Mua alkaa pikkusen ketuttaan tämä meidän perheen kieliongelma, Vera kun ei nyt enää haluaisi jäädä isän kanssa eikä päästäisi äitiä mihinkään, kun isi ei kuulemma puhu samaa kieltä. Onhan se välillä imartelevaa olla korvaamaton, mutta pliis oikeesti kyllä isänkin pitää kelvata... eikö se ruotsi nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa sujua edes vähän...?! Mä sitten vaan menen ja jätän toisen parkumaan perään, järkyttävää ja naurettavaa kun ei saisi edes lenkille lähteä. Kuulemma tilanne korjaantuu parin minuutin sisään eikä sitten ole mitään ongelmaa. Lähdön hetket vaan on todella rasittavia kun toinen roikkuu lahkeessa. Ja kun pappa on kuitenkin aina ennen kelvannut enemmän kuin hvyin...
Kaipa tämäkin on vaan tähän muuttoon liittyvää dramatiikkaa, mutta välillä ei vaan jaksaisi. Kun olen kotona kumminkin koko ajan... ja sehän se tietty on osa ongelmaa, kun olen kotona koko ajan olen minä selkeästi se lähivanhempi. Eli - 2 viikon kuluttua menen kyllä ihan mielelläni takaisin töihin!! Varsinkin kun työaikaa on vain se 60% ekat 3kk.
Päiväkotiin meno ja sinne jääminen puolestaan sujuvat nyt hyvin. Kotiin ei tultaisi millään päiväkodin jälkeen, hurraa! Siellä on siis vihdoin kivaa ja kavereita. Eilen oli jo ekat kaverisynttäritkin. Vaikka kyllä sinne vanhaankin on vielä vähän kaipuuta, ja kun nyt mennään Suomeen niin on tosi kivaa ja tärkeää nähdä parasta Suomen päiväkotikaveria.
Tyypit myös nukkuu nyt samassa huoneessa. Todella hienosti kaiken lisäksi. Vidar nukkuu nyt paremmin kuin mun kanssa ollessaan, eikä heräile vaikka Vera möykkää usein öisin. Vidar herää 2-4 kertaa yössä juomaan, mutta me sitten vaan mennään sinne huoneeseen. Ja viikonloppuaamuina oli ihan maailman söpöintä kuunnella, kun Vera viihdytti Vidaria pinniksen ulkopuolella. Luki ja lauloi. Vidar nauraa rätkätti sängyssään. Ihan mahtavaa! Ja me vanhemmat saatiin nukkua omassa huoneessamme 15 minuuttia pidempään :D
Onkohan tämä huolien ja ärsytysten määrä vain aina vakio ;)
3 kommenttia:
Ou nou. Meillä ei koskaan ole ollut tota ongelmaa... Ellalla on ruotsinkieli niin ykkönen, toivoisin että se olis toisinpäin. Onko teijän tyttö suomenkielisessä päiväkodissa? Mä oon ihan satavarma, että kohta se sen ruotsin osaa yhtä hyvin kuin suomen ja siitä seuraava askel on että ruotsi sujuu sukkelammin. Sitten harmitaa kun suomi on jäänyt toiseksi :o)
Ota rauhallisesti, sillä se menee ohi. Puolen vuoden päästä Vera varmasta puhuu ja ymmärtää varmaan paljon enemmän ruotsia. Hienoa, että hänellä on niin vahva suomen kieli. Ole ylpeä siitä! Muutaman vuoden päästä stressaat sitä, että hänen suomen kielensä on niin heikko! : ) Hänestä on ehkä tullut vähän mammantyttö, kun olet ollut kotona ja Veran elämässähän on viime aikoina tapahtunut aika paljon, saanut pikkuveljen, muuttanut päiväkotia, muuttanut uuteen maahan...kyllä se siitä menee ohi. Kiva, että tarhassa viihtyy jo! Tsemppiä! terv. Anu
Ellas Mirakel, niinhän se varmaan on että Ruotsissa aina asuneet lapset käytännössä oppii ruotsin paremmin. Niin ja meillä varmaan ajan kanssa käy samon, ja sitten mua harmittaa :) Joo, Vera on suomenkielisessä päiväkodissa, siks se pystyy pitämään suomen niin vahvana.
Anu, niinpä. Kuten sanottua, sit mua varmaan harmittaa ihan hirveesti :/ Ja olen mä tosiaan ylpeä, se on tosi ihanaa että suomi on niin vahva. Tärkeää olis että pysyiskin, aika taiteilua vaan on tämä kielten tasapaino... Niin juuri, isoja muutoksia on elämässä ollut, ja ihmehän se olis jos ei missään tuntuisi. Mites teidän tytöt, puhuuko suomea ollenkaan?
Lähetä kommentti