tiistaina, elokuuta 07, 2007

Viikon vanha








Ekalla kävelyllä.

Tunnin päästä tyttö täyttää viikon! Näin se aika menee.. J:llä on siis isyyslomaa vielä viikko jäljellä, täytyy ottaa tästä ajasta kaikki ilo irti ennenkuin jään itsekseni selviytymään arjesta. On kyllä ollut ihan mielettömästi apua siitä, että J on ollut kotona, vaikea kuvitella miten selviydytään niissä maissa joissa ei isyyslomaa ollenkaan ole. Kaipa se vain menee kun on mentävä. Mutta kyllä täytyy myös sanoa, että isä saa varmasti ihan erilaisen kontaktin lapseensa kun on kotona tämän alkuajan, ja meillä ainakin kuuluu höpinää isän ja tyttären antaessa äidin nukkua ja touhutessa jotain omiaan (mm. laulaessa futisjoukkueen kannatuslauluja...).

Rintavarustus on vähän rauhoittunut ja laskeutunut sitten lauantain, emme siis varsinaisesti ole pumpanneet vaan "lypsäneet" käsin (kuulostaa todellakin siltä, että olen muuttunut lehmäksi). Eilen tuli taas takapakkia, kun yritin syöttää ilman imetystuttia ja rinta ärsyyntyi niin että mulle nousi kuume! Ei ole todellakaan ihan yksinkertaista tämä homma! Eilen oltiin myös imetysneuvonnassa jossa sanottiin että imetystutin jatkuva käyttökin on ihan ok, jos näyttää siltä ettei muuten onnistu, ja että meidän meininki kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Great saada kannustusta :) Mitattiin myös paino, joka oli vähän tippunut alkuperäisestä, mutta se on tässä vaiheessa ihan normaalia. Aamulla oltiin imetetty putkeen melkein 3 tuntia parilla tauolla, joten ei tytön ainakaan ruoanpuutteesta pitäis kärsiä...
Napanuorakin tippui sitten ihan ajallaan. Ja huomenna onkin ensimmäinen neuvola. Etappeja elämässä. Jännää!

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Iih, teillä etenee elämä vauhdilla. Nauttikaahan isyyslomasta!


Ja sitten...

Olet saanut kunniamerkin!
Voit lähettää merkin eteenpäin viidelle valitsemallesi bloggaajalle.

Vierailepa blogissani :)

Anonyymi kirjoitti...

Jos tuo imetystutti on rintakumi kuten epäilen niin ei kannata stressata sen käytöstä. Itse jouduin käyttämään kyseistä vekotinta kolme kuukautta ja sitten yht äkkiä kokeillessani tyttö ei enää tarvinutkaan sitä. Olin siis siihen mennessä aina parin viikon välein kokeillut, josko pästäisiin siitä eroon. (Eihän siitä muuta haittaa ole, kuin se vaiva pesemisten kanssa ja sitten, kun se vauva onnistuu näppäseen sen irti silloin, kun se on täynnä maitoa).

Juu olipahan taas turhaa löpinää kuhan halusin vain toivottaa onnea vauvasta ja jaksuja rintakumin käyttöön silloinkin, kun sen kanssa venkslaaminen ahdistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Blogikierroksella tupsahdin teille sinne Tukholman tunnelmiin. Oi, miten ihana suloinen prinsessa on syntynyt! Oikein paljon onnea!

Halien kera toivottaa kolmen lapsen äiti : )

Tukholman tyttö kirjoitti...

Hei kiitos Pupu kunniamerkistä! Teilläkin loppu alkaa häämöttää ihan kulman takana! Jännää!

Anne, rintakumistahan siinä tosiaan on kyse. Kiitos ihanasta kannustuksesta, meillä kun on ollut tästä keskustelua ja mulla huono omatunto sen käytöstä, eli tosi kivaa että kävit kommentoimassa että se on oikeasti ihan OK!! Ja onhan se välillä rasittavaa - varsinkin ulkosalla ollessa - että vauva tosiaan riuhtoo sen irti ja sitä pitäis joka välissä pestä jne mutta kun ilman sitä sattui kovasti ja tuntui ettei vauveli saanut kunnon otetta. Toivottavasti meillekin kävisi noin että yhtäkkiä alkaisikin sujumaan ilman!

Auringonkukkametsä, kiitos kovasti onnitteluista!