Perjantain Tekniikka & Taloudessa etusivulla oli kolumni otsikolla "Naisten palkka-ale jatkuu". Aiheena on miten kauppakorkeaoulusta pitäisi valmistua ekonomeja, mutta sieltä valmistuukin naisekonomeja ja miesekonomeja. Naisekomi on yksityisellä sektorilla 12 % palkkakuopassa. Mitä ylemmäs hierarkiassa mennään, sitä laveammaksi revähtää selittämätön pakkakuilu. Miesekonomi ylimmässä kerroksessa maksaa firmalle 18% enemmän kuin naisekonomi. Lienee siis aiheellista väittää, että tulisi yritykselle halvemmaksi palkata paljon naisia johtoportaaseen??
Suomen Ekonomiliitto on vakioinut aseman, tulospalkkauksen, työsuhteen laadun, kokemusvuodet jne, mutta palkkaero jatkaa olemistaan.
Kolumnistikin toteaa (kuten mm täällä blogissa on aiemmin kommentoitu), että osittain lienee naisten omaa syytä, jos palkkahinnoittelupolitiikka on miehiä kehnompaa. Luulisi kuitenkin yrityksiäkin kiinnostavan toimia tasa-arvoisen palkkapolitiikan puolesta? Eikö siihen siis kiinnitetä yrityksissä huomiota, että miehet saavat samalla koulutuksella samoista hommista järjestään parempaa palkkaa?
Lisäksi, niin kauan kun Suomessa työnantaja maksaa vanhempainvapaan kustannukset, ja nainen käyttää näistä vapaista suurimman osan, on nainen myös heikommassa neuvotteluasemassa työelämässä.
8 kommenttia:
Olen kuullut tuolla työelämässä puhetta, että yritykset ihan tietoisesti säästävät palkkaamalla naisia: jos tarvitaan halpa, luotettava ja tehokas työntekijä, niin valitaan nainen.
Näin siis puhuvat miespuoliset johtajat.
Tuo ero, oli se nyt 12% tai 18%, ja vaikka melkein kaikki muuttujat on vakioitu (onkohan, hiukan epäilen), johtuu pääasiassa siitä, että miehet pyytvät rohkemmin jo alkupalkaa. Kyse on siis henkilön omasta aloiteellisuudesta palkkansa asettamiseksi oikealle tasolle. Miksi naisten palkat pitäisi nostaa samalle tasolle kun miesten? Naiset eivät näe edes sitä vaivaa että pyytävät itse paremman alkupalkan ja korotuksia tietyin väliajoin, niin kuin miehet tekee, eikä tyydy vain tasakorotuksiin liitojen sopimien TES:ien mukaisesti.
Siinä Mari-Johanna on oikeassa, että vanhemmuuden kustannukset pitää saada pois työnajantajan kontolta. Ne ei sinne kuulu ollenkaan. Tämä muutos olisi kaikkien etu ja johtaisi tasa-arvon lisääntymiseen monellakin osa-alueella.
Jape: "Naiset eivät näe edes sitä vaivaa että pyytävät itse paremman alkupalkan ja korotuksia tietyin väliajoin."
Kuinka monen naisen esimies sä olet? Tuon perusteella et ainakaan minun.
Ne pyynnöt ei vaan auta.
Miespuolisille kollegoille ohjautuu kaikki palkankorotusrahat ja jo lähtöpalkka on parempi, vaikka palkkapyyntö olis ihan täsmälleen sama. (Näistä siis tullut keskusteltua kollegojen kanssa, vaikka työnantaja tietysti kieltää vertailemasta palkkoja.)
Anonymous, tämän tutkimuksen perusteella noin todellakin on!
Jape, aavistinkin sinun tätä kommentoivan. Artikkeli aiheesta löytyy
http://www.sefe.fi/tiedotteet/2008/3/palkkaero_ei_tunnu_kaventuvan_millaan
Ymmärränkö oikein kommenttisi, että itse asiassa, vaikka ero olisi 18% tai vaikkapa se 20%, olet sitä mieltä että naiset ovatkin sen ansainneet? Aiemmin olit vain sitä mieltä, että nöin isoja palkkaeroja ei ole. Nyt toteat, että jos onkin, on se ihan oikein.
Lisäksi vastaan kuten aiempaankin tekstiini, että jos tämä on aivan naisten omaa syytä, samanlailla voisi vaikkapa väittää, että miesten alkoholisoituminen, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat ovat ihan miesten omaa syytä. Eihän niille silloin tarvitse mitään tehdä, vai?
Anonymous, minäkin olen kyllä useasti pyytänyt lisää palkkaa. Koskaan ei ole tippunut kuin muruja. Samassa hommassa ei ole miehiä, joten en tiedä, olisko niillä parempi liksa. Mutta palkankorotusvaatimukset ei ole tosiaan johtaneet mihinkään. Tämä nyt on tämmöistä yksilötason ongelmaa (enkä edes ole kovin tyytymätön palkkaani) - mutta oletettavasti emme ole ainoita... ja silloinhan se ei enää ole yksilötason ongelma!
Tais linkki tulla huonosti. Tulisko nyt
http://www.sefe.fi/tiedotteet/2008/3/palkkaero_ei_tunnu_kaventuvan_
millaan
Pakko kyllä myöntää että ainakin omalla alallani tuo Jpen väittämä pitää ihan paikkaansa. Erot syntyy ensin siitä että naiset hakeutuvat helpommin julkiselle sektorille ja miehet yksityiselle. Julkisella sektorilla palkkoihin ei voi itse vaikuttaa vaan ne muodostuvat suoraan listoista ja ikälisistä. Sen sijaan yksityisellä puolella palkkaa voi pyytää niin paljon kuin kehtaa ja palkankorotuksia useamman kerran vuodessa. Tietysti työnantaja päättää mitä maksaa ja milloin korottaa. Olemme siis mieheni kanssa samalla alalla. Aloituspalkkani on kyllä parempi kuin hänellä (minä siis julkisellä, hän yksityisellä) mutta hän on alle kahdessa vuodessa nostanut palkkansa reippaasti yli minun aloituspalkkani ja minä taas saan odottaa ensimmäistä palkakorotusta 5 vuotta. Kyllä minä väitän ja tunnustan että nainen hakeutuu mieluummin sen turvallisen pitkän ja kapean leivän ääreen ja mies taas uskaltaa ottaa enemmän riskejä joilla nuo erot selittyvät.
Mimmu, tämä tutkimus kuitenkin nimenomaan perustui yksityisen sektorin sisällä oleviin palkkaeroihin, joissa muut tekijät paitsi sukupuoli oli vakioitu. Eli samoissa hommissa nainen saa edelleen 12% huonompaa liksaa. Jos vertailua tehtäisiin naisekonomien ja miesekonomien välillä yleisesti, ero olisi todennäköisesti vielä suurempi, juuri siitä syystä että naisia on luulatavasti enemmän julkisella puolella (tästä tosin minulla ei ole mitään faktaa) jossa on huonommat palkat. Ja kyllä, toki, naiset varmaankin hakeutuvat turvallisempiin vaihtoehtoihin pienemmällä palkalla, ottavat vähemmän riskejä, ja sinänsä "valitsevat" pienemmän palkan tai ainakin loivemman palkkakehityksen. Se ei silti selitä tämän tutkimuksen palkkaeroa.
Tässä ei TAASKAAN huomioida onko kyse samasta työpaikasta vai ei. Tutkimus kertoo vain, että miehet hakeutuvat paremmin maksaviin yrityksiin kuin naiset - ei muuta.
Lue: http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/18/totuus-naisen-eurosta/
Lähetä kommentti