i ihanaa! Uunituore mummo osoitti tarhatädin kykynsä heti kättelyssä ja lauloi ja leikitti pariviikkoisen vauvan ihan ymmyrkäiseksi ihmetyksestä. Molemmat totesivat, että ovatko nykyajan vauvat noooooin pieniä... taitaa muisti tehdä isovanhemmille tepposia! Päästin J:n sillä ehdolla viikonloppureissulle, että sain huoltojoukkoja tueksi ja kyllä tosiaan olivat superhuoltojoukot! Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä ja leikittiin ja Veralla oli niin sosiaalinen viikonloppu, että on tyttö ollut ihan kanttuvei tänään koko päivän.Tutti!
Viikonlopun aikana kokeiltiin uusia juttuja: esiteltiin välinerepertuaariin ensin tutti, ja sitten sitteri. Molemmat osoittautuivat todellisiksi menestyksiksi! Tutin kanssa kävelyillä ei vihdoin tarvinnut jännittää, että milloin on pakko etsiä hätäpäissään ensimmäinen mahdolli
nen imetyspaikka jostain jorpakosta. Ja sitterissä istuttiin lepoasennossa ja seurusteltiin pitkät pätkät.Viikonloppu meni siis tosi kivasti mutta kyllä se on niin surku sanoa heiheit, vaikka seuraava tapaaminen onkin jo ihan muutamien viikkojen päästä. Olisi se niin kivaa jos oltaisiin samassa kaupungissa. Täytyy yrittää lohduttautua, että jos olisi vaikka Oulussa niin sieltä olisi paljon pidempi matka kuin Tukholmasta, ja toisaalta voitaisiin olla paljon paljon pitemmälläkin. Vera lähettää heiheit Helsingin mummolle ja ukille!
Seuraava vierailu onkin jo keskiviikkona kun sisko-kummitäti tulee kyläilemään peräti kahdeksi viikoksi. Ja kun kummitäti lähtee kotiin, on vain kolme päivää ensimmäiseen lentomatkaan ja Suomen reissuun! Kyllä on kovasti jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti