Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta Suomesta tullut kotiäitien maa. Ei ihan se kuva, mikä monella Suomesta on! Ja kotona ovat nimenomaan äidit. Suomi, tasa-arvon onnela, patistaa naiset kotiin.
Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta Suomesta tullut kotiäitien maa. Ei ihan se kuva, mikä monella Suomesta on! Ja kotona ovat nimenomaan äidit. Suomi, tasa-arvon onnela, patistaa naiset kotiin.
22 kommenttia:
Voi elämä taas mitä diipadaata. Suomessa naisille on TARJOTTU mahdollisuus jäädä kotiin. Mistään pakottamisesta ei siis ole kyse. Jos naiset päättävät jäädä kotiin, OMASTA TAHDOSTAAN, niin kuka sinä olet sitä kieltämään?
Mari-Johanna "Suomi, tasa-arvon onnela, patistaa naiset kotiin. "
Ei ihme kuinka feministit lukevat kaiken väärin. Kyse on naisten valinnasta, ei siitä että ketää pakotettaisiin.
Artikelissa luki muuten myös että: "Toisaalta alle kolmivuotiaiden kotihoitoa tuetaan niin, ettei työ matalapalkka-aloilla edes houkuttele.
No tuossahan on selvä "kannustinloukku", joka pitää purkaa. Tuollaiset pitkät kodinhoidon tuet pitää poistaa, tai tukea laskea niin, että naiisa lakaa työnteko kiinnostaa. Naiset pitää saada nopeammin takaisin työelämään takaisin, tämä on kaikkien, mutta eriyisesti naisten, etu! Näin naiset voivat itse tehdä sitä työuraa kerätä esim. sen eläkepottinsa itse ja kantaa nykystä suuremman vastuun perheen taloudesta yleensä. Tämä on tasa-arvoa, jota ei varmaan feministitkään vastusta, vai mitä Mari-Johanna?
Hmm, kotihoidon tuen määrähän on reilu kolmesataa kuussa. Kyllähän sillä jo mukavasti elelee.
Harva nainen varmaankaan jää vastentahtoisesti hoitamaan lastaan kotiin, mutta eikö vanhemmuus ole (niissä perheissä, joissa on kaksi vanhempaa) yhteinen asia, josta molempien tulisi kantaa vastuunsa? Vaikka vanhempain- ja hoitovapaa ovatkin jaettavissa vanhempien kesken, todella harva perhe tätä mahdollisuutta käyttää. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, eikö molemmilla tulisi olla yhtäläinen oikeus tutustua lapseensa, hoitaa tätä ja viettää tämän kanssa aikaa? Suomessahan pienten lasten isät tekevät kaikkein eniten ylitöitä. Lapsen kotihoitoahan perustellaan lapsen edulla, mutta en tiedä miten tämä etu toteutuu, jos toinen vanhemmista jää siinä samalla vieraaksi, kun kaikki aika kuluu töissä (näin kärjistettynä).
Kyse ei ole vain vapaasta valinnasta, vaan kyllä yleisellä asenneilmapiirillä ja (näkymättömillä) rakenteilla, jotka arvoja muokkaavat on osansa tässä.
Konservatiiviset arvostukset, joiden mukaan äidit ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa hoitamisesta (ja isät perheen toimeentulosta) ovat vain lisääntyneet viime vuosina Suomessa. Tervetuloa 50-luvulle!
”Harva nainen varmaankaan jää vastentahtoisesti hoitamaan lastaan kotiin, mutta eikö vanhemmuus ole (niissä perheissä, joissa on kaksi vanhempaa) yhteinen asia, josta molempien tulisi kantaa vastuunsa? Vaikka vanhempain- ja hoitovapaa ovatkin jaettavissa vanhempien kesken, todella harva perhe tätä mahdollisuutta käyttää. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, eikö molemmilla tulisi olla yhtäläinen oikeus tutustua lapseensa, hoitaa tätä ja viettää tämän kanssa aikaa? Suomessahan pienten lasten isät tekevät kaikkein eniten ylitöitä. Lapsen kotihoitoahan perustellaan lapsen edulla, mutta en tiedä miten tämä etu toteutuu, jos toinen vanhemmista jää siinä samalla vieraaksi, kun kaikki aika kuluu töissä (näin kärjistettynä).”
Tietenkin se on yhteinen asia ja isän asemaa pitäisikin korostaa. Mutta se, että nainen jää kotiin ei vielä tarkoita, että kyseessä on sorto. Jos nainen haluaa jäädä kotiin, niin mikä on ongelma? Kuinka moni äiti jää pakotettuna kotiin? Miksi pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä? Oletan, että tämä johtuu siitä, että jonkun pitää maksaa vaipat sun muut. Lasten hoitaminen tai niiden kasvattaminen kun ei missään nimessä ole halpaa.
”Kyse ei ole vain vapaasta valinnasta, vaan kyllä yleisellä asenneilmapiirillä ja (näkymättömillä) rakenteilla, jotka arvoja muokkaavat on osansa tässä.
Konservatiiviset arvostukset, joiden mukaan äidit ovat ensisijaisesti vastuussa lastensa hoitamisesta (ja isät perheen toimeentulosta) ovat vain lisääntyneet viime vuosina Suomessa. Tervetuloa 50-luvulle!”
Tämä on taas tätä tavallista feminististä salaliittodiipadaata. Vaikka feministit näennäisesti ajavatkin valinnanvapautta ja oikeuksia, niin todellisuudessa feministejä ahdasmielisempää sakkia on vaikea löytää: jos et valitse kuten me, olet väärässä ja miesten alistama. Naisella on oikeus jäädä kotiin ja jos nainen haluaa tätä, niin mikä on ongelma?
No eikö sillä isällä olisi myös oikeus jäädä kotiin yhtä lailla? Kuten edellä sanoin, vastentahtoisesti tuskin kovinkaan harva äiti kotona on, mutta kuinka monelta isältä tällöin jää mahdollisuus kotona oloon käyttämättä? Mielestäni tässä on kyse myös isän oikeudesta (ja myös lapsen oikeudesta tutustua isäänsä - tasaveroisena äidin kanssa). Tuossa pienten lasten isien ylitöissä se paradoksi piileekin - samalla, kun kotihoitoa pidetään lapsen kannalta parhaana vaihtoehtona, se myös tietyllä tavalla etäännyttää lasta toisesta vanhemmasta (jonka on pakko niitä ylitöitä tehdä).
Salaliittoteorioita tähän nyt ehkä on turha vetää. Mielestäni on aika diipadaapaa väittää, että kaikki valinnat olisivat täysin vapaita. Eivät arvostukset (esim. lapsenhoidon tai sukupuoliroolien suhteen) synny missään tyhjiössä.
"No eikö sillä isällä olisi myös oikeus jäädä kotiin yhtä lailla?"
Isällä on jo oikeus jäädä kotiin, mutta käytännössä molemma tavahmma teivät vi olla kotona yhtäaikaa jo pelkästään taloudellsisita syistä.
"Kuten edellä sanoin, vastentahtoisesti tuskin kovinkaan harva äiti kotona on, mutta kuinka monelta isältä tällöin jää mahdollisuus kotona oloon käyttämättä?"
Niin, äitit haluavat jäädä kotiin ja moni äiti suorastaan aktiivisesti estää/vastustaa isän kotiin jääntiä aitona vaihtoehtona, kun äitiä itseään ei huvita mennä töihin. Tätä on joskus selvitetty jossain instanssissa, en muista tähän hätään missä.
"Mielestäni tässä on kyse myös isän oikeudesta (ja myös lapsen oikeudesta tutustua isäänsä - tasaveroisena äidin kanssa)."
Totta, on todella ensisijassa isän ja lapsen oikeudesta, mutta tasaa-rtaisuus on kaukana, kun naiset aktiivisesti estävät isyyden muodostumista lapseen. Naisille sopii hyvin se, että isä on se apuvanhempi, kun naisnen sitten yrkii olenaan 24/7 lapsen kanssa ja jos isä jossain välissä pääsisikin olemaan se lapsen kanssa, niin äiti vahtii seläntakan ja on heti neuvonmassa, että "ei noin, vaan näin". Tasaveroisuus äitin kanssa on vähän niin ja näin, äiti on mielestään aina se parempi vanhempi. Jos puhutaan jostain asiasta, ja äiti ei ole samaa mieltä, niin siihen vedetään sukupuolen omainaisuudet mukaan tämä on leimallista juuri feministeille: "Siten kun miehetkin kykenevät synnyttämään" tai "Sitten kun miehetkin imettävät" on usein kuultuja "argumentteja" naiselta, olipa asia mkä tahansa ja näitä käyttää myös synnyttämättömät naiset...
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta toivottavasti jo ensi vuonna on. Alustavasti olen kyllä ajatellut, että haluaisin ehdottomasti olla kotona mahdollisimman pitkään - en minä töissä käymisestä niin paljon pidä. Lähinnä ollaan keskusteltu miehen kanssa, että on epäreilua, että naisille tulee luontevasti enemmän kotona oloa äitiysloman kautta kuin miehille. Todennäköisesti mies jääkin sitten jossain vaiheessa hoitovapaalle. Mutta joo - minä ainakin voisin tykätä siis olla kotiäiti - voihan tietty olla, että todellisuus on sitten ihan eri juttu! ;)
”Mielestäni tässä on kyse myös isän oikeudesta (ja myös lapsen oikeudesta tutustua isäänsä - tasaveroisena äidin kanssa). Tuossa pienten lasten isien ylitöissä se paradoksi piileekin - samalla, kun kotihoitoa pidetään lapsen kannalta parhaana vaihtoehtona, se myös tietyllä tavalla etäännyttää lasta toisesta vanhemmasta (jonka on pakko niitä ylitöitä tehdä).”
Toki, vanhemmat voivat edelleen valita kumpi jää kotiin. Mitä ehdotat? Että valtion pitäisi maksaa molempien yhtäaikainen kotihoitaminen? Että isät pitää pakottaa kotiin?
”Salaliittoteorioita tähän nyt ehkä on turha vetää. Mielestäni on aika diipadaapaa väittää, että kaikki valinnat olisivat täysin vapaita. Eivät arvostukset (esim. lapsenhoidon tai sukupuoliroolien suhteen) synny missään tyhjiössä.”
Kerro minulle vähän äideistä, jotka ovat pakotettuja kotihoitoon. Kulttuuri vaikuttaa tietenkin ihmisten tottumuksiin, MUTTA niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. En tiedä miksi ihmisen pitäisi väkisin sotia kulttuurisia mieltymyksiä vastaan, kun puhumme esim. kotihoidosta.
Zacke: eivätkö kulttuuriset mieltymykset ole juuri niitä, jotka voidaan muuttaa? biologisia ominaisuuksiako sinä olisit muuttamassa? (vai antaisit maailman olla aina sellainen kuin se on?)
mikäli sinun mielestäsi naisten "valintaan" jäädä kotiäidiksi ei tarvitse puuttua, ei tarvinne puuttua miestenkään "valintaan" syrjäytyä ja asua veneiden alla???? (sehän on vain kulttuurista)
Jape, niin vaihtoehtohan tietysti olisi poistaa tuet jolloin molemmat vanhemmat joutuisivat/pääsisivät töihin. Näin suurimmassa osassa maailmaa onkin, äidit menevät töihin jo muutama kuukautta synnytyksen jälkeen. Niin kauan kuin yhteiskunta maksaa tukia kotona oleville vanhemmille, voi yhteiskunta myös määrätä miten ja kenelle niitä maksetaan. Kyllä näistä tuista osa voitaisiin ihan hyvin määrätä miehille – kuten Ruotsissa. Eihän sitä kukaan pakota isiä ottamaan näitä tukia, ne voi jättää myös kokonaan ottamatta. Mutta äiti ei siis voi käyttää kaikkia tukikuukausia.
