Pitkään keskusteltiin miten suhtaudutaan siihen, että 3-4 vuotiaat tytöt haluavat käyttää mekkoa ja koruja. Onko se sallittua? Mitä asialle voidaan tehdä? Miten hoitajat suhtautuvat asiaan? Voidaanko kieltää mekkojen ja korujen käyttö dagiksessa. Tai ainakin määritellä, ettei tytöt vaan puhkeudu mekkoihin. Ja ettei vaan pidetä vaaleanpunaista.
Suomessa ei tällaisesta keskustelusta ollut tietoakaan. Päiväkodin tytöt kilpailivat, kuka on eniten prinsessa, mekot päällä, vaaleanpunaista, meikkiä, koruja, kenkiä. Ei kukaan mitenkään reagoinut, oliko se hyvä vai ei. Itse ehkä vähän salaa välillä, kun homma meni ajoittain aika äärimmäisyyksiin. Mutta koska se tuntui olevan yleinen tapa, en jotenkin jaksanut siihen sitten oikeasti alkaa puuttumaan.
Nyt sitten tapasin vanhempia, jotka olivat todella huolissaan, miten saada lapsille neutraali tila jossa ei tarvitse vastata jo 3-4vuotiaana tyttö/poika odotuksiin. Erinomaista, olen samaa mieltä. Mutta jos aletaan keskustella, saako nyt ottaa ponnarinipsuja ja pinnejä mukaan dagikseen, mennään kyllä vähän hakoteille.
Mielestäni keskeisempi kysymys on, miten rohkaistaan sukupuolineutraaliin käyttäytymiseen, kommentoidaan tyttöjen ja poikien väreihin tai leikkeihin ja tuetaan monipuolisuutta ja -arvoisuutta. Onneksi tämmöisiä mietitään täällä enemmän! Itse asiassa Veran mekko ja hamefiksaatio sekä "vain vaaleanpunainen kelpaa" ajattelu on jo huomattavasti vähentynyt muuton jälkeen. Olen saanut pukea farkkujakin ihan ilman ongelmaa, tai ruskeita sammareita.
Myös opetussuunnitelmasta keskusteltiin ihan eri tasolla kuin Suomessa. Suomessa ei tietääkseni keskusteltu opetussuunnitelmasta. En kyllä muista edes käyneeni vanhempainkokouksessa Suomessa... Tosin kyllähän sielläkin sitä toteutettiin, muttei sitten ehkä otettu niin selkeästi esille? Muutenkin juuri se ajattelu, että päiväkodissa toteutetaan pedagogista suunnitelmaa, painottuu Suomessa vähemmän. Juuri siitä ehkä kumpuaa ajatus täällä, että lasten on hyvä olla dagiksessa, kun taas Suomessa ajatellaan lähtökohtaisesti, että lapsen paikka on kotona.
Pedagogiikkaan liittyi myös toinen keskustelu siitä, saako päiväkotiin ottaa mukaan leluja. Aiemmin tällä päiväkodilla on ollut lelupäivä kerran kuussa. Nyt jotkut vanhemmat (erityisesti ne täysin ruotsalaiset vanhemmat) totesivat, ettei lelujen mukaan ottamiselle ole mitään pedagogista perustetta. Hehhee! Näin varmaan onkin, mutta tämä oli mulle ihan uusi ajattelutapa leluihin.
Suomen päiväkodissamme mukaan sai ottaa lelun vaikka joka päivä (se ehkä oli jopa Suomessa poikkeuksellista). Ja melkein joka päivä jotain olikin mukana. Jollakulla oli mukanaan joskus peräti vauvanrattaat(!!), mikä oli aika uskomatonta ja itse moisesta kieltäydyin, mutta toisaalta en nyt kokenut sitä mitenkään kamalaksikaan, jos joku vanhempi jaksoi rattaat raahata päiväkotiin. Siellä tosin lähes kaikki toivat lapsensa autolla, nyt tuovat kaikki kävellen tai pyörällä. Mutten usko tämän seikan varsinaisesti liittyvän lelu-keskusteluun, vaan nimenomaan nyt koettiin, ettei lelupäivälle ole mitään pedagogista perustetta.
Päätimme siis lopettaa lelupäivän.
Sitten toisaalta, Xylitol-pastilleista nämä eivät olleet kuulletkaan. Vasta Suomesta muuttanut äiti otti asian puheeksi ja se aiheutti hämmennystä. Nyt sitten meillä kokeillaan tätä uutta juttua ;)
***
PS. Pakko täydentää kun ystäväni tuohtuneena kirjoitti aiheesta näin:
Myös Suomessa joka paiväkodilla on pedagoginen opetussuunnitelma, sillä kuuluvat osaksi varhaiskasvatusta. Suurin osa on yleistä, opetusministeriön ja sitä kautta kuntien opetuslautakuntien sanelemaa, mutta jokainen päiväkoti asettaa omat painotuksensa. Tämä käydään hyvin tarkastikin läpi sekä vanhempainilloissa, että keskinäisissä keskusteluissa, joissa myös käydään läpi miten toteutetaan yksittäisen lapsen kohdalla.
Mietinkin itse asiassa, miksen ole käynyt Suomessa vanhempainillassa. Eikö niitä ollut, vai enkö saanut kutsua, en ainakaan muista saaneeni kutsua. Outoa. Oltiin kuitenkin siellä puolitoista vuotta.
Muuten olen kyllä sitä mieltä oikeasti, että vähän lisää sukupuolisensitiivisyyttä olisi Suomessakin hyvä, eihän sitä tarvitse silti mihinkään äärimmäisyyksiin mennä. Ainakaan meillä ei tosiaan päiväkodissa ollut asiasta tietoakaan., ja Suomessaa on hyvin vahvasti voimassa ajttelua "pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä". Ei päiväkodin tarvitse sitä ainakaan yhtään vahvistaa. Kyllä tämmöisessä prinsessa-ilmapiirissä vähemmänkin prinsessa väkisin taipuu ryhmäpaineen alla hörhelömeininkiin.
4 kommenttia:
Mä olen ihan totaalisen ulkona (vielä) tuosta päiväkotielämästä ja leikki-ikäisten kasvattamisesta ym. mutta jotenkin tuli mieleen, että eikö tuossa "sukupuolineutraaliudessa" olisi tärkeintä se, että ei lokeroida lasten tekemisiä sukupuolen vuoksi - siis sillä tasolla, että vaikka nyt onkin kruunu päässä ja röyhelöt päällä, niin silti voi kiipeillä puihin ja leikkiä (poikamaisempiakin) leikkejä?
Ihan mielenkiinnosta - onko kolmi-nelivuotiailla useinkin vahva näkemys siitä mitkä vermeet kelpaavat? Mä jotenkin näkisin vielä tässä vaiheessa äitiyttä, etä niiden vaatteiden pitää olla tilanteeseen ja vallitsevaan säähän sopivat. Ei ne hepenet oikein kuulosta arkiasulta.
Tuosta pedagogiikasta: itse vierastan päiväkodissa nimenomaan tuota pedagogiikkaa. Kun alle kouluikäisille kaikki leikki ja tekeminen nähdään jonkun tietyn asian ja osa-alueen harjoittamisena, niin silloin mulla rupeaa tökkimään. WSOY:llä on esim. (vissiin kaikki) lastenkirjat kategorisoitu eri osa-alueiden alle tyyliin: "kielellinen kehitys", "matemaattiset taidot" ym. Mä en pysty ostamaan näitä kirjoja. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki lapsen tekeminen kerryttää sen osaamista ja taitoja, pitääkö aikuisen aina olla määrittämässä sille tekemiselle joku pedagoginen merkitys. Pääasia että touhuaa monipuolisesti ja nauttii tekemisistä.
Tästä aiheesta ois kyllä niin paljon sanomista :) Olen samaa mieltä että tuo on tärkeintä, mutta nämä värikoodit on oikeasti ihan järkyttävän voimakkaat. Kyllä, 3-4 vuotias voi todella tiukasti ilmoittaa ettei mikään muu kuin pinkki kelpaa. Tai ettei missään nimessä laita päälleen sinisiä kurahousuja, koska se on poikein väri. Silloin on aika tärkeää ettei päiväkoti ainakaan tue tällaista ajattelua. Ja hepenetkin voi silti olla siellä kurahousujen alla ihan ok :) Odota vaan kun teilläkin on tämä edessä :)
Toisaalta jos ei tuota pedagogiikkaa ole ajateltu, koko touhu menee helposti semmoiseksi "ollaan vaan" meiningiksi, jossa lapsia säilytetään päivät päiväkodissa, mikä on ehkä pahinta, eli juuri päiväkotien vastustajien ajatus siitä että "päiväkoti on vaan säilytyspaikka. ja pahimmillaan lapset pitkästyykin silloin, eikä saa ikäänsä nähden tarpeeksi sopivaa tekemistä ja haasteita. Tottakai pitää ottaa eri ikävaiheet huomioon, ja on tärkeää että myös ollan vaan - mutta kyllä siellä taustalla voi silti olla ihan suunnitelma...
Hej! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että joku punainen lanka, pedagoginen suuntaus (montessori, reggio ym) on oltava päiväkotitoiminnan taustalla. Leikki-ikäiselle lapselle rutiinit ja selkeä päiväohjelma luovat turvallisuudentunnetta. Tärkeää on osata myös eriyttää ja antaa lapselle tarpeeksi haastavia ja mielenkiintosia tehtäviä- leikkiä unohtamatta.
Hilla, juuri näin! Toisaalta eihän sitä pedagogiikkaa välttämättä tarvitse aina niin tuoda esiin, ja tässä lelukeskustelussa oli jotenkin hassua mun mielestä vedota juuri siihen... ehkä kaikessa ei tarvitse välttämättä kuitenkaan olla jotain pedagogista tarkoitusta, kunhan se pedagogiikka on siellä taustalla...?
Lähetä kommentti