllä peliverkkarini, jos mun mies arvottaisi työnsä tärkeämmäksi kuin vastasyntyneen lapsensa ja synnytyshormonihuuruisen vaimonsa hyvinvoinnin.

Tukholman tyttö kirjoitti...

Pilami, kyllä mulla on kanssa käsitys että enemmän äidit jää kotiin hoitamaan sairasta lasta, mutta tämä ei kyllä nyt perustu muuhun kuin mutu- tuntumaan :) Itsekin automaattisesti ajattelisin että suunnilleen puoliksi hoidetaan. Sitten taas, tunenn jopa itsekin niitä äitejä, jotka mammakuplassa kommentoivat että "ei sen isän tarvitse jäädä kotiin kun sillä on se tärkeä työ ja minä haluan kyllä olla kotona lasten kanssa". Eipä siinä oiekin osaa edes sanoa mitään, että entäs jos se isä vaikka haluaisi jäädä kotiin...? Niin ja miten se olikaan se tasa-arvo ja sillai. Kuns se koko homma on vaan niin eri planeetalta.