Niin kukas nyt yleistää? "…naiset aktiivisesti estävät isyyden muodostumista lapseen. Naisille sopii hyvin se, että isä on se apuvanhempi, kun naisnen sitten yrkii olenaan 24/7 lapsen kanssa ja jos isä jossain välissä pääsisikin olemaan se lapsen kanssa, niin äiti vahtii seläntakan ja on heti neuvonmassa, että "ei noin, vaan näin". Tasaveroisuus äitin kanssa on vähän niin ja näin, äiti on mielestään aina se parempi vanhempi"
Mihin tällainen yleistys perustuu?! Omakohtaisiin kokemuksiin vai johonkin tutkittuun tietoon? Toki moni äiti haluaa olla lapsensa kanssa kotona. Ruotsin systeemissä mahdollistetaan molempien kotonaolo paremmin kuin Suomessa – käytännössä kaikki lapset ovat kotona noin puolitoistavuotiaaksi, joista äiti usein ottaa ensimmäisen vuoden ja isä loput 4-6kk.
Pilami, eikö Suomessa ainoastaan ensimmäiset 5 kk ole ”korvamerkitty” äidille, loput saa ottaa kumpi vaan? Kyllä eräs ystäväni oli kotona vain 6kk ja sitten isä 4kk. Että näin voi toki tehdä. Moni äiti tosiaan mielellään on kotona pidempään, ja taloudellisista syistä näin kannattaakin tehdä (useimmiten miehellä on perheessä isompi palkka). Mutta kyllä isällekin mielestäni kuuluisi osa antaa, vaikka siitä hoitovapaasta sitten. Mutta kyllä tosiaan kotiäitiyttäkin pitää arvostaa – hienoa, jos sitä itse haluaa!
Anonymous, naulan kantaan :)
Jape sanoi: "Kyse on naisten valinnasta, ei siitä että ketää pakotettaisiin."
Totta kai kyse on pelkästään vapaaehtoisesta valinnasta siinä kohtaa, kun alle nelikymppiset naiset ovat pätkätyösuhteissa ja/tai työsuhde kätevästi katkaistaan heti kun tulee raskaaksi. Sitten nainen voi "valita" jäävänsä kotiin.
Kivaa, että "valitseminen" tehdään niin helpoksi! :)
(Huom! Ironiaa.)
Mari-Johanna: "Niin kauan kuin yhteiskunta maksaa tukia kotona oleville vanhemmille, voi yhteiskunta myös määrätä miten ja kenelle niitä maksetaan. Kyllä näistä tuista osa voitaisiin ihan hyvin määrätä miehille – kuten Ruotsissa. Eihän sitä kukaan pakota isiä ottamaan näitä tukia, ne voi jättää myös kokonaan ottamatta. Mutta äiti ei siis voi käyttää kaikkia tukikuukausia."
Mari-Johanna hyvä, missä on sellainen laki, joka määrää, että yhteiskunnan tuet maksetaan vain äidille? Eikä kait mikään laki määrää äitiä ottamaan näitä tukia vai määrääkö? Ja miksi muuten vain osa tuista voitaisiin määrätä isille? Miksi ei kaikkia?
Ongelma on jo siinä, että vanhemuuteen liityvät lomat on epätasa-arvoisia. Älkää sotkeko biologiaan nyt tähän, vaan kysykää itseltänne, että miksi äitysloma on pitempi kuin isyysloma? Tuohan on tasa-arvo-ongelma, joka pitäisi korjata ensin. Sitten voidaan katsoa mitä muille vanhempainvapaille tulisi tehdä...
Mari-Johanna: "Mihin tällainen yleistys perustuu?! Omakohtaisiin kokemuksiin vai johonkin tutkittuun tietoon? Toki moni äiti haluaa olla lapsensa kanssa kotona. Ruotsin systeemissä mahdollistetaan molempien kotonaolo paremmin kuin Suomessa – käytännössä kaikki lapset ovat kotona noin puolitoistavuotiaaksi, joista äiti usein ottaa ensimmäisen vuoden ja isä loput 4-6kk."
Sinä oikeastaan vastasi itse, Mari-johanna että mihin "yleistykseni" perustuu. Kirjoitit: "...joista äiti usein ottaa ensimmäisen vuoden..."
Eli äiti vaan ottaa ja miehelle jää mitä jää. Tämä on yleinen tilanne monessa perheessä. Tämä yleistys perustuu ihan kaltaistesi naisten omiin kertomuksiin oikeassa elämässä ja sitten erilaisilla vauva-palstoilla käytyihin keskuteluihin. Asenne on juuri tuo kuin sinulla. Äiti ottaa...
Kuten sanoit itsekin, on maailmalla lukuisia esimerkkejä, jolloin nainen on jo kuukauden parin jälkeen synnytyksestä siirtynyt takaisin työelämään. Eli mitään estettä ei ole, paitsi äidit vaan haluaa jäädä kotiin, ja vanhempain vapaiden päälle otetaan vielä 3 vuoden hoitovapaa. Ranskaas taisi olla se naisministeri viikon äitiyslomalla. Että näin.
Mari-Johanna: "Moni äiti tosiaan mielellään on kotona pidempään"
No niin, tässä toteat taas tämän asian itsekin.
Mari-Johanna: "Mutta kyllä isällekin mielestäni kuuluisi osa antaa, vaikka siitä hoitovapaasta sitten."
Mikä takia hoitovapaasta, jonka korvaustaso on mitätön vanhempainvapaaseen verrattuna?
ipo: "Totta kai kyse on pelkästään vapaaehtoisesta valinnasta"
Niin kenen muun valinta vanhemmuus on kuin naisen?
Hän päättää tuleeko raskaaksi vai ei. Hän päättää myös syntyykö lapsi vai ei. Jos nainen haluaa tehdä abortin, niin hän voi sen tehdä, vaikka isäkandidaatti vastustaa ja haluaisi pitää lapsen. Sitten kun isäkandidaatti ei sitä tulevaa lasta haluasi, niin nainen voi silti päättä synnyttää sen lapsen, isän vastusutuksesta huolimatta. Eikö näin ole?
Eli nainen siis valitsee!
Jape, se on vanhempainvapaa, ei äitiysloma eikä isyysloma, mitä Ruotsissa saa. Ja siitä 60 päivää kuuluu toiselle vanhemmalle. Monet tosin jakavat myös 50-50. Systeemi on tosi toimiva. Sietäisi sinunkin tutustua, ennen kuin kommentoit.
Sinä siis haluaisit keski-eurooppalaisen tai amerikkalaisen mallin, jossa vanhemainvapaita ei juuri ole? Jokaisella on tietysti oikeus mielipiteesennsä. Onneksi sinunlaillasi ei pohjoismaissa kovin moni ajattele.
Mari-Johanna: "Jape, se on vanhempainvapaa, ei äitiysloma eikä isyysloma, mitä Ruotsissa saa. Ja siitä 60 päivää kuuluu toiselle vanhemmalle. Monet tosin jakavat myös 50-50. Systeemi on tosi toimiva. Sietäisi sinunkin tutustua, ennen kuin kommentoit."
Kuka tässä ruotsista on puhunut erityisesti? Sinun blogikirjauksesi on otsikoitu "Suomi, kotiäitien maa". Että kuka tässä sekoilee?
Sinä puhut ruotista, vaikka otsikoit suomesta puhuvan aiheen.
Tutustu sinä Mari-Johanna asioihin ennen kuin kommentoit yhtään mitään. Erittäin loukkaavaa hyökätä kimmpuun noin kun itse olet ihan hakoteillä.
Puhe on Suomesta, kuten itsekin kirjoitit! Suomessa on äitysvapaa on 105 arkipäivää (6 päivää viikossa), vanhempainvapaa on 158 päivää (6 päivää viikossa) ja isyys vapaa vain 18 päivää (6 päivää viikossa).
Että sietäisi sinunkin tutustua, Mari-Johanna, ennen kuin kommentoit. Katso nyt tuosta äitysvapaan ja isyysvapaan räikeään epätasa-arvoista suhdetta esimerkiski. Kommentti?
Mari-Johanna: "Sinä siis haluaisit keski-eurooppalaisen tai amerikkalaisen mallin, jossa vanhemainvapaita ei juuri ole? Jokaisella on tietysti oikeus mielipiteesennsä. Onneksi sinunlaillasi ei pohjoismaissa kovin moni ajattele."
Loppuiko argumentit, vai miksi pistät sanoja toisen suuhun? Minä en ole sanonut noin kun väität. Härkiä kerta kaikkiaan väittääkkään noin. Sinun piti siten siirtyä henklökohtaisuuksiin kun et pystynyt argumentoimaan itse asiaa. No tämä toiminta malli ei yllätä kun tietää, että on feministin kanssa tekemisissä.
No niin, vastaatko nyt uudelleen ja myös nihin kysymyksiin jotka ohitit?
Niin, Suomen pitäisikin tässä asiassa ottaa mallia Ruotsista.
Vastaa vaan niihin kysymyksiin, äläkä selitä asian vierestä Mari-Johanna.
Jape, älä jaksa inttää. Minä olen kirjoittanut oman blogitekstini,
ja järjestelmällisesti verrannut teksteissäni Suomea ja Ruotsia. Sinä tunnut puhuvan kaikesta muusta, joten lopetan ns. keskustelun yrittämisen tähän.
Lapseton kommentoija jäi siis pelkästä faktaosaamisesta kiinni... ;) En mä tiedä miten noi äitiys- ja isyyslomat määräytyvät. Mut en mä ainakaan haluaisi mennä vielä töihin kun lapsi on puolivuotias - eli pitäydyn suunnitelmassa, jossa isä jää sitten hoitovapaalle vaikka lapsen iäksi 1-2 vuotta. :D
Mari-Johanna: "Jape, älä jaksa inttää."
En minä intä. Miksi sinä Mari-Johanna väistelet?
Mari-Johanna: "Minä olen kirjoittanut oman blogitekstini,
ja järjestelmällisesti verrannut teksteissäni Suomea ja Ruotsia."
Jaa jaa, tuossa ylhäällä on kaksi kolme lausetta eikä yhtään vertailua Suomen ja Ruotsin välillä, ei sanakaan. Jos olet joskus aikaisemmin vertaillut jossain jotain, et voi olettaa, että kaikki blogissasi kävijät tuntisivat mitä olet joskus jossain aiemmin sanonut.
Mari-Johanna: "Sinä tunnut puhuvan kaikesta muusta"
Minä puhuin nimen omaan siitä mistä oli puhe.
Mari-Johanna: "joten lopetan ns. keskustelun yrittämisen tähän."
Aivan, tääsä tuleekin tämä feministien taktiika, josta jo aiemmin mainitsin. Kun argumentit loppuu, tai niitä ei ole edes alunperin ollutkaan, niin keskustelu lopetetaan. Ethän sinä edes yrittänyt, Mari-Johanna! Valitettavasti.
Jape:"Sitten kun isäkandidaatti ei sitä tulevaa lasta haluasi, niin nainen voi silti päättä synnyttää sen lapsen, isän vastusutuksesta huolimatta."
Et ehkä enää muista, mutta minä kirjoitin kotiäitiyden "valinnasta" tilanteessa, jossa sitä ei voi todellisuudessa vapaaehtoisesti valita tai olla valitsematta, vaan työnantaja sanelee miten nainen voi tai ei voi toimia.
Mutta kun otit isän oikeudet puheeksi, niin toivon, että Sinä et ole joutunut vastentahtoisesti sekaantumaan perhe-elämään.
ipo: "Et ehkä enää muista, mutta minä kirjoitin kotiäitiyden "valinnasta" tilanteessa, jossa sitä ei voi todellisuudessa vapaaehtoisesti valita tai olla valitsematta, vaan työnantaja sanelee miten nainen voi tai ei voi toimia."
Olet oikeassa, en nyt enään oikein muista missä tämä kommenttisi oli...
Toisaalta et vastannut minun sinulle esittämiini kysymyksiin :(
En tiedä mihin nyt viittaat tuolla voi toimia ei voi toimia jutulla, mutta kyllä vanhemmuus on naisen oma valinta ja kotiäitiys myös, ei tätä millään työnantajan päätöksellä voi estää.
Lähetä kommentti