Takaisin valkeassa pohjoisessa. Loppumatka meni mallikkaasti, ystävät toipuivat taudistaan ja vietettiinkin aika sosiaalista lomailua loppuviikko. Kotimatka lentoineen sujui myös hienosti, neiti on jo aika tottunut lentomatkustaja eikä ole nousuista ja laskuista moksiskaan. Istumalihaksia ja kärsivällisyyttä tuollainen reilun neljän tunnin rupeama tietysti vaatii. Onneksi saatiin paluumatkalle tytölle oma tuoli ja lastenistuin siihen köytettyä, siinä matka sujui kivasti.
Olin tehnyt etukäteen päätöksen, että jätän sekä bloggailun että muunkin netissä roikkumisen minimiin matkan aikana ja onnistuin siinä mielestäni hienosti - vain kolme kirjoitusta ja monta päivää, jolloin en käynyt netissä lainkaan. Eikä edes suuremmin tullut vieroitusoireita :)
Onneksi Tukholmassa oli hienot säät odottamassa, ja nyt onkin jo nautittu piknikkiä puistossa ja muutenkin aurinkoisia kävelyitä kaupungilla. Ihanaa kun taas pääsee joka paikkaan ilman autoa! Minusta ei tosiaankaan olisi kotirouvaksi Espanjaan...
Veran 10 kuukauden rajapyykki lähenee, tuntuu melkein haikealta katsella tuota isoa tyttöä. Päiväkoti-iässä jo. Ja mullakin alkaa jo 3 kuukauden päästä työt... Niin se vaan on pian kokonainen vuosi mennyt. Ruokailut aiheuttaa mulle stressiä, kun yhtäkkiä saakin kai antaa kaikkea mahdollista ja voidaan siirtyä aika normaaleihin ruokiin. Mutta kun mä en tee ruokaa!! Kai mun pitää nyt opetella... Ja Espanjassa oli luomuruokaa vaan 6 ja 12 kuukautiselle, eli viimeiset viikot on syöty sitä mössöä missä ei ole mitään paloja ja nyt ei sitten muut kuin mössöt enää kelpaisikaan. Ja olen ollut aika hysteerinen, ettei vaan tartu mitään kurkkuun niin en ole uskaltanut juuri mitään tytölle antaa. Mutta pakkohan sen kai on joskus oppia syömään muutakin kuin mössättyä purkkiruokaa!? Tänään kokeiltiin vihdoin ekan kerran kurkkua, ja ajattelin testata maustamatonta luomujugurttia myös tällä viikolla. Vaikka hillon kanssa, tai marjojen (ei kyllä ole tuoreita)?
Muutoin seisomaan nouseminen on tällä hetkellä huippu juttu ja maailman parasta, seisominen vain yhdellä kädellä tukea pitäen on tosi pop ja vähän on uskallettu kokeilla myös seisomista ilman tukea. Siitä seuraa kyllä pyllähdys saman tien. Kohta kai tuo osaa jo seistä... ja sitten se osaa kävellä, ja juosta, ja menee päiväkotiin, ja kouluun, ja tuo ensimmäisen poikaystävän kotiin, ja muuttaa pois kotoa... no, nyt taisin mennä hiukan asioiden edelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti