Tänään oli aivan ihana päivä, todella lämmin ja aurinkoinen. Kertakaikkiaan keskikesän ilma ja Tukholma kauneimmillaan. Oltiin ystäväporukan ja lapsien kera puistossa piknikillä.
Järkyttävänä kontrastina tähän kuulimme, että eräs ystävämme oli eilen joutunut sairaalaan raskausviikolla 23, kun oli alkanut vuotaa verta ja lapsivettä oli liian vähän. Verta meni ilmeisesti aikalailla. Nyt hän makaa sairaalassa ja hommassa voi käydä miten vain. Ennuste ei tosiaankaan ole kovin hyvä. Miehensä on kotona heidän 1½ vuotiaan lapsensa kanssa, mies on jokin aika sitten ollut selkäleikkauksessa eikä periaatteessa saisi kantaa raskaita taakkoja. Miten voit olla kantamatta puoltoistavuotiasta lasta? Kun äitikään ei periaatteessa raskaana ollessaan saanut kantaa. Ja nyt äiti on siis tipassa, syödä ei saa jos joutuu leikkaukseen (näin ymmärsin, liekö ymmärsin oikein). Vkolla 23 syntyvällä lapsella ei taida olla mitään mahdollisuuksia? Kamalaa on sekin, että lapsi on kuitenkin vkolla 23 jo ihan lapsi ja vain muutaman viikon päästä olisi ollut jo paljon paremmat mahdollisuudet selvitä.
Kyseisessä perheessä on jo aiemmin ollut paljon murhetta ja huolta. Miten toisten kohdalle voikin osua kaikki kamala.
2 kommenttia:
Serkkuni synnytti raskausviikolla 24 hieman samantapaisten koettelemusten jälkeen ja tänä päivänä hänellä on täysin terve ihana puolitoistavuotias poika. Ainoa mitä vielä tutkitaan ovat mahdolliset oppimisvaikeudet jotka tulevat ilmi vasta myöhemmin. Eli toivoa on aina. Toivottavasti heilläkin kaikki päättyy hyvin.
Mimmu, kiitos lohduttavasta kommentista, toivottavasti myös ystävällemme käy yhtä onnellisesti. Ihanaa, että serkullesi kävi niin hyvin. Vko 23 ja 24 on kyllä niin hirvittävän aikaisin, voiko vauva olla paljon kämmentä suurempi silloin... lääketiede on kyllä kehittynyt niin huimasti, että tosiaan noinkin aikaisin pystytään vauvoja pelastamaan.
Lähetä kommentti