Käytiin katsomassa perjantaina ensi-iltaan tullut Lukas Moodyssonin Mammut. Leffa oli todella hyvä, ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspiste tuli siitä, että aihe sai meidät molemmat tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olimme elokuvissa emmekä lapsemme seurassa!! Ja sehän nyt ei kuitenkaan ollut ollut yhteisen leffaillan tarkoitus... Elokuva kertoi erinomaisesti siitä, miten meillä länsimaissa on usein kovin vähän aikaa lapsillemme -niin vähän että nannysta tulee lapselle tärkeämpi henkilö kuin äiti tai isä - kun taas muualla maailmassa äidit pakotetaan usein jättämään lapsensa ja mm. muuttamaan nannyiksi länsimaihin. Samalla kun heidän lapsensa ihmettelevät, miksei äiti ole kotona, on äiti "äitinä" jollekin toiselle lapselle toisella puolen maailmaa. Eri henkilöiden kohtalot limittyivät toisiinsa, ja kuvasivat taas kerran sitä, miten lohduton maailma voi lapselle olla, ja miten epätasa-arvoinen.
Onneksi meillä ei ihan vastaavaa tilannetta ole, eikä me nyt oikeasti tunnettu huonoa omaatuntoa, mutta kyllä siinä aikamoinen kiitollisuus syntyi omasta tilanteesta sekä mahdollisuudesta viettää niinkin paljon aikaa kotona ja lapsen kanssa. Kotimatkalla tunsi onnea siitä, että oli koti mihin palata, oman lapsen luo.
Tänään olin ajatellut, että mentäisiin Etnografiska museoon, jossa on tällä hetkellä trafficking (ihmiskauppa) -aiheinen näyttely, jonka haluan nähdä. En sitten kuitenkaan ihan jaksanut tätä murheista maailmaa kahta päivää peräkkäin... joten päädyttiin armeijamuseoon! Onko se sitten iloisempi aihe, voisi tietysti kysyä ;) Siellä oli mininäyttely Suomen sisällissodasta, jonka varjolla J sai minut suostumaan tällaiseen museovierailuun. Mutta se oli todella mini, muutama ständi kuva ja esine näytteillä. Muuten ok, ja tammikuussa ilmaiseksi sisään :)
Juokseminen pitkin museota oli kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti