Tytölle on nimi, kun saadaan vielä isä

Tytölle isä. Kun ei olla naimiasissa, niin isä ei siis ole automaatio, ei niin Ruotsissa kuin Suomessakaan. Ensin pitää odottaa, että saadaan tytölle henkilöllisyystunnus verotoimistosta ja sitten isyydentunnustuspaperit socialnämdenistä ja sitten kun ne tulee niihin pitää kirjoittaa, että tämä herrahenkilö ilmoittautuu isäksi. Ja allekirjoittaa että lupaamme ja vannomme, että kyseinen herra on tytön isä. Jos olisimme naimisissa, ei tämmöisiä tarvittaisi vaan automaattisesti oletettaisiin, että se avioliiton toinen osapuoli on se isä. Mistä sitä muka niin varmasti tietää, ja mikä avoliitossa kyseenalaistaa, että silloinko isä voisikin olla joku muu kuin se kenen kanssa äiti asuu? Että kun ovat sellainen susipari niin eihän sitä koskaan tiedä, vai? Voi kai sitä naimisissa ollessakin olla muitakin isäkandidaatteja, mutta eipä niitä kukaan kysele.

Ruotsissa sentään luotetaan sen verran, että paperit saa lähettää postissa. Vielä ei tosin olla saatu mitään varmistusta, että asia olisi käsitelty ja kunnossa. Jos vaikka tulisivatkin takaisin, että ei kelpaa, ehdotamme vaihtoehtoiseksi isäksi ko henkilöä?? Mutta Suomessa vasta epäluuloisia ollaankin – ihan pitää mennä paikan päälle ja vannottaa, ettei äiti nyt varmasti ole tiettynä ajankohtana koheltanut kenenkään muun kuin kyseisen isäkandidaatin kanssa. Jokseenkin keskiaikaista sanoisinko aikana, jolloin varmasti about 50% lapsista syntyy avopareille.

Tällä hetkellä siis odottelemme, että isähakemus menee läpi, jotta voimme hakea Veralle isänsä sukunimeä – täällä Ruotsissa saa muuten antaa kaksi sukunimeä, mellannamn ja efternamn. Ja ennen kuin tämä on tapahtunut, emme voi ilmoittaa Veraa Suomeen maistraattiin, koska hänellä ei ole vielä sukunimeä (eikä isää). Ja ennen kuin tämä on tapahtunut, emme voi saada suomalaista sosiaaliturvatunnusta emmekä suomalaista passia. Ruotsalaistakaan passia emme voi saada, koska ennen kuin tytöllä on ruotsalainen isä, hän on vain Suomen kansalainen.
Olemme siis syvällä byrokratian viidakossa ja toivomme, että Suomeen matkustaessa lentoyhtiöt eivät vaadi tyttäreltämme henkilöllisyyspapereita. Passia eivät saisikaan pohjoismaissa vaatia, mutta olen kuullut, että jopa tällaista on tapahtunut Finskin lennoilla. Soitimme SAS:lle ja sanoivat, ettei tarvita henkkareita, kunhan vanhemmat voivat todistaa, että vauva on se mikä pitääkin. Toivottavasti päästään koneeseen, ja toivottavasti saadaan jonkun maan passikin joskus lähitulevaisuudessa